12.3.2013

Tuhkimo - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)


Tuhkimo alkaa siitä, kun satukirja aukaistaan, ja kertoja lähtee kertomaan konseptia tarinalle. Tuhkimo on kaunis tyttö, joka elää isänsä kanssa kauniissa kylän hienossa kartanossa. Tuhkimon isän vaimo on kuollut, ja isä päättää, että Tuhkimo tarvitsee itselleen äidin. Isä menee naimisiin lady Tremainen kanssa, mutta valitettavasti kuolee pian. Miehen kuoltua Tuhkimon äitipuolen karu luonne paljastuu, sillä hän haluaa hemmotella omia lapsiaan Anastasiaa ja Druzellaa Tuhkimon kustannuksella. Lopulta Tuhkimo pakotetaan piiaksi, mutta edes raskas työ ei pilaa Tuhkimon positiivista asennetta. Tähän kertoja lopettaa kertomuksensa, ja varsinainen tarina voi alkaa…
 
Tuhkimo herää aamulla lintujen lauluun. Hän harmittelee lintuystävilleen, että olisi tahtonut jatkaa vielä unia, sillä hän näki mitä ihaninta unta! Haaveilu loppuu kuitenkin pian, kun kello ilmoittaa lyönneillä askareiden koittavan. Pikaisen pesun ja pukeutumisen jälkeen Tuhkimon hiiri-ystävät tulevat kertomaan, että taloon on tullut uusi hiiri! Tuhkimo pelastaa hiiren pyydyksestä ja antaa tälle vaatteet ja nimen. Sitten Tuhkimo lähtee ruokkimaan Lucifer-kissaa ja talon muita eläimiä. Sillä välin hiiret opettavat uutta hiirtä Hulia talon tavoille. Lucifer iskee kuitenkin silmänsä tähän paksuun hiireen, ja meinaa pyydystää hänet. Huli piiloutuu teekupin alle, jota Tuhkimo on juuri lähdössä kiikuttamaan sisarpuolelleen! Huuto onkin kauhea, kun siskopuoli löytää hiiren kupistaan! Tämän johdosta Tuhkimo saa vain enemmän töitä tehtäväkseen. 


Sillä välin linnassa kuningas on huolissaan, sillä hän haluaisi kovasti saada itselleen lapsenlapsia. Prinssi on kuninkaan mielestä hulttio, kun ei suostu menemään naimisiin. Prinssi on saapumassa pian eräältä matkaltaan takaisin kotiinsa. Niinpä kuningas päättää järjestää prinssin saapumisen kunniaksi tanssiaiset! Kuninkaalla on kuitenkin taka-ajatus, sillä tanssiaisiin hän aikoo kutsua koko maan naimaikäiset neidot, jotta prinssi rakastuisi yhteen heistä ja menisi tämän kanssa naimisiin. Suunnitelma pannaan toteen, ja kutsukirjeet lähetetään jokaiseen kotiin. 


Kun kutsukirje saapuu Tuhkimon kotiin, on hän pesemässä salin lattioita ja hänen siskopuolensa harjoittelevat laulamista/huilulla soittamista. Tuhkimo vie kuninkaan kiireellisen kutsukirjeen äitipuolelleen, joka lukee sen ääneen. Anastasia ja Druzella innostuvat juhlista, ja erityisesti prinssin siellä olosta. Tuhkimo kysyy, saako hänkin tulla mukaan, sillä kutsu koskee kaikkia naimaikäisiä naisia. Äitipuoli lupaa tämän, mikäli Tuhkimo kerkeää tehdä kaikki askareensa ja hankkia jostain itselleen juhliin sopivan puvun. Tämän jälkeen äitipuoli antaa Tuhkimolle vielä enemmän kotitöitä tehtäväksi, ettei Tuhkimo varmasti kerkeäisi juhliin. 

