Toy Story - elokuva-arvostelu

On aika aloittaa Pixar-elokuvien arvostelu-urakka. Kaikki Disney-klassikot arvosteltuani on helppo siirtyä Pixarin puolelle, varsinkin, kun lukijat sitä toivoivat. Alla siis arvostelu ensimmäisestä Pixarin elokuvasta, olkaa hyvät! (Pahoittelen, että tekstin muoto muuttuu kesken kaiken, blogger teki jotain ja ei suostu korjaamaan rivivälejä samankokoisiksi. Pöh.)

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Andy viettää syntymäpäiviään kavereidensa kanssa kotinsa alakerrassa, mutta ei arvaa, mitä hänen yläkerran huoneessaan tapahtuu. Kaikki Andyn lelut ovat heränneet elämään, ja he kuuntelevat radiopuhelimen kautta kauhuissaan, mitä Andy saa lahjaksi. Lelut pelkäävät Andyn saavan jonkun niin hienon uuden lelun, että Andy unohtaa leikkiä heillä. Ainoa, joka ei pelkää tulevansa syrjäytetyksi, on Woody-cowboy, Andyn lempilelu. Woody saa kuitenkin huomata olleensa väärässä, sillä äiti antaa Andylle lahjaksi Buzz Lightyear -nimisen avaruuslelun, joka vie Woodyn paikan lempileluna. Buzz ei itse tajua olevansa lelu, vaan luulee olevansa avaruusrangeri, joka on laskeutunut vieraalle planeetalle. Muut lelut ihailevat Buzzia, eikä Woody pysty itsekseen vakuuttamaan Buzzia tämän lelumaisuudesta. Woodyn mustasukkaisuus Lightyearia kohtaan vain kasvaa.

Eräänä päivänä Andy lähtee äitinsä kanssa Pizzaplaneetta-ravintolaan, ja saa ottaa mukaansa vain yhden lelun. Woody haluaa lähteä, ja sattuman kautta tulee tönäisseeksi Buzz Lightyearin ikkunasta ulos, vaikka hänen tarkoituksenaan oli tönäistä avaruusrangeri vain sängyn alle piiloon. Muut lelut luulevat Woodyn tönäisseen Buzzin tahallaan ikkunasta, ja kutsuvat tätä jo murhaajaksi. Andyn tullessa Woody pääsee hetkeksi pälkähästä, ja hän pääsee Andyn kanssa Pizzaplaneetalle. Buzz on kuitenkin eksynyt samaan autoon, joka huristelee kohti ravintolaa. Cowboyn ja avaruusrangerin kinastellessa keskenään he joutuvat eroon Andysta, ja alkavat etsiä häntä epätoivoissaan Pizzaplaneetalta. Ravintolasta heidän löytää kuitenkin Sid, Andyn julma naapuri, joka vie lelut kotiinsa.

Sid ei kohtele leluja ollenkaan niin nätisti kuin Andy, vaan leikkaa niiltä sumeilematta raajoja irti ja räjäyttelee niitä takapihalla. Woody ja Buzz yrittävät paeta paikalta mahdollisimman nopeasti ennen kuin Sid tekee heistä selvää. Pakenemista vaikeuttaa kuitenkin Sidin verenhimoinen koira sekä se tosiseikka, että Woody ja Buzz ovat koko ajan kilpanuottasilla. Kaiken lisäksi yrittäessään lentää avonaisesta ikkunasta ulos kuin oikea avaruusrangeri Buzz tulee murtaneeksi kätensä. Tapahtuman jälkeen hän lopultakin uskoo olevansa lelu, ja niin Buzz ja Woody sekä Sidin muotopuolet lelut keksivät yhdessä suunnitelman Sidin nujertamiseksi. Lelut näyttävät Sidille olevansa eläviä, ja pelottelevat pojan puolikuoliaaksi. Tulevaisuudessa Sid ei enää varmasti kiduta leluja!

