Magic mirror on the wall... 6.

Nyt on taas aika raottaa verhoa kauniiden neitojemme tieltä, ja palata Ken on maassa kaunehin? -kisan pariin! Jee! Ennen putoajan selviämistä ilmoitan erään asian, jonka joku on kenties huomannutkin kilpailun aikana. Kun kilpailjoiden kuvia esitellään, laitan viimeisimmäksi niiden neitojen kuvat, jotka ovat olleet edellisellä kerralla pudotusuhan alla. Heitä ennen loppupäähän tulee niiden tyttöjen kuvat, jotka ovat joskus aiemmin kisassa olleet pudotusuhan alla. Eli siis parhaiten kisassa menestyneet saavat esitellä kuvansa ensimmäisinä. Ihan vain tällainen mielenkiintoinen infotieto, joka ei vaikuta itse kisaan millään tavalla. ... Vai vaikuttaako?

Ja sitten itse asiaan. Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Jessie, Marian ja Eilonwy. Äänestyksen tulos muuttui ihan viime metreille saakka, ja eräälle toiselle kilpailijalla oltiin jo keretty kertoa suru-uutinen, kun mukaan tuli vielä yksi ääni. Huhhuh, mitä dramatiikkaa! Eli tällä viikolla kilpailusta putoaa lelutyttömme Jessie.

"Aah! Voi, kuinka sydämestäni ottaa tämä tulos! Ajattelin, että kyllä nyt lelulle annetaan anteeksi joitain huonoja kuvia. Tämä on syrjimistä, kun minut pudotettiin näin nopeasti. Voih! Olisin halunnut poseerata Voguen kannessa upean cowboy-asuni kera, mutta tämä haaveeni ei kai koskaan tule toteutumaan... Mutta kyllä tämä tästä, ja ei muuta kuin menoksi vaan! Ihanaa, että pääsen taas leikkimään!" Näin meidät hyvästeli cowboy Jessie.

Tällä viikolla vielä kisassa olevat kilpailijattaremme pääsevät näyttämään valokuvauksellisuutensa ruoan kanssa. Kilpailijat poseeraavat siis lempiruokansa kanssa, ja kertovat tuosta herkustaan samalla jotain parilla sanalla. Kannattaa varata ruokaa eteen tätä tekstiä lukiessa, sillä kuvat ovat niin herkullisia!

"Lempiruokaani ovat hedelmät. Mikä-mikä-maassa syödään oikeastaan pelkkiä hedelmiä, marjoja ja kaloja, ja minä olen allerginen kaloille, joten vaihtoehdoiksi jää vain hedelmät ja marjat. Eniten tykkään syödä kirsikoita, ne ovat niin makeita. Yhdestä kirsikasta riittää minulle ruokaa koko päiväksi. Jos kirsikat kerkeää mennä vanhoiksi ennen kuin ehdin syödä ne, voi niillä pelata hyvin jalkapalloa."

Helinä näyttää kuvassaan erilaiselta verrattuna edellisten viikkojen kuviin. Hän näyttää pyöreäposkisemmalta, joka saa häneen tiettyä lapsekkuutta. Onkohan Helinä syönyt liikaa kirsikoita? Keiju näyttää myös jotenkin normaalia kolmiulotteisemmalta. Mielestäni tämä Helinän erilaisuus ei ole kuitenkaan huono asia. Helinä viettää elämäänsä rennosti kirsikkapuun latvassa. Neito ei syö kuvassa kirsikkaa, mutta silti kirsikat näkyvät kuvasta selkeästi. Helinällä on vieno hymy kasvoillaan, ja hänen asentonsa on hyvä. Katse olisi kuitenkin kannattanut kohdistaa muualle, kuten vaikka kameraan tai kirsikkaan. Nyt katse vie huomion hieman pois pääasiasta, joka oli se ruoka. Kuva on kuitenkin onnistunut.

"Maudien leipomat tortut ovat parasta, mitä tiedän! Samaa mieltä ovat myös pikkuveljeni Hubert, Harris ja Hamish. Jos minulla joskus tekee mieli torttua, eikä Maudie salli minun ottavan sellaista, voin kääntyä veljieni puoleen, sillä heillä on yleensä pari leipomusta aina piilossa jossain. Saisinpa minäkin torttujen reseptin, niin voisin leipoa niitä täällä Suomessa ollessani! Äidin mielestä leipominen ei ole prinsessalle sopivaa työtä, joten en ole koskaan päässyt kokeilemaan reseptiä, mutta ehkä vielä joskus..."

Meridan kuvan ilme kertoo siitä suuresta ilosta, mikä häntä kohtasi, kun toimme kuvauspaikalle rekvisiitaksi hänen rakastamiaan torttuja. Neito sai viedä tortut taloon muiden kilpailijoiden kanssa jaettavaksi. Toivottavasti hän myös jakoi ne, sillä muuten näemme hänet ensi viikolla hiukan pyöristyneenä... Meridan kuvassa ruoka on todellakin pääosassa, ja Merida kaiken lisäksi oikein esittelee torttuja sormellaan. Meridan ilme on kauhean innostunut ja hänen hymynsä saa katsojankin hymyilemään. Kuitenkin tuomarille kuvasta tulee lähinnä mieleen perheen valokuva-albumin kuva, ei kauneuskilpailuun sopiva kuva. Merida, nyt lisää yritystä peliin!!!

"Kello viiden teehetki hyvän ystävän kanssa kera Twinings -teen ja leivoksen on parasta, mitä tiedän. Teen täytyy olla juuri sopivasti haudutettua, tai muuten se maistuu aivan tiskivedeltä. Taloudenhoitajani Hanna osaa keittää juuri suuhuni sopivaa teetä. Minulla onkin ilo kutsua ystävättäriäni luokseni teelle, kun tiedän teen olevan täydellistä. Teen kanssa yhteen sopii hyvin muffinssit. Kilpailun aikana olen huomannut sen, että Fazerin Sininen käy teen kanssa hyvin yhteen pienissä määrin nautittuna."

Viime viikon anti-kuvan jälkeen Anita on löytänyt oman sivistyneen tyylinsä taas uudelleen. Anita on todellakin perienglantilainen niin tavoiltaan kuin kuviltaankin. Kuvassa hän istuu tyylikkäästi sohvan reunalla, ja on juuri poiminut teekupin käteensä pöydältä. Hetki näyttää rauhalliselta ja mukavalta, ja tekisi mieli itsekin mennä "kahvittelemaan" Anitan kanssa. Kasvojen ilmettä olisi kyllä voinut muuttaa hieman valoisammaksi. Muuten oikein hyvä kuva, melkeinpä täydellinen!

"Keittoruoat ovat lempiruokiani. Keitot ovat niin kevyitä, joten kun niitä syö, ei tule kauheaan ähkyyn, ja jaksaa jatkaa liaaneissa heilumista. Lempikeittojani ovat kasvissosekeitto, hernekeitto ja kalakeitto. Saanen vielä tässä kommentoida kuvaani. Kuvaustilanteessa sattui nimittäin pieni kommellus. Olimme ottamassa kuvaa minusta ja keittokattilasta, kun yhtäkkiä jostain ilmestyi paikalle iso koira, joka kaatoi minut kumoon, hyppäsi kattilaan ja alkoi syödä keittoa. Kuvani on siis otettu kyseisen tilanteen aikana."

Janen kommentissa on nyt selvästi selittelyn makua. Hänestä kerittiin ottaa kuvia ennen koiran saapumista. Jotain kuvien tasosta kertoo se, että neidon paras kuva on tämä, missä hän katsoo kauhistuneena koiran perään. Muiden, pois jääneiden kuvien tason voi vain arvata... Jane on todella pelokkaan ja kauhistuneen näköinen kuvassaan, kuten jo mainitsinkin. Hänellä on hanska vain toisessa kädessään (?), ja hänen käteensä on jäänyt keittokauha. Tällä viikolla Jane ei yltänyt parhaimpaan suoritukseensa, vaan kuva on melko huono.

