HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)
Aikoinaan supersankareita oli
kaikkialla auttamassa. Oli sitten kissa kiivennyt puuhun tai rosvot varastaneet
pankin, supersankarit pelastivat päivän. Kaikki kuitenkin muuttui, kun
supereita alettiin haastaa oikeuteen heidän pelastustöissä aiheuttamistaan
vahingoista. Vahingonkorvaukset tulivat valtiolle liian kalliiksi eikä
hallituksella ollut enää varaa maksaa supereiden puolesta. Niinpä hallitus
päätti uudelleensijoittaa superit siivilien joukkoon, ja näin supersankarit
hävisivät katukuvasta. Viisitoista vuotta myöhemmin Ilari ”Ilu” Vaara, entinen
Herra Ihme, elää hiljaiseloa perheensä kanssa työskennellen vakuutusyhtiössä
Metrovillessä. Ilu turhautuu työssään ja haikailee takaisin vanhojen hyvien
aikojen pariin. Ilun paljastettua supervoimansa turhautumispuuskissaan hänen
perheensä on joutunut muuttamaan asuinpaikkaansa jo useampaan kertaan. Vaarojen
perheeseen kuuluu Ilun lisäksi Elli Vaara, entinen Neiti Rajaton, sekä lapset
Ilona, Esa ja Jaska. Jokaisella perheenjäsenellä on supervoimia, paitsi
Jaska-vauvalla.
Hermostuttuaan lopullisesti
vakuutusyhtiön käytäntöihin Ilu saa potkut yhtiöstä. Samana päivänä hän löytää
laukustaan kirjekuoren, jossa Herra Ihme kutsutaan trooppiselle Nomanisanin saarelle
supersankaritöihin. Ilu tietenkin tarttuu tarjoukseen, ja saarella hän tuhoaa
villiintyneen robodroidin. Ilun kanssa asioi Mirage, joka ottaa Iluun yhteyttä
salaperäisen työnantajansa puolesta. Pelastustöitä suoritettuaan Ilu saa
elämänilonsa takaisin, ja hän alkaa kuntoilla ja panostaa parisuhteeseensa.
Elli on asioiden kehittymisestä tietenkin mielissään. Ilu ei kuitenkaan kerro
Ellille saaneensa potkuja, vaan uskottelee olevansa saamassa ylennystä ja sen takia
matkustelevan tropiikkiin. Ilu käy salaa vielä Eira Kuosin luona
paikkauttamassa rikki kuluneen supersankaripukunsa, mutta hän saakin lisäksi
Kuosilta täysin uuden ja käytännössä tuhoutumattoman puvun.
Ilun lähtiessä taas eräälle
”työreissulleen” Elli Vaara alkaa epäillä Ilun salaavan jotain. Hän saa
selville Ilun potkut, ja tämän supersankaripuvun ompeluksista miehen käyneen
Eira Kuosin luona. Muotisuunnittelijan luo itse mennessään Elli saa Eiralta
supersankaripuvut koko loppuperheelle! Hän saa selville myös Ilun olinpaikan,
sillä Eira on ommellut superpukuihin GPS-jäljittimet. Sillä välin Nomanisanin
saarella Herra Ihme on joutunut pulaan. Robodroidista on tehty nimittäin uusi
versio, joka päihittää Ilun. Robodroidin rakentajaksi ja Miragen työnantajaksi
paljastuu Syndrooma. Syndrooma on Pasi Pätkä, joka lapsena ihaili Herra Ihmettä
yli kaiken ja halusi tämän apuriksi, ”Ihmepojaksi”. Herra Ihme ei kuitenkaan
kaivannut apua, ja Pasin katkeruus Herra Ihmettä kohtaan yltyi vihaksi kaikkia
supersankareita kohtaan. Niin hän ryhtyi Syndroomaksi, joka on super vain
rakentamiensa teknisten laitteiden avulla. Robodroidin avulla Syndrooma on
raivannut yksitellen supersankareita toisensa perään, ja nyt on Herra Ihmeen
vuoro. Ilu kuitenkin pääsee karkuun, mutta hän paljastuu GPS-jäljittimen
antaman äänimerkin takia. Niin Syndrooma vangitsee Ilun.
