Fantasia - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kolmas Disneyn klassikkoelokuva on valmistunut vuonna 1940, samana vuonna kuin Pinocchio. Fantasia oli Walt Disneylle todella tärkeä teos. Hän halusi, että samankaltainen teos eri sävellyksin olisi julkaistu joka vuosi, mutta tämä ei loppujen lopuksi mahdollistunut. Syynä oli ehkä se, että Fantasia ei menestynyt ilmestymisaikanaan teattereissa (mutta vuonna 1969 sen vastaanotto oli positiivisempi). Elokuva kuitenkin voitti vuonna 1942 tekniikka-Oscarin. Fantasia sisältää monta animaatiota, jotka on animoitu tiettyjen sävellysten perusteella. Animaatiot perustuvat siis siihen näkymään/mielikuvaan, joka animaattoreille on tullut heidän kuultuaan musiikin. Osa tarinoista on abstrakteja kuvia, joissakin mukana kulkee tarina. Jokainen animaatio kestää n. 10 minuuttia, koko elokuvan pituus on 119 minuuttia. Kaikkiaan 8 eri animaatiota juonnetaan aina erikseen ihan elävien ihmisten kanssa. Elokuvan keskellä on myös väliaika. Seuraavaksi kerron jokaisen tarinan juonen lyhyesti. 

Toccata ja fuuga d-molli (J.S.Bach): Ensimmäinen animaatio on abstraktia taidetta. Animaatiossa viisi viivaa, joita voisi kuvitella viulun kieliksi, maalaavat erilaisia kuvia esille. Välillä viivat näyttävät liikkuvan dyynejä pitkin, välillä ne leijuvat taivaalla. Tosin ennen kuin abstrakti taide alkaa, esitetään tarinassa varjokuvia orkesterin soittajista. 

Pähkinänsärkijä (P.Tsaikovski): Tässä teoksessa animaatio-aiheet vaihtuvat musiikin eri teemojen mukaan. Aluksi edessämme lentää keijuja, jotka tuovat ihanan timanttimaisen kasteen kukille, lehdille ja hämähäkinseiteille. Seuraavaksi kuviin astuu sieniä, jotka tanssivat hurjan tanssin. Sienet muistuttavat hyvin paljon kiinalaisia lakkeineen ja vinoine silmineen. Sienijoukosta erottuu yksi pieni sieni, joka ei osaa tanssia vielä kauhean hyvin. Sitten tanssin esittävät kauniit kukat. Kukkien jälkeen siirrytäänkin veden alle, jossa hyvin Cleomaiset (Pinocchiosta) kalat esittävät tanssia, ja kaunein kaikista on valkoinen kala. Sitten siirrymme taas kansainvälisiin tunnelmiin venäläisiltä näyttävien ohdakkeiden ja hollantilaisten tulppaanien tanssin muodossa. Viimeiseksi vuodenaika vaihtuu ruskakeijujen tuodessa syksyn, ja lopuksi lumikeijujen lennellessä alas taivaalta lumihiutaleiden hahmossa jäätä muodostamaan. 

Noidan oppipoika (P.Dukas): Noidan oppipoika on kenties Fantasian tutuin tarina. Oppipoikana häärii Mikki Hiiri, joka haluaa päästä työstään helpolla. Mestarinsa ruvetessa unille Mikki lainaa taikurin taikahattua, ja loihtii luudan kantamaan vettä kaivosta taloon hänen sijastaan. Mikki nukahtaa uneen, ja kun hän herää unesta, alkaa vesi lainehtia jo lattialla. Mikki hakkaa luudan pirstaleiksi kirveellä, mutta kaikista luudan sirpaleista kasvaakin täysikokoisia luutia, jotka jatkavat veden sisään tuontia. Juuri, kun talo on täysin veden vallassa ja Mikki meinaa hukkua, herää noita ja taltuttaa veden Mooseksen lailla. Mikki saa noidalta vihaisen katseen, ja Hiiri joutuu lopulta häpeillen hakemaan itse vettä kaivosta. 

Kevätuhri (I.Stravinski): Tämä tarina esittää maapallon synnyn. Kaikki alkaa avaruudesta, jossa kelluu nuori kivinen planeettamme Maa. Kuvakulma siirtyy maan pinnalle, jota moukaroivat meteoriitit ja jossa magma pulppuaa ja höyryä nousee. Jostain saapuu vesi, joka tyynnyttää magman. Tämä mahdollistaa elämän alun, ja pian vesissä uiskenteleekin soluja, joista kehittyy kaloja ja myöhemmin dinosauruksia. Animaatiossa esitellään kaikkia erilaisia dinosauruksia veden alla elävistä maan päällä kulkeviin ja ilmassa lenteleviin. Kaikista pelottavin on Tyrannosaurus Rex, jonka pelottavuutta ja voittamattomuutta kuvataan julmasti. On se Rexkin kuitenkin voitettavissa, sillä animaatio kertoo, kuinka planeetalle tuli kauhea kuivuus ja kaikki dinosaurukset kuolivat. Tarina loppuu siihen mistä alkoikin, eli maapallon kuvaukseen avaruudesta. 

Pastoraalisinfonia (L.Beethoven): Tässä tarinassa kuvat vaihtuvat taas musiikin teemojen mukaisesti. Tarina sijoittuu antiikin Kreikkaan Olympos-vuorelle, jossa aluksi näemme pienten faunien ja yksisarvisten leikkiä. Kuva vaihtuu pegasos-perheen kuvaamiseen, ja näemme heidän liitävän ilmassa kauniisti. Pegasoksia seuraa kentaurit. Näemme naiskentaurien laittautuvan kauniiksi, ja mieskentaurien saapuvan heidän luokseen. Pienillä amoreilla on näppinsä pelissä kentauri-sukupuolten yhteen saattamisessa. Kohta paikalle saapuu viininjumala Bacchus, joka järjestää hurjat alkoholipitoiset bileet. Juhlat loppuvat kuitenkin nopeasti, sillä Zeus alkaa viskellä salamoita ympäri Olymposta. Lopulta Zeus nukahtaa ja myrsky laantuu. Sitten toinen jumala maalaa taivaalle sateenkaaren ja kolmas tuo paikalle yön. 

Tuntien tanssi (A.Ponchielli): Jälleen kerran kuvat vaihtuvat musiikin teemojen mukaan. Animaatio kertoo eri eläimistä, jotka tanssivat balettia. Aluksi tanssivat strutsit, jotka luonnehtivat aamua. Sitten tanssii virtahevot, jotka luonnehtivat päivää. Yksi virtahepo, nimeltään Hyacinth, jää tanssimaan kaikkien loppujen esityksien ajaksi. Kolmanneksi tanssivat norsut, jotka luonnehtivat aamua. Neljäntenä tanssivat hyvin vampyyrimaisilta muistuttavat krokotiilit, jotka yrittävät syödä virtaheporaukan. Ilkeimmän johtaja-krokotiilin nimi on Ben Ali Gator. Krokotiileillä kuvataan yötä. Lopuksi kaikki eläimet tulevat tanssimaan yhdessä. Krokotiilit yrittävät syödä kaikki muut eläimet, mutta lopulta päivä ja valo voittavat! 

Yö autiolla vuorella (M.Musorgski) / Ave Maria (F.Schubert): Aluksi Musorgskin teos kertoo vuoren paholaisen heräämisestä yöllä. Tämä demoni manaa kuolleitten henkiä ”eloon”, ja kaikki henget saapuvat vuorelle viettämään julmia tanssiaisia. Aamun sarastaessa kirkon kellot alkavat soida, ja tämä ääni pelottaa henget ja demonin pois. Samalla alkaa Ave Maria. Kappaleen aikana huppupäiset ja valoa kantavat ihmiset kulkevat hyvin Prinsessa Ruususmaisessa metsässä kohti valoa ja aamua. 

Mielestäni elokuvan tarinoista ne, joissa on edes jonkinlainen juoni, ovat paljon parempia abstrakteihin kuviin verrattuna. Noidan oppipoika on tarinoista varmasti paras. Piirrosjälki eri animaatioissa on hyvää, mutta joistakin animaatioista huomaa, että ne on suhaistu vauhdilla. Luulisi, että näin lyhyisiin animaatiopätkiin viitsittäisiin panostaa! Alun perin elokuvaan piti ottaa mukaan myös Salvador Dalin ideoima animaatio, mutta idea kuopattiin. Myös Sibeliuksen Tuonelan joutsenta harkittiin yhden animaation taustamusiikiksi. Hyvä Suomi! 

Fantasian musiikki on kenties parasta elokuvassa. Klassisten säveltäjien mahtavat teokset osaavat antaa animaatioille sopivan tunnelman. Elokuvan musiikin soittaa Philadelphian orkesteri, ja kapellimestarina toimii Leopold Stokowski. Musiikki elokuvassa on täysin instrumentaalista viimeistä Ave Mariaa lukuun ottamatta. Kappaletta ei ole tietenkään ryhdytty suomentamaan, vaan se kuullaan kauniina alkuperäisversiona. 

Sanalla sanoen Fantasia on tylsä teos. Anteeksi. Fantasia on tehty taide-elämystä silmälläpitäen, ja se on ehkä liian ”kultturelli” minun makuuni. Elokuva kestää kaksi tuntia, ja on täten kaikista pisin Disney-elokuva. Elokuvan katsomiseen vaaditaan tietty mieliala, sitä ei voi katsoa vain viihtymisen ja ajan viettämisen toivossa. Idea on tietenkin mainio, mutta… Mielestäni animaatioiden välillä olevia juontoja ei tarvittaisi ollenkaan. Ne pidentävät elokuvaa ihan turhaan. Kaiken lisäksi elokuvan alussa ja lopussa ja väliajan molemmin puolin näytetään, kuinka ihmiset tulevat (/lähtevät) orkesteriin (/orkesterista), joka on täyttä turhuutta! DVD-versiossa ei mielestäni tarvitsisi olla edes sitä väliaikaa, tosin se on varmasti lyhyempi, mitä aikoinaan teattereissa. Tulenkin siihen tulokseen, että suosittelen Fantasiaa niille, jotka haluavat elämäänsä kulttuuria hieman orkesterissa käyntiä vastaavassa muodossa. Perinteisten Disney-elokuvien fanittajille Fantasia erottuu selvästi joukosta, mutta kuuluu silti Disneyn ihmeelliseen maailmaan tärkeänä osasena. 

Loppuun mielenkiintoista tietoa, jota löysin Internetistä elokuvaan liittyen. Alun perin Noidan oppipojassa oppipojan piti olla Lumikin Vilkas, mutta idea muutettiin Mikkiin Walt Disneyn päätöksellä. Animaation noidan sanotaan olevan Walt Disneyn esikuva, joka omaa joitain Waltin eleitä (kuten kulmakarvan kohottamisen). Animaattorit kutsuivatkin hahmoa nimellä Yen Sid. Ai mikä? Lukekaapa nimi takaperin…

Magic mirror on the wall... 1.

Tervetuloa mukaan seuraamaan vuoden 2012 Ken on maassa kaunehin? -kisaa!!!! Tänä vuonna luvassa on naurua, kauhua ja ihania kuvia. Uudella tuotantokaudella on mukana yhteensä 14 neitoa, joista vain yhdestä voi tulla kisan voittaja Tianan seuraajaksi. Tällä kertaa tuomarilla ei ole ennakkosuosikkia (kuten viime vuonna oli, köh köh...), joten kaikilla tytöillä on yhtäläiset mahdollisuudet voittoon! No niin oli kyllä viime vuonnakin mutta kuitenkin... Ja tänä vuonna olemme saaneet uuden valokuvaajan, joten kuvat ovat viime vuotta parempia! (Suomeksi: Anna on löytänyt mahtavan Disney-kuvasivuston!) Ennen varsinaisen kisan aloittamista kerratkaamme äänestysohjeet.

Ken on maassa kaunehin? -kisassa äänestätte te, arvoisat lukijat/katsojat. Joka viikko pudotamme yhden tytön kisasta pois. Kisassa äänestetään sitä tyttöä, jonka haluatte pois kisasta, josta ette pidä yhtään. Äänestäminen tapahtuu tekstien alla olevaan kommentointi-laatikkoon (jos se ei onnistu, voi tuomarille ilmoittaa tahtoessaan äänensä muilla keinoin, esim. sähköpostilla). Jos useampi tyttö saa yhtä paljon ääniä, pois lähtijä arvotaan rehdillä arvonnalla tuomarin kunniallisella avustuksella. Tuomari ei laske, kuinka monta kertaa tietty äänestäjä on äänestänyt, eli äänestää voi vaikka kuinka monta kertaa tahtoo! Eli äänestätte aina sitä tyttöä, jonka haluatte tippuvan.

Ja sitten itse kisan pariin! Hii! Kisa alkaa samalla tavoin kuin viime vuonna: kilpailijoista otettiin lähikuva. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvojen täytyy olla täydelliset, mutta kehoon ei kiinnitetä huomiota. Samalla tytöt esitellään kaikelle kansalle. Ja eiköhän astuta kuvien pariin!

Esmeralda saapuu kilpailuun Ranskan maalta, suoraan pääkaupungista Pariisista. Esmeralda edustaa kisassa mustalaisia, ja on tullut köyhistä olosuhteista. Esmeraldan motto on: "Kaikki on lapsia maan."

Esmeralda on ymmärtänyt kuvan aiheen täydellisesti. Hänen kasvonsa näyttävät mysteerisiltä: hieman vakavilta mutta kuitenkin hymyileviltä. Esmeraldan paksut mustat hiukset ovat aivan upeat! Korvakoru hieman mietityttää tuomaria: miksi sellainen on vain toisessa korvassa? Mutta todella onnistunut kuva!

Kida on kotoisin Atlantiksesta. Atlantiksen prinsessa ei kuitenkaan ala paljastamaan, missä tämä tarujen kaupunki sijaitsee, ettei kaupunki täyttyisi onnen onkijoista. Kidan motto on: "Kyllä se päivä paistaa risukasaankin."

Kidan vino hymy on hurmaava. Kidan valkoiset hiukset ovat erikoinen tapaus, hänen ikäisissä tytöissä tuon värisiä hiuksia ei kauheasti näe. Neidon meikki on erikoinen, ja se menee ihan poskelleen! Kidalla on Esmeraldan tavoin vain yksi korvakoru. Onkohan tämä joku uusi muoti-ilmiö, josta tuomarilla ei ole hajuakaan? Kidan hymy on ihana, mutta jotain kuvasta jää silti puuttumaan. Myös valaistuis on kummallinen, mutta siitä saamme syyttää valokuvaajaa.

Kisamme punapää Merida on kotoisin Skotlannista. Meridan isä on kuuluisa skotlantilainen heimopäällikkö. Isän lisäksi Meridan perheeseen kuuluu äiti ja kolmoispikkuveljet. Meridan motto on: "Jos voisit muuttaa kohtaloasi, tekisitkö sen?"

Ilmeisesti Merida on nyt kisassa muuttamassa kohtaloaan. Meridan punaiset, käkkärät hiukset hurmaavat kaikki katsojat! Ne ovat aivan ihanat! Tässä kuvassa Meridalla on hyvin vakava, ellei jopa vihainen ilme. Hymy olisi suotavaa tässä kisassa. Meridan oikea käsi näkyy kuvassa epämääräisessä asennossa. Kuvaaja olisi saanut rajata käden pois näkyvistä. Toisaalta Merida ei olisi saanut nostaa kättä niin ylös, että se voisi näkyä kuvassa... Hmm. Meridalla on vielä paljon parannettavaa!

Kisamme varmasti pienikokoisin osallistuja on keiju, jonka nimi on Helinä. Helinän paras kaveri on Peter Pan, ja hän asuu Mikä-mikä-maassa. Helinän motto on: "Lentää voit kauas pois, lentää voit!"

Helinän kasvokuvaan on tullut melkein koko kehokin, mutta se on ihan ymmärrettävää, sillä keiju on niin pieni. Helinä hymyilee kaunista ja leveää hymyä. Mutta miksi hän katsoo alaspäin pää kääntyneenä? Hän näyttää tässä asennossa vähän hassulle, ja vaarana on pelottava kaksoisleuka. Helinän kädet näyttävät käpäliltä, eivät siroilta käsiltä. Mutta hymy on kaunis.

Nakoma on viime vuonna kisassa kolmanneksi tulleen Pocahontasin paras ystävä. Hän osallistui jo viime vuonna pariin otokseen yhdessä Pocahontasin kanssa, ja nyt hän pääsee päätähdeksi. Nakoma on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja hän on intiaani. Nakoman motto kuuluu näin: "Luonto meidät ravitsee tahtiin rummun perinteen."

Nakoma näyttää hyvin intiaanilta kuvassa. Hän on valinnut kuvaan lisämausteeksi kepin, johon hänen vasen kätensä nojaa. Idea on ihan hyvä. Nakoman silmät näyttävät hymyilevän, ja suussakin on jo hymyn esimakua. Jokin suussa jää kuitenkin puuttumaan, ja hymy näyttää suun osalta hyvin väkinäiseltä. Nakoman hiusmalli on hyvin mielenkiintoinen, mutta makunsa kullakin.

Eilonwy on kotoisin Englannista. Hän on prinsessa, joka virui pitkään vankina Hornansarven vankityrmässä. Neito taitaa olla kisamme nuorin osallistuja. Eilonwyllä ei ole minkäänlaista mottoa. Höh.

Eilonwy katsoo kuvassaan oikein nätisti olkansa yli, ja hän hymyilee kameralle kauniisti. Eilonwyn suu on jäänyt vähän hassusti auki, mutta ei se haittaa mitään. Tytöllä on mielenkiintoinen kampaus, jossa on ihme leikkaus hiusten etuosastossa. Eilonwyllä on kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kuva, ja jäämme innolla odottamaan lisää.

Jessie on cowboy-tyttö, joka tulee suuresta Amerikan maasta. Jessie on lelu, joten hänellä on paljon näytettävää pärjätäkseen kilpailussa. Jessien motto on: "Hetket nuo mun sydämeni saa näin muistamaan."

Jessien vaatetuksesta näkyy selvästi hänen kansalaisuutensa ja alkuperänsä. Kenties asustetta voisi hieman muuttaa? Cowboy-vaatteet eivät vetoa millään lailla ainakaan minuun, lähinne ne tuovat ärsytyksen tullessaan. Jessien hymy on vino ja nätti, mutta silmät ovat hieman surullisen oloiset. Kokonaisuudessaan kasvojen ilme vaikuttaa vähän ylimieliseltä. Parannettavaa löytyy paljon!

Nani Pelekai on kansalaisuudeltaan myös amerikkalainen, mutta hänen kotipaikkansa on hieman eksoottisempi kuin Jessien. Nani asuu Hawaijilla yhdessä pikkusiskonsa Lilon kanssa. Nanilla on Lilon huoltajuus, ja hän työskentelee ravintolassa. Nanin motto on: "Lawe mai i ko papa he'e nalu." Mitähän sekin tarkoittaa???

Nanin kulmakarvat ovat samalla tavalla vinossa kuin Jessien. Onkohan tämäkin taas jokin uusi villitys? Nani kyllä vaikuttaa hymyssään ja kulmakarvoissaan lempeämmältä kuin Jessie. Hän tähyää kauas tulevaisuuteen miettien: "Kyllä me selvitään tästä kaikesta." Nanin kasvonpiirteet ovat hyvin mielenkiintoiset, mutta en käy niitä tässä erittelemään, koska niitä ei voi kauheasti muuttaa. Nanin kuva on hyvin tavallinen ja oikeastaan mitäänsanomaton. Se ei ole hyvä eikä huono, vaan keskiverto.

Anita on saapunut kisaamme Englannin Lontoosta. Hän on naimisissa Rogerin kanssa, ja yhdessä he omistavat yli sata dalmatialaista! Anita on siis todellinen eläinten ystävä! Anitan motto on: "Me heräämme varhain jo haukuntaan tarhain."

Kasvokuvakseen Anita on valinnut sivuprofiilikuvan. Tässä kuvassa Anita näyttää hyvin vakavalta. Mikäköhän häntä vakavoittaa? Anita on kyllä hyvin kaunis ja tyylikäs tässä kuvassa, ja sivuprofiilia kannattaakin näytellä. Hattu ja asuste on hyvin perienglantilaiset. Anitan silmät ovat kiinni tuntemattomasta syystä. Kyllähän ne pitäisi edes yrittää pitää auki! Hieman hymyä peliin niin voila!

Kevätär on henkiolento, joka on saapunut kylmään Suomeen Amerikasta. Ehkäpä hän voisi tuoda kevään tullessaan, kuten hän tekee kotonaan St. Helensissä. No ei ehkä vielä kuitenkaan. Kevättären motto on: "Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä."

Kevättären kasvokuva on aivan ihmeellinen. Kevätär hymyilee vienosti, ja hänen upeat hiuksensa täyttävät melkein koko kuvan. Hiuksissa koristeina on ihan oikeita perhosia, sudenkorentoja ja leppäkerttuja. Hengettären silmät ovat erikoisen kultaiset ja muuten hän onkin vihreä kuin alien. Mutta kuva on silti täydellinen!

Marian-neito on kettutyttömme. Hän saapuu kisaan Englannista Sherwoodin metsästä, ja on itsensä Robin Hoodin vaimo. Marian on rikas linnanneito, jonka motto on: "Kerran katsoin, menee maailma näin, nyt se lentää meitä päin."

Marian-neito hymyilee kauniisti kuvassaan. Hän näyttää hyvin rakastuneelta, ja silmäripsien asento kertoo kenties hurmausyrityksestä. Marianilla on keskiaikainen vaatetus, mikä on ilmeisesti vieläkin muotia hänen kuningaskunnassaan. Oikein nätti ja eläimellinen kuva. 

Giselle on nuori neito kaukaa Andalusiasta. Hänellä on hyvin prinsessamaiset elkeet, vaikka hän eleleekin vain metsän keskellä olevassa pienessä mökissä. Gisellen motto on: "Ensirakkauden suudelma voi kaiken pelastaa!"

Giselle on taas yksi punapää lisää kisaamme. Hän on kuvassaan oikein nättinä, mutta miksi tytön silmät ovat kiinni? Ja miksi hänen suunsa on ihmeellisessä supussa? Voisin myös kritisoida neidon jättimäisiä hihoja: voisi näyttää ihan siltä, että Gisellellä olisi kauhean suuret käsilihakset. Kuvassa Giselle näyttää siltä, kuin hän toivoisi jotain. Toivottavasti hänen toiveensa toteutuu, jotta ensi viikolla neito yltää parempaan suoritukseen.

Charlotte La Bouff on kotoisin New Orleansista, Amerikasta. Hän on rikkaan pohatan hemmoteltu tytär. Charlotte on viime vuonna kilpailun voittaneen Tianan paras ystävä. Charlotten motto on: "Naisten kauneus on vertaa vailla... erityisesti mun kauneus!"

Charlotten kasvoista näkyy hieno positiivisuus, mutta pieniä kasvon osasia analysoitaessa piirteet muuttuvat oudoiksi. Ensinnäkin silmien alla olevat viivat herättävät hämmästystä: eikö Charlotte ole nukkunut yöuniaan? Neito myös katsoo yläviistoon, mikä näyttää vähän hassulle. Myös Charloten olat ovat eri tasoissa toisiinsa nähden, mikä saa kuvaan huonoa kiemuraisuuden tuntua. Aijai, Charlotte, alapas pistää parempaasi kehiin!

Viimeisin, mutta ei vähäisin, kilpailijamme on Jane Porter. Hän on kotoisin Englannista, mutta asuu tätä nykyä Afrikassa yhdessä Tarzanin, miehensä kanssa. Jane osallistui kilpailuumme jo viime vuonna huonolla menestyksellä, ja päätimme antaa hänelle uuden mahdollisuuden. Janehan lähti innokkaasti mukaan uudelleen! Janen motto on: "Luota vaan ja aikanaan sä löydät onnenmaan."

Janen kasvokuva on parempi verrattuna viime vuoden ärtyisään kasvokuvaan. Tosin on tässäkin kuvassa paljon hiomista! Jane siristää silmiään ei niin nätisti, ja hänen suunsa on ihmeellisellä tavalla auki. Kuva ei näytä iloiselta, vaan lähinnä miettiväiseltä. Suu kiinni ja silmät auki niin hyvä tulee!


Tässä näitte tämän vuoden Ken on maassa kaunehin? -kisan kilpailijattaret. Ja kisa lähtee heti käyntiin täysillä, sillä nyt saatte äänestää omaa inhokkianne putoamaan. Seuraava jakso kisassa esitetään viikon päästä joko keskiviikkona tai torstaina. Näkemisiin ja äänestelemisiin!

Voin kaiken saavuttaa!

Nyt on se aika syksystä, kun on aika ruveta seuraamaan Rinki tinki tinkiä vähän säännöllisemmin. :) Ensi viikolla nimittäin alkaa uusi tuotantokausi huippusuositusta kilpailusta Ken on maassa kaunehin?!!!!!!! Jiiihaaaa! Pääsimme jututtamaan viime vuoden voittajaa hänen kuulumisistaan ja vinkeistään uusille kilpailijoille.

Hei Tiana! Mitä kuuluu?
"Kiitos kysymästä ihan hyvää! Viime vuosi on ollut pyöritystä täynnä. Kuten kisan loputtua sanoin, tein töitä valokuvien ja elokuvien kanssa vain kevään ajan, ja kesällä palasin takaisin ravintolaani New Orleansiin. Nyt syksyn alkaessa minua on kysytty jo vaikka minne kuvauksiin, mutta olen sanonut jyrkän ein kaikille. Minut on kuitenkin luotu ravintolamaailmaan. Naveenin kanssa menee hyvin, ja tykkäämme yhä leikkiä sammakkoleikkejä. Ehkä minua kuitenkin vielä joskus alkaa kutkututtaa päästä takaisin näihin ympyröihin, ja silloin otan teihin heti yhteyttä!"

No sehän on hienoa kuulla. Meillä on alkamassa kausi 2. Ken on maassa kaunehin? -kilpailusta. Mitä neuvoja antaisit kilpailijoille? 
"Annan samat neuvot, mitä annoin viime keväänä samaa asiaa minulta kysyttäess. Eli ole oma itsesi. Muista hymy ja se suora ryhti. Älä pelkää tuoda kuvissa ilmi omia kiinnostuksen kohteitasi. Minun hullaannuksestani sammakoihin tuli se hitti, jonka takia minut haluttiin töihin kaikkialle. Ole myös ystävällinen kaikille mahdollisille vastaasi käveleville ihmisille. Ja ennenkaikkea muista nauttia elämästäsi, sekä tietenkin itse kilpailusta!"

Tiana, olit tuomaristossa mukana valitsemassa kilpailijoita tulevalle kaudelle. Hakijoita oli paljon, mutta kaikki eivät valitettavasti päässeet mukaan. Mitä haluat paljastaa uusista kilpailijoista?
"Kaikki hakijat olivat ihania, tsemppiä vain niille, jotka eivät vielä päässeet mukaan. Tänä vuonna kilpailijoita on yhteensä 14, mikä on kaksi enemmän kuin viime vuonna. Saamme siis nauttia kilpailusta pari viikkoa pidempään! Kilpailijoissa on mukana keiju, lelu, hengetär ja jopa kettutyttö! Eräs hyvä ystäväni on myös paikalla, ja kuulemma myös viime vuonna pronssia saaneen kilpailijan hyvä ystävä on päässyt kilpailuun. Mukana on myös yksi tuttumme... Toivotan kaikille kilpailijoille todella paljon onnea kisaan!"

Kiitos, Tiana, vastauksistasi. Ensi viikolla joko keskiviikkona tai torstaina alkaa uusi kausi, jota et halua jättää näkemättä!

Pinocchio - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Eräänä iltana viluinen kulkuri-heinäsirkka näkee puusepän ikkunasta takassa pilkottavan valon. Heinäsirkka, Samu Sirkka nimeltään, menee lämmittelemään huurteisia jäseniään tulen ääreen. Samalla hän päättää jäädä yöksi tuohon kodikkaaseen verstaaseen. Verstaassa puuseppä Geppetto viimeistelee tekemänsä marionetti-nuken ja antaa tälle nimeksi Pinocchio. Geppetton lemmikit Cleo-kultakala ja Figaro-kissa eivät kyllä kauheasti pidä nuken saamasta nimestä. Illalla nukkumaan mennessään Geppetto toivoo toivomustähdeltä, että Pinocchio olisi oikea poika.

Yöllä Geppetton toive toteutuu! Sininen haltijatar laskeutuu toivomustähdestä pieneen verstaaseen, ja herättää puunuken eloon. Samalla haltijatar nimittää Samu Sirkan Pinocchion omaksitunnoksi, sillä Pinocchio ei tiedä, mikä on oikein ja mikä ei. Pinocchio ei oikein osaa vielä kävellä, ja kävely-yrityksessään rämähtää pöydältä alas, jolloin Geppetto herää. Geppetto hämmästyy ja ilahtuu suunnattomasti, kun hänen puunukkensa on herännyt henkiin. Niinpä he ennen nukkumaanmenoa tanssivat hurjasti Geppetton rakentamien soittopelien tahdissa.

Seuraavana aamuna Pinocchio lähtee kouluun innoissaan Samu Sirkan vielä nukkuessa. Ei mene kauan, kun Pinocchion huomaavat Rehti Repo ja Kimi Keppostin, nuo hieman typerät rosvot. He saavat houkuteltua Pinocchion liittymään teatteriin. Samu Sirkka yrittää muuttaa Pinocchion mieltä, mutta turhaan. Poika on jo lavean tien pauloissa. Niinpä Samu antaa periksi. Repo ja Keppostin vievät Pinocchion Strombolin marionettiteatteriin, jossa Pinocchio loistaa.

Kun Pinocchio on esityksen jälkeen lähdössä kotiinsa, estää Stromboli hänen aikeensa ja lukitsee pojan lintuhäkkiin. Samu Sirkka päättää lähteä onnittelemaan Pinocchiota onnistuneesta uravalinnasta, ja löytää puunuken häkistä. Hän yrittää saada Pinocchion vapaaksi, mutta turhaan. Yhdessä he pohtivat kurjaa tulevaisuuttaan. Silloin Sininen haltijatar saapuu taas paikalle. Hän kysyy Pinocchilta, miksi tämä on joutunut häkkiin. Pinocchio ei tahdo kertoa totuutta, vaan huijaa silmät päästään. Samalla hänen nenänsä kasvaa jättimäiseksi! Haltijatar opettaa pojalle, ettei valehteleminen kannata. Sitten hän vapauttaa Pinocchion häkistä, mutta varoittaa, ettei enää voi tulla auttamaan häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka aloittavat matkan kotia kohti.

Matkalla Pinocchio törmää taas Kettu Repoon ja Kimi Keppostiniin. Nämä saavat houkuteltua Pinocchion lähtemään Huvitusten saarelle. Huvitusten saarella Pinocchio tutustuu Lampunsydämeen, tuhmaan poikaan, jonka kanssa he yhdessä pelaavat biljardia, juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa. Samu Sirkka on myös päässyt saarelle, ja alkaa etsiä Pinocchiota poikajoukosta. Löydettyään Pinocchion ja Lampunsydämen Sirkka ei saakaan kaipaamansa vastaanottoa: pojat potkivat hänet pois luotaan vain nauraen hänen jutuilleen. Samu Sirkka alkaa etsiä vihaisena uloskäyntiä. Kuinka ollakaan, hän saapuu satamaan, jossa tajuaa, että kaikki saarella huvitelleet pojat ovat muuttuneet aaseiksi! Samu Sirkka lähtee suorinta tietä takaisin varoittamaan Pinocchiota, ja saapuu juuri ajoissa: Lampunsydän on jo muuttunut aasiksi ja Pinocchiolle on kasvanut aasin korvat ja häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka onnistuvat pakenemaan Huvitusten saarelta.

Saavuttuaan vihdoin kotinsa luokse Pinocchio ja Samu Sirkka huomaavat sen olevan tyhjillään. Toivomustähden kyyhky tuo heille kirjeen, jossa kerrotaan Geppeton lähteneen etsimään Pinocchiota ja joutuneen siinä rytäkässä Monstro-valaan vatsaan. Pinocchio päättää sillä silmänräpäyksellä lähteä pelastamaan isäänsä. Yhdessä he Samu Sirkan kanssa etsivät valasta merenpohjasta, mutta eivät löydä sitä millään. Lopulta valas löytääkin heidät ja syö heidät suihinsa. Valaan vatsassa Pinocchio törmää Geppettoon, Figaroon ja Cleoon. Pinocchio keksii oivan keinon, jolla he pääsevät ulos Monstron sisältä: laitetaan valas aivastamaan tulen avulla! Tästä Monstro kuitenkin suuttuu ihan törkeästi, ja lähtee ajamaan poloisia miehiä takaa. Pinocchio joukkoineen pääsee juuri ja juuri kallion kolon läpi meren rantaan ja pelastuu valaan vihalta.

Geppetto herää pökertyneenä rannalta vain nähdäkseen Pinocchion hukkuneena rantavedessä. Puuseppä kantaa puunuken kotiinsa, ja suree tätä kovasti. Pinocchio on kuitenkin osoittanut olevansa hyvä, joten Sininen haltijatar muuttaa hänet oikeaksi pojaksi. Geppetto on hämmästyksissään ja todella iloinen puunuken oikeaksi muuttumisesta, ja jälleen kerran verstaassa alkaa juhlinta. Samu Sirkka menee ikkunalaudalle kiittämään toivomustähteä, ja saa oikein hienon kultaisen tähden rinnukseensa hyvänä omanatuntona toimimisesta. Kaikki hyvin, loppu hyvin.

Pinocchio perustuu Carlo Collodin samannimiseen satuun. Itse en ole lukenut satua, mutta mahtavan Wikipedian perusteella pystyn sanomaan, että elokuva ei ihan seuraa kirjan juonta. Kirjassa Pinocchio veistetään puhuvasta puusta, kun taas elokuvassa nukke on jo melkein valmis ihan alusta asti. Puusta piti alun perin tehdä pöydänjalka, mutta se alkoikin puhua, joten siitä tehtiin marionetti. Collodin Pinocchiossa Geppetto vihaa lapsia (joskin oppii pitämään niistä kirjan lopussa) ja puhuva heinäsirkka kuolee melkein tarinan alussa Pinocchion heittäessä sitä vasaralla. Heinäsirkka palaa kuitenkin kummittelemaan pojalle, ja kertomaan oikeasta ja väärästä. Lisäksi kirjassa Pinocchio seikkailee Geppetton kanssa monissa muissakin seikkailuissa, kuin mitä elokuvassa näytetään.

Pinocchion hahmot jäävät ainakin minulle hieman etäisiksi. Geppetto on ihana hömelö isä, jonka tunteisiin pystyy eläytymään, ja jonka suru ja toivo ovat koskettavia. Pinocchio hurmaa meidät viattomuudellaan, ja hänen halunsa tehdä sitä, mitä tekee mieli, koskettaa varmasti meistä jokaista. Välillä minua kuitenkin ärsyttää todella paljon Pinocchion ajattelemattomuus, se ettei hän kuuntele Samu Sirkkaa ja ettei hänellä ole ollenkaan järkeä päässään! En tajua myöskään sitä kohtausta, jossa Pinocchio valehtelee Siniselle haltijattarelle: en näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi valehdella! Mielestäni näyttelijän urassa ei ole mitään hävettävää! Myös Pinocchion nenän kasvaminen jää minusta jotenkin juonesta irralliseksi, itse olisin kasvattanut sitä nenää ainakin vielä toisessa kohtauksessa. Toisaalta toisessa kohtauksessa Pinocchiolle kasvaa aasin korvat ja häntä, joten eikös ne vähän vastaa pitkää nenää: yhtä hassuja ilmestyksiä molemmat. Samu Sirkka yrittää olla hauska hahmo, ja sitä välillä onkin, mutta mielestäni hahmo on vähän teennäinen. Eikä se näytä yhtään heinäsirkalta! Ymmärrän Sirkan ärsyyntymisen Pinocchion tottelemattomuudesta, sillä ärsyynnyn siitä itsekin. Samu ei kuitenkaan osaa mennä lapsen tasolle omanatuntona olemisessa, ja hänen neuvonsa kaikuvat kuuroille korville (niin Pinocchiolle kuin katsojillekin). Samu on myös välillä aikamoinen naistenmies… J Figaro ja Cleo ovat hauskoja hahmoja. Sininen haltijatar on ylimaallinen hyvä, jonka auktoriteetin katsojakin huomaa heti.

Vuonna 1940, jolloin Pinocchio elokuva ilmestyi, raakuudet ja pelottavuudet olivat yleisempiä (?) lastenohjelmissa kuin nykyään. Olenkin tullut siihen tulokseen, että Pinocchio on ehkä pelottavin Disneyn elokuva. Elokuvassa on monta pahista: Stromboli, Monstro, paha ajuri (joka vie Houkutusten saarelle) sekä Kettu Repo ja Kimi Keppostin. Näistä hahmoista jos mistä lapset saavat painajaisia, sillä pahikset haluavat tehdä pahaa juuri lapselle, Pinocchiolle. Lisäksi pahisten ilmeet ovat välillä niin julmia, että ihan hirvittää! Repo ja Keppostin eivät ole pelottavia pahiksia, vaan sellaisia hölmöjä ”apureita”. Heitä katsoessa alkaa välillä naurattaa. On mielenkiintoista, että Ajuri on lihava valkoihoinen mies, jonka kätyreinä Huvitusten saarella toimii tummia, gorillamaisia olentoja. Ovatko hahmot oikeasti gorilloja, ovatko ne kenties tummaihoisia ”gorilloja” vai kuvataanko heidät vain tummina pahuuden ilmentyminä? Pahat silmät heillä kuitenkin kiiluu, hui!

Pinocchion animaatio alkaa näyttää jo hyvin Disneymäiseltä. Pinocchio on perus-Disney-hahmo piirrostyyliltään, samoin kuin kissa Figaro ja Samu Sirkka. Geppettosta minulle tulee aina mieleen Lumikin Vilkas: he ovat kuin kaksi marjaa! Animaatio on hyvin pitkälle tarkkaa ja yksityiskohtaista, joskin Ajurin tummat kätyrit on kuvattu epätarkkoina möykkyinä. Elokuvassa näkyy taas wanhat hyvät ajat ja tietty konservatiivisuus. Tarinassa esiintyy kaksi naishahmoa, joista toinen on hyvä haltijatar ja toinen turhamainen kultakala. Antavatko nämä hahmot hyvän kuvan naiseudesta? Mielestäni eivät, vaikka haltijatar onkin hieno johtajahahmo. Pinocchio on kyllä siitä monipuolinen elokuva, että siinä on jännitystä, surua ja iloa monipuolisesti, tosin jännitystä ehkä vähän liikaakin. Minua alkaa vieläkin jännittää kohta, jossa Monstro jahtaa sankareita meressä: nytkin katsoessani sitä käteni alkoivat vispata hullun lailla. Surua koemme luullessamme Pinocchion kuolleen, ja iloa elokuvan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti.

Pinocchion laulusta Tähti toiveen toteuttaa on tullut koko Disneytä edustava laulu. Kappale soi nykyään Disneyn logon yhteydessä elokuvien alussa. Jej! Pinocchio -elokuva alkaa kyseisellä kappaleella, ja samaan kappaleeseen elokuva myös loppuu. Elokuvan alussa Samu Sirkka laulaa laulun ja alkaa kertoa tarinaa, elokuvan lopussa laulun laulaa kuoro. Toinen laulu Puinen pikku pää on jäänyt ainakin minulle hieman etäiseksi. Geppetto alkaa laulella laulua verstaallaan kun saa Pinocchion valmiiksi. Laulu on todella lyhyt, eikä melodiakaan jää helposti mieleen. Laulu Minua vain vislaa lauletaan Samun ja Pinocchion voimin Pinocchion herättyä elämään ja Sirkan muututtua hänen omaksitunnokseen. Tämä laulu on ehkä (?) Pinocchion toiseksi tunnetuin kappale. Kolmas laulu on Hei-diddl-di-dei, jonka Kettu Repo kätyreineen laulaa Pinocchiolle houkutellakseen tämän elämään näyttelijän elämää. Laulussa onkin näyttelijän helppoa elämää pilkkaavat sanat. Sama laulu lauletaan hieman muunnelluin sanoin vielä myöhemmin elokuvassa, kun Repo houkuttelee Pinocchion Huvitusten saarelle. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä mainittakoon laulu En köysiä mä tarvitse, jonka Pinocchio laulaa marionetti-teatteri -esityksessä. Tämä laulu oli lapsuudessani tosi hauska, ja lauloimme sitä aina Tuomaksen kanssa. Pinocchion laulut ovat ihan hyviä, mutta jokin niistä puuttuu. Paitsi biisistä Tähti toiveen toteuttaa, joka on mahtava! Ei ihme, että laulu voitti aikanaan Oscarin parhaasta laulusta ja musiikista. Pinocchion laulujen suomenkieliset sanat ovat hauskat ja vähän vanhanaikaiset, englanniksi laulut ovat parempia.

Pinocchio on elokuvana ilmiselvää Disneytä, joskin myös todella pelottava elokuva. Pinocchiossa on jo unohtumattomia hahmoja, joista Samu Sirkka ja Figaro ovat päässeet esiintymään muuallakin, mm. sarjakuvissa. Vaikkei Pinocchio olekaan Disneyn elokuvien parhaimmasta päästä, suosittelen sitä silti lapsille ja aikuisille. 

”Olen oikea poika!”
- Pinocchio

Lumikki - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Disneyn ensimmäinen elokuva, Lumikki, kertoo Grimmin veljesten tutun tarinan Lumikista. Lumikki on prinsessa, jonka tämän ilkeä äitipuoli on pakottanut piian hommiin Lumikin isän kuoltua. Kuningatar on hyvin turhamainen, ja kysyykin päivittäin taikapeililtään: ”Ken on maassa kaunehin?” Yleensä taikapeili vastaa: ”No, sinä tietenkin, voi hyvänen aika.” Eräänä päivänä taikapeili kertookin Lumikin olevan kaunein, jolloin ilkeä äitipuoli suuttuu. Lumikin kauneuden huomaa myös linnan ohi kulkeva prinssi, joka rakastuu oikopäätä Lumikkiin ja Lumikki tähän. Lumikki haaveileekin koko loppuelokuvan ajan onnellisesta lopusta prinssin kanssa. 
 

Ilkeä äitipuoli päättää kateudessaan murhata Lumikin. Lumikin onneksi äitipuoli palkkaa tappajaksi metsästäjän, joka murhatilaisuuden tullen sääliikin Lumikkia, ja ohjaa häntä pysyttelemään kaukana linnasta. Lumikki juoksee metsään, jossa hän päätyy seitsemän kääpiön mökkiin eläinten avustuksella. Eläimet jäävät auttamaan Lumikkia siivoamaan pienen mökin, eikä aikaakaan, kun Lumikki vaipuu uneen kääpiöiden sängyille. Kun kääpiöt saapuvat kotiin, he luulevat hirviön asettuneen heille asumaan, mutta onneksi he huomaavat viime hetkellä hirviön olevankin kaunis Lumikki. Kääpiöt antavat Lumikille luvan jäädä asumaan luokseen pahaa äitipuolta piilossa. Vastalahjaksi Lumikki lupaa laittaa ruokaa ja siivota talon. 

Kuinka ollakaan, linnassa paha kuningatar saa tietää taikapeililtään, että Lumikki on elossa kääpiöiden mökissä. Äitipuoli päättää saattaa kostonsa loppuun itse, ja loitsun avulla muuntautuu vanhaksi eukoksi. Kostonsa välikappaleena äitipuoli aikoo käyttää myrkkyomenaa. Ilkeä kuningatar saapuu kääpiöiden mökille näiden ollessa töissä, eikä viaton Lumikki osaa aavistaa eukon olevan pahansuopa. Eläimet lähtevät noutamaan kääpiöitä apuun, mutta kääpiöt tulevat liian myöhään – Lumikki makaa elottomana lattialla purtuaan palan omenasta. Kääpiöt lähtevät äitipuolen perään kostamaan Lumikin kuoleman, mutta äitipuoli kuoleekin salaman pudottaessa hänet alas jyrkänteeltä. 

Kääpiöt rakentavat Lumikille lasisen arkun, ja surevat tätä päivittäin. Kevät saapuu, ja kevään myötä prinssi saapuu katsomaan lasisessa arkussa makaavaa kaunotarta. Prinssi tunnistaa hänet prinsessaksi, johon ihastui elokuvan alkumetreillä, ja antaa tälle hellän suudelman huulille. Kuinka ollakaan, rakkauden ensisuudelma murtaa myrkkyomenan taian, ja Lumikki herää unestaan! Kääpiöt riemuitsevat, ja Lumikki ratsastaa prinssin kanssa prinssin linnaan, jossa he elävät elämänsä onnellisesti loppuun. 

Disneyn Lumikki poikkeaa hyvin paljon Grimmin veljesten alkuperäisteoksesta. Veljesten tarinassa Lumikki ja prinssi eivät kohtaa ennen lasiarkku-kohtausta, ja Lumikin henkiinherättäminenkin tapahtuu vahingossa (prinssi kantaa lasiarkun linnaansa, ja matkan töyssyissä omenanpala irtoaa vahingossa Lumikin kurkusta). Grimmin versiossa äitipuoli saa loppunsa Lumikin ja prinssin häissä, joissa hänen on tanssittava kuumissa rautakengissä kuolemaansa saakka. Eräissä versioissa Lumikista äitipuoli yrittää tappaa Lumikkia omenan lisäksi myös mm. myrkkykamman avulla. Disneyn versiossa seitsemällä kääpiöllä on nimet (Viisas, Jörö, Unelias, Ujo, Nuhanenä, Vilkas ja Lystikäs), joita muissa versioissa ei ole. Huolimatta siitä, että omassa versiossaan Lumikista Disney jätti suurimmat raakuudet ja julmuudet pois, kiellettiin elokuva lapsilta Isossa-Britanniassa pelottavuutensa takia. Jos Lumikkia vertaakin nykypäivän lastenelokuviin, huomaa selvästi sen olevan niitä raaempi, mutta ei suinkaan huonossa mielessä! 

Lumikista huomaa selvästi, että se on tehty vuonna 1937. Kaikkialla elokuvassa näkyy merkkejä konservatiivisista ja vanhanaikaisista arvoista, parhaimpana esimerkkinä tästä toimii itse Lumikki. Piirrosjäljessä näkyy tietty menneisyys, joka tuo elokuvaan nostalgiaa. Tunnettu Disneyn piirustustyyli hakee vielä muotojaan: vain kääpiöt ja eläimet näyttävät perus-Disneyltä. Päähenkilöistä on tehty mahdollisimman aidon näköisiä ihmisiä ilman niitä suuria silmiä. Lumikin ja prinssin liikkeet ovat kuin jostain näytelmästä; juostessa kädet ovat kuin siivet sivuilla, ja käsiä käytetään paljon tunnetilojen kuvausapuna.

Lumikin juoni on siis hyvin yksinkertainen. Siitä huolimatta elokuvasta on saatu tehtyä 80 minuutin pakkaus. Kahdeksaankymmeneen minuuttiin mahtuu hyvin niin jännitystä, romantiikkaa, hulluttelua kuin draamaakin. Kääpiöiden ansioista elokuvaan tulee mukaan huumoria. Ilman tätä huumoria elokuva olisikin paljon huonompi. Voisinpa kenties sanoakin, että kääpiöt kokonaisuudessaan ovat elokuvan parhaat henkilöhahmot. Lumikki jää vähän etäiseksi motiiveiltaan, vaikka kovin ystävällinen kaikille onkin. Prinsessasta on tehty todella feministinen henkilö, jossa yhdistyy kaikki naisista kerrotut kliseet (siivous, kokkaus, rakkaus, huolenpito jne.). Lumikki ei tee itse mitään, vaan vain on. Prinssi jää todella etäiseksi ja muoviseksi, eikä hänestä paljastu elokuvan aikana mitään. Hänhän voisi olla ties mikä psykopaatti! Ja niin Lumikki vain lähtee hänen mukaansa! Kääpiöihin sen sijaan on saatu jonkinasteista syvyyttä, ja lopussa meistä tuntuu pahalta, kun Lumikki kuolee. Pahamieli minulle ei tule sen takia, että Lumikki on niin ihana, vaan siksi, koska kääpiöt surevat häntä. Hyvä kääpiöt! Viimeinen tärkeä henkilö on julma äitipuoli. Hänen pahuutensa taustakuviot jäävät vähän epäselviksi ja pinnallisiksi – kuningatar tekee pahaa vain sen takia, koska ei ole enää kaunein. Aika itsekäs akka. Jos olisin itse ollut tekemässä elokuvaa, olisin keksinyt vielä jonkin syyn hänen pahuuteen, esimerkiksi että äitipuoli ei voi enää olla kuningattarena, koska ei ole kaunein. Äitipuoli puhuu hyvin paljon itsekseen, ja muututtuaan vanhaksi eukoksi hänestä viimeistään tulee seinähullu. Kukaan selväjärkinen ei yksinkertaisesti voi nauraa (käkättää) niin paljon! 

Elokuvan laulut olivat ilmestyessään suuri hitti, ja Hei-hoo sekä Ain laulain työtäs tee löytyvät monesta lasten laulukirjasta, vaikkei niissä muita Disney -lauluja olisi. Lumikki on kova tyttö laulamaan, ja elokuvan juoni pysähtyykin usein hänen lauluesitykseensä. Ensimmäinen laulu Ain toivon esitetään toivomuskaivon luona, kun Lumikki toivoo itselleen rakasta. Laulun lopussa prinssi syöksyy laulamaan sävelen lopun, ja aloittaa siitä saman tien Syömmeni laulun. Syömmeni laulu on aivan mahtava! Prinssillä on niin oopperalaulajan eleet laulaessaan, että! Seuraavan laulun, Hymy huulillas on, Lumikki laulaa metsässä muuten vaan. Ain laulain työtästee ja Hai-Hou tulevat seuraavaksi, toinen työlauluna ja toinen töistä paluu lauluna. Sitten nopeassa tahdissa seuraa kääpiöiden Pesulaulu, sitten Kahjo laulu, jonka aikana kääpiöt ja Lumikki vain laulavat ja tanssivat, ja vielä Kerran kai prinssin kai, jossa Lumikki unelmoi prinssistä. Laulut ovat mielestäni parempia englanniksi, mutta hauskasti (ja vanhahtavasti) suomennettuna ne tuovat iloa päivään.

Lumikki on loppujen lopuksi hieno elokuva. Korkeammalle silmissäni elokuva nousee sen takia, koska se on ihka ensimmäinen Disneyn elokuva. Kaiken lisäksi elokuva palkittiin aikanaan kunnia-Oscarilla, joka koostui yhdestä isosta Oscarista ja seitsemästä pienestä Oscarista. Aika hieno ele Oscar-toimikunnalta. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille.

”Hän on nainen, ja kaikki naiset käyvät turman teitä.”                     
”Mitä turman teitä?”
”En tiedä, mutta vastustan!”
- Jörö