Prinsessa ja sammakko - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Mississipin suistomailla lepää kaupunki nimeltä New Orleans. Kaupungissa näkee selkeän eron eri yhteiskuntaluokkien välillä, mutta se ei estä köyhiä ja rikkaita ystävystymästä keskenään. Pienet Tiana ja Charlotte kuuntelevat Tianan äidin kertomaa satua Sammakkoprinssistä Charlotten kartanossa. Sadun kerronnan ohessa Eudora-äiti ompelee ties kuinka monennetta prinsessamekkoa suosikkiasiakkaalleen, Charlottelle. Sadun loppuessa Tiana julistaa, ettei koskaan, mistään hinnasta, suutelisi sammakkoa. Charlotte sen sijaan suutelisi vaikka sataa sammakkoa, jos pääsisi prinsessaksi. Tiana jättää Charlotten haaveilemaan prinssistään, ja palaa kotiin äitinsä kanssa. Kotona Tianan isä, James kokkailee tyttärensä avustuksella. James haaveilee omasta ravintolasta, ja uskoo, että tarpeeksi työtä tekevälle mikä tahansa on mahdollista. Herkullista gumbo-herkkua jaetaan koko naapurustolle, ja kaikki voivat mennä nukkumaan maha täynnä. 

Vuosien kuluttua Tianasta on kasvanut nuori, kaunis nainen. Hänen isänsä on kuollut, ja nyt Tianalle on siirtynyt haaveet omasta ravintolasta ja haaveiden toteutumisesta työtä tekemällä. Tiana työskenteleekin kahdessa eri työpaikassa tarjoilijana, ja säästää saamansa tipit ravintolan ostamista varten. Tianan työskennellessä kahvilassa New Orleansiin saapuu kaukaisen Maldonian valtakunnan prinssi, Naveen. Tianan lapsuudenystävä Charlotte saa kuulla prinssin saapumisesta, ja aikoo valloittaa tämän järjestämissään naamiaisissa päästäkseen prinsessaksi. Tianan mukaan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, ja niin Charlotte tilaakin Tianalta beignettejä naamiaisiin. Charlottelta saamillaan rahoilla Tiana saa juuri ja juuri ravintolaan tarvittavat käsirahat kokoon. Kiinteistönvälittäjät, Fennerin veljekset, lupaavat tuoda paperit allekirjoitettavaksi Mardi Gras -juhlan jälkeen. Tiana pääsee kuitenkin ihastelemaan äitinsä kanssa jo tulevaa ravintolaansa, remonttia kaipaavaa vanhaa myllyä. 

Illalla La Bouffien kartanossa järjestettävissä naamiaisissa Charlotte meinaa saada sätkyn – Maldonian prinssiä ei näy missään! Charlotte toivoo toivomustähdeltä prinssin saapuvan pian, vaikka Tiana pitääkin tähdeltä toivomista vain lasten höpinänä. Tianan hämmästykseksi paikalle saapuu kuin saapuukin prinssi Naveen, joka alkaa tanssahdella suloisesti Charlotten kanssa. Samaan aikaan Tianalle tuodaan huonoja uutisia: Fennerin veljekset kertovat, että joku on tehnyt tyhjästä kiinteistöstä Tianaa paremman tarjouksen, ja ellei Tiana saa jostain lisää rahaa, saa hän unohtaa haaveet ravintolasta. Mielensä pahoittanut Tiana onnistuu vielä likaamaan vaatteensakin, joten Charlotte vie hänet yläkertaan ja lainaa hänelle prinsessamekkoaan. Charlotten lähtiessä takaisin prinssin seuraan Tiana hiipii parvekkeelle, ja kenenkään näkemättä toivoo toivomustähdeltä ravintolaa itselleen. Tianan avattua silmänsä hänen edessä seisoo kuitenkin sammakko, joka pyytää pusua! Ymmärrettävästi Tiana säikähtää pahanpäiväisesti, mutta alkuhämmennyksen jälkeen kuuntelee, mitä asiaa sammakolla on. Sammakko kertoo olevansa noiduttu prinssi Naveen, joten Charlotte tanssii huijarin kanssa! Prinssi vapautuu taiastaan, jos häntä suudellaan. Tiana kieltäytyy aluksi tästä kunniasta, mutta prinssi lupaa antaa tälle hieman rahaa vastineeksi palveluksesta. Ravintola mielessään Tiana siis muiskauttaa sammakkoprinssin suulle suudelman – mutta muuttuukin itse sammakoksi!!! 

Sammakoiksi muuttunut parivaljakko aiheuttaa yleistä hämmennystä naamiaisissa, mutta pääsee pois ihmisten jaloista ilmapallojen kantamana. Myös Charlotten kanssa tanssiva, huijari-prinssi näkee sammakot, ja lähtee kauhistuneena majapaikkaansa. Siellä hän näkee, että hänen vankinaan pitämä oikea prinssi Naveen on karannut. Huijari-prinssi repii voodoo-korun kaulastaan, ja prinssin ulkomuoto muuttuu oikeaksi: Naveenin palvelija Lawrence katuu tekemisiään. Paikalle saapuu myös voodoo-tohtori Facilier, joka läksyttää Lawrencea. Lawrence ja Naveen olivat aikaisemmin tehneet tohtori Facilierin kanssa sopimuksen paremmasta tulevaisuudesta, ja voodoo-tohtori huijasi prinssiä yhdessä tämän palvelijan kanssa muuttamalla prinssin sammakoksi ja palvelijan prinssiksi. Prinssi-Lawrencen avulla Facilier haluaa päästä käsiksi Eli La Bouffin omaisuuteen, ja sen avulla hallita New Orleansin asukkaiden sieluja. Facilierin monimutkainen suunnitelma on menossa pieleen, sillä voodookoru, joka muuttaa Lawrencen prinssiksi, tarvitsee toimiakseen prinssin verta, ja veri on loppumassa. Niin Facilier pyytää henkimaailmalta apua, ja lähettää varjo-olentoja tuomaan sammakkoprinssin takaisin luokseen. Facilier patistaa Lawrencen taas juoneensa mukaan, sillä valeprinssin on naitava Charlotte La Bouff, jotta tämän isän Eli La Bouffin omaisuuteen pääsee käsiksi. Lawrence ryhtyy siis kosiskelu-hommiin varjojen lähtiessä oikein prinssin perään. 

Sillä aikaa sammakot Tiana ja Naveen ovat joutuneet rämeelle, jossa he ovat selvinneet nälkäisten alligaattorien hyökkäyksestä. Naveenille on selvinnyt, ettei Tiana ole oikeasti prinsessa vaan tarjoilija, ja hän syyttää naista vielä sammakkona olemisestaan. Oikeaa prinsessaa suutelemalla Naveen olisi jo muuttunut prinssiksi. Tianalle taas on selvinnyt, että Naveenin vanhemmat ovat laittaneet poikansa rahahanat kiinni tämän hurvittelevan elämäntavan vuoksi, eikä Naveen olisi voinut antaa Tianalle rahaa ravintolaa varten, toisin kuin lupasi. Molemmat ovat siis suuttuneita toisilleen. Suuttumuksen keskellä he tapaavat Louis-alligaattorin, joka ei syö heitä, vaan ryhtyy soittamaan jazzia Naveenin kanssa. Louis lähtee johdattamaan sammakoita Mama Odien, suistolla asuvan voodoonoidan luokse, joka osaa muuttaa heidät takaisin ihmisiksi. Onneksi heidän tielleen sattuu myös Ray-tulikärpänen, joka alkaa ystäviensä kanssa johdattaa sammakoita oikeaan suuntaan, sillä Louisin suuntavaisto ja noidan löytämisen halu eivät kohtaa. 

Etsiessään Mama Odieta rämeeltä Tiana, Naveen, Louis ja Ray kokevat monia vastoinkäymisiä, joista pahimpia ovat salametsästäjät ja piikkipensas. Kaverukset kertovat haaveensa toinen toisilleen: Louis haaveilee pääsevänsä soittamaan jazzia suurille lavoille, Tiana haaveilee ravintolasta ja Naveen haaveilee tuhlailevasta elämäntyylistä. Ray taas haaveilee pääsevänsä yhteen Evangeline-rakkaansa kanssa, joka sattuu olemaan taivaalla tuikkiva tähti! Rämeellä samoillessaan Tianan ja Naveenin luonteenpiirteet muuttuvat: Tiana opettaa Naveenille työn tärkeyttä ja Naveen taas Tianalle huvittelua. Lopulta he löytävät Mama Odien, joka kertoo, että Tiana ja Naveen muuttuvat takaisin ihmisiksi, jos Naveen suutelee prinsessaa. Eräs prinsessahan löytyy aivan läheltä, sillä tämän päivän Charlotte La Bouff on Mardi Gras -paraatin prinsessa! Mama Odien luona Naveen myös tajuaa rakastavansa Tianaa. Ystävykset kiiruhtavat New Orleansiin jokilaivan kyydillä. 

Laivan rantautuessa New Orleansiin tohtori Facilierin varjo-olennot saavat napattua Naveenin kiinni, ja vievät tämän isäntänsä luokse. Naveen lukitaan lippaaseen, ja prinssiksi muuttunut Lawrence lähtee juhlaparaatiin, jossa hänet on tarkoitus vihkiä Charlotten kanssa. Sillä välin Tiana tajuaa, että Naveen tykkää hänestä, ja että hänkin tykkää Naveenista. Niin Tiana lähtee etsimään Naveenia, mutta näkee prinssiksi muuttuneen Lawrencen menossa naimisiin Charlotten kanssa. Ymmärrettävästi Tiana pettyy, sillä luulee Lawrencea Naveeniksi. Ray päättää selvittää tämän erehdyksen, ja vapauttaa oikean Naveenin laatikosta ja nappaa voodookorun Lawrencen kaulasta. Facilier ja varjo-olennot lähtevät jahtaamaan Raytä, joka vie korun Tianalle. Facilierin houkutuksista huolimatta Tiana rikkoo voodookorun, jolloin tohtori Facilier kokee loppunsa ollessaan niin paljon velkaa henkimaailman olennoille. Sitä ennen Facilier on kuitenkin kerinnyt tallata Rayn päälle, joka henkäilee viimeiset huokauksensa Louiksen käsissä. Sillä välin Naveen on selittänyt Charlottelle olevansa oikea prinssi, ja aikoo mennä tämän kanssa naimisiin saadakseen rahaa, jotta Tiana saa oman ravintolansa. Tiana saapuu kuitenkin paikalle, ja kertoo omat tunteensa Naveenia kohtaan. Charlotte lupaa pussata Naveenia ilman naimisiinmenopakkoa, mutta pusu tulee liian myöhään. Kello on lyönyt jo kaksitoista, Mardi Gras on loppunut, Charlotte ei ole enää paraatiprinsessa ja Tiana ja Naveen joutuvat elämään loppuelämänsä sammakkoina. 

Tiana, Naveen, Louis ja tulikärpäset ovat kokoontuneet rämeelle viettämään Rayn hautajaisia. Surullinen tunnelma vaihtuu nopeasti iloiseen, sillä taivaalle Evangeline-toivomustähden viereen on syttynyt toinen tähti! Ray on päässyt vihdoin rakkaansa luokse! Rämeelläkin vietetään pian iloisia juhlia, sillä Mama Odie vihkii Tianan ja Naveenin. Hääparin suudellessa ensimmäistä kertaa tapahtuu kuitenkin kummia: sammakot muuttuvat takaisin ihmisiksi! Mennessään naimisiin prinssin kanssa Tianasta tulee prinsessa, ja näin ollen taika laukeaa! Tiana ja Naveen palaavat takaisin New Orleansiin, jossa he menevät naimisiin perinteisin menoin. He onnistuvat myös ostamaan hylätyn kiinteistön Fennerin veljeksiltä Louisin hiukan kovistellessa heitä. Niin Tiana saa oman ravintolansa, jonne koko New Orleans kokoontuu pitämään hauskaa Louisin ja Naveenin musiikin tahdissa! 

Prinsessa ja sammakko on vuonna 2009 valmistunut Disneyn klassikko numero 49. Elokuva oli pitkän tauon jälkeen Disneyn ensimmäinen perinteisesti piirretty klassikko: edellinen perinteisellä tyylillä tehty Disney-animaatio oli vuonna 2004 ilmestynyt Lehmäjengi. Disneyn studiot olivat jo päättäneet, etteivät tee enää ”käsin piirrettyjä” elokuvia, mutta onneksi tämä päätös ei pitänyt. Prinsessa ja sammakko -elokuvassa Disney-klassikkojen sarja palasi takaisin musikaaliformaattiin, ja elokuva oli Disneyn renessanssin jälkeen ensimmäinen elokuva, joka perustui tunnettuun satuun. Elokuvan tapahtumapaikaksi haluttiin Amerikka, sillä niin moni aiempi Disney-klassikko oli tapahtunut Euroopassa. Prinsessa ja sammakko menestyi teatterilevityksessä hyvin, ja siitä tuli vuoden 2009 viidenneksi tuottoisin animaatioelokuva. Prinsessa ja sammakko sai kolme Oscar-ehdokkuutta, parhaan animaation ehdokkuuden ja kaksi ehdokkuutta parhaasta laulusta (Voin saavuttaa ja New Orleansissa). Se ei kuitenkaan voittanut palkintoja, vaan hävisi parhaan animaation pystin Pixarin UP:ille ja laulun Crazy Heartille. Ehdokkuuksistaan huolimatta Prinsessa ja sammakko on mielestäni todella aliarvostettu elokuva. 

Prinsessa ja sammakko perustuu kahteen eri teokseen. Ensinnäkin se perustuu tunnettuun kansansatuun Sammakkoprinssi. Sammakkoprinssi-sadusta on monta eri versiota eri kulttuureissa, mutta tunnetuin niistä on Grimmin veljesten kirjoittama satu. Sadussa hemmoteltu prinsessa kadottaa kultaisen pallonsa lampeen. Pallon hänelle palauttaa puhuva sammakko, joka tahtoo vastineeksi palveluksestaan suudella prinsessaa. Joissain sadun versioissa sammakko haluaa myös syödä prinsessan kanssa samasta pöydästä ja viettää jopa yön samassa sängyssä. Kaikissa versioissa sammakko muuttuu lopulta prinssiksi, joka oli taiottu sammakoksi. Grimmin versiossa muutos tapahtuu, kun prinsessa heittää sammakon seinää vasten kokiessaan sammakon ehdotukset ällöttäviksi. Venäläisessä versiossa sadusta ihmisprinssi tapaa sammakoksi noidutun haltijattaren. Disneyn elokuvalla ei ole alkuperäisen sadun kanssa kauheasti yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä sen sijaan löytyy toisen pohjateoksen kanssa: elokuva pohjautuu myös E.D. Bakerin vuonna 2002 kirjoittamaan lastenkirjaan The Frog Princess (Sammakkoprinsessa). Bakerin kirjassa prinsessa suutelee sammakoksi taiottua prinssiä muuttuen itse samalla sammakoksi. Disneyn elokuvassa on siis täysin sama käänne, kuin Bakerin kirjassa. (Seuraava lause sisältää juonipaljastuksen!) Myös sammakoista takaisin ihmiseksi muuttuminen on samantapainen: kirjassa sammakoiden pitää suudella toisiaan uudestaan prinsessan pitäessä kädessään taiottua käsirengasta. Petyin hieman, kun sain tietää E.D. Bakerin kirjasta. Luulin pitkään, että Disney on keksinyt mahtavan juonenkäänteen (prinsessa muuttuu sammakoksi) aivan itse, mutta se olikin jo jonkun toisen keksimä. Höh. 

Prinsessan ja sammakon ensimmäinen työnimi oli Sammakkoprinsessa. Tianan roolinimi oli alun perin Maddy ja hän oli huonepalvelija. Koeyleisön nähdessä elokuvan raakaversion ensimmäisen kerran elokuva sai paljon kritiikkiä osakseen, ja juuri tämän takia Tianan ammatti vaihdettiin huonepalvelijasta hieman korkeamman statuksen omaavaan tarjoilijaan. Elokuvaa kritisoitiin siitä, että pahiksena toimii tummaihoinen voodoo-tohtori, tummaihoisen päähenkilön rakkauden kohde ei ole tummaihoinen ja että elokuvan tapahtumapaikkana toimii New Orleans, joka koki vuonna 2005 tuhoa Katrina-hurrikaanin takia. Katrina aiheutti eniten tuhoa juuri New Orleansin tummaihoisten asuinalueilla, ja Disneyn elokuvaa pidettiin mauttomana sinne sijoittuvan elokuvan takia. En ymmärrä tätä kritiikkiä ollenkaan. Minä ainakin olisin todella ylpeä, jos Disney-elokuva sijoittuisi paikkakunnalleni. Luonnonmullistuksen jälkeen kaupungin talous menee varmasti ihan kuralle, joten mainostus elokuvan keinoin on kaupungille vain positiivista! Se luo lisää turismia (minua New Orleans alkoi ainakin kiehtoa ihan eri tavalla elokuvan katsomisen jälkeen!), mikä tuo lisää rahaa kaupungin uudelleenrakennustöissä tyhjentyneeseen kassaan. Ja sitten kritisoidaan sitä, että joku elokuvan hahmoista on tummaihoinen ja toinen ei ole. Minusta olisi todella pöhköä, jos Tiana rakastuisi elokuvassa tummaihoiseen mieheen. Tämä kertoisi vain siitä, että rakkaus tuntee rajat, ja ne rajat ovat kiinni ihonvärissä. Ja jos voodoo-tohtori olisi ollut valkoihoinen, niin sekin olisi vain kärjistänyt liikaa eri ihonvärien välistä eroa. HÖH sanon minä! Koeyleisön kritiikin takia Disney palkkasi Oprah Winfreyn elokuvansa konsultiksi, jotteivät studiot saisi aivan rasistin mainetta. Oprah antoi äänensä myös elokuvan alkuperäisversiossa Tianan äidille, Eudoralle. 