Elli Vaara on saanut
paikannettua Ilun ja hän lähtee vaatimaan mieheltään selityksiä. Ellin
tietämättä hänen mukaansa ovat piiloutuneet Ilona ja Esa, ja Jaska on jätetty
lastenvahdin hoiviin. Syndrooman huomattua lentokoneen lähestyvän saartaan hän
ampuu sitä kohti ohjuksen, joka tuhoaa koneen. Elli, Ilona ja Esa kuitenkin
pelastautuvat ja pääsevät saarelle supervoimiensa avulla. Päällensä kolmikko
pukee Eira Kuosin suunnittelemat superpuvut. Elli lähtee pelastamaan miestään,
ja hänet löytääkin. Yhdessä ihmeperhe aiheuttaa sekasortoa saarella, mutta
lopulta Syndrooma saa heidät kaikki kiinni. Syndrooma lähettää sitten
robodroidinsa kylvämään hävitystä Metrovilleen. Syndrooma lähtee lentokoneella
itse keksintönsä perään, sillä hänen suunnitelmanaan on ”taistella” robodroidia
vastaan, päihittää se ja voittaa kaupunkilaisten sympatiat puolelleen.
Syndrooman suunnitelma ei kuitenkaan toimi, sillä robodroidi tajuaa miehen
ohjailevan itseään kaukosäätimen avulla, ja robotti tyrmää Syndrooman jatkaen
hävityksen levittämistä. Ihmeperhe on sillä välin Ilonan avulla päässyt kahleistaan
ja he ovat suuntaamassa kohti kaupunkia mitätöidäkseen Syndrooman suunnitelmat.
Metrovillessä alkaakin taistelu robodroidin, Syndrooman, ihmeperheen ja
Hyytäjän välillä, mutta lopulta robodroidi saadaan tuhottua.
Syndrooma ei ole kuitenkaan sanonut
viimeistä sanaansa, vaan hän kiirehtii Vaarojen kotiin. Siellä hän kidnappaa
Jaska-vauvan, josta suunnittelee kasvattavansa kätyrinsä! Jaskaa lentokoneelle
viedessään vauvan erikoiset supervoimat kuitenkin paljastuvat, ja Syndrooman on
pakko päästää vauva menemään. Elli saa napattua lapsensa ilmasta, kun taas
Syndrooman puvun viitta tarttuu hänen oman lentokoneensa potkuriin, ja niin
Syndrooma kuin hänen lentokoneensakin tuhoutuu. Vaarojen perheen elämä pääsee
palaamaan melkein ennalleen. Arkiasujensa alla he nimittäin pitävät
supersankaripukujaan, jotta he pääsevät pelastamaan kaupungin sen tarvitessa
supersankareita.
Ihmeperhe on
Pixarin kuudes animaatioelokuva, joka näki päivänvalon vuonna 2004. Elokuva on
täysin ohjaajansa Brad Birdin käsikirjoittama ja ideoima, vaikka yhtäläisyyksiä
monen muun supersankaritarinan kanssa löytyy. Ihmeperhettä levittävä Disney joutui esimerkiksi tekemään
sopimuksen DC Comicsin kanssa, etteivät he käytä elokuvaa mainostaessaan Elli
Vaarasta nimeä ”Elastigirl” (Neiti Rajaton) vaan ”Mrs. Incredible” (Rouva
Ihme), sillä sarjakuvayhtiöllä oli jo oma supersankarinsa nimeltä
”Elasti-Girl”. ”Elastigirl”-nimeä sai kuitenkin käyttää itse elokuvan sisällä. Ihmeperhe oli aluksi vain
supersankarielokuva, mutta Brad Bird lisäsi siihen perhe-elementin omista
kokemuksistaan perheen ja uran yhdistämisestä. Elokuvan käsikirjoittamisen
aikaan Bird oli vielä töissä Warner Bros. Animation –studiolla, jossa hän
ohjasi animaation Rautajätti. Rautajätti
ei menestynyt alkuunkaan lippuluukuilla, ja Brad Bird päätti tarttua John
Lasseterin jo aiemmin esittämään kutsuun siirtyä työskentelemään Pixarin
animaatiostudiolle. Pixarilla Bird pääsi toteuttamaan unelmaansa
supersankarielokuvasta.
