HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Taran on köyhä sikopaimen, joka elää metsän laidassa sijaitsevassa
mökissä Dallben-velhon kanssa ja hoitaa Hennikki-sikaa. Taran haaveilee seikkailuista
ja ritarina olemisesta. Eräänä päivänä Taranin seikkailu saa alkunsa, kun
Hennikki alkaa panikoimaan. Tällöin Dallben selittää Taranille, että Hennikki
on ennustajasika, joka tietää kaiken. Hennikki kertoo ennustuksessaan velholle,
että paha Hornansarvi on saanut tietää Hennikin lahjasta. Hennikin avulla
Hornansarvi aikoisi löytää Hiidenpadan, padan, jonka avulla Hornansarvi saisi itselleen
voittamattoman kuolleiden armeijan. Dallben ei voi sallia tätä ja hän lähettää
Taranin kauas pois piilottamaan Hennikin Hornansarven ulottumattomiin.
Matkallaan kauas pois Taran törmää Purriin, ja otus hämää Tarania niin, että
Hornansarven traakit (=lohikäärmeet) saavat napattua Hennikin itselleen. Traakit vievät sian
linnaan, ja Taranin on pakko lähteä traakkien perään pelastamaan Hennikki
Purrin varoitteluista huolimatta.
Taran pääsee linnan sisään helposti ja hän tarkkailee, kuinka
Hornansarvi kiristää tietoa Hiidenpadan sijainnista Hennikiltä. Taran saa
napattua Hennikin ja lähtee tämän kanssa pakoon, mutta pakomatka päättyy linnan
muurille. Hennikki pelastuu hyppäämällä muurilta vallihautaan, mutta juuri
ennen Taranin hyppyä Hornansarven palvelijat saavat tämän kiinni. Niin Taran
lukitaan tyrmään. Pojan menettäessä kaiken toivonsa tyrmän lattiasta aukenee
salaluukku, josta sisään tyrmään astuu prinsessa Elena lumotun valopallonsa
kanssa. Yhdessä nuoret päättävät paeta linnasta, ja he lähtevät etsimään
pakoreittiä linnan sokkeloisiin kellareihin. Toisesta vankityrmästä Taran ja Elena
vapauttavat Harpisti Harpon, joka liittyy heidän seuraansa. Linnan alta
muinaisesta haudasta Taran löytää vielä taikamiekan, joka tulee pian
tarpeeseen. Hornansarven kätyrit nimittäin huomaavat vankiensa paon ja lähtevät
jahtaamaan näitä. Taranin taikamiekka kuitenkin pysäyttää kaikki nuolet ja
murtaa tavallisten miekkojen terät niiden osuessa taikamiekkaan. Kolmikko pääsee
pakenemaan linnasta metsään, mutta Hornansarvi lähettää heidän peräänsä traakit
vahtimaan kolmikon liikkeitä.
Metsässä Elena, Taran ja Harppo törmäävät taas Taranin jo aiemmin
tapaamaan Purriin. Taran syyttää Purria pelkurimaisuudesta, koska hän ei
uskaltanut lähteä Taranin kanssa linnaan. Syyllisyydentunnossaan Purri johdattaa
Taranin Hennikki-possun jäljille. Jäljet johtavat lammikon luo, joka vetäisee
yllättäen koko seurueen sisäänsä vesipyörteen avulla. Selviää, että lammen alla
asuu keijukaisia, jotka tietävät Hiidenpadan sijainnin. Samaan lampeen on tippunut
myös Hennikki-possu! Taran päättää, että hän etsii Hiidenpadan käsiinsä ennen
Hornansarvea ja tuhoaa koko padan, ettei Hornansarvi pääse toteuttamaan ilkeää
suunnitelmaansa. Taranin oppaaksi keijut lähettävät pahansisuisen Doli-keijun.
Hennikki jää muiden keijujen kanssa turvaan lammen alle Taranin, Elenan, Harpon,
Purrin ja Dolin lähtiessä etsimään Hiidenpataa.
