Herkules - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Viisi muusaa alkaa kertoa tarinaa Kreikan suurimmasta sankarista, Herkuleksesta. Jumalille Zeus ja Hera syntyy poika, ja kaikki Olympoksen jumalat saapuvat juhlimaan vastasyntynyttä Herkulesta. Paikalle saapuu myös Hades, manalan jumala, joka ei ole ollenkaan onnellinen Zeuksen puolesta. Kohtalottaret ovat nimittäin ennustaneet, että 18 vuoden päästä Hadeksen suunnitelmat maailman herruudesta menevät mönkään, jos Herkules elää. Niin Hades lähettää kätyrinsä Piinan ja Paniikin tekemään selvää Herkuleksesta, mutta suunnitelma epäonnistuu täydellisesti kätyreiden sekoillessa normaaliin tapaansa. Piina ja Paniikki saavat kuitenkin tehtyä Herkuleksesta kuolevaisen ihmisen, joten häntä ei voi ottaa enää Olympokselle kasvatettavaksi. Herkulekselle jää silti hänen jumalalliset voimansa, joilla hän on vahva kuin mikäkin voimamies. Niin Zeus ja Hera katsovat vierestä, kuinka maanpäälliset adoptiovanhemmat Amfritryon ja Alkemene kasvattavat Herkuleksen. 

Kahdeksantoista vuoden päästä Herkules on kasvanut epävarmaksi nuorukaiseksi, joka ei löydä paikkaansa mistään. Muut kylän asukkaat pilkkaavat ja pelkäävät Herkulesta, sillä hän ei osaa hallita yliluonnollisia voimiaan. Viimein Amfritryon ja Alkemene kertovat Herkulekselle tämän olevan adoptoitu, ja kertovat hänen kaulassaan olleesta riipuksesta, jossa oli jumalten merkki. Tämä riipus johdattaa Herkuleksen Zeuksen temppeliin, jonne hän menee hakemaan tietoutta omasta itsestään. Yllättäen Zeuksen kivipatsaaseen iskee salama, ja patsas muuttuu eläväksi! Patsaan välityksellä Zeus kertoo Herkuleksen olevan tämän poika ja jumala. Päästäkseen takaisin Olympokselle Herkuleksen tulee palautua jumalaksi, ja voidakseen olla jumala Herkuleksen tulee olla todellinen sankari. Zeus kertoo myös, että kaukaisella saarella asuva Philoctetes-satyyri valmentaa miehiä sankareiksi. Matkaoppaaksi ja kuljetusvälineeksi Herkulekselle Zeus lähettää Pegasoksen, Herkuleksen syntymälahjan, ja Pegasoksen selässä lentäen Herkules lähtee etsimään Philiä. 

Phil löytyy sieltä mistä pitääkin, mutta satyyri ei haluaisi millään ruveta valmentamaan Herkulesta. Hän on nimittäin koko ikänsä valmentanut ns. sankareita, ja jokainen heistä on ollut vain yksi pettymys lisää. Herkuleksen todistaessa olevansa Zeuksen poika Phil ryhtyy valmentamaan nuortamiestä, eikä aikaakaan, kun Herkuleksen lihakset ovat kasvaneet yltiömäisiin mittoihin. Herkules, Phil ja Pegasos lähtevät kohti Thebaa etsimään onnettomuuksia ja ongelmia, jotka ratkaistuaan Herkuleksesta tulisi sankari. Matkalla kaupunkiin Herkules kuulee vienon avunhuudon, eikä voi olla menemättä apuun. Metsän keskellä kaunista neitoa hätyyttää kentauri, jonka Herkules päihittää voimillaan. Kaunis neito on Megara, ja hän ei näytä olevan pelastumisestaan kauhean kiitollinen. Herkules menettää sydämensä saman tien, mutta mustasukkaiset Phil ja Pegasos päättävät jatkaa matkaa Thebaan. Kolmikon hävittyä näköpiiristä Megara kävelee syvemmälle metsään, missä tapaa Hadeksen. Hades omistaa Megaran sielun, ja Megaran täytyy totella manalanherran tahtoa. Megara kertoo Hadekselle, ettei kentaurin suostutteleminen sujunut odotusten mukaan. Megaralta Hades saa tietää Herkuleksen olevan elossa, ja hän päättää heti ruveta toimiin raivatakseen Herkuleksen pois suunnitelmiensa tieltä. 

