18.4.2015

Karhuveljeni Koda - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Tarinamme vie meidät kauas aikaan, jolloin mammutit vielä taivaltavat lakeuksilla. Eräässä eskimokylässä asuu veljekset Sitka, Denahi ja Kenai. Vanhin veljeksistä, Sitka, on kylän johtaja, ja hän saa myös ohjata alati kinastelevia veljiään. Sitka, Denahi ja Kenai saapuvat kylään metsästysreissulta juuri sopivasti, sillä aikuistumisriitin esiosa on juuri alkamassa. Kenain tehtäväksi jää veljesten pyydystämien kalojen kiinnittäminen korkealle puuhun, mutta koska Kenai on niin innoissaan alkavasta riitistä, jättää hän kalakorin maahan. Riitissä Kenai saa itselleen toteemin, jonka tulisi johdattaa hänen tekojaan, jotta hänestä voi kasvaa mies. Kenain toteemi on karhu, joka merkitsee rakkautta. Maskuliininen Kenai ei tällaista nynnyjen toteemia hyväksyisi, mutta Sitka kehottaa häntä toimimaan rakkaus esikuvanaan. Kyläläisten palatessa kalakorin luo on kori tyhjä ja riekaleina – karhu on käynyt apajilla. Kenai kokee karhun ryöstöretken olevan hänen syytään, ja niin hän lähtee metsästämään karhua veljet perässään. Karhun kohdatessaan veljekset ryhtyvät taistoon, jonka lopussa isoveli Sitka kuolee. 
 
Kylässä vietetään Sitkan hautajaisia. Kylän shamaani Tanana kertoo Sitkan liittyvän esi-isien henkien joukkoon. Kenain mielestä Sitkan kuolema on hänen syytään, ja hän lähtee jälleen kerran karhujahtiin. Hurjistunut Kenai heittää karhu-toteeminsa hankeen, sillä rakkaus ei auta häntä kostoretkellä. Denahi lähtee seuraamaan Kenaita karhujahdissa. Kenai jäljittää karhun, ja seuraa sitä aina korkean kallion huipulle asti. Huipulla Kenai saa toteutettua kostonsa ja tapettua karhun. Karhun kuollessa taivaan valtaa kuitenkin revontulet (”tanssivat valot”), ja esi-isien henget saapuvat Kenain luokse. Henkien joukossa paikalle saapuu myös Sitka kotkan muodossa. Henget ottavat kuolleen karhun joukkoonsa hengeksi, ja muuttavat Kenain karhuksi! Paikalle vasta nyt saapuva Denahi näkee kallion huipulla vain karhun ja Kenain vaatteita, ja hän olettaa karhun syöneen Kenain. Pökertynyt Kenai-karhu putoaa kalliolta alas virtaavaan jokeen, ja ajelehtii sitä pitkin tajuntansa menettäneenä. Denahi vaatii kostoa karhulle veljiensä puolesta, ja päättää lähteä ajojahtiin. 

Kenai herää keskellä metsää, jossa häntä tervehtii Tanana-shamaani. Kenai järkyttyy suuresti tajutessaan muuttuneensa karhuksi – otukseksi, jota pidetään heimossa hirviönä ja murhaajana. Tanana neuvoo Kenaita, että tämän kannattaa suunnata kulkunsa kohti esi-isien kotipaikkaa, vuorta, jossa maa yhtyy valoon, jotta esi-isät muuttaisivat hänet ennalleen. Tämän sanottuaan Tanana häviää kuin taikaiskusta, ja Kenai-karhu jää metsään aivan yksin. Metsässä hän tajuaa ymmärtävänsä muiden eläinten kieliä, ja niin hän tapaa hassuttelevat veljekset, hirvet Taukin ja Tsoukin. Pian tapaamisen jälkeen Kenai jää ansaan, josta hänet vapauttaa karhunpentu Koda. Kenain vapauduttua ansasta paikalle saapuu Denahi, joka yrittää tappaa Kenain! Kenai ja Koda pääsevät juuri ja juuri pakoon Denahia. Kenai yrittää päästä eroon ärsyttävästä karhunpennusta, kunnes Koda kertoo suuntaavansa kohti Lohijokea, jonka lähellä sijaitsee vuori, jossa maa koskettaa valoa. Paikka on juuri sama, jossa Tanana neuvoi henkien asuvan. Niin Kenai ja Koda päättävät suunnata yhdessä kohti Lohijokea, ja alkaa matka, johon kuuluu mammuttien selässä kulkemista, Taukin ja Tsoukin suojelemista ja Kodan alati jatkuvien juttujen kuuntelemista. Kenai ja Koda joutuvat myös pari kertaa pakenemaan Denahia, joka jäljittää heitä alati. 

