Aivan villit - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Monet eivät tiedä sitä, että kun New Yorkin eläintarha sulkee illalla ovensa yleisöltä, alkaa eläimillä omat bileet. Eläimet kokoontuvat tänäkin iltana pingviinien aitaukseen pelaamaan curlingia. Vastakkain pelaavat pingviinit sekä joukkue, joka koostuu leijonasta, kirahvista, käärmeestä, koalasta ja oravasta. Simson-leijona, eläintarhan vetonaula, on kutsunut poikansa Ronin paikalle kannustamaan hänen joukkuettaan, mutta Ronia ei näy missään. Roni on jättäytynyt jälkeen, sillä häntä masentaa, kun hän ei osaa karjua niin kuin kunnon leijona. Eläintarhassa syntynyt Roni haluaisi mennä luontoon, sillä hänen isänsäkin on oppinut karjumaan luonnossa – ainakin isän hurjien tarinoiden mukaan. Simson-isä ei kuitenkaan kaipaa luontoon, sillä eläintarhassa heille annetaan kaikki tarvittava. Ronin mietteet tulee keskeyttämään hänen kaverinsa Liki ja Juki, jotka haluavat mennä hätyyttelemään gaselleja. Lasten leikit muuttuvat vakaviksi, kun gasellit karkaavat aitauksestaan pakokauhun vallassa, ja pilaavat curling-pelin. Simson-leijona on tästä vihainen pojalleen, ja itkuinen Roni juoksee pois muiden eläinten luota. 

Surullinen Roni näkee eläintarhan aidan ulkopuolella vihreitä kontteja, joiden on kuullut vievän eläimiä takaisin luontoon. Hetken päähänpistossa Roni päättää karata konttiin. Syvemmällä eläintarhassa Veeti-orava neuvoo Simsonia kertomaan pojalleen totuuden nuoruudestaan. Simsonilla on ilmiselvästi jotain salattavaa! Simsonin etsii Ronia, ja huomaa vasta liian myöhään poikansa olevan vihreässä kontissa. Konttia lastataan juuri rekkaan, ja mielensä muuttanut vastentahtoinen Roni sisällään rekka lähtee pois eläintarhasta. Simson päättää lähteä pelastamaan poikaansa, ja eläintarhan pulut kertovat konttien matkaavan kohti satamaa. Simson lähtee Ronin perään roska-auton kyydissä, ja leijonan mukaan pelastusretkelle lähtee Niilo-koala, Lare-käärme sekä Pirkko-kirahvi, johon Veeti-orava on ihan pihkassa. Roska-auto vie eläimet New Yorkin keskustaan, jossa he pakenevat vesikauhuisia koiria ja tapaavat viemäreissä asustavia alligaattoreita. Lopulta aamun koittaessa eläimet pääsevät satamaan, jossa he näkevät, kuinka vihreitä kontteja kuljettava laiva on juuri lähdössä seilaamaan. Simsonin johdolla eläimet valtaavat pienehkön paatin, jolla he lähtevät valtamerilaivan perään. Tässä vaiheessa heidän joukkoonsa liittyy Veeti-orava, jonka lintu-ystävät auttavat eläimiä pysymään laivan perässä. 

Lopulta molemmat merta kyntävät alukset päätyvät saarelle, jonka tulivuori esittelee purkautumisen merkkejä. Laivalla matkustavat ihmiset ovat tulleet evakuoimaan saaren eläimiä purkauksen tieltä. Roni livahtaa kontista saaren viidakkoon, ja Simson-isä lähtee ystäviensä kanssa poikansa perään. Roni kuitenkin katoaa lehtien sekaan, ja Simsonin eläimen vaistot johdattavat ystävykset vain harhaan. Tässä vaiheessa Simsonin on pakko paljastaa ystävilleen, että kaikki hänen kertomansa seikkailut ovat valetta – Simson on oikeasti syntynyt sirkuksessa, eikä hänellä ole minkäänlaista kokemusta luonnossa olemisesta. Pettyneet Pirkko, Niilo, Lare ja Veeti eroavat Simsonista, mutta katuvat päätöstään pian. Täytyyhän ystävää auttaa hädässä! Niin Simson etsii Ronia, ja muut eläintarhan eläimet etsivät Simsonia. Joku kuitenkin löytää eläintarhan eläimet ennen kuin he löytävät leijonat: Niilo häviää muusta joukosta, ja muut eläimet joutuvat gnu-lauman väijytykseen! 