Buzz ja Woody pääsevät pakenemaan Sidin luota liian myöhään. Andyn perhe on muuttamassa uuteen taloon, ja auto lähtee juuri pihasta vieden viimeistä muuttokuormaa mukanaan. Onneksi lelut ovat nopeita kintuistaan ja Woody pääsee muuttoauton kyytiin. Sieltä käsin hän yrittää saada Buzzin mukaan radio-ohjattavaa autoa ohjaamalla. Muut lelut luulevat Woodyn yhä murhanneen Buzzin, ja näkevät tämän heittävän nyt auto-parankin muuttoautosta ulos. Väärinkäsityksessä he heittävät Woodyn radio-ohjattavan auton perään. Woody ja Buzz pääsevät kuitenkin lopulta onnistuneesti Andyn viereen auton takapenkille radio-ohjattavan auton ja Sidin Buzziin sitoman ilotulitteen avulla. Lelujenkin väärinkäsitys Woodyn julmuudesta korjaantuu heidän nähdessään Buzzin. Ja niin kaikki loppuu hyvin… vai loppuuko? Andy nimittäin saa joululahjaksi koiranpennun!

Toy Story, joka on saanut Suomessa lisänimekseen myös sanan ”leluelämää”, on Pixarin ensimmäinen pitkä elokuva. Samalla Toy Story on myös ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty pitkä animaatioelokuva. Toy Storyn tuotantovaiheet olivat pitkiä ja vaivalloisia. Pixarin työntekijät, John Lasseter etunenässä, halusivat tehdä pitkän animaatioelokuvan tietokoneella. Tähän asti studio oli tehnyt vain lyhytelokuvia (kuten Tin Toyn) ja mainospätkiä. Pitkän elokuvan tekemistä varten tarvittiin kuitenkin rahaa, jota Pixarilla ei ollut, sillä studio oli peräti konkurssin partaalla. Niinpä Pixar ja Disney solmivat keskenään sopimuksen vuonna 1991: Pixar tuottaisi kolme animaatioelokuvaa, joiden levityksestä ja rahoituksesta Disney huolehtisi. Disney omistaisi elokuvat, niiden hahmot ja voisi tehdä jatko-osia elokuviin oman tahtonsa mukaan. Pixar saisi 12,5% elokuvan tuotoista. Disney halusi myös seurata elokuvan tekovaiheita, ja saattoi halutessaan lopettaa koko elokuvaprojektin rahoittamisen elokuvan tuntuessa huonolta. (Aika reilua…) Näin meinasi käydäkin Toy Storyn kehittelyvaiheessa, kun juoni oli vielä aivan erilainen kuin nykyään. Onneksi Pixar sai kuitenkin solmittua tarinalliset langat yhteen ja vakuutettua Disneyn elokuvan onnistumisesta. Toy Story sai ensi-iltansa marraskuussa 1995. Elokuva oli suurmenestys lippukassoilla, ja se ansaitsi maailmanlaajuisesti yli 350 miljoonaa dollaria. Ilmestymisaikanaan Toy Story oli kolmanneksi menestynein animaatioelokuva Disneyn Leijonakuninkaan ja Aladdinin jälkeen. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta parhaasta käsikirjoituksesta, parhaasta musiikista ja parhaasta laulusta (Sulla on ystävä). Elokuvan ohjaaja John Lasseter sai Toy Storysta erikois-Oscarin ensimmäisen pitkän tietokoneanimaation kunniaksi.  