Viimein Kenai ja Koda saapuvat Lohijoelle. Lohijoella Kenai ja Koda tapaavat kokonaisen karhuyhdyskunnan, jonka kanssa he herkuttelevat lohilla ja nauttivat rennosta elämästä. Illan pimetessä karhut kertovat toisilleen tarinoita, ja Koda kertoo tarinan siitä, miten hän eksyi äidistään, ja kuinka hän toivoo tapaavansa hänet jälleen Lohijoella. Kodan kertoessa tarinaansa Kenai tajuaa, että karhu, jonka hän tappoi vielä ollessaan ihminen, oli Kodan äiti! Kenain ei auta muu kuin vetää Koda sivummalle ja kertoa tälle, ettei hänen äitinsä enää palaa. Tämä tuntuu Kenaista todella pahalta, sillä hän on ystävystynyt karhunpennun kanssa. Koda ymmärrettävästi järkyttyy kuulemastaan, ja juoksee Kenaita piiloon. Surullinen Kenai suuntaa kulkunsa kohti määränpäätänsä, esi-isien asuttamaa vuorta. Piilostaan Koda näkee, kuinka Kenai suunnistaa vuorelle. Pian tämän jälkeen Koda näkee, kuinka Taukki ja Tsoukki sopivat riitansa, ja niin hän päättää antaa Kenaille anteeksi, ja lähtee tämän perään. 

Vuoren rinteillä esi-isiä etsiessään Kenai törmää Denahiin, ja alkaa raivoisa taistelu kahden veljen välillä. Myös Koda saapuu paikalle, ja puuttuu taistelun kulkuun. Juuri, kun Denahi on kohottamassa keihästään kohtalokkaaseen iskuun, saapuvat esi-isien henget paikalle ja muuttavat Kenain takaisin ihmiseksi. Denahi ja Koda ovat todella hämmästyneitä asioiden saamasta käänteestä. Ihmiseksi muuttunut Kenai menee tervehtimään kiven taakse piiloutuvaa Kodaa, ja Kodan tunnistaessa Kenain ystäväkseen hän ryntää syleilemään tätä. Kenai katsoo veljeään Denahia, ja Kodaa, ja pyytää sitten esi-isien hengiltä, että he muuttaisivat hänet jälleen karhuksi, jotta hän voi olla yhdessä Kodan kanssa. Esi-isät muuttavat siis Kenain karhuksi, ja ennen katoamistaan myös Kodan äiti pääsee sanomaan lapselleen jäähyväiset. Kenai päätyy asumaan karhujen kanssa, ja hänestä tulee lopulta mies olemalla karhu. 

Karhuveljeni Koda on Suomessa Disney-klassikko numero 43, mutta Yhdysvalloissa se on klassikkolistalla numero 44. Eroavaisuus numeroinnissa johtuu Dinosaurus-elokuvasta, joka käsitetään Yhdysvalloissa klassikoksi, toisin kuin Suomessa (lue lisää aiheesta tästä). Karhuveljeni Koda valmistui vuonna 2003, ja se menestyi elokuvateattereissa hyvin. Se oli jopa ehdokkaana parhaan animaatioelokuvan Oscarista, mutta hävisi Pixarin Nemoa etsimässä -elokuvalle. Karhuveljeni Koda oli kolmas ja samalla viimeinen elokuva, joka valmistettiin Disneyn Orlandon studiolla Disney Worldissa. Studio lakkautettiin, kun Disneyn studiot halusivat keskittyä tekemään elokuviaan tietokoneilla perinteisesti piirrettyjen animaatioiden sijaan. 

