Aarreplaneetta - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kaukana toisessa galaksissa asuu nuorukainen nimeltä Jim Hawkins. Jim on koko lapsuutensa haaveillut löytävänsä tarunomaisen Aarreplaneetan, jonne kuuluisa merirosvokapteeni Flint on legendan mukaan säilönyt aarteensa. Nuoren Jimin lakia vastusteleva ja vauhtia rakastava elämäntyyli huolettaa Jimin äitiä, ja hän toivoisi poikaansa ryhtiliikettä. Eräänä iltana Jim näkee, kuinka hänen kotinsa (joka on samalla äidin ravintola) lähelle tippuu palava avaruusalus. Jim auttaa aluksesta esiin kömpivän haavoittuneen Billy Bonesin äitinsä ravintolaan. Bones haavoittui haaksirikossa kuolettavasti, ja juuri ennen kuolemaansa hän antaa Jimille salaperäisen pallon, ja varoittaa poikaa antamasta palloa ”sille kyborgille”. Bonesin kuoleman jälkeen ravintolaan iskee joukko merirosvoja, joita johtaa kyborgi. Jim ja hänen äitinsä ehtivät luikahtaa pakoon juuri ja juuri, ennen kuin ravintola muuttuu tulimereksi. 

Jim ja hänen äitinsä pakenevat heidän vanhan ystävänsä tohtori Delbert Dopplerin luokse. Delpertin luona Jim alkaa tutkia Billy Bonesilta saamaansa palloa, ja yhtäkkiä pallo avautuu heijastaen huoneeseen koko galaksin kattavan kartan. Tuo kartta johtaa Aarreplaneetalle! Flintin legendasta innostunut Jim ja tutkimusretkestä innostunut tohtori Doppler pakkaavat tavaransa, ja jo seuraavana päivänä he astuvat R.L.S. Innoitus -laivaan aarteenetsintä mielessään. Laivan tiukka kapteeni Amelia ei luota Delpertin palkkaamaan halpaan miehistöön, vaan laittaa Jimin aarrekarttapallon lukkojen taakse. Amelia määrää Jimin matkan ajaksi keittiöpojaksi, ja häntä ohjaamaan laivalle palkatun kokki John Silverin. Jimin epäilykset Johnia kohtaan heräävät heti, sillä John on kyborgi – niin kuin se henkilö, josta Billy Bones häntä varoitti. R.L.S. Innoituksen kyntäessä tietään galaksin läpi kohti Aarreplaneettaa Jim ja John kuitenkin ystävystyvät. 

Kesken matkan R.L.S. Innoitus ajaa tähden ohi, joka muuttuu juuri räjähtäväksi supernovaksi. Jos räjähdyksessä ei olisi kestämistä tarpeeksi, muuttuu supernova äkkiä mustaksi aukoksi, joka alkaa imeä laivaa miehistöineen sisäänsä. Innoitus selviää kuitenkin niukin naukin mustasta aukosta kapteeni Amelian ripeän toiminnan ansiosta. Aukko sai kuitenkin imettyä sisäänsä herra Arrow:n, joka toimi kapteenin oikeana kätenä. Herra Arrow:n kuolema näyttää johtuneen turvaköyden pettämisestä. Turvaköydet olivat Jimin vastuulla, ja hän tuntee nyt syyllisyyttä Arrow:n poismenon johdosta. Jim kuulee kuitenkin salaa keskustelun, josta selviää, että hämähäkkimäinen Scroop leikkasi Arrow:n köyden tahallaan poikki. Samasta keskustelusta selviää, että John Silver on merirosvokapteeni, ja juuri se kyborgi, josta Billy Bones varoitti Jimiä! Laivan miehistö toimii hänen alaisuudessaan odottaen vain käskyä aloittaakseen kapinan. Juuri, kun Aarreplaneetta näkyy horisontissa, Jim jää salakuuntelustaan kiinni. Jim, Amelia ja tohtori Doppler lähtevät kauhuissaan karkuun merirosvoja aarrekarttapallo mukanaan. Pallo meinaa hukkua, kun Johnin lemmikki Morfi vie sen, mutta Jim saa pallon takaisin. Yhdessä kolmikko pääsee merirosvoja karkuun laivan pelastusalukseen, mutta alus ammutaan alas Aarreplaneetalle. 