Alun perin Toy Story oli hyvin erilainen elokuva kuin millaisena me sen näemme. Woody oli esimerkiksi aluksi elokuvassa pahis, joka alisti muita leluja tahtonsa alle. Buzz Lightyearin nimi oli aluksi Lunar Larry. Ennen Lunar Larrya ja Woodya elokuvan päähenkilön olisi pitänyt olla kaiken lisäksi lelu, joka nähtiin aiemmassa Pixarin lyhytelokuvassa Tin Toy. Näistä kaikista ideoista kuitenkin luovuttiin, kun studiolla tehtiin päätös, että elokuva olisi enemmän kaveruksista kertova, ja että lelujen elämäntarkoituksena olisi päästä lasten leikkikaluiksi. Tämänkin jälkeen Toy Story sisälsi vielä kohtauksia ja hahmoja, joista luovuttiin. Esimerkiksi Barbie-nuken olisi pitänyt esiintyä elokuvassa Woodyn tyttöystävänä Bo Peepin sijasta, kunnes Mattel kielsi hahmon käytön elokuvan epäonnistumisen pelossa. Myöhemmin Mattel katui päätöstään, ja Barbie nähdään Toy Story 2:ssa. Elokuvassa piti olla myös kohtaus, jossa Sid kiduttaa Buzzia ja Woodya julmasti, mutta onneksi tästä kohtauksesta luovuttiin. Jo nyt elokuvassa nähtävä lelujen kidutus tuntuu liian raa’alta minun makuuni. 

Toy Story oli ensimmäinen pitkä tietokoneella tehty animaatioelokuva. Elokuvanteon aikana Pixar kehitteli monia tietokoneohjelmia ja tapaa, millä olisi hyvä animoida tietokoneella. Käsin piirretyissä, perinteisissä animaatioelokuvissa jokaiselle animaattorille on yleensä jaettu tietty hahmo, jonka liikkeet he animoivat jokaisessa elokuvan kohtauksessa. Toy Storya tehtäessä hahmojen mallinnukset oli kuitenkin tehty tietokoneohjelmille, joten kullekin animaattorille jaettiin kohtauksia elokuvasta vain yhden hahmon sijaan. Pixar päätti myös tehdä ensimmäisen elokuvansa nimenomaan leluista, sillä tietokoneteknologia ei ollut vielä niin hyvää, että sillä olisi saanut aikaan aidonnäköisiä ihmisiä. Leluille paikka paikoin töksähtelevät liikkeet ja yksinkertaisempi ulkonäkö sopivat hyvin. Toy Storyssa ei myöskään näy vettä eikä pitkiä hiuksia, sillä ne olisi ollut liian hankala toteuttaa. Toy Storya katsoessani huomaa, että elokuva on tosiaan valmistunut vuonna 1995. Animaatio ei ole niin sulavan ja kauniin näköistä kuin myöhemmissä Pixarin elokuvissa. Itse asiassa animaatio on välillä jopa liian yksinkertaista ja jollakin tavalla töksähtelevää. On Toy Story kuitenkin paremmin animoitu kuin monet muut sen jälkeen ilmestyneet tietokoneanimaatiot (kuten esimerkiksi Pikku Kananen). Toy Storyn tietokoneanimaatiolla on ollut myös suuri vaikutus peliteollisuuteen, robotiikkaan (!) sekä tietenkin elokuva-alaan. 

