HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Pennitön ja suruton -elokuva alkaa siitä, kun Samu Sirkka soutelee puun lehden päällä ja laulelee samalla laulua. Lammikon toiseen päähän päästyään Samu hyppii talon sisälle, jossa harmittelee maailman kurjuutta, ja kehottaa kaikkia olemaan iloisella mielellä. Samu haluaa sitten kuulla jonkin iloisen sadun, ja hän laittaa soittimeen pyörimään vinyylilevyn nimeltä Bongo – musiikkisatu.
Bongo-karhu on sirkuksen tähti. Hän liikkuu yksipyöräisellä trapetsia pitkin ja ilahduttaa ihmisiä. Bongo ei ole kuitenkaan iloinen, sillä hän on vangittu. Karhu kokee kutsun vapauteen, ja kuin ihmeen kaupalla hän pääsee pakenemaan sirkusjunasta metsään. Bongolla on metsässä aivan ihanaa, kaikki tuoksuu mahtavalta ja saa olla vapaa. Yön tullen karhun mieli kuitenkin muuttuu. Hän ei meinaa saada millään unta, koska ötökät meluavat liikaa, on kylmä, sataa ja ukkostaa. Aamulla Bongo on masentunut ja hän haluaa kotiin.
Sitten Bongo näkee metsässä kauneimman ilmestyksen, mitä voi maan päällä nähdä! Tyttökarhu Lulubellehan se siellä vilkuttelee! Karhut ihastuvat toisiinsa täyttä päätä ja leijuvat pilvissä. Kaikki muuttuu, kun Lulubelle yllättäen lyö Bongoa! Bongo on aivan ihmeissään, ja hänen sydämensä särkyy. Puiden välissä nuoria karhuja on seurannut iso ja ilkeä Möykkyleuka-karhu, joka on myös ihastunut Lulubelleen. Tyttökarhu lyö aivan vahingossa Möykkyleukaakin (minnepäs muualle kuin leukaan), ja iso karhu vie kauhistuneen Lulubellen mukanaan pois.
Bongo on masentunut. Yllättäen hän näkee korkealta vuorelta, kuinka
karhut laulelevat alhaalla metsäaukiolla. Laulun sanoista hän tajuaa, että
karhut näyttävät ihastumisensa lyömällä ihastuksensa kohdetta! Niin Bongo
tajuaa, että Lulubelle löi häntä vain, koska oli rakastunut tähän! Niinpä karhu
lähtee kiireen vilkkaa metsäaukiolle, jossa haastaa ilkeän Möykkyleuan. Alkaa
hurja kaksintaistelu, jossa toisistaan mittaa ottavat raaka voima ja nokkeluus.
Taistelun lopussa molemmat karhut huuhtoutuvat vesiputouksesta alas! Lulubelle
on murheen murtama, hänen rakas Bongonsa on nyt kuollut. … Vaan kuinka
ollakaan, Bongo kiipeääkin ylös, hän on selvinnyt! Ja sitten Lulubelle ja Bongo
läimäyttävät toisiaan hellästi poskelle, ja elävät loppuelämänsä onnellisesti
metsässä.
Palaamme taas Samu Sirkan seuraan, joka on onnesta soikeana tarinan onnellisesta lopusta. Samu huomaa pöydällä juhlakutsun, joten hän päättää lähteä kuokkimaan kadun toisella puolella oleviin juhliin. Siellä keskenään juhlivat oikeat ihmiset, aikuinen mies Edgar, tyttölapsi Luana ja kaksi pelottavaa marionettinukkea Charlie ja Mortimer. Edgar alkaa kertoa tarinaa, jota muut kuuntelevat ja kommentoivat vähän väliä.
Kauan sitten oli kaunis maa nimeltä Onnela. Onnelan linnassa asui
kultainen laulava harppu, josta kaikki iloitsivat. Eräänä päivänä taivas
tummeni, ja kultainen harppu oli poissa! Tämän jälkeen Onnela muuttui
surulliseksi, köyhäksi ja kuivaksi maaksi. Tuossa maassa asuu kolme köyhää
talonpoikaa: Mikki, Aku ja Hessu. Talonpoikien ruoka on vähissä, ja he joutuvat
elämään todella ohuilla leivän siivuilla. Sitten Mikki päättää lähteä myymään
heidän omistamansa lehmän, ainoan asian, mitä heillä on talon lisäksi jäljellä.
