Now he's a hot shot - he's a hero!

Vuonna 2012 aloittamani Disney-klassikkojen katseluprojekti on tullut päätökseen. Olen katsonut kaikki listallani olevat 55 Disney-klassikkoa (Yhdysvaltojen lista + Aivan villit). Klassikoita katsoessani kiinnitin huomiota viiteen eri kohtaan, joiden perusteella elokuvat arvostelin: oliko elokuvan juoni mielenkiintoinen, olivatko mahdolliset laulut hyviä, oliko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyikö hahmoihin samaistumaan ja aiheuttiko elokuva minussa jotain tunteita. Jokaisesta kohdasta annoin elokuvalle 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen sitten järjestänyt klassikot paremmuusjärjestykseen. 

Viime postauksissa aloittamani klassikoiden TOP55-lista jatkuu nyt kolmanteen ja viimeiseen osaansa. Pääsemme kurkkaamaan mielestäni parhaimpiin kahteenkymmeneen Disney-klassikkoon ja katsomaan, mikä on se paras klassikko ikinä! Jee!

20. 101 dalmatialaista

101 dalmatialaista hurmaa minut animaatiotyylillään. Pidän kovasti elokuvan graafisesta ja luonnosmaisesta tyylistä, ja alkutekstien aikana näkyvä abstrakti animaatio on loistava. 101 dalmatialaisessa ei ole montaa laulua, mutta ainakin tässä tapauksessa laatu korvaa määrän. Cruella de Vil -laulu on jotain niin mahtavaa, että jo yksinään tämän laulun avulla elokuva nousisi lemppareihini. Pidän kovasti laulun jazzmaisesta rytmistä ja melodiasta, ja englanninkieliset sanat ovat ihanan karmaisevat. 101 dalmatialaisen juoni on jännittävä, ja se pitää katsojan tiukasti ruudun ääressä. Elokuvassa esiintyvät hahmot eivät kuitenkaan ole Disney-hahmojen parhaimmistoa, eikä yhtä tiettyä päähenkilöä elokuvasta löydykään. Elokuva sisältääkin niin paljon hahmoja, ettei tietyt hahmot pääse loistamaan ja vakuuttamaan katsojaa. 101 dalmatialaista alkaa loistavasti ja tiivistunnelmaisesti, mutta loppua kohti se pääsee lässähtämään hahmojen lisääntymisen (kirjaimellisesti!) myötä. Cruella de Vilistä on kuitenkin tehty todella vaikuttava ja mieleenpainuva pahis. Pidän myös Anitasta ja Rogerista, ja tietysti 99 dalmatiankoiranpentua sulattavat sydämeni.

19. Bolt

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Boltin sijoittuminen listalla näin korkealle oli minulle totaalinen yllätys! En olisi arvannut, että televisiotähden edesottamukset kiehtoisivat minua näinkin paljon. Bolt on saanut minulta huonot pisteet musiikistaan, sillä elokuvan laulut eivät ole mitenkään muistettavia tapauksia. Sen sijaan Boltin hahmot ovat loistavia, etenkin Boltia innokkaasti fanittava hamsteri Raivo, jonka jutuille ei voi olla nauramatta. Boltin animaatiotyyli on onnistunutta, ja tietokoneanimaatio on ottanut ison harppauksen eteenpäin Boltin ja edellisen klassikon, Riemukkaan Robinsonin perheen, välillä. Bolt on myös hyvin tunteellinen elokuva, mikä on plussaa. Bolt on lisäksi tällä klassikoiden paremmuuslistalla ensimmäinen elokuva, joka on saanut täydet viisi pistettä jostakin arvostelukohdasta. Elokuvan juoni on minusta niin mielenkiintoinen ja selkeästi etenevä, että se on ansainnut viitosen. Juonen takia Bolt on päässytkin listalla näin korkealle sijalle.

