Olen kirjoittanut itselleni ylös, että nykyään jo entisessä Disney-blogissa Faith, Lust & Pixie Dust haastettiin bloggaajia kertomaan omista lapsuuden Disney-muistoistaan. Haaste on kaukainen, kyseinen blogi on entinen, mutta ajattelin nyt sen inspiroimana kirjoitella omia lapsuuden Disney-muistojani! Osan olen varmasti tuonut esille blogissani jossain vaiheessa, mutta laitettakoon ne nyt yhteen.
Ensimmäinen elokuvateatterissa katsomani Disney-elokuva oli Pocahontas. Pocahontas oli lapsuudessani tosi kova juttu, ja omistin hahmosta yöpaitoja, metallisen penaalin ja Barbien. Penaalin tekstin avulla opettelin aikoinani kirjoittamaan. Jäljensin tekstiä "Pocahontas" paperille, ja opin siitä erikoisiakin kirjaimia.
Kävin katsomassa Herkulesin elokuvateatterissa isäni kanssa. Innostuin Herkuleksesta ihan täysiä, ja jostain syystä elokuvan kyklooppi painui mieleeni. Kun tulin teatterista kotiin pikkuveljeni luo (joka ei vielä saanut Herkulesta katsoa ikärajan takia), selitin hänelle innoissaan kaikkea kykloopista. Laitoin muun muassa hanskan sisälle molemmat käteni, ja sanoin, että olen nyt kyklooppi! Hahmon nimitys ei siis tainnut mennä ihan jakeluun... :) Myöhemmin sanoimme veljeni kanssa kotimme ikkunasta kaukana näkyvää tv-maston punaista valoa kykloopin silmäksi, joka tarkkailee meitä. Menimme sitä aina piiloon ikkunan alle.
Kävin katsomassa Monsterit Oy:n elokuvateatterissa Helsingissä kummieni kanssa. Kyseinen teatterissa käynti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytin teatterissa korokkeita, joilla lapset istuvat. Tai sanotaan, että se oli TOIVOTTAVASTI viimeinen kerta; toivottavasti minun ei tarvitse sellaista enää käyttää. ;)
Näin pienenä monesti unia, että olin Dumbo, joka oli opettelemassa lentämistä. Olin kotini lähimetsässä ja Timotei hiiri koitti opastaa minua siellä lentämään. Yritin ottaa aina vauhtia isolta kiveltä. Lentäminen ei koskaan onnistunut unessa, mutta pitkiä matkoja liitäminen onnistui.
Kummeillani oli nauhoittava VHS-laite.
Saimmekin heiltä paljon nauhoitettuja Disney-klassikoita lahjaksi, tosin
omistimme toki aitojakin VHS-kasetteja. Paras nauhoitettu VHS, mitä
meillä oli, sisälsi kaksi jo lapsuuden suosikkielokuvaani: Kaunottaren
ja Hirviön sekä Leijonakuninkaan.
Televisiosta
tuli seurattua tietenkin joitain Disneyn tv-sarjoja. Suosikkeihini
kuului Nalle Puhin uudet seikkailut, Tikun ja Takun pelastuspartio sekä
Kummikarhut, jotka kaikki oli tehty jo 80-luvulla. Niitä löytyi
kuitenkin VHS:lle nauhoitettuina, ja lainasimme
niitä myös kirjastosta katsottavaksi. Suorana televisiosta muistan
katsoneeni Timonia ja Pumbaa, Nokkapokkaa ja Akun tehdasta. Pieni
merenneito -tv-sarjaa näin lähinnä videovuokraamoista lainatuilta
VHS-kaseteilta, joihin ohjelman jaksoja oli koottu. Aladdin-sarjaa en
muista katsoneeni ollenkaan.
Uimahallissa leikimme veljeni kanssa usein Leijonakuningas-aiheista leikkiä. Olimme uima-altaan reunalla (mutta vedessä siis), ja toinen otti altaan reunasta kiinni kuin siinä hengen hädässä roikkuen. Hän oli Mufasa. Toinen otti sitten reunassa "roikkujan" käsistä kiinni, sanoi: "Kauan eläköön kuningas!" ja irrotti kädet reunasta. Hän oli siis tietenkin Scar. Mufasaa leikkivän piti sitten sukeltaa niin syvälle kuin mahdollista. Näin me käsittelimme Leijonakuninkaan aiheuttamia traumoja. ;)
Saimme Playstationin yhteiseksi lahjaksi veljeni kanssa, ja veljeni sai siihen Gran Turismo -autopelin, minä sain Ötökän elämää -pelin. Veljeni kyllä pelasi ötököitäkin enemmän, minä tykkäsin lähinnä katsella hänen pelailuaan. Pelissä Flik teki "peppuhyppyjä" ilkeiden ötököiden päälle, jolloin ne katosivat ilmaan Flikiä vahingoittamasta. Peli pääsi mukaan uimahallileikkeihimme. Lasten matalassa altaassa (jossa vesi ylettyi noin lantioon asti) teimme vuorotellen Flikin "peppuhyppyjä", jolloin hyppäsimme, ja alas tullessamme pepun piti osua altaan pohjaan. Aina näin ei käynyt veden vastustuksen takia, mikä teki leikistä entistä hauskemman.