Hiiret säälivät Tuhkimoa, ja moittivat äitipuolta. Sitten eräs hiiri saa ajatuksen – autetaan Tuhkimoa! Hiiret ottavat esiin Tuhkimon äidille kuuluneen mekon, ja päättävät modernisoida sen Tuhkimolle sopivaksi. Huli ja Vili -hiiret lähtevät etsimään mekkoon sopivia yksityiskohtia talosta. Tehtävään sopii mainiosti Anastasian ja Druzellan pois heittämät huivi ja kaulakoru, jota he eivät omien sanojensa mukaan tule käyttämään enää ikinä. Kun talon naiset ovat lähdössä juhliin, paljastavat hiiret Tuhkimolle tämän hienon puvun. Tuhkimo ilahtuu, sillä luuli jo, ettei pääsisi tanssiaisiin. Hän lähtee iloisena eteiseen, mutta siinä samassa Anastasia ja Druzella huomaavat hänen ”varastaneen” heille kuuluvaa omaisuutta, ja he repivät mekon aivan riekaleiksi! Tuhkimo parka lähtee itkien puutarhaan, kun muut lähtevät juhliin. 


Tuhkimo itkee holtittomasti puutarhassa, hän on menettänyt kaiken toivonsa. Silloin neidon eteen ilmestyy haltijatarkummi, joka luo Tuhkimoon uutta toivoa. Hän loihtii Tuhkimolle vaunut kurpitsasta, hevoset hiiristä, ajajan hevosesta ja apurin koirasta. Lopuksi hän loihtii Tuhkimolle aivan upean mekon! Nyt Tuhkimokin voi lähteä tanssiaisiin! Ja millä kiireellä he sinne lähtevätkään! Haltijatarkummi muistuttaa kuitenkin sitä ennen, että taika raukeaa keskiyöllä, ja sitä ennen Tuhkimon on palattava kotiin. 

Tanssiaisissa kuningas on hermostumaisillaan, sillä prinssi ei näytä kiinnostuvan yhdestäkään naisehdokkaasta. Prinssi jopa haukottelee heille! Mutta silloin prinssi huomaa salin perällä kauniin naisen, jonka luokse kävelee. Tämä nainen on kukapa muu kuin Tuhkimo. Prinssi ja Tuhkimo alkavat tanssia romanttisesti, ja kuningas on varma, että nyt hänelle löytyi miniä. Kuningas lähtee nukkumaan, ja määrää suurherttuan huolehtimaan, ettei paria häiritä. Prinssi ja Tuhkimo viettävät puutarhassa romanttista aikaa keskenään. Kummallakaan ei ole aavistusta, kuka tuo toinen henkilö on. Pari on juuri vaihtamaisillaan suudelmaa, kun kello alkaa lyödä kaksitoista! Tuhkimo lähtee kiiruhtamaan kotiin prinssin toivomuksista huolimatta. Matkallaan hän kuitenkin pudottaa lasikenkänsä. 


 
Seuraavana aamuna kuningaskunnassa kuuluu viesti: prinssi on päättänyt naivansa sen neidon, jolle lasikenkä sopii jalkaan. Suurherttua itse on lähetetty sovittamaan kenkää kaikille naimaikäisille naisille, koska hän päästi edellisiltana neidon karkuun. Tieto saapuu Tuhkimonkin taloon, ja äitipuoli alkaa hoputtaa tyttäriään sängystä ylös suurherttuaa varten. Äitipuoleltaan Tuhkimo saa kuulla, että tanssi edellisiltana prinssin kanssa! Tuhkimon käytös muuttuu haaveilevaksi, ja tästä äitipuoli arvaa, että Tuhkimon täytyi olla eilisten tanssiaisten salaperäinen neito. Niinpä äitipuoli lukitsee Tuhkimon tämän huoneeseen. 


Huli ja Vili päättävät auttaa Tuhkimoa. He lähtevät hakemaan Tuhkimon huoneen avainta lady Tremainen taskusta kaikista vaaroista huolimatta. Hiirillä onkin kiire, sillä suurherttua on saapunut taloon lasinkengän kanssa. Kengän sovittaminen on aikamoista puuhaa, sillä Anastasialla ja Druzellalla on niin suuret jalat, ettei kenkä mahdu niihin. Tytöt kuitenkin yrittävät parhaansa mukaan tunkea jalkojaan kenkään. Hiiret ovat sillä välin päässeet Tuhkimon huoneen ovelle, missä Lucifer-kissa nappaa Hulin ja avaimen kahvikupin alle! Linnut kutsuvat avuksi Bruno-koiran, joka säikäyttää Luciferin ikkunasta ulos, ja Tuhkimo saa avaimen. 


Juuri kun suurherttua on lähdössä talosta pois, juoksee Tuhkimo portaita alas. Hänkin haluaa sovittaa lasikenkää! Suurherttuan lakeija on viemässä kenkää Tuhkimolle, mutta tällöin ilkeä äitipuoli kamppaa lakeijan, jolloin lasikenkä särkyy tuhansiksi sirpaleiksi. Kuinka ollakaan, Tuhkimolla on kuitenkin samanlainen kenkä taskussaan! Suurherttua kokeilee kenkää Tuhkimon jalkaa, ja äitipuolen kauhuksi kenkä sopii Tuhkimolle kuin nakutettu! Niinpä lopussa Tuhkimo pääsee viettämään häitä rakkaan prinssinsä kanssa hiirten heitellessä riisejä heidän päälleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Disneyn Tuhkimo perustuu suosittuun kansansatuun. Tuhkimosta on kerrottu eri versioita monissa eri kulttuureissa, mm. Kiinassa, Antiikin Kreikassa ja Egyptissä, Ranskassa ja Skandinaviassa. Muinaisen egyptiläisen kertomuksen mukaan kotka nappasi sandaalin kylpemässä olevalta tytöltä, ja lennätti sen kuninkaan (=faaraon?) luo. Faarao lähti sitten etsimään neitoa, jolle sandaali kuului. Skandinaavisissa tarinoissa Tuhkimo oli poika, joka nai prinsessan. Disneyn elokuva perustuu lähinnä Charles Perraultin kertomukseen, mutta on näissäkin kertomuksissa eroja. Perraultin versiossa Tuhkimo käy tanssiaisissa kaksi kertaa, ja vasta toisella kerralla pudottaa lasikenkänsä. Sadussa prinssi itse lähtee etsimään kengälle omistajaa, ja sen löydyttyä Tuhkimon sisarpuolet anovat Tuhkimolta anteeksiantoa ilkeydestään. Tuhkimo antaa heille anteeksi, ja sisarpuolet naivat myöhemmin kaksi lordia. Joissain versioissa Tuhkimon sisarpuolet leikkaavat jalkojaan, jotta lasikenkä mahtuisi heille. Toisissa versioissa Tuhkimon isä ei ole edes kuollut, vaan on hyvin litistyneenä äitipuolen tossun alla, eikä tajua tai halua tehdä mitään tyttäreensä suunnatulle alistukselle. Ja Tuhkimohan sai nimensä siitä, että nukkui kyökkipiikana ollessaan takan lähellä, ja oli tämän takia aivan tuhkainen. 

Disneyn Tuhkimo valmistui vuonna 1950, ja on Disneyn klassikko numero 12. Elokuvan tekeminen oli tuolloin suuri riskinotto Walt Disneylle. Lumikin jälkeen Disneyn studioiden rahavarat olivat kuluneet jo melkein loppuun, ja tarvittiin jotain suurta, että studio pääsisi takaisin jaloilleen. Disney aloitti kahden elokuvan tekemisen yhtä aikaa, Tuhkimon ja Liisan Ihmemaassa, sillä ei ollut varma, kumpi olisi parempi julkaista ensin. Tuhkimo valmistui ensimmäisenä, joten julkaisemisjärjestyksestä ei ollut enää ongelmia. Tuhkimon tekeminen maksoi studiolle 3 miljoonaa dollaria, ja jos elokuva olisi epäonnistunut, olisi studio ajautunut konkurssiin. Meidän onneksemme elokuva oli kuitenkin suuri hitti. Tuhkimo oli ensimmäinen Disneyn elokuva, jonka laulujen oikeudet kuuluivat vastaperustetulle Walt Disney Music Companylle. Laulujen julkaisu (vinyyli)levyillä toi Disneylle vain entistä enemmän rahaa. 

Tuhkimon laulut ovat aivan ihania! Toisaalta olen sitä mieltä, että lauluissa on vähän kökkö suomennus, mutta toisaalta se tekee lauluista vaan entistä riemukkaampia! Elokuvan aloittaa ihanan vanhanaikaisen kuuloinen kuoro, joka laulaa laulun Tuhkimo alkutekstien aikana. Toinen laulu on Öisin uneksin, jonka Tuhkimo laulaa huoneessaan herättyään. Laulussa pohditaan sitä, kuinka toiveisiin ja öisiin haaveisiin kannattaa luottaa, sillä elämä saattaa muuttua parempaan suuntaan. Samaa laulua lauletaan vielä myöhemminkin elokuvassa: hiiret laulavat sitä auttaessaan Tuhkimoa, laulu kuuluu Tuhkimon itkiessä ulkona ja se lauletaan ihan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti. Kolmas laulu on laulu, jota Anastasia ja Druzella koittavat ”laulaa”. Laula lintusein alkaa rumissa merkeissä, mutta sitten Tuhkimo laulaa samaa laulua pestessään lattioita, ja laulu muuttuu paljon kauniimmaksi! Neljäs laulu on Työlaulu, jonka hiiret laulavat suunnitellessaan Tuhkimolle uudistettavaa pukua. Viides laulu on Bibbedi babbedi buu, jonka haltijatarkummi laulaa taikoja tehdessään. Laulussa on kuultavissa taikasanat, jotka saavat nämä taiat aikaan. Kuudes laulu on Jos se on hän, romanttinen laulu, joka soi Tuhkimon ja prinssin tanssiessa puutarhassa. Jotakin laulujen tasosta kertoo se, että elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta musiikkiin liittyen (paras ääni, paras alkuperäinen laulu ja paras laulu (Bibbedi babbedi buu)). 


Elokuvan hahmot ovat hyviä ja osa samaistuttavia. Erityisesti Tuhkimon asemaan samaistuu helposti, sillä varmasti meistä kaikki ovat joskus kokeneet tulleensa väärinkohdelluiksi. Tuhkimo on hyvin hellä, huolehtivainen ja muiden etua ajatteleva nainen. Itseään ja omia halujaan hän ajattelee lähinnä unelmoidessaan, mutta toteaa kuitenkin Brunolle, ettei unelmoiminen kannata. Eikö neito luota itseensä? Vai onko hän sitä mieltä, että jos ajattelee negatiivisesti, tapahtuu elämässä vain positiivisia asioita? Joka tapauksessa katsoja iloitsee, kun Tuhkimo iloitsee, ja itkee, kun Tuhkimo itkee. Kaipaamme onnellista loppua Tuhkimolle. Elokuvaan oli alun perin suunniteltu kohtaus, jossa Tuhkimo palaa kotiin tanssiaisista ja salakuuntelee äiti- ja sisarpuoliensa keskustelua tanssiaisten salaperäisestä neidosta. Tuhkimo ihmettelee kovin, miten saman katon alla asuvat naiset eivät tunnistaneet häntä! Walt Disney halusi kuitenkin poistaa kohtauksen elokuvasta, sillä hänen mielestään Tuhkimo oli kohtauksessa liian vahingoniloinen, ja yleisö olisi menettänyt sympatiansa neitoa kohtaan. Tiedä häntä, mutta nyt Tuhkimo ainakin pysyy puhtoisena ja arvonsa omaavana koko elokuvan ajan. 

Toinen elokuvan henkilö, johon samaistuu helposti, on Huli. Elokuvan alussa hiiri saapuu Tuhkimon taloon, ja muut hiiret ottavat hänet ystävällisesti vastaan. Huli ei tunne talon tapoja, mutta elokuvan kuluessa oppii ne tuntemaan. Hulilla on itsestään suuret luulot, eikä hän usko minkään voivan vahingoittavan itseään. Hulissa kiteytyy myös nykyajan nuorison halut, sillä hän pitää syömisestä eikä millään jaksaisi harrastaa liikuntaa (vrt. helmikuussa 2013 iltalehdissä uutisoitiin suomalaisten nuorten lihomisesta). Tuhkimo muuten antaa Hulille nimeksi Octavius, mutta ystävät saavat kutsua häntä Huliksi. Elokuvassa pystyy samaistumaan helposti myös haltijatarkummiin ja Viliin. Haltijatarkummi ja Vili ovat molemmat auttaja-hahmoja, jotka kannustavat lähimmäisiään. Haltijatarkummi on kovin empaattinen ja hän lohduttaa Tuhkimoa tämän suuressa surussa. Lisäksi hän antaa Tuhkimolle mitä ihanimman lahjan – mutta miksi? Taikomisella ei ole minkäänlaista motiivia, mutta ehkä ”kummilapsen” auttaminen on haltijatarkummin suuri tehtävä. Vili haluaa myös auttaa Tuhkimoa, joka on kokenut kovia. Lisäksi Vili auttaa Hulia erinäisissä askareissa pitkin elokuvaa. 

Tuhkimon prinssi jää hyvin kaukaiseksi hahmoksi, vähän samanlaiseksi mitättömyydeksi kuin Lumikin prinssi. Elokuvassa selviää, että prinssi tykkää matkustella paljon. Kenties hän rilluttelee paljon reissuillaan? Toisaalta kun prinssi rakastuu, hän tekee sen koko sydämellään ja haluaa mennä varmasti naimisiin tämän tietyn neidon kanssa. Alun perin elokuvaan oli suunniteltu prinssille suurempi rooli. Hänen oli elokuvan alussa tarkoitus kisailla peuran kanssa metsästysleikkiä. Elokuvaan oli myös suunniteltu kohtaus, jossa suurherttua vie Tuhkimon prinssin luo ja paljastaa tälle, että Tuhkimo on palvelustyttö. Tämä olisi yllättänyt prinssin, joka luuli, että oli ihastunut prinsessaan. Prinssin tunteet Tuhkimoa kohtaan olivat kuitenkin niin voimakkaat, että hän kosi neitoa. Samassa kohtauksessa haltijatarkummi olisi tullut taikomaan Tuhkimolle ihanan mekon. Nämä poistetut kohtaukset olisivat antaneet prinssiin paljon enemmän sisältöä, mutta minulle riittää pelkkä selitys mahdollisista kohtauksista. Näin prinssi muuttuu heti paljon elävämmäksi herrasmieheksi. 

Pahikset elokuvassa tekevät psyykkistä väkivaltaa Tuhkimolle, niin kuin naisilla on tapana tehdä. Äitipuoli näyttää oikein mässäilevän ilosta nähdessään Tuhkimon kärsivän. Siskopuolet ovat aika tyhmiä, he eivät varmaan osaisi tehdä Tuhkimolle pahaa ilman äitipuolen neuvoja tai esimerkkiä. Juoruilla he kyllä varmasti osaisivat neidon selän takana. Paras pahis mielestäni on Lucifer-kissa, jonka pelkkä nimi viittaa pahuuden pahimpaan ruumiillistumaan. Äitipuoli on myrkyttänyt kissansakin omilla likaisilla arvoillaan, ja Lucifer yrittää parhaansa mukaan hankaloittaa Tuhkimon elämää omalla tavallaan. Suurempana uhkana Lucifer toimii hiirille, mutta hiirten onneksi kissa on hieman yksinkertainen. Sitä se pahuus teettää. On muuten mielenkiintoista, että hiiret ovat ainoita eläimiä, jotka osaavat puhua elokuvassa. Bruno-koira tai Lucifer ilmaisevat asioita vain omalla koiran- ja kissankielellään, kuten myös hevonen ja linnut. 

Tuhkimo on elokuva, josta huomaa helposti sen vanhuuden. Äänenlaatu on vanhanaikaisen kuuloista ja niin on animaatiokin. Hahmot liikkuvat hyvin teatraalisesti. Tähän vaikuttaa varmasti se, että ennen elokuvan animaatiota kaikki kohtaukset (!) näyteltiin oikeiden ihmisten kanssa. Animaattorit ottivat sitten mallia näyttelijöiden suorituksesta, jolloin kaikki teatterilavalla opitut maneerit tulivat animaatioon mukaan. Saman syyn takia myös Lumikissa hahmojen liikkeet ovat niin hienostuneita. Tuhkimon piirrosjälki on todella vaikuttavaa. Tuhkimon ja prinssin realistisuuteen on kiinnitetty huomiota. Muut ihmiset elokuvassa taas näyttävät selkeästi disneymäisiltä isonenäisiltä tyypeiltä, mikä on suuri ero Lumikkiin nähden. Tuhkimon piirrosjälki on hyvää kenties siitä syystä, että se oli ensimmäinen Disneyn elokuva, jossa Disneyn ”nine old men” -ryhmän kaikki jäsenet työskentelivät yhdessä. Tähän ryhmään kuului nyttemmin kuuluisiksi tulleita animaattoreita, joita nykyiset animaattorit pitävät oppi-isinään. Ryhmä animoi kaikki Disneyn kultakauden elokuvat Lumikista Bernandiin ja Biancaan asti. Jotain piirrosjäljen hienoudesta kertonee se, että kohtauksen, jossa Tuhkimolle taiotaan päälle tanssiaispuku, on sanottu olevan Walt Disneyn lempianimaatiopätkä. 