18. Bambi

Bambi on aivan ihana elokuva! Ihaninta elokuvassa on sen suloiset hahmot ja uskomattoman aidonnäköinen ja maalauksellinen piirrostyyli. Bambin tarina on mukavaa seurattavaa, vaikka siinä esitelläänkin luonnon kiertokulku kaikessa raadollisuudessaan. Bambia katsoessaan katsoja saa kokea kaikkia eri tunteita ilosta suruun ja pelkoon. Ihminen ja metsästyskoirat ovat todella pelottavia, ja Bambin äidin kuolema on aiheuttanut itkua jo monessa sukupolvessa. Elokuvan yleisilme on mielestäni kuitenkin iloinen ja toivoa täynnä, ja Bambista tulee ensimmäisenä mieleeni nuoren valkohäntäpeuran seikkailut kukkaniityllä ja jäätyneellä järvenpinnalla - ei äidin dramaattinen kuolema. Bambin laulut ovat mielestäni keskinkertaisia: hyviä, muttei tarpeeksi hyviä ollakseen loistavia. Taustamusiikki sen sijaan on upeaa, ja varsinkin ihmisen teema-musiikki selkäpiitä karmivaa.

17. Karhuveljeni Koda

Lähde: http://unofficialpaulfelix.blogspot.fi

Karhuveljeni Kodakin pääsi listallani yllättävän korkealle. Pidän elokuvassa kovasti sen juonesta ja teemoista. Elokuvassa pohditaan ennakkoluuloja ja sitä, ettei maailma ole mustavalkoinen hyvät vastaan pahat -paikka. Elokuvan hahmoista on tehty moniulotteisia, ja heistä löytyy niin hyviä kuin huonojakin puolia. Karhuveljeni Koda on hyvin huumoripitoinen elokuva, mutta elokuvassa käsitellään myös mainitsemiani vakavampia aiheita, ja elokuva sisältää hyvinkin tunteellisia kohtauksia. Elokuvassa on myös hyvässä suhteessa toiminnallisia ja rauhallisempia hetkiä. Pidän Karhuveljeni Kodan lauluista, joista parhaat on reipas Matkaa teen ja herkkä Sait kyyneleet. Karhuveljeni Kodan animaatiotyyli on hienoa katsottavaa, ja tyyliä muutetaan ihanasti Kenain muuttuessa karhuksi.

16. Pieni merenneito

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Pieni merenneito on mielestäni hieno elokuva, mutta ei loistava. Tiedän Pienen merenneidon olevan monen lempiklassikko, mutta jostain syystä se ei ole tehnyt minuun niin syvää vaikutusta. Asiaan vaikuttaa varmasti se, etten katsonut lapsuudessani Pientä merenneitoa kovinkaan montaa kertaa, toisin kuin joitain muita Disney-elokuvia, joiden VHS-kasetit suunnilleen kulutin puhki. Elokuva ei siis saa minulta nostalgiapisteitä. Rakastan kuitenkin Pienen merenneidon lauluja, ja ne ovatkin saaneet minulta täyden viitosen! Jokainen Pienen merenneidon lauluista on omalla tavallaan mestariteos. Mielestäni elokuvan juoni on hyvä, jännittävä ja sopivasti erilaisia tunteita herättelevä. Pienen merenneidon piirrostyylistä tunnistaa Disneyn kädenjäljen ja vedenalaisesta maailmasta on tehty vakuuttava. Hahmot ovat hyviä, mutta en osaa samaistua heihin täysin. Minulla ei ole koskaan ollut niin voimakas ja auktoriteetteja vastustava murrosikä kuin Arielilla, joten hänen kapinointinsa tuntuu oudolta. Toisaalta taas Arielin keräilyharrastus tuntuu kovin tutulta... :)