Mikki palaa kotiin kolmen pavun kanssa, joita hän väittää taikapavuiksi. Aku
hurjistuu tästä ilmiselvästä huijauksesta, ja viskaa pavut lattialautojen
rakoihin. Yöllä pavut ryhtyvät kuitenkin kasvamaan…
Kun Aku, Mikki ja Hessu heräävät aamulla, he huomaavat olevansa pilvissä jättimäisen pavun päällä. Kaverukset päättävät kiivetä papua ylöspäin ja katsoa, olisiko siellä jotain. Talonpojat eivät joudu pettymään, sillä pilvien päällä on jättimäinen linna! Erinäisten sattumusten kautta talonpojat pääsevät linnan sisälle, jossa pöytä on täynnä mitä ihanimpia ruokia! He alkavat syödä, kunnes kuulevat naisen äänen. Ääni kuuluu lukitusta lippaasta, ja avaimen reiästä kurkkaamalla kaverukset näkevät, että siellä on kultainen harppu! He päättävät vapauttaa harpun, jotta Onnela tulisi taas onnelliseksi.
Silloin maa alkaa järistä. Jättiläinen on palannut kotiin! Talonpojat
piiloutuvat äkkiä kuka minnekin. Jättiläinen löytää Akun ja Hessun, ja lukitsee
heidät lippaaseen. Mikki on kuitenkin vapaana, ja nyt hänen täytyy vapauttaa
myös ystävänsä harpun ohella. Harppu alkaa laulaa kaunista laulua, jotta
jättiläinen simahtaisi uneen. Suunnitelma sujuu hyvin: jättiläinen nukahtaa,
Mikki vapauttaa Akun ja Hessun ja yhdessä he alkavat kantaa harppua ulos
ovesta. Juuri silloin jättiläinen herää!!! Alkaa hurja pako pavunvartta alas.
Talonpojat hakkaavat pavun katki juuri ajoissa, ja jättiläinen tippuu alas
omaan turmioonsa. Onnelan laaksosta tulee taas onnellinen ja menestyksekäs
paikka.
Kun satu on loppunut, Luana-tyttö pohtii, onko jättiläisiä olemassa. Sadun kertoja Edgar kertoo, että ei ole. Silloin talo alkaa täristä, ja talon katto lähtee irti. Ylhäältä alas kurkistaa sadusta tuttu jättiläinen, joka kysyy, onko Mikki täällä. Edgar pyörtyy kauhusta. Koska Mikki ei ole heidän luonaan, alkaa jättiläinen etsiä sitä ympäröivästä kaupungista yön saapuessa. Loppu.
Pennitön ja suruton -elokuva
valmistui vuonna 1947. Elokuvan sisältämiä kahta tarinaa valmisteltiin aluksi
erillään, ja niistä oli tarkoitus tehdä omat, erilliset täyspitkät elokuvat.
Sodan takia Walt Disney päätti kuitenkin yhdistää tarinat. Tämä oli muuten
viimeinen elokuva, jossa Walt toimi itse Mikki Hiiren äänenä
(alkuperäisversiossa). Tarinoiden yhdistävänä tekijänä toimii Samu Sirkka, joka
on mielestäni kyllä hyvin iso aasin silta pätkien välillä. Ennen
Bongo-animaatiota Samu saarnaa jotain onnellisuuden tärkeydestä, mikä menee
liian moraalimaiseksi opetukseksi. Animaatioiden välillä taasen on pätkä, jossa
esiintyy oikeita ihmisiä. Minusta ne olisi voinut jättää aivan hyvin pois, Samu
olisi voinut juontaa pavunvarsi-tarinankin itse. Näistä ihmisistä tulee
sellainen tunne, että he olivat varmasti elokuvan julkaisemisen aikaan
kuuluisia henkilöitä Yhdysvalloissa, mutta nykypäivän suomalainen on aivan
ihmeissään – kuka, mitä, täh?
Bongo-karhun tarina perustuu
Sinclair Lewiksen kirjoittamaan kirjaan. Alun perin Disneyn studion
tarkoituksena oli, että Bongo olisi kotoisin samasta sirkuksesta kuin Dumbo.
Tarkoituksena oli myös, että Bongossa esiintyisi tuttuja hahmoja Dumbosta. Idea hylättiin kuitenkin
alkutekijöihinsä. Samoin tarinasta pudotettiin pois Bongon simpanssiystävä ja
kaksi huonosti käyttäytyvää karhua. Bongon piirrosasukin oli alun perin
realistinen, mutta muuttui disneymäiseksi, kun pätkä päätettiin yhdistää
pavunvarren kanssa.