"Voin yhtyä Janen sanoihin keittoruokien ihanuudesta. Keitot ovat parasta ruokaa, ja niitä on niin helppo syödä! Lusikalla poskeen vaan, ja avot! Minun lempikeittoni on linssikeitto. Täällä Suomessa syömäni kaupan valmiskeitot ovat olleet aivan järkyttävän makuisia! Kuinka kukaan voi syödä, saati sitten myydä niitä! Omatekemät keitot ovat parhaita, varsinkin nuotion yllä haudutetut."

Esmeraldan kuvassa näkyy selvästi, että keittoa on helppo syödä. Näyttää siltä, että Esmeralda on kuvassa tajuttomana, ja hänelle yritetään työntää lusikkaa suuhun. Voihan se olla, että Esmeraldan silmät menivät vahingossa kuvaustilanteessa kiinni, jonka takia hän näyttää tajuttomalta. Ei neidon asento ole kuitenkaan mikään paras kauneuskuvan ottamiseen. Joku toinen hahmo syöttää ilmiselvästi Esmeraldaa. Mikähän ajatus siinä on takana, miksei neito voi syödä itse pöydän ääressä silmät auki? Tällä kertaa Esmeraldan kasvot ovat kuitenkin todella eteerisen kauniit, ja hänen hiuksensa ovat ihanan pöyheät. Kunpa neidon silmät olisivat vielä auki ja lusikka olisi hänen omassa kädessään! Kuva on ihan ok.

"Omenat ovat ihania. Ne suorastaan pursuavat punaisuutta, ja niiden maku on nektaria kielelläni. Omenaa puraistessani tunnen olevani toisissa maailmoissa, joissa prinssi ratsastaa luokseni uljaalla ratsullaan ja tuo kultaisen omenan kaukausesta maasta lahjaksi rakkaalleen, minulle. Ah! Voi kunpa huuleni olisivat yhtä punaiset kuin on omenan puna, kunpa poskeni olisivat myös samalla lailla punoittavat! Silloin, niin, varmasti silloin prinssi minut löytäisi, ja jakaisimme ensirakkauden suudelman keskenämme! Aah!"

Gisellen unelmia täynnä olevasta puheesta ei näytä olevan jälkeäkään hänen kuvassaan. Kuvassa Giselle näyttää miettivältä, jopa hieman nyrpeältä. Ainakaan hänen kasvoiltaan ei tule ilmi se himo omenoihin, mikä hänellä ilmiselvästi on. Omena on kyllä hyvin esillä kuvassa, mikä olikin pääpointtina tällä viikolla. Voisi Giselle kyllä näyttää paljon paljon onnellisemmalta. Nyt hänestä tulee mieleen teinityttö, joka kuuntelee vanhempiensa neuvoja: "Voiks tää vähempää kiinnostaa?" Toivottavasti Giselleä alkaa kiinnostamaan kisa enemmän, jospa kuvienkin laatu paranisi sitten.

"Maissi on heimomme elinehto. Se on meille kuin kultaa, ja kasvatamme sitä mahdollisimman paljon. Kylämme ympärillä on suuret maissipellot, ja jokaiselle kylän naiselle on jaettu oma tilus, jonka maisseja kasvattaa ja kerää. Maissit kootaan sitten varastorakennukseen. Säästelemme maissiemme käyttöä, sillä niiden pitää riittää koko heimon syötäväksi talven yli. Kesällä syömmekin maissin sijaan mieluummin marjoja, joita emme pysty säilömään niin helposti kuin maissia."

On mielenkiintoista kuulla aina uusia tarinoita kilpailijoiltamme, jotka ovat kotoisin eri kulttuureista. Nakoman tarinan meille on kuitenkin kertonut jo Pocahontas. Noh, itse kuva on mielenkiintoinen. Ruoka, maissi, näkyy kuvassa selkeästi, vaikka sen keltaisuus ei nyt näykään. Nakoma on poiminut yhden maissintähkän käteensä, ja nyt hän ihmettelee sitä. Kuvassa on hyvä idea, ja Nakomalla on kuvassa hyvä asento, mutta kuvan pilaa tällä(kin) kertaa Nakoman kasvot. Neidon ilme on hyvin myrtynyt, hänen suunsa on ihmeellisesti auki ja hänen silmänsä katsovat jonnekin ohi kaikesta. Miksi tällainen ilme? Kuva on melko huono.

"Lempiruokaani ovat tikkukaramellit, tai lyhyemmin sanottuna tikkarit. Punaiset, mansikanmakuiset ovat lemppareitani. Saanen sanoa jotain kuvastani, kuten Janekin sai? Kuvaustilanteessa emme löytäneet rekvisiitaksi hankkimaamme tikkaria mistään. Yritin etsiä sitä, mutta ei vaan löytynyt. Ehkä joku söi sen."

Ehkäpä se joku olit sinä? Eilonwy oli tällä viikolla pudotusuhan alla, eikä tämä kuva kyllä ainakaan paranna hänen sijoistustaan tässä kisassa. Kuvassa Eilonwy yrittää etsiä tikkaria lipaston laatikosta. Tytön ilme on hämmästynyt. Hämmästyksestä kertoo myös hänen kehonsa asento. Sormet on aseteltu taas kauniisti prinsessalle sopivaan tyyliin. Eilonwyn ilme ei kuitenkaan sovi prinsessalle. Suu on auki kuin oo, ja sinne mahtuisi hyvin se kadonnut tikkari. Eilonwyn kaula on myös ojentunut pitkänä eteenpäin, mikä ei näytä hyvältä. Kuva on jotenkin mitäänsanomaton, vaikka Eilonwyltä kyllä odottaisi muuta.

"Piirakat ovat lempiherkkuani. Ja herkuthan ovat parasta ruokaa! Kotona leivon paljon piirakoita: mustikkapiirakoita, mansikkapiirakoita, omenapiirakoita.... Vaikka mitä! Itse asiassa sulkapallokisojemme voittaja voittaa itselleen leipomani piirakan, jonka maku vaihtelee vuosittain. Jotkut voivat ajatella, ettei leipominen ole linnanneitojen hommaa, mutta minun mielestäni leipominen on todella antoisaa. Siinä näkee oman työnsä jäljen, ja taikinaa pääsee maistelemaan!"

Kenties Meridan äitillä olisi opittavaa Marianin näkemyksestä ylhäisön leivontakulttuurista. Marian-neito joutui tällä viikolla pudotusuhan alle, ja oli hyvin lähellä, ettei hän joutunut lähtemään kotiin. Niinpä kuvan täytyisi olla nyt mestariteos. Eikä se ole sitä. Toki Marianin kuva on paljon parempi, kuin viime viikolla. On myös kivaa nähdä Marian sivuprofiilista kuvattuna. Kuvassa tuodaan ruoka esille hyvin. Sen sijaan Marianin asento ei mairittele piirakkaa. Onko hän sekoittanut piirakan ja sulkapallon tehtävät täysin? Marian näyttäisi olevan heittämäisillää piirakkaa johonkin! Ehkä neidolla olikin tarkoitus tehdä kuvasta huumoripitoinen ainaisen pidättyväisyyden tilalle. Marianilla on myös hymy kasvoillaan, mutta jotenkin se näyttää olevan hieman ilkeämielinen hymy. Jos kuitenkin sovimme, että kettutyttö haki kuvaan huumoria, on kuva onnistunut.


Tällä viikolla melkein kaikkien kilpailijoiden kuvien taso koki hienoisen pudotuksen alaspäin. Onkohan tässä kuvien laadussa olemassa joku sykli, sillä juhlapukukierroksellakin kuvat olivat melko huonoja. Hmm... Toivottavasti tämänkertainen kisa ei aiheuttanut teissä kauheaa nälän tunnetta. Tuomari lähtee nyt syömään. Lähtekää te äänestämään!

On sulla ystävä...