15. Notre Damen kellonsoittaja

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Notre Damen kellonsoittajassa käsitellään hyvin vakavia ja ahdistaviakin asioita. Quasimodon kiusaamista ja kidutusta on hirveää katsella! Quasimodo haaveilee Arielin tavoin elävänsä toisenlaisessa maailmassa, mutta Quasimodon haaveiluun samaistun paremmin, vaikkei minua olekaan koskaan kiusattu tai pidetty vankeudessa. Quasimodon haaveita ja pettymyksiä kuvataan voimakkaasti, ja varsinkin näitä pettymyksiä elokuvassa piisaa. Katsoja ei voi olla surematta yhdessä Quasimodon kanssa, ja hänen iloitessaan katsojakin iloitsee kahta kauheammin. Niinpä olenkin antanut elokuvalle viisi pistettä sen aiheuttamista tunteista. Notre Damen kellonsoittajan piirrostyyli on ihanaa, ja varsinkin Notre Damen katedraali on tehty upeasti. Elokuvan laulut ovat mahtipontisia, mutta eivät niitä parhaita Disney-lauluja vaikuttavista sanoista ja kauniista melodioista huolimatta.

14. Robin Hood

Robin Hood kuuluu minun lapsuuteeni, ja se oli Liisa Ihmemaassa -klassikon ohella toinen veljeni lempielokuvista. Elokuvaa tuli siis katsottua paljon. Robin Hoodissa lainaillaan aika paljon hahmojen liikkeitä edeltävistä Disney-klassikoista, ja tiettyjä elokuvan kohtauksia uusitaan uudestaan myöhemmin elokuvassa (kuten norsujen trumpetteihin puhaltelua). Tämä asia ei minua suuresti haittaa, mutta vaikuttaa kuitenkin negatiivisella tavalla elokuvan saamiin pisteisiin. Muuten Robin Hood olisi varmasti TOP10:ssä asti. Pidän elokuvan hahmoista kovasti, ja Robin Hood on ihanan urhea ja ihanan romanttinen kettu! Robinin ja Marianin rakkaustarina on elokuvassa ihanaa katsottavaa. Myös elokuvan muut hahmot ovat onnistuneita, ja julma prinssi Juhana on yksi parhaista Disney-pahiksista. Pidän kovasti Robin Hoodin lauluistakin, ja niistä monet soivat päässäni taustamusiikkina säännöllisesti.

13. Viidakkokirja

Viidakkokirja on mitä loistavin Disney-klassikko. Elokuvan musiikki on parasta, ja lauluista elokuva onkin saanut minulta arvosanaksi 5. Karhun elämää ja Apinalaulu vievät kuulijan mennessään. Viidakkokirjan hahmot ovat hyviä, ja jokainen tuo oman tärkeän mausteensa elokuvaan. Moni hahmoista on hassutteleva, kuten Baloo, kuningas Louie, Kaa ja norsut, mutta huumoristaan huolimatta elokuvassa on monta vakavaa ja pelottavaakin kohtaa. Viidakkokirja on hieman episodimainen elokuva, mutta kaikista eläintapaamisista muodostuu kuitenkin ehjä kokonaisuus. Viidakkokirjan animaatio on laadukasta Disney-kamaa, mutta valitettavasti siinäkin paria kohtausta kierrätetään elokuvassa useampaan otteeseen, kuten vaikka Kaan tippumista puusta alas. Tämä animaation uusinta vähentää hieman Viidakkokirjan saamaa pistesaldoa.

12. Herkules

Olisin odottanut, että Herkules olisi ollut listallani hieman alemmalla sijalla, mutta elokuvan pistesaldoa katsoessa ei ole ihme, että se on näinkin korkealla. Herkules on saanut minulta kahdesta arvostelukohdasta 5:n, lauluista ja tunteista. Herkuleksen laulut ovat mielestäni aivan mahtavia ja ihanan svengaavia. Kreikkalaismytologiasta kertovaan elokuvaan on lisätty gospel-tyylisiä lauluja, ja muusat bilettävät laulujen aikaan täysiä. Mahtavaa! Herkulesta katsoessani saan myös monet kyyneleet silmänurkkiini erityisesti elokuvan loppupuolella. Sen sijaan Herkuleksen animaatiotyyli ei ole minun makuuni: se on jotenkin liian sarjakuvamaista ja pyörteilevää (esim. Herkuleksen leuan pyörre on ollut minusta aina hirveä). Elokuva on kyllä ihanan värikäs piristysruiske. Herkuleksen hahmot eivät myöskään ole koskaan vakuuttaneet minua. Hades ja Pegasos tekevät hahmojoukkoon kuitenkin positiivisen poikkeuksen.