Tuhkimolle on tehty kaksi jatko-osaa vuonna 2002 (Unelmien prinsessa) ja 2007 (Taikansa kutakin). Jatko-osissa prinssin henkilöhahmo syvenee ja toisesta sisarpuolesta paljastuu valoisampi puoli. Luulen, että jatko-osat eivät kuitenkaan päihitä alkuperäistä Tuhkimoa. Tuhkimo on hyvin kaunis ja herkkä elokuva, joka on juuri niin Disneytä kun olla voi. 

”Herra kuningas, valitettavaa mutta todellista on totuus.”
- Suurherttua

 
(Oho, tulipas hieman pitkä arvostelu kirjoitettua... Ensi kerralla yritän tiivistää ainakin juonta.)

6 kommenttia:

  1. Superhienoo tekstii! Tykkäsin lukee. Vaikuttaa suuresti siltä ettet blogia enään pidä? Tai edes näe tätä, mutta toivon suuresti, että kirjoitat vielä pitkään tulevaisuudessa! :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos kiitos! Kyllä pidän vielä blogia, vaikkakin tekstien välillä saattaa kulua välillä pitkä aika. Paljon on luonnoksia tallennettu, pitäisi vaan saada ne valmiiksi. :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan laaja esittely ja arvostelu Tuhkimosta! Tuli vähän aikaa sitten kaivettua sängyn alla säilössä ollut vanhoja VHS-kasetteja sisältävä laatikko esiin ja tuo Tuhkimo tuli katsottua viime viikolla. Tätä postausta lukiessa sai kivasti fiilisteltyä elokuvaa vielä näin katsomisen jälkeenkin. .-)

    VastaaPoista
  4. Tuhkimo sisältää mielestäni yhden suurimmista juoniaukoista ikinä. Eli miksi lasikengät eivät katoa, kun kello lyö kaksitoista? Haltiakummi antaa selkeän säännön siitä, että tasan kahdeltatoista taika raukeaa, mutta selittämättömistä syistä kengät pysyvät samoina, jotta prinssi voi löytää rakkaansa. Voihan sen miettiä niin, että haltiakummi tiesi, mitä tulee tapahtumaan ja päätti pitää kengät, mutta tämän olisi voinut selittää jotenkin. Prinssi tosiaan jää ärsyttävän pinnalliseksi. Vaikka Huli ja Vili ovatkin hauskoja, leffa käyttää mielestäni liikaa aikaa heidän puuhiin, jolloin nimikkohahmo jää jokseenkin taka-alalle.

    Hyvä arvostelu ihan kivasta leffasta! :)

    Itse en uskalla koskea jatko-osiin, sillä pelkkä idea tuntuu turhalta. Ajattelin joskus, että kadottaakohan Tuhkimo kakkosessa kummatkin kenkänsä ja kolmannessa mekko vain "sattuu putoamaan" prinssin makuuhuoneeseen... Jos näin olisi, niin kolmashan voisi olla hauska pätkä, mutten oikein usko siihen

    -Joonatan, Elokuvan taikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Lasikenkien häviämättömyyttä olen miettinyt monesti itsekin! Edes Tuhkimo ei tunnut ihmettelevän, että miksi kengät eivät kadonneet, vaikka kaikki muu taika katosikin. Asiaa ei taideta selittää millään lailla edes uudessa Cinderellassa...?

      Minäkään en ole vielä koskenut Tuhkimon jatko-osiin, sillä niin moni jatko-osa on valitettavasti täyttä humpuukia. Jollekin blogini lukijalle olen kuitenkin tainnut tulla luvanneeksi, että kun olen saanut arvosteltua Pixarin klassikot (hitaasti mutta varmasti) siirtyisin näiden Disneyn jatko-osien pariin... Äääks! Ajatus ei hirveästi houkuta, mutta ainakin tulisi sitten katsottua nämä aina dissaamani elokuvat. :)

      Poista