From zero to hero in no time flat!

Vuonna 2012 aloittamani Disney-klassikkojen katseluprojekti on tullut päätökseen. Olen katsonut kaikki listallani olevat 55 Disney-klassikkoa (Yhdysvaltojen lista + Aivan villit). Klassikoita katsoessani kiinnitin huomiota viiteen eri kohtaan, joiden perusteella elokuvat arvostelin: oliko elokuvan juoni mielenkiintoinen, olivatko mahdolliset laulut hyviä, oliko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyikö hahmoihin samaistumaan ja aiheuttiko elokuva minussa jotain tunteita. Jokaisesta kohdasta annoin elokuvalle 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen sitten järjestänyt klassikot paremmuusjärjestykseen.

Viime postauksessa aloittamani klassikoiden TOP55-lista jatkuu nyt toiseen osaansa. Tässä tekstissä käsittelen listan keskivaiheille sijoittuvia elokuvia, eli sijoitukset 39-21. Viimeiseen kertaan jää siis kaksikymmentä parasta klassikkoa!

39. Riemukas Robinsonin perhe

Lähde: http://www.williamjoyce.com

Riemukas Robinsonin perhe oli minulle pitkään elokuva, jota pidin esimerkkinä huonoista Disneyn 2000-luvun elokuvista. Katsottuani elokuvan yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä elokuvassa oli todella hyvä juoni, joskin kovasti paikasta toiseen poukkoileva. Elokuvassa katsojien tunnereaktioita koetellaan Laurin kokiessa itsensä hylätyksi, mutta siinä on myös hyvin jännittävä kohta, kun näytetään monitoimihatun vaihtoehtoista tulevaisuutta. Riemukkaassa Robinsonin perheessä on suuri liuta hahmoja, ja henkilöiden iso määrä vaikeuttaa heihin jokaiseen tutustumista. Jos hahmomäärää karsisi runsaalla kädellä, olisi muissakin hahmoissa kuin vain päähenkilössä kehittymisen mahdollisuutta. Miinuspisteitä elokuvalle tuo hahmojen lisäksi muovisen näköinen animaatio, eivätkä ne laulutkaan mitenkään huikeita ole. Riemukas Robinsonin perhe on siis minulle positiivinen yllätys Disneyn klassikkolistalla, mutta se sijoittuu silti keskivertoa huonommaksi elokuvaksi.

38. Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Pelastuspartio Bernard ja Bianca on sijoittunut TOP-listallani neljä sijaa ylemmäksi kuin elokuvan jatko-osa, Bernard ja Bianca Australiassa. Pelastuspartio Bernard ja Bianca esittelee meille ensimmäistä kertaa hiirten maailmanlaajuisen pelastusjärjestön, joka auttaa apua tarvitsevia. Elokuva on tunnelmaltaan todella synkkä: elokuvan aikana hiiret yrittävät pelastaa kidnapatun lapsen, ja kidnappaus jo itsessään aiheuttaa synkkiä kuvitelmia. Synkkyys ei kuitenkaan rajoitu vain juoneen, sillä elokuvassa ei ole niin suuria hauskuuttajahahmoja kuin monessa muussa Disney-klassikossa. Myös elokuvan väripaletti on tummanpuhuva. Pelastuspartio Bernard ja Biancan animaatiotyyli on klassista Disneytä, ja harmaudestaan huolimatta elokuvaa on visuaalisesti upeaa seurata. Huono puoli elokuvassa on sen laulut, jotka eivät todellakaan mitään iskeviä ole.

37. Fantasia 2000

Mielestäni Fantasia 2000 on paljon parempi kuin edeltäjänsä Fantasia. Elokuva sisältää kahdeksan erityylistä animaatiota, jotka on animoitu jonkin klassisen kappaleen innoittamana. Fantasia 2000 ei ole niin raskas kuin Fantasia, mikä johtuu varmaan siitä, että useimmissa animaatiopätkissä on jokin juoni. Mielestäni Fantasia 2000 on suurta animaation juhlaa ja jokaisessa tarinassa on erilainen ja kiehtova visuaalinen ilme. Joitain animaatiopätkiä katsoessani minä ainakin ihan herkistyn, esimerkiksi Akun ja Iineksen löytäessä toisensa Nooan arkista tulvan jälkeen. Tällaista herkistymistä ei minulle tapahdu akuperäisessä Fantasiassa. Fantasia 2000 pitää sisällään yhden animaatiopätkän aikaisemmasta Fantasiasta, Noidan oppipojan, ja tämä animaatio tuo kivaa nostalgiaa elokuvaan. Fantasia 2000 on siis taiteellinen elokuva, jota katson mielelläni.