Olen aina pitänyt Toy Storyn päähenkilönä Woodya, vaikka Buzz Lightyear on yhtä lailla pääosassa hänen kanssaan. Koko elokuva käsittelee Woodyn ja Buzzin välistä suhdetta. Woody on cowboy-lelufiguuri, joka toistelee tiettyjä lauseita (kuten: ”Saappaassani on käärme!”) selästään vedettävän narun avulla. Woody on Andyn tärkein lelu, jolla Andy leikkii eniten ja joka saa aina esittää sankaria leikeissä. Kenties Andyn avulla saamansa statuksen kautta Woody toimii lelujen eräänlaisena johtajana, joka muun muassa elokuvan aikana organisoi ja ohjaa muuttoa. Hän myös rohkaisee ja toimii tsemppaajana muille leluille. Woodylla on tyttöystävä Bo Peep, kaunis paimenneitokainen, jonka kanssa cowboy viettää helliä hetkiä. Kaikki muuttuu Woodyn elämässä, kun Andy saa uuden lelun. Vanha Woody jää unohduksiin ja hänet sysätään tärkeimmän lelun paikalta. Muutkin Andyn lelut tuntuvat unohtavan Woodyn aikaisemman johtaja-aseman. Ei siis ihme, että Woody tuntee mustasukkaisuutta uutta lelua kohtaan ja haluaa entisen ajan palaavan takaisin. Oman erityisasemansa takaisintavoittelusta huolimatta Woody on silti muut huomioonottava, hauska ja määrätietoinen cowboy. Andyn uusi lelu on avaruusrangeri Buzz Lightyear. Buzzin uutuutta korostaa jopa hänen toistelemansa lauseet (kuten legendaarinen ”Kohti ääretöntä – ja sen yli!”), jotka kuuluvat painamalla nappia, eivät narua vetämällä. Leluteknologia on kehittynyt cowboyn ja avaruusrangerin välillä huimasti. Buzz ei tiedä olevansa lelu, vaan kuvittelee olevansa ihan oikea avaruusrangeri, joka on laskeutunut vieraalle planeetalle. Buzz kohtelee muita alempiarvoisina, ja olettaa heidän automaattisesti auttavan kuuluisaa avaruusrangeria. Näinhän se onkin, ja Andyn lelut ihastuvat kiiltelevään, uuteen, upeaan leluun. Buzz vastustaa pahuutta ja haluaa olla oikeamielinen ja rohkea kaikissa tilanteissa. Kohtaus, jossa Buzz viimein tajuaa olevansa lelu, on yksi vaikuttavimmasta elokuvassa. 

Toy Storyssa on iso liuta sivuhahmoja, joista suurin osa on Andyn leluja. Herra Perunapää ottaa lelujen joukossa eräänlaisen johtajan roolin, kun Woody ja Buzz ovat poissa. Herra Perunapää on melko hyökkäävä ja itsekäs. Hänen suurin haaveensa olisi saada kumppanikseen rouva Perunapää. Rex on tyrannosaurus rex -lelu, jolla on todella huono itsetunto. Hän pelkää kaikkia ja kaikkea. Slinky, vieterikoira, on Andyn vanhoista leluista Woodyn paras ystävä. Hän käyttäytyy kuin koira ja yrittää olla cowboylle uskollinen loppuun asti. Säästöpossu Röh on rahanahne, ja hänessäkin on samanlaisia itsekkäitä piirteitä kuin Perunapäässä. Bo Peep on paimentyttö, jonka Woody pelastaa aina leikeissä pulasta. Kaunis Bo Peep on Woodyn mielitietty ja aina tälle uskollinen. Hänen hahmonsa ei valitettavasti saa kovin huomiota elokuvassa. Andy on lelujen omistaja, kouluikäinen poika, jonka leikkejä lelut odottavat päivät pitkät. Andyn vastakohtana on naapurissa asuva Sid, joka kohtelee lelujaan julmasti. Sid on elokuvassa oikea pahuuden ruumiillistuma. Toisaalta hän ei tiedä lelujen olevan eläviä, joten hän luulee vain leikkivänsä kidutusleikkejä, eikä ymmärrä oikeasti satuttavansa leluja. Toisaalta ei kukaan normaali lapsi räjäyttele ja riko lelujaan tahallaan – eihän? 

Toy Storyn ohjaaja, John Lasseter, ei olisi halunnut Toy Storyyn ollenkaan lauluja. Disneyn tavaramerkki oli kuitenkin animaatiomusikaalit, ja se vaati Toy Storystakin vastaavaa. Pixar ja Disney saivat kuitenkin tehtyä kompromissin, jonka mukaan elokuvassa käytetään lauluja taustalla, mutta hahmot eivät puhkea yhtäkkiä laulamaan tunteistaan. Toy Storyn musiikin on säveltänyt ja laulujen sanat sanoittanut Randy Newman. Elokuvassa on kolme laulua, joista tunnetuin on varmasti Sulla on ystävä. Laulu lauletaan jo heti elokuvan alussa Andyn leikkiessä leluillaan, ja taidetaanpa laulu toistaa vielä elokuvan lopussa. Toinen laulu on Ei käy, joka lauletaan Woodyn näkökulmasta Buzzin vallatessa tämän paikan parhaana leluna. Laulussa kauhistellaan tapahtuvaa muutosta. Kolmas laulu on Enää lentää en voi, jonka aikana Buzz tajuaa olevansa lelu. Kolmas kappale on minusta lauluista kaunein, mutta paras on ehdottomasti Sulla on ystävä. 

