The Three Caballeros - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Animaationpätkien taustatarinana on Akun syntymäpäivät. Aku Ankka on saanut ison lahjan ystäviltään latinalaisesta Amerikasta. Tämän ison lahjapaketin sisällä on paljon pieniä lahjapaketteja. Ensimmäisestä paketista paljastuu videokamera ja kuvanauha, ja Aku pääsee katsomaan elokuvaa. Elokuva kertoo Pablo Pingviinistä, joka on kauhea vilukissa. Hän on kyllästynyt elämään kylmällä Etelä-mantereella. Niinpä hän päättää lähteä lämpimään, ja monien yritysten jälkeen jäälautta-laiva on valmis. Alkaa seilaaminen kohti Galapagos-saaria. Päiväntasaajalla jäälautta kuitenkin sulaa! Onneksi mukana on kylpyamme, josta tulee loistava varavene, jonka avulla Pablo pääsee Galapagokselle. Lämpimässä makoillessaan Pablo alkaa kuitenkin haikailla takaisin Etelä-navan kylmyyteen… 

Seuraavaksi videokamera näyttää Akulle tietoiskun muista linnuista, joita elää Amazonin sademetsässä. Paras lintu on hullu aracuan-lintu, jolla on ihme lauluääni. Lintujen jälkeen videokamera esittää tarinan pikku pojasta, joka lähtee vuorille lintujahtiin. Hän löytää vuorilta siivekkään… aasin! Aasin avulla poika osallistuu ratsastuskilpailuun hieman huijaten. Poika ei näytä muille aasin siipiä, ja siipien avulla lentää kisan voittajaksi. Maalissa aasi kuitenkin lentää visertelemään ja hirnahtelemaan linnulle, ja kisan järjestäjät suuttuvat pojan huijauksesta. Poika lentää aasin selässä pois, eikä heitä enää koskaan nähty niillä main. 

Sitten Aku avaa seuraavan lahjan, joka on Brasiliasta kertova kirja. Kirjan sivujen välistä kylään tulee Joe Carioca, joka muistelee ihanaa Baiaa haikean laulun ja vesivärimaalausten muodossa. Sitten Aku ja Joe lähtevät kirjan avulla Baiaan. Kirjan sivuja pitkin he kulkevat junalla, ja junamatkaa terrorisoi hullu aracuan-lintu. Baiaan päästyään Aku ja Joe näkevät kaduilla kauniin naisen (ihka elävän animaation keskellä), jonka kanssa he rupeavat tanssimaan ja laulamaan. Mukaan tarttuu myös muita ihmisiä, ja Aku kärsii rajuista mustasukkaisuus-kohtauksista. 

Akun kotiin takaisin tultuaan seuraavasta paketista esiin posahtaa Panchito-kukko Meksikosta. Yhdessä nämä kolme kaverusta laulavat Kolmesta caballerosta laulun. Sen jälkeen Aku saa rikkoa Panchiton tuoman pinatan, jonka sisältä paljastuu vaikka mitä rihkamaa. Sisällä on myös kirja Meksikosta. Aku, Joe ja Panchito matkustavat kirjan maisemiin lentävän maton avulla. Ensin kaverukset vierailevat eri tanssiporukoiden keskellä, joissa he tanssivat ja soittavat mukana. Sitten caballerot lentävät hiekkarannalle, jossa naiset ottavat aurinkoa. Aku ei voi luonteelleen mitään, vaan ihastuu päätä pahkaa kaikkiin naisiin ja alkaa leikkiä sokkoa heidän kanssaan. Joe ja Panchito saavat käyttää voimakeinoja saadakseen Akun palaamaan kotiin. 

Lopuksi kirjassa oleva nainen alkaa laulaa kaunista laulua, ja Aku ihastuu taas laulajaan, ja lähtee seikkailemaan tällä kertaa kirjan psykedeeliseen maailmaan. Yhtenä hetkenä Aku on ampiainen, toisena kolibri. Taustalla seikkailee naisia ja kukkia ja kaktuksia ja tähtiä ja vaikka mitä. Psykedeelinen tempaus loppuu Akun takaisin tuloon, jolloin ilotulitushärkä alkaa jahdata häntä ja kaikki päättyy ilotulituspamaukseen. Mikä lopetus! 

The Three Caballeros -elokuva on jatko-osa elokuvalle Saludos Amigos. Elokuvat ovat hyvin samantyylisiä keskenään, ja molemmat on tehty tarkoituksena parantaa Etelä- ja Pohjois-Amerikan välisiä suhteita. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1944 Mexico Cityssä ja Yhdysvalloissa 1945. Elokuvassa on sekä animaatiota että ”oikeaa, elävää kuvaa”. Mielestäni tällainen yhdistely on hyvä ja mielenkiintoinen idea… jos sen toteuttaisi paremmin. The Three Caballeros -DVD:n takakannessa sanotaan näin: ”Tämä DVD tarjoaa värikkäitä elämyksiä, ihastuttavaa musiikkia ja monia riemukkaita hetkiä!” Voisinpa samaistua tuohon määritelmään, mutta valitettavasti en voi. 

Elokuva alkaa vakuuttavasti hyvillä animaatiopätkillä Pablo Pingviinistä ja lentävästä aasista. Siihen elokuvan hyvyys jääkin. Tämän jälkeen elokuvassa alkaa esiintyä koko ajan hullummaksi meneviä juttuja, ja elokuvan loppuhuipennus saa haukkomaan henkeään kaikessa psykedeelisyydessään ja järkyttävyydessään. Elokuvan loputtua tekee mieli levittää kädet sivuille, avata suu apposen auki ja antaa periksi. Juoni on tylsä, ja elokuvan mennessä eteenpäin alkaa vain ärsyttää. 

Ensi kertaa The Three Caballeros -elokuvan katsoessani odotukseni sitä kohtaan olivat suuret. Muistan alkaneeni katsomaan sitä kaverini kanssa jännityksellä. Olimme lukeneet Don Rosan mahtavia sarjakuvia (Kolmen caballeron paluu ja Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa), ja odotimme innolla elokuvaa, joka oli inspiroinut tuota ankkataitelijaa tarinoissaan. Muistan, kuinka kauhistuneita olimme elokuvan loputtua. Elokuvassa Aku Ankka, Joe Carioca ja Panchito ovat niin toisenlaisia kuin sarjakuvissa: he suorastaan kuolaavat naisten perään. Ei siinä mitään, jos nämä naiset olisivat piirrettyjä lintuja, mutta kun ne ovat niitä ”live-ihmisiä”! Jotenkin se tuntuu omituiselta ja ällöttävältä. 

On elokuvassa hyviäkin puolia. Elokuvassa esiintyvä hullu aracuan-lintu on ihan parasta antia! Pablo Pingviinin tarina on myös hauska. Ja onhan animaatio tehty hyvin, ja oikeat ihmiset on saatu näyttämään kuuluvilta kaikkiin kohtauksiin. Täytyy kyllä sanoa, että en suosittele katsomaan tätä elokuvaa, ainakaan kokonaan kerralla. Kenties siitä voisi taas näyttää pieniä pätkiä jossain, mutta kokonaisuutta… ei! 

”Se käyttäytyi kuin loco, mutta osasin nämä hommat.”
- Kertoja

(Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta (paras musiikki ja paras ääni). Elokuvassa esiintyy laulut The Three Caballeros, Baia, Have you ever been to Baia?, Os quindines de Iaiá, Joe Cariocan laulu, Mexico, Lilongo, You belong to my heart ja Zanduga.)