HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Eräänä iltana viluinen kulkuri-heinäsirkka näkee puusepän ikkunasta takassa pilkottavan valon. Heinäsirkka, Samu Sirkka nimeltään, menee lämmittelemään huurteisia jäseniään tulen ääreen. Samalla hän päättää jäädä yöksi tuohon kodikkaaseen verstaaseen. Verstaassa puuseppä Geppetto viimeistelee tekemänsä marionetti-nuken ja antaa tälle nimeksi Pinocchio. Geppetton lemmikit Cleo-kultakala ja Figaro-kissa eivät kyllä kauheasti pidä nuken saamasta nimestä. Illalla nukkumaan mennessään Geppetto toivoo toivomustähdeltä, että Pinocchio olisi oikea poika.
Yöllä Geppetton toive toteutuu! Sininen haltijatar laskeutuu toivomustähdestä pieneen verstaaseen, ja herättää puunuken eloon. Samalla haltijatar nimittää Samu Sirkan Pinocchion omaksitunnoksi, sillä Pinocchio ei tiedä, mikä on oikein ja mikä ei. Pinocchio ei oikein osaa vielä kävellä, ja kävely-yrityksessään rämähtää pöydältä alas, jolloin Geppetto herää. Geppetto hämmästyy ja ilahtuu suunnattomasti, kun hänen puunukkensa on herännyt henkiin. Niinpä he ennen nukkumaanmenoa tanssivat hurjasti Geppetton rakentamien soittopelien tahdissa.
Seuraavana aamuna Pinocchio lähtee kouluun innoissaan Samu Sirkan vielä nukkuessa. Ei mene kauan, kun Pinocchion huomaavat Rehti Repo ja Kimi Keppostin, nuo hieman typerät rosvot. He saavat houkuteltua Pinocchion liittymään teatteriin. Samu Sirkka yrittää muuttaa Pinocchion mieltä, mutta turhaan. Poika on jo lavean tien pauloissa. Niinpä Samu antaa periksi. Repo ja Keppostin vievät Pinocchion Strombolin marionettiteatteriin, jossa Pinocchio loistaa.
Kun Pinocchio on esityksen jälkeen lähdössä kotiinsa, estää Stromboli
hänen aikeensa ja lukitsee pojan lintuhäkkiin. Samu Sirkka päättää lähteä
onnittelemaan Pinocchiota onnistuneesta uravalinnasta, ja löytää puunuken
häkistä. Hän yrittää saada Pinocchion vapaaksi, mutta turhaan. Yhdessä he
pohtivat kurjaa tulevaisuuttaan. Silloin Sininen haltijatar saapuu taas
paikalle. Hän kysyy Pinocchilta, miksi tämä on joutunut häkkiin. Pinocchio ei
tahdo kertoa totuutta, vaan huijaa silmät päästään. Samalla hänen nenänsä
kasvaa jättimäiseksi! Haltijatar opettaa pojalle, ettei valehteleminen kannata.
Sitten hän vapauttaa Pinocchion häkistä, mutta varoittaa, ettei enää voi tulla
auttamaan häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka aloittavat matkan kotia kohti.
Matkalla Pinocchio törmää taas Kettu Repoon ja Kimi Keppostiniin. Nämä
saavat houkuteltua Pinocchion lähtemään Huvitusten saarelle. Huvitusten
saarella Pinocchio tutustuu Lampunsydämeen, tuhmaan poikaan, jonka kanssa he
yhdessä pelaavat biljardia, juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa. Samu Sirkka
on myös päässyt saarelle, ja alkaa etsiä Pinocchiota poikajoukosta. Löydettyään
Pinocchion ja Lampunsydämen Sirkka ei saakaan kaipaamansa vastaanottoa: pojat
potkivat hänet pois luotaan vain nauraen hänen jutuilleen. Samu Sirkka alkaa
etsiä vihaisena uloskäyntiä. Kuinka ollakaan, hän saapuu satamaan, jossa
tajuaa, että kaikki saarella huvitelleet pojat ovat muuttuneet aaseiksi! Samu
Sirkka lähtee suorinta tietä takaisin varoittamaan Pinocchiota, ja saapuu juuri
ajoissa: Lampunsydän on jo muuttunut aasiksi ja Pinocchiolle on kasvanut aasin
korvat ja häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka onnistuvat pakenemaan Huvitusten
saarelta.
Saavuttuaan vihdoin kotinsa luokse Pinocchio ja Samu Sirkka huomaavat
sen olevan tyhjillään. Toivomustähden kyyhky tuo heille kirjeen, jossa
kerrotaan Geppeton lähteneen etsimään Pinocchiota ja joutuneen siinä rytäkässä
Monstro-valaan vatsaan. Pinocchio päättää sillä silmänräpäyksellä lähteä
pelastamaan isäänsä. Yhdessä he Samu Sirkan kanssa etsivät valasta
merenpohjasta, mutta eivät löydä sitä millään. Lopulta valas löytääkin heidät
ja syö heidät suihinsa. Valaan vatsassa Pinocchio törmää Geppettoon, Figaroon
ja Cleoon. Pinocchio keksii oivan keinon, jolla he pääsevät ulos Monstron
sisältä: laitetaan valas aivastamaan tulen avulla! Tästä Monstro kuitenkin
suuttuu ihan törkeästi, ja lähtee ajamaan poloisia miehiä takaa. Pinocchio
joukkoineen pääsee juuri ja juuri kallion kolon läpi meren rantaan ja pelastuu
valaan vihalta.