Doli johdattaa Taranin kumppaneineen Morwan soille ja siellä asuvien
noitien mökkiin. Mökki on täynnä sammakoita, mutta myös erilaisia patoja,
joista Taran yrittää löytää juuri sen oikean. Etsintöjen ollessa käynnissä
kolme noitasiskosta palaavat kotiinsa ja suuttuvat tunkeilijoille. Suuttumuksessaan
noidat muuttavat Harpon sammakoksi. Yksi noidista kuitenkin ihastuu Harppoon ja
muuttaa tämän takaisin ihmiseksi. Taran kysyy noidilta Hiidenpadasta, ja noidat
kertovat omistavansa sen. He vaihtavat padan Taranin omistamaan taikamiekkaan,
vaikka Taran luopuukin aarteestaan pitkin hampain. Noitien mökin alta maan
pinnalle nousee järkyttävän kokoinen Hiidenpata. Noidat kertovat padan
tuhoutuvan vain silloin, jos joku elävä olento kiipeää padan sisään omasta
vapaasta tahdostaan. Samalla vapaaehtoinen kuitenkin menettää henkensä. Tämän
sanottuaan noidat katoavat käkättäen tuuleen ja Doli lähtee pettyneenä takaisin
muiden keijujen luo. Taran, Elena, Harppo ja Purri jäävät voimattomina istumaan
padan viereen. Siitä asennosta Hornansarven palvelijat löytävät nelikon ja
vangitsevat heidät lukuun ottamatta Purria, joka kerkeää paeta paikalta.
Traakit ottavat Hiidenpadan ja vangit mukaansa Hornansarven linnaan.
Linnassa tyytyväinen Hornansarvi heittää Hiidenpataan luurangon, ja
tämän teon vaikutuksena kaikki Hornansarven keräämät ruumiit heräävät henkiin
ja lähtevät marssimaan linnasta ulos herransa käskyjä toteuttamaan. Silloin
Purri pääsee kahlittujen ystäviensä luo ja vapauttaa heidät. Taran päättää,
että hänen on hypättävä Hiidenpataan, jotta pahuus saataisiin loppumaan. Ennen
kuin Taran kerkeää tehdä mitään asian suhteen, on Purri jo hypännyt
Hiidenpataan, sillä hän haluaa uhrautua Taranin puolesta. Purrin kadottua padan
sisään kuolleiden armeija lakoaa maahan ja Hiidenpata alkaa vetää sisäänsä
materiaa mustan aukon voimalla. Hornansarvi lähtee katsomaan, miksi hänen suunnitelmansa
on mennyt myttyyn, ja hän näkee vapaan Taranin padan vierellä. Hiidensarvi
yrittää kumota Taranin padan imevään kitaan, mutta päätyykin lopulta pataan
itse näin kuollen. Taran, Elena ja Harppo pääsevät pakenemaan veneellä linnasta
juuri ja juuri ennen sen luhistumista.
Kolmikko ajautuu rantaan, ja rantaan ajelehtii myös Hiidenpata. Morwan
noidat ilmestyvät tyhjästä ja aikovat viedä Hiidenpadan, mutta Harppo estää
noitien aikeet. Harppo sanoo, ettei Hiidenpata lähde mihinkään ilman
vaihtokauppaa. Noidat ehdottavat vaihtavansa taikamiekan takaisin padasta,
mutta Taran sanoo, että haluaa mieluummin ystävänsä Purrin takaisin. Niin
noidat vievät padan ja maahan ilmestyy hervoton Purri. Taran nostaa ystävänsä
käsivarsilleen ja alkaa itkeä lohduttomasti menetyksensä johdosta. Samassa
Purri kuitenkin avaa silmänsä virkeänä ja kaikki iloitsevat! Purri jopa saa
Taranin ja Elenan pussaamaan toisiaan. Lopulta kaikki lähtevät kohti Taranin
kotia, jossa Dallben, Doli ja Hennikki odottavat jo heitä.
Hiidenpata-elokuva perustuu Lloyd
Alexanderin kirjoittaman viisiosaisen fantasiasarjan kahteen ensimmäiseen
kirjaan; Kolmen kertomukseen ja Hiidenpataan. Kolmen kertomus alkaa siitä, mistä elokuvakin: Taran on sikopaimen,
joka haaveilee seikkailuista. Samassa kirjassa Taran etsii Hennikki-sikaa,
tapaa Elenan erään noidan vankilassa ja käy keijujen luona. Kirjassa Elena on
noidan siskontytär, joka tuntee linnan kaikki salaisuudet. Kirjasta Hiidenpata elokuvaan on otettu
Hiidenpadan etsintä ja noitien luona vierailu. Kirjoissa Hornansarvi on vain
pääpahiksen alaisuudessa toimiva sotapäällikkö ja pääpahis Arawn omistaa jo
kuolleiden armeijan, jolla terrorisoi Prydainia. Hiidenpata on vain väline,
jolla armeija saadaan hävitettyä. Kirjasarjan jatko-osissa Taranin seikkailut
jatkuvat, ja hän mm. auttaa Elenaa tämän hovikoulutuksessa, etsii omaa itseään
ja tietoa esi-isistään ja ottaa osaa viimeiseen taisteluun Arawnia vastaan. Jos
oikein muistan, niin viimeiset osat kirjasarjasta ovat todella synkkiä ja
surullisia verrattuna ensimmäisiin. Nähdessään Disneyn version Hiidenpadasta kirjailija
Lloyd Alexander sanoikin, ettei siinä ole mitään yhtäläisyyksiä hänen kirjoihinsa.
Disneyn studiot ostivat oikeudet
Lloyd Alexanderin kirjoittamaan Prydainin
kronikat -kirjasarjaan vuonna 1971. Oikeudet saatuaan studio alkoi suunnitella
eeppistä tarinaa, josta piti valmistuttuaan tulla uuden sukupolven
animaattoreiden Lumikki. Suunnitelmat
menivät hieman pieleen. Ennen elokuvan julkaisua Disneyn studioilla oli tapana
esittää tiettyyn pisteeseen valmiiksi saatu elokuva koeyleisölle, jotta he
näkisivät, miten yleisö reagoisi heidän tekeleeseensä. Hiidenpadan esityksessä
yleisö reagoi varsin voimakkaasti elokuvassa nähtävään kuolleiden armeijaan –
äidit lähtivät suuttuneina taluttamaan itkeviä lapsiaan ulos teatterista. Tästä
johtuen ja elokuvan pituuden takia Hiidenpadasta poistettiin yhteensä 12
minuutin verran animaatiota. Poistettujen kohtauksien seassa oli pelkoa
aiheuttavia asioita, kuten kuolleiden armeijan pahuuksia (mm. miehen kaulan
katkaisu) ja Taranin aiheuttamia tappoja Hornansarven linnasta paetessa.
Poistetuissa kohtauksissa oli ”säädyttömyyttä” Elenan esiintyessä revityssä ja
paljastelevassa mekossa, mutta pois heitettiin myös keijukaisten maailman
esittely. Keijukaiskohtaukseen keijujen joukkoon on muuten eksynyt aiemmasta
Disneyn klassikosta Helinä-keiju! Hiidenpata sai lopulta ensi-iltansa vuonna
1985, ja se epäonnistui täysin. Disney sai elokuvasta vain vähän lipputuloja
verrattuna siihen rahamäärään, mitä se oli elokuvaan pistänyt. Elokuvaa
pidettiin todella synkkänä ja pelottavana, ja se onkin ensimmäinen Disneyn
animaatio, joka sai ikäsuosituksekseen PG (= saattaa sisältää lapsille
sopimatonta materiaalia). Suomessa elokuvan ikäraja on 7 muiden klassikoiden
ollessa sallittuja tai K3:a. Studiot pettyivät elokuvan menestykseen kovasti,
ja se julkaistiin VHS:nä vasta vuonna 1998 (DVD:llä vuonna 2000), 13 vuotta
elokuvan teatterijulkaisun jälkeen. Kaikesta huolimatta Hiidenpata on Disneyn
klassikko numero 25.
Hiidenpadan päähenkilönä on
Taran, nuori sikopaimen, joka haaveilee ritarin elämästä seikkailuiden kera. Taran
on perinteisistä elokuvien sankariaineista tehty, ja elokuvan alusta asti hänen
tietää olevan se hyvä ja voittava osapuoli. Taran on valmis jopa uhraamaan oman
henkensä yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Silti Taran osaa olla äkkipikainen ja
sanoo asioita miettimättä niitä ensin, mikä kertoo vain siitä, että Taran on
vielä nuorison edustaja. (Tosin on moni aikuinenkin äkkipikainen ja
ajattelematon, mutta silti!) Taran hoitaa Hennikki-possua, joka osaa ennustaa,
mitä muualla tapahtuu juuri nyt. Hennikkiä sanotaan ennustajaksi, mutta
ainakaan elokuvassa hän ei näytä tulevaisuuden tapahtumia. Hennikin omistaja ja
Taranin isähahmo on Dallben, vanha velho, joka salaa taitonsa ja tekeytyy tavalliseksi
maalaiseksi. Hornansarven tyrmissä Taran tapaa Elenan, nuoren ja uteliaan
prinsessan. Elena on hyvin perinteinen naishahmo, joka on kovin ystävällinen,
avulias ja tunteensa herkästi näyttävä. Elena myös loukkaantuu kovin helposti. Elena
tunnetaan englanniksi nimellä Eilonwy, mutta suomalaiseen versioon neidon
nimikin on suomalaistettu. (Niinpä vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin?
-teksteissä esiintyy Eilonwy, ei Elena. Älkää siis hämmästykö nimen muutosta,
kyseessä on vain minun sekoiluni.) Samaisissa tyrmissä Taran tapaa myös
Harppo-Harpistin. Harppo on vanhan ajan trubaduuri, joka kiertelee pitkin maita
laulaen kauniita lauluja – tosin Harppon tapauksessa laulut eivät niin kauniita
ole. Harpolla on mukanaan taikaharppu, josta katkeaa kieli aina, kun trubaduuri
yrittää valehdella. Elokuvassa näin käy aika usein. Harppo itsessään on kovin
mukavuudenhaluinen, säikky ja pelkurimainen vanha mies, josta tositilanteen
tullen löytyy kuitenkin sisua. Kolmas Taranin seurueeseen kuuluva jäsen on
Purri-otus, joka on jonkinlainen koiran, kissan ja siivousmopin yhdistelmä.
Kirjassa Purri on vain karvainen ihminen, mutta Disneyn versiossa hänestä on
tehty söpömpi otus. Jos mahdollista, Purri on vielä Harppoakin pelkurimaisempi
otus, sillä hän karkaa tiehensä aina vaaran ilmestyessä paikalle. Purri
ajattelee vain omaa napaansa, ja varsinkin mahaansa. Elokuvan lopussa Purri
kuitenkin yllättää kaikki urheudellaan ja epäitsekkyydellään.
Hiidenpadassa esiintyy kenties
Disneyn historian pelottavin, tai ainakin yksi pelottavimmista pahiksista.
Pahiksena toimii julma Hornansarvi, joka haluaa vallata koko maailman
kuolleiden armeijallaan. Jo pelkkä Hornansarven ulkonäkö on painajaisia
aiheuttava; Hornansarvi on synkkään kaapuun pukeutuva luurankopäinen hahmo,
jonka päästä kasvaa härkämäiset sarvet. Sinällään Hornansarvi ei elokuvassa
mitään kauhean pahoja tekoja tee, muuta kuin vangitsee porukkaa ja kuristaa
alaisiaan. Ulkonäkö riittää kuitenkin tekemään Hornansarvesta todella pahan
pahiksen. Pelottavuutta hahmoon lisää vielä hänen luomansa kuolleiden armeija,
joka koostuu mädäntyneistä luurangoista. Hornansarven läheisin kätyri on pieni
vihreä mies (Wikipedian mukaan Rääppä), joka yrittää maanitella itsensä koko
ajan herransa suosioon, mutta joka samalla kärsii kaikista pieleen menneistä
yrityksistä. Tuntuukin siltä, että Rääppä on pakotettu toimimaan Hornansarven
palvelijana.
Hiidenpadassa osa hahmoista
(lähinnä hyvikset) on selkeästi tunnistettavia Disneyn hahmoja, mutta joistain
hahmoista on tehty liian pahan näköisiä. Elokuvan taustat ovat myös poikkeavaa
Disneyn muihin klassikoihin verrattuna, sillä ne ovat niin synkkiä ja tummia väriltään.
Hiidenpata erottuukin muista klassikoista juuri tämän synkkyytensä takia.
Elokuvassa yhtenä animaattorina toimi muuten Tim Burton! Tämän elokuvan jälkeen
Burton siirtyi omien elokuviensa pariin, sillä hänen tyylinsä ei oikein istunut
Disneyn tyyliin.