Tänään olen viettänyt hyvin suuren osan päivästäni YouTuben ääressä. YouTubessa minulla on pyörinyt oikeastaan vain Disney-aiheiset videot. Näin perjantai-iltana minulle tuli täällä Savonlinnan yksinäisyydessä tosi hyvä fiilis Disney-musiikkia kuunnellessani. Erityisesti minut sytytti tänään Toy Storyn "You've Got a Friend In Me". Videota katsoessani sain tosi hyvän idean, että laitanpa tänne blogiin kaikkia erilaisia versioita kyseisestä kappaleesta! (En tiedä, onko se teistä hyvä idea, mutta minusta se oli...) Ja kaikkia erilaisia versioita löytyi roppakaupalla!!!! En viitsi laittaa niitä kaikkia tänne, sillä ette te kuitenkaan jaksaisi kuunnella niitä kaikkia... Ja hyvää suomalaista versiota en löytänyt millään, mutta oletan, että te tunnette sen jotenkin jo ennestään...

Tämä ensimmäinen on alkuperäinen versio kappaleesta. Hyvä ja mahtava kappale!



Tässä on mahtava sovitus kappaleesta kitaralla näppäillen! Olen kateellinen tuolle kitaristille! Tehkääpä perässä jos osaatte!



Tämä versio on minun lempparini. Toy Story 3:sta espanjalaistyylinen versio kappaleesta. Ihan paras!



Viimeiseksi oli pakko laittaa tämä Simpsoneissa esitetty versio samasta kappaleesta. Hehe. Anteeksi huono kuvalaatu, ei löytynyt parempaa.

Bambi - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Bambi -elokuva alkaa siitä, kun Pöllövaari lentää puun koloon nukkumaan ja oravat heräävät samaisessa puussa päivän viettoon. Pöllövaarin unet eivät kuitenkaan kestä kauan, sillä Rumpali–kani tulee rummuttamaan puun juurta. Ihme on tapahtunut, prinssi on syntynyt! Kaikki metsän eläimet rientävät katsomaan vauva-valkohäntäpeuraa, Bambia. Bambi uinuu emonsa vieressä, herää muiden eläinten tuloon ja ottaa ensi askeleensa heidän katsellessaan. Korkealla puiden yläpuolella olevalla jyrkänteellä Metsän ruhtinas katsoo alas omaa poikaansa. 

Opittuaan kävelemään Bambi lähtee äitinsä kanssa kävelylle metsään. Muut eläimet tervehtivät häntä, ja he kutsuvat häntä ”nuoreksi prinssiksi”. Peurat tapaavat kaniperheen, jonka lapset alkavat leikkiä Bambin kanssa. Tyttöpuput saavat nuoresta prinssistä tarpeekseen melko nopeasti, mutta Rumpali jatkaa Bambin kanssa leikkimistä, ja opettaa tätä puhumaan. Uusia sanoja ovat lintu, perhonen ja kukka. Kukkaniityllä Bambi törmää haisunäätään, jota sanoo kukaksi. Rumpali meinaa korjata Bambia, mutta haisunäätä estää sen sanomalla, että kukka on ihan hyvä nimi hänelle. Leikit loppuvat, kun alkaa ukkostaa ja sataa. Bambi palaa äitinsä luokse nukkumaan ja ihmettelemään sadetta. 

Bambi kasvaa hieman isommaksi, jolloin hänen äitinsä uskaltaa viedä hänet niitylle. Niitty on suojaton, mutta ihana paikka. Bambi rakastuu niittyyn. Siellä hän ihmettelee sammakkoa ja tapaa Rumpalin sekä nuoren valkohäntäpeuran, Falinen, jonka kanssa hän leikkii. Niityllä kirmaa myös nuoria aikuis-valkohäntäpeura-miehiä, jotka esittelevät hyppytaitojaan. Metsän ruhtinas ilmestyy myös niitylle, ja Bambi ihailee tätä suuresti. Metsän ruhtinas palaa metsään, mutta siellä hän haistaa palaneen käryä. Ihminen! Ruhtinas juoksee nopeasti varoittamaan kaikkia eläimiä niityllä, ja kaikki juoksevat äkkiä pois paikalta. Bambi ja hänen äitinsä pääsevät suojaan omaan kotiinsa. 

Tulee syksy, jolloin ruokaa on vähän. Tulee talvi, jolloin ruokaa on vielä vähemmän. Talven tullen Bambi ihmettelee kovasti lunta. Hän tapaa Rumpalin lammen rannalla, jossa Rumpali yrittää opettaa Bambia luistelemaan, mutta huonolla menestyksellä. Lammen rannassa Bambi ja Rumpali näkevät Kukan, joka nukkuu eräässä luolassa talviunia. Ystävykset ihmettelevät vähän haisunäädän puuhia, mutta antavat lopulta tämän nukkua rauhassa. 

Talvi on pitkä ja kaikilla on nälkä. Eräänä päivänä Bambin äiti huomaa ruohon pilkistävän esiin hangen keskeltä. Peurat ryntäävät syömään ruohoa tyhjään vatsaansa. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että vaara vaanii juuri silloin, milloin sitä vähiten odottaa… Yhtäkkiä Bambin äiti haistaa ihmisen! Hän käskee Bambia juoksemaan nopeasti kotiin taakseen katsomatta. Nopeammin! Nopeammin!!!! Bambi juoksee hirmuvauhtia kotiinsa, ja huokaisee helpotuksesta. Mutta mihin äiti jäi? Bambin äitiä ei näy missään. Bambi lähtee lumiseen metsään harhailemaan ja etsimään äitiään. Lunta alkaa sataa heikosti. Yhtäkkiä surullisen Bambin edessä on Metsän ruhtinas, joka sanoo: ”Äitisi ei ole enää täällä.” Metsän ruhtinas ottaa Bambin hoiviinsa, ja vie tämän pois. 

Kevät saapuu. Linnut laulavat ihan höperöinä rakkaudesta. Bambi, Rumpali ja Kukka ovat kasvaneet isoiksi! Pöllövaari kertoo heille rakkaudesta (=hyrähtämisestä), ja kuinka se voi sattua kenen tahansa kohdalle. Ystävykset kieltävät moisen hullutuksen, mutta pian yksi kerrallaan kukin heistä rakastuu. Bambi tapaa lapsuudenkaverinsa Falinen, josta hän jopa joutuu taistelemaan toista urospeuraa vastaan. Lopulta Bambi ja Faline pääsevät viettämään ihanaa eloa keskenään. 

Ihmiset saapuvat taas metsään, tällä kertaa joukolla. Eläimet lähtevät karkuun, mutta Bambi hukkaa Falinen, eikä hän halua lähteä pakoon ilman tätä. Metsästyskoirat alkavat jahdata Falinea, ja saartavat tämän jyrkänteelle. Bambi tulee apuun juuri ajoissa, ja puskee sarvillaan koirat kumoon. Yhdessä peurat pakenevat koiria. Juuri, kun Bambi on hyppäämässä rotkon yli, osuu aseen luoti häneen. Sillä välin metsästäjien leirissä nuotiosta lentää kipinä läheiseen puuhun, ja tässä on järkyttävän metsäpalon ainekset. Metsän ruhtinas herättää Bambin ja suorastaan pakottaa tämän lähtemään perässään pakoon metsäpaloa. Yhdessä he juoksevat läpi savuavan metsän, ja hyppäävät hienosti vesiputouksesta alas. He pääsevät turvaan järven keskellä olevalle saarelle, johon muutkin metsän eläimet ovat pelastautuneet. Siellä Bambi näkee taas Falinen. 

Aika kuluu, ja palanut metsä kukkii jälleen. Metsän eläimet kokoontuvat juosten yhteen, sillä ihme on tapahtunut! Kaikki eläimet kokoontuvat Falinen ympärille. Kuinka ollakaan, Faline on synnyttänyt valkohäntäpeura-kaksoset! Kaikki eläimet iloitsevat Falinen puolesta. Ja korkealla puiden yläpuolella olevalla jyrkänteellä seisoo Bambi ylpeänä katsellen lapsiaan. Loppu. 