Prinsessa ja sammakko oli pitkästä aikaa ensimmäinen perinteisen animaation tyylillä tehty Disney-klassikko. Vanhaa osaamista kaivattiin taas, ja monet animaattorit, jotka olivat lopettaneet työnsä Disneyllä edellisen perinteisesti piirretyn klassikon, Lehmäjengin jälkeen, palkattiin taas uudestaan töihin studiolle kynän ääreen. Animaattorit piirsivät hahmonsa perinteisesti paperille, ja paperilta kuvat skannattiin tietokoneelle. Tietokoneella kuvia sai muokattua haluamallaan tavalla, ja niihin pystyi helposti lisäämään efektejä. Elokuvan piirrostyylin haluttiin mukaan vanhojen Disney-klassikoiden tuntua, ja animaatiotyylin esikuvana käytettiin kaupunkikohtauksissa Kaunotarta ja Kulkuria ja rämekohtauksissa Bambin metsämaisemia. Voin saavuttaa -laulun aikana piirrostyyli muuttuu hetkellisesti perinteisestä Disneystä tyylitellyksi, maalaaja Aaron Douglasin tyyliä jäljitteleväksi kohtaukseksi. Muutos piirrostyylien välillä tapahtuu Tianan haaveillessa tulevasta ravintolastaan, ja sen takia kaikki ymmärtävät, että kyseessä on haaveilujakso, eikä oikeat elokuvan tapahtumat. Prinsessan ja sammakon piirrostyyli on onnistunut saavuttamaan Disneyn vanhojen klassikoiden hengen: kaikki on suloista ja söpöä, mutta silti hyvin aidon näköistä. Elokuvan värimaailma on todella laaja, ja katsojat saavat matkustaa Charlotten vaaleanpunaisesta ihmemaasta rämeen vihreään kauneuteen. Elokuvan efektitkin ovat todella upeita: tulikärpäset ja langetetut/lauenneet taiat saavat katsojan haukkomaan henkeään. Pidän todella paljon Prinsessan ja sammakon animoinnista, ja tuntuu, että jokaisella katselukerralla kohtauksista löytää uusia yksityiskohtia. 

Prinsessa ja sammakko -elokuva on täynnä kaunista ja mieleenpainuvaa musiikkia. Elokuvan musiikin sävelsi Randy Newman, joka on tullut tunnetuksi Pixarin elokuvien, kuten Toy Storyn, Ötökän elämän ja Monsterit Oy:n säveltäjänä. Prinsessaan ja sammakkoon Newman yhdisteli eri musiikkityylejä: elokuvasta voi erottaa niin jazzia, bluesia kuin gospeliakin. Elokuvassa erityisesti jazz on kova sana: sitä soitetaan pitkin New Orleansin katuja, Naveen ja Louis rakastavat tätä genreä ja Louis on saanut jopa nimensä jazz-legenda Louis Armstrongin mukaan. Prinsessa ja sammakko saa ainakin minun rytmijalkani heilumaan, ja elokuvan musiikki on päässyt osaksi vakituista suihku-repertuaariani. :) Prinsessa ja sammakko -elokuva alkaa löysästi jammailevalla kappaleella New Orleansissa. Laulussa kerrotaan, millainen kaupunki New Orleans on, ja kuinka se voi toteuttaa meistä jokaisen haaveet. Sama laulu lauletaan myös ihan elokuvan lopussa haaveiden toteutuessa. Toinen laulu on Tianan laulama Voin saavuttaa, jossa Tiana haaveilee ravintolastaan reippaasti jammailevan rytmin tahtiin. Tästäkin kappaleesta kuullaan lyhyempi, parin säkeen versio myöhemmin elokuvassa. Kolmas laulu on Suhteet henkimaailmaan. Tämän mystisen, pelottavan ja tekstipitoisen laulun laulaa voodoo-tohtori Facilier houkutellessaan Naveenia ja Lawrencea voodoon pauloihin. Neljännen laulun laulavat Tiana, Naveen ja Louis rämeellä. Iloinen ja pirtsakka laulu Ihmismuoto kertoo kolmikon haluista päästä ihmisiksi. Viides laulu, Tulenkantaja, on lyhyt, mutta sitäkin helpommin päähän soimaan jäävä. Laulun aikana tulikärpäset opastavat sammakoita ja alligaattoreita määränpäätään kohti. Kuudes laulu on ihanan romanttinen Ma Belle Evangeline, jonka Ray laulaa rakkautensa kohteelle. Ah, kuinka ihana laulu onkaan! Seitsemäs laulu on Mama Odien laulama Pinnan alle, jossa gospelmainen kuoro kertoo, että halu ja tarve ovat aivan eri asioita. Pisteenä iin päälle lopputekstien aikana soi Ne-Yon laulu Never Knew I Needed, joka on kliseisyydestään huolimatta vienyt sydämeni.  

Prinsessa ja sammakko herättää minussa monenlaisia tunteita. Elokuvaa katsoessa saa itkeä, nauraa ja pelätä pahiksia. Prinsessa ja sammakko saa minussa aikaan yllättävän paljon naurun kiherryksiä. Huumoria löytyy sekä aikuisten että lasten makuun. Charlotten tai Louiksen ilmestyessä ruudulle voi olla varma, että kohta suupielet kääntyvät vähintäänkin ylöspäin, jos ihan ilon hihkaisuja ei kuulu. Parasta on nähdä Charlotte tanssiaisissa prinssiä pyydystämässä tai Louis kertomassa epäonnistuneesta jokilaiva-vierailustaan. Rämeellä vastaan tulevat sammakonpyydystäjäveljekset eivät voi olla naurattamatta katsojaa! Silmänurkat onnistuvat kostumaan myös kiitettävästi monissa herkissä kohtauksissa, kuten Ma Belle Evangeline -laulun aikana. Elokuvan loppu on minulla aina yhtä itkemistä, kun saa itkeä vuoronperään rakkaudentäyteisen herkissä mutta myös surullisissa tunnelmissa. Elokuvan pahis, tohtori Facilier aiheuttaa minussa taasen pelonväristyksiä manaamalla esiin varjo-olentoja (ne on tosi pelottavia!), ja myös voodoo-tohtorin lopullinen kohtalo on melko karmaiseva. Hui! 

Elokuvan päähenkilö on Tiana. Tiana on ensimmäinen amerikkalainen ja afroamerikkalainen Disneyn prinsessa. Tiana on oppinut isältään ahkeran työn merkityksen, ja saanut isältään itselleen myös unelman oman ravintolan perustamisesta. Tiana rakastaa ruoanlaittoa ja loihtii toinen toistaan upeampia ruokia. Köyhistä olosuhteista kotoisin oleva Tiana puurtaa niin paljon unelmansa eteen, ettei kerkeä rentoutua ja pitää hauskaa. Hän työskenteleekin kahdessa eri työpaikassa: päivisin kahvilassa ja öisin ravintolassa. Tiana on sitä mieltä, että elämässä voi saavuttaa mitä vaan, jos vain jaksaa tehdä töitä sen eteen. Elokuvan mieskomistus, Naveen, on taas aivan toista maata Tianan kanssa. Naveen on Maldoniasta kotoisin oleva komea prinssi, joka tykkää heittää rahaa menemään juhliin ja naisiin. Renttu-prinssi on kivaa vaihtelua Disneyn muuten niin puhtoiseen prinssijoukkioon. Naveenin vanhemmat ovat kieltäytyneet rahoittamasta enää poikansa hurvittelevaa elämäntapaa, jota Naveen kuitenkin haluaisi jatkaa. Hänellä on siis kaksi vaihtoehtoa: mennä töihin tai hankkia rikas vaimo. Ensimmäinen vaihtoehto ei Naveenia juuri houkuttele, joten hän on saapunut New Orleansiin etsimään itselleen rikasta vaimoa. New Orleans on Naveenille muutenkin rakas paikka, sillä hän tykkää kovasti jazz-musiikista, jonka kehto kaupunki on. Naveen on hyvin avoin, sosiaalinen ja vitsaileva prinssi. Sammakoiksi muuttuessaan niin Tiana kuin Naveenkin opettavat toisilleen omaa elämäntapaansa: työn ja huvin merkitystä. Heidän vastakkaisissa ääripäissä olevat luonteet löytävät myös yhteisen sävelen. 