Geppetto herää pökertyneenä rannalta vain nähdäkseen Pinocchion
hukkuneena rantavedessä. Puuseppä kantaa puunuken kotiinsa, ja suree tätä
kovasti. Pinocchio on kuitenkin osoittanut olevansa hyvä, joten Sininen
haltijatar muuttaa hänet oikeaksi pojaksi. Geppetto on hämmästyksissään ja
todella iloinen puunuken oikeaksi muuttumisesta, ja jälleen kerran verstaassa
alkaa juhlinta. Samu Sirkka menee ikkunalaudalle kiittämään toivomustähteä, ja
saa oikein hienon kultaisen tähden rinnukseensa hyvänä omanatuntona toimimisesta.
Kaikki hyvin, loppu hyvin.
Pinocchio perustuu Carlo Collodin
samannimiseen satuun. Itse en ole lukenut satua, mutta mahtavan Wikipedian
perusteella pystyn sanomaan, että elokuva ei ihan seuraa kirjan juonta.
Kirjassa Pinocchio veistetään puhuvasta puusta, kun taas elokuvassa nukke on jo
melkein valmis ihan alusta asti. Puusta piti alun perin tehdä pöydänjalka,
mutta se alkoikin puhua, joten siitä tehtiin marionetti. Collodin Pinocchiossa
Geppetto vihaa lapsia (joskin oppii pitämään niistä kirjan lopussa) ja puhuva
heinäsirkka kuolee melkein tarinan alussa Pinocchion heittäessä sitä vasaralla.
Heinäsirkka palaa kuitenkin kummittelemaan pojalle, ja kertomaan oikeasta ja
väärästä. Lisäksi kirjassa Pinocchio seikkailee Geppetton kanssa monissa
muissakin seikkailuissa, kuin mitä elokuvassa näytetään.
Pinocchion hahmot jäävät ainakin
minulle hieman etäisiksi. Geppetto on ihana hömelö isä, jonka tunteisiin pystyy
eläytymään, ja jonka suru ja toivo ovat koskettavia. Pinocchio hurmaa meidät
viattomuudellaan, ja hänen halunsa tehdä sitä, mitä tekee mieli, koskettaa
varmasti meistä jokaista. Välillä minua kuitenkin ärsyttää todella paljon
Pinocchion ajattelemattomuus, se ettei hän kuuntele Samu Sirkkaa ja ettei
hänellä ole ollenkaan järkeä päässään! En tajua myöskään sitä kohtausta, jossa
Pinocchio valehtelee Siniselle haltijattarelle: en näe mitään syytä, miksi
hänen pitäisi valehdella! Mielestäni näyttelijän urassa ei ole mitään
hävettävää!
Myös Pinocchion nenän kasvaminen jää minusta jotenkin juonesta irralliseksi,
itse olisin kasvattanut sitä nenää ainakin vielä toisessa kohtauksessa.
Toisaalta toisessa kohtauksessa Pinocchiolle kasvaa aasin korvat ja häntä, joten
eikös ne vähän vastaa pitkää nenää: yhtä hassuja ilmestyksiä molemmat. Samu
Sirkka yrittää olla hauska hahmo, ja sitä välillä onkin, mutta mielestäni hahmo
on vähän teennäinen. Eikä se näytä yhtään heinäsirkalta! Ymmärrän Sirkan
ärsyyntymisen Pinocchion tottelemattomuudesta, sillä ärsyynnyn siitä itsekin.
Samu ei kuitenkaan osaa mennä lapsen tasolle omanatuntona olemisessa, ja hänen
neuvonsa kaikuvat kuuroille korville (niin Pinocchiolle kuin katsojillekin).
Samu on myös välillä aikamoinen naistenmies… J Figaro ja Cleo ovat
hauskoja hahmoja. Sininen haltijatar on ylimaallinen hyvä, jonka auktoriteetin
katsojakin huomaa heti.