Pakkolaskussa kapteeni Amelia haavoittuu vakavasti, ja tohtori Doppler jää hoitamaan häntä Jimin lähtiessä etsimään heille suojapaikkaa merirosvoilta, jotka haluavat aarrekarttapallon takaisin. Etsiessään suojaa Jim törmää ruostuneeseen ja muistinsa kadottaneeseen robottiin nimeltä B.E.N., joka johdattaa kolmikon hänen kotinsa suojiin. Siellä Jimille selviää, että hänen laivassa nappaamansa aarrekarttapallo onkin Morfi, joka on muuttanut muotonsa pallon näköiseksi. Oikea aarrekartta on siis vielä merirosvojen valtaaman laivan sisällä. Niin Jim lähtee laivalle, ja etsii oikean kartan käsiinsä. Kartan hakureissu ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä laivavahdiksi on jätetty Scroop, joka uhkaa Jimin henkeä. B.E.N.in ansiosta Scroop kuitenkin ajelehtii avaruuden tyhjiöön omaan kuolemaansa. Palatessaan takaisin planeetan pinnalle Amelian ja Delbertin luokse Jim löytää ystävänsä vangittuina. John Silver merirosvokavereineen on löytänyt heidän piilopaikkansa! Koska John Silver ei saa aarrekarttapalloa avautumaan ja täten paljastamaan aarteen sijaintia, pakottaa hän Jimin näyttämään tietä. Ystäviensä hengen ollessa vaakalaudalla Jim avaa pallon, ja koko seurue lähtee seuraamaan pallon viitoittamaa tietä. 

Pallo johtaa seurueen jyrkänteelle, jonka päässä olevaan kuoppaan Jim laittaa pallon. Silloin jyrkänteen reunalle ilmestyy kolmionmuotoinen portti, joka voi viedä kulkijan aivan minne tahansa galaksissa silmänräpäyksessä! Itse kuuluisa aarre löytyy painamalla kartassa olevaa Aarreplaneetan ydintä - ja pian joukko näkee edessään uskomattoman kulta- ja jalokiviaarteen! Jim suuntaa kulkunsa kohti kapteeni Flintin haaksirikkoutunutta laivaa, joka seisoo aarrekasan päällä. Laivalta Jim löytää B.E.N.in muistin, ja laittaessaan sen takaisin robotin takaraivoon robotti varoittaa, että koko planeetta räjähtää, sillä aarteen luokse tunkeutujat ovat sytyttäneet vahingossa pommin sytytyslangan! Silloin koko planeetta alkaa jyristä, ja aarreluolaan avautuu suuria railoja, joihin koko Flintin aarre putoaa. Myös Jim meinaa pudota planeetan tulisiin syövereihin, mutta John Silver pelastaa hänet juuri ja juuri antaen samalla elämänsä suurimman aarteen valua sivu suun. Yhdessä he pakenevat räjähtävää planeettaa Flintin kolmioportin kautta, ja pääsevät R.L.S. Innoituksen kyydissä karkuun juuri ja juuri! 