Hiidenpata on elokuva, jossa
tapahtui paljon ”ensimmäisiä asioita”. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen
animaatioelokuva, jossa käytettiin apuna tietokoneanimaatiota. Tietokone loi
erikoistehosteita kupliin (keijujen luona), veneeseen ja itse Hiidenpataan ja
sen ympärillä leijuvaan sumuun. Hiidenpata oli myös ensimmäinen Disneyn
elokuva, jossa esiintyi nyttemmin kaikille tuttu Walt Disney Pictures -logo
(valkoinen Prinsessa Ruususen linna sinisellä taustalla). Hiidenpata oli ensimmäinen
Disneyn klassikoista, jonka lopussa ei lukenut ”The End”, vaan lopputekstit
alkoivat suoraan tarinan loputtua. Tulevissakaan Disneyn klassikoissa ”The
End”:iä ei näy lukuun ottamatta paria poikkeusta (Mestarietsivä Basil Hiiri, Aladdin
ja Notre Damen kellonsoittaja).
Kaikkien edellä olevien seikkojen lisäksi Hiidenpata oli myös ensimmäinen Disneyn
klassikko, joka ei ole musikaali. Hiidenpadassakin toki taustamusiikkia
esiintyy, mutta hahmot tai taustakuoro eivät yhtäkkiä ala laulamaan ja
kertomaan tunteitaan muille.
Hiidenpadan juoni on melko
sekava. Elokuva aukeaa varmasti paremmin niille, jotka ovat lukeneet Lloyd
Alexanderin kirjat, vaikkei elokuva kirjoille niin kovin uskollinen olekaan.
Tuntuu, että käsikirjoittajat ovat ottaneet elokuvaan kirjoista vain
yksittäisiä kohtauksia ja elementtejä, jotka ovat kursineet kokoon heikohkosti.
Esimerkiksi Taranin taikamiekka jää melko turhaksi esineeksi tai varsinkin
Elenan taikapallo. Mikä tämä Elenan taikapallo edes on, miksi se vaihtaa
väriään ja miksei Taran ihmettele palloa ollenkaan? Elokuvan lopussa pallo
tuntuu kaiken lisäksi kadonneen Elenan viereltä. Kenties Morwan noidat
varastivat sen. Harpon taikaharpun toimintaa ei myöskään selitetä elokuvassa,
mutta tarpeeksi fiksu tai kirjat lukenut katsoja hoksaa, että kielet
katkeilevat Harpon värittäessä totuutta. (Itse kuulun jälkimmäisiin.) Kaiken
lisäksi elokuvan hahmot jäävät katsojalle hieman etäisiksi. Tuntuu, että
hahmojen persoonallisuutta ei ole mietitty loppuun asti eikä niihin voi kovin
helposti samaistua.
Tietyistä puutteistaan huolimatta
Hiidenpata on todella jännittävä elokuva, joka pitää katsojan otteessaan. Juonen
epäloogisuudet eivät haittaa, kun yhtäkkiä kuvaruudun täyttää pelottavan
Hornansarven leimuavat silmät. Siinä vaiheessa katsoja haluaa vain äkkiä päästä
tuosta painajaisesta eroon. Hiidenpata on elokuva, jota en herkimmille
katsojille suosittelisi, enkä kyllä alle 9-vuotiaille lapsillekaan. Elokuvan
kauheuksista saa nimittäin todella helposti painajaisia, ja ainakin seuraavana
yönä nukahtaminen viivästyy luurankomaisten hahmojen pyöriessä mielessä. Hiidenpata
on kuitenkin erilaisuudestaan huolimatta tärkeä osa Disneyn klassikoita, josta
Disneyn studiot ovat varmasti oppineet paljon. Ja sitä paitsi eikös erilaisuus
ole rikkautta?
”Olet ihana!”
”Ja töykeä myös!”
- Elena ja Purri
”Ja töykeä myös!”
- Elena ja Purri
(Anteeksi pitkä teksti, mutta Hiidenpata on elokuva, jonka arvostelun kirjoittamista odotin kauan. Ja arvostelu oli tosi kiva kirjoittaa! Seuraavaksi alan odottaa Pienen merenneidon arvostelua, johon ei ole enää montaa elokuvaa välissä! Hii!)
Pidin Eilonwysta kirjoissa kamalan paljon, joten elokuva ol aika suuri pettymys :(
VastaaPoistaHornansarvi on oikeasti kamalan pelottava... Hui. Minä, joka useissa elokuvissa (Disneyn siis) intohimoisesti vihaan lauluja, tykkäsin tästä lauluttomuudeta hyvinkin paljon:D
Olisi kiva nähdä poistetut kohtaukset. Kiitos arvostelusta!