36. Big Hero 6

Lähde: http://conceptartworld.com

Big Hero 6:n sijoitus listalla oli minulle yllätys. Mielestäni elokuva olisi ansainnut paremman sijan, mutta sen kokonaispistemäärää tiputtivat hehkuttamani musikaalipisteet. Big Hero 6:ssa ei ole lauluja (paitsi Immortals), ja vaikka laulut eivät olisi välttämättä edes sopineet koko elokuvaan, on niillä suuri merkitys minun pisteytyksessäni. Muutenhan elokuva on loistavaa viihdettä! Big Hero 6:n hahmot ovat mielenkiintoisia, vaikka suurin osa supersankarijoukosta kaipaisikin lisää syvyyttä. Elokuvan animaatio on kaunista katsottavaa, ja varsinkin San Fransokyon yllä kuvatut kohtaukset meinaavat salvata hengen upeudellaan. Elokuva saa katsojassa aikaan myös monipuolisesti eri tunteita, erityisesti naurunpyrskähdyksiä Baymaxin suhteen. Big Hero 6:n juoni on todella hyvä, ja elokuva sisältää toimintaa ja rauhallisempia hetkiä sopivassa suhteessa. Minua suorastaan harmittaa elokuvan laulujen puute, sillä Big Hero 6 on muuten niin hyvä kokonaisuus.

35. Topi ja Tessu

Topi ja Tessu on totaalinen tunne-elokuva. En pysty katsomaan elokuvaa kyynelehtimättä ainakin jossain vaiheessa. Monesti itkuni alkaa jo elokuvan alussa, kun Topista tulee orpo, ja jatkuu aina Topin uusien elämänvaiheiden myötä. Ketun ja koiran välinen ystävyys on kuvattu elokuvassa todella kauniiksi, ja jos minun tekee mieli saada silmännurkkani kostumaan, niin Topi ja Tessu on varma elokuva tähän vaivaan. Valitettavasti elokuvan piirrosjälki ei ole aivan sitä tasoa, mitä olen tottunut Disneyltä näkemään. Kuvien väritys on tummaa ja ruskeaa, ja taustat on välillä hieman liiankin pelkistettyjä. Topin ja Tessun laulutkaan eivät ole mieleenjääviä. Elokuva on kuitenkin juoneltaan todella kaunis, ja hahmoihin samaistuu helposti.

34. Mestarietsivä Basil Hiiri

Pidän kovasti etsivätarinoista, kuten vaikka Hercule Poirotista ja erilaisista Sherlock Holmesin variaatioista. Niinpä ei ole ihme, että Disneyn versio Holmesista on päässyt listallani näinkin ylös - tosin oletin, että se olisi ollut vähän alemmalla sijalla. Mestarietsivä Basil Hiiren juoni pitää katsojan mukanaan koko elokuvan ajan, sillä elokuvassa selvitetään jännittävää kidnappausta. Elokuvan hahmot ovat hauskoja karikatyyrejä sir Arthur Conan Doylen kirjoittaman kirjan hahmoista, ja Ratigan-pahiksesta on tehty todella kammottava. Elokuvan animaatiotyylin erottaa Disneyn tekemäksi, vaikka harmaissa Lontoon maisemissa seikkaillaankin. Vähiten pisteitä Mestarietsivä Basil Hiiri saa musiikkinumeroistaan. Elokuva sisältää kyllä pari laulua, mutta ne eivät ole tarpeeksi hyviä nostaakseen pistepottia korkeammalle.