11. Aladdin

Aladdin ei ihan päässyt TOP10:iin, vaikka se saikin samat pisteet listalla kymmenenneksi ja yhdeksänneksi päässeiden elokuvien kanssa. Aladdin on saanut minulta viisi pistettä piirrostyylistä, sillä elokuva on esteettisesti huikea ja yksityiskohtia täynnä. Elokuvan värimaailmaa on pohditty myös todella tarkasti. Aladdinissa seikkailevat mahtavat hahmot ovat myös ansainneet täydet viisi pistettä. Aladdinin laulut ovat mielestäni myös todella huikeita ja niiden melodia vie kivasti itämaiseen tunnelmaan. Elokuvan juoni on jännittävä ja katsoja seuraa tarinaa tiiviisti. Aladdin on kuitenkin saanut minulta vain keskiverrot pisteet "tunteet"-arvostelukohdasta, sillä elokuva ei aiheuta minussa tarpeeksi tunnereaktioita. Toki Aladdinissa on monta jännittävää, ellei pelottavaakin kohtaa, ja lopussa katsojaa herkistyttää, mutta varsinaista suru-itkukohtausta elokuva ei saa ainakaan minussa aikaan. Aladdin on silti mahtava ja viihdyttävä elokuva.

10. Prinsessa Ruusunen

Prinsessa Ruusunen on minusta ehkä esteettisin ja tyylikkäin Disney-klassikko. Se eroaa muista klassikoista geometrisella ja kulmikkaalla piirrostyylillään, vaikka mukaan on päässyt pyöreitä Disneymäisiä eläimiäkin. Prinsessa Ruusunen onkin saanut viisi pistettä animaatiostaan, ja muista arvostelukohdista se on saanut minulta neljä pistettä. Pidän elokuvan juonesta, ja mielestäni on kiva, että juoni etenee aina eri hahmojen näkökulmasta käsin. Tietysti on harmi, että itse Aurora saa niin vähän ruutuaikaa ja häntä suuremman roolin elokuvassa saavat haltijatarkummit ja jopa Pahatar. Pahatar on varmasti elegantein kaikista Disney-pahiksista, ja hänen vuorosanoissaan jyllää mahtipontisuus. Pidän Prinsessa Ruususen musiikista, joka on sovitettu Tsaikovskin samannimisen baletin kappaleista. Pidän kovasti Prinsessa Ruususesta, ja koko elokuvaa kuvaa minusta hyvin jo alussa mainitsemani esteettisyys ja tyylikkyys.

9. Tarzan

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Tarzan on saanut tismalleen samanlaiset pisteet kuin Prinsessa Ruusunen: viisi pistettä animaatiotyylistä ja neljä pistettä muista arvostelukohdista. Tarzan pääsee Ruususen edelle sen takia, että koen sitä katsoessani vahvempia tunnereaktioita. Jo elokuvan alussa pääsen itkemään perheiden menettäessä perheenjäseniään, ja itkeminen jatkuu tasaisin väliajoin läpi koko elokuvan. Aah! Parasta antia elokuvassa on hahmojen väliset suhteet, erityisesti Tarzanin ja hänen gorillavanhempiensa suhde ja sen muutos elokuvan aikana. Elokuvan laulut ovat helposti päähän soimaan jääviä, mikä johtuu varmasti rytmiin panostamisesta. Viidakko on visuaalisesti upeaa katsottavaa, ja Tarzanin liikkeet puiden rungoilla ja liaaneissa kiehtovaa seurattavaa.