Disneyn elokuvat tulivat yllättävän vähän mukaan leikkeihin veljeni tai kavereideni kanssa - muualla kuin uima-altaassa. Veljeni kanssa leikimme lähinnä Pokémonia, parhaan kaverini kanssa Anastasiaa.
Siinäpäs oli jonkin verran muistelmia Disney-lapsuudestani. Tuntuu, että muistoja voisi olla mielen sopukoissa vielä paljon lisää, mutta nyt ne eivät tule mieleen. Onko teillä hyviä lapsuusmuistoja, joissa Disney on osallisena tavalla tai toisella?
(PS: Ihmeiden aukio -blogini puolella muistelen lapsuuteni Disney-aiheisia leluja.)
Voi juku, mä en osannutkaan odottaa tällaista. :D
VastaaPoistaMun eka leffa jonka näin teatterissa oli Tiikerin oma elokuva, jonka menin kattoon serkkuni ja tätini kaa kun oltiin pieniä. Ja myöhemmin saatiin se VHS:llä. X3 Sitten toiset disney leffat jotka näin teatterissa, oli Dinosaurus, Doria etsimässä ja live-action Kaunotar ja Hirviö.
Minulla oli lähes kaikki Disney VHS:ät lapsena, mutta en osaa sanoa mikä oli eka disney vhs ikinä, mutta ehkä ensimmäiset näkemäni leffat jotka muistan oli Nalle Puh, Aristokatit, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen, Peter Pan, Pinokkio, Leijonakuningas ja Pieni Merenneito (1989 dubilla). Oli niitä ehkä enemmän, mutten ihan muista oliko kaikki ekoja, vaiko vähn myöhemmin nähtyjä. Ja minullakin oli nauhoitettu VHS, jossa oli myös kaksi leffaa. Tosin siinä oli Leijonakuningas ja Pieni Merenneito, ja se oli yks mun suosikkeja. X3 Mutta ehdoton oma suosikkini oli pienenä Aristokatit, kuten kai tiesit.
Mäki kattelin telkkarista pienenä Nalle Puhin uudet seikkailut ja Tikun ja Takun pelastuspartiota. Lisäksi kattelin joistakin VHS:llä sarjoja kuten Kummikarhut ja Pieni Merenneito. ja sit isompana, ala-asteella, kattelin telkkarista sarjoja kuten Aladdin, Kim Possible, Phineas ja Ferd, Keisarin Uusi Koulu, sekä Lilo & Stitch, joita näytettiin Nelosella, ja kun Disney Channel näkyi ilmaiseksi. Lilo & Stitch oli ehdottomasti oma suosikkini noista kaikista sarjoista, etenkin kun siinä jahdattiin koekappaleita, ja siksi halusin niin kauan katella sitä sarjaa ennen kun se näkyi ilmaiskanavilla.
Mäki leikin Leijonakuningasta lapsena veljieni kaa, mutta uima-altaan siaan me leikittiin Mufasan kuolema kohtausta liukumäessä, että toinen roikkui liukumäessä, ja toinen, Scaria leikkivä, oli huipulla, ja tiputti Mufasaa leikkivän alas liukumäkeä pitki. Ehkä siksi mulle ei jääny traumoja siitä kohdasta.
Mun omat Disney aiheiset pelit oli Game Boylle Nalle Puh aiheisen Winnie The Pooh: Adventures in the 100 arce wood pelin, jossa kuljettiin pelinappuloiden tapaan ja suoritettiin minipelejä, ja sitten Ihmeperhe pleikkari 2:lle, jonka juoni liikkui lähes samalla tavalla kun elokuvassa, ja jossa pääsi pelaamaan herra Ihmeellä ja neiti Rajattomalla, ja viimeisenä, muttei vähäisempänä Stitch: experiment 626 pleikka 2:lle, jossa pelattiin Stitchillä ja liikuttiin ympäri galaxia ampuen plasma-aseilla ja suoritettiin erillaisia tehtäviä.