Thebassa Herkules yrittää tarjota sankari-apuaan kaupungin asukkaille, mutta turhaan. Asukkaat ovat kyllästyneitä sankareihin ja omiin elämiinsä. Silloin Megara saapuu paikalle ja ilmoittaa, että kaksi poikaa on joutunut kivivyöryn alle! Herkules näkee tilaisuutensa tulleen, ja lähtee pelastamaan poikia. Pelastustyö onnistuukin mainiosti, ellei kyseessä olisi Hadeksen asettama ansa. Vuoren onkalosta esiin ryömii hydra, joka vaikuttaa voittamattomalta! Aina, kun Herkules katkaisee hydran pään irti, tilalle kasvaa kolme lisää. Lopulta Herkules aiheuttaa kivivyöryn, joka hautaa hirviön alleen. Tällöin koko kaupunki alkaa juhlia Herkulesta, ja Herkuleksesta tulee palvottu sankari. Palvomista ei vähennä yhtään se, että Herkules voittaa kaikki Hadeksen hänen tielleen asettamat viholliset. 

Innoissaan Herkules menee temppeliin kertomaan isälleen Zeukselle sankaruudestaan. Zeus kuitenkin sanoo, ettei voi ottaa Herkulesta Olympokselle, sillä Herkules ei ole vielä todellinen sankari. Pettynyt Herkules on oiva maalitaulu Megaralle, joka saa houkuteltua Herkuleksen lähtemään treffeille kanssaan. Hades on nimittäin antanut Megaralle tehtäväksi selvittää voittamattoman Herkuleksen heikkouden. Megara huomaa kuitenkin nauttivansa päivästä Herkuleksen kanssa, ja Hadeksen tehtävä jää huomiotta. Illan tullen vihainen Phil löytää Herkuleksen, ja hän vie tämän takaisin treeneihin Pegasoksen kyydissä – tai veisi, ellei puunoksa tiputtaisi Philia alas ratsun selästä. Niin Phil näkee, kuinka Hades ja Megara tekevät yhteistyötä. Valitettavasti Phil ei näe sitä, kuinka Megara kieltäytyy enää auttamasta Hadesta – Megara on nimittäin rakastunut. Megaran ilmoittaessa tästä Hades riemastuu, sillä nyt hän on löytänyt Herkuleksen heikon kohdan! 

Phil juoksee stadionille, jossa Herkules harjoittelee, ja varoittaa tätä Megaran petturimaisuudesta. Herkules ei usko valmentajaansa, ja suuttunut Phil päättää lähteä takaisin kotiinsa. Herkuleksen jäädessä yksin stadionille Hades ilmestyy paikalle hieromaan kauppoja: Herkules antaa voimansa pois yhdeksi päiväksi, ja Hades säästää Megaran hengen. Herkules suostuu vaihtokauppaan, mutta vain jos Megaraa ei satuteta millään lailla. Herkules kuitenkin pettyy Megaraan saman tien, sillä Hades paljastaa Megaran todella vehkeilleen puolellaan. Riemastunut Hades lähtee keskelle valtamerta, jossa avaa titaanien vankilan ovet. Hän lähettää titaanit tuhoamaan Olymposta ja ennen kaikkea Zeusta, ja kykloopin hän lähettää tuhoamaan Herkuleksen. Kyklooppi alkaakin murjoa voimatonta Herkulesta, ja Megara lähtee hakemaan Philiä apuun. Phil on nimittäin ainoa, jota kaikkeen pettynyt Herkules kuuntelee. Phil saapuu pian paikalle ja alkaa kannustaa Herkulesta. Philin kannustukset kuullessaan Herkules voittaa kuin voittaakin kykloopin ilman supervoimiaan pudottamalla tämän kalliolta alas. Kykloopin putoaminen kuitenkin tärisyttää maata, ja saa erään pylvään kaatumaan kohti Herkulesta. Megara huomaa uhan ja pelastaa Herkuleksen pylvään alta joutuen itse sen alle. Näin Hadeksen lupaus olla satuttamatta Megaraa rikkoutuu, ja Herkules saa voimansa takaisin. Herkules jättää vastentahtoisesti loukkaantuneen Megaran ja lähtee kohti Olymposta! 

