HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Liisa istuu puussa ja on kuuntelevinaan, kuinka hänen isosiskonsa lukee
hänelle oppikirjaa historiasta. Oikeasti Liisa haaveilee omasta
mielikuvitusmaailmastaan, jossa eläimet ja kukat osaisivat puhua. Yhtäkkiä
Liisa huomaa, kuinka hänen ohitseen juoksee kani, jolla on vaatteet päällä ja
kova kiire jonnekin. Liisa lähtee seuraamaan herra Kania kaninkoloon, mutta
kolo pudottaakin Liisan maan uumeniin.
Liisa putoaa ja putoaa kunnes saapuu huoneeseen, jonka toisessa päässä
on hyvin pieni ovi. Ovennuppi neuvoo Liisaa, että hänen kannattaa juoda
pöydällä olevaa juomaa, jotta hän mahtuisi ovesta sisään. Liisa toimii käskyn
mukaan, ja kutistuu sopivan kokoiseksi, mutta huomaa oven olevan lukossa. Hän
ei saa avainta korkealta pöydältä, ellei syö keksiä, joka saa hänet kasvamaan.
Kasvettuaan jättiläiseksi Liisa alkaa kuitenkin itkeä holtittomasti, jolloin
koko huone täyttyy kyynelistä. Liisa juo taas kutistusjuomaa, ja hän putoaa
pienenä pulloon. Ovennuppi nielee kaikki Liisan kyyneleet, jolloin Liisa pääsee
pullon sisällä oven toiselle puolelle.
Oven toisella puolella Liisa tapaa aluksi dodon, joka neuvoo muille
eläimille, miten he saavat itsensä kuiviksi. Rantaan päästyään Liisa kohtaa
Tittelityyn ja Tittelitomin. Nämä kaksoset alkavat kertoa Liisalla tarinaa
uteliaista ostereista. Tarinan opetus on, ettei kannata olla utelias. Liisa on
kuitenkin utelias – hän haluaa selvittää, mihin herra Kanilla on niin kiire.
Liisa harhauttaa Tittelityyn ja Tittelitomin, ja saapuu seuraavaksi Kanin
talolle. Pekka Kani määrää Liisaa tuomaan hänelle talostaan hanskat, sillä
Kanilla on kova kiire. Liisa lähtee etsimään hanskoja, ja etsintämatkallaan syö
pikkuleipää. Samassa hän kasvaa taas jättiläiseksi. Pekka Kani luulee
jättimäistä Liisaa hirviöksi, ja kutsuu ystäviään häätämään Liisan talosta.
Itse herra Kanin täytyy jatkaa matkaa, sillä niin kova kiire hänellä on. Liisa
syö porkkanaa, jonka avulla hän kutistuu ruohonjuuritasolle.
Liisa jatkaa herra Kanin seuraamista, mutta yhtäkkiä hän kuulee puhetta
jostain läheltään. Kukathan ne häntä ihmettelevät. Aluksi niin ystävälliset
kukat ajavat Liisan kuitenkin lopulta pois luotaan, koska luulevat tätä
rikkaruohoksi. Kukkien luota Liisa ajautuu itämaisen oloisen toukan luokse,
joka polttelee vesipiippua. Toukka kehittyy perhoseksi ja neuvoo Liisalle, että
toinen puoli herkkusienestä saa tytön kasvamaan isoksi ja toinen pieneksi. Neuvon
avulla Liisa palauttaa itsensä oikean kokoiseksi. Sitten hän ottaa sienenpalat
taskuunsa mukaan varmuuden varalta.
Liisa jatkaa etsintöjään Pekka Kanin löytämiseksi. Nyt hänen eteensä
ilmestyy Veijarikissa, joka neuvoo Liisan Hullun hatuntekijän luokse. Hullu
hatuntekijä on pitämässä teekutsuja Jänön ja hiiren kanssa. Liisa liittyy
kolmikon ihmeellisiin syntymättömyyspäiväjuhliin. Yhtäkkiä herra Kani pöllähtää
paikalle kuin tyhjästä. Hänellä on taas kovin kiire. Hullu hatuntekijä katsoo
Kanin taskukelloa ja huomaa, että kello käy kaksi vuotta myöhässä. Ei ihmekään,
että Kanilla on kiire! Hullu hatuntekijä yrittää korjata kellon oikeaan aikaan,
mutta onnistuu vain rikkomaan kellon lopullisesti. Pekka Kani jatkaa
surullisena matkaansa, ja Liisa jättää nyreissään teekutsut.
Nyt Liisa on saanut tarpeekseen kaikista hulluuksista. Hän haluaisi
vain kovasti päästä kotiin iltapäiväteelle! Tyttö on kuitenkin aivan yksin
eksyneenä tähän Ihmemaailmaan, ja hän alkaa itkeä lohduttomasti. Silloin
Veijarikissa ilmestyy paikalle. Kissa tietää, että Herttakuningatar osaa neuvoa
Liisan takaisin kotiin. Niinpä kissa neuvoo Liisan Herttakuningattaren
puutarhaan. Puutarhassa Liisa tapaa kortteja, jotka maalaavat valkoisia ruusuja
punaisiksi. Pian Liisa törmää myös Herttakuningattareen, jonka hullu ja julma
luonne paljastuu tytölle nopeasti. Samalla selviää, mihin herra Kanilla oli
niin kova kiire – Kani on töissä kuningattaren hovissa. Kuningatar haluaa
pelata Liisan kanssa krokettia, eikä Liisan auta muu kuin suostua, ellei hän
halua menettää kaulaansa. Pelin aikana paikalle ilmestyy kuitenkin
Veijarikissa, joka saa kuningattaren hermoromahduksen partaalle. Syy
langetetaan Liisan niskoille, ja niin Liisa joutuu oikeuden eteen.
Oikeudessa tähtitodistajina toimivat Hullun hatuntekijän teekutsuilla
olleet henkilöt. Oikeuden tulos näyttää siis Liisan kannalta huonolta. Silloin
Liisa muistaa taskuissaan olevat herkkusienen palaset, jotka hän nielaisee nopeasti.
Näin Liisa kasvaa jättiläisen kokoiseksi, ja alkaa sättiä Herttakuningatarta
tämän järjettömästä käytöksestä. Liisan ei olisi kuitenkaan kannattanut syödä
molempia sienen palasia, sillä pian Liisa on kutistunut taas oman itsensä
kokoiseksi. Kuningatar lyö tuomion lukkoon: ”Pää poikki!” Liisa lähtee
juoksemaan kauhuissaan karkuun koko Ihmemaan asujaimisto kannoillaan. Liisa
juoksee ja juoksee ja juoksee, mutta kuningatar vain saavuttaa häntä… Kunnes
Liisa herää yhtäkkiä niityltä Mirri sylissään. Hän onkin nähnyt koko ajan unta!
Ja näin Liisa pääsi kotiinsa juuri sopivasti iltapäiväteen aikaan.
Liisa Ihmemaassa perustuu Lewis
Carrollin kahteen kirjaan: Liisan
seikkailut ihmemaassa (1865) ja Liisan
seikkailut peilimaailmassa (1871). Nämä nonsense-kirjat on suunnattu
lapsille, ja niissä leikitellään niin kielellä kuin logiikallakin. Disneyn
elokuva perustuu suurimmaksi osaksi kirjaan Liisan
seikkailut ihmemaassa. Peilimaailman seikkailuista mukaan on otettu
Tittelitom ja Tittelityy sekä erään laulun sanat. Kirjassa tapahtuu paljon
enemmän asioita, mitä elokuvaan on otettu mukaan. Silti Disney sai ujutettua
oman lisäyksensä tarinaan, nimittäin puhuvan ovennupin. Kirjassa ovennuppi on
ihan tavallinen.
Walt Disney oli aivan ihastunut
Lewis Carrollin tarinaan Liisasta. Ilmeisesti tarina oli tuttu Waltille jo
hänen lapsuudestaan asti. Walt Disney aloitti projektin Liisan kanssa monesti
mm. näyttelijöiden kanssa, mutta hylkäsi aina idean. Lopulta vuonna 1946 Disney
aloitti projektin päättäen animoida koko elokuvan. Viisi vuotta myöhemmin
(1951) elokuva valmistui tehden siitä klassikon numero 13. Ilmestymisensä
aikaan elokuva ei menestynyt. Waltin mukaan epäonnistuminen johtui siitä, ettei
Liisa ollut sydämellinen; hän ei ollut niin lempeä kuin vaikkapa Tuhkimo.
1960-luvulla elokuvasta tuli kulttifilmi Fantasian
ja The Three Caballeros-elokuvan
ohella lukiolaisten (college) keskuudessa. Elokuvat yhdistettiin
huumekulttuuriin. Disney ei tietenkään tykännyt tästä yhdistelmästä, ja vei
oppilaitoksilta Liisat pois. 1974 Liisa Ihmemaassa vietiin uudestaan
teatterilevitykseen, jolloin se menestyi paremmin kuin vuonna 1951.
Ihmemaan Liisa animoitiin näyttelijöiden
avustuksella. Oikeat ihmiset näyttelivät siis jälleen kerran kaikki kohtaukset
itse, jotka sitten animoitiin. Piirrosjälki on Liisassa hyvin perus-disneymäistä
sivuhahmojen pottunenineen ja suurine silmineen. Liisan ja hänen siskonsa
suhteen on pyritty vielä realistisuuteen, mutta varsinkin Liisa on jo hyvin
kaukana Lumikin realistisuudesta. Liisan kissa Mirri taas näyttää ihan Pinocchion Figarolta, joskin on vain erivärinen.
Poikkeavaa edellisiin Disneyn klassikoihin verrattuna elokuvassa on se, että hahmojen
ääninäyttelijät esitellään tekstien aikana yhdessä heidän esittämänsä hahmon nimen
kanssa. Tämä ”perinne” jäi kuitenkin unholaan Viidakkokirjaan asti.
Liisa Ihmemaa -elokuva sisältää
enemmän lauluja kuin yksikään toinen Disney-elokuva. Elokuvaa varten sävellettiin
yli 30 laulua, jotka kaikki eivät kuitenkaan päässeet lopulliseen elokuvaan.
Osa lauluista on kylläkin todella lyhyitä, parin sekunnin mittaisia, joten
laulunumeroiden suurta määrää ei helposti tajua. Elokuvan aloittaa nimikkolaulu
Liisa Ihmemaassa, joka soi
alkutekstien ajan. Sama laulu soi myös (perinteisesti) elokuvan lopussa. Toinen
laulu on Haavemaailmassain, jonka
Liisa laulaa vielä oikeassa maailmassa kuvitellessaan ihmeellistä maailmaa. Tämän
laulun tilalla oli alun perin laulu Beyond
the Laughing Sky, joka kuitenkin hylättiin. Laulu käytettiin kuitenkin
uudelleen Disneyn seuraavassa elokuvassa Peter
Panissa, jossa siihen vaihdettiin sanat ja laulusta tuli Tuo tähti ihmeellinen. Liisa Ihmemaa
-elokuvan kolmas laulu lauletaan heti toisen laulun loputtua. Myöhästyn -nimistä laulua laulaa herra
Kani, jolla on kova kiire jonnekin. Neljäs laulu on Vaalikilpajuoksu, jota dodo laulaa Ihmemaan puolella. Samaista
laulua lauletaan lyhyesti vielä ihan elokuvan loppupuolella. Viides laulu on
lyhyt Kuinka te voitte?, jonka
Tittelityy ja Titteitom laulavat Liisan tavatessaan. Samat heput laulavat myös
laulun Mursu ja nikkari eli tarinauteliaista ostereista. Laulullaan he kertovat Liisalle mielenkiintoisen
tarinan. Tittelityy ja Tittelitom laulavat vielä Vanhasta Viljamista, kun Liisa lähtee vaivihkaa jatkamaan
seikkailuitaan. Kahdeksas laulu on Hirviön savustus, jonka dodo laulaa Pekka Kanin talolla. Seuraava laulu onkin Iltapäivä kultainen, jonka Liisa laulaa
kukkien kanssa. Kukkien jälkeen kaukaisuudesta alkaa kuulua laulu A-E-I-O-U, jota toukka laulelee
savupilviä puhallellessaan. Seuraavan, Veijarikissanlaulun, laulaa Veijarikissa omassa henkilökohtaisessa olemuksessaan.
Kahdestoista laulu on Syntymättömyyspäivä,
jota lauletaan Hullun hatuntekijän teekutsuilla. Kolmannentoista laulun laulaa
taas Liisa, kun häntä alkaa harmittaa. Hyvä neuvo saa melkein katsojankin herkistymään. Neljästoista laulu on Ruusuja maalataan, jonka aikana
maalataan ruusuja. Liisa Ihmemaassa -elokuvan laulut ovat mielestäni
aliarvostettuja, mutta se johtuu varmaan juuri niiden lyhyydestä. Lauluissa on
hauskat sanat ja päähän soimaan jäävä melodia. Liisa Ihmemaassa oli ehdolla
saamaan Oscarin parhaasta musiikista, mutta ei voittanut.
Liisa Ihmemaassa -elokuvan hahmot
ovat hyviä, ja osa naurattavia. Itse asiassa voikin sanoa, että koko elokuva on
tehty vain huvitusmielessä. Siinä ei ole samanlaista sanomaa kuin joissain
Disneyn elokuvissa, eikä se saa katsojaa herkistymään. Jo Walt itse totesi,
ettei Liisa ollut sydämellinen, kuten edellä jo mainitsin. Jollain tasolla Walt
oli tässä oikeassa, sillä Liisaan on todella vaikea samaistua. Luonteeltaan
tyttö on todella utelias ja jopa sairaalloisen kiinnostunut siitä, mihin herra
Kanilla on niin kova kiire. Liisalle on ilmiselvästi tuputettu käytöstapojen
tärkeyttä kotona, ja välillä hänen ainainen niiailunsa ja anteeksi pyytelynsä
saa katsojan ärtymään. Lisäksi on ärsyttävää, kuinka helposti Liisa suuttuu tai
rupeaa itkemään ihan pikkuisistakin asioista. Tästä huomaa, että Liisa on
todellakin vielä lapsi, ei aikuinen. Ihmeelliset Ihmemaan hahmot ja tapahtumat
saavat tämän perienglantilaisen tytön välillä todella suunniltaan. Siinä
mielessä Liisa on huono henkilö Ihmemaan vierailijaksi – hän ei osaa heittäytyä
lapsenmieliseksi kujeilijaksi. Toisaalta taas juuri tämä suuri kontrasti tuo
elokuvaan lisää huvittavuutta. JUONIPALJASTUKSIA KAHDESSA SEURAAVASSA LAUSEESSA:
Liisan puolesta puhuu se, että koko elokuva onkin vain pahaa unta, jota tyttö
on nähnyt. Tämä kertoo siitä, että Liisalla on todella rikas mielikuvitus ja
hän kenties haluaa kovasti hypätä pois arkielämän asettamista rajoista.
Jos Liisa on hieman tylsä ja
yksioikoinen hahmo, ovat elokuvan sivuhahmot kaikkea muuta kuin tylsiä!
Ihmemaan hullut asukit saavat katsojan itkemään naurunkyyneleitä. Heidän
touhunsa menevät niin yli ymmärryksen, että heikompaa alkaa hirvittää. Veijarikissa
on kenties hahmoista se kaikkein tunnetuin. Hän jopa myöntää olevansa hullu.
Hullun hatuntekijän teekutsut ovat todella mielenkiintoiset, ja
syntymättömyyspäivälaulu on vallan mainio! Juhlista saa oivan tekosyyn
karkinsyömiseen 364 päivänä vuodesta. Elokuvan ”pahis”, Herttakuningatar, on
yksi parhaimpia pahiksia Disneyn historiasta. Kuningattaren mielihalu päiden
katkomiseen on mielestäni todella huvittavaa. Myös Herttakuningattaren habitus
sisustusmausta puhumattakaan on hauska. Herra Pekka Kani on kenties järkevin
Ihmemaan asukeista, tosin lopussa paljastuu hänenkin pöljyytensä. Liisan
isosiskon paljastuminen siskoksi oli minulle järkytys tätä tekstiä laatiessani.
Olin aina ajatellut, että Liisalle historiankirjaa lukee hänen äitinsä. Äidin
muuttuminen siskoksi toi hieman erilaisen näkökulman elokuvan ensiminuutteihin.
Voisi sanoa, että Liisa Ihmemaassa
on luonteeltaan farssimainen. Mielestäni elokuvasta ei voi sanoa, että se olisi
nonsensea, joten Disneyn klassikko 13 on farssi. Ymmärrän, ettei elokuvassa
esiintyvä huumori vetoa kaikkien makuun, mutta minuun se tehoaa. Ja vaikka
kirjoitin edellä Liisan kuvauksessa lähinnä negatiivisia seikkoja, on hahmo
minusta hyvä ja jotain sydämellisyyttä hänestäkin löytyy. Suosittelen elokuvaa
kaikille, jotka haluavat viettää hauskan hetken älyttömyyksien seurassa.
”Ai niin ja muuten,
jos sinua todella kiinnostaa, hän meni tuosta.”
”Kuka meni?”
”Pekka Kani.”
”Meni tästä?”
”Meni mihin?”
”Meni tuosta.”
”Kuka meni?”
”Pekka Kani.”
”Mikä kani?”
”Kuka meni?”
”Pekka Kani.”
”Meni tästä?”
”Meni mihin?”
”Meni tuosta.”
”Kuka meni?”
”Pekka Kani.”
”Mikä kani?”
"Mutta etkös sinä juuri sanonut... siis voi ei."
"Osaatkos seistä päälläsi?"
- Veijarikissa ja Liisa
- Veijarikissa ja Liisa
Hieno arvostelu, jälleen kerran. :) Taustatiedot olivat jälleen tosi mnielenkiintoisia, vai yhdistettiin Liisa huumekulttuuriin? Toisaalta ei se ole ihmekään..
VastaaPoistaItse en ehkä pidä elokuvaa niin hauskana kuin sinä, mutta se voi johtua siitä, että tämä tarina on jo niin tuttu. Samoin Herttakuningatar on minusta kaamea eikä hyvä pahis! Mutta siksi se on juuri onnistunut..?
Monty Pythonit varmaan katsoivat Disneyn Liisa Ihmemaassa-leffaa tarkoin silmin. ;)
Hehe! Monty Pythonit varmasti katsoivat sen! Tai ainakin lukivat. Mä olen jotenkin aina nauranut Herttakuningattarelle, tosin voisi kuvitella, että se on ollut lapsena pelottava hahmo.
VastaaPoistaNo niin Annaseni, olisi taas keskustelun aika, pitkästä aikaa! Ensinnäkin haluun sanoo että nyt mä puhun sulle elokuvasta, jota en oo kattonu ollenkaan, mut oon nähnyt sen Live-action-version!
VastaaPoistaKyse on siis vuonna 2010 tehdystä Tim Burtonin ohjaamasta elokuvasta: Liisa Ihmemaassa!:) En oo siis nähny tätä piirrettyy versiota lainkaan, mut uskoisin että toi näytelty on parempi kuin tämä tietyin syin.
Ensinnäkin haluun sanoo että mä näin tuon Tim Burtonin version kun äiti toi sen saunaan- meidän sauna on semmonen tila että saunakopin lisäksi siellä on myös olohuone, missä on sohva, telkkari, suihku ja oikein pore-allas ja wc. Äiti ei saanu sitä toimiin joten sain kattoo sen omassa huoneessani.
Elokuva totta vieköön teki muhun kyllä syvän vaikutuksen ja siitä alkoi jotain mitä mä en elämässäni ollut koskaan aikaisemmin kohdannut!!! Sillä tuon elokuvan 19-vuotiasta Liisaa näyttelemään oli valittu Australialais-näyttelijä Mia Wasikowska ja arvaappa mitä! Kun oli kyse ehkä sekä Mian näyttelemästä hahmosta sekä näyttelijästä niin Mia Wasikowska oli koko mun elämäni ihka ensimmäinen ensirakkauteni!:)😍😘😗😙😚❤💘💗
Toisin sanoen, viidennellä luokalla, kun mä sitä leffaa katsoin, niin mun sydämessäni ja hormonieni syvissä suonissa olevat ihmiselle tyypilliset, rakkautta ja rakastumista tarkoittavat "rakkaudenvaistot" toisin sanoen heräsivät!!!
Tietenkään enää mä en oo Miaan rakastunut vaikka hän nätti nainen onkin ja mä, sydämessäni jätin hänet kun mä kuudennelle luokalle ja oikein uuteen kouluun siirtyessäni rakastuin ihan erääseen toiseen henkilöön ja sitte seuraavaan ja niin edelleen mut en oo saanu keneltäkään vastarakkautta.
Mutta tämän elokuvan vuonna 2010 tehty huima, mahtava fantasiaelokuva on syvästi mun sydämessäni vaikuttanut mun elämääni ja se tulee jatkumaan vielä pitkäänkin ja täytyy sanoo että Pekoralisti on kyl tosi mahtava lohikäärme ku se on niin mahtavan näkönen, musta ja valtavan kokoinen punasilmäinen peto jonka Liisa todella vaikuttavalla tavalla Turmansäilällä, sitte mestasi, syösten täten Punaisen Kuningattaren vallasta ja palauttaen hänen siskonsa, valkean kuningattaren Alimaailman valtaistuimelle!
Tästä elokuvasta en tiiä paljonkaan mut vuoden 2010 Live-action versio on loistava, aivan upea!:)