Karhuveljeni Koda on tehty hyvin pitkälle perinteistä animaatiota käyttäen, kuten edellisestä kappaleesta voi päätellä. Elokuvassa on vain pari tietokoneella tehtyä kohtausta, kuten elokuvan alussa oleva peuralauman rynnistys ja loppupuolella oleva lohien perässä juoksentelu. Peuralauman vauhkoontuminen on muuten viittaus Leijonakuninkaan gnu-laumaan – ehkä saamme tästä vihjeen, että jollekin veljeksistä tulee käymään huonosti! Pidän kovasti Karhuveljeni Kodan piirrostyylistä, joka muistuttaa perinteisten Disney-klassikoiden söpöä ja pyöreää tyyliä. Elokuvan maisemat ovat huikeita, ja maailman luomisessa on käytetty kivasti eri värejä. Visuaalisesti mielenkiintoista on se, että elokuva alkaa kuvasuhteella 1.75:1, ja Kenain muuttuessa karhuksi kuvasuhde laajenee 2.35:1. Tämä tuo katsojalle vaikutelman, että Kenain maailmankuva laajenee – tai ainakin alkaa laajentua. Kuvasuhteen muutoksen myötä myös elokuvan realistinen ilme muuttuu (jos mahdollista) vielä enemmän Disneymäisemmäksi. Itse huomaan tämän lähinnä siinä, että eläinten silmät ovat aluksi vain mustia täpliä, mutta ne laajenevat söpöiksi, suuriksi, pupillin ja iiriksen omaaviksi silmiksi. Tämän muutoksen huomaa muun muassa Kodan äidistä. 


Karhuveljeni Koda -elokuvan nimestä huolimatta elokuvan päähenkilö on Kenai-niminen nuori mies. Kenai tasapainottelee elokuvassa aikuisuuden kynnyksellä. Omasta mielestään hän on jo aikuinen, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ja ajatusmaailmansa ovat vielä lapsen tasolla. Kenai esimerkiksi ajattelee, että jos joku tekee hänelle jotain väärää, tulee hänen kostaa tämä vääryys takaisin samalla mitalla. Kenai onkin elokuvan alussa vielä hyvin äkkipikainen ja vihainen nuori. Tämä ei voi kuitenkaan jatkua koko elämää, ja Kenai kokee muutoksen aikuisuuteen hieman normaalia erikoisemmalla tavalla. Kenai nimittäin muuttuu karhuksi! Karhuna Kenai alkaa nähdä maailmassa mustan ja valkoisen lisäksi harmaan eri sävyjä, ja hänen kova ulkokuorensa alkaa särkyä. Erityisen paljon maailmanmenosta Kenaita opettaa karhunpentu Koda. Koda on hyvin puhelias pentu, ja joskus puheripuli saattaa mennä jopa ärsyttävyyden puolelle asti. Koda haluaa olla koko ajan Kenain kanssa, ja hän takertuu Kenaihin hänen oman äitinsä ollessa kadoksissa. Koda on hyvin nokkela, ketterä ja ihana karvapallo. Naurun remahduksia elokuvaan tuovat selvästi Turusta kotoisin olevat hirvet Taukki ja Tsoukki. Hirviveljekset naljailevat koko ajan toisilleen, ja he ovat hivenen yksinkertaisia. Taukki ja Tsoukki tuovat oman hauskan lisänsä elokuvaan - ilman heitä elokuva olisi paljon vakavampi. Elokuvan pahiksena toimii Kenain biologinen veli Denahi. Elokuvan alussa Denahi on hyvin samanlainen nuori kuin Kenai, mutta Kenain muuttuessa karhuksi Denahin silmät sumentaa kosto. Katsojat kuitenkin tietävät, ettei Denahi ole pohjimmiltaan pahis, mutta kostonhimo saa miehen vaikuttamaan yllättävän pelottavalta!

Karhuveljeni Koda on hyvin tunteellinen elokuva. Elokuva on tunnelmaltaan hyvin surumielinen, mutta samalla se on myös hyvin iloinen ja riemukas. Iloa elokuvaan tuo tietysti hirviveljekset Taukki ja Tsoukki, mutta myös Kodan pirteä lapsen asenne luo pirteää tunnelmaa Kenain synkistelyjen vastapainoksi. Elokuvaan jännitystä tuo Denahin takaa-ajo. Erityisen paljon sydämen tykytyksiä luo kohtaus, jossa Kenai ja Koda saapuvat laavaa sylkevälle tasangolle. Musiikki vaihtuu tuolloin jännittäväksi, ja katsoja tietää, että kohta karhuja vastaan hyökätään suunnasta tai toisesta – mutta mistä ja milloin!? Ääk! Erityisen surullinen kohtaus elokuvassa on se, kun Kenai kertoo Kodalle tappaneensa tämän äidin. Surullista tunnelmaa entisestään luo samaan aikaan alkava lumisade. Kodan järkytys ja suru näyttää hyvin inhimilliseltä ja todenmukaiselta, vaikka kyseessä on piirretty karhu! (Huom! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Mielestäni on todella sykähdyttävää, että Taukki ja Tsoukki antavat lopulta Kodalle sysäyksen kohti anteeksiantoa Kenain kanssa. Yleensä Disney-klassikoiden huumorihahmot eivät vaikuta päähenkilöiden tekoihin näin suurella tavalla. Elokuvan lopussa pääsemme vielä herkistelemään Kodan halatessa ensin ihmiseksi muuttunutta Kenaita, ja sitten oman äitinsä henkeä. Myös Kenain loppuratkaisu tuo kyyneleitä silmänurkkiin. 