Gnut ovat kidnapanneet myös hävinneen Niilon, ja kuljettavat häntä kohti savuavaa tulivuorta. Tulivuoren uumenissa elää kokonainen gnu-antilooppi-yhdyskunta, ja Niilo johdatetaan heidän johtajansa, profeetta Kazarin eteen. Niilon yllätykseksi kaikki gnut kumartavat häntä – he luulevat Niiloa jumalakseen! Niilo ottaa tästä uudesta asemastaan tietenkin kaiken irti. Sillä välin viidakossa Simson löytää vihdoin Ronin, ja Simson kertoo vihdoin pojalleenkin sirkus-taustastaan. Ennen kuin Roni kerkeää kommentoida mitään isänsä paljastukseen, hyökkäävät gnu-antiloopit heidänkin kimppuunsa. Antiloopit saavat Ronin kidnapatuksi, ja he työntävät Simsonin alas jyrkänteeltä. Kidnappauksilta säästynyt Veeti löytää pökertyneen Simsonin, jonka kanssa lähtee seuraamaan yllättäen toimivia eläimen vaistoja. Simsonin vaistot paljastuvat pian kuitenkin kameleontti-agenteiksi, jotka haluavat leijonan avulla kaataa gnu-antilooppien absurdin vallan. Kameleonttien avulla Simson ja Veeti pääsevät tulivuoren sisään gnuiden huomaamatta. 

Tulivuoren uumeniin ovat joutuneet nyt kaikki eläintarhan eläimet. Antilooppien profeetta Kazar paljastaa panttivangeilleen julman suunnitelmansa: hän haluaa päästä ravintoketjun huipulle! Kazar on kyllästynyt siihen, kuinka gnuiden pitää aina paeta lihansyöjiä, ja niin hän on päättänyt ruveta itse lihansyöjäksi. Kazar uskoo muutoksen tapahtuvan, kun hän syö leijonan lihaa. Tällöin leijonan voimat siirtyisivät häneen. Antilooppien jumalana viihtyvä Niilo-koala yrittää viivyttää gnuiden suunnitelmia Ronin syömiseksi. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy Simson, joka alkaa raivoisasti taistella Kazarin kanssa. Muut antiloopit jäävät taistelusta syrjään, sillä heidän mielestään Kazar on hullu. Simsonin ollessa alakynnessä Roni ryntää auttamaan isäänsä, ja samalla hän oppii karjumaan. Yhdessä leijonat päihittävät Kazarin, joka jää yksin saarelle tulivuoren purkautuessa. Muut eläimet, niin eläintarhan väki kuin gnu-laumakin pääsevät eläimien alun perin varastamalle veneelle, ja ehtivät tulivuoren purkauksen alta pakoon juuri ja juuri. Simson ja Roni tekevät keskenään sovinnon, ja Veeti ja Pirkko menevät lopulta yhteen. Ja niin alkaa eläinten riemukas matka takaisin kohti New Yorkin eläintarhaa. 

Aivan villit onkin hyvin mielenkiintoinen elokuva. Se kuuluu Suomessa Disneyn klassikoiden listaan, ja samaiseen listaan se kuuluu myös mm. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa kyseinen elokuva ei kuitenkaan pääse lähellekään klassikkolistaa. Tästä minulla alkoikin mielenkiintoinen selvittely, mistä listojen eroavaisuudet johtuvat. Yhdysvalloissa Disney-klassikoksi mielletään elokuva, joka on Disneyn päästudioiden tekemä, ja joka on ollut teatterilevityksessä (eikä suoraan DVD:lle julkaistu). Tämä on syy siihen, miksei esimerkiksi Tarzan 2, Mulan 2 tai Aladdinin jatko-osat ole saaneet klassikko-tunnusta alleen. Aivan villit ei täytä ensimmäistä kohtaa klassikko-kriteereissä, sillä se EI OLE Disneyn studioiden tekemä. Mitääääh!!?!?? Elokuvan on tehnyt C.O.R.E. Feature Animation -yhtiö, ja tuotannossa on ollut mukana mm. Contrafilm, ja Hoytyboy PicturesReel FX Creative Studios. Elokuvan teki siis Disneyn alaisuudessa ollut studio (tai monikossa studiot), ja Disney vastasi vain elokuvan levittämisestä, ja omaa oikeudet elokuvaan. Nyt herääkin kysymys: miksi ihmeessä Suomen Disney on ottanut elokuvan klassikkolistalleen, jos se ei edes ole Disneyn tekemä?!??! En löytänyt mistään virallista selitystä, mutta järkevin selitys lienee se, että Suomen Disney huomasi tuossa vaiheessa olevansa numeroinnissa jäljessä Amerikan listan kanssa. Amerikan listalla klassikkona oleva Dinosaurus ei ole Suomessa klassikko. Dinosaurushan lisättiin Amerikan listalle jälkikäteen, joten oman pähkäilyni tuloksena Suomen Disney ei ole varmaan halunnut lisätä jo ilmestyneiden klassikoiden väliin elokuvaa, jolloin heidän olisi pitänyt muuttaa Dinosauruksen jälkeen ilmestyneiden klassikkojen numerojärjestystä. Niinpä he lisäsivät Dinosauruksen sijaan klassikkolistalle elokuvan, joka oli ilmestynyt uusimman klassikon (Pikku Kananen) jälkeen, vaikka elokuva oli vain nimellisesti yhteydessä Disneyn studioihin. Aivan villit olisi siis lisätty klassikko-listaan, jotta klassikoiden numerojärjestys olisi yhtenäinen. Joidenkin mielestä Aivan villit olisi lisätty joissain maissa klassikkolistaan, jotta se saisi teattereissa paremmat lipputulot, mutta uskon ensimmäisen selityksen olevan oikeampi. Joka tapauksessa Aivan villien jälkeen Suomen ja Yhdysvaltojen klassikkojärjestys muuttui jälleen samaksi – ainakin hetken ajaksi. 

Aivan villit julkaistiin elokuvissa vuonna 2006. Elokuva menestyi kohtalaisen huonosti teatterilevityksessä, ja monet kriitikot arvostelivat sen lyttyyn, vaikka elokuva saikin takaisin tekemiseensä kuluneen budjetin.  Monet arvostelivat elokuvan plagioivan vuonna 2005 julkaistua DreamWorksin Madagaskar-elokuvaa. Molemmissa elokuvissa on samanlainen juoni: eläintarhan eläimet karkaavat eläintarhasta paetakseen villiin luontoon. Elokuvissa esiintyvät eläimetkin ovat samanlaisia: joukkiota johtaa leijona ja joukossa pyörii kirahvi sekä pingviinejä. Osa kriitikoista taas totesi, että Aivan villit -elokuvassa on paljon parempi juoni, animaatio ja vitsit kuin Madagaskarissa. Itse en osaa luotettavaa arviointia tehdä, sillä en ole koskaan nähnyt Madagaskaria kokonaisuudessaan, vain pätkiä sieltä täältä. Joka tapauksessa Aivan villit -elokuvaa alettiin tehdä ennen Madagaskaria, joten uskalias arvostelija voisi sanoa, että DreamWorks on teollisuusvakoillut itselleen elokuvan juonen, ja tuottanut elokuvan vain nopeammassa tahdissa elokuvalevitykseen. Totuutta en tiedä, joten en vihjaile mitään. :)

 

