Song as old as rhyme

Viime sunnuntaina kävin katsomassa Disnerd Dreams -blogin Paulan kanssa elokuvateatteri Orionissa Kaunottaren ja Hirviön sing-along -näytöksen. Sing-along tarkoittaa sitä, että elokuvan laulujen sanat näkyy valkokankaalla karaokemaiseen tapaan, ja yleisö saa laulaa laulujen mukana. Näytös kuului Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoon, ja se oli keväisen yleisöäänestyksen ylivoimainen voittaja sing-along -elokuvista. Kaunotar ja Hirviö ei ollut ensimmäinen Orionin näyttämä Disneyn sing-along -elokuva, vaan aiemmin teatterissa on saanut lauleskella Pienen merenneidon ja Frozenin tahtiin. Loppuvuodesta on tulossa myös monta näytöstä Leijonakuningas sing-alongiin, josta Sanle vinkkasikin jo blogissaan. 

Menin katsomaan Kaunotarta ja Hirviötä pienellä varauksella. Laulaisivatko ihmiset oikeasti mukana? En minä kehtaisi siellä yksin ruveta lauleskelemaan! Olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, millä antaumuksella ihmiset lauloivat elokuvan mukana! Jotkut eläytyivät laulujen mukaan ihan käsiään mukana teatraalisesti heilutellen! Olimme katsomassa elokuvaa yläparvella, ja laulujen sanat eivät näkyneet sinne, ellei istunut oikein ryhdikkäästi ja kaulaansa venyttäen. Olikin kiva huomata, että sanat muisti melko hyvin ulkoa (ja sai istua röhnöttäen...). Katselin sanoja oikeastaan ainoastaan Hyökätään-laulussa, ja vähän Gaston-laulussa. Elokuva oli suomeksi dubattu. Mukana laulaminen toi elokuvaan mukaan aivan uuden elementin, kun pääsi tavallaan itsekin osalliseksi elokuvan tapahtumiin - tai ainakin musikaalinumeroihin. 

Oli todella hienoa nähdä jo parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Disney-klassikko elokuvateatterissa. Filmitallennekin saattoi olla peräisin vuodelta 1992 (jolloin se tuli Suomessa ensi-iltaan), sillä sen verran kellastunut ja vanhentuneen näköinen elokuva oli. Kuvanlaadussa oli tiettyä nostalgiaa, mutta toisaalta se laittoi myös arvostamaan blu-ray:den ja DVD:iden terävää ja parannettua kuvanlaatua entistä enemmän. :) Isolta näytöltä katsottuna omasta suosikkielokuvasta löytyi myös paljon enemmän yksityiskohtia, kun taustan tapahtumat tai pelkät maisemat suurenivat huomattavasti televisioruutuun verrattuna. Orion-teatteri oli myös ihanan vanhanaikainen, tyylikäs ja loistokas.

Oli todella hienoa olla mukana Kaunottaren ja Hirviön sing-along -näytöksessä. Elokuvateatterissa on ensinnäkin ihana katsoa elokuvia, sillä teatterissa on aina erilainen tunnelma kotiin verrattuna. Laulujen laulaminen lempihahmojen mukana oli myös ihanaa, ja jostain syystä sitä ei tule tehtyä kotona elokuvaa katsoessa, vaikka ihan hyvin voisi (ainakin niiden laulujen kohdalla, joiden sanat muistaa). Suosittelen siis teitä menemään Leijonakuninkaan sing-alongiin, mahdollisiin muihin sing-alongeihin ja mihin tahansa esitykseen, jossa Disney-klassikko näytetään valkokankaalla. On se sen arvoista! 

(Enpäs ole nyt vähään aikaan mitään blogiini kirjoitellut, kun on ollut kiireitä työelämän ja yksityiselämän puolella, ja syysflunssakin on pitänyt otteessaan. Kaiken lisäksi päätin aloittaa opiskelun avoimessa yliopistossa harrastusmielessä töiden ohella, joten saa nähdä, miten paljon aikaa minulle jää postauksia vuoden mittaan kirjoitella. Lupaan tehdä parhaani. :) Mainitaan kuitenkin vielä se, että yksi postaus minulla on valmiina tekstin tarkistamista ja kuvien hankkimista lukuunottamatta, ja yritän julkaista sen viikonlopun aikana. Ken on maassa kaunehin? -esituotanto on kanssa käynnissä, kiitos kaikille kyselyssä äänestäneille! Kisatekstit yritän ainakin kirjoittaa aikataulussa syksyn mittaan, jos muiden tekstien kanssa liika työmäärä painaisikin päälle.)