Fantasia 2000 - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Fantasia 2000 on samanlainen taiteellinen elokuva, kuin vuonna 1940 ilmestynyt Disney-klassikko Fantasia. Jo elokuvien nimien perusteella voi arvata, että jotain yhtäläisyyksiä näissä kahdessa elokuvassa on, ja Fantasia 2000:tta voisi sanoa jopa Fantasian jatko-osaksi. Fantasia 2000 sisältää yhteensä kahdeksan animaatiopätkää, joiden taustalla soi jokin klassisen musiikin kappale. Suurin osa pätkistä on animoitu tämän musiikin inspiroimana, mutta osassa pätkistä tarina on tiedetty etukäteen, ja siihen on etsitty sopiva musiikki taustalle. Kaikkien animaatiopätkien välillä on ”välispiikkejä”, joissa tunnetut henkilöt kertovat seuraavasta animaatiokappaleesta. Puhujina toimivat mm. Steve Martin, James Earl Jones, Angela Langsbury ja jopa Mikki Hiiri. Juontojen taustalla näytetään myös orkesterin jäseniä ja animaattorien piirustuspöytiä, ja muistellaan tietenkin alkuperäistä Fantasiaa. Elokuvassa soittava orkesteri on Chicagon sinfoniaorkesteri, jota johtaa James Levine. Nyt kerron kunkin Fantasian tarinan juonen. 

Sinfonia nro 5, Allegro con brio (L. Beethoven): Ensimmäinen animaatio alkaa siitä, kun taivaasta sataa kuin saavilla kaataen hyvin abstraktisti vettä (tai valoa?). Veden mukana pilvien alapuolelle tulee kahden kolmion muodostamia perhosia, joista saamme tarkempaan tarkasteluun kaksi, pienemmän ja isomman. Yhtäkkiä maan alta purkautuu laavaa, jonka mukana ilmaan lentää mustia kolmio-otuksia, jotka voisivat olla lepakkoja. Lepakot tiivistyvät taivaalla ukkospilvien näköisiksi parviksi uhkaamaan värikkäitä perhosia. Kahdesta perhosesta isompi uhraa itsensä lepakoiden tulvan alle pelastaakseen pienen. Lopulta taivaalta tuleva valo hajottaa lepakoiden mustuuden, ja perhoset palaavat taivaaseen. 

Rooman pinjat (O. Respighi): Näemme revontulia syttyvän pohjoisen Jäämeren päälle. Veden pinnan rikkoo valas, joka tekee loistavan hypyn. Meressä ui valasperhe, johon kuuluu isä, äiti ja pieni lapsi. Taivaalla oleva tähti alkaa yhtäkkiä loistaa kirkkaammin, ja tähden avulla valaat pääsevät uimaan (=lentämään) ilmaan veden yläpuolelle. Pikku valas lentää keskelle lokkiparvea hajottaen lintujen kuviot, ja tästä närkästyneet lokit ajavat pienen valaan jäävuoren onkaloon, joka murtuu valaan perästä. Jäävuoren sisällä valas ei osaa lentää, sillä tähden valo ei yllä jään läpi. Pienoinen löytää kuitenkin tiensä vuoresta ulos ja pääsee taivaalle vanhempiensa luokse. Isävalas sukeltaa meren syvyyteen ja kehottaa muita valaita liittymään heidän joukkoon. Niin kokonainen valasparvi nousee taivaalle, ja he uivat upeasti pilvien päällä ja lopulta hypyt ulottuvat melkein tähtiin asti. 

Sininen rapsodia (G. Gershwin): Jazz-musiikin tahdittamana paperilla tietään piirtää viiva, josta alkaa muodostua pikku hiljaa kaupunki. Kaupungissa ihmiset heräävät aamuun, ja saamme nähdä, kuinka melankolista ja kiireistä elämä kaupungissa on. Tarinan aikana teemme tuttavuutta moneen eri ihmiseen, mutta tärkeimpiä hahmoja tarinassa on neljä. Ensimmäinen hahmo on mustaihoinen nuorukainen, joka käy puuduttavissa töissä rakennustyömaalla, ja haaveilee rumpalin urasta. Toinen henkilö on köyhä miesraukka, joka haaveilee töistä. Kolmas henkilö on vaimonsa tossun alla oleva mies, joka haluaisi olla villi, vapaa ja leikkisä. Neljäs hahmo on pieni tyttö, jonka vanhemmat ovat eronneet ja joka tuntee olonsa yksinäiseksi ilman molempia vanhempiaan. Lopussa illan tullen kaikkien hahmojen toiveet toteutuvat ja elämä on onnellista. 

Pianokonsertto nro 2, Allegro (D. Sostakovits): Neljäs animaatio kertoo H.C. Andersenin tarinan tinasotilaasta. Yön saapuessa lelut heräävät henkiin, ja tinasotilaat lähtevät marssimaan laatikostaan. Yhdeltä tinasotilaalta puuttuu toinen jalka, ja hän jää muista jälkeen. Yksijalkainen sotilas näkee pöydällä ballerinan, jonka luulee olevan yksijalkainen, sillä tytön toinen jalka on ojennettuna ylös. Tinasotilas menee tutustumaan ballerinaan ja pettyy, kun tytöllä onkin kaksi jalkaa. Ballerinaa sotilaan yksijalkaisuus ei kuitenkaan haittaa, ja pari tekee lähempää tuttavuutta. Tällöin paikalle saapuu vieteriukko, joka on myös ihastunut ballerinaan ja on nyt mustasukkainen. Vieteriukko heittää tinasotilaan ikkunasta ulos, jossa sotilas ajautuu viemäriin koppakuoriaisten ja rottien ahdistelemaksi. Viemäristä sotilas huuhtoutuu mereen, jossa hänet suuhunsa nappaa kala. Kala pyydystetään ja se viedään tinasotilaan kotiin, jossa sotilas pääsee takaisin omaan laatikkoonsa. Seuraavana yönä huomatessaan vieteriukon ahdistelevan ballerinaa tinasotilas lähtee puolustamaan tätä. Taistelun päätteeksi vieteriukko putoaa takkaan, ja tinasotilas ja ballerina saavat toisensa. 

Eläinten karnevaali, Finaali (C. Saint-Saëns): Viides tarina on varmaan lyhyin elokuvan animaatiopätkistä. Siinä kuvataan flamingoja, jotka tekevät hienoja sarjoja ja liikkeitä vedessä. Liikkeitä häiritsee kuitenkin yksi flamingo, joka on saanut jostain jojon. Flamingo pompottaa jojoa niin pitkään, että muiden on pakko heittää jojo puuhun. Tämä ei kuitenkaan lannista flamingoa, joka vetää takataskustaan lisää jojoja, joita alkaa pompottelemaan. 

Noidan oppipoika (P.Dukas): Kuudes animaatiopätkä on otettu suoraan vanhasta Fantasiasta. Tarinan oppipoikana häärii Mikki Hiiri, joka haluaa päästä työstään helpolla. Mestarinsa ruvetessa unille Mikki lainaa hänen taikahattua, ja loihtii luudan kantamaan vettä kaivosta taloon hänen sijastaan. Mikki nukahtaa uneen, ja kun hän herää unesta, alkaa vesi lainehtia jo lattialla. Mikki hakkaa luudan pirstaleiksi kirveellä, mutta kaikista luudan sirpaleista kasvaakin täysikokoisia luutia, jotka jatkavat veden sisään tuontia. Juuri, kun talo on täysin veden vallassa ja Mikki meinaa hukkua, herää noita ja taltuttaa veden Mooseksen lailla. Mikki saa noidalta vihaisen katseen, ja Hiiri joutuu lopulta häpeillen hakemaan itse vettä kaivosta. 

Pomp and Circumstance, marssit 1-4 (E. Elgar): Tämä tarina perustuu Raamatun kertomukseen Nooan arkista. Nooa on rakentanut arkin, ja hän tarvitsee apulaisekseen arkkiin Aku Ankan. Aku lähtee töihin ja jättää Iineksen kotiin viettämään rauhallista elämää. Aku auttaa kaikki eläinparit arkin sisään juuri ennen vedenpaisumusta. Aku ja Iines pääsevät myös arkin sisään, mutta molemmat luulevat, että parista toinen on jäänyt arkin ulkopuolelle veden varaan. Niin he viettävät kovin murheellisen matkan arkissa, kunnes laiva viimein karahtaa vuorelle. Arkin ovet avataan, ja eläinten poistuttua arkista Iines ja Aku löytävät viimein toisensa hyvin herkissä merkeissä. Taivaalle väriään luo sateenkaari. 

Tulilintu (I. Stravinski): Tämän pätkän tarina on saanut inspiraatiota 1980-luvulla tapahtuneesta St. Helensin vuoren purkautumisesta. Urospuolinen metsäpeura menee luolan sisälle ja herättää siellä kevään hengen. Kevätär lähtee lumiseen metsään ja saa luonnon puhkeamaan kevääseen. Kevätär rientää luomaan kasveja myös vuoren rinteelle, mutta rinne ei ala kukkia. Kevätär hämmästyy tästä, ja menee vuoren huipulla olevaan kraateriin tutkimaan, mistä asia voisi johtua. Kyseinen vuori on kuitenkin tulivuori, ja teollaan Kevätär saa tulivuoren hengen heräämään. Lintumainen tulivuoren henki tuhoaa heti kaiken Kevättären herättämän elollisen ja myös Kevättären itsensä. Metsäpeura tulee tuhkan keskelle, ja virvoittaa siellä makaavan kutistuneen kevään hengen. Kevätär kerää itseensä voimia, ja saa lopulta luonnon puhkeamaan ennennäkemättömään vehreyteen. 

Alkuperäinen Fantasia oli Walt Disneyn suuri unelma, ja hän suunnitteli aikoinaan, että Fantasiasta julkaistaisiin aina parin vuoden välein uusi elokuva, jossa osa animaatiopätkistä olisi samoja ja osa uusia. Tämä unelma kuitenkin murtui, sillä Fantasia ei menestynyt elokuvateattereissa lähinnä toisen maailmansodan takia. 1980-luvulla Waltin veljenpoika Roy E. Disney päätti päivittää Fantasian, ja elokuvan teko aloitettiin vuonna 1990. Roy E. Disney sai houkuteltua Disneyn studiot ideansa pariin, sillä Fantasian videojulkaisu myytiin käsistä. Fantasia 2000:n piti alun perin valmistua jo 90-luvun puolivälissä, mutta elokuvan teko viivästyi ja kesti yhteensä yhdeksän vuotta. Yksi syy tähän viivästymiseen oli varmasti se, että Fantasia 2000:n piti pitää sisällään kolme animaatiopätkää alkuperäisestä Fantasiasta, mutta loppujen lopuksi elokuvaan liitettiin vain yksi vanha animaatio. Fantasia 2000 valmistui vuonna 1999, mutta ensi-iltansa elokuvateattereissa se näki yöllä 1. tammikuuta vuonna 2000. Näin elokuvasta tuli 2000-luvun ensimmäinen teattereissa pyörinyt elokuva (in America). Fantasia 2000 menestyi hyvin teattereissa, ja siitä tuli Disneyn klassikko numero 38. 