33. Räyhä-Ralf

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Räyhä-Ralfissa on sama ongelma kuin Big Hero 6:ssa: se ei sisällä kunnollisia musikaalinumeroita, joten muuten hyvä elokuva kerää lauluttomuuden takia huonon pistesaldon. Pidän kovasti Räyhä-Ralfin juonesta. Se on elokuvana uniikki, joskin sisältää tiettyjä Toy Story -viboja, kun eloton (lelut, pelit) muuttuukin yön tuntien aikana eläväksi. Disney-klassikoissa ei ole kuitenkaan Räyhä-Ralfia ennen nähty elokuvaa, joka olisi kuvattu pahiksen silmien kautta - vaikkei Ralf loppujen lopuksi niin kova pahis olekaan. Räyhä-Ralf saa minulta isot pisteet elokuvan juonen ja elokuvan aiheuttamien tunteiden osalta. Elokuvassa on paljon kohtia, jotka saavat minut nauramaan vuolaasti tai vastaavasti niiskuttamaan nenääni. Räyhä-Ralfin hahmot ovat hyviä, ja tärkeimmät niistä kokevat kivaa kehitystä elokuvan aikana. Silti hahmoista puuttuu jotain, joka sulattaisi minun sydämeni lopullisesti heidän puolelleen. Visuaalisesti Räyhä-Ralf on suurimman osan ajasta nättiä katsottavaa, ja varsinkin Sokerihuuman maisemat saavat veden kielelle. :)

32. Dumbo

Aah, Dumbo on ihana elokuva! Minua surettaa, että se on joutunut klassikkojen TOP55-listani huonommalle puolelle (27,5 olisi puoliväli...). Mutta niin kai se on, että muut elokuvat ovat sitten Dumboa parempia. Dumbo on saanut kaikista viidestä arvostelukohdasta kolme pistettä, eli se on saanut niin keskivertaiset pisteet kuin mahdollista. Elokuvan juoni on hyvä, ja se etenee hitaasti mutta varmasti loppuhuipennukseen. Jokin elementti juonesta jää kuitenkin puuttumaan, jotta elokuvasta tulisi mahtava. Dumbon animaatio on todella pelkistettyä, mutta siitä tunnistaa selkeästi Disneyn tyylin. Elokuvan hahmot ovat ihania, ainakin päähenkilö, ja moni elokuvan lauluista todella mainio. Elokuvan sanoma erilaisuuden rikkaudesta on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä, vaikka Dumbo on julkaistu jo vuonna 1941.

31. Pinocchio

Pinocchio on todella klassinen Disney-elokuva, mutta pidän yllättävänä sitä, että se on kiilannut Dumbon edelle. Katson myös hämmentyneenä elokuvalle antamiani pisteitä (jotka olen antanut vuonna 2012), sillä elokuvan juoni on saanut kokonaisen nelosen! Näin jälkikäteen ajatellen pidän Pinocchiota todella jaksottaisena elokuvana, ja vaikka tarina jatkuukin koko ajan sulavahkosti, erottaa elokuvasta silti selkeästi pari eri tapahtumasarjaa. Noh, on kai se hyvä olla jälkiviisas. Arvostelun aikaan olen näköjään pitänyt elokuvan juonesta kovasti. Pinocchion hahmot ovat kuitenkin jääneet minulle etäisiksi: onhan minulla aina ollut niin hyvä omatunto, etten tunnu samaistuvani Pinocchioon. ;) Pinocchio on oikeasti välillä todella ärsyttävä ja ajattelematon hahmo. Parasta Pinocchiossa on elokuvan mahtava animaatiotyyli, joka on Disneytä parhaimmillaan. Elokuvan laulut ovat myös hyviä, eikä Tähti toiveen toteuttaa -kappaleesta ole tullut turhaan Disneyn studioiden tunnusbiisiä.

30. Lumikki

Aah, Lumikkikin on ihana elokuva! On sen ansiota, että mikään jälkikäteen tulleista klassikoista on olemassa. Nykyään antaisin Lumikille varmaan paljon paremmat pisteet kuin neljä vuotta sitten, ja se ansaitsisi korkeamman paikan listalla. Toisaalta tässä vaiheessa listaa aika moni elokuva alkaa olla mielestäni jo todella hyvä, ellei suorastaan loistava, joten taidan jättää puheet elokuvan "huonoudesta" tähän. Lumikissa pidän eniten elokuvan lauluista, jotka ovat suorastaan mahtavia! Ain laulain työtäs tee ja Hai-hou ovat suosittuja lauluja vielä nykyäänkin! Lumikin animaatiotyyli on ihanan vanhahtavaa, ja joistain seikoista huomaa, että animaatiostudio harjoitteli vielä animaation tekemistä. Ihmiset eivät näytä kauhean luonnollisilta, mutta toisaalta taas kääpiöissä on jo nähtävillä Disneyn oma tyyli. Kääpiöt ovat mielestäni elokuvan parhaat hahmot, ja Lumikki jäi arvostelukatselukerralla minulle vähän etäiseksi. Nyttemmin olen lukenut kirjan The Fairest One of All, ja heti Lumikkikin tuntuu paljon sympaattisemmalta hahmolta. Täytyy myös sanoa, että Lumikin juoni on aika yksinkertainen, ainakin verrattuna 2000-luvun monimutkaisiin klassikoiden juoniin. Lumikki on kuitenkin ihana elokuva, ja siinä on tiettyä nostalgian tuntua.