Ihmeperhe on
Pixarin ensimmäinen elokuva, jossa päähenkilönä on ihmiset. Bird suunnitteli
alunperin tekevänsä elokuvan perinteisenä ”piirrettynä” animaationa, mutta
Pixarille siirryttyään animaatiotyyliksi vaihtui CGI. Ihmisten animointi
CGI:llä aiheutti suunnattomia teknisiä haasteita, ja siksipä ihmisiä ei aiemmin
ollut juurikaan näkynyt Pixarin elokuvissa. Haasteita aiheutti ainakin ihmisten
vaatteet, hiukset, iho ja realistinen liikuntatapa. Ihmeperheessä oli myös paljon erikoistehosteita, kuten esimerkiksi
räjähdykset ja hiusten liike veden alla tai tuulessa, joiden tuottaminen
valkokankaalle vaati paljon tietokoneohjelmien kehittelyä. Lisäksi animoitavia
tapahtumapaikkoja oli enemmän kuin edellisissä Pixarin elokuvissa. Minusta Ihmeperheen animointi on loistavaa. Voin
vain kuvitella, mikä työ ihmisten animoinnissa on takana! Kaikki elokuvan eri
palaset näyttävät mielestäni uskottavilta. Animaatio ei vielä saa henkeäni
salpautumaan, mutta se ei myöskään näytä enää muoviselta, kuin vaikkapa vielä Toy Story:issa.
Tulevien animaatio-ongelmien takia
Disneyn studio, jonka alaisuudessa Pixar vielä työskenteli, oli vastahakoinen Ihmeperheen tekemiseen. Disneyltä jopa
ehdotettiin, että elokuvasta tehtäisiin animaation sijaan näytelty live action
–versio. Lasseter seisoi kuitenkin Birdin idean takana, ja Ihmeperhe valmistui Pixarin animaationa loppuvuodesta 2004.
Kulissien takana kuitenkin kuohui, sillä Pixarin omistaja Steve Jobs ajautui
riitoihin Disneyn Michael Eisnerin kanssa. Steve Jobs taisi olla aika
äkkipikainen mies, sillä hänellähän oli hirveä riitä myös Jeffrey Katzenbergin
kanssa (josta kerroin Ötökän elämää
–elokuvan arvostelussa). Kuohunnasta huolimatta Ihmeperhe oli suunnaton kassamenestys, ja siitä tuli vuoden 2004
toiseksi eniten tienannut animaatioelokuva Shrek
2:n jälkeen, ja koko vuoden neljänneksi parhaiten tienannut elokuva
maailmanlaajuisesti. Ihmeperhe teki
myös Pixarin historiaa voittamalla kaksi Oscar-palkintoa: tähän mennessä
Pixarin elokuvat olivat voittaneet korkeintaan yhden Oscarin per elokuva. Ihmeperhe voitti Oscarin parhaasta
animaatioelokuvasta ja parhaista äänitehosteista. Elokuva oli ehdolla myös
parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja parhaasta äänityksestä.
Ihmeperhe
kertoo Vaaran perheestä, jonka melkein kaikilla jäsenillä on supervoimia.
Perheen jäsenistä eniten keskitytään isään ja aviomieheen, Ilari ”Ilu” Vaaraan.