Fantasia 2000 esitteli valkokankaalla monia tietokoneohjelmia, joita ei oltu ennen nähty. Rooman pinjoissa ja Sostakovitsin pianokonsertossa on käytetty CGI-animaatiota, jonka myöhemmin ilmestynyt Pixarin Toy Story teki kuuluisaksi. Rooman pinjojen valaat on animoitu tietokoneella, mutta valaiden silmät on animoitu perinteisellä animaatiotyylillä. Silmät piirrettiin käsin, sillä tietokoneohjelma ei ollut vielä Rooman pinjojen aikaan niin kehittynyt, että silmiin olisi tullut animaattoreiden kaipaamaa elävyyttä. Pianokonsertto, eli H.C.Andersenin Tinasotilas-satu on tehty täysin tietokoneella. Tämän animaatiopätkän hahmot ovat leluja, joissa tämä ”elämättömyys” ei olisi haitannut, mutta ohjelmaa oli myös kehitetty niin paljon, että silmät näyttävät hyvin aidoilta. Muut animaatiopätkät Fantasia 2000:ssa ovat käsin piirrettyjä. 

Fantasia 2000 sisältää viittauksia edellisiin Disney-klassikoihin, muihinkin kuin vain Fantasiaan. Suurin osa näistä viittauksista nähdään Pomp and Circumstance -tarinassa, eli Nooan arkki -tarinassa. Tuossa animaatiossa arkin eläinten seassa seikkailee Frank-lisko elokuvasta Bernard ja Bianca Australiassa. Arkin rantautuessa kalliolle arkin katolla voi nähdä Mikki ja Minni Hiiren. James Earl Jonesin juontaessa Eläinten karnevaalit -pätkää taustalla olevalla animaattorin pöydällä on Leijonakuninkaan Mufasan pienoismalli. Tämä viittaa itseensä James Earl Jonesiin, joka toimi alkuperäisessä Leijonakuninkaassa Mufasan ääninäyttelijänä. Juontajina nähdään myös muita ääninäyttelijöitä muista Disney-klassikoista, esim. Angela Langsbury, joka esittää rouva Pannua Kaunottaressa ja Hirviössä. 

Fantasia 2000 -elokuvaa on aivan pakko vertailla alkuperäisen Fantasian kanssa. Minun täytyy todeta, että vaikka Fantasiaa pidetäänkin mestariteoksena, vetoaa Fantasia 2000 minuun enemmän. Tärkein syy tähän on varmasti se, että uudemman version kaikissa animaatiopätkissä on jonkinlainen tarina. Alkuperäisessä Fantasiassa olevat abstraktit kuvaelmat eivät oikein sytytä minua. Tarinallisissa animaatioissa katsoja pääsee paremmin sisälle animaation maailmaan, ja henkilöhahmoihin, olivat ne sitten eläimiä tai leluja, pystyy samaistumaan. Tämän takia näistä animaatiopätkistä tulee tärkeämpiä ja parempia. Tosin minusta on aivan ihanaa, että Fantasia 2000:n on otettu tarina Noidan oppipoika alkuperäisestä Fantasiasta. On ihanaa nähdä kesken kaiken tietokoneella tehdyn animaation välillä sitä vanhaa, perinteistä animaatiota, joka ei laadussaan jää ollenkaan uudemman animaation jalkoihin. Noidan oppipoikaa katsoessa tulee todella nostalginen olo. Lisäksi Fantasia 2000 herätti minussa tunteita, joita en kokenut Fantasiaa katsoessani. Jos haluat siis tutustua hyvin taiteelliseen ja klassiseen musiikkipläjäykseen, kannattaa mieluummin katsoa ensimmäisenä Fantasia 2000, joka sisältää juonellisia tarinoita. 

“Herkät, impressionistiset sävelet ja taiturimainen animaatio vastaavat ikiaikaiseen kysymykseen: Mikä on ihmisen suhde luontoon? – (Saa animaattorilta lapun.) – Anteeksi… Ikiaikaiseen kysymykseen: Mitä tapahtuisi, jos flamingoparvi saisi jojon? – Kuka tämän oikein kirjoitti!?”
- James Earl Jones