Bambi on todella suloinen ja ihana elokuva. Bambia alettiin tehdä vuonna 1923, ja sen oli tarkoitus valmistua heti Lumikin jälkeen toisena Disney-klassikkona. Ensi-iltansa elokuva sai kuitenkin vasta 1942, toisen maailmansodan aikana, koska Walt Disney vaati elokuvalta täydellisyyttä. Bambi perustuu Felix Saltenin kirjoittamaan aikuisten kirjaan Bambi: Tarina metsästä. Tarina kertoo metsäkauriin (ei valkohäntäpeuran, niin kuin Disneyllä) elämästä. Kirjassa on muutamia poikkeuksia elokuvaan nähden: ensinnäkin tulipalon jälkeen Bambi alkaa viettää enemmän aikaa yksinäisyydessä, ja välttelee Falinea, vaikka rakastaakin tätä vielä ”melankolisella tavalla”. Kirjassa Metsän ruhtinas opettaa Bambille hyödyllisiä taitoja ihmisten välttelemistä varten. Kirjan lopussa Bambi tapaa metsäkauris-kaksos-vasat, jotka etsivät äitiään, eli Bambi ei itse saa (luultavasti) lapsia. Disney muutti tarinaa paljon, sillä kirjaa pidettiin liian aikuismaisena lapsille. 

Lopullisesta Bambi-elokuvasta poistettiin monia kohtauksia käsikirjoitukseen verrattuna. Eräs poistetuista kohtauksista näytti, kuinka Bambin äiti sai osuman luodista. Käsikirjoittajien ideana oli myös, että Bambia ammutaan hänen äitinsä sijaan. Onneksi Disney ei pitänyt ideasta ollenkaan. Alun perin elokuvassa näytettiin ihminen, mutta tämä metsästäjä poistettiin lopullisesta versiosta. Näin ollen Bambista tuli ensimmäinen Disney-elokuva, jossa ei näytetä yhtään ihmistä (toinen tällainen elokuva on Leijonakuningas)! Bambi on lisäksi se Disney-elokuva, jonka hahmoja on kenties nähty sen jälkeen tulleissa Disney-elokuvissa eniten. Bambin äiti laiduntaa metsässä Kaunottaren ja Hirviön alussa, ja elokuvissa Miekka kivessä ja Viidakkokirja Bambin äitiä yritetään pyydystää. Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvassa sekä Bambi että tämän äiti esiintyvät ruohoa syömässä. 

Bambin hahmot ovat todella ihania ja helposti samaistuttavia. Nuori Bambi on todella suloinen, ja hänestä on osattu tehdä ihmettelevä ja maailmaa tutkiva lapsi. Sitten näemme Bambin menetyksen, ja pystymme jakamaan tuskan tunteen hänen kanssaan. Läheisen menettäminen on todella vaikeaa ja raskasta, ja vielä vaikeammalta tuntuu katsoa sitä, kun lapsi (vasa) menettää läheisensä. Lapsen kärsimys on kauheaa. Tässä kohtaa Bambin viaton lapsuus on loppu. Näemme Bambin seuraavan kerran, kun hän on kasvanut aikuiseksi. Aikuisena Bambi on vastuuntuntoinen, hellä ja myös aika järkevä. Näemme, että Bambi on kasvanut hyväksi aikuiseksi tragediastaan huolimatta, ja tämä saa meidät uskomaan parempaan huomiseen ja siihen, että kyllä meistäkin voi tulla hyviä aikuisia. 

Bambin äiti on todella hellä eläin, ja hänessä yhdistyy kaikki ideaaliäidin piirteet. Bambin isä, Metsän ruhtinas, on uljas ja hieman etäinen isä Bambille. Luulen, että moni lapsi saattaa tuntea isänsä äitiään etäisemmäksi, sillä äiti-lapsi-suhde on niin kestävästä ja kovasta materiaalista tehty pakkaus. Niinpä Bambin suhteisiin vanhempiaan kohtaan voi hyvin eläytyä. Rumpalin äiti on taas toisenlainen äiti kuin Bambilla. Toki Rumpalinkin äiti lapsistaan huolen pitää, mutta kieltäminen näyttää olevan hänelle ominainen tapa toimia kasvatuksen suhteen. Kasvatustapojen poikkeaminen johtuu varmasti lasten erilaisista temperamenteista. Rumpali on hyvin menevä ja vilkas kaninpoikanen, joka tykkää kovasti rummuttamisesta (siitä nimikin). Isoksi kasvettuaan Rumpalista tulee kuitenkin metsän yhteiskunnan täysvaltainen jäsen kaikesta vallattomuudestaan huolimatta. Kukka on hyvä esimerkki hyvin ujosta eläimestä, joka punastelee ja naurahtelee ujostellessaan. Ujous säilyy ihan aikuisuuteen asti. Pienenä luulin aina, että Kukka on tyttö. Kevät -kohtauksessa, jossa joukkoon liittyy tyttö-haisunäätä, ihmettelin asiaa aina kovasti. 

Bambin piirrosjälki on kaunista katsottavaa. Maisemat ovat jylhiä ja upeita, ja joissain kohtauksissa on osattu animoida ruohonjuuritason elämää todella tarkasti. Eläimet on piirretty melko realistisesti, mutta Disneylle ominaista pehmeyttä ja suurisilmäisyyttä on osattu ottaa mukaan. Pupujen ja lintujen piirustustyyli on sellaista, joka toistuu hyvin pitkälle samanlaisena kaikissa myöhemmissäkin Disney-elokuvissa. On ihmeellistä, miten animaattorit ovat osanneet vangita inhimillisten tunteiden koko kirjon eläimiin. Minä en ainakaan osaisi moista! Mielestäni tarinassa on myös hieno kaari, sillä elokuva alkaa ja loppuu samanlaiseen kohtaukseen, jossa uusi valkohäntäpeura syntyy. 

Bambin musiikki on todella kaunista. Elokuva saikin kolme Oscar-ehdokkuutta juuri musiikin osalta, mutta ei valitettavasti voittanut niistä yhtäkään. Bambi alkaa laululla Rakkauden laulu, joka soi alkutekstien aikana, ja jota hyräillään vielä alkumaisemia näytettäessä. Sama laulu lauletaan myös elokuvan lopussa. Seuraava laulu lauletaankin vasta sateen tullessa. Sadepisarat kuvastaa hyvin sadetta ja ukkosta. Kevätlaulu lauletaan kevään tullen (yllätys yllätys) ja Sen lauluksi loin lauletaan Bambin ja Falinen rakastuessa ja juoksennellessa ympäri metsää. Elokuvassa taustakuoro laulaa kaikki laulut, eivätkä hahmot laula niitä. Tai oikeastaan Kevätlaulun voi periaatteessa kuvitella lintujen laulamaksi. 

Bambi herättää monenlaisia erilaisia tunteita. Koemme iloa, kun Bambi ja Rumpali toikkaroivat jäällä ja kun kevät vihdoin saapuu metsään. Bambin äidin kuollessa itku ei ole kaukana, ja monesti tämä tyttö ainakin herkistyy kyyneliin asti kyseisessä kohtauksessa. Elokuvan aikana saa kuitenkin nauraa ääneenkin pari kertaa, useimmiten Pöllövaarin juttujen innoittamana. Bambi osaa olla myös todella jännittävä elokuva, ja jännitykseen on syynä Frank Churchillin säveltämä musiikki, joka aina alkaa ihmisen ilmestyessä kuvioihin. Tämä musiikki ja kuva niitystä saa minut melkein sulkemaan silmät jännityksestä, ja toivomaan kohtauksen olevan jo ohi. Ihmisen teema-musiikki inspiroi aikoinaan John Williamsin säveltämään Tappajahain tunnusmusiikin. Toisin sanoen ilman Bambia meillä ei välttämättä olisi Tappajahaita. Niin pelottava se Bambikin on! 