Aivan villit -elokuvan juonen perusidea on hyvä, mutta toteutus huono, kuten parissa aiemmassakin Disney-klassikossa. (Hieman minua ärsyttää kutsua Aivan villejä Disney-klassikoksi, kun se ei ole ollenkaan Disneyn studioiden tekemä… mutta yritän niellä ärsytykseni.) Animaation laatu on huonoa, sillä se näyttää hyvin muoviselta. Tämä tunne johtuu taas varmaan siitä, kun tietokoneanimaation alkutaival näyttää mielestäni kökköiseltä vaikkapa Frozenin animaatioon verrattuna. Myöskään elokuvan hahmot eivät vakuuta minua, eikä hahmoissa ole paljoa samaistumispintaa. Ronin ja Simsonin, isän ja pojan suhde on tässäkin elokuvassa (Pikku Kanaseen verrattuna) sitä parasta antia. Roni miettii, miten osaisi olla samanlainen, hieno leijona kuin isänsä, ja hän yrittää ehkä liiankin kovaa olla samanlainen. Simson taas miettii, miten kertoa pojalleen salatusta menneisyydestään, ja miten rohkaista tätä olemaan oma itsensä. Muut elokuvan hahmot ovat melko samantekeviä, vain vitsiniekkareiksi tarkoitettuja sivuhenkilöitä. Veeti-oravan ihastuminen toisen lajin edustajaan, Pirkko-kirahviin, on kiva lisä elokuvaan rajat ylittävästä rakkaudesta. Myös Kazar-gnun idea ravintoketjun huipulle pääsemisestä on niin mielipuolinen, että siitä ei voi olla pitämättä. 

Jostakin syystä aina Aivan villejä katsoessani mieleni valtaavat Leijonakuningas-viitteet. En voi olla ajattelematta, että Aivan villeissä oleva leijonien suhde yrittää matkia Mufasan ja Simban vastaavaa. Molemmissa elokuvissa päähenkilöinä toimii leijonia, gnu-antiloopit esiintyvät ainakin suhteellisen suuressa roolissa ja isä-leijona roikkuu jossain vaiheessa jyrkänteen reunalla siitä pudoten. Aivan villien suomenkielisessä versiossa Simson-leijonaa kutsutaan Simpaksi (Simppa), joka kuulostaa hyvin paljon Simbalta. Nähdään Aivan villeissä myös täysin suora viittaus Leijonakuninkaaseen, sillä eläinten seikkaillessa New Yorkissa kaupungissa mainostetaan teatterissa pyörivää Leijonakuningas-musikaalia. New Yorkissa on myös mainos, joka mainostaa Radio Disneytä. 

Aivan villit elokuvassa nähdään vain yksi kunnollinen laulukohtaus. Lyhyt Kiva päivä -laulu alkaa soida, kun Niilo saapuu gnu-antilooppien valtaamaan tulivuoren sisäiseen luolaan. Gnut laulavat kyseisen laulun, ja tanssivat mukana mahtavan koreografian. Kiva päivä -laulu kuullaan uudestaan myös ihan elokuvan lopussa. Elokuvassa taustalla soi jo aiemmin, ei elokuvaa varten sävellettyjä kappaleita. Lifehousen Good enough -kappale soi taustalla Ronin livahtaessa vihreään konttiin, ja Coldplayn Clocks-biisi soi Simson-leijonan ystävineen saapuessa New Yorkin keskustaan. Elokuvan lopputekstien aikana taas soi kappale Real wild child, sekä uusinta Good enough -laulusta. 

Aivan villit on yksi huonoimmasta päästä olevista Disney-klassikoista, ja syitä siihen on listattu ylhäällä. Olen vieläkin järkyttynyt siitä, ettei elokuva ole Disneyn studioiden tekemä, mutta tämä selittäneekin elokuvan laadun huonouden. Ihmettelen myös yhä sitä, miksi eri maiden Disneyllä on erilaiset klassikkolistat. Disney on kansainvälinen megayritys, ja luulisi, että he valvoisivat aika tarkkaan, mitä heidän nimensä alla julkaistaan, ja että klassikkolistat olisivat yhteneväisiä eri maiden välillä. Kenenköhän idea oli ottaa Aivan villit klassikkolistaan mukaan, ja miksi? Sitä en ehkä koskaan saa tietää. On Aivan villeissä hyvätkin hetkensä, ja lapset pitävät elokuvasta varmasti, mutta elokuvan taustat ja ”Disneymättömyyden” tietäessäni minulle tulee elokuvasta vain huonot asiat mieleen. Höh. 

”Älä kyylää täpliä, Veeti, mun silmät on täällä.”
- Pirkko