Olympoksella Hades on juuri saanut vangittua muut jumalat ja istuuduttua valtaistuimelle. Silloin Herkules saapuu paikalle, pelastaa jumalat ja tuhoaa titaanit lopullisesti. Hades on asioiden saamasta käänteestä tietenkin näreissään, ja hän lähtee kohti manalaa kosto mielessään. Manalassa Hades käskee kohtalottaria katkaisemaan Megaran elämänlangan, ja niin Megara kuolee. Murtunut Herkules suuttuu toden teolla, ja seuraa Hadesta manalaan. Herkuleksen voiman edessä Hadeksen on pakko näyttää, missä Megaran sielu on, mutta saadakseen neidon sielun Herkuleksen on uitava sieluparven läpi ja päästävä takaisin pintaan. Herkules hyppää sanaakaan sanomatta sielujärveen, ja alkaa uida kohti Megaraa. Jokaisella vedolla Herkules vanhenee entisestään, ja kohtalottaret valmistautuvat katkaisemaan myös Herkuleksen elämänlangan. Yllättäen lanka ei katkeakaan! Herkuleksesta on tullut jumala! Herkules nousee sielujärvestä ylös Megaran sielu mukanaan, ja hän tönäisee Hadeksen järveen, josta manalan entinen herra ei enää pääse nousemaan, sillä sielut vievät hänet mukanaan järven pohjaan. 

Herkules vie Megaran sielun takaisin neidon ruumiiseen, ja Megara herää henkiin. Ennen kuin pari kerkeää vaihtaa montakaan sanaa, ilmestyy heidän alleen pilvi, joka kuljettaa heidät Olympokselle. Siellä Zeus ja Hera tervehtivät kauan kadoksissa ollutta poikaansa, ja toivottavat hänet tervetulleeksi jumalten seuraan. Zeus selittää, että todellista sankaruutta ei mitata tekojen vaan sydämen suuruuden mukaan. Olympoksen porteilla Herkules kuitenkin kääntyy takaisin ja astelee Megaran viereen. Vaikka Olympoksella asuminen on Herkuleksen unelma, ei unelma olisi mitään ilman Megaraa. Niin Herkules päättää luopua jumaluudesta ja palata maan pinnalle asumaan Megaran kanssa. Megara ja Herkules jakavat pitkän suudelman, ja niin maan kuin pilvienkin päällä järjestetään suuret juhlat Herkuleksen kunniaksi. 

Kahdessa edellisessä Disney-klassikossa, Pocahontasissa ja Notre Damen kellonsoittajassa käsiteltiin aikuismaisia ja hyvin vakavia asioita, esim. rasismia ja uskontoa. Niinpä Disneyn studiot päättivät, että olisi vuorossa iloisempi ja huumoripitoisempi elokuva. Mutta mikä olisi tämän hymyt katsojien huulille tuovan elokuvan aihe? Studioiden taustajoukoissa alettiin itse asiassa jo vuonna 1993 Aladdinin ilmestymisen jälkeen keskustella tulevasta elokuvasta. Aladdinin ohjaajat ehdottivat aiheeksi Aarresaarta, jota oli ehdotettu jo vuonna 1985, mutta idea ei saanut tuulta allensa. Muita ehdotuksia olivat Don Quijote, Odysseuksen seikkailut ja Matka maailman ympäri 80 päivässä, kunnes animaattori Joe Haidar ehdotti aiheeksi Herkulesta. Niin Herkulesta alettiin tehdä, ja ensi-iltansa elokuva sai vuonna 1997. Näin ollen Herkuleksesta tuli Disneyn klassikko numero 35. Herkuleksesta tuli myös Fantasian Pastoraalisinfonian ohella ensimmäinen Disney-animaatio, joka sai inspiraationsa mytologiasta. Herkules menestyi hyvin teattereissa, mutta se ei ollut samanlainen taloudellinen sensaatio kuin 90-luvun alun animaatiot (esim. Kaunotar ja Hirviö, Aladdin). 

Herkuleksen tarina perustuu löyhästi kreikkalaiseen mytologiaan. Paljonkaan samaa alkuperäisen tarun kanssa elokuvalla ei kuitenkaan ole. Mytologian Herkules on Zeuksen ja ihmiskuningatar Alkemenen poika, jota Zeuksen jumalvaimo Hera vainosi. Disneyn versiossa Herkuleksen äitinä on Hera. Mytologiassa Herkuleksen ensimmäinen vaimo oli Megara, jonka Herkules sitten murhasi Heran aiheuttamassa hulluuskohtauksessa. Murhan takia Herkules sai tehtäväkseen suorittaa kymmenen urotyötä, jotka tehtyään hänestä tulisi kuningas ja hän saisi kuolemattomuuden. Herkules teki kuitenkin yhteensä 12 urotyötä. Disneyn elokuvassa Herkulekselle ei anneta tiettyä määrää tehtäviä tehtäväksi, vaan hänen tulee todistaa olevansa todellinen sankari. Elokuvassa mainitaan kuitenkin kaikki mytologian 12 urotyötä, joista suurin osa tulee pikaisena mainintana laulun Nollasta pollaan aikana.  Mytologian lopussa Herakles menee naimisiin Deianeiran kanssa, mutta saa iholleen vahingossa kentaurin antamaa juomaa, joka saa hänen lihansa kuoriutumaan irti. Hyi! Silmittömän tuskan takia Herkules antaa sitten polttaa itsensä roviolla, ja hänen kuoltuaan Zeus ottaa hänet jumalten joukkoon. Disneyn versiossa Herkulekselle annetaan mahdollisuus päästä jumalten joukkoon jo ennen kuolemaansa. Disney on karsinut mytologian raakuuksia pois aika rutkasti, sillä eihän kaikkea sovi näyttää lapsillekin suunnatussa elokuvassa! 

Herkules eroaa mielestäni muista Disney-klassikoista siinä mielessä, että se on tehty ehkä hieman sarjakuvasankarimaisesti. Samaistan Herkuleksen Marvelin supersankareihin, jotka voittavat kuinka ylivoimaiselta vaikuttavan vastustajan tahansa oman lihasvoimansa avulla. Marvelillahan on supersankari, joka pohjautuu Herkulekseen, ja Disneyn käsikirjoittajat ovat ehkä pohjanneet oman hahmonsa enemmän Marvelin sarjakuviin kuin alkuperäiseen mytologiaan. Myös kreikkalaiset huomasivat tämän, sillä Adsmeytos-sanomalehdessä sanottiin elokuvan olevan ”taas yksi tapaus, jossa ulkomaalaiset vääristelevät historiaamme ja kulttuuriamme taloudellisen kannattavuuden nimissä”. Mielestäni on omituista, kuinka paljon huomiota elokuvassa saa juuri treenaaminen ja lihasten kehittäminen. Phil on koko ajan kannustamassa Herkulesta treenaamaan lisää ja lisää, ja tuntuu, että välillä huomio menee vain siihen ulkonäön ja lihasmassojen kehittämiseen kuin olennaiseen. Sitä paitsi minusta Herkules on paljon paremman näköinen ennen bodaamistaan, jos näin saa sanoa… :) Herkules poikkeaa myös siinä mielessä muista Disneyn animaatioista, että siinä muiden rökittämistä ja tappelua pidetään hyvänä asiana. Tokihan muissakin elokuvissa pahis päihitetään ja usein jonkinlaisen fyysisen kanssakäymisen seurauksena, mutta Herkules on lyömässä ja hakkaamassa koko ajan jotain! Voivatko lapset saada tästä huonoa esimerkkiä? En usko, ellemme me aikuiset ala myös lyömään ja mätkimään kaikkea, sillä kyllä lapsetkin tajuavat, että satu on vain satua! 

Herkuleksen musiikin on säveltänyt ihana Alan Menken ja sanat kirjoittanut David Zippel. Herkuleksen musiikki on jotain niin mahtavaa, että sille ei meinaa löytyä sanoja. Oikeasti, kenelle tulee mieleen säveltää kreikkalaiseen mytologiaan perustuvaan elokuvaan gospel-musiikkia? Tämä yhdistelmä on jo lähtökohtaisesti niin mielipuolinen, että sen on pakko toimia! Ja minä olen ainakin ihan myyty. Tarinan kertojat, viisi muusaa, ovat hahmoina jo niin hauskoja afroamerikkalaisia, ja kun he alkavat vielä laulaa ”hallelujaa” ja bilettää musiikin tahtiin, niin se on piste i:n päälle. Ah, Alan Menken on nero ja suoranaisen jumaloinnin kohde! :) Muusien ääninäyttelijöiksi oltiin muuten alun perin suunniteltu Spice Girlsejä, mutta onneksi suunnitelma muuttui! Muuten samanlaisista gospel-diivoista saisi vain haaveilla! Herkuleksen aloittaa laulu Gospel totta on, jossa muusat kertovat tarinan lähtökohdat. Laulu kerrataan vielä kaksi kertaa niin melodiaa kuin sanoja muuttaen, jotta muusat pääsevät kertomaan katsojille, miksi Hades on pahis, ja miten Herkuleksen vanhemmat suhtautuivat kuullessaan poikansa olevan kuolevainen. Toinen aivan uusi kappale (tai neljäs kappale) on elokuvan lauluista ainoa, joka ei (ainakaan minun mielestäni) ole gospelia. Saavutan voiton -laulussa Herkules pohtii elämäänsä ja haaveitansa. Tässä kappaleessa on muuten todella huono suomennos! Kappaleessa lauletaan: ”Minä saavun sankarina, käy kun näin, sen saan!” Näihin sanoihin kappale loppuu mahtipontisesti, ja lausehan on todella huonoa äidinkieltä! Muutenkin taidan pitää Herkuleksen lauluista enemmän englanninkielisinä. Saavutan voiton sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta, mutta hävisi Titanicin My Heart Will Go On:lle. Kolmas laulu elokuvassa on Viimeinen toivo. Sen laulaa Phil valmentaessaan Herkulesta sankariksi. Ja okei, ei tämäkään kappale ole gospelia. Varsinaista musiikin ilojuhlaa esittää neljäs laulu, Nollasta pollaan. Laulussa vaihdetaan rytmiä kokonaiset viisi (!) kertaa, ja se on paljon se! Kappale on ihanan menevä, ja sen kuullessaan on PAKKO tömistellä jalkojaan tai heilutella päätään. Viides laulu on En saa rakastaa, jossa Megaran järki yrittää vastustaa sydämen iskuja. Lauluun vuoropuhelua tuovat muusat, jotka kannustavat Megaraa avaamaan sydämensä. Elokuvan lopussa lauletaan kuudes laulu, Hän suurin on. Tässä viimeisessä laulussa on mielestäni parhaimmat sanat, jotka kiteyttävät koko elokuvan teeman. Laulu Nollasta pollaan on elokuvan lauluista paras, mutta Hän suurin on tulee hyvänä kakkosena. 