29. Liisa Ihmemaassa

Olen aina pitänyt Liisa Ihmemaassa -elokuvasta. Katsoin sitä lapsuudessani hyvin paljon, sillä se oli yksi pikkuveljeni suosikkielokuvista. Liisa Ihmemaassa on todella abstrakti ja kummallinen elokuva, ja Ihmemaassa Liisan eteen ponnahtaa toinen toistaan hullumpia hahmoja. Elokuvan juoni on todella jaksomainen, eivätkä kaikki hullujen hahmojen tapaamiset liity millään lailla juoneen, mutta tämä hulluttelu on minusta koko elokuvan ydin. Liian yhtenäisen juonen kanssa elokuvakin muuttuisi liian järkeväksi. Elokuvan hahmot eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Liisakin on lähinnä ärsyttävä pitäytyessään koko ajan säännöissä ja käytöstavoissa, vaikka voisi vapauttaa itsensä ja mielikuvituksensa. Elokuvassa esiintyy myös ehkä vähän liikaa Ihmemaan hahmoja, jotka ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia sekopäisyydessään. Elokuvassa lauletut laulut eivät myöskään ole erikoisia, vaikka ne määrällisesti taitavat peitota kaikki muut Disney-klassikot. Liisa Ihmemaassa on hauska elokuva, ja sitä katsoessa saa heittää aivot totaalisesti narikkaan. 

28. Peter Pan

Internetin ihmeellistä maailmaa selaillessani olen ymmärtänyt, että Peter Pan on melko monen suosikkielokuva. Minä olen antanut sille tismalleen samat pisteet Liisa Ihmemaassa -elokuvan kanssa, mutta nostin Peter Panin ylemmälle sijalle, sillä pidän enemmän Mikä-Mikä-Maan tunnelmasta Ihmemaahan verrattuna. Peter Pan saa minussa aikaan vahvoja nostalgian tunteita. Olen Peterin tavalla sisimmässäni ikuinen lapsi, ja kohtaukset, joissa esimerkiksi Kultasten vanhemmat pohtivat lapsuutta, saavat minut janoamaan oman lapsuuteni hyviä aikoja. Elokuva on siis tavallaan todella katkeransuloista katsottavaa, sillä Leenan tavoin tajuan, että lapsuuden kulta-ajat ovat auttamattomasti ohi. Peter Panissa osa hahmoista on hyviä, osa taas huonoja. Minusta päähenkilöt ovat välillä melko ärsyttäviä, kun taas merirosvoissa, erityisesti kapteeni Koukussa, on tietty karismaa. Peter Panin animaatiotyyli on klassista Disneytä, ja elokuvan laulut ovat oikein onnistuneita tapauksia. Elokuva sisältää myös sopivassa suhteessa toimintaa ja jännitystä, mutta myös lempeämpiä kohtauksia.

27. Nalle Puh

Nalle Puh on minulle hyvin nostalginen elokuva, sillä se oli ihan pienenä minun lempielokuvani. Isä muistelee aina, miten katsoimme elokuvaa yhdessä ollessani suunnilleen 3-vuotias. Nalle Puh on oikein onnistunut elokuva, ja kaikki hahmot ovat mainioita tapauksia. Kehut hahmojen kehittelystä pitää kuitenkin antaa A.A. Milnelle, jonka kirjoihin Disneyn elokuva perustuu. Minun lempihahmoni Nalle Puhista on aina ollut Tiikeri, eli tee tupla-ii kerien. Nalle Puhin laulut ovat minusta ihania, ja ne varsinkin saavat minut muistamaan lapsuuteni. Pienoinen pilvi, Tulvalaulu ja Oon mä ainoa ovat minulle tärkeimmät laulut elokuvasta. Nalle Puhin juoni on todella episodimainen, mikä ei ole ihme, sillä elokuva on kyhätty kasaan kolmesta lyhytelokuvasta. Tarinoita yhdistäväksi tekijäksi on lisätty kirja, jonka lukija ja sanat (!) puuttuvat aina välillä elokuvan tapahtumiin. Tämä elokuvan episodimaisuus vähentää Nalle Puhin saamia "juoni"-pisteitä jonkun verran.