Elokuvassa on monta sivuhenkilöä, mutta ei liian monta. Kaikkiin sivuhenkilöihin keritään paneutua kunnolla, ja ne kerkeävät muuttua katsojalle rakkaiksi. Tianan lapsuudenystävänä on Charlotte La Bouff, lempinimeltään Lottie, joka on Tianan vastakohta ollessaan rikas ja hemmoteltu ylhäisön lapsi. Charlotte on aina saanut kaiken, mitä haluaa. Hän on varsinainen prinsessa, hän tykkää vaaleanpunaisesta, on hyvin ulkonäkökeskeinen ja unelmoi menevänsä naimisiin prinssin kanssa päästäkseen oikeaksi prinsessaksi. Charlotte on elokuvassa hauskuuttaja-hahmo, ja katsoessani elokuvaa ensimmäistä kertaa sain hänestä monet naurut. Charlottea hauskempi hahmo elokuvassa on mielestäni kuitenkin alligaattori Louis, johon sammakoiksi muuttuneet Tiana ja Naveen törmäävät rämeellä. Louis rakastaa jazzia, ja haaveilee pääsevänsä soittamaan torvellaan suurille lavoille. Jazzin ohella Louis rakastaa syömistä, minkä huomaa hänen ulkomuodostaankin. Vaikka Louis onkin alligaattori, pelkää hän hyvin monia asioita – mutta ei syyttä. Louis lohkaisee elokuvassa monta hauskaa vitsiä, joille ei voi olla nauramatta. Kolmas tärkeä sivuhenkilö on Raymond-tulikärpänen, jota Rayksikin kutsutaan. Peräpää loistavana tämä fiksu tulikärpänen näyttää Tianalle ja Naveenille tietä läpi synkän rämeen, ja auttaa ystäviä tai vähän tuntemattomampiakin pyyteettömästi. Pieneen tulikärpäseen ei voi olla kiintymättä, vaikka tämä vähän höppänä onkin. Eräs sivuhenkilö on myös Evangeline-toivomustähti, joka kulkee mukana koko tarinan ajan, ja on hyvin tärkeä osa elokuvan juonta. Ensimmäinen ja viimeinen asia, joka elokuvassa näkyy, on Evangeline. Prinsessan ja sammakon pahis on Tohtori Facilier, voodoo-tohtori, joka haluaa valtaa New Orleansissa. Asukkaiden sielut eivät olisi pahitteeksi, jotta tohtori voisi maksaa velkansa henkimaailman olennoille. Itse tohtori Facilier on melko huvittava pahis, mutta hänen voodoo-toverinsa (tai pomonsa) ovat todella pelottavia. Voodoo-tohtorista mielenkiintoisen tekee se, että Facilier ja hänen varjonsa kulkevat omia ratojaan, ja varjo onkin kuin tohtorin rinnalla kulkeva kätyri. 

Monissa Disney-klassikoissa viitataan edellisiin Disneyn elokuviin piilotettujen ”pääsiäismunien” avulla. Nämä munat ovat animaattoreiden kunnianosoituksia edeltäjilleen ja mahtaville elokuville. Prinsessa ja sammakko sisältää useita tällaisia viittauksia. Kaikkein näkyvin viittaus lienee Pienen merenneidon kuningas Tritonin esiintyminen elokuvan lopussa Mardi Gras -paraatissa paraatilavana. New Orleansissa -laulun aikana voi kaupungissa nähdä Aladdinin taikamaton olevan tampattavana, ja Pinnan alle -laulun aikana Mama Odie heittää syrjään niin ikään Aladdinin taikalampun. Louisin puhuessa Naveenille ja Tianalle Mama Odiesta hän esittää voodoonoitaa vetämällä puiden naavaa hiuksikseen. Louis on hetken aikaa aivan samassa asennossa, kuin Miekka kivessä -elokuvan Matami Mimmi, joka hänkin on noita. Louis on ehkä katsonut liikaa Miekka kivessä -klassikkoa, kun kuvittelee Mama Odien samanlaiseksi ilkeäksi noidaksi Matami Mimmin kanssa. Louis on myös nimeään myöten samankaltainen hahmo, kuin Viidakkokirjan apinoiden kuningas Louie. Molemmat hahmot haluavat muuttua ihmiseksi, ja molemmat laulavat vetäviä kappaleita. Prinsessasta ja sammakosta voi löytää lisäksi numerosarjan A113, joka on piilotettuna moniin Pixarin ja Disneyn elokuviin. Numerosarja on Kaliforniassa sijaitsevan taidekoulun animaatioluokan numero, jossa monet Disneyn ja Pixarin animaattorit ja ohjaajat ovat opiskelleet. A113 näkyy elokuvan alussa erään raitiovaunun numerona. (Loppu kappaleesta voi sisältää juonipaljastuksia!) Myös Leijonakuningas saa oman viittauksensa, kun pettynyt Tiana kertoo Raylle Evangelinen olevan vain palava pallo kaasua, ei tulikärpänen. Leijonakuninkaassa Pumba arvelee tähtien olevan kaasupalloja, kun taas Timon arvelee tähtien olevan tulikärpäsiä, jotka ovat tarttuneet suureen sinimustaan kankaaseen kiinni. Simba taas sanoo tähtien olevan kuolleiden eläinten henkiä. Sekä Simban että Timonin arvelut käyvät Prinsessan ja sammakon lopussa toteen. 

Olenkohan hehkuttanut Prinsessaa ja sammakkoa tarpeeksi? Prinsessa ja sammakko on minusta aivan mielettömän hyvä elokuva, ja Disney teki todella oikein palatessaan perinteisen animaation pariin. Elokuvasta löytyy kaikkea: naurua, itkua, pelkoa, hyvää musiikkia, mahtavia hahmoja ja silmäniloa laadukkaassa animoinnissa (sekä Naveenissa). Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, eikä tämäkään Disney-elokuvien suurkuluttaja osannut aavistaa juonenkäänteitä etukäteen. Prinsessa ja sammakko on vaikuttanut suuresti siihen, että olen tänä päivänä tällainen Disney-nörtti kuin olen. Ensi kertaa nähdessäni elokuvan teatterissa se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, joka ei ole vieläkään himmentynyt. Vaikutus ei ollut kuitenkaan niin suuri, että olisin saanut salmonellan, kuten moni lapsi sai elokuvan jälkeen pussattuaan sammakkoa. :) Elokuvassa on juuri sitä vanhojen Disney-klassikoiden taikaa, mitä elokuvantekijät lähtivätkin tavoittelemaan, ja mitä minä rakastan. Suosittelen elokuvan katsomista lämpimästi kaikille! 

”Mä haluun sormet ja varpaat ja navan! En törröttävää, vaan sellasen kuopan!”
- Louis

We can make the dress so pretty, there's nothing to it, really!

Huhhuh, kylläpäs arki ja työt painavat päälle. Aikaa koneella kirjoittelulle ei ole paljon, mutta edes jonkinlaisen päivityksen aikaansaamiseksi päätin kirjoitella lyhyen TOP-listan - tai oikeastaan kaksi lyhyttä TOP-listaa! Kesäkuussa inspiroiduin Eleanorin kirjoittamasta TOP-listasta, jolla hän listasi kymmenen parasta Disney-prinsessojen asukokonaisuutta, ja päätin tehdä vastaavan listan itse. Listan laatiminen oli kuitenkin hankalaa, sillä Disneyn naishahmoilla on niin monenlaisia, kauniita ja vähemmän kauniita vaatteita. Päädyinkin tekemään siis kaksi TOP5-listaa: toisessa käsitellään viisi kauneinta arkimekkoa ja toisessa viisi kauneinta juhlamekkoa Disneyn (ja Pixarin) elokuvista. Housupukuja en ole siis ollenkaan laskenut listoille mukaan. Teen nyt myös niin, etten ala selittelemään, miksi mikäkin mekko on minusta kiva tai parempi kuin muut. Monen mekon kohdalle tulisi sitä paitsi melko samanlainen tekstipätkä. Kuvat saavat siis kertoa maustani puolestani. :)

Parhaat arkimekot:

5. Mulan

4. Tuhkimo

3. Belle

2. Merida

1. Anna

Parhaat juhlamekot:

5. Aurora

4. Tuhkimo

3. Anna

2. Tiana

1. Belle

Ensi kertaa ikuisuuteen...

Oikein ihanaa syyskuuta!!! Monet lukijat ovat jo kaipailleet Rinki tinki tinkin joka syksyistä tekstisarjaa - Ken on maassa kaunehin? -kisaa! Tässä vaiheessa ilmoitan, että kilpailu alkaa valitettavasti vasta lokakuun alussa, eli saatte odotella kisan jännitystä vielä kuukauden ajan. :( Saimme kuitenkin haastateltavaksi viime kauden voittajan, Nalan. 

Hei Nala! Mitä sinulle kuuluu? 

"Kiitos kysymästä, oikein hyvää! Jylhämaassa asiat menee oikein hyvin. Olen pysynyt visusti Simban luona kotona, vaikka monet lehdet ja mainostoimistot ovat yrittäneet olla yhteyksissä kuvaus- ja haastattelukeikkojen osalta. Aion pitää vastaisuudessakin huolen omasta rauhastani, enkä lähde mukaan mihinkään!"

Miten on sitten mahdollista, että olen kuullut, että olisit lähtemässä mukaan tv-sarjaan...?

"Kröhöm höm.... Taisin paljastua. Selvä on. Poikani, Kion, meni aivan sekaisin voitettuani kisan. Hän halusi aivan välttämättä näyttää, että hänestäkin voi tulla äitinsä, isänsä ja siskonsa veroinen kuuluisuus. Yritin kieltää Kionia ottamasta kehenkään yhteyttä ja pidin häntä silmällä, mutta silti joku aika sitten Disneyn studioilta oltiin minuun yhteydessä ja ilmoitettiin, että poikani on solminut heidän kanssaan sopimuksen televisiosarjasta! Eihän minun auttanut muu kuin lähteä sarjaan mukaan, jotta voin pitää Kionia silmällä ja pitää huolen, ettei julkisuus käytä häntä hyväkseen. Koko perheeni on tehnyt nyt siis sopimuksen Disneyn studioiden kanssa, ja tämä sopimus kieltää sopimukset muiden studioiden tai mainostoimistojen kanssa. Pääsin tänne haastatteluun, jos lupasin mainostaa The Lion Guard -sarjaa ja -elokuvaa." 