Vuonna 1940, jolloin Pinocchio
elokuva ilmestyi, raakuudet ja pelottavuudet olivat yleisempiä (?)
lastenohjelmissa kuin nykyään. Olenkin tullut siihen tulokseen, että Pinocchio
on ehkä pelottavin Disneyn elokuva. Elokuvassa on monta pahista: Stromboli,
Monstro, paha ajuri (joka vie Houkutusten saarelle) sekä Kettu Repo ja Kimi
Keppostin. Näistä hahmoista jos mistä lapset saavat painajaisia, sillä pahikset
haluavat tehdä pahaa juuri lapselle, Pinocchiolle. Lisäksi pahisten ilmeet ovat
välillä niin julmia, että ihan hirvittää! Repo ja Keppostin eivät ole
pelottavia pahiksia, vaan sellaisia hölmöjä ”apureita”. Heitä katsoessa alkaa
välillä naurattaa. On mielenkiintoista, että Ajuri on lihava valkoihoinen mies,
jonka kätyreinä Huvitusten saarella toimii tummia, gorillamaisia olentoja. Ovatko
hahmot oikeasti gorilloja, ovatko ne kenties tummaihoisia ”gorilloja” vai
kuvataanko heidät vain tummina pahuuden ilmentyminä? Pahat silmät heillä
kuitenkin kiiluu, hui!
Pinocchion animaatio alkaa
näyttää jo hyvin Disneymäiseltä. Pinocchio on perus-Disney-hahmo piirrostyyliltään,
samoin kuin kissa Figaro ja Samu Sirkka. Geppettosta minulle tulee aina mieleen
Lumikin Vilkas: he ovat kuin kaksi marjaa! Animaatio on hyvin pitkälle tarkkaa
ja yksityiskohtaista, joskin Ajurin tummat kätyrit on kuvattu epätarkkoina
möykkyinä. Elokuvassa näkyy taas wanhat hyvät ajat ja tietty konservatiivisuus.
Tarinassa esiintyy kaksi naishahmoa, joista toinen on hyvä haltijatar ja toinen
turhamainen kultakala. Antavatko nämä hahmot hyvän kuvan naiseudesta?
Mielestäni eivät, vaikka haltijatar onkin hieno johtajahahmo. Pinocchio on kyllä
siitä monipuolinen elokuva, että siinä on jännitystä, surua ja iloa
monipuolisesti, tosin jännitystä ehkä vähän liikaakin. Minua alkaa vieläkin
jännittää kohta, jossa Monstro jahtaa sankareita meressä: nytkin katsoessani
sitä käteni alkoivat vispata hullun lailla. Surua koemme luullessamme
Pinocchion kuolleen, ja iloa elokuvan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti.
Pinocchion laulusta Tähti toiveen toteuttaa on tullut koko
Disneytä edustava laulu. Kappale soi nykyään Disneyn logon yhteydessä elokuvien
alussa. Jej! Pinocchio -elokuva alkaa kyseisellä kappaleella, ja samaan
kappaleeseen elokuva myös loppuu. Elokuvan alussa Samu Sirkka laulaa laulun ja
alkaa kertoa tarinaa, elokuvan lopussa laulun laulaa kuoro. Toinen laulu Puinen pikku pää on jäänyt ainakin
minulle hieman etäiseksi. Geppetto alkaa laulella laulua verstaallaan kun saa
Pinocchion valmiiksi. Laulu on todella lyhyt, eikä melodiakaan jää helposti
mieleen. Laulu Minua vain vislaa
lauletaan Samun ja Pinocchion voimin Pinocchion herättyä elämään ja Sirkan
muututtua hänen omaksitunnokseen. Tämä laulu on ehkä (?) Pinocchion toiseksi
tunnetuin kappale. Kolmas laulu on Hei-diddl-di-dei,
jonka Kettu Repo kätyreineen laulaa Pinocchiolle houkutellakseen tämän elämään
näyttelijän elämää. Laulussa onkin näyttelijän helppoa elämää pilkkaavat sanat.
Sama laulu lauletaan hieman muunnelluin sanoin vielä myöhemmin elokuvassa, kun
Repo houkuttelee Pinocchion Huvitusten saarelle. Viimeisimpänä muttei
vähäisimpänä mainittakoon laulu En köysiä mä tarvitse, jonka Pinocchio laulaa marionetti-teatteri -esityksessä. Tämä
laulu oli lapsuudessani tosi hauska, ja lauloimme sitä aina Tuomaksen kanssa.
Pinocchion laulut ovat ihan hyviä, mutta jokin niistä puuttuu. Paitsi biisistä Tähti toiveen toteuttaa, joka on
mahtava! Ei ihme, että laulu voitti aikanaan Oscarin parhaasta laulusta ja
musiikista. Pinocchion laulujen suomenkieliset sanat ovat hauskat ja vähän
vanhanaikaiset, englanniksi laulut ovat parempia.
Pinocchio on elokuvana ilmiselvää
Disneytä, joskin myös todella pelottava elokuva. Pinocchiossa on jo
unohtumattomia hahmoja, joista Samu Sirkka ja Figaro ovat päässeet esiintymään
muuallakin, mm. sarjakuvissa. Vaikkei Pinocchio olekaan Disneyn elokuvien parhaimmasta
päästä, suosittelen sitä silti lapsille ja aikuisille.
”Olen oikea poika!”
- Pinocchio
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)

.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)

.jpg)
.jpg)




