23.4.2014

Oliver ja kumppanit - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 
 

New Yorkiin erään kadun kulmaan on asetettu pahvilaatikko, joka on täynnä ilmaisia kissanpentuja. Yksi kerrallaan ihmiset ottavat laatikosta kissan itselleen, kunnes jäljellä ei ole kuin vain yksi kissanpentu, Oliver. Kukaan ohikulkijoista ei huoli itselleen viimeistä pentua. Taivas pimenee ja alkaa sataa vettä. Pahvilaatikko menee rikki veden painosta ja Oliver päätyy harhailemaan yksin New Yorkin pimeille kaduille vaarojen vaaniessa jokaisen nurkan takana. Lopulta Oliver löytää turvallisen nukkumapaikan, jossa voi viettää yönsä. 

Aamulla Oliver herää kauheaan nälkään. Yrittäessään hankkia itselleen purtavaa hän törmää Filuri-nimiseen koiraan, joka opastaa häntä ruoan hankkimisessa. Koira kuitenkin vie kaikki heidän yhdessä nappaamansa makkarat, vaikka lupasi antaa niistä puolet Oliverille. Tästä närkästynyt Oliver lähtee seuraamaan roistomaista koiraa New Yorkin katuja pitkin satamaan asti. Siellä hän päätyy rikkinäiseen veneeseen, joka toimii Filurin ja tämän jengin kotina. Filurin koirajengiin kuuluu bulldoggi Francis, chihuahua Tito, tanskandoggi Einstein ja persianvinttikoira Rita. Koirien isäntänä toimii räsyinen Pultsi. Katukoirat ottavat Oliverin ilomielin joukkoihinsa. Oliver ei kerkeä kauaa nauttia koirien seurasta, kun Jysky tulee kovistelemaan Pultsia dobermanniensa Rosson ja Desoton kanssa. Pultsi on lainannut Jyskyltä rahaa, ja nyt Jysky haluaa saada omansa takaisin. Jysky antaa Pultsille kolme päivää armonaikaa velkojen maksamiseen. 

Seuraavana päivänä Pultsin jengi lähtee hankkimaan rahaa Jyskylle. Koirat opastavat Oliveria siinä, miten rahaa ansaitaan. He yrittävät ryöstää auton, mutta epäonnistuvat yrityksessään. Kaiken lisäksi Oliver jää auton sisälle! Autossa Oliverin huomaa Jenni-tyttö, joka ihastuu kissaan heti. Winston-palvelijan vastusteluista huolimatta Jenni pitää kissan itsellään, ruokkii tätä ja hankkii tälle kaulapannan. Oliver pitää myös Jennistä todella paljon ja on onnessaan elämänmuutoksestaan. Sen sijaan Filuri ja koirajengi ovat jääneet kauhulla katsomaan, kuinka Oliver on (heidän mielestään) kidnapattu! He päättävät pelastaa Oliverin. Jennin vanhempi lemmikki, Rusetti-villakoira, ei myöskään pidä siitä, että Oliver vie hänen paikkansa suosikkilemmikkinä. Niinpä kun Filuri joukkoineen tulee pelastamaan Oliveria, auttaa Rusetti heitä mielellään. Filuri vie Oliverin satamaan asti, jossa Oliver kertoo, että olisi halunnut jäädä Jennin luokse asumaan. Pultsi huomaa kuitenkin Oliverin kaulassa olevan kaulapannan, ja päättää vaatia lunnaita Oliverista. Näin hän saisi maksettua Jyskylle velkansa. 

Pultsi lähtee satamaan odottamaan lunnasrahojaan. Paikalle saapuu kuitenkin Jenni koiransa Rusetin kanssa. Jennillä ei lunnasrahoina ole muuta kuin taskujensa pohjilta löytyvät pennit. Jennin viaton käytös sulattaa Pultsin sydämen, ja hän antaa Oliverin tytölle takaisin. Silloin paikalla lymyillyt Jysky kaasuttaa paikalle autonsa kanssa ja kidnappaa Jennin. Jysky huutaa Pultsin velkojen olevan maksettu niillä lunnailla, mitä hän Jennistä saa. Oliver ei kuitenkaan anna asian olla, vaan lähtee yhdessä koirakavereidensa kanssa pelastamaan Jenniä. He saavat pelastettua tytön Jyskyn kynsistä, ja Pultsi tulee pakokuskiksi kuljettamaan kaverinsa pois Jyskyn ulottuvilta. Jysky lähtee kuitenkin omalla autollaan Pultsin moottoripyörän perään, ja alkaa takaa-ajo New Yorkissa, joka johtaa aina metroraiteille asti. Raiteiden kulkiessa joen ylitse menevällä sillalla heitä vastaan tulee juna. Pultsi kerkeää juuri ja juuri pois junan alta, mutta Jyskyn auto jää junan alle. Näin ystävyksemme pelastuvat ja Oliver pääsee takaisin Jennin luokse asumaan. Hän ei kuitenkaan unohda koiraystäviään, vaan koirat pääsevät vierailemaan Jennin luona aina kun tahtovat. 

Vuonna 1985, pian Hiidenpadan julkaisun jälkeen Disneyn studioilla pidettiin ideakokous, jossa keskusteltiin siitä, mikä elokuva tehtäisiin seuraavaksi. Ehdotuksina olivat mm. Pieni merenneito ja avaruuteen sijoittuva Aarresaari, kunnes eräs animaattori ehdotti eläinversiota Oliver Twististä. Niinpä elokuvaa Oliver ja kumppanit alettiin tehdä. Elokuva perustuu siis löyhästi Charles Dickensin vuonna 1838 kirjoittamaan kirjaan Oliver Twist. Kirjassa Oliver on orpokodissa kasvanut poikalapsi, joka kirjan lopussa monien eri seikkailujen kautta paljastuukin rikkaan perheen pojaksi. Disneyn elokuva ei ole ihan niin monimutkainen kuin Dickensin kirjoittama kirja. Elokuvassakin Oliver on orpo, ja hän liittyy Pultsin ja Filurin ohjaamaan taskuvarasjengiin. Kirjankin Oliver toimii lyhyen aikaa Faginin taskuvarkaana. Elokuvassa Oliverilla ei kuitenkaan ole sinistä verta, vaan hänet adoptoidaan lemmikiksi rikkaaseen perheeseen. 

Kun elokuvaa alettiin tehdä, sen ajateltiin olevan jatko-osa Disney-klassikkoon Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Tällöin elokuvassa oltaisiin kerrottu jatkokertomus Bernardin ja Biancan pelastamasta Penny-tytöstä, joka asuisi New Yorkissa adoptiovanhempiensa kanssa. Idea kuitenkin hylättiin, koska tuottajien mielestä yhteys ei olisi uskottava. Elokuvan Jenni-tyttö kuitenkin muistuttaa hyvin paljon Pennyä niin ulkonäöltään kuin nimeltäänkin. Oliver ja kumppanit sai ensi-iltansa vuonna 1988, ja se oli viimeinen klassikko ennen Disneyn renessanssia. Elokuva menestyi hyvin teattereissa ja Disneyn studiot saivat siitä hyvin rahaa. Menestyksestään huolimatta elokuva sai paljon negatiivista kritiikkiä yleisöltä. Kenties juuri tämän kritiikin takia Oliver ja kumppanit julkaistiin videolle vasta vuonna 1996. 

Oliver ja kumppanit -elokuvan hahmot ovat kivoja, mutta ”kivuuteen” se jääkin. Yksittäiset hahmot jäävät melko pinnallisiksi, eikä samaistumisen tunnetta tule oikeastaan kenenkään hahmon kanssa. Elokuvan pääosaa esittää elokuvan nimenkin perusteella Oliver-kissa. Alussa pääosarooli on selkeä, mutta elokuvan keskivaiheilla roolitus näyttäisi muuttuvan siten, että Jenni on Oliveria suuremmassa roolissa. Oliver on hyvin utelias ja oman tahtonsa pitävä kissa. Hän on elänyt koko lyhyen elämänsä kaduilla, eikä tiedä paremmasta asuinmuodoista mitään. Kaduilla Oliver on kohdannut vain häntä kohtaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja eläimiä. Niinpä kun Filuri ottaa Oliverin omaan jengiinsä, ei Oliver voi uskoa silmiään. Onko maailmassa oikeasti olemassa näin ystävällisiä eläimiä? Kun myöhemmin Jenni tekee hänelle saman, on Oliverin hämmästys kahta suurempi. Jenni on rikkaan perheen ainoa lapsi, mutta hän ei silti ole hemmoteltu. Jenni käyttäytyy kuin kuka tahansa hänen ikäisensä, eivätkä rikkaudet ole nousseet hänen päähänsä. Jennin vanhemmat ovat paljon poissa kotoa, ja hän kaipaa heitä kovasti. Kun Jenni löytää Oliverin piileskelemästä autostaan, herää hänen äidinvaistonsa (jo noin nuorena!) ja hän haluaa pitää huolta katukissasta. Kenties Jenni haluaa tarjota kissalle sitä huolenpitoa ja läheisyyttä, mistä hän itse on jäänyt paitsi. 

Pultsi on köyhä ja kovin raukkamainen mies, joka elää satamassa vanhassa veneessä. Hän on taskuvaras, joka on joutunut suuriin velkoihin. Vaikka Pultsi näyttäisi olevan katukoirien omistaja, tekevät koirat mitä tykkäävät Pultsin mielipiteistä huolimatta. Pultsi on koirille vain se ihminen, joka hellii ja silittää heitä. Oikeasti katukoirien joukkoa johtaa Filuri. Filuri on oikea alfauros, koirarenttu, ja kaikki koiranartut ihastuvat häneen suin päin. Vaikka Filuri vaikuttaa pinnalliselta ja itserakkaalta koiralta, osaa hän ajatella muita ja olla hyvinkin hellä. Rita on katukoirien ainoa naispuolinen jäsen. Rita on oman arvonsa tunteva, päättäväinen nainen, joka laittaa välillä jengin muille koirille luun kurkkuun. Pienenä aina kuvittelin, että Ritalla ja Filurilla on keskenään suhde, mutta tarkemmin tarkasteltuna Ritan ihastuminen näyttäisi olevan yksipuolista. Puheliain katukoirista on varmasti Tito. Tito on tullut New Yorkiin jostain Meksikon rajan yli, ja hän käyttäytyy hyvin kärjistetyn meksikolaisrosvon tapaisesti. Tito on koirien elektroniikkanero, ja hänellä on paljon suhteita muiden koirien kanssa. Tito saa elokuvan aikana jopa kuulun Rusetin ihastumaan itseensä! Francis on hyvin sivistynyt koira, joka taitaa näyttelemisen jalon taidon. Einstein taas on katukoirien ”gorilla”, jolta löytyy fyysistä voimaa enemmän kuin älyä. Kuudes mainitsemisen arvoinen koira on Rusetti, joka on hyvin hemmoteltu, Jennin omistuksessa oleva puudeli. Rusetti on voittanut satoja palkintoja koirien kauneuskilpailuista, ja hänellä on tuhansia ihailijoita koirien joukossa. Rusetti pitää siitä, että hän saa hyppyyttää muita koiria (ja ihmisiä) oman tahtonsa mukaan. 

Oliver ja kumppanit on ensimmäinen Disneyn elokuva, jossa kuullaan legendaarisen Howard Ashmanin sanoitus. Ashman on sanoittanut elokuvan ensimmäisen laulun, Olipa kerran New Yorkissa. Laulu alkaa kuulua heti elokuvan alkaessa, kun New Yorkia kuvataan ylhäältäpäin ja Oliverin yksinäisiä koettelemuksia näytetään. Toinen laulu on Miksi murehtisin?, joka on elokuvan lauluista paras. Filuri laulaa tämän svengaavan laulun pyrkiessään karkuun Oliverin näköpiiristä. Laulussa kerrotaan Filurin aurinkoisesta suhtautumisesta kaduilla elämiseen. Samaisen laulun kertosäkeistö kuullaan vielä ihan elokuvan lopussa. Kolmas laulu on nimeltään Katujen kultaa. Sen koko katukoirajengi laulaa Oliverille, kun he yrittävät opettaa kissaa taskuvarkaaksi. Neljäs laulu on herkkä Hyvät ystävät. Jenni laulaa laulua ystävystyessään Oliverin kanssa. Viiden laulu on Rusetin laulama Mä kaunis oon, joka kertoo villakoiran itserakkaudesta. 


Oliver ja kumppanit oli ensimmäinen Disneyn elokuva, jonka animoinnissa mukana eivät olleet enää Waltin alkuaikoina palkkaamat animaattorit. Kaikki animaattorit olivat siis uusia. Kenties juuri tämän takia elokuvassa esiintyy niin paljon viittauksia edellisiin Disneyn klassikoihin. Ehkä uudet animaattorit halusivat tällä tavoin kunnioittaa eläkkeelle jääneitä edeltäjiään. Eniten viittauksia nähdään Filurin laulun Miksi murehtisin? aikana. Kadulla Filurin esitystä nimittäin seuraavat Kaunottaren ja Kulkurin koirat sekä Pongo elokuvasta 101 dalmatialaista. Pultsin kädestä taas voimme bongata Mikki Hiiri -kellon, ja Rusetin pöydältä ihailijoiden kuvien joukosta Ratiganin, Mestarietsivä Basil Hiiri -elokuvan pahiksen kuvan. Elokuvan lopussa koirien lähtiessä pelastamaan Jenniä Tito laulaa Lumikista tuttua Hai-hou:ta. 

Oliver ja kumppanit on mainio elokuva ystävyydestä ja siinä esitellään New York tosi hyvin. Vaikka elokuvassa on kahtiajakoa köyhän ja rikkaan elämisen välillä, ei kumpaakaan elintapaa luokitella toista paremmaksi. Jenni on jalat maassa oleva tyttö, vaikka hänen vanhempansa miljonäärejä ovatkin. Filuri taas on tyytyväinen katujen kasvatti, eikä vaihtaisi vapaata elämäänsä mistään hinnasta rikkaan kartanon seinien sisälle. Kuitenkin elokuva jää vähän etäiseksi minulle. Kenties se johtuu siitä, että hahmoihin ei ole panostettu niin paljoa tai siitä, etteivät laulut ole kauhean mahtavia. Elokuvan juonikin jää minusta aika laimeaksi ja yksinkertaiseksi. Oliver ja kumppanit oli kuitenkin uusien animaationtekijöiden ensinäyte, ja sellaiseksi hienosti toteutettu. 

”Vähä vaikee vahtia kun sua grillataan, kuule!”
- Ignacio Alonzo Julio Federico de Tito

9 kommenttia:

  1. Nää oli mun suosikkikirjoja lapsuudessa (elokuvan näin vasta myöhemmin) :)

    VastaaPoista
  2. Hihii! :) Tarkoitatko kirjoilla Oliver Twistiä, vai Oliver ja kumppanit -elokuvasta tehtyä kuvakirjaa? :)

    VastaaPoista
  3. Oliver ja kumppanit kuului omiin lapsuudensuosikkeihini Leijonakuninkaan, Nasun SUUREN elokuvan, Ihmeperheen ja Toy Storyn ohella. Itse rakastan kissoja, joten tämä on aina iskenut paremmin kuin esimerkiksi Kaunotar ja Kulkuri tai 101 dalmatialaista. Itse en täysin pidä leffan animoinnista; mielestäni taustat ovat usein hirveitä, mutta yleisesti kyseessä on hyvä pätkä.

    Tuli muuten sellainen mieleen, että kuunteletko yleensä Disney-musiikkia samalla, kun kirjoitat näitä arvostelujasi? Itse kirjoitin juuri Oliver ja kumppanit ensi vuodelle ja kuuntelin samalla soundtrackin pariin otteeseen läpi. Ja kuten muidenkin Disney-klassikoiden kohdalla, oli tietty pakko tulla lukemaan isoimman tietämäni Disney-fanin, eli sinun mielipide teoksesta! :)

    Sellainen kysymys vielä, että mitä aiot sitten kirjoittaa, kun olet Pixarit käynyt läpi? Toki uusia filmejä tulee jatkossakin (Moana-arviota odotellessa), mutta mitä siinä välissä? Aiotko kirjoittaa klassikoiden jatko-osista tai siirrytkö koskaan näytellyihin Disney-leffoihin. Olisi kiinnostavaa lukea, miten vertaat esimerkiksi Maleficentia Prinsessa Ruususeen tai näyteltyä Tuhkimoa piirrettyyn. Tietty Disneyllä on muitakin näyteltyjä leffoja, kuten vaikkapa Maija Poppanen ja Pirates of the Caribbeanit. Kauhistuttaa vain, että loppuvatko blogistasi arviot kesken?!

    - Joonatan, Elokuvan taikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun lapsuudestani Oliver ja kumppanit on valitettavasti jäänyt uupumaan, mutta useilla kavereillani se kuuluu nostalgisten lapsuusmuistojen joukkoon. Lapsuudessani suuressa roolissa oli toinen kissaelokuva, Aristokatit, josta tämä blogi on saanut nimensäkin. ;)

      Minä en yleensä kuuntele musiikkia arvosteluja kirjoittaessani. Minun pitää päästä sellaiseen omaan rauhalliseen tilaan, jotta saan mielipiteeni tuotettua paperille - tai tietokoneen ruudulle. Jos alkaisin kuunnella elokuvien soundtrackeja, alkaisin ensinnäkin laulaa laulujen mukana, mutta myös eläytyä musiikkiin ja parhaimmassa tapauksessa hyppiä ympäri asuntoa... XD Sen sijaan siinä vaiheessa kun olen tekstin kirjoittanut ja olen etsimässä tekstiin sopivia kuvia, kuuntelen yleensä kyseisen elokuvan musiikkia. Mutta minä nyt oon tällainen hiljaisuuden ystävä, kouluaikana kokeisiin päntätessäni en koskaan voinut kuunnella musiikkia, koska se vei keskittymiseni lukemiseen. On aika ihanaa, että sinä pystyt kirjoittamaan ja kuuntelemaan musiikkia samaan aikaan! Elokuvan tunnelmointiin pääsee musiikin kanssa niin mukavasti takaisin!

      Äääk, vai olen tietämäsi isoin Disney-fanI! Mikä kohteliaisuus! Tässsähän ihan nolostuttaa! :D Suosittelen lukemaan myös suomalaista Disnerd Dreams -blogia, jossa Disneyn ja Pixarin elokuvia esitellään myös aika kivasti. ;)

      http://disnerddreams.com/

      Pixar-elokuvat läpi arvosteltuani ajattelin siirtyä klassikoiden jatko-osiin, joita kohtaan minulla on hirveitä ennakkoluuloja. Saa nähdä, mitä niiden arvostelusta tulee. ;) Olen aina ajatellut, että tämä blogi on pyhitetty nimenomaan Disneyn animaatioelokuville, jolloin live action -elokuvien arvosteluja ei täällä näkisi... Mutta saa nähdä, mitä tapahtuu, kun arvosteltava loppuu kesken! Sen sijaan minulla on ns. "sivublogi", jossa esittelen omistamiani Disney-tavaroita, mutta siellä olen myös pari Disneyn näyteltyä elokuvaa arvostellut lyhyesti. Jos mielipiteeni live action -elokuvista kiinnostaa, kannattaa kurkata siis tänne:

      http://ihmeidenaukio.blogspot.fi/search/label/live%20action%20-elokuva

      Poista
    2. Niin ja se piti vielä sanoa että en malta odottaa arvostelujasi Disney-klassikosita! Äää! Vielä yli puoli vuotta odotettavana!

      Poista
    3. Kun katsoin tyttöystäväni kanssa Aristokatit, jotta voisin kirjoittaa siitä, huomasin Rinki tinki tinkin ja samantien huudahdin, että "Tästä se nimi on siis otettu!" :D olin miettinyt pitkään, mistä se tulee ja ajattelin odottaa tietoa siihen asti, että lausahdus tulee vastaan Disney-leffassa, enkä etsi sitä internetistä.

      Välillä on pakko vain kirjoittaa ilman mitään häiriötekijää, mutta usein saan musiikin kautta suljettua muun maailman ulos päästäni ja keskittyä täysillä fiilikseen. Toiminnallisissa rumpusooloissa saattaa kyllä ajatukset keskittyä lähinnä siihen, että sormilla naputtelee pöydänreunaa tahdissa...

      Ja oho, pakko mennä tutkimaan Ihmeiden aukiota tarkemmin! :) Minun suurin Disney-kokoelmani koostuu lähinnä Aku Ankka -lehdistä ja taskukirjoista, jos leffoja ei laske mukaan. Haaveilen löytäväni jonain päivänä monia Disney-aiheisia leluja, kuten Stitch-pehmon. Jos muistan oikein, omistin lapsena sekä Buzz Lightyearin että Woodyn Toy Storysta!

      En tiennytkään, että joku ei voisi odottaa jonkin arvosteluni ilmestymistä - jos siis itseäni ei laske mukaan. Itse en malta odottaa, että ensi vuoden arvostelut ilmestyvät, sillä tiedossa on omasta mielestäni kaikkea kivaa. Plus kun niitä ajoitettuja kertyy hirveät määrät. Paljastan sen verran, että tähän mennessä Disney-klassikoista olen kirjoittanut Lumikin, Dumbon, Bambin, Tuhkimon, Peter Panin, Kaunottaren ja Kulkurin, Prinsessa Ruususen, 101 dalmatialaista, Miekka kivessä, Aristokatit, Robin Hoodin, Nalle Puhin, Hiidenpadan, Basil Hiiren, Oliver ja kumppanit, sekä Pienen merenneidon ja tänään aion katsoa Pelastuspartio Bernard ja Biancan. Tässä välissä tietty ilmestyy ainakin Pixarin Coco ja Autot 3, jota ennen tietysti kahden edellisen Autot-leffan arviot, joten en täysin unohda Disneyä tänä vuonna (vaikka nuo Pixareita ovatkin).

      - Joonatan, Elokuvan taikaa

      Poista
    4. Haa! Onpas hauskaa, että blogini nimiyhteyttä on haeskeltu klassikoita katsomalla! Onneksi en tainnut spoilata nimeä liian aikaisin. :)

      Aku Ankat ja taskukirjat ovat oikein mainio keräilykohde! Niistä riittää iloa kyllä kaikille ikäpolville ja sukupuolille! Stitch-pehmolelu on ihana, suosittelen sen ostamista! Muutenkin minusta ne pehmolelut ovat parhaimpia, jotka näyttävät animaatioesikuviltaan, kuten juuri Stitch. Ja aika mahtavaa, että sinulla on ollut Buzz ja Woody lapsena leluina! Ne olisi kyllä hieno koriste johonkin kirjahyllyn kulmalle!

      Oijoi! Oletpas paljon kaikkia mahtavia elokuvia arvostellut jo! Etköhän julkaise jo osan tänä vuonna... ;) Mutta kiva, että ainakin uutuuselokuvista julkaiset arvostelut. Käytät myös instagramia hyvin blogisi mainostamiseen, ja siellä kun näen jonkun itseäni kiinnostavan elokuvan, jonka olet menossa katsomaan tai josta on arvostelu tiedossa, ryntään aina innolla blogiisi TAI odotan täpinöissäni tekstisi julkaisupäivää. Että kyllä täällä on ainakin yksi intoilija. Ja minäkin intoilen aina omien tekstieni julkaisemista. ;)

      Poista
    5. Pakko varoittaa etukäteen, että suuri osa Disneyn animaatioista ovat mielestäni vain ihan kivoja, vaikka kuinka klassisia olisivatkin. Leijonakuningas on minun ehdoton ykkönen, mutta eipä viime vuoden Zootopia kaukana tule perässä. Autot 3 -arvostelua joudut odottelemaan hieman pidempään, sillä menen katsomaan sen tyttöystäväni kanssa, jolloin arvio tulee vasta 30.7. Toivottavasti näitä arvioita, mitä odotat on paljon! :D Joidenkin vanhempien leffojen kohdalla (esim. Gravity) käy sillä lailla, että ne jäävät useiksi kuukausiksi pyörimään ja niiden julkaisupäivä muuttuu kaiken aikaa, kunnes jossain kohtaa en jaksa enää pitää niitä luonnoksina ja läimäisen ensimmäiseen tyhjään koloon.

      Facebookista (Elokuvan taikaa) ja Twitteristäkin (@Elokuvantaikaa) löytyy!

      - Joonatan, Elokuvan taikaa

      Poista
    6. Selevä! Noh, minä käyn sitten kommentoimassa "vääriä mielipiteitäsi" klassikoiden laadusta. XD No ei, jokaisella saa tietenkin olla ne omat mielipiteet, ja ihan kiva kuulla kenties toisenkinlaisia ajatuksia Disney-elokuviin liittyen. Minullakin käy samalla tavalla, että jotkut tekstit pyörivät luonnoksina ties kuinka pitkään, ennen kuin ne saa kirjoitettua julkaisukuntoon. :P Minä en jostain syystä ole vielä Facebookkiin tai Twitteriin löytänyt, niin seurailen sinua nyt vain blogin ja instan kautta. :)

      Poista