No nyt sait mainostettua sitä. Ja onhan sinut päästetty mukaan Ken on maassa kaunehin? -kisan viidennen tuotantokauden suunnitteluunkin. Kertoisitko hieman, mitä syksyn ja talven aikana on luvassa? 
"Kilpailijoiden haku on vielä käynnissä, mutta kuvausteemat on jo suunniteltu koko kisaa varten valmiiksi. Kuvausten aiheet ovat pitkälti samoja, mitä viime vuosina on ollut. Viidennellä kaudella mukana on yhteensä 14 kilpailijaa, eli kaksi enemmän kuin normaalisti. Myös kakkoskaudella kilpailijoita oli sama määrä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kisa kestää kaksi viikkoa pidempään! Kisassa mukana on viime kaudelta tuttu parhaan kuvan -äänestys, sekä tietysti putoajasta päättävä huonoimman kuvan -äänestys. Tänä vuonna kilpailussa kilpailee jälleen ihmiset, mutta ei naiset vaan miehet! Vihdoinkin näemme maskuliinista komeutta kisassa! Jesh!"

Kiitos vastauksistasi, Nala! Leijonankielestä Nalan vastaukset suomensi tuttu tulkkimme, Lumikki. Ken on maassa KOMEIN? -kilpailun viides kausi alkaa torstaina 1.10.2015! Emme malta odottaa! Muista olla silloin kanavalla!

Nuo hetket meitä ne lämmittää...

Keväällä aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa esittelen omat lempi-hahmoni kustakin klassikosta. Kun olen käynyt kaikki elokuvat läpi, voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! Nyt sarja jatkuu kolmanteen osaansa. 

Robin Hood: Prinssi Juhana

Robin Hoodissa ylivoimaisesti paras hahmo on ilkeä prinssi Juhana, joka hallitsee Nottinghamia kuningas-veljensä rientäessä ristiretkillä. Prinssi Juhana on hyvin perso maalliselle mammonalle, ja hän nostaa veroja viikottain. Juhanan rakkautta rahaan voisi sanoa melko "Roopemaiseksi", sillä Juhanakin säilyttää rahoja pusseissa ja nukkuu rahapussit kainaloissa. Elokuvan aikana emme näe kertaakaan, että prinssi käyttäisi rahoja mihinkään. Prinssi Juhanasta minulle mieluisen hahmon tekee se, ettei hän ole pelottava pahis, vaan lähinnä huvittava pahis. Juhana kaipailee välillä kovasti äitiään, ja silloin hänellä menee suloisesti peukalo suuhun. Awwww! Juhana on myös melko pelkurimainen, sillä hän piiloutuu taisteluissa ja laittaa kätyrinsä tekemään likaiset hommat puolestaan. Satunnaisesta hölmöydestään ja hyväuskoisuudestaan huolimatta Juhana osaa olla ovela ja fiksu. Juuri hän huomaa valepukuisen Robin Hoodin jousiammuntakilpailussa, ja juuri hän keksii "nerokkaita" suunnitelmia Robinin pään menoksi. Prinssi Juhanalla onkin hyvin samanlainen pinttymä Robin Hoodin kiinniottamisesta kuin kapteeni Koukulla on Peter Panin tuhoamisesta. 

Nalle Puh: Tiikeri

Tiikeri on ollut aina lempihahmoni Puolen Hehtaarin Metsän väestä, eikä tämä elokuva ole poikkeus sääntöön. Tiikerissä minuun vetoaa hänen alituinen virkeytensä, iloisuutensa ja ylitsepursuavainen riemunsa. Tiikerillä on myös todella hyvä itsetunto: hän kokee olevansa paras asiassa kuin asiassa. "Sitähän tiikerit osaavat parhaiten!" on monesti Tiikerin suusta kuultu repliikki. Myös Tiikerin laulaman laulut sanat kertovat hyvästä itsetunnosta: "Ihana asia minusta on et ihana olen vain mä! - Ihanin asia minusta on et oon mä ainoa!" Paras asia maailmassa Tiikerin mielestä on pomput ja hypyt ja loikat. Tiikeri liikkuukin yleensä vain pomppien häntänsä päällä, ja hän tervehtii ystäviään hyppäämällä heidän päälleen. Mukavaa, eikö? Muiden Puolen Hehtaarin Metsän eläinten lailla Tiikerikin on vähän höppänä, mutta se kuuluu asiaan. :)

Pelastuspartio Bernard ja Bianca: Bernard

Bernard on talonmies kansainvälisen Pelastusjärjestön päämajassa. Järjestön yleviin periaatteisiin mieltynyt hiiri on juuri luonteelleen sopivassa työssä: hän saa olla osa muita pulavasta auttavaa järjestöä, mutta hänen ei tarvitse lähteä jännittävään kenttätyöhön. Bernard on jotensakin mukavuudenhaluinen hiiri, jonka unelmailtaan kuuluisi varmasti jännittävän tarinan kuuntelemista kotisohvalla istuen. Elokuva olisi melko tylsä, jos Bernard istuisi vain kotona. Hän ajautuu hurjaan seikkailuun kauniin Bianca-hiirineidon kanssa, ja saa seikkailussa todistaa, että pystyy pelastamaan päivän arkuudestaan ja peloistaan huolimatta. Bernard vetää ainakin tämän katsojan sympatiat puolelleen ujoudellaan, ajoittaisella kömpelyydellään sekä halittavalla söpöydellään. Hän todistaa, että kuka tahansa meistä voi pelastaa jonkun päivän.

Topi ja Tessu: Topi

Topi ja Tessu ovat molemmat ihania ja söpöjä hahmoja pentuja ollessaan, mutta aikuiseksi kasvettuaan Topi vie minun sydämeni puolelleen. Tessussa tietyssä vaiheessa esiin tuleva kostonhimo pudottaa koiran vasta toiselle sijalle lempihahmo-mietinnöissä. Topi on hyvin utelias ja kesy kettu, joka ei ymmärrä, miksei koirat ja ketut voisi olla ystäviä keskenään. Topi ja Tessu tekevät lapsena toisilleen lupauksen, että ovat aina parhaita kavereita keskenään, ja Topi pitää tämän lupauksen koko elokuvan ajan (vaikka välillä joutuukin puolustamaan itseään). Talossa kasvatetun ketun pitää elokuvan aikana oppia tulemaan toimeen villissä luonnossa. Topi osoittautuukin nopeaksi oppijaksi, ja osoittaa vaistojensa toimivan pakon edessä. Silti Topin sydämessä elää aina rakkaus kotitalon lämpöä ja huolenpitoa kohtaan.

Hiidenpata: Harppo-Harpisti

Hiidenpadasta on tosi vaikea valita lempihahmoa. Elokuvassa ei paneuduta hahmojen esittelyyn tai persoonallisuuksiin riittävästi, ja siksi ne jäävätkin melko kaukaisiksi katsojalle. Jos ja kun elokuvasta on pakko valita lempihahmo, on se minulla Harppo-Harpisti, johon saadaan ujutettua eniten persoonallisuutta. Hennikki-possu tulee hyväksi kakkoseksi. :) Harppo on kiertelevä trubaduuri, joka on kolkuttanut väärän linnan ovelle: Taran löytää hänet vangittuna Hornansarven linnan tyrmästä. Joko Hornansarvi on niin ilkeä, että vangitsee kaikki ovelleen kolkuttavat, tai sitten hän osaa arvostaa hyvää musiikkia, ja on vanginnut siksi tämän sävelkorvattoman trubaduurin. Tai minä ainakin muistelen, ettei Harppo osaa oikein soittaa harppuaan... Harppon harppu on kaiken lisäksi taiottu, sillä siitä katkeaa kieli aina, kun Harppo puhuu palturia. Harppua voisikin kuvailla eräänlaiseksi Pinocchion nenäksi. Harppo-Harpisti on Hiidenpadassa yksi elokuvan hauskuuttaja-hahmoista, mutta heistä ainoa, jonka toilailut saavat suupieleni edes hieman ylöspäin.

Mestarietsivä Basil Hiiri: Basil

Basil Hiiri voittaa sydämeni puolelleen Sherlock Holmesmaisella nerokkuudellaan. Basil keksii, mistä päin kaupunkia kirje on lähetetty vain katsomalla sitä, ja hän päättelee millaisia suunnitelmia Ratiganilla on kuningatarta varten. Basil on monitieteellinen lahjakkuus: hän osaa kemiaa, fysiikkaa ja omaa mahdottoman tarkan päättelytaidon. Basilin taituruus ei pääty pelkästään kirjatieteisiin, vaan hän on musikaalinen ja osaa soittaa viulua todella kauniisti. Arvostan kovasti viulisteja; itse en saa viulusta irti muuta kuin kauheaa kitinää. Elokuvan alussa vaikuttaa siltä, että Basil vetäytyy yksinäisyyteensä eikä hänen sosiaaliset taitonsa ole kauhean hyvät, mutta lopulta hänellä onkin ystäviä läjäpäin Toby-koirasta tohtori Dawsoniin asti. Kaiken muun lisäksi Basil on yllättävän hyvännäköinen, vaikka hiiri onkin. ;)

Oliver ja kumppanit: Oliver

Oliver ja kumppanit -elokuvassa parhaan hahmon paikasta taistelivat kaksi hahmoa: Oliver-kissa ja Rusetti-koira. Voiton vei juuri ja juuri Oliver, vaikka nykyään tunnustaudunkin koiraihmiseksi. Oliver on elokuvan alussa niin söpö ja niin surkea, kun kukaan ei huoli häntä kotiinsa. Nyyh! Pieni, yksinäinen kissanpentu keskellä New Yorkin ihmisvilinää voittaa sympatiani täysin puolelleen. Elokuvan aikana Oliverin pehmeän turkin alta paljastuu ystävällinen, rohkea ja lojaali sydän.

Pieni merenneito: Sebastian

Sebastian on aivan mahtava hahmo! Rapu on niin Tritonin hovikapellimestari kuin neuvonantajakin. Sebastian on hyvin asiallinen ja järjestystä ylläpitävä neuvonantaja, joka haluaa pitää kuninkaan tyytyväisenä ja näin ollen mielistelee häntä ja on hänen puolellaan asiassa kuin asiassa. Tritonin tahdosta Sebastian ryhtyy jopa vakoilemaan kuninkaan nuorimman tyttären, Arielin touhuja, vaikka ei pidä hommasta yhtään. Arielin seura opettaa Sebastiania kuuntelemaan sydämensä ääntä järjen ohella. Sebastian on elokuvassa varsinainen hauskuuttajahahmo, mutta hän vastaa myös monesta elokuvan musiikkinumerosta. Majesteetillisen hovikapellimestarin musiikkimaku yltää svengaavaan reggae-musiikkiin asti, mitä ei ravusta ensinäkemältä uskoisi. Musiikkimaku on kuin piste iin päälle Sebastianin muutenkin niin mahtavassa olemuksessa.

Bernard ja Bianca Australiassa: Bernard

Bernard pysyy suosikkihahmonani myös Pelastusjärjestön pelastusretkistä kertovassa toisessa elokuvassa. Australiaan sijoittuvassa elokuvassa Bernard yrittää kosia Biancaa, mikä ei onnistu Bernardin arkailevan olemuksen tuntien. Bernard joutuu rohkaisemaan itsensä niin rakkausrintamalla kuin pelastustehtävissä, mikä todistaa taas pienten pystyvän suuriin tekoihin.

Kaunotar ja Hirviö: Hirviö

Kaunottaresta ja Hirviöstä oli todella vaikea valita parasta hahmoa. Elokuvan molemmat päähenkilöt, Belle ja Hirviö, ovat niin ihania! Päädyin tällä kertaa valitsemaan Hirviön Belleä paremmaksi, sillä Hirviö kokee suuremman muutoksen luonteessaan elokuvan aikana. Elokuvan alussa Hirviö on todella itsekäs ja äkkipikainen prinssi. Belle opettaa Hirviölle empatiakykyä ja rauhoittaa tämän räjähtävää luonnetta, mutta ennen kaikkea Belle opettaa Hirviötä rakastamaan. Hirviö on minusta vaan jotenkin niin suloinen hahmo, ja ihmisenä hän on hyyyyyyvin komea! ;)

Tomorrow is another day, how I hope you'll always stay...

Tänään Kaliforniassa loppuu Disneyn D23-tapahtuma, jossa Disneyn ja Pixarin studiot ovat esitelleet tulevia elokuvia yleisölle. Itse olen tapahtumasta intoillut sosiaalisen median välityksellä. Nyt on aika pitkästä aikaa suunnata katseemme tulevaisuuteen: millaisia elokuvia Disneyltä ja Pixarilta on lähivuosina tulossa?

Inside Out - mielen sopukoissa 

Lähde: http://disney.wikia.com

Inside Out on pyörinyt jo pitkään Yhdysvaltojen teattereissa, ja Suomen ensi-ilta koittaa vihdoin parin viikon päästä 28.8. Tämä Pixarin elokuva kertoo Riley-nimisen tytön pään sisäisistä tapahtumista, ja pääosissa nähdään tunteet Ilo, Suru, Kiukku, Inho ja Pelko. Pääsemme näkemään, miten Riley käyttäytyy eri tunteiden ohjatessa tytön mieltä. Elokuva vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta - eikä sitä tarvitse onneksi odottaa pitkään!

The Good Dinosaur

Lähde: http://disney.wikia.com

Pixarilta ilmestyy myös toinen elokuva tänä vuonna! Tai The Good Dinosaur saapuu Yhdysvaltojen teattereihin tämän vuoden marraskuussa, eli Suomessa ensi-ilta nähdään varmaan alkuvuodesta. The Good Dinosaur -elokuvassa on mielenkiintoiset lähtökohdat: mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurusten joukkotuhon aiheuttanut meteoriitti olisi lentänyt maan ohi? Elokuvassa seikkailevat siis sukupuuton välttäneet dinosaurukset ihmisten kanssa rinta rinnan. Tätäkin elokuvaa odotan innolla.

Zootopia

Lähde: http://disney.wikia.com

Disneyn seuraava klassikko Zootopia ilmestyy jo maaliskuussa 2016 (Amerikassa)! Näitä elokuviahan julkaistaan hurjaa vauhtia! Zootopiassa seikkailee ihmisenkaltaistetut (eli kahdella jalalla seisovat ja vaatteita käyttävät) eläimet, eikä elokuvan maailmassa ole ihmisiä ollenkaan. Elokuvan päähenkilöinä seikkailevat pupu-poliisi Judy Hopps sekä Nick Wilde -kettu, jotka ratkaisevat yhdessä jonkinnäköistä mysteeriä Zootopia-kaupungissa. Minulla on suuret ennakko-odotukset myös Zootopiaa kohtaan. Disneyltä ei ole pitkään aikaan ilmestynyt elokuvaa, jossa eläimet seikkailevat omassa maailmassaan ilman ihmisiä. Edellinen tällainen elokuva on ollut Pikku Kananen, joten Zootopian ei tarvitse olla kummoinen, että se nousisi edeltäjäänsä paremmaksi elokuvaksi. :)

Moana

Lähde: http://disney.wikia.com

Moana on Zootopian jälkeen tuleva Disneyn klassikko. Ensi-iltansa elokuva saa vuoden 2016 marraskuussa, eli Suomessa alkuvuodesta 2017. Moanan tapahtumapaikkana on Oseanian saaristot ja meri, ja päähenkilönä on nuori Moana, joka lähtee lautalla tutkimaan saaria. Seikkailuunsa Moana saa kaveriksi puolijumala Mauin, josta kertoviin legendoihin koko elokuva perustuu. Itse odotan näistä kahdesta seuraavasta Disneyn klassikosta enemmän Zootopiaa, vaikka Moanakin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen varma, että Moana tarjoaa meille ainakin henkeäsalpaavan upeita merimaisemia, sekä suomalaisille tuntemattomampaa mytologiaa.

Toy Story 4

Lähde: http://comicbook.com

Kyllä, Toy Storyyn on tulossa taas yksi jatko-osa! Toy Story 4:n pitäisi nähdä päivänvalo kesällä 2017. D23-tapahtumassa kerrottiin, että tulevassa elokuvassa kerrottaisiin Woodyn ja Bo Peepin rakkaustarina - mutta ensin lelujen pitäisi löytää Bo Peep, joka on hävinnyt jonnekin kolmannessa lelu-elokuvassa. Minulla on hieman ristiriitaiset odotukset tämän elokuvan suhteen. Toy Story 3 olisi ollut täydellinen lopetus lelujen seikkailuille. Toisaalta kaikki Toy Storyt ovat mahtavia elokuvia, enkä usko, että neljännen laatu laskisi ainakaan paljoa edellisiin verrattuna. Woodyn ja Bo Peepin suhdetta ei myöskään käsitellä kunnolla aiemmissa Toy Storyissa, joten aihe kiinnostaa. Toisaalta onko neljäs osa liikaa...? Hmmm.... Vain aika näyttää!

Finding Dory 

Lähde: http://disney.wikia.com

Nemoa etsimässä -elokuva saa jatko-osansa Finding Dory (Dorya etsimässä?) elokuvan myötä vuonna 2017. Tuleva elokuva keskittyy Doryyn, joka etsii elokuvassa perhettään. Elokuva vastaa myös kysymykseen, miksi Dory oli yksin valtameressä Marlinin törmätessä häneen ensimmäisessä elokuvassa. Viime kerralla tästä elokuvasta puhuessani odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin matalalla. Nyt ne ovat hieman nousseet, mutta en vieläkään ymmärrä, miksi tätä elokuvaa piti alunperinkään lähteä tekemään. Nemoa etsimässä on hyvä elokuva ihan yksinäänkin.

Ihmeperhe 2 

Lähde: http://comicbook.com

Ihmeperhe 2:n ensi-iltaa ei ole vielä lyöty lukkoon, se nähdään teattereissa joko vuonna 2017 tai 2018, tai peräti vasta 2019. Tällä hetkellä Pixarin studioilla ollaan kirjoittamassa elokuvan käsikirjoitusta, joten juonesta ei ole paljon tietoa. Elokuva tulee keskittymään kuitenkin tuttuun perheeseen. Minulla on hieman samat mietteet Ihmeperhe 2:n kanssa kuin Finding Dory -elokuvan kanssa - jatko-osaa ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä. Tuntuu, että pian kaikkiin Pixarin elokuviin on tehty/tekeillä jatko-osat, ja se sotii vastaan itse ihailemaani Pixarin elokuvien ainutkertaisuutta kohtaan. Uskon, että jatko-osista tulee ihan hyvät... mutta entä jos ei tulekaan? Entä jos ne pilaavat alkuperäisen tarinan ihanuuden täysin? Oli miten oli, pitää ne kuitenkin katsoa sitten aikanaan. :)

Autot 3 

Lähde: http://comicbook.com

Ja taas yksi jatko-osa Pixarin elokuville! Autot 3:n ensi-ilta on näillä näkymin kesällä 2018. Tästäkään elokuvasta ei tiedetä vielä paljon mitään. Minun mielestäni Autot 2 on tällä hetkellä huonoin Pixarin muuten niin mahtavista elokuvista, eikä Autot 3:nkaan tämän takia hirveästi innosta. Uskon kuitenkin, että elokuvaa odottaa innolla miljoonapäinen joukko pikku poikia (ja Pixar-faneja), ja elokuva tulee menestymään hyvin kassaluukuilla. Ehkä näemme joku päivä vielä Autot 4:kin. Ja ehkä Autot 3 yllättää minut positiivisesti, olihan Toy Story 3:kin minusta parempi kuin Toy Story 2.

Gigantic

Lähde: http://disney.wikia.com

Moanaa seuraava Disney-klassikko on Gigantic, joka valmistunee vuonna 2018. Alunperin Gigantic kulki työnimellä Giants. Elokuva mukailee tuttua satua Jaakko ja Pavunvarsi. Elokuvan tapahtumapaikkana on Espanja - ja jättiläisten asuttamat pilvet Espanjan päällä. Elokuvassa Jaakko kohtaa pilvissä 11-vuotiaan jättiläistyttö-Inman - paljon muuta elokuvasta ei tiedetäkään. Paitsi että se tulee olemaan musikaali. Odotan Gigantic-elokuvaa innolla!!! :)

Frozen 2 

Lähde: http://disney.wikia.com

Kyllä, supersuositulle Frozenille on tulossa jatko-osa joskus tulevaisuudessa. Tämänkin jatko-osan suhteen ajatukseni ovat ristiriidassa. Frozen oli hyvä elokuva tuollaisenaan, ja pidin siitä, että se jätti kysymyksiä ilmaan siskosten tulevaisuudesta. Lyhäri Frozen Fever (josta kuva on) sitten näytti, että Annan ja Elsan elämä Arendellessa jatkuu onnellisesti. Minulla on hieman sellainen tunne, että Frozen 2 haluttiin tehdä vain rahastuksen maku suussa. Toivon hartaasti, että elokuvan tekijöillä on ainutlaatuinen jatko-osa mielessä, eikä se sortuisi mihinkään kliseiseen rakkaustarinaan, kuten ei ensimmäinenkään osa. Odotukseni elokuvaa kohden ovat negatiiviset, mutta yritän pitää peukut pystyssä. Toivon, että elokuva yllättää minut positiivisesti!

Coco 

Lähde: http://disney.wikia.com

Viimeksi tulevia elokuvia käsittelevässä kirjoituksessani tämä elokuva kulki vielä nimellä The untitled Pixar movie about Dia de los Muertos. Nyt tämä Kuolleiden päivästä kertova Pixarin elokuva on saanut nimen: Coco. Elokuvan päähenkilönä on 12-vuotias Miguel, joka kohtaa kuolleita sukulaisiaan. Huuuu! Kuulostaapa jännittävältä! Elokuvan julkaisuajankohdata ei ole vielä tietoa, mutta tätäkin elokuvaa odotan innolla! 

Näiden animaatioiden ohella Disney julkaisee live action -elokuvia, joista eniten odottamani, Star Wars: The Force Awakens saa ensi-iltansa jo joulukuussa! Jee! Disney jatkaa myös klassikkojensa muuntamista näytellyiksi elokuviksi, ja luvassa on versiot mm. Viidakkokirjasta, Kaunottaresta ja Hirviöstä sekä Dumbosta(!). Liisa Ihmemaassa ja Pirates of the Caribbean -elokuvat saavat myös jatko-osat, ja Marvelin supersankarielokuvia on tulossa kanssa hirveästi.

Mikä on sinun mielipiteesi tulevista Disneyn ja Pixarin elokuvista? Mitä elokuvaa odotat eniten? Entä mitä mieltä sinä olet siitä, että niin monelle elokuvalle on tulossa jatko-osa? Mielenkiinnolla luen muiden mielipiteitä. :) 

(YouTubesta löytyy muuten trailerit/teaserit Inside Outiin, The Good Dinosauriin, Star Warsiin ja Zootopiaan.)

Täällä ruoka maistuu aina parhaalle!

Kesän alussa sain lukijalta toiveen, että tekisin TOP-listan herkullisimmista Disney-elokuvista. Saisin itse päättää, käsittäisinkö "herkullisuuden" visuaalisesti herkullisena, vai ruokien takia herkullisena. Koska olen varsinainen sokerihiiri, valitsin oikopäätä jälkimmäisen vaihtoehdon. Listalle pääsivät siis elokuvat, joiden ruoka-annokset näyttävät vastustamattomilta, tai joissa ruokaa ja syömistä kehutaan joillakin muilla tavoin. Löysin lopulta yllättävän vähän Disney-elokuvia, joissa ruoka olisi saanut erityiskohtelua. Niin päätin ottaa listaan mukaan myös Pixarin elokuvat helpottaakseni listan tekemistä. :) Tässä tulee siis TOP10-lista herkullisimmista Disney-elokuvista!

10. Kaunotar ja Kulkuri

Kaunottaren ja Kulkurin kaikkein ikonisin kohtaus koetaan spaghettilautasen äärellä. Kohtauksen tunnelma olisi hyvin erilainen, jos koirat söisivät koiranruokaa tai luita Bella Notten soidessa taustalla - spaghetti on siis hyvin tärkeä elementti kohtauksessa. Ensinnäkin sen imemisen kanssa voi hassutella, mutta toisekseen se tuo kohtaukseen romanttista jännitettä (niin hassulta kuin sen sanominen kuulostaakin!). Ilman spaghettia Kaunotar ja Kulkuri eivät olisi pussanneet, ja kuka tietää, jos treffit olisivat muuten loppuneet jo siihen! Spaghetti näyttää myös täydellisesti valmistetulta, ja söisin samanlaisen annoksen mielelläni. :)

9. Urhea

Pixarin Urheassa ruokaa käsitellään monessa eri kohtauksessa. Merida taitaa itse olla varsinainen ruoan ystävä, ja se näkyy myös leffassa. Merida tykkää syödä omenoita, ja hän rouskuttaakin niitä aina sopivan tilaisuuden tullen. Meridalla on myös avoin pääsy linnan keittiöön, ja keittiö onkin yllättävän monen kohtauksen tapahtumapaikkana. Meridan perheen näytetään aterioivan täydeksi katetun pöydän ääressä, ja pöydässä pääsemme tutustumaan skotlantilaiseen herkkuun, haggikseen. Muiden klaanien tullessa linnaan järjestetään tietysti suuret juhlat, joista ei ruokaa ja juomaa puutu. Meridan ja kuningatar Elinorin samoillessa metsissä ensisijaisen tärkeää on saada maha täyteen ruokaa, ja niin purtavaa etsitään metsän antimista. Urheassa esiintyy myös ruoka, jolla on suuri merkitys juonta eteenpäin vievänä keinona. Meridan äidilleen antama marjaleivos ei ole niin herkullinen kuin miltä näyttää, sillä leivoksessa on taikaa!

8. Lumikki

Urhean lailla myös Lumikissa esiintyy taikuutta sisältävä ruoka-aine, joka Lumikissa on kaikkien tuntema omena. Ilkeän kuningattaren myrkyllä kyllästämä omena saa syöjänsä vaipumaan ikiuneen, josta herää vain tosirakkauden suudelman avulla. Lumikki menee tietenkin maistamaan kyseistä omenaa, mikä ei sinällään ole ihme, sillä omena näyttää punaisuudessaan todella herkulliselta! Elokuvan aikana myös Lumikki tekee kääpiöille toinen toistaan herkullisemmilta näyttäviä ruokia. Ensimmäisenä päivänä hän tekee keittoa, mikä valloittaa kääpiöiden sydämet puolelleen, ja toisena päivänä hän leipoo jokaiselle kääpiölle oman piirakan. Pienenä nämä piirakat tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja olisin halunnut äidin leipovan minulle juuri samanlaisia piirakoita, missä olisi mutkikkaat reunat ja nimi kirjoitettu päälle yhdestä taikinapitkosta. Jostain syystä suomalaiset puolukka- ja mustikkapiirakat eivät olleet ihan samanlaisia kuin elokuvassa.

7. Ötökän elämää

Pixarin Ötökän elämää ei ehkä ole se kulinaarisuuden riemuvoitto ihmisten kannalta katsottuna, sillä elokuvassa herkutellaan siemenillä ja marjoilla. Olen kuitenkin aina pitänyt tällaisista pienoiskoossa tapahtuvista herkutteluista, ja minusta on ollut mielenkiintoista katsoa, kuinka meille niin pieneltä näyttävä siemen onkin muurahaisille sitä herkkuruokaa. Aivan samalla tavalla olen pitänyt tosi paljon Tuhkimossa kohtauksesta, jossa Huli kerää maissia syliinsä herkutellakseen sillä. Ötökän elämää -elokuvan juoni pyörii hyvin vahvasti ruoan ympärillä, sillä muurahaisten pitää kerätä heinäsirkoille ruokaa talven varalle, jottei heinäsirkat tuhoa muurahaisten yhdyskuntaa. Muurahaiset päättävät sitten lopulta pistää kampoihin tätä jokavuotista perinnettä kohtaan - ruoka kuuluukin heille, jotka ovat sen keränneet! 

6. Nalle Puh

Nalle Puhin vatsaan mahtuu aina hyvin hunajaa, ja tämän asian ympärillä pyöritään hyvin paljon Nalle Puh -elokuvassa. Yhdessä elokuvan pienistä tarinapätkistä Nalle Puh lähtee "lainaamaan" Kanilta hunajaa, ja tämän tehtyään nalle jää kiinni Kanin ulko-oviaukkoon. Puhin pitää sitten laihduttaa, jotta hän pääsee irti kolosta. Melkein kaikkien elokuvan pätkien lopuksi Puolen Hehtaarin Metsän väki juhlii, ja Puh juhlii tietenkin hunajapurkki tassuissaan. Nalle Puh -elokuviin kuuluu olennaisesti syöminen ja herkutteleminen. Puhin syömä hunaja näyttää muuten aivan ihanan tahmaiselta ja herkulliselta, oijoi!

5. Nalle Puhin elokuva

Kuten edellä jo sanoin, Nalle Puh -elokuviin kuuluu olennaisesti syöminen ja herkutteleminen, etenkin hunajan kanssa, eikä Nalle Puhin elokuva ole tästä säännöstä poikkeus. Tässä elokuvassa Nalle Puh tosin yrittää koko elokuvan ajan etsiä itselleen hunajaa, sillä hänen ruokakaappinsa ovat tyhjät. Elokuvan aikana Puh näkee nälissään näkyjä, ja uneksii muun muassa olevansa hunajasta tehdyssä maailmassa. Elokuvan lopussa Nalle Puh palkitaan, yllätys yllätys, hunajapurnukalla. Nalle Puhin elokuva pääsee listallani korkeammalle sijoitukselle kuin vuonna 1977 tehty edeltäjänsä, sillä uudemmassa versiossa hunajaa ja syömisen ihanuutta korostetaan ehkä vielä vähän enemmän.

4. Kaunotar ja Hirviö

Kaunotar ja Hirviö pääsee tähän listalle oikeastaan vain yhden kohtauksen takia. Vieraamme-laulun aikana linnan henkilökunta näyttää Bellelle, miten vierasta kohdellaan. He tarjoavat Bellelle toinen toistaan ihanamman näköisiä ruokia kiihkeässä tahdissa. Ruokalajit ovat tietysti ranskalaisen keittiön mestariteoksia. Ruokailijan viihdykkeestä pidetään huolta koko astiakaapin sisällön voimin. Kohtaus on hyvin värikäs, riemukas ja herkullinen. Ainoa asia, mikä kohtauksessa mietityttää, on se, ehtiikö Belle syödä ruokaa kunnolla, kun hänen ympärillään tapahtuu niin paljon muuta!

3. Prinsessa ja sammakko

Prinsessan ja sammakon päähenkilö, Tiana, haaveilee oman ravintolansa perustamisesta. Koska haaveet ovat tämän suuntaisia, ei ole ihmekään, että elokuvassa  käsitellään ruokaa. Tiana on itse aivan loistava kokki. Ruoanlaiton taidon hän on oppinut isältään, jolla oli aikanaan samansuuntaisia haaveita kuin tyttärellään. Tianan bravuureita on kaksi: herkullinen beignet (-munkki?) ja ruokaisa gumbo-keitto. Gumboa Tiana tekee elokuvassa monta kertaa: ensin isänsä kanssa, sitten rämeellä Naveenin kanssa, ja myös Mama Odie hämmentelee omaa gumbo-pataansa. Keittokohtauksiin kuuluu oleellisesti tabascon lisäys. Beignettejä Tiana leipoo lähinnä elokuvan alussa, kun hän tarjoilee niitä ystävänsä Charlotten naamiaisjuhlissa. Nuo tomusokerilla koristellut leipomukset näyttävät todella herkullisilta - ja niin myös kaikki, mitä Tiana kuvittelee leipovansa laulun Voin saavuttaa aikana. Nami nam!

2. Räyhä-Ralf

Räyhä-Ralf tykkää syömisestä - ei hän muuten salakuljettaisi kirsikoita pelikoneesta toiseen. Vaikka elokuvassa näytetään ruokia ja herkkuja siellä täällä (mm. Fixari-Felixin juhlakakku), pääsee elokuva listan toiselle sijalle Sokerihuuma-maailmansa takia. Elokuvan yhtenä tapahtumapaikkana toimii hempeän värinen Sokerihuuma-peli, jossa kilpaillaan autoradalla. Autopeli ei kuulosta kovin herkulliselta... Muuttuuko ajatus yhtään herkullisemmaksi, jos sanon, että koko pelin maailma ja autot on tehty herkuista? Sokerihuumassa nähdään muun muassa piparkakku- ja muffinssi-autoja, donitsi-poliiseja (hih!), jäätelömäkiä, lakukatuja, piparminttupuita, limpparijokia ja mentos-vuori. Aaaah! Tuo peli on oikea sokerihiiren unelma! Aaaaaaahhhhh.....

1. Rottatouille

Ensimmäiselle sijalle tällä listalla kuuluu ehdottomasti Rottatouille. Kyseisen Pixarin elokuvan kantava teema on ruoka ja ruoanlaitto.  Elokuvan päähenkilö, Remy-rotta, haaveilee kokin urasta. Haaveiden tiellä on se tosiasia, että hän on rotta, eikä keittiössä hääräileviä rottia katsota kovin hyvällä. Remy liittoutuu yhteen nuoren Linguinin kanssa, jonka avulla hän pääsee kokkaamaan huippuravintolan keittiöön. Elokuvassa näytetään kivasti, miltä eri maut maistuvat (miettikää, makuja näytetään meille, vaikka emme saa niitä omilla makunystyröillämme maistaa!), ja miltä eri ruokien yhdistelmät maistuvat, ja kuinka yhdistelmä muuttaa alkuperäistä makua. Rottatuillessa esitellään myös toinen toistaan ihanamman näköisiä ruokia, joista elokuvan nimikkoruoka, ratatouille, on herkullisimman näköinen. Oi että nyt tuli nälkä tuota kuvaa katsoessa!

+ BONUS: Herkules!!!

Mitä minä olen höpöttänyt koko yllä olevan listan!? Kaikkien aikojen HERKULLISIN Disney-elokuvahan on tietysti herkku-pojasta kertova elokuva, Herkules!!!! :D

Tuleva syksy

Olen pahoillani, että olen taukoillut nyt blogiin kirjoittamisessa kuukauden! Hups! Ei tauosta ihan näin pitkä pitänyt tulla... Syyn selitin jo viime kirjoituksessa: valmistelin ja juhlin häitä. Päätimme myös mieheni (!) kanssa lähteä yllättäen häämatkalle pari päivää juhlien jälkeen, enkä kuherruskuukauden aikana ole tietenkään istunut koneen ääressä. Nyt tänään palasin kuitenkin Suomeen ja kotiin, ja nyt minulla pitäisi olla aikaa taas blogitekstien kirjoitteluun (ja muiden kirjoittamien blogien lueskelemiseen). Maanantaina tosin alkaa taas työt pitkän loman jälkeen, joten toivottavasti työväsymys ei iske - ainakaan kovin lujaa. Huoh. 

Noh, mutta jottei tämä teksti menisi kokonaan oman elämänkertani parissa, niin kerrottakoon, millaisia tekstejä alkavalle syksylle on tiedossa. Ainakin jatkan "paras hahmo kustakin elokuvasta" -sarjan kirjoittelemista - jospa saisin syksyllä julkaistua pari uutta osaa lisää. Olen myös kirjoitellut jo parikin TOP-listaa, jotka pitäisi vain puhtaaksikirjoittaa ja kasata muutenkin kokoon. Elokuva-arvosteluja olisi myös tarkoitus kirjoittaa. Minullahan ei ole enää montaa elokuvaa jäljellä klassikkosarjan loppuun, joten ehkä otan loppukirin, ja saan loput elokuvat arvosteltua tämän vuoden puolella? Luulen, ettei tämä haave pääse kuitenkaan toteutumaan, arvosteluissa on niin paljon kirjoitettavaa... Mutta alkuvuodesta 2016 saatan ainakin tämän urakan loppuun! Syksyllä olisi tarkoitus myös aloitella uutta "tuotantokautta" Ken on maassa kaunehin? -sarjasta. Kilpailijoiden haku alkaa nyt, ja kisan alkaminen riippuu tuomarin, valokuvaajan ja tulevien kilpailijoiden aikataulujen yhteensovittamisesta. ;) Luvassa on siis paljon, paljon kivaa - ainakin minusta! Toivottavasti myös teistä!

Ei mitään hajua, mistä tämä kuva on otettu, se on ollut tallennettuna koneelle ties kuinka monta vuotta!