Ilun entinen supersankarinimike on Herra Ihme, ja hänen supervoimansa on olla
todella voimakas. Supersankareiden uudelleensijoittamisohjelman myötä Ilun
elämänilo on kadonnut. Hän iloitsi kovasti maailman pelastamisesta ja
toiminnasta, mutta nyt hänen siviiliminänsä on töissä tiukassa
vakuutustoimistossa. Ei ole ihme, että Ilu on turhautunut, sillä
vahingonkorvausten myöntäminen tai kieltäminen ei ole hänen taitojaan vastaavaa
työtä. Ilun turhautuminen voi johtua myös keski-iän kriisistä. Hän kaipaa
elämältään jotain, mitä hänellä oli nuoruudessaan. Perhe ja työ tuntuu vievän
hänen kaiken aikansa, eikä miehellä ole tarpeeksi aikaa virkistäytyä – tai edes
ajatella, mitä haluaisi elämältään. Toisaalta työ myös vie aikaa perheeltä, sillä
työ on niin uuvuttavaa, ettei Ilulla riitä voimia ja kiinnostusta perhettään
kohtaan rankkojen työpäivien jälkeen. Jotain muutosta Ilu kuitenkin elämäänsä
kaipaisi – ja pian! Ihmeperheen äiti ja vaimo on Elli Vaara,
supersankari-aliakseltaan Neiti Rajaton. Ellin supervoima on vartalon
venyminen. Venymistä Elliltä tarvitaan myös perhe-elämässä, sillä kaikki lapset
tarvitsevat äitiään, mies tarvitsee vaimoaan ja koti tarvitsee hoitajaansa. Elli
onkin kotiäitinä hoivaamassa kuopustaan, ja hänen kaikki aikansa menee lasten
kasvattamiseen ja kodin ylläpitämiseen. Parisuhteelle ei näytä jäävän aikaa, ja
Ihmeperheen alussa Vaaran pariskunta
näyttää lasten silmissä horjuvan avioeron partaalla. Elli yrittää sopeuttaa
perheensä elämään siviilissä vailla supervoimia.
Vaarojen kuopus on teini-ikäinen
tyttä, Ilona. Hänen supervoimansa on näkymättömäksi muuttuminen ja suojakentän
luominen. Ilona on todella ujo ja sisäänpäinsuuntautunut neito, joka on ihastunut
koulunsa suosittuun poikaan. Ilona haluaisi olla tavallinen ihminen, ilman
supervoimia. Hän on erityisen huolestunut vanhempiensa parisuhteen laadusta.
Perheen keskimmäinen lapsi, Esa, on aivan isänsä näköinen, ja hänen
supervoimansa on hurja nopeus. Esa haluaisi käyttää voimiaan esimerkiksi
juoksukilpailuissa voittamiseen, mutta hänen vanhempansa (äiti etunenässä)
estelevät häntä. Esa ei ymmärrä, miksi heidän pitää salata voimansa, kun juuri
ne tekevät heistä erityisiä. Vaarojen kuopus on Jaska-vauva. Hänellä ei ole
mitään supervoimaa – ainakaan mitään voimia ei ole vielä esiintynyt. Jaskaa ei
paljon elokuvassa nähdä. Täytyy tässä vaiheessa sanoa, että pientä feministiä
sisälläni ärsyttää hieman se, kuinka perinteisiä naisten roolit ovat
elokuvassa. Ihmeperheen alussa Neiti
Rajaton osoittaa sanoin ja toimin olevansa miesten veroinen. Neiti Rajattoman
tullessa äidiksi, Elli Vaaraksi, hän kuitenkin asettuu perinteiseen naisen
rooliin kotiäitinä. Siivoaminen, ruoan laittaminen ja lasten kasvattaminen ovat
täysin hänen harteillaan. Mies tuo rahaa kotiin; Ellin mahdollista työpaikkaa
(josta hän olisi äitiyslomalla) ei edes mainita! Naisten asemaa ei myöskään
kohenna Mirage, joka toimii miehen alaisuudessa. Elli Vaaran supersankailu ei
myöhemminkään elokuvassa oikein ota tuulta alleen. Saa hän pelastettua lastensa
ja itsensä hengen, mutta siihen se käytännössä jääkin. Naisen asema ei ehkä
harmittaisi minua niin paljon, jos Elli ei elokuvan alussa nimenomaan
protestoisi sen kohentamisen puolesta! Toisaalta voidaan ajatella, että
hallituksen ohjelma supersankareiden siviili-sijoituksesta on aiheuttanut Ilun
ohella myös Ellille jonkin luopumista, sillä hän on joutunut luopumaan omista tasa-arvon
periaatteistaan sopeutumisen nimissä. Ehkäpä pieni feministini antaa siis
naisten roolin elokuvassa anteeksi tämän kerran – kunhan Ihmeperheen jatko-osassa asia olisi toisin!