Herkuleksen visuaaliseen ilmeeseen vaikutti hyvin paljon muinaiskreikkalainen taide, erityisesti patsaat, mikä ei ole suurikaan ihme elokuvan aiheen huomioon ottaen. Minulle tulee mieleen Herkuleksen piirroksista lähinnä joonialaiset pylväät (googlatkaa, jos ette tiedä, miltä ne näyttävät), sillä kaikissa hahmoissa ja taustoissa on samanlaisia kierteitä, kuin pylväiden yläpäässä. Esimerkiksi Herkuleksen ja Hadeksen leuoissa on pyörteet, ja Megaran ja Zeuksen hiuksissa on pyörteitä. Jos minun pitäisi kuvailla yhdellä sanalla Herkuleksen visuaalista ilmettä, tuo sana ei olisi joonialaisuus tai pyörteinen, vaan se olisi värikäs. Herkuleksessa on käytetty todella kirkkaita värejä verrattuna vaikka Pocahontasin pehmeään ja rauhalliseen väritykseen. Jotenkin tämä värikkyys tuo myös ilmoille sitä elämäniloa ja huumoria, mikä elokuvaan liittyy. Herkuleksessa käytettiin CGI-tekniikkaa Olympoksen pilvissä sekä hydrassa.

Herkules on ennen kaikkea iloinen elokuva, mikä elokuvantekijöillä olikin tarkoituksena. Elokuvan aikana saa nauraa monta kertaa, ja nauru alkaa jo elokuvan alkuvaiheilla muusien vallatessa kertojan paikan normaalilta tylsältä kertoja-ääneltä. Onneksi Herkules ei jää kuitenkaan vain komediaksi, vaan sitä katsoessaan saa kokea monenlaisia tunteita. Jännityksen väreitä selkäpiissä aiheuttaa hurja hydra, joka ei vaikuta kuolevan sitten millään! (Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia, varo!) Jännitystä, ellei peräti pelkoa aiheuttaa Herkuleksen suorittama Megaran pelastusoperaatio manalasta, jossa kaikki sielut yrittävät tarrautua Herkulekseen kiinni. Hyi! Kyynelkanavat vuotavat taasen Herkuleksen jättäessä kasvattivanhempansa taakseen, mutta myös lopussa Megaran uhrautuessa Herkuleksen puolesta. Herkistyminen seuraa myös ihan elokuvan lopussa, jossa Herkules valitsee Megaran ja Philin haave toteutuu. Nyyh! 