Useimmille meistä Bambi on varmasti se elokuva, joka muistetaan lapsuudesta. Kenties elokuva on jäänyt mieleen traagisuutensa takia, tai kenties Bambi on ollut vain niin syötävän suloisen näköinen. Bambi on kuitenkin populaarikulttuurin kannalta tärkeä teos, ja sen ansioista moni sanookin peuroja Bambeiksi. Kaiken lisäksi avaruudessa killuu asteroidi, jonka nimi on Bambi (ja toinen nimeltään Thumper, Rumpali). Bambi on elokuva, joka jokaisen on pakko nähdä edes kerran elämässään. 

”Muista syödä vihreää, niin sinulle kasvaa isot jalat ja pitkät korvat. Mutta se maistuu tosi pahalta. Tuon viimeisen lauseen keksin itse.”
- Rumpali

Magic mirror on the wall... 5.

Nyt on taas kaikkien odottama hetki viikosta: Ken on maassa kaunehin? -kilpailun uuden jakson aika! Tällä viikolla äänestys oli äärimmäisen jännittävä viimeisiin hetkiin saakka. Pudotusuhan alle joutui kolme kilpailijaa: Jessie, Charlotte ja Esmeralda. Esmeraldan nimeäminen oli suuri yllätys, sillä hän on ollut yksi ennakkosuosikeista. Kaksi neitoa saivat saman verran ääniä, ja putoaja ratkaistiin arvonnalla "entten-tentten-teelika-mentten" jne.. Neljäs putoaja kisasta on Charlotte La Bouff.

Charlotten viime kertainen meikkauskuva ei vakuuttanut katsojia. Tästä kuvasta päätellen meikki ei ollut vedenpitävää. "Siis ei! Mä en usko tätä! Mähän olin kaikkein kaunein, ihan paras! Juhlapuvuista mun mekko oli kaunein, ja mulla oli kaikkein naisellisin harrastus. Kuka tätä kisaa oikein seuraa ja äänestää!? Siis... yhyyhyyhyy... tirsk... Mun paras frendi voitti tän kisan viime vuonna ja olin varma, että tänä vuonna mä oisin voittanut sen. Mut hei, ehkä te ette vaan tajuu mun kauneutta, joka on vertaansa vailla! Hyvästi!" Hyvästit sinullekin, Charlotte. Kenties tapaamme vielä.

Tällä viikolla jäljellä olevat kilpailijat joutuivat haasteen eteen. Tämän viikon kuvan aiheena on nimittäin anti-muotikuva. Tarkoitus on siis tehdä kuva, jossa neito hulluttelee, irvistää ja näyttää mahdollisimman epämääräisen näköiseltä. Tällä viikolla kauniit hymyt ja kauniit asennot ovat siis vain huono asia. Selvitämme, kuinka hyvin neidot osaavat eläytyä erilaisiin rooleihin, ja osaavatko he olla "epäkauniita". Eiköhän tämä selittely riitä, tuokaa kuvat esiin!

Merida on tajunnut viikon aiheen hyvin. Hänen kasvoillaan on todellinen irvistys, eikä siloposkisesta kauneudesta ole tietoakaan (tai no on, mutta siis ei ole...). Kuvasta näemme samalla, että Meridan hampaat ovat loistavassa kunnossa. Hammaslääkärillä ei tarvitse vähään aikaan käydä. Meridan silmät ovat puoliksi kiinni, mikä tuo irvistykseen enemmän volyymia. Sen sijaan Meridan asento ei ole kauhean hassutteleva, vaan hänellä näyttäisi olevan suhteellisen suora selkä. Jos keho olisi tullut irvistykseen mukaan, olisi kuva loistava.... tai tehtävän annon mukainen. :)

Helinä on saanut kehonsa mukaan tähän hassuttelukuvaan mainiosti. Ylävartalo on kääntynyt toiselle sivulle, kädet ovat pystyssä niinkuin jollain bodaajalla, ja toinen jalka on potkaistu ylös kauheassa kaaressa. Sen sijaan Helinän kasvot eivät näytä tavoittaneen samanlaista hulluutta kuin vartalo. Keijun ilme näyttää lähinnä hyvin vihaiselta. Tosin voihan vihaisuudenkin laskea tietynlaiseksi irvistykseksi. Jos Meridan ilmeen ja Helinän vartalon laittaisi yhteen, siitä syntyisi vallan mainio hulluttelukuva!

No huhhuh! Jane näyttää muille kilpailijoille, mistä todella (kamala) anti-kuva on tehty! Janen kasvoilla on todellinen kauhistunut irvistys, ja hiukset ovat lehahtaneet aivan pystyyn tuulen mukana. Jane on asetellut kätensä kameran suhteen sillä tavalla, että ne näyttävät todella pitkiltä, aivan kuin gorillan käsiltä. Sivistyneestä käytöksestä ei tässä kuvassa ole mitään jäljellä. Kaiken lisäksi Janen takana kuvassa on puolialaston mies ihmeellisessä asennossa. Koko kuvassa on myös hieno liikkeen tuntu. Tuomari alkaa kuitenkin miettimään, että onko kuva kenties liiankin hullu? Meneekö se yli annetun tavoitteen? Jokatapauksessa Jane osaa vapauttaa itsensä hienosti kauniiden kuvien kirouksesta.

Tässä kuvassa näkyy Anitan mielipide hulluttelukuvasta. Kuvassa ei ole enää jälkeäkään Anitan eleganssista, josta hän on tullut tunnetuksi kisan aikana. Anita näyttää uitetulta koiralta, kenties hänen päälleen on kaadettu ämpärikaupalla vettä ennen kuvan ottoa. Märän hatun lieri on tippunut Anitan kasvoille, hänen kampauksensa on täysin tuhoutunut ja hänen päällään on ihmeellinen viitta, vai onko se jättiläisen takki? Anitan kädessä on märkä liina, joka vain kuvaa hänen surkeuttaan kuvassa. Lisäksi Anitan kasvoilla on todella eksyneen näköinen ilme. Kyseessä on onnistunut anti-kuva.

Tässä kuvassa Eilonwyn etuhiukset ovat totisesti lähteneet pomppimaan. Eilonwy katsoo hämmästyneenä ylöspäin, kenties pomppivia hiuksiaan. Eilonwyn suu on hämmästyksestä auki. Neito on kuitenkin alisuoriutunut kuvassaan. Eilonwyssä olisi materiaalia varmasti paljon parempaan ja hullumpaan kuvaan. Nyt tuntuu siltä, että tyttö pidättelee itseään, ja tekee irvistyksen vain pienesti kasvoillaan. Vapauta itsesi, Eilonwy!

Gisellen käsitys hulluttelusta näyttää olevan se, että kunhan on väärinpäin, on kaikki hullua. Kenties se niin onkin, pitää kokeilla... Giselle roikkuu jaloistaan päällään ihastuttava juhlamekkonsa. Neidon kädet ovat kurottuneet sivuille ja hänen ilmeensä on melko kauhistunut. Gisellen hiukset näyttävät kuvassa normaalia lyhyemmiltä, mutta ehkä se johtuu vain väärinpäin olemisesta. Oikein hyvä hassuttelukuva, joka vaatisi jonkin pienen loppusilauksen päästäkseen täydellisyyteen. Plussaa Gisellelle siitä, että hänellä on silmät auki.

Marian on kuvassaan oikeastaan vain sivuroolissa, melkein koko kuvan täyttää muuten ihana luonto. Kuvassa ei ole jäljellä tippaakaan sitä herttaisuutta, mitä Marianin kuvissa on normaalisti ollut. Marian-neito näyttää lähinnä ylimieliseltä. Irvistys ei ole onnistunut, sillä kettutyttömme vain hymyilee ylimielisesti. Vasen käsi on piilossa kuvan ulkopuolella, jonne neidon katsekin on suuntautunut. Mitähän siellä tapahtuu? Toinen käsi näyttää palikalta. Kuva on kyllä epäonnistunut, että siinä mielessä se on anti-kuva, mutta irvistystä tai hassuttelua kuvasta ei saa irti millään. Voi Marian-neito, minkä menit tekemään!