Vaarojen perheen lisäksi Ihmeperheessä seikkailee toki muitakin
hahmoja. Tärkeinpänä mainittakoon elokuvan pahis, Syndrooma. Syndroomalla on
kaunoja Herra Ihmettä kohtaan heidän yhteisen menneisyyden perusteella, ja
niiden takia Syndrooma haluaa tuhota kaikki supersankarit. Syndroomalla on siis
jonkinlainen pakkomielle supereita kohtaan. Syndrooman kätyrinä toimii Mirage,
jonka sisäpinta ei ole niin kova kuin ulkokuori. Ilu Vaaran paras ystävä on
Julius Väre, supersankarinimeltään Hyytäjä. Hyytäjä osaa loihtia jäätä Frozenin Elsan tavoin, ja yhdessä Ilun
kanssa Julius haikailee takaisin menneitä supersankaripäiviään. Tärkeä
sivuhahmo on myös Eira Kuosi, kuuluisa muotisuunnittelija, joka julkisuudelta
salassa ompelee myös kaiken kestäviä superpukuja. Eira Kuosi on omalaatuinen
tyyppi, jolta saa yllättävän hyviä neuvoja ja elämänviisauksia. Esimerkiksi
Kuosi neuvoo Elliä parisuhdekiemuroissa, ja hän myös kertoo, miksi viitta ei
sovi supersankareille.
Ihmeperhe
oli ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt Newmanin sukuun
kuuluva herrasmies. Musiikin elokuvaan sävelsi sen sijaan Michael Giacchino,
joka tulisi tulevaisuudessa säveltämään musiikkia muihinkin Pixarin ja Disneyn
elokuviin, kuten muun muassa elokuviin Ratatouille,
Up, Inside Out, Zootropolis, Rogue One sekä tietenkin Ihmeperhe 2. Alunperin Ihmeperheen
sävellystyötä tarjottiin John Barrylle, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Ihmeperheeseen haettiin tietynlaista
soundia: musiikin haluttiin kuulostavan siltä, miltä tulevaisuuden musiikki
kuulosti 1960-lukulaisten mielestä. (Kuunnelkaa siis Ihmeperheen soundtrackia, niin tiedätte, kuuluuko siellä nykypäivän
biittejä – vai jotain ihan muuta.) Musiikit elokuvaan äänitettiinkin
analogisesti digitaalisen äänityksen sijaan, jotta musiikin tietty
autenttisuuden tunne välittyisi elokuvaan. Giacchino jatkoi taustamusiikissa
myös yhtä Pixarin tavaramerkkiä: Ihmeperheen
musiikki on jazzahtavaa, kuten edellistenkin Pixarin elokuvien musiikki. Ihmeperheen taustamusiikki on mielestäni
hyvin tiivistunnelmaista ja menevää, ja siitä tulee todellakin mieleen agentti-
tai supersankariseikkailut. Elokuvan musiikkia muistellessani saan mieleeni
kuitenkin vain yhden teeman, eli onko muu musiikki elokuvassa unohdettavaa?