8. Kaksin karkuteillä

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Kaksin karkuteillä on saanut viisi pistettä kahdesta kohdasta: lauluista ja hahmoista. Ensimmäisen kerran elokuvan nähtyäni laulut eivät jääneet mieleeni ollenkaan, mutta nyttemmin niitä on tullut kuunneltua paljon ja ne ovat muuttuneet koko ajan paremmiksi ja paremmiksi. Pari vuotta sitten elokuva ei siis olisi välttämättä saanut yhtä hyviä pisteitä. Parhaat laulut ovat Mä unelmoin, Valon kirkkaan viimein nään ja lopputektien aikana soiva Something That I Want. Kaksin karkuteillä -elokuvan hahmot ovat samaistuttavia, moniulotteisia ja jokainen omalla tavallaan kiehtova. Elokuvan animaatiotyyli on yksityiskohtaista, romanttista ja iloisen värikästä. Pidän silti vielä toistaiseksi enemmän perinteisesti tehdystä animaatiosta kuin tietokoneella tehdystä, joten animaatiosta Kaksin karkuteillä ei voi saada täysiä pisteitä. Elokuva on myös hyvin tunteellinen iloineen ja suruineen, ja juoni kulkee selkeästi koko ajan eteenpäin. Huonoin asia elokuvassa on sen pöljästi suomennettu nimi. :)

7. Pocahontas

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

 Pocahontas on todella haikean surullinen elokuva, ja se saa minut aina pillahtamaan itkuun. Pocahontasin ja John Smithin traaginen rakkaustarina on todella kaunis, ja pelkästään kuvien näkeminen elokuvan viimeisestä kohtauksesta saa minut herkistymään kyyneliin. Pocahontas on siis todella tunteellinen elokuva. Pocahontasissa on aivan mahtava musiikki, ja Virta minne veneen vie sekä Tuulen värit ovat elokuvan muistettavimpia kappaleita. Pocahontasin hahmot ovat aidonnäköisiä ja -tuntuisia, ja varsinkin intiaaniprinsessan kamppailuun oikeasta ja väärästä samaistuu helposti. Elokuvan piirrostyyli on realistinen ja geometrinen, ja varsinkin elokuvan maisemat ovat todella kaunista katsottavaa. Pocahontasissa käsitellään tärkeää ja valitettavasti vielä nykypäivänä ajankohtaista teemaa: rasistisuutta. Elokuva saa minulta viisi pistettä lauluista ja tunteista.

6. Aristokatit

Blogini nimestä voisi päätellä jotain suhteestani Aristokatteihin: rakastan kyseistä elokuvaa! Parasta elokuvassa on sen mahtava musiikki, ja jokainen kappale on omalla tavallaan minulle tärkeä. Svengaavin lauluista on ehdottomasti Katti tahtoo olla jokainen. Aristokateissa on kiinnostava ja eteenpäin puksuttava juoni. On jännittävää, kun elokuvan katsoja tietää "pahiksen" henkilöllisyyden, mutta päähenkilöillä ei ole pahiksesta tietoakaan. Katsoja haluaa huutaa aristokateille: "Älkää menkö sinne!", kun kohtalokkaat hetket ovat käsillä. Pidän kovasti Aristokattien hahmoista, vanha kissaihminen kun olen. Ei näihin kissoihin tosin voisi olla ihastumatta koiraihmisetkään. Elokuvassa on suuri joukko sivuhenkilöitä, mutta kaikki heistä ovat omalaatuisiaan tapauksia, eivätkä tunnu turhilta. Pidän myös Aristokattien animaatiotyylistä, joka on ihanan luonnosmaista. Valitettavasti en voi kuitenkaan antaa piirrostyylistä täysiä pisteitä, sillä elokuvassa uusitaan samoja animaatiopätkiä pari kertaa, ainakin loppuhuipennuksessa näemme jo aikaisemmin elokuvassa nähtyjä tanssiliikkeitä. Aristokatit ei myöskään herättele minussa kauheasti tunteita, lähinnä herkistyn Thomasin ja Herttuattaren romanttisessa kohtauksessa öisen Pariisin kattojen yllä.