Huhhuh, tulipa taas tekstiä, mutta on niin hauska avautua omista lapsuuden jutuista, kun blogi koski sinunkin kokemuksia. On kyllä niin hauskaa että osa sun ja mun kokemuksista oli lähes samoja. :D
Oi kiitos pitkästä kommentista! :) Muiden lapsuuden muistoja on hauska lueskella, ja kuten sanoit, oli yllättävän moni kokemuksistamme samanlainen. :D Liukumäki-leikki kuulostaa mahtavalle!
PoistaItse olin Kim Possiblen ja Phineas ja Ferbin ilmestyessä televisiosta sen verran "iso", ehkä ylä-asteella tai ala-asteen lopussa, että niiden katsominen ei kiinnostanut. Vasta vanhemmiten, lukiolaisena, löysin tieni takaisin Disneyn pariin. :) Pelejä mietin niin oli meillä myös Playstation 1:lle Tarzan ja Leijonakuningas -tasohyppelypelit. Voi miten mahtavaa grafiikkaa niissä olikaan... XD Voi voi, on kyllä nostalgista muistella omaa lapsuutta!
Aijuu, mullakin oli Tarzan aiheinen peli, mutta se oli pleikkari 2:lle.
PoistaÄlä muuta sano. Kun muistelee niitä kultaisia aikoja, jolloin disney leffat oli vielä jollainlailla omaperäisiä, ja lauantaiaamun piirretyissä oli jotain järkeä, ja Disney aiheiset lelut oli tehty kunnolla, niin tekisi mieli rakentaa aikakone ja palata 1900-luvun loppupuolelle ja kokea kultaiset lapsuuden ajat uudelleen.
Satuin siis syntymään vuonna 1995 XD
PoistaVoikohan se olla sama Tarzan-peli? Eikös niitä pelejä Pleikkari 2:n ilmestyessä tehty molemmille konsoleille, niin ykköselle kuin kakkoselle? Meidän Tarzan-pelissä Tarzanilla liikuttiin lähinnä vasemmalta oikealle, ja se heitteli hedelmillä apinoita ja keräili rahoja ja Janen piirtämiä luonnospalasia ja omia nimikirjaimiaan. Jos sai Janen piirtämän luonnoksen ehjäksi, pääsi bonuskentälle. Tarzanin kirjaimista kai sai palkinnoksi videopätkän elokuvasta.
Poista90-luvulla oli paljon loistavia juttuja, ja varmaan kun itse just oli lapsi, niin ei niitä kaikkia huonoja juttuja tajunnutkaan. Ja toisaalta huonotkin lastenohjelmat olivat hyviä: olen nyt aikuisena katsonut joitain lapsena fanittamiani ohjelmia uudestaan ja huomannut niiden olevan täyttä kuraa. XD Kummikarhuja olisi siisti katsoa nyt uudestaan, niistä en muista juuri mitään. Mutta että vaikka vanhoja onkin ihana muistella, on minusta silti mukavaa elää 2010-luvulla. :) Ja minä olen syntynyt 1991, eli olen saanut kokea melkein koko 90-luvun täydessä komeudessaan. ;)
Ei se tuo peli ollut, vaikka olenkin nähnyt ton pelin kerran kaverin synttäreillä. Minun Tarzan pelissä tarzan liikkui kolmiulotteisilla areenoilla, keräili filmirullia ja pelasti apinavauvoja, ja joissakin kentissä hän surffaili, ja pieksi bosseja. En tosin päässy sitä kovin pitkälle, koska en lapsena tajunnu kerätä tarpeeksi filmejä, joilla ois päässy kentään, eikä myöhemmin riittäny innostus siihen. kuulostaa hassulle, mutta sellainenkin peli on ollut. XD
PoistaTotta tuo että nykyään näkee lapsuuden piirretyissä huonoja puolia, mm. hahmon yksinkertaisuus, lapselliset pahikset tai tuulestatemmatut kohdat. XD Mutta onneksi aika moni lapsuuden sarja säilyi yhä suosikkina, vaikka niissäkin on joitakin lastentauteja, mutta mitä voikaan odottaa vnhoilta leffoilta/sarjoilta.
Mul on aika monia Disney muistoja mut yks ehkä hauskin muisto on yksiltä synntäreiltä kun yhes vaihees mä ja äiti lainattiin aina kirjstosta synttäreiden ollessa kohilla Disney aiheinen juhlakirja jos oli tosi hauskoja reseptejä. Mun yksillä synnttäreillä oli sellanen juoma kuin Pumban booli ja iskä väitti kiven kovaa kavereille et se on puristettu pahkasiasta XD
VastaaPoistaOi, minä muistan sellaiset juhlakirjat! Vitsi, minun synttäreillä ei koskaan tehty herkkuja sellaisista, höh! Pitää järjestää tänä vuonna synttärit sellaisen kirjan pohjalta! XD Pumban booli kuulostaa aivan mahtavalle juomalle! Joisin sitä heti! :D Uskoivatkohan kaverisi sen olevan oikeasti siasta peräisin? ;)
PoistaEi vitsi, mäki muistan ton Disney aiheisen juhlakirjan, ja sen kuinka äitini teki kerran kakun joka oli Peter Panin krokodiili. X3
PoistaEikä!!!! Vähänkö kuulostaa siistille kakulle!!!! Minä muistan omista lapsuuden synttärikakuista vain sellaisen linnakakun, jonka äiti teki jäätelöistä, jossa oli jäätelötötteröt torneina. Ja veljelleni tehtiin kerran junakakku. Mutta ei muistaakseni mitään Disney-aiheisia kummallekaan. :'(
PoistaTuskinpa ei me enää niin pieniä oltu XD. Mul on se kirja muuten omana kun äiti löysi sen kierrätyskeskuksesta. Siin on muistaakseni ainaskin kaks linnakakku ohjetta joista toinen on tehty popcornista kun se on Disneyn prinsessat aiheisiin pyjamabileisiin
PoistaOi oi! Alahan pitämään kirjaa mukaillen jotkut Disney-aiheiset juhlat! :) Popcorn-linnakakku kuulostaa hyvälle! Ja Disney prinsessa-pyjamabileet kanssa! :)
PoistaHauskoja muistoja! Kylläpä teidän uima-allasleikit on olleet kekseliäitä. :D Mä en tiennytkään, että noin monista leffoista on tehty sarjoja.. en ole nähnyt yhtäkään. Ainoastaan Nokkapokan muistan sekä Tikun ja Takun. Mun eka leffa oli muistaakseni Kaunotar ja Kulkuri! Ja me katsottiin se jopa Siilinjärvellä, jolla oli oma teatteri vielä siihen aikaan! Kultaisia aikoja ne. :) Vahvin Disney-muisto lapsuudesta on varmaan traumat Quasimodoa kohtaan. XD
VastaaPoistaHahaa! Eräs ystäväni kertoi myös, kuinka hän oli lapsena leikkinyt sisarustensa kanssa uima-altaassa Pocahontasia, sitä kohtaa elokuvan alussa, jossa Pocahontas hyppää veteen kalliolta. Eli en ole ainoa, jolle uimahalli on on ollut hyvä syy Disney-leikkeihin! XD
PoistaOi, ihanan elokuvan olet nähnyt ensimmäistä kertaa teatterissa! Ja Quasimodo-muistoistasi olen saattanut kuulla maininnan joskus... ;)
Ihania muistoja! :3 Itse muistan varmaan parhaiten kaikki Pocahontas-leikkini veljeni ja mummini kanssa. :D Mummini asui tuolloin naapurissamme, ja menin aina ensimmäisellä ja toisella luokalla hänen luokseen heti suoraan koulun jälkeen. Leikeissä minä olin yleensä Pocahontas ja mummini John Smith. Usein leikimme sellaista, että Smith oli parantunut Englannissa ammunnasta, ja tuli takaisin Pocahontasin luo Virginiaan! :D Tykkäsin myös kovasti pitää lauluesityksiä perheelleni, muistan esim. erään kerran, kun lauloin mummilleni ainakin puoli tuntia lauluja Pocahontasista ja Barbie-elokuvista hänen puusohvallaan seisten. :D Jep, Pocahontas oli kovassa suosiossa silloin... Ja omilla 8v. synttäreilläni lauloin myös jotain, ainakin Rakastaa mä en saa elokuvasta Herkules. Voi luoja, alkoi hieman hävettää, sillä en todellakaan osannut laulaa silloin (kuten en vieläkään)... Ai niin, pelkäsin Lumikin taikapeiliä niin, että piilotin koko DVD:n. Ja piilotin sen aika hyvin, sitä kun ei ole vielä näin kuudenkaan vuoden kuluttua löytynyt mistään, ja jouduin lopulta ostamaan uuden. XD Ja sitten meille tuli Prinsessa-, ja Nalle Puh -lehdet, ja vähän myöhemmin sitten Aku Ankka. Niin, ja sitten minulla oli vielä jokin Disney-prinsessa tietokonepeli, josta pidin ihan älyttömästi! <3
VastaaPoistaHuh huh, tulipas pitkä ja sekava kommentti, innostuin vähän! XD
Kiitos pitkästä ja "sekavasta" (ei ollut sekava!) kommentistasi, ne ovat aina parhaita lueskella! :)
PoistaVoi ihanaa! Mummisi kanssa leikitty Pocahontas-leikki kuulostaa mahtavalle! Ihanaa, että olet halunnut jatkaa elokuvan tarinaa ja muokata sille onnellisen lopun! :) Ja voi ei, minäkin muistan lapsena esittäneeni joitain lauluja vanhemmilleni kaverini kanssa... Minulla oli sellainen pitkä pehmolelukäärme olillani puuhkana, ja kuvittelin olevani oopperalaulaja... XD Me taisimme tosin esittää jotain aivan muita lauluja kuin Disney-lauluja. Ja voi ei! Vai piilotit Lumikki-DVD:n taikapeilin takia! Hyvän piilon olet kyllä elokuvalle löytänyt! Minulle tuli kanssa alle kouluikäisenä Nalle Puh -lehti, ja kouluiässä Aku Ankka. Prinsessa-lehtiä ostin kaupasta, ne oli kyllä parhaita! Parhaalle ystävälleni tilattiin Prinsessa-lehti, ja olin hänen lehtimäärälleen kateellinen. ;)
Pienenä mun suosikki Disney leffa oli Nasun suuri elokuva. Osasin sen joskus kokonaan ulkoa (sana sanalta) ja leikin sitä mun Nalle Puh pehmoleluilla, (joista nykyään on tallessa vain Ihaa). Elokuvan lopussa on yks kohta, jossa Nasun leikekirjasta irtoaa sivuja ja se kirja putoaa jokeen tai puroon. (En muista kumpaan). Kuvittelin aina sen leikekirjan, mutta kerran mä halusin ottaa oikean kirjan siihen leikkiin, joten mä otin mun siskon kirjan ja kaikki osaavatkin päätellä mitä sitten tapahtui. Olin tuolloin jotain 5-6 vuotta vanha.
VastaaPoistaJoskus ala-asteen loppupuolella mä pelasin mun kaverin kanssa jotain Toy Story peliä. Siinä oli kaksi minipeliä. Ekana me pelattiin sellaista peliä, jossa Woody, Buzz ja Jessie oli jossain junassa ja niiden piti pelastaa orpoja, joita löytyi sidottuna sieltä junasta. Toisessa pelissä oltiin päiväkoti Päivänpaisteessa ja siellä oli joku aarteen etsintä.
Alle kouluikäisenä mun suosikkeja Disneyn tv-sarjoista oli Mikki Hiiren kerhotalo ja Jojon sirkus (en tiennyt ennen, että se on Disneyn tekemä).
Ala-aste ikäisenä mun suosikkeja oli Ystäväni Tiikeri ja Nalle Puh, Sofia Ensimmäinen, Nalle Puhin uudet seikkailut, Jake ja Mikä mikä maan merirosvot ja Finias ja Ferb. Nykyään mun suosikki Disney sarjoja on Leijonakaarti, Avalorin Elena, Kaksin karkuteillä sarja ja uusi Ducktales. Disneyn ulkopuolelta parhaisiin piirrossarjoihin kuuluu Muumilaakson tarinoita (uusilla äänillä), My little Pony ystävyyden taikaa ja Ryhmä Hau (trivia tietoa: Toman ääninäyttelijä (Akira Takaki) on ääninäytellyt Ruuta Nalle Puh elokuvissa)
Kerron tässä muutaman Disney unen, jonka oon nähnyt.
1. Näin joskus pienenä unta, jossa Risto Reipas oli mun veli ja mä menin Riston ja Puhin kanssa johonkin pomppulinnaan tapaamaan Hello Kittyä.
2. Tässä unessa mä olin Silja Line risteilyllä. Oon kannella ja näen Elsan, joka katsoo merelle ja puhuu naimisiin menosta. Sitten kävelen siellä kannella. Anna tulee kulman takaa mua vastaan ja me törmätään toisiimme. Kumpikin pahoittelee törmäystä ja mä autan Annaa keräämään tavaransa. Sitten en muista mentiinkö me samaan suuntaan vai menikö kumpikin sinne minne oli alunperin menossa.
Yleensähän "hammaskeiju" laittaa tyynyn alle kolikon, mutta mä sain kerran Nalle Puh DVD:n, joita meillä oli paljon ja katoin niitä 24/7. Nalle Puh oli mun elämä.
Oi, kiitos lapsuuden muistojesi jakamisesta - sekä unien jakamisesta! :) Ihana, että hammaskeiju on muistanut sinua muullakin tavalla kuin rahalla!
Poista