Ehkä näin on. Laulettuja lauluja Ihmeperheessä
ei ole lainkaan.
Perinteiseen Pixarin elokuvaan
kuuluu ”easter eggit”, eikä Ihmeperhe
ole poikkeus tässä suhteessa. Ihmeperhe
on Pixarin elokuvista poikkeus tosin sen suhteen, ettei elokuvasta löydä Pizza
Planeetan autoa. Pixarin tähtipalloakaan ei elokuvassa nähdä, mutta sen sijaan
lyhytelokuvassa Jaskan isku vauva
leikkii kyseisellä pallolla. No mitäs ”pääsiäismunia” elokuvassa sitten
nähdään? A113-kirjainnumeroyhdistelmä nähdään Ihmeperheessä pariinkiin otteeseen Nomanisan-saarella. Ensin Herra
Ihmeelle on sovittu tapaaminen saaren omistajan kanssa kokoushuoneeseen A113,
ja myöhemmin häntä pidetään vankina tasolla A1 sellissä 13. Elokuvan alussa
ryöstäjän tyhjentäessä varastamaansa laukkua talon katolla laukusta katolle on
pudonnut Pez-karkkilelu, joka on Herra Ihmeen näköinen. Herra Ihmeen ja
Hyytäjän päivystäessä autossa illalla poliisiradion äärellä talojen seinillä on
mainoksia Luxo Cafésta (joka viittaa Luxo
Jr. –lyhytelokuvaan) ja Andy’s Storesta (joka viittaa Toy Storyyn). Vaarojen perheen autotallissa voi taasen nähdä
Wall-E:n ja robodroidin kanssa käytävän lopputaistelun aikana voi kadulla nähdä
Autojen Doc Hudsonin näköisen
ajopelin (toki ilman silmiä ja suuta).
Olenkin arvostelun aikana maininnut
jo, että Ihmeperhe-elokuva on saanut
jatkoa lyhytelokuvien ja tulevan jatko-osan muodossa. Vuonna 2005 ilmestyi
kaksi lyhytanimaatiota elokuvaan liittyen. Jaskan
isku kertoo siitä, mitä Jaska puuhailee perheen talossa muiden
perheenjäsenten rymistellessä Nomanisan-saarella. Mr. Incredible and Pals –lyhäri on hieman erikoisempi tapaus. Tämä
lyhytelokuva on tehty kaksiulotteisena, se muistuttaa tyyliltään vanhoja televisiosarjoja,
mutta sen hahmojen suut ovat ihan oikeiden ihmisten suut! Oikeat suut on siis
lisätty animaatiopiirrosten päälle, ja jälki on niin väärän näköistä! Lyhäri on
kuitenkin omalla tavallaan hulvaton, kannattaa katsoa. Ihmeperheelle ollaan tekemässä jatkoa myös ihan kokoillan
elokuvana. Ihmeperhe 2 valmistuu
näillä näkymin kesällä 2018, mutta itse elokuvan juonesta ei ole julkisuuteen
kerrottu mitään.
Ihmeperhe
on hyvin viihdyttävä elokuva, joka pitää katsojan jännityksessä kerta toisensa
jälkeen. Elokuvan menevempien supersankarikohtausten lisäksi elokuvassa on
tunnelmaa rauhoittavia ja syvällisempiä kohtauksia perheen merkityksestä. Ihmeperhe onkin ensisijaisesti enemmän perheen
suhteita käsittelevä elokuva kuin supersankarielokuva. Toki katsojan omasta
näkökulmasta riippuen vaihtelee se, kumpi osapuoli elokuvasta tulee enemmän
esiin. Pidän Ihmeperheestä, mutta
suosikkielokuvani se ei ole Pixarin elokuvien joukossa.
”Me kuollaan! Me kuollaan! Me pelastuttiin
ja nyt kuollaan!”