Herkules on nimikkoelokuvansa pääroolissa. Herkules on epävarma ja paikkaansa etsivä nuori mies, jolla on mahtavia voimia sisällään. Elokuvan aikana Herkules oppii valjastamaan nämä voimat käyttöönsä, mutta paikkaansa hän etsii aina elokuvan loppumetreille saakka. Vaikka Herkuleksen lihasmassa kehittyy elokuvan puolivälissä, ei se poista hänen epävarmuuttaan ja ujouttaan. Toimiessaan ihmisten kanssa Herkules on yhä se ujo poika, joka lähti kotoa etsimään omaa itseään. Varsinkin Megaran näkeminen saa housunpuntit vipattamaan! Megara taasen on hyvin epätyypillinen Disney-neito. Hän on hyvin kurvikas, ironinen ja asennoitunut elämään negatiivisella tavalla. Tämä negatiivisuus johtuu siitä, että kun hän meni pelastamaan poikaystävänsä sielun manalasta, jätti poikaystävä hänet toisen naisen takia. Näin Megara jäi Hadekselle velkaa, ja joutuu maksamaan velkaa takaisin palvelemalla Hadesta. Yksikään toinen Disney-elokuvan päähenkilön pari ei muuten tee yhteistyötä pahiksen kanssa, ei yksikään! Menneisyyden tapahtumat ovat luoneet Megaran ympärille kovan suojakuoren, jota Herkules onnistuu kuitenkin hälventämään. On ihana nähdä, miten Herkules tuo Megaran pehmeämmät puolet esiin! Herkuleksen valmentajana toimii Philoctetus eli Phil, joka on naisia iskevä satyyri. Tästä iljettävyydestään huolimatta Philillä on hyvä sydän, ja hän osaa antaa Herkulekselle oikeita neuvoja elämän tiellä – ainakin välillä. Pegasos taas on Herkuleksen syntymälahjaksi saama siivekäs hevonen, joka käyttäytyy hyvin lintumaisesti. Pegasos tykkää hullutella, ja hän on todella mustasukkainen Megaralle, joka saa Herkuleksen kaiken huomion. Elokuvan pahiksena on Hades, manalan jumala. Hades havittelee Olympoksen valtaistuinta itselleen, ja kokee suurta katkeruutta muita jumalia kohtaan, jotka laittoivat hänet hoitamaan manalan hommia. Hades on kovasti vitsaileva pahis, joka suuttuu herkästi, mutta leppyykin nopeasti. Hadeksen kätyreinä toimivat hassun hauskat Piina ja Paniikki. 

Herkules jatkaa 90-luvun Disney-elokuvien trendiä, jossa elokuvaan piilotetaan viittauksia edeltäviin Disney-elokuviin. Näkyvin viittaus elokuvassa on leijonan talja, jota Herkules pitää päällään toimiessaan maalarin mallina. Leijonan talja on tuttu Leijonakuninkaasta, sillä talja oli joskus Scar. Toinen viittaus tehdään vuorosanoissa. Megaran etsiessä tietä Hadeksen luo Herkuleksen pelastettua hänet ensimmäistä kertaa Piina ja Paniikki tulevat neitoa vastaan muuttuneina pupuksi ja maaoravaksi. Megara toteaa kätyreille ironisesti: ”Kuinka somaa! Pikku jyrsijät etsii Lumikkia!” Tähän Piina ja Paniikki vastaavat olevansa Tiku ja Taku. 

Pocahontas oli ensimmäinen elokuva, jonka kävin koskaan katsomassa elokuvateatterissa. Herkules on ensimmäinen elokuva, jonka muistan käyneeni katsomassa elokuvateatterissa, enkä ole vain kuullut toisilta katsoneeni. Muistan, miten suuren vaikutuksen Herkules teki minuun. Pikkuveljeni oli silloin vielä niin pieni, ettei hän saanut tulla teatteriin mukaan, ja kävin elokuvissa kahdestaan isäni kanssa. Erityisen suuren vaikutuksen elokuvasta minuun teki tuolloin kyklooppi. KYKLOOPPI!!!! En tosin tajunnut kykloopin ideaa ihan täysin… Elokuvista kotiin tultuani menin nimittäin veljeni eteen, laitoin molemmat käteni isin yhden hanskan sisään ja sanoin olevani kyklooppi. :) Vaikutuksen teki myös kohtalottarien hokema heidän kaikkitietäväisyydestään. Minulla on siis Herkuleksesta hyviä muistoja. Elokuva onkin todella hauska ja elämäniloa täynnä, kuten olen jo pari kertaa tainnut tulla sanoneeksi. Erityiskiitosta saa elokuvan musiikki, joka on yksinkertaisesti mahtavaa! Elokuva kannattaa katsoa siis jo pelkästään musiikin takia! 

”Me tiedämme kaiken: menneen, nykyisen ja tulevan. Sisävessat tulee jokaiseen taloon!”
- Kohtalottaret

PS: Herkulekselle tehtiin vuonna 1998 jatko-osa Zero to Hero, ja sen perään Herkules sai myös oman televisiosarjan.