Tämän viikon kuvassa Nakoma palaa ensimmäisen viikon tunnelmiin. Neidolla on sama asento ja sama keppi mukanaan, mutta tällä kertaa kuvaan on tuotu irvistys mukaan. Voisi ajatella, että kuva on huono otos ensimmäisen viikon kuvaussessiosta. Kenties asia onkin niin. Nakoman leuka on työntynyt eteenpäin ja hänen suunsa on ihmeellisessä virneessä. Muuten kuvassa ei hulluttelua näy. Kasvoilla on irvistys, joka ei yllä kehoon asti, eli sama ongelma kuin Meridalla. Vapauta kehosi hulluuteen, Nakoma!

Jo kaksi peräkkäistä viikkoa pudotusuhan alla ollut Jessie lupasi näyttää tällä kuvallaan meille närhen pesät. Jessien kuvan idea on samantapainen kuin Gisellellä, mutta Jessien kuvassa kamera on kääntynyt väärinpäin, ei neito. Cowboy-tytöllä on todellinen irvistys naamallaan: suu on isosti auki ja ylähuuli on kääntynyt jännästi rullalle kenties painovoiman takia. Jessie on aivan ihmeellisessä asennossa. Miten hänen päänsä voi olla tuossa, jos hänen jalkansa ovat tuossa? Kenties leluna hän taipuu paremmin kuin muut. Kuva on oikein onnistunut irvistyskuva.

Esmeraldalla on myös näytettävää tippumisen uhan takia. Esmeraldalla on hieno irvistys kasvoillaan. Hän on kurottanut päätään normaalia korkeammalle, jonka takia irvistyksen taakse on tullut enemmän voimaa. Jokin neidon asennossa korostaa hänen ilmettään, en kyllä osaa sanoa mikä. Esmeraldan kuva on jotenkin aggressiivinen, mutta samalla myös mainio irvistyskuva. Hyvähyvä. Kenties jotain hassuttelua olisi voinut lisätä kehonkieleen, niin kuvasta olisi tullut parempi.


Näin kaikki jäljellä olevat kymmenen neitoa pääsivät esittelemään meille erilaisia taitojaan. Kuka teidän mielestänne onnistui huonoiten itsensä vapauttamisessa ja hulluttelussa? Muistakaa äänestää inhokkianne! Ensi viikolla näemme taas! Minä en nimittäin lähde matkalle maailman ympäri, minä lähden... Savonlinnaan!

Magic mirror on the wall... 4.

Nyt on aika jälleen kerran kurkistaa ihmeellisen Ken on maassa kaunehin? -kilpailun verhojen raosta sisään. Tällä kertaa äänestysaktiivisuus pieneni huomattavasti viime viikosta. Kolme neitoa joutui pudotusuhan alle: Kevätär, Jessie ja Giselle. Jokainen heistä sai saman verran ääniä, ja putoaja jouduttiin arpomaan tuomarin ystävällisellä avustuksella. Arpaonni ei suosinut Kevätärtä, vaan hän tippui kisasta.

Miltä nyt tuntuu, Kevätär? "Taisin olla liian hieno näitä polkuja kulkemaan. Kenties pieni arvonlasku miun kohdalla oisi paikallaan. Yritinkin parhaani, ei riittänyt kerralla tällä. Palaan kotimailleni, me nähdään keväällä." Tällainen runosuoni pääsi Kevättäreltä puhkeamaan. Kiitos osallistumisestasi kisaan, ja kiitos meitä ilahduttaneista kauniista ja taiteellisista kuvista.

Viime viikolla lupasimme, että tällä kertaa tutustumme kilpailijoihin paremmin. Emmehän me tietenkään aio pettää lupaustamme, emme sentään. Tällä viikolla 11 jäljellä olevaa neitoa kertovat meille lempiharrastuksestaan. Otimme neidoista heidän itsensä suunnitteleman kuvan lempitekemisensä ääressä. Ensimmäisenä kuvansa meille esittää Nakoma.

"Rakastan jokea, joka virtaa kylämme ohi. Joki on oikeastaan kylämme elämän ehto, jota ilman emme mitenkään saisi viljelyksillemme vettä. Vietän suurimman osan ajastani joen lähellä, ja kaikkein mieluiten melon pienessä kanootissani jokea pitkin. Ette uskokaan, kuinka hienoja maisemia kotiseudullani on! Niitä on sitten ihana ihailla kanootista eväitä samalla mutustaen. Monesti lähden kanootilla auttamaan heimoani ruoanhankinnassa, ja kalastan heille kaloja. Kanootilla lähden usein myös etsimään ystävääni Pocahontasta, jos hän sattuu vaeltelemaan taas jossain metsän uumenissa." Näin Nakoma avautui meille melonta-harrastuksestaan.

Nakoma on valinnut kuvalleen mielenkiintoisen kuvakulman. Tästä kuvakulmasta näemme, mitä kaikkea hän kantaa kanoottinsa sisällä, mutta joudumme pettymään sen tyhjyyteen. Kuva on otettu aika kaukaa, ja Nakoman kasvonpiirteet jäävät melko epäselviksi. On tietenkin ymmärrettävää, että koko kanootti on haluttu ottaa kuvaan mukaan, mutta jotenkin kuvan sivuille jää nyt hieman liikaa tyhjää tilaa. Nakoman kädet näyttävät kuvassa melko jäykiltä. Käsistä mieleen tulee lähinnä Barbie-nukke. Muuten Nakoman vartalo on hyvännäköisessä asennossa, vaikka jalkoja ei nyt polvien alapuolelta näykään. Nakoman hymy näyttää olevan ihan kaunis näin kaukaa katsottuna. Lähitarkastelu saattaisi paljastaa jotain muuta... Tällä kertaa Nakoman kuva on ihan ok.

Marian-neito harrastaa sulkapalloa. "Sulkapallo on urheilulaji, joka sopii mainiosti niin linnanneidolle kuin tavalliselle kyläläisellekin. Pelatessani tätä lajia voin tuntea yhteyttä kyläläisiin. Linnan muurit estävät tuulen tulon pelikentälle, joten voin pelata rauhassa säällä kuin säällä. Järjestän vuosittain sulkapallokilpailut linnani pihamaalla. Sinne onkin rakennettu kuusi sulkapallokenttää, jotta kaikki ystäväni pääsevät pelaamaan samaan aikaan. Kisojen aikana monesta kentästä on hyötyä, niin yhtä aikaa voi pelata eri karsintakierroksia."

Marianin kuvaan on ikuistettu liikesarja, joka kuvaa hyvin sulkapalloa. Kuva on todella vauhdikas, ja siitä käy hyvin ilmi sulkapallosta saatava riemu. Hienona linnanneitona Marian pelaa peliä tietenkin mekko päällään, ja hametta on nostettu ylös sirosti kunnon aatelisen tavoin. Kuva on oikein onnistunut näin harrastuskuvana. Hyvä hyvä!

Charlotte kertoo meille harrastuksestaan: "Siis mähän en lähtis mihinkään, jos mä en ois meikannut itseeni. Meikkaan siis joka päivä, joten eiks sitä voi sanoo harrastukseks? Meikkaaminen on mun mielestä naisen velvollisuus. Siis jos ei meikkaa, ei mun mielestä oo mitään asiaa mestoihin hengaan. Mieti nyt, eihän kukaan jätkä voi rakastua suhun, jos sä näytät ihan luuserille. Siis DAA! Mut toisaalta ei se mua haittaa, jos sä et meikkaa, sillä silloin mä saan kaikki miehet! Haahahaa!"

Charlotte on kuvallaan yrittänyt matkia Jasminen viime vuoden suoritusta, ja on päättänyt esitellä itsensä peilin kautta. Idea on ihan hyvä, mutta toteutus on aivan toisenlainen. Charlotte on päättänyt kuvassa laittaa itselleen ripsiväriä, mikä on suurin virhe. Ripsivärin laittaminen ei ole kaunista, eikä todellakaan kuvauksellista. Jos olisi halunnut meikata, olisi huulipunan levittäminen ollut paljon paremman näköistä. Nyt Charlotten kasvonpiirteet näyttävät hyvin Quasimodomaisilta ja järkyttäviltä. Oikeastaan muuta sanottavaa ei ole, kuin että kuva on ihan järkyttävä.