- Esa Vaara
Aah, mä niin ootin tän lefan arvostelua! Ihmeperhe on minun toinen suosikkini Pixar/Disney leffoista, koska mä niin pidän perhetarinoista, ja supersankarit on niin mielenkiintosia. Hahmot on tässä toimivia, ja Syndroma on pahiksena ihan toimiva, vaikka ekalla katselukerralla hän vaikutti ihan lapsekkaalta, mutta nyt hän on yks mun suosikki disneykonnista, koska hän on ihan uhkaava konna ja siisti. Ja aatella että hän tuhosi edelliset superit aika helposti rakentamalla erillaisia robotteja.
VastaaPoistaLisäksi rakastin lapsena Ihmeperhe peliä pleikkarilla, joka oli parempi kun mitä lisenssipelistä voi odottaa.
Nyt odotan innolla Ihmeperhe 2:sta, ja saapa nähdä millainen sen juoni tulee olemaan, ja kukakohan on elokuvan uusi konna.
Hyvää tekstiä jälleen, ja jatka samaan malliin.
Mahtavaa, että Alex jaksat kirjoittaa kommentteja teksteihini! Kommentit kyllä aina piristävät päivää! Ja ihanaa, kun olet ollut varsinkin näistä Pixar-arvosteluista niin innoissasi!
PoistaMinulla ei hirveästi ole Ihmeperheestä muistoja lapsuudestani. Katsoin sen lapsena ehkä kerran, ja nyt parin vuoden aikana elokuvan itselleni ostettuani olen katsonut sen useamman kerran. Elokuva ei siis aiheuta minulle nostalgisia väreitä. Syndrooma on todellakin mielenkiintoinen hahmo: toisaalta lapsellinen ja toisaalta todella julma. Syndrooma käyttäytyy lapsekkaasti naureskelemalla niin vapautuneesti onnistumisilleen, mutta toisaalta ajattelemalla myös olevansa voittamaton. Syndrooma on varmasti aiheuttanut enemmän kuolemia kuin moni muu Pixarin tai Disneyn pahis: Pahatar vain uhkailee, Ursula muuttaa muita merikasveiksi ja Hopperkin vain uhkailee muurahaisia. Syndrooman uhkaavuus on siis moninkertainen vaikkapa Lumikin kuningattareen verrattuna!
Ihmeperhe-peliä en ole pelannutkaan. Uskon kuitenkin, että se on ollut mahtava. Meillä oli lapsena Ötökän elämää -peli, jota pelasin veljeni kanssa kovasti pleikkarilla (taisinpas siitä ötökkä-elokuvan arvosteluun kirjoittaakin). Minäkin odotan mielenkiinnolla Ihmeperhe 2:sta. Onkohan aikaa elokuvien välillä kulunut paljon: ovatko lapset yhä lapsia vai onko kenties Ilona jo kasvanut nuoreksi aikuiseksi? Entä miten Jaska käyttää voimiaan? Jännittävää nähdä!
Kun muuten sanoit ettei moni pahis oo tappanu paljoo hahmoja, niin mulle tuli mieleen Herttakuningatar Liisa Ihmemaasta, koska hänhän määrää mestattavaksi henkilöitä, jotka ei mielytä häntä. Kuvitteleppa kuinka moni kortti-poloinen on joutunut mestattavaksi, jos ei vaikka ole antanut kuningattaren voittaa kroketissa. Että Herttakuningatar on myös yksi konnista, jotka tappoi paljon henkilöitä.
PoistaTotta! Hän todellakin katkoo päitä suorastaan huvista! Ketsä muita tappajia olisi... Mulanista Shan Yu, Hades tavallaan, Gastonin uhrit ovat seinäkoristeina, Ratigan syöttää noin vain kätyreitään kissalle ja Kapteeni Koukkukin ampuu nuotinvierestä laulavan merirosvon. Monen muunkin voi olettaa tappaneen, esim. Hornansarven, mutta todisteita ei ole. ;)
PoistaMä oon tainnu nähä Ihmeperheen kerran tai korkeintaan kaksi kertaa. Ei oo jäänyt himoa katsoa sitä uudelleen, joten se ei ole minua innostanut jostain syystä.. Ehkä siksi, että kirjoitit stoorin olevan perheteemainen. Ja jotenkin perhetarinat ei yleensä kosketa minua... hahaa en tiiä miks! Oli taas kiintoisaa lukea behind the scenes-faktoja. En nyt osaa tätä enempää kommentoida koska leffa ei herätä tunteita mutta tekstiö oli kiva lukea!