26. Aarreplaneetta

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Aarreplaneetta on visuaalisesti todella upea elokuva. Tietokoneanimaatio ja perinteinen animaatio kulkevat elokuvassa rinta rinnan, ja tietokoneella avaruusmaisemista on tehty todella upean näköisiä. Aarreplaneetassa on hyvä juoni, ja katsoja pysyy koko ajan elokuvan otteessa. Vaikka Aarreplaneetta onkin scifi-elokuva, ei elokuva ole kyllästetty toimintakohtauksilla, kuten niin monet saman tyylilajin edustajat. Päinvastoin, Aarreplaneetassa meno on melko pitkälle rauhallista, ja elokuvassa keskitytään ihmissuhteiden pohtimiseen. Jimin ja John Silverin suhteen kehittymistä on ihana seurata. Valitettavasti Jim ja John Silver ovat elokuvan hahmoista ne ainoat, joiden luiden ympärille kootaan enemmän kuin vain pieni rasvakerros. Tällä mielikuvalla tarkoitan sitä, että muihin hahmoihin ei juurikaan keskitytä elokuvassa, ja jotkut tuntuvatkin melko turhilta juonen kannalta. Aarreplaneetassa lauletaan vain yksi laulu (toinen ihan elokuvan loppumetreillä lopputekstien alkaessa), mutta koska Tänne jään on vaikuttava kappale, saa elokuva ihan hyvät laulupisteet.

25. Nalle Puhin elokuva

Lähde: http://www.bleedingcool.com

Nalle Puhin elokuva on jatkoa Nalle Puhille. Uudempi elokuva on päässyt listalla korkeammalle oikeastaan juonensa takia, sillä Nalle Puhin elokuvassa juoni on yhtenäinen ja sama tarina kulkee koko elokuvan ajan, kun vanhemmassa elokuvassa tarinoita oli useita. Nalle Puhin elokuva ei taasen saa minussa niin paljon tunteita aikaan kuin varhaisempi versionsa. Nostalgiapisteet on ainakin auttamattomasti pyyhitty pois. Laulutkaan eivät ole niin hyviä kuin alkuperäisessä, vaikka pari samaa laulua (Puolen hehtaarin metsä ja Oon mä ainoa) elokuvassa esiintyykin. Puolen hehtaarin metsän hahmot ovat yhä mahtavia, ja Tiikeri pysyy suosikkinani.

24. Tuhkimo

Tuhkimo on Disneyn toinen prinsessa-elokuva Lumikin jälkeen. Tuhkimosta näkee ihanasti elokuvan vanhuuden, ja siinä ihmishahmoista (ainakin Tuhkimosta, äitipuolesta ja prinssistä) on yritetty tehdä mahdollisimman aidon ihmisen näköisiä. Tässä vaiheessa prinsessoille ei siis ole vielä ilmestynyt isoja, pyöreitä Disney-silmiä. Tuhkimon piirrostyyli on silmistä huolimatta Disneymäistä ja taianomaista. Parasta Tuhkimossa on elokuvan juoni, joka kulkee helpontuntuisesti eteenpäin, sekä elokuvaan sisältyvät tunteikkaat kohtaukset. Minua ainakin alkaa harmittaa, kun Tuhkimo ei meinaa päästä linnaan tanssiaisiin, ja liikutun vastaavasti ihan kyyneliin asti, kun Tuhkimo pääseekin juhliin haltijatarkummin avustamana. Pidän elokuvan hahmoista, ja Tuhkimoon varsinkin samaistuu helposti. Äiti- ja sisarpuolista on tehty todella inhottavia, ja kuninkaasta taas äkkipikainen mutta hauska. Pidän myös elokuvan eläimistä, ja Tuhkimon kanssa väleissä olevat hiiret ja linnut tuovat Tuhkimon yksinäisyyteen jotakin lohdutusta. Ilman eläimiä Tuhkimon elämä tuntuisi paljon kurjemmalta kaikessa yksinäisyydessään. On muuten jännä, että hiiret puhuvat elokuvassa, mutta linnut, koirat, kissat ja hevoset eivät puhu... Tuhkimon musiikkikappaleet ovat ikimuistoisia, kuten myös Tuhkimon tanssiaispuvun taikominen, jonka kerrotaan olleen Walt Disneyn lempianimaatiopätkä.