Pettymyksellä meinasin, että Eilonwy oli jotenkin paljon tylsempi elokuvassa, kuin kirjassa-
PoistaOlepa hyvä! Kiitos sinulle kommentista! :)
VastaaPoistaItse olen lukenut kirjat kauhean pitkä aika sitten, joten en enää tarkalleen muista niiden tapahtumia. Mutta sen muistan, että niiden tunnelma oli surumielisempi... Ja taisi se Eilonwykin olla kirjoissa jotenkin itsevarmempi ja muille närhen munat näyttävä... Vai mitä? :) Pitäisi taas joskus virkistää muistia kirjojen kanssa.
Katselin tässä eilen Hiidenpadan pitkästä aikaa ja tulin katselemaan mitä olit kirjoitellut elokuvasta... Itsehän näin elokuvan ensimmäisen kerran ollessa 6 - tai osan siitä. Sain nimittäin Hornansarvesta niin kamalat traumat että ei uskoisikaan. Yli kymmeneen vuoteen en suostunut katsomaan koko elokuvaa, vasta pari vuotta sitten näin leffan ekaa kertaa kokonaan. Leffa ei ole mikään Disney-suosikkini edelleenkään, juurikin noiden mainitsemiesi käsikirjoituksellisten ongelmien takia, mutta olen samaa mieltä että se on piristävän erilainen tapaus Disney-kaanonissa. Hornansarvi pelottaa kyllä mua yhä edelleen :S
VastaaPoistaMe kauhisteltiin kaverin kanssa, kun hänen Hiidenpata-DVD:nsä takan lukee K-3! Kyseessä täytyy olla virhe, eihän kukaan vastuuntuntoinen aikuinen laita siihen noin pientä ikärajaa :I Pakko tosin oikaista sen verran, että kyllä joillakin muillakin Disney-elokuvilla on K-7 ikäraja, esimerkkinä vaikkapa Aarreplaneetta tai Aladdin. Mutta kyllä Hiidenpata on huomattavasti näitä pelottavampi.
Mä en tajunnutkaan tota harppujuttua ollenkaan! Hyvä että olit asiasta enemmän perillä :) "koiran, kissan ja siivousmopin yhdistelmä" kuvaa kyllä täydellisesti Purria! Mä en ole koskaan pitänyt Purrin hahmosta, jotenkin tosi ärsyttävä...
Voi kauheaa, näitä omia vanhoja arvosteluja on aina kamala lukea jälkikäteen! Ensinnäkään ei muista, mitä sitä on tullut kirjoitettua (vaikka tämänkin arvostelun kirjoittamisesta on alle vuosi aikaa!), ja sitten kun tekstiä alkaa lukea, huomaa siellä vaikka mitä asia- ja kirjoitusvirheitä. Tai sitten huomaa, että oma mielipide johonkin asiaan on muuttunut. Ja hyvä vaan, jos oikaiset huomaamiasi virheitä! :)
PoistaMinulla ei ole tähän elokuvaan liittyen minkäänlaisia traumoja, sillä näin sen ensimmäistä kertaa vasta lukiossa ollessani. Voin kuitenkin uskoa, että sen näkeminen pienenä lapsena voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, sillä kyllä Hornansarvi saa minussa nytkin aikaan pieniä vilunväreitä. Itse olen saanut pahimmat traumat elokuvasta Ruohometsän kansa, josta näin vain alun. En ole vieläkään pystynyt tai edes halunnut elokuvaa katsoa... Milloinkohan vanhemmat oppii, etteivät kaikki animaatioelokuvat ole lapsille sopivia?
Minunkin piti katsoa oman Hiidenpata -DVD:ni takaa ikäraja, ja siellä rajana on onneksi K-7. On kyllä aikamoinen virhe tullut DVD-kannen tekijöillä, jos kaverisi elokuvassa ikärajaksi on hupsahtanut K-3!!!! Toivottavasti noita DVD:itä ei ole enää pahemmin myynnissä, sillä muuten lapset kokevat samanlaisia traumoja kuin sinä! :O
Purri on kyllä aika ärsyttävä hahmo, vaikka elokuvan lopun tapahtumat pehmittävätkin vähän hahmon ärsyttävyyttä. :)
Joo, itsellänikin on jonkinlaisia hataria muistikuvia Ruohometsän kansasta... Ei todellakaan lapsille sopivaa settiä :I
PoistaHei. Tarkoitatko tuolla "julkaistiin VHS:nä vasta vuonna 1998" että julkaistiin suomessa myyntivideona vasta vuonna 1998? Olen nimittäin ihan varma että olen jo vuonna 1995-1996 nähnyt tämän vuokravideona takakannessa merkinnän k10 ja tekstitettynä.