Pixarin elokuvat ovat tunnettuja ”Easter eggseistään”, pääsiäismunistaan. Suurimmassa osassa Pixarin elokuvista esiintyy Pixarin logostakin tuttu lamppu, Pixarin tähtipallo ja Pizza Planeetan auto. Kaikki nämä esiintyvät jo ensimmäisessä elokuvassa. Andyn pöytälamppu on samanlainen kuin Luxo Jr.-lamppu, mutta vain punainen. Pallo esiintyy Buzzin esitellessä lentotaitojaan ja pizza-auton kyytiin Woody ja Buzz nousevat hetkeksi. Andyn äidin rekisterinumero on A113. Tämä kirjain-numerosarja viittaa koululuokan numeroon California Institute of the Arts:ssa, jossa monet Pixarin animaattorit (ja ohjaaja John Lasseter) ovat opiskelleet. Myös A113 löytyy kaikista Pixarin elokuvista. Toy Storyssa voi nähdä viittauksia myös Pixarin menneisyyteen, sillä Andyn kirjahyllystä löytyy kirjoja, joiden niminä on Pixarin aiemmin tekemiä lyhytanimaatioita: Tin Toy, Knick Knack, Luxo Jr. ja Redin uni. Toy Storyssa nähdään myös viittaus jo tulevaan Pixar-elokuvaan, Autoihin. Andy ja hänen äitinsä käyvät tankkaamassa Dinoco-nimisellä huoltoasemalla. Samannimistä yhtiötä Salama McQueen haluaisi edustaa Autot-elokuvassa. Täytyy mainita myös minusta todella suloinen asia Toy Storyn lopputeksteistä: lopputeksteihin on nimittäin lisätty ”Production Babies”-osio, jossa mainitaan kaikki Toy Storyn teon aikana syntyneet elokuvantekijöiden vauvat. Suloista, awww! 

Toy Storyn menestyksen myötä elokuvalle on tehty jatkoa kahden elokuvan muodossa, ja Toy Story 4:kin pitäisi ilmestyä vuonna 2018. Toy Storysta on tehty myös monta lyhytelokuvaa, tv-spesiaalia ja tv-sarjaa. Vuonna 1996 Toy Story pääsi jäälle Disney on Ice:iin, ja vuonna 2009 Toy Storysta julkaistiin 3D-versio. Woody ja Buzz jatkavat siis vieläkin voittokulkuaan, vaikka elokuvan ilmestymisestä on kohta jo 21 vuotta. Voittokulku ei aiheuta hämmästystä, sillä Toy Story on viihdyttävä elokuva, jonka juonikuvioihin on panostettu kunnolla. Elokuvassa on jännittäviä, ellei suorastaan pelottavia kohtia Sidin luona, mutta niiden vastapainoksi kivasti huumoria ja herkempiäkin kohtauksia. Toy Storyn hahmot ovat loistavia, ja niitä katsoo innolla vielä seuraavissa elokuvissa. Ainoa asia, missä elokuva kaipaisi parannusta, on animaatiotyyli, mutta sekin oli aikoinaan todella edistyksellistä ja upeaa. Toy Story on siis mukava katseluelämys ja loistava aloitus Pixarin elokuva-uralle. 

”Ei tuo ollut lentämistä! Tuo oli… putoamista tyylillä!”
- Woody

(Psst! Pixar-elokuvien arvostelujen myötä Rinki tinki tinki on saanut uuden sivun, jonne voit halutessasi kurkata blogin vasemmasta sivupalkista.)