Turvaan päästyään John Silver menee laivan ruumaan tarkoituksenaan karata pelastusaluksella pois, sillä kapteeni Amelia passittaisi merirosvon telkien taakse. Jim huomaa ystävänsä yrityksen, ja seuraa häntä laivan uumeniin. John ehdottaa Jimille, että hän lähtisi merirosvon mukaan elämään seikkailuntäyteistä elämää, mutta Jim kieltäytyy, sillä vihdoin hän tietää, että hänen täytyy toteuttaa omat haaveensa. Näin John Silver hänelle opetti. Niin John Silver lähtee karkuun, mutta Jim ja John jättävät toisilleen lämpimät jäähyväiset. Ennen lähtöään John kerkeää kuitenkin antaa Jimille muutaman jalokiven, joita hän oli laittanut taskuunsa. Jalokivillä Jimin äiti saa korjattua tuhoutuneen ravintolansa entistä ehompaan kuntoon. Jim toteuttaa unelmansa, ja saapuu juhlimaan korjatun ravintolan avajaisia kadetiksi valmistuneena. Juhlatunnelmaan ovat päässeet myös tohtori Doppler ja kapteeni Amelia, jotka ovat menneet naimisiin (?) ja saaneet neljä suloista lasta. Juhlissa viihtyy myös B.E.N., josta on tullut loistava tarjoilija rouva Hawkinsin ravintolaan, sekä Morfi, joka viihdyttää kaikkia muuntautumalla milloin mihinkin muotoon. Myös John Silver näyttäisi juhlivan, sillä Jimin katsoessa ylös taivaalle John Silverin kasvonpiirteet muodostuvat pilviin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! 

Disneyn Aarreplaneetta perustuu Robert Louis Stevensonin kirjoittamaan kirjaan Aarresaari. Aarresaari ilmestyi Young Folks -lehdessä jatkokertomuksena vuosina 1881–1882, ja kirjamuodossa se julkaistiin vuonna 1883. Elokuvan ja kirjan juoni on hyvin samanlainen, jopa henkilöhahmojen nimet ovat samoja. Elokuvassa kirjan henkilöhahmoja on tosin yhdistelty ja vähennetty. Suurin ero, joka eri teosten väliltä löytyy, on se, että Aarresaari tapahtuu merellä palmupuiden katveessa, kun taas Aarreplaneetan seikkailu sijoittuu avaruuteen. Sijoittamalla kirjan tapahtumat avaruuteen Disney halusi tuoda Aarresaaren 2000-luvun lapsia kiinnostavaan ympäristöön, koska 2000-luvulla lapsia kiinnostaa paljon enemmän avaruudessa ajelehtivat merirosvot kuin Karibialla seilaavat… Uskon, että perinteisellä laivalla purjehtineet rosvotkin olisivat lapsia innostaneet, mutta luohan avaruuteen sijoitettu versio mahdollisuuden alkuperäisellä tarinalla leikittelyyn sekä upeiden avaruusmaisemien kuvitukseen. 

Aarresaari-kirjan filmatisoinnin aloittamista oli mietitty Disneyn studioilla jo monesti, ensimmäisen kerran jo vuonna 1985 Hiidenpata-elokuvan teon aikana. Ohjaajat John Musker ja Ron Clements halusivat ohjata Aarresaari-elokuvan, mutta saivatkin ohjattavakseen Mestarietsivä Basil Hiiren. Seuraavan kerran he ehdottivat Aarresaaren tekoa vuonna 1989, mutta joutuivatkin ohjaamaan Aladdinin. Aladdinin jälkeen Musker ja Clements joutuivat ohjaamaan Herkulesin, mutta he tekivät sen vain sillä ehdolla, että pääsisivät sen jälkeen ohjaamaan Aarresaarta. Yksi syy Aarreplaneetan teon viivästymiseen oli se, että Musker ja Clements odottivat tekniikan kehittyvän siten, että kameraa voisi liikuttaa animaatiomaisemissa. Suurempi syy elokuvan viivästymiseen oli kuitenkin elokuvatuottaja Jeffrey Katzenberg, joka ei ollut kiinnostunut ideasta. 90-luvun lopussa elokuvaa alettiin vihdoin tehdä, ja sen tekeminen kesti kokonaista neljä ja puoli vuotta. Aarreplaneetan ensi-ilta oli vuonna 2002. Elokuva ei menestynyt odotetulla tavalla, ja studiot jäivät sen tekemisen suhteen tappiolle. Elokuvan huonon menestyksen takia sille suunniteltu jatko-osa ei toteutunut. Vaikka Aarreplaneetta ei menestynyt taloudellisesti, se pääsi silti ehdokkaaksi parhaaksi animaatioelokuvaksi vuoden 2002 Oscar-gaalaan. Samaisessa gaalassa ehdolla oli myös Disneyn Lilo ja Stitch, mutta molemmat elokuvat hävisivät Henkien kätkemälle. Suomessa Aarreplaneetta on klassikko numero 42, mutta Yhdysvalloissa se on klassikko numero 43 (lue tästä, mistä eroavaisuus johtuu). 

Aarreplaneetan visuaalinen ilme näyttää todella upealta. Avaruuden luomisessa animaattoreita johti ”70/30 Laki”, jonka mukaan elokuvan ilmeen pitäisi olla 70%:sesti traditionaalista ja 30%:sesti scifiä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että elokuvan avaruusalukset näyttävät purjelaivoilta, ja hahmojen päällä näkyy olevan vanhanaikaiset vaatteet. ”70/30 Lain” avulla elokuvaan haluttiin enemmän lämpöä ja elämää verrattuna perinteisiin scifi-elokuviin, joissa näkyy vain kovaa metallia. Aarreplaneetassa käytettiin myös kolmea eri animaatiolajia. Suurin osa hahmoista on animoitu perinteisesti käsillä piirtäen. Laiva R.L.S. Innoitus on taas tehty Deep Canvas -tekniikalla, jota käytettiin jo Tarzanissa Tarzanin hyppiessä puusta toiseen. CGI-tekniikalla taasen on tehty mm. John Silverin mekaaninen käsi ja B.E.N.-robotti. Eri animaatiolajit on saatu sointumaan toisiinsa saumattomasti, eikä kohtauksista huomaa lajien eroja, ellei niihin kiinnitä erityistä huomiota.  Elokuvaa on todella nautinto katsoa, ja Aarreplaneetta oli aikoinaan ensimmäinen elokuva, josta tajusin, miten pitkälle animaatio on kehittynyt Lumikin jälkeen. Erityisen vaikuttava kohtaus mielestäni on se, jossa kamera zoomaa tohtori Dopplerin kodin ikkunasta näkyvää kuunsirppiä kohti yhä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes kuunsirpistä muodostuu avaruussatama. Koko siirtymä Dopplerin ikkunasta Montressorin avaruussataman kaduille tehdään vain yhdellä kameran liikkeellä vaihtamatta välillä kuvaa/raitaa… tai okei, yhdessä vaiheessa kuva muuttuu tarkemmaksi, mutta vasta ihan lopussa avaruussataman katuja jo saavutettaessa. Vielä 1940-luvulla moinen ei olisi ollut mitenkään mahdollista, tai siirtymässä olisi käytetty vähintään viittä tai kuutta eri kuvaa. 

Aarreplaneetan päähenkilö on nuori Jim Hawkins. Jim Hawkinsilla on ollut hyvin vaikea lapsuus, sillä hänen isänsä hylkäsi Jimin ja tämän äidin. Isän lähtö jätti Jimin rikkinäiseksi, eikä hän oikein osaa käsitellä suruaan ja hylätyksi joutumistaan. Vaikeat tunteensa Jim purkaa ulos hurjastelemalla lentäen aurinkolautaa ja vastustamalla auktoriteetteja. Jim on hyvin viisas ja lahjakas nuori, mutta hän ei vielä tiedä elämänsä suuntaa. Jimin äiti on hyvin huolissaan poikansa toilailuista, joita tekemällä Jim käy välillä lain tuolla puolella. Tohtori Doppler yrittää toimittaa jonkinlaista isähahmon virkaa Jimin elämässä, mutta Jim ei ota tätä hupsuttelevaa asiantuntijaa tosissaan. Onneksi Jim tapaa Long John Silverin, joka alkuvaikeuksien jälkeen muuttuu mainioksi isähahmoksi Jimille. John Silver on kovasta ulkokuorestaan ja ammatistaan huolimatta lempeä ja ystävällinen mies. Jimin ja John Silverin välinen suhde on elokuvan kantava teema, eikä katsoja voi olla herkistelemättä sitä katsoessaan. Muut elokuvan hahmot jäävätkin tämän parin varjoon, eivätkä koe samanlaista hahmonkehitystä kuin Jim ja John Silver. Tämä ei kuitenkaan haittaa kauheasti – ainakin Jim ja John ovat saaneet enemmän aikaa oman tarinansa kertomiseen. Elokuvaan naiskauneutta tuo kissamainen kapteeni Amelia, joka on R.L.S. Innoituksen kapteeni. Jollakin tavalla Amelia tuo elokuvaan tasa-arvoisuutta – nainenkin voi toimia laivan kapteenina! Tällaista asettelua ei vielä Lumikissa nähdä. (HUOM! Loppu tästä kappaleesta sisältää juonipaljastuksen!) Tasa-arvoisuudesta kertoo myös se, että alun perin elokuvan lopussa Amelian ja tohtorin vauvojen esiintyessä olisi käynyt ilmi, että tohtori Doppler olisi synnyttänyt vauvat! Tähän viittaava dialogi kuitenkin poistettiin, koska sen katsottiin olevan liian epäsopiva lastenelokuvaan. 

Aarreplaneetta ei ole musikaalielokuva, sillä elokuvan aikana kuullaan vain yksi kunnollinen kappale. Tänne jään kuullaan elokuvan puolivälin tienoilla. Kappaleessa käsitellään Jimin isän poislähtöä, ja sen aikana Jimin ja John Silverin välinen suhde kehittyy vihasta ystävyydeksi. Tänne jään on oikein iskevä pop-kappale, ja siinä on minun korvaani miellyttävä melodian kulku. Ihan elokuvan lopussa alkaa soida kappale Always Know Where You Are, josta suurin osa soi lopputekstien aikana. Tämänkin kappaleen voi siis laskea kuuluvaksi elokuvaan, mutta kappale ei hyvyydellään ole ainakaan minun korviini jäänyt soimaan. Molemmat laulut on säveltänyt (ja englanninkielisessä versiossa esittänyt) John Rzeznik. Taustamusiikin elokuvaan sävelsi James Newton Howard. 

Aarreplaneetta on visuaalisesti hyvin näyttävä seikkailuelokuva. Seikkailun aineksia ei kuitenkaan painoteta tunteellisuuden kustannuksella, vaan seikkailu ja syvät tunteet kulkevat kivasti käsi kädessä (toisin kuin Atlantiksessa). Jotakin Disneyn taikaa elokuvasta kuitenkin puuttuu. Ehkä se johtuu siitä, ettei elokuvassa ole paljoa lauluja. Tai sitten en vain samaistu elokuvan hahmoihin niin hyvin, kuin vaikkapa Leijonakuninkaan leijoniin… Vaikka elokuva ei menestynytkään lippuluukulla niin hyvin kuin sen odotettiin, on Aarreplaneetta minusta todella viihdyttävä ja onnistunut elokuva, eli suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Ja ai niin, entäs ne viittaukset muihin Disney-elokuviin? Itse löysin elokuvasta vain viittaukseen edelliseen Disney-klassikkoon Liloon ja Stitchiin, sillä pienen Jimin huoneessa hyllyn päällä on avaruus-Stitch -pehmolelu. Jos löydätte muita viittauksia, niin kertokaa ihmeessä! 

“Yksikin uusi lipsahdus tietää menolippua nuorisovankilaan.”
”Keravalle. - - Rullaati rullaati.”
- (Pelti)Poliisit