Mikki ja pavunvarsi -animaatio
perustuu englantilaiseen kansansatuun, jonka alkuperästä ei ole tietoa.
Ensimmäinen sadun painettu versio (joka on säilynyt) on vuodelta 1807, mutta
jotkut uskovat tarinan saapuneen Englantiin viikinkien mukana. Animaatiosta
poistettiin joitain kohtauksia, kun se yhdistettiin yhdeksi elokuvaksi Bongon
kanssa. Lopullisessa animaatiossa ei kerrota, mistä Mikki sai taikapavut. Eräässä
versiossa hän sai taikapavut kuningatar-Minniltä, toisessa versiossa hän sai ne
Pinocchiosta tutuilta huijareilta
Kettu Revolta ja Kimi Keppostinilta.
Elokuvan tarinoiden juonet ovat
mielenkiintoisia ja niihin jaksaa keskittyä. On kenties hyvä, ettei tarinoista
tehty kahta täyspitkää animaatioelokuvaa, sillä silloin niistä olisi saattanut
tulla pitkäveteisiä. Hahmot tarinoissa ovat hyviä ja osaksi samaistuttavia.
Bongo kaipaa vapauteen, ja kukapa meistä ei olisi joskus kaivannut vapauteen
asumaan yksinään ilman vanhempia. Bongo kuitenkin huomaa vapauden olevan haastava
juttu, ja saman asian huomaa varmasti moni opiskelija, jonka pitää yhtäkkiä
osata maksaa laskut ja ostaa ruokaa ja vessapaperia ilman vanhempien holhoavaa
kättä. Bongo-tarinan pahis, karhu Möykkyleuka, on ihan paras kulkiessaan
metsässä puita kaadellen! Mikki ja pavunvarsi -tarinan hahmot ovat tuttua
Disney-kamaa. Akun, Mikin ja Hessun motiiveja ei tarvitse selitellä, sillä
kaikki tuntevat heidän käyttäytymissääntönsä ja temperamenttinsa jo
entuudestaan. On hauska nähdä nämä hahmot hulluttelemassa samassa elokuvassa.
Varsinkin Akun äkkipikaisuus on hauskaa katseltavaa!
Elokuvan laulut ovat hyvin
sävellettyjä, mutta niiden sanoituksia olisi voinut miettiä vähän paremmin.
Toisaalta joidenkin laulujen sanat ovat aika hassunkurisia. Elokuvan aloittaa
Samu Sirkan laulama laulu Kulkurin tie on
avoin. Tämä laulu muuten oli tarkoitus esittää Pinocchiossa, mutta se jätettiin siitä pois. Seuraava laulu on
nimeltään Maalaiselämää. Se
lauletaan, kun Bongo on karannut sirkuksesta luonnon keskelle ja kaikki on
vielä ihanaa. Seuraavan laulun, Oi, miten
ihanaa, aikana Bongo seikkailee vaaleanpunaisissa pilvissä Lulubellen
kanssa. Sitten lauletaan laulu Läimäyttämällä,
joka kertoo eri eläinten kiintymyksenosoitus tavoista. Viides laulu on My, what a happy day, jonka kultainen
harppu laulaa Onnelassa kaiken ollessa vielä onnellista. Seuraavan laulun
laulaa jättiläinen. Laulun Fii faa foo
fum sanat ovat samalla taikasanoja, joilla jätti osaa taikoa itsensä millaiseksi
hyvänsä. Sitten on taas harpun vuoro laulaa laulu Haavemaailmassain, jolla hän saa jättiläisen nukahtamaan. Ja
viimeiseksi lauletaan laulu Fun and Fancy
Free (elokuvan englanninkielinen nimi), kun jättiläinen tallustaa
horisonttia kohti.
Pennitön ja suruton on ihan hyvä
elokuva, josta jää hyvä mieli sen katsottuaan. Lyhyet tarinat loppuvat
onnellisesti, ja tämä olotila jää itsellekin vallitsevaksi tilaksi. Onhan
elokuvassa huonojakin puolia, esimerkiksi tarinoiden taustalla oleva kertoja
ärsyttää minua kauheasti. Kyllä ne tarinat olisi vallan hyvin ymmärtänyt ilman
häntäkin! Ja jos piirrosten tasoa vertaa joihinkin muihin Disneyn klassikoihin,
on se välillä hyvinkin kökköä. Mutta kyllä minä suosittelisin tätä elokuvaa paljon
mieluummin katsottavaksi kuin vaikkapa Kolmea
caballeroa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti