Kaunotar ja Kulkuri - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

On joulu ja Jukka Kulta antaa vaimolleen lahjaksi cockerspanielin pennun. Koiranpennun nimeksi tulee Kaunotar. Kaunotar oppii elämään oikeaa koiranelämää Kultien perheessä. Hienostoalueella elävä hemmoteltu Kaunotar tulee hyvin toimeen naapurien koirien Jalon ja Tupsun kanssa. Erityisen hieno päivä on silloin, kun Kaunotar saa veromerkin. Hän lähteekin ilomielin esittelemään sitä koiraystävilleen. 

Aika kuluu ja eräänä päivänä Kaunotar makaa masentuneena pihallaan. Hän selittää koiraystävilleen, etteivät hänen omistajansa enää rakasta häntä. Jalo ja Tupsu selvittävät Kultien oireet kuitenkin selvästi raskaudeksi – perheeseen on tulossa vauva! Tupsu sanoo, että Kaunottaren on pidettävä lapsesta todella hyvää huolta, sillä se on todella arvokas ihminen. Tällöin paikalle saapuu katukoira Kulkuri. Kulkuri ennustaa, että Kaunottaren elämä tulee muuttumaan täysin lapsen tulon myötä, lapsi vie koiran aseman omistajien sydämessä eikä Kaunottaresta enää välitetä. 

Pian koittaa huhtikuu, jolloin Kultien perheeseen syntyy poika. Jukka Kulta on tästä todella innoissaan. Kaunotar uskaltautuu loppujen lopuksi katsomaan vauvaa ja huomaa tämän olevan todella suloinen ”otus”. Hänestä tulee eräänlainen vahtikoira vauvalle. Sitten Kullat päättävät lähteä parin päivän lomalle ja lapsen- ja koiranvahdiksi saapuu Saara-täti. Saarasta huomaa heti, että hän ei ole todellakaan koiraihmisiä. Mukanaan hän tuo kaksi siamilaiskissaa (nimeltään Si ja Am), joiden tuhoja luulee Kaunottaren tekosiksi. Niinpä hän lähtee rangaistuksena ostamaan Kaunottarelle kuonokoppaa. 

Eläinkaupassa Kaunotar karkaa kuonokoppa päässään. Kaupungilla Kulkuri pelastaa Kaunottaren ilkeiden kulkukoirien kynsistä, ja kahdestaan he lähtevät poistamaan kuonokopan majavan avulla. Tämän jälkeen Kulkuri näyttää Kaunottarella omaa elämäänsä kaikkine hyvine puolineen. Koirapari viettää ihanat treffit italialaisessa ravintolassa spagettia syöden, ja sieltä he jatkavat vaellustaan puistoon. Puistossa he nukkuvat yön yli. Aamulla Kaunotar kauhistuu: hänen pitäisi olla kotona omistajiensa luona! Kulkuri lupaa hieman pettyneenä viedä Kaunottaren tämän kotiin. Matkalla he kuitenkin alkavat jahtaamaan kanoja, jonka seurauksena Kaunotar joutuu rankkurille. Rankkurilla tyttökoira tapaa muita kulkurikoiria, jotka kertovat hänelle Kulkurin naistenmies-maineesta. 

Saara hakee Kaunottaren kotiin, jossa laittaa koiran hihnan päässä ulos koirankoppiin. Kulkuri tulee tuomaan Kaunottarelle luuta, mutta Kaunotar nakkelee tälle niskojaan rankkurille joutumisen takia sekä siellä saamiensa tietojen vuoksi. Kulkuri lähtee pois nolona. Silloin aidan raosta ilmestyy rotta, joka kipittää kohti taloa. Kaunotar yrittää ajaa sen pois, muttei pääse lähelle liian lyhyen hihnan takia. Rotta kiipeää lastenhuoneen ikkunasta sisään! Kaunottaren haukuntaan vastaa Saara-täti ärsyyntyneellä huudolla, mutta onneksi haukunnan kuulee joku toinenkin. Kulkuri rientää apuun! Hän juoksee sisään lastenhuoneeseen, jossa alkaa raivoisa taistelu rotan kanssa salamoiden välkkeessä. Kaunotar pääsee irti hihnastaan ja juoksee lastenhuoneeseen, jossa Kulkuri on päihittänyt rotan. Pahaksi onneksi Saarakin on kuullut melun lastenhuoneessa ja luulee koiria syypäiksi. Hän telkeää Kaunottaren komeroon ja soittaa rankkurin hakemaan Kulkuria. 

Kultien pariskunta saapuu kotiinsa juuri, kun rankkuri on viemässä Kulkuria pois. He vapauttavat Kaunottaren komerosta ja Kaunotar johdattaa heidät kuolleen rotan luo. Tällöin omistajat tajuavat, kuinka jalon teon Kulkuri teki. Rankkuria lähtee pysäyttämään Jalo ja Nuusku perässään Kultien väki. Rankkurin vaunut saadaan pysäytettyä ja Kulkuri vapautettua. Pian vietetään taas joulua. Kultien perheeseen on tullut perheenlisäystä - joulukuusen edessä istuu Kulkuri kiiltävä veromerkki kaulassaan. Mutta ei koirien lisäys tähän lopu, sillä Kaunotar ja Kulkuri ovat saaneet neljä koiranpentua: kolme heistä on saanut äitinsä ulkonäön ja yksi, Pepi, isänsä. Näin tarina pääsee loppumaan saman juhlan juhlintaan, mistä se alkoikin. 

”Kaunottaren ja Kulkurin romanttinen illallinen Tonyn ravintolan takapihalla on elokuvahistoriaa, kuten koko elokuvakin.” Näin lukee tämän 15. Disney-klassikon DVD:n takakannessa. Tämä ikimuistoinen kohtaus meinasi jäädä elokuvasta pois, sillä Walt Disneyn mielestä idea koirien spagetin syömisestä kuulosti naurettavalta, ei romanttiselta. Saamme kiittää animaattori Frank Thomasta, joka oli toista mieltä, ja animoi koko kohtauksen itse pyörtäen samalla Waltin mielipiteen. Ilman spagetinsyönti-kohtausta Kaunotar ja Kulkuri ei välttämättä olisi samalla tavalla arvostettu elokuva kuin mitä se nyt on, joten kiitos, Frank Thomas. 

Kaunotar ja Kulkuri perustuu Joe Grantin keksimään aiheeseen ja Ward Greenen tarinaan. Disneyn studioiden työntekijä Joe Grant keksi omien kokemustensa perusteella vuonna 1937 idean cockerspanielista, joka ”hylätään” vauvan syntymisen myötä. Walt tykästyi Joen piirtämiin luonnoksiin koirasta ja kehotti häntä aloittamaan tarinan suunnittelun. 1940-luvun alussa Cosmopolitanissa ilmestyi Ward Greenen kirjoittama tarina Happy Dan, The Whistling Dog, jossa seikkaili kulkukoira. Walt Disney innostui tästä kirjoituksesta ja päätti yhdistää kahden miehen tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi. Toisen maailmansodan ja muiden projektien takia elokuva ilmestyi vasta vuonna 1955. 

Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan suunnitteluvaiheessa elokuva oli hieman erilainen yksityiskohdissaan, kuin mitä se on valmiina. Kulkurin nimeksi mietittiin Homeria ja Bozoa, Jalo ja Tupsu olivat alun perin yksi naapurikoira Hubert, Saara-täti oli anoppi ja rotta oli paljon koomisempi. Ainoa elokuvasta poistettu kohtaus oli sellainen, jossa Kulkuri kuvailee Kaunottarelle, Jalolle ja Tupsulle maailmaa, jossa koirat omistavat ihmiset ja kävelyttävät heitä hihnoissa. Elokuvaan oltiin suunniteltu myös kolmiodraamaa Kaunottaren, Kulkurin ja venäläisvinttikoira Boriksen välillä. Elokuvassa esiintyvää majavaa taas on käytetty myöhemmin esimerkkinä Nalle Puhin Myyrän kohdalla, molempien puhetapakin on ihan samanlainen. Mielenkiintoinen asia liittyen elokuvaan on myös se, että ensimmäinen kohtaus, jossa rouva Kulta saa Kaunottaren lahjapaketissa, on otettu suoraan Walt Disneyn elämästä. Walt oli unohtanut mennä päivälliselle vaimonsa kanssa, joten hän osti vaimolleen koiranpennun sovittelulahjaksi ja laittoi sen hattulaatikkoon yllätykseksi. Kuinkas ollakaan, Walt sai unohtamisensa heti anteeksi. 

Tämä koirista kertova elokuva oli ensimmäinen monessa asiassa. Se oli Dumbon jälkeen ensimmäinen elokuva, joka oli täysin Disneyn studioiden itsensä rahoittama. Elokuva oli myös ensimmäinen animaatio, jossa käytettiin kuuluisuutta ääninäyttelijänä. Peggy Lee oli kuuluisa näyttelijä ja lauluntekijä, joka sävelsi elokuvaan pari laulua ja antoi äänensä englanninkielisessä versiossa siamilaiskissoille ja rouva Kullalle. Kaunotar ja Kulkuri oli myös ensimmäinen täyspitkä piirretty laajakangaselokuva. Sen kuvasuhteet olivat 2,55:1, kun normaalisti tuohon aikaan kuvasuhde oli 1,37:1. 

Elokuvassa on hyvin kaunis animaatiojälki ja sen tunnistaa helposti Disneymäiseksi. Tarina on kerrottu koirien näkökulmasta ja tämä on huomioitu myös animaatiossa. Ihmisistä ei näy usein muuta kuin jalat ja heidän animoimiseensa on käytetty nähtävästi vähemmän aikaa kuin koirien, sillä niin persoonottomia he loppujen lopuksi ovat. Italialaisen ravintolan omistaja Tony Joe-apulaisineen nousevatkin muiden ihmisten yläpuolelle persoonallisine ulkomuotoineen. Kaikkiin koiriin on saatu hienosti luonnetta ja rotujen ulkomuotoa on käytetty hienosti hyväksi korostaakseen hahmojen luonnetta entisestään. Susikoira-Kaunotar tai chihuahua-Tupsu eivät näyttäisi ollenkaan hyviltä! 

Elokuvan päähenkilö on Kaunotar. Kaunis cockerspanieli on suloinen, hyväuskoinen, hellä ja hemmoteltu koira. Hän luottaa omiin kokemuksiinsa ja ystäviensä kertomiin asioihin, eikä usko elämän olevan hyvää lähiön ulkopuolella. Lähtiessään Kulkurin kanssa kaupungille hän tutustuu toisenlaiseen elämään ja huomaa senkin olevan elämisen arvoista. Silti Kaunotar valitsee oman helpon elämänsä, kenties omistajanrakkautensa takia. Kulkuri taas on rento, rohkea ja elämästä nauttiva rento koira. Kulkurin menneisyyden valloituksista tehdään sivumaininta, jonka saisi minun mielestä jättää pois koko elokuvasta. Muita narttuja ei käsitellä kuin parissa kohtauksessa ja asia jää hieman irralliseksi. Kaunottaren kohtaaminen muuttaa Kulkuria parempaan suuntaan. Tärkeitä sivuhahmoja elokuvassa ovat Jalo ja Tupsu. Jalo on vanha vihikoira, joka on kadottanut hajuaistinsa. Hän myös kertoo aina viisauksia, mitä hänen isoisänsä on sanonut. Tupsu yrittää pitää kaverinsa ruodussa ja vihjailee häntä aina oikeaan suuntaan. Tony on italialaisravintolan omistaja, joka pitää Kulkurista ja tarjoaa hänelle ilomielin ilmaisia aterioita. Elokuvan pahiksista Si ja Am, siamilaiskissat, esiintyvät elokuvassa harmittavan vähän aikaa. Heille olisi hyvin voinut kehitellä toisenkin kohtauksen. Nyt kissat jäävät rangaistusta vaille, vaikka kiusaavat Kaunotar-raukkaa. Pääpahis on selvästi rotta, joka on todella hurjan ja pelottavan näköinen, mutta ei sinällään kerkeä tehdä mitään muuta pahaa kuin vain tunkeutua sisään taloon. 

Kaunotar ja Kulkuri -elokuva alkaa laululla Bella Notte, joka soi alkutekstien aikana. Tämä versio kappaleesta on kuoron laulama. Minusta myöhemmin elokuvassa Tonyn laulamana laulu on paljon parempi – johtuneeko miehen matalasta äänestä vai siitä, että sanoista saa silloin paljon paremmin selvää. Toinen laulu on Joulurauha tullut on, joka alkaa soida heti alkutekstien hävittyä. Kolmannen laulun Luun hautaus hyräilee Tupsu, kun on (yllätys yllätys) piilottamassa luuta. Neljäs laulu on Mitä lapsi on?, jota Kaunotar laulaa mielessään lähestyessään kohti lastenhuonetta. Tämä on elokuvan lauluista se pohjanoteerauksen tekevä. Melodia kulkee hyvin pitkään samalla sävelellä, joka tekee laulusta hieman tylsän. Viides laulu on La-la-luu, jota rouva Kulta laulaa kehtolauluna vauvalleen. Myös Saara-täti yrittää hyräillä jotain laulua vauvalle, mutta se on vain lyhyen mainitsemisen arvoinen sävellys. Tosin samaa sävellystä käytetään myöhemmin Robin Hoodissa tuutulauluna, joten kyseessä taitaa olla Disneyn maailman yleisin unilaulu. Seuraava laulu on Siamilaiskissojenlaulu, jonka aikana Si ja Am tekevät tuhojaan. Sen jälkeen Tony laulaa sen Bella Notten ja viimeiseksi lauluksi jää Kulkuri, jota Riitta-koira laulaa rankkurilla. Kaunottaren ja Kulkurin lauluista onnistunein on ilmiselvästi Bella Notte. Se saattaa alkaa soimaan päässä tuosta noin vain. Muita lauluja sen sijaan pitää muistella, ennen kuin saa ne soimaan mielessä. 

Kaunottaren ja Kulkurin rakkaustarina on koko elokuvan teema, joka toimii hyvin. Ainoa huono asia elokuvassa on suomalainen ääninäyttely – välillä elokuvassa tulee todella pitkiä taukoja, joissa voisi olla puhetta, ja joissa varmaan alkuperäisessä versiossa jotain täytettä on. Muuten elokuva on oikein mainio koiratarina, mitä ei ehkä kissaihmisille voi suositella. Elokuvaan on tehty jatko-osa Pepin seikkailut (2001), joka kertoo pääparin jälkeläisen elämästä. 

”Tony, koirat ei osata puhua!”
”Hän puhu minulle!”
”Okei. Hän puhu sinulle. Sinä pomo.”
- Tony ja apuri-Joe