VastaaPoistaKiva, että juttujani on kiva lukea! Niin myös kommenttejasi! :) Ihmeperhe ei minullekaan koskaan hyppää hyllyltä silmään, että "nytpä olisi kiva katsoa tuo elokuva". Kun sen jostain syystä kuitenkin valitsen, on elokuvan katsominen todella viihdyttävää. Ja on Ihmeperheessä joitain todella hyvin hoksattuja kohtauksia! Mutta ei siis vedä minuakaan puoleensa, toisin kuin vaikka Wall-E!
PoistaAah Ihmeperhe. Yks huikeimpia Pixarin filmejä mitä on tehty vaik Toy Storyt onkin niitä ykkösiä. Musta on hauskaa nimenomaan se miten sankaritiimi muistuttaa yhtä Marvelin tunnetuinta supersankaritiimiä nimittäin Ihmenelosia. Ilu on Möykky vaik ei olekaan täysin kiveä, Elli on herra tai tässä tapuksessa rouva Fantastinen, Ilona on Näkymätön nainen ja Esa on Liekki vaik onkin supernopea eikä hallitse tulta kuten alkuperäinen variaationsa. Joskin jos olisivat halunneet vetää koko jutun Ihmenelosiksi niin Syndroomalle olisi pitänyt asentaa metallinaamio ja vihreä kaapu kuten tohtori Doomilla.
VastaaPoistaHahaa! Ihmeperheen hahmoista voi tosiaan löytää samankaltaisuuksia useammankin supersankarin kanssa. Itsekin olen huomannut Ellin ja Ilonan muistuttavan Ihmenelosten kaksikkoa, mutta olen aina ajatellut Esan olevan kuin Flash (DC:ltä) ja Ilun olevan Superman. :)
PoistaVirhe. Ilona on esikoinen, ei kuopus.
VastaaPoistaErikoista sanoa että naisten roolit elokuvassa ovat huonoja. Harvassa Disneyn tai Pixarin leffassa naisten roolit ovat näin hyviä. Elli, Ilona, Mirage ja Eira ovat kaikki uskottavia ja erilaisia naishahmoja, jotka voisivat olla ihan oikeita ihmisiä.
VastaaPoistaEira on omasta mielestäni leffan paras hahmo, erikoinen ja vahva persoona, joka tekee mitä haluaa.
Ilona oppii elokuvan aikana luottamaan itseensä. Ja toisin kuin jatko-osassa, jossa Ilonalle ei ole osattu anta mitään muuta roolia kuin itkeä ja olla pakkomielteinen ihastustaan kohtaan, tässä leffassa romanssi on vain mausteena, eikä hänen suhteensa Toniin määrittele Ilonaa ihmisenä.
Elli on feministinen hahmo sillä vaikka hän on kotiäiti, se ei tee hänestä heikkoa oli kyse sitten luonteesta tai sankarityöstä. Leffassa perinteinen "neito hädässä"-juoni on käännety ylösalaosin, kun Elli on se, joka lähti pelastamaan miestään pullasta ja Ellin supersankailut ovat leffan kiinnostavin osuus.
"Naisten asemaa ei myöskään kohenna Mirage, joka toimii miehen alaisuudessa."
Mutta Mirage kuitenkin kääntyy kyseistä miestä vastaan kun ei pidä hänen metodeistaan, sanoo tällä suorat sanat ja auttaa perhettä voittamaan. Eikö tämä jos mikä ole feminismiä?