"Pidän ompelemisesta yli kaiken. Ommella voi ompelukoneella tai käsin, mutta itse pidän käsin ompelusta enemmän. Käsin ompelua voi harrastaa missä tahansa: sisällä, ulkona tai vaikkapa television ääressä. Kisan aikana olen päässyt paikkaamaan monen kilpailijan hameenhelmoja ja sukkia, jotka ovat menneet rikki kisan tuoksinnassa. Vaatteiden korjaaminen on ihan mukavaa, mutta vielä mukavampaa on koruompelu. Kotini on täynnä toinen toisiaan kauniimpia pöytäliinoja ja päiväpeitteitä, jotka olen ihan itse tehnyt. Tervetuloa vain katsomaan!" Näin Eilonwy kertoi meille harrastuksestaan.

Tämän viikon kuvalla Eilonwy palaa taas hyvien otosten pariin viime viikon ärrinpurri-kuvan jälkeen. Eilonwy näyttää kuvassa onnelliselta, ja ompelua on osattu kuvata hienosti. Vaikka neidon korjaama vaatekappale näyttää todelliselta tunkiokamalta, saa Eilonwy olemuksellaan kuvan näyttämään loistokkaalta. Kuvassa Eilonwy näyttää, että ompelua voi tosiaan harjoittaa luonnossa. Kuva on oikein hieno, vaikka hiusten leikkaus hämmentää vieläkin. Tuntuu, että etuhiukset hyppelehtivät Eilonwyn liikkeiden mukana... mutta ehkä se ei haittaa.

Anita sanoo: "Lempiharrastukseni on lukeminen. Kirjojen kanssa voin päästä toisiin maailmoihin, minne tahansa. On hienoa eläytyä muiden elämään, kenties fiktiiviseen sellaiseen, ja kuvitella elävänsä vaikka Andien vuoristossa tai kaukana avaruudessa. Kirjoihin voi uppoutua vaikka kuinka moneksi tunniksi, eikä ajan kulkua meinaa huomata. Kaikki eri kirjallisuuden lajit ovat mielestäni hyviä luettavia, mutta eniten pidän kuitenkin elämänkerroista. Walt Disneyn elämänkerta on lempikirjani. Suosittelen sitä kaikille!"

Eilonwyn tapaan myös tämä englantilainen nainen palaa hyvien otosten maailmaan viime viikon jälkeen. Tässä kuvassa näemme Anitan päällä hänen silmälasinsa, joita hän pari viikkoa sitten jo vilautteli meille. Kuvassa Anita on oikein eteerisen kaunis ja hyvin englantilaisen näköinen. Kuvauspaikaksi on valittu ilmeisesti puiston penkki, mikä ihana lukuympäristö! Anita pitää kirjasta kiinni hienostuneesti, ja hän myös lukee kirjaa hienostuneesti, eikä röhnötä. Anita tietää, että tarkoituksena on saada onnistunut kuva, ja sen hän myös olemuksellaan ja asennollaan tekee. Hyvää työtä!

Otetaanpas kolmas (alunperin) englantilainen neitomme heti perään. Janen lempiharrastus on piirtäminen. "Olen tykännyt piirtämisestä jo lapsuudestani asti. Kaikkein mieluiten piirrän eläimiä, mutta on ihmistenkin luonnosteleminen haastavaa ja palkitsevaa työtä. Piirrän yleensä lyijykynällä, mutta myös hiilellä ja liidulla piirtäminen on kivaa. Piirrän yleensä vain mustavalkoisia kuvia, mielestäni värikuvat ja värittäminen on yliarvostettua. Jätän sen homman mieluusti muiden käsiin."

Tällä kertaa tuomari ei osaa sanoa, onko Janen kuva onnistunut vai ei. Kuvasta välittyy iloinen meininki ja piirtämisen riemu. Sen sijaan Janen asento on kovin köyry, ja hänen kasvonsa on kuvattu kuvakulmasta, joka ei välttämättä mairittele Janen piirteitä kaikista parhaiten. Janen pää näyttää hiusasetelman takia todella pitkältä. Mutta kuva on kuitenkin iloinen, ja Janella on nätti hymy.

"Pidän ompelemisesta, pidän nikkaroimisesta ja pidän askartelemisesta. Kaikenlainen kädentyö, jossa saa tehdä uutta ja jossa työnsä jälki näkyy, on mieleistä minulle. Tykkään kerätä kotiini esineitä, joita voin käyttää hyödykseni entisöidessäni jotain tai luodessani uutta. Peter Pan sanookin usein, että kotini on suoranainen kaatopaikka. Hih!" Näin Helinä kertoi meille.

Helinä tekee tämänkertaisessa kuvassaan pienen mahalaskun. Kenties kuvaustilanteessa on tapahtunut vahinko, ja Helinä on pyllähtänyt pyllylleen kesken kaiken. Toivottavasti kuvaa ei ole ainakaan suunniteltu tällaiseksi! Helinä retkottaa keskellä jättimäisiä lankakeriä ja nappeja, ja keijupölyä leijailee kaikkialla ympäristössä. Helinän asento on melko epämääräinen ja hänen ilmeensä on tärähtänyt. Aijai, parannettavaa löytyy paljon!

Esmeralda tykkää musiikista. "Rytmikäs musiikki on lähellä sydäntäni. Tykkään laulamisesta, tykkään soittamisesta ja ennen kaikkea tykkään tanssimisesta. En ole koskaan oppinut soittamaan mitään hienoja soittimia, mutta tamburiini on kuin lapsi minulle. Sitäpaitsi tanssimista varten tamburiinin rytmikäs helinä on paras säestys."

Esmeraldan kuva on vauhdikas, ja siinä on selvä liikkeen tuntu. Kuvassa Esmeralda soittaa tamburiinia ja ilmeisesti myös tanssii. Esmeralda nojaa ehkä liikaa taaksepäin, mikä saa hänen asentonsa näyttämään epämiellyttävältä. Toisaalta juuri tämä asento saa kuvaan sitä liikkuvuutta. Esmeraldan hymy on mairea ja kenties hieman ylimielinen. Kuvassa hiukset tulevat silmiin ja suuhun, mikä ei näytä hyvältä. Esmeraldan tamburiinia pitävä käsi näyttää karhun käpälältä, joka puristaa soitinta lujaa. Toinen käsi puolestaan näyttää delfiiniltä. Mihin katosi ensimmäisen kuvan viehkous!? Tällä viikolla Esmeraldan kuva on huono.

Merida kertoo näin: "Rakastan jousiammuntaa. Äitini mielestä ammunta ei ole prinsessojen harrastus. Miksen minä saisi pitää hauskaa? Kun ammun jousella, näen kaikki pienet yksityiskohdat kohteessani ja tunnen olevani kuin nuoli. Nuoli on oikeastaan vain jatke kädelleni. Missään muualla en koe olevani niin kotonani kuin ampuessani jousipyssyllä luonnon helmassa. En koskaan ammu eläviä olentoja päin, vaan ammun vain maalitauluja. Voisin jopa kehua itseäni, ja sanoa olevani parempi kuin Robin Hood! Mutta ehkä meidän pitäisi kisata se tietääksemme... Osallistuisin ilomielin siihen kisaan!"

Meridan kuva kuvaa hyvin jousiammuntaa. Neidon silmät ovat hyvin keskittyneen näköiset ja hänen käsistään paistaa voima ja varmuus. Meridan hiukset ovat taas kuin päivänpaiste kuvassa. Huono puoli kuvassa on se, että Meridan suuta ei näy, sillä nuoli peittää sen. Olisiko jousipyssyä voinut laittaa hieman matalammalle, jotta suu olisi näkynyt? Hmm... Lisäksi kuvan leikkaus on hieman omituinen, mutta omalla tavallaan hieno. Jos suu näkyisi, voisi tämä olla kenties Meridan paras kuva. Nyt se jää vain hyväksi yritelmäksi.