VastaaPoistaTykkään näistä elokuva-arvosteluistasi ja varsinkin nippelitiedoistasi Disney suhteen. :)
Joo, tarkoitin myyntivideota. ... Täytyy kyllä sanoa, että hankkimani nippelitieto ei ole otettu kauhean luotettavista lähteistä, että tiedoissa voi virheitäkin olla. Hankin tietoni netistä, en ole alkanut kirjastosta tms. etsimään aina aiheeseen sopivia kirjoja - vaikka tuskin niitä löytyisikään ainakaan Suomen maalta. Mutta kiva, että tykkäät leffa-arvosteluista! Minäkin olen niistä kovin ylpeä! ;)
PoistaHiidenpata on kyllä yksi lapsuuteni klassikko. En omistanut kyseistä elokuvaa, mutta naapurissa välillä isoäidin luona hoidossa oli tuo elokuva ja sitä tuli katsottua useimmat kerrat. Itse en saanut siitä traumoja ja lempiotukseni olivat ne lentävät traaki (?) liskot ja leikittiin kavereiden kanssa niitä usein.
VastaaPoistaMyöhemmin hankin tästä dvd julkaisun ja sitten kun sen näin aikuisena näki uudestaan, niin tulivat juuri nuo arvostelussa mainitut epäloogisuudet ja muut jutut selvästi esille, ei niitä lapsina oikein huomannut. Mikäli elokuvaan ja hahmoihin ja leffan logiikkaan olisi panostettu enemmän ja elokuva olisi ollut pidempi, niin se olisi voinut ollakin hieman isompi juttu, mutta kuitenkin pidän tätä ihan kelpo pätkänä :)
Hih! Kiva, että et ole lapsena elokuvaa pelännyt, ja olet jopa leikkinyt niitä pahis-traakkejakin! :D En tosiaan tiedä, mikä olisi ollut oma reaktioni elokuvaan lapsena. Olen kuitenkin aina ollut herkkis, niin olisin varmaan pelännyt Hornansarvea - ja niitä traakkeja. :,(
PoistaOn hyvä, ettei lapsena tajua elokuvien epäloogisuuksia. Elokuvista nauttii paljon enemmän, kun jättää ne huomioimatta. :)
Mä muistan hämärästi nähneni Hiidenpadan kerran pienenä, mutta en muista että olisin pelännyt sitä, johtuu kai siitä etä olin liian pieni ymmärtämään pelottavuutta, vaikka pelkäsinki lapsena asioita jotka näytti ja samalla kuulosti pelottavilta (esim Muumien Mörkö), ja sitten näin elokuvan uudestaan vanhempana, ja sillo vasta huomasin miten pelottava se on, ja olisi varmaan pelottanut minua ja varsinkin aiheuttanut painajaisia veljelleni. Hiidenpata on kuitenkin poikkeava elokuva pelottavuuden takia, ja se aiheuttaa jännitystä, ja se on ehkä ainoa disney elokuva, jonka ikärajaksi laittaisin k-11.
VastaaPoistaKuten muuten aninitsit, niin minustakin Elenan taikapallo on vähän turha esine elokuvassa, se kun ei tee erikoista ohjelmassa, eikä sitä jälkeenpäin näytetä kunnolla. Eli miksi sellainen piti ylipäätään tunkea elokuvaan?? No, on olemassa muitakin elokuvia joissa jotkut jutut on laitettu turhaan.
Mä olin aika yllättynyt etä elokuvassa piti alunperin olla raaempia kohtia, kuten se missä yksi elävä kätyri sulaa kuoliaaksi, hyi! Mutta tuosta en oo kuullu että Elenan piti esiintyä revityssä mekossa. Miltähä seki ois näyttänyt? XD
Kuitenkin, Hidenpata on sinänsä mainio elokuva, vaikkei sitä voi pienille lapsille suositella. Sitä voisi suoraan sanoa Disneyn kauhuelokuvaksi, monesta syistä. Ajatella että tätä leffaa on edelleen DVD:llä, koska luulisi että nykyajan kukkahattu tädit ois vetänyt sen vuosia sitten markkinoilta. Eli voisin suositella leffaa niille jotka pitää lievästi kauhusta ja haluaa aikuismaisempaa Dosney laatua.