Karhuveljeni Koda -elokuvan laulut ovat hyviä ja elokuvaa katsoessa niiden mukana on kiva jammailla. Jostain syystä laulut eivät vain jää soimaan päähän elokuvan jälkeen… Mutta tämä ei ainakaan johdu laulujen huonosta laadusta. Ehkä minun pitäisi vaan kuunnella niitä enemmän vapaa-ajallani. Elokuvan laulut on säveltänyt Phil Collins, joka aloitti Disney-säveltäjä-uransa jo elokuvasta Tarzan. Karhuveljeni Kodan biisit ovat hyvin Collinsmaisia melodia- ja rytmikulkujensa perusteella. Phil Collins esittää elokuvan laulut englanninkielisessä versiossa. Suomeksi dubatussa versiossa lauluja esittää mm. Timo Kotipelto. Karhuveljeni Kodan ensimmäinen laulu on mahtipontinen Suuret henget, joka soi heti elokuvan alussa. Toinen laulu on rytmikäs Matkaa teen, joka on ehdottomasti elokuvan lauluista paras. Kappaleessa kerrotaan, kuinka ihanaa Kodasta on matkustaa Kenain kanssa… ja kyllähän se Kenaistakin loppujen lopuksi on hauskaa. Kolmas laulu on nimeltään Täällä on paikka, joka lauletaan karhujen leikkiessä Lohijoella. Neljäs ja viimeinen laulu on herkkä Sait kyyneleet, joka soi taustalla Kenain kertoessa Kodalle tämän äidin kohtalosta. Niisk! 

Koska Karhuveljeni Koda menestyi hyvin leffaluukuilla, tehtiin sille jatko-osa, jonka mielikuvituksekas nimi on Karhuveljeni Koda 2. Jatko-osassa karhujen veljesrakkautta koettelee Kenain ihmismuotoinen ihastus. Jatko-osassa ei ole kuitenkaan lähellekään yhtä hyvää tarinankerrontaa, kuin itse alkuperäisklassikossa. Karhuveljeni Kodassa syvät tunteet ja hauskuus kulkevat käsi kädessä toisiaan tasapainottaen, ja se on ehdottomasti yksi onnistuneimmista Disney-klassikoista 2000-luvun taitteesta.  

”Miten joku saa lunastuskuntoon mammutin!?”
- Taukki (tai Tsoukki...) 

2 kommenttia:

  1. Vähän harmittaa, etten oikein onnistu noista Collinsin kappaleista innostumaan. Sellainen vie epäilemättä oman osansa elokuvan koskettavuudestakin, mutta ei kai sille mitään voi. Yritetty ainakin on, sillä Genesiksen sekä Collinsin omaankin tuotantoon on jonkin verran tullut paneuduttua. Kuunneltavia kappaleita kyllä, mutta harvemmin sen suuremmin tunteita nostattelevat. Sinänsä ei henkilökohtaisesti niin haittaakaan, vaikkei Collins montaakaan Disney-sävellystä ole tehnyt. Muuten kyllä tykkäilen kohtalaisesti elokuvasta ja monesta kohdasta olen samaa mieltä. Pelkästään maisemienkin takia tämän varmaan haluaa toistamiseenkin nähdä.

    Kuudennesta kappaleesta taisi unohtua linkki ("lue lisää aiheesta tästä")?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos, kun mainitsit huolimattomuusvirheestäni! Nyt se on korjattu! :)

      Minullakin on hieman ristiriitaiset suhteet Phil Collinsiin... Tavallaan pidän hänen kappaleistaan, mutta tavallaan taas välillä hänen melko tylsä äänensä alkaa ärsyttää... Ja aika samantapaisiahan hänen kappaleensa ovat. Ehkä onkin hyvä, että katselen näitä Disney-elokuvia suomeksi, niin Collinsin ääni ei ala ärsyttää sen enempää. :D Kuuntelin tämän elokuvan kappaleita YouTubesta arvostelun jälkeen, ja ne alkoi nappaamaan vielä enemmän. :)

      Poista