23. Kaunotar ja Kulkuri

Kaunotar ja Kulkuri kertoo ihanan, koirien välisen rakkaustarinan. Tämä rakkaustarina saa ainakin minut syttymään, ja nautin kovasti elokuvan katsomisesta. Kaunotar ja Kulkuri on todella esteettinen elokuva, ja jo elokuvan maisemia voisi tuijotella ikuisuuden. Koirahahmot on animoitu perinteisellä Disney-tyylillä. Elokuva on kuvattu kivasti koirien näkökulmasta käsin, ja Kaunottaren omistajista näkee yleensä vain jalkaparin. Kaunottaren ja Kulkurin lauluista ikimuistoisin on romanttinen Bella Notte, muut laulut eivät oikeastaan muistu mieleeni ellen muistele tosissani. Kaunotar ja Kulkuri on ihana elokuva, ja hahmoista välittyy todenmukainen koiranelämä iloineen ja suruineen. Minä ainakin kaipaan elokuvaa katsoessa viereeni koirakaveria, jota voisi samalla rapsutella.

22. Lilo ja Stitch

Lilo ja Stitch esittelee meille yhden Disney-klassikoiden parhaista hahmoista: suloisen Stitchin! Stitch ei voi olla sulattamatta kovimmankaan katsojan ulkokuorta, ja hänen hahmonkehitystään on mielenkiintoista seurata. Elokuvassa käsitellään vakavia teemoja, ja sen yleisolemusta voisi kuvailla helposti melankoliseksi. Onneksi mukaan mahtuu paljon hassuttelua, iloa ja söpöyttä, eikä katsojaa ala ahdistaa liikaa. Lilo ja Stitch on siis todellakin tunteisiin vetoava elokuva. Animaation piirrosjälki on upeaa, ja hahmojen taustalla on ihania maalauksia Havaijista. Elokuvaan on otettu paljon Elvis Presleyn lauluja, ja laulut sopivat Havaiji-maisemiin kuin nakutettu! Laulut nostavat silmissäni (vai korvissani?) elokuvan musiikillista arvoa paljon, sillä muut laulut Lilossa ja Stitchissä ovat tylsiä.

21. Keisarin uudet kuviot

Keisarin uudet kuviot ei ihan päässyt TOP20:iin, vaikka sillä on täysin samat pisteet kuin kahdenneksikymmenenneksi päässeellä klassikolla. Keisarin uudet kuviot on mielestäni hauskin Disney-klassikko. Huumoria tuodaan elokuvaan mukaan niin sanallisesti kuin visuaalisesti, ja joissain kohtauksissa tykitetään vitsiä vitsin perään. Pelkkä huumori on loppujen lopuksi puuduttavaa, mutta onneksi Keisarin uusissa kuvioissa rauhoitutaan välillä ja puhutaan ihan vakaviakin. Elokuvan hahmot ovat hyviä, ja Kuzcon ja Pachan välisen ystävyyden kehittymistä on kerrasta toiseen yhtä kiinnostava katsoa. Elokuvan juonikin pitää katsojan otteessaan, eikä missään vaiheessa muutu tylsäksi. Animaatiotyyli ei ole sitä parasta Disneytä, mutta toisaalta kauhean söpö tai aidonnäköinen piirrostyyli ei sopisikaan elokuvan huumoriin. Elokuvan lauluista toinen on kaunis, toinen on hauska, mutta kumpikaan ei ole mikään paras luomus Disneyn lauluista. 

Listastani alkaa pikkuhiljaa muotoutua kokonainen. Oliko listani keskivaiheilla teidän lempielokuvaanne? Entä oliko joku huono elokuva saanut teistä liian hyvän sijoituksen? Seuraavalla kerralla saatte tietää lempielokuvani! (Vai tietääkö/muistaako/arvaako joku sen/ne jo entisestään?)

(Postauksen kuvat, joissa ei näy lähdettä, on otettu osoitteesta andreasdeja.blogspot.fi)