"Ah, minä niin rakastan haaveilla rakkaudesta. Ensirakkaus on maailman ihanin asia, ja ensirakkauden suudelma on maailman voimakkain asia. Minä niin haaveilen rakkauden täyttymyksestä, joka kenties vielä jonakin päivänä minutkin kohtaa. Unelmieni prinssi, haaveideni täyttymys, on sinisilmäinen, tummahiuksinen ja lihaksikas komistus. Ah!" Näin Giselle haaveilee rakkaudesta.

Giselle palaa taas silmät-kiinni -kuviin. Avustajia ei tässä kuvassa näy, vaan taustalla on hyvin erikoinen prinssipatsas, joka on ilmeisesti Gisellen itsensä tekemä. Gisellen idea on sinänsä hyvä: poseeraanpa nätisti unelmieni prinssin vieressä. Toteutus sen sijaan on huono. Gisellen silmät ovat kiinni, kuten jo mainitsinkin, ja hänen suunsa on ihmeellisesti auki. Gisellen kättä voisi pitää viehkona näkynä, mutta nyt se näyttää jotenkin kömpelöltä. Kaipaisimme Giselleltä nytten suurta parannusta kuvien laadun suhteen. Näillä eväillä meno pudotusuhan alla jatkuu, ja kenties kohta koko neito putoaa kisasta!

Jessie tykkää maalaamisesta. "Olen intohimoinen maalari, ja tykkään maalata modernia ja abstraktia taidetta. Lempimaalejani ovat pullovärit, mutta vesiväreilläkin syntyy kauniita maalauksia. Maalaustyylini on omintakeinen, sillä maalaan hiuksillani. Niillä syntyy erikoista jälkeä paperille, eikä toista samanlaista maalausta varmasti löydy muualta! Joskus tarvitsen apulaisia maalaushommiini inspiroimaan minua."

Jessie oli tällä viikolla pudotusuhan alla. Kenties hän olisi tarvinnut toisenlaisen avustajan tähän kuvaan kuin mikä siinä nyt on, sillä kuvanlaatu on todella heikko. Jessiellä ei ole enää pelottava hymy yllään, vaan nyt se on muuttunut jähmeäksi ja väkinäiseksi. Silmät tuijottavat jonnekin tyhjyyteen, ja kädet ja jalat näyttävät olevan ihan tikkusuorina. Se hyvä puoli kuvassa on, että cowboy-hattu on jäänyt kotiin. Tuomari ei ole kyllä kauhean vakuuttunut Jessien maalaustyylistä, se vaikuttaa pikemminkin hiusten värjäykseltä kuin maalaamiselta. Tiivistettynä kuva on huono.


Tässä olivat kilpailijamme ja kuvamme tällä viikolla. Kilpailijat esittelivät meille hyvin monipuolisesti harrastuksiaan, ja kenties inspiroivat jotain aloittamaan jonkun harrastuksen. Kenellä oli mielestänne huonoin kuva? Äänestäkää sitä (jälleen kerran) kommenttiruutuun. Näemme viikon päästä samaan aikaan samassa paikassa!

Dumbo - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Tarinamme alkaa myrskyn ja tuulen keskeltä, jossa haikarat lentävät kantaen nokissaan pieniä nyyttejä. Nyyteissä haikarat tuovat erääseen Floridalaiseen eläintarhaan vauvoja eläimille, mm. tiikereille ja virtahevoille. Myös eräs norsuäiti odottaa vauvaa, mutta haikaraa ei kuulu eikä näy. Seuraavana aamuna sirkus lähtee liikkeelle Ukko-Pekka -nimisellä junalla. Junan puksuttaessa eteenpäin viimeinen haikara saa tuotua viimeisen nyytin norsuäiti Jumbolle norsuvaunuun. Nyytti avautuu, ja sieltä paljastuu mitä suloisin norsuvauva. Muut Intian elefantit ihastelevat vauvaa aluksi. Yhtäkkiä vauva kuitenkin aivastaa, jolloin hänen suuret korvansa tulevat näkyviin kaikessa komeudessaan. Muut elefantit kauhistuvat tätä outoa ilmiötä, ja nimeävät vauvan Dumboksi, vaikka äiti antoi vauvalle aluksi nimeksi Jumbo Junior. Jumbo ei siedä muiden norsujen ilkkumista, vaan sulkee heidän yhteytensä omaan oleskelutilaansa. 

Sirkus saapuu perille, ja yöllä ukkosen ja sateen säestyksellä sirkusteltta pystytetään kokoon. Seuraavana päivänä sirkus tekee paraatikävelyn kaupungin halki, ja Dumbo esiintyy yleisölle ensimmäistä kertaa. Hän kuitenkin kompastuu omiin korviinsa, jolloin hänelle nauretaan. Dumbo pääsee viettämään aikaa äitinsä kanssa omaan tilaansa, jossa Dumbo peseytyy, ja jossa norsut leikkivät keskenään. Kun sirkus avataan ihmisille, tulevat lapset pilkkaamaan Dumbon suuria korvia. Jumbo-äiti suuttuu tästä järjettömästi, ja alkaa riehua teltassa. Tirehtööri apulaisineen vangitsee Jumbon, ja laittaa hänet eristysselliin. 

Dumbo on todella surullinen äitinsä takia. Muut norsut eivät huoli Dumboa seuraansa tämän erilaisuuden takia. Onneksi sirkuksessa asuu Timotei-hiiri, joka asettuu Dumbon puolelle. Timotei päättää tehdä Dumbosta kuuluisan. Yöllä hän kuiskaa tirehtöörille idean, jossa Dumbosta tulee norsujen esityksen päätähti. Seuraavassa sirkusesityksessä aikuiset norsut tekevätkin norsupyramidin, ja Dumbon on tarkoitus hypätä pyramidin huipulle lippua heiluttaen. Juostessaan kohti trampoliinia Dumbo kuitenkin kompastuu taas korviinsa, ja törmää muihin norsuihin. Tästä seuraa hirveä hälinä, jonka seurauksena koko sirkusteltta kaatuu ja Dumbo alennetaan pelleksi. 

Seuraavassa sirkusesityksessä Dumbo esittää pelleä, jonka täytyy hypätä palavan kerrostalon kymmenennestä kerroksesta alhaalle pellejen pitämälle trampoliinille. Trampoliinin alla on kermaa tai jotain muuta valkoista vaahtoa. Dumbo nolataan esityksessä täysin. Esityksen jälkeen Timotei yrittää piristää ystäväänsä, mutta turhaan. Niinpä hän keksii piristykseksi jotain mahtavaa: lähdetään katsomaan Jumboa! Jumbo ja Dumbo ilahtuvat todella paljon nähdessään toisensa kaltereiden välistä. Äiti ja lapsi viettävät herkän hetken äidin keinuttaessa Dumboa kärsällään. Lähdettyään pois Jumbon luota Dumbo on niin surullinen että hänelle tulee hikka. Timotei sanoo, että hikka lähtee pois vettä juomalla, joten he menevät vesisaavin luo. Kuinka ollakaan, pellet ovat vahingossa kaataneet alkoholia vesisankoon. Dumbo sekä Timotei erehtyvät juomaan alkoholipitoista vettä, jonka jälkeen he menevät ihan hiprakkaan, ja näkevät jopa vaaleanpunaisia elefantteja!

Seuraavana päivänä Dumbo ja Timotei heräävät… korkealta puusta! Timotei ihmettelee kovasti, miten he ovat sinne päässeet, eiväthän norsut osaa kiivetä! Varisparvi räkättää heille, ja räkätys on entistä kovempaa, kun Timotei keksii Dumbon lentäneen puuhun. Timotei pitää variksille kuitenkin saarnan, jonka jälkeen varikset auttavat Dumboa lentoharjoituksissa. Ja kuinka ollakaan, Dumbo osaa kuin osaakin lentää suurten korviensa avulla! Niinpä seuraavan kerran sirkuksessa Dumbo yllättää kaikki lähtemällä lentoon kesken esityksen. Dumbosta tulee maailmankuