25.9.2012

Lumikki - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)


Disneyn ensimmäinen elokuva, Lumikki, kertoo Grimmin veljesten tutun tarinan Lumikista. Lumikki on prinsessa, jonka tämän ilkeä äitipuoli on pakottanut piian hommiin Lumikin isän kuoltua. Kuningatar on hyvin turhamainen, ja kysyykin päivittäin taikapeililtään: ”Ken on maassa kaunehin?” Yleensä taikapeili vastaa: ”No, sinä tietenkin, voi hyvänen aika.” Eräänä päivänä taikapeili kertookin Lumikin olevan kaunein, jolloin ilkeä äitipuoli suuttuu. Lumikin kauneuden huomaa myös linnan ohi kulkeva prinssi, joka rakastuu oikopäätä Lumikkiin ja Lumikki tähän. Lumikki haaveileekin koko loppuelokuvan ajan onnellisesta lopusta prinssin kanssa. 
 

Ilkeä äitipuoli päättää kateudessaan murhata Lumikin. Lumikin onneksi äitipuoli palkkaa tappajaksi metsästäjän, joka murhatilaisuuden tullen sääliikin Lumikkia, ja ohjaa häntä pysyttelemään kaukana linnasta. Lumikki juoksee metsään, jossa hän päätyy seitsemän kääpiön mökkiin eläinten avustuksella. Eläimet jäävät auttamaan Lumikkia siivoamaan pienen mökin, eikä aikaakaan, kun Lumikki vaipuu uneen kääpiöiden sängyille. Kun kääpiöt saapuvat kotiin, he luulevat hirviön asettuneen heille asumaan, mutta onneksi he huomaavat viime hetkellä hirviön olevankin kaunis Lumikki. Kääpiöt antavat Lumikille luvan jäädä asumaan luokseen pahaa äitipuolta piilossa. Vastalahjaksi Lumikki lupaa laittaa ruokaa ja siivota talon. 

Kuinka ollakaan, linnassa paha kuningatar saa tietää taikapeililtään, että Lumikki on elossa kääpiöiden mökissä. Äitipuoli päättää saattaa kostonsa loppuun itse, ja loitsun avulla muuntautuu vanhaksi eukoksi. Kostonsa välikappaleena äitipuoli aikoo käyttää myrkkyomenaa. Ilkeä kuningatar saapuu kääpiöiden mökille näiden ollessa töissä, eikä viaton Lumikki osaa aavistaa eukon olevan pahansuopa. Eläimet lähtevät noutamaan kääpiöitä apuun, mutta kääpiöt tulevat liian myöhään – Lumikki makaa elottomana lattialla purtuaan palan omenasta. Kääpiöt lähtevät äitipuolen perään kostamaan Lumikin kuoleman, mutta äitipuoli kuoleekin salaman pudottaessa hänet alas jyrkänteeltä. 

Kääpiöt rakentavat Lumikille lasisen arkun, ja surevat tätä päivittäin. Kevät saapuu, ja kevään myötä prinssi saapuu katsomaan lasisessa arkussa makaavaa kaunotarta. Prinssi tunnistaa hänet prinsessaksi, johon ihastui elokuvan alkumetreillä, ja antaa tälle hellän suudelman huulille. Kuinka ollakaan, rakkauden ensisuudelma murtaa myrkkyomenan taian, ja Lumikki herää unestaan! Kääpiöt riemuitsevat, ja Lumikki ratsastaa prinssin kanssa prinssin linnaan, jossa he elävät elämänsä onnellisesti loppuun. 

Disneyn Lumikki poikkeaa hyvin paljon Grimmin veljesten alkuperäisteoksesta. Veljesten tarinassa Lumikki ja prinssi eivät kohtaa ennen lasiarkku-kohtausta, ja Lumikin henkiinherättäminenkin tapahtuu vahingossa (prinssi kantaa lasiarkun linnaansa, ja matkan töyssyissä omenanpala irtoaa vahingossa Lumikin kurkusta). Grimmin versiossa äitipuoli saa loppunsa Lumikin ja prinssin häissä, joissa hänen on tanssittava kuumissa rautakengissä kuolemaansa saakka. Eräissä versioissa Lumikista äitipuoli yrittää tappaa Lumikkia omenan lisäksi myös mm. myrkkykamman avulla. Disneyn versiossa seitsemällä kääpiöllä on nimet (Viisas, Jörö, Unelias, Ujo, Nuhanenä, Vilkas ja Lystikäs), joita muissa versioissa ei ole. Huolimatta siitä, että omassa versiossaan Lumikista Disney jätti suurimmat raakuudet ja julmuudet pois, kiellettiin elokuva lapsilta Isossa-Britanniassa pelottavuutensa takia. Jos Lumikkia vertaakin nykypäivän lastenelokuviin, huomaa selvästi sen olevan niitä raaempi, mutta ei suinkaan huonossa mielessä! 


Lumikista huomaa selvästi, että se on tehty vuonna 1937. Kaikkialla elokuvassa näkyy merkkejä konservatiivisista ja vanhanaikaisista arvoista, parhaimpana esimerkkinä tästä toimii itse Lumikki. Piirrosjäljessä näkyy tietty menneisyys, joka tuo elokuvaan nostalgiaa. Tunnettu Disneyn piirustustyyli hakee vielä muotojaan: vain kääpiöt ja eläimet näyttävät perus-Disneyltä. Päähenkilöistä on tehty mahdollisimman aidon näköisiä ihmisiä ilman niitä suuria silmiä. Lumikin ja prinssin liikkeet ovat kuin jostain näytelmästä; juostessa kädet ovat kuin siivet sivuilla, ja käsiä käytetään paljon tunnetilojen kuvausapuna.


Lumikin juoni on siis hyvin yksinkertainen. Siitä huolimatta elokuvasta on saatu tehtyä 80 minuutin pakkaus. Kahdeksaankymmeneen minuuttiin mahtuu hyvin niin jännitystä, romantiikkaa, hulluttelua kuin draamaakin. Kääpiöiden ansioista elokuvaan tulee mukaan huumoria. Ilman tätä huumoria elokuva olisikin paljon huonompi. Voisinpa kenties sanoakin, että kääpiöt kokonaisuudessaan ovat elokuvan parhaat henkilöhahmot. Lumikki jää vähän etäiseksi motiiveiltaan, vaikka kovin ystävällinen kaikille onkin. Prinsessasta on tehty todella feministinen henkilö, jossa yhdistyy kaikki naisista kerrotut kliseet (siivous, kokkaus, rakkaus, huolenpito jne.). Lumikki ei tee itse mitään, vaan vain on. Prinssi jää todella etäiseksi ja muoviseksi, eikä hänestä paljastu elokuvan aikana mitään. Hänhän voisi olla ties mikä psykopaatti! Ja niin Lumikki vain lähtee hänen mukaansa! Kääpiöihin sen sijaan on saatu jonkinasteista syvyyttä, ja lopussa meistä tuntuu pahalta, kun Lumikki kuolee. Pahamieli minulle ei tule sen takia, että Lumikki on niin ihana, vaan siksi, koska kääpiöt surevat häntä. Hyvä kääpiöt! Viimeinen tärkeä henkilö on julma äitipuoli. Hänen pahuutensa taustakuviot jäävät vähän epäselviksi ja pinnallisiksi – kuningatar tekee pahaa vain sen takia, koska ei ole enää kaunein. Aika itsekäs akka. Jos olisin itse ollut tekemässä elokuvaa, olisin keksinyt vielä jonkin syyn hänen pahuuteen, esimerkiksi että äitipuoli ei voi enää olla kuningattarena, koska ei ole kaunein. Äitipuoli puhuu hyvin paljon itsekseen, ja muututtuaan vanhaksi eukoksi hänestä viimeistään tulee seinähullu. Kukaan selväjärkinen ei yksinkertaisesti voi nauraa (käkättää) niin paljon! 


Elokuvan laulut olivat ilmestyessään suuri hitti, ja Hei-hoo sekä Ain laulain työtäs tee löytyvät monesta lasten laulukirjasta, vaikkei niissä muita Disney -lauluja olisi. Lumikki on kova tyttö laulamaan, ja elokuvan juoni pysähtyykin usein hänen lauluesitykseensä. Ensimmäinen laulu Ain toivon esitetään toivomuskaivon luona, kun Lumikki toivoo itselleen rakasta. Laulun lopussa prinssi syöksyy laulamaan sävelen lopun, ja aloittaa siitä saman tien Syömmeni laulun. Syömmeni laulu on aivan mahtava! Prinssillä on niin oopperalaulajan eleet laulaessaan, että! Seuraavan laulun, Hymy huulillas on, Lumikki laulaa metsässä muuten vaan. Ain laulain työtästee ja Hai-Hou tulevat seuraavaksi, toinen työlauluna ja toinen töistä paluu lauluna. Sitten nopeassa tahdissa seuraa kääpiöiden Pesulaulu, sitten Kahjo laulu, jonka aikana kääpiöt ja Lumikki vain laulavat ja tanssivat, ja vielä Kerran kai prinssin kai, jossa Lumikki unelmoi prinssistä. Laulut ovat mielestäni parempia englanniksi, mutta hauskasti (ja vanhahtavasti) suomennettuna ne tuovat iloa päivään.

Lumikki on loppujen lopuksi hieno elokuva. Korkeammalle silmissäni elokuva nousee sen takia, koska se on ihka ensimmäinen Disneyn elokuva. Kaiken lisäksi elokuva palkittiin aikanaan kunnia-Oscarilla, joka koostui yhdestä isosta Oscarista ja seitsemästä pienestä Oscarista. Aika hieno ele Oscar-toimikunnalta. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille.

”Hän on nainen, ja kaikki naiset käyvät turman teitä.”                     
”Mitä turman teitä?”
”En tiedä, mutta vastustan!”
- Jörö

4 kommenttia:

  1. Jee, ensimmäinen arvostelu! Täytyy sanoa, että olipas mielenkiintoinen ja analyyttinen arvio. Luin sen sanasta sanaan. Erityisesti kiitän seuraavia juttuja: jännät faktat toisista Lumikki-versioista (minusta olisi siistiä nähdä raaka Grimmi-Lumikki, hehee); tarkat henkilöanalyysit, etenkin prinssin psykopaatti-mahdollisuuden huomioiminen; kunnia-Oscar (mahtava!) ja lainaus joltain hahmolta (tässä Jöröltä). Sulla on kyllä taitoa katsoa lastenelokuvaa astetta syvällisemmin!

    VastaaPoista
  2. Eka arvostelusi ja nyt vasta kommentoin tätä XD
    Mutta kuitenkin, Lumikki on minustakin sinänsä viihdyttävää, vaikka siinä on joitaki lastentauteja, mutta ne ei sentään pilaa elokuvaa. Vaikka se antaa pikkuisen huonoa esimerkkiä se että Lumikki ei edes tunne prinssiä, eikä prinssistä kerrota paljoa, ja silti Lumikki menee tän mukaan. Miksiköhän se on lähes aina prinsessa jutuissa niin että prinsessa tapaa random prinssin ja menee tän kanssa naimisiin, vaikkei ne ees tunne toisiaan. Tiedä oisko prinssi törkeä, itsekäs ja huonotapainen ruokapöydässä, röyhtäilee, kaivaa nenää ja syö ne mitä saa sieltä ulos. Ja usko tai älä, alunperin prinssistä piti tehdä päähahmo,mutta niin ei jostain syystä käynyt. Olikohan syynä rahan tai motivaation puute? Sitä emme saa ehkä koskaan tietää. Ja juuri siksi prinssi jää etäiseksi ja mysteeriseksi hahmoksi. Olisi ollut niin kivaa jos hän olisi auttanut kääpiöitä taistelussa Kuningatarta vastaan, ja osoittanut taitojaan ja rohkauttaan.
    Mutta elokuva on kyllä mainio, ensinäki koska sen piirtotyyli on silmiinpistävää ja kääpiöt on mainiot avustajat elokuvassa, ja karmivuus tuotta jännitystä ja pikkuista kuumotusta, mitä nykyään ei löydy lastenohjelmista, oli se sitten lasten tai nuorten ohjelma. Juuri tuon takia pikkuviat on helppo antaa anteeksi, ja on hauska myös itse miettiä mitä tapahtui sen jälkeen kun Lumikki muutti prinssin luo ja jätti kääpiöt taakseen noin vaan.
    Mainio arvostelu ekaksi arvosteluksi.^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, itse minua nolostuttaa ihan hirveästi lukea näitä ensimmäisiä arvosteluja... Nykyään kirjoittaisin paljon paremmin! On saattaneet mielipiteet ja se analysointikyky muuttua tässä vuosien myötä. Ja Lumikistakin olen tämän tekstin jälkeen lukenut monta monituista "näin elokuva tehtiin" -kirjaa, joten taustatietojakin (juuri vaikka prinssille suunnitellusta roolista) olisi ollut enemmän. Voi voi. Jos asia alkaa joku päivä ärsyttää minua suunnattomasti, pitänee klassikkojen arvostelu aloittaa alusta.... ;)

      Syy prinssin roolin pienenemiseen oli se, ettei Walt Disney pitänyt tavasta, jolla prinssi animoitiin. Mieshahmo ei näyttänyt tarpeeksi realistiselta vaikkapa Lumikkiin verrattuna, ja prinssin liikkeet olivat "kökköjä". Elikkä suunnitelmien muutos johtui animointitaitojen puutteellisuudesta. (Prinssin kohtauksia muokattiin vielä parisen vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen realistisemmiksi. Alkuperäisessä versiossa liike kai oli ollut tosi töksähtelevää ja vaivalloisen näköistä.) Minusta on kyllä jännä, ettei animoijat osaisi piirtää prinssiä, kun Lumikin piirtäminenkin sujui noin hyvin! Mutta olisiko jalkojen liikkeen autenttisuus ollut haastavaa animoitavaa? Lumikilla ja äitipuolella on mekot, eikä jalat näy kuin vähän niiden alta. Ja kääpiöt taas ovat niin karikatyyrisiä hahmoja, ettei heidän liikkeidensä aitoudella ollut niin väliä.

      Ja sanopa muuta! Näissä vanhemmissa saduissa varsinkin prinsseihin rakastutaan päätä pahkaa ja tyyliin seuraavana päivänä mennään naimisiin! Uusissa elokuvissa tähän äkkirakastumiseen on osattu suhtautua epäilevästi, kuten Frozenissa ja Lumotussa (Enchanted, Lumottu on Disneyn live-action leffa). Luulen, että satujen rakastumisen syynä oli vanha kulttuuri. Silloin, kun satuja on alunperin ruvettu sepittämään, ei koko seurustelu-kulttuurista tiedetty mitään. Lumikki ja Tuhkimo ovat tässä suhteessa siis uskollisia alkuperäissaduilleen, vaikka monia eroavaisuuksia löytyykin. :)

      Poista