5. Frozen

Lähde: http://conceptartworld.com

Frozenille antamani pisteet yllättivät minut täysin: en olisi uskonut, että se pärjää näin hyvin muita niin mahtavia Disney-klassikoita vastaan! Olen perinteisesti käsin piirretyn animaatiotyylin kannattaja, ja ajattelin, ettei Frozenilla olisi mahdollisuuksia päihittää esimerkiksi Aladdinia. Olin kuitenkin väärässä, ja yllätys oli lähinnä positiivinen. Nyt voin fanittaa elokuvaa kunnolla. :) Pidän Frozenin lauluista, ja mielestäni on ihanaa, että Disney jaksaa yhä tehdä animaatiomusikaaleja. Elokuvan juoni on katsojan tiukasti ruudun edessä pitävä ja tapahtumat yllättäviä. Hahmot ovat monipuolisia  ja samaistuttavia. Elokuvan lumiset maisemat ovat todella upeita, ja elokuva saa katsojassa aikaan monenlaisia tunteita. Lisäpisteen Frozen saa siitä, että siinä esiintyy minun kaimani, ja vielä hyvin keskeisessä roolissa! :)

4. Mulan

Lähde: https://ohmy.disney.com

Mulan oli listallani kanssa suuri yllättäjä: en olisi todellakaan arvannut sen sijoittuvan neljänneksi parhaaksi elokuvaksi! Mulanin tarina on kuitenkin kaunis, vahva ja herkkä, ja elokuva ansaitsee jokaisen sille antamani pisteen. Mulanissa katsoja saa herkistellä kohdassa, jossa Mulanista vihdoin "tulee mies" (kun hän saa nuolen tolpan päästä) ja kun hän lopulta palaa takaisin kotiin. Mushun jutuille saa taas vastaavasti naureskella. Pidän kovasti Mulanin lauluista, vaikkeivat ne olekaan Alan Menkenin säveltämiä. ;) Teistä miehen teen -laulussa on tiettyä suomalaista sisua, Heijastus on ihanan herkkä laulu ja muut kaksi kappaletta pitävät sisällään hauskat lyriikat. Mulanin tarina on mahtava, ja on ihanaa, miten vahva ja itsenäinen nainen Mulan on epävarmuudestaan huolimatta. Mulanin hahmonkehitystä on hienoa seurata elokuvan ajan. Mulan on myös todella esteettinen elokuva, ja taustojen maalaaminen vesivärein sopii elokuvaan loistavasti, mutta myös tietokoneella animoidut kohtaukset kuuluvat tiiviisti elokuvaan.

3. Prinsessa ja sammakko

Lähde: http://www.firstshowing.net

Prinsessa ja sammakko oli minulle rakkautta ensisilmäyksellä. Elokuvaan ei liity nostalgia-pisteitä lapsuudesta, ja minusta onkin kiva, että elokuva on päässyt kolmen parhaan joukkoon ihan "omilla ansioillaan", ei muistoilla ratsastaen. :) Mistähän aloittaisin, sillä pidän elokuvassa kaikesta! Musiikki on mahtavaa, laulut ovat kauniita ja mieleenpainuvia. Prinsessan ja sammakon juoni on tiukasti otteessaan pitävä, ja se tavoittaa sen Disney-klassikoiden tunnelman, mitä elokuvan tekijät olivat hakeneetkin. Käsinpiirretty animaatio toimii, ja tietokoneella perinteiseen tyyliin lisätyt erikoistehosteet ovat kaunista katsottavaa. Hahmot ovat loistavia, ja Tiana on todella esimerkillinen hahmo nuorille katsojille - ja miksei vanhemmillekin. Elokuva saa minut nauramaan ja itkemään, herkistelemään ja pelkäämään. Kaiken kaikkiaan Prinsessa ja sammakko on mielestäni todella aliarvostettu elokuva, ja se ansatsisi osakseen paljon enemmän hehkutusta.

2. Kaunotar ja Hirviö

Lähde: https://ohmy.disney.com

Kaunotar ja Hirviö on aivan ihana elokuva. Elokuvan musiikki on jotain uskomattoman kaunista, ja jo elokuvan alussa soiva Prologue saa minussa aikaan kylmät väreet. Taustamusiikki ei siis jää yhtään laulettujen laulujen varjoon. Kaunottaren ja Hirviön hahmot ovat mielenkiintoisia, ja jokaisessa hahmossa on jotain tarttumapintaa, mikä kiinnostaa katsojaa. Elokuva saa aikaan minussa monia tunteita, esimerkiksi elokuvan alussa Mauricen paetessa susia olen ihan kauhuissani. Hirviö saa elokuvan keskivaiheilla minussa aikaan naurunpyrskähdyksiä yrittäessään toimia käytöstapojen mukaan, ja elokuvan lopussa taas ei voi olla itkemättä. Kaunottareen ja Hirviöön on tehty uskomattoman hieno satumaailma piirrostyyliä ja musiikkia myöten, ja elokuva on ihanan ehjä ja loistava kokonaisuus.

Mietin pitkään, viekö Kaunotar ja Hirviö ihan parhaan Disney-klassikon tittelin, mutta eräs toinen klassikko voitti niukin naukin...

1. Leijonakuningas

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Leijonakuningas on mielestäni paras Disney-klassikko ikinä! Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan alusta loppuun asti. Simbaan samaistuu helposti, ja Simba on ihana hahmo kaikkine inhimillisine epäilyksineen. Hän myös kehittyy todella paljon elokuvan aikana. Leijonakuninkaan muutkin hahmot ovat loistavia: Timon ja Pumba ovat ihanan hauskoja, Rafiki ihanan ärsyttävä (mutta viisas) ja Mufasa on ihana isä. Simban ja Mufasan suhdetta on todella suloista seurata. Leijonakuningas saa katsojassa aikaan monipuolisesti erilaisia tunteita alkaen Timonin ja Pumban hulluttelusta loppuen Mufasan traagiseen kuolemaan. Leijonakuningas on myös ainoa Disney-klassikko, jota katsoessani nolostun jonkun hahmon puolesta. (Ai miksi? Lue elokuva-arvosteluni niin tiedät!) Leijonat ja savanni on piirretty aidonnäköisesti ja upeasti. Parasta tässä parhaassa Disney-klassikossa ovat sen mahtavat laulut! Jokainen laulu on mestariteos, ja hakuna matata -fraasi on tarttunut populaarikulttuuriinkin. Elokuvan alku Tie elämään -kappaleineen on todella mahtipontinen, ja saa minussa aikaan kylmiä väreitä. Myös elokuvan lopetus on mahtipontinen, ja se loppuu hyvin samanlaisiin tunnelmiin, kuin mistä elokuva alkaa. Tämä luonnon ja elokuvan kiertokulku on minusta loistava lopetus loistavalle elokuvalle. Leijonakuningas sisältää alun ja lopun lisäksi muutenkin seisauttavia ja jylhiä kohtauksia, joita seuraan sydän väpättäen. Ah! 

Siinä oli listani kokonaisuudessaan! Melkein kaikki viime tekstiin kommentoijat taisivat arvata lempielokuvani, tai ainakin toiseksi sijoittuneen elokuvan. Eniten TOP10:ssä olevia elokuvia arvasi Saara, jee! Hyvä sinä! Asiaan ei varmasti vaikuta millään lailla se, että olemme kavereita myös ruudun ulkopuolella... ;) Mutta kertokaahan te, päätyikö joku inhokkielokuvanne minun lemppareitteni listalle? Ja mitkä ovat teidän lempiklassikoitanne? En ihan kerennyt toivottaa teille hyvää vappua, vaikka tarkoituksenani oli julkaista teksti eilen, mutta voin toivotella hyvää myöhäistä vappua! :)

(Postauksen kuvat, joissa ei näy lähdettä, on otettu osoitteesta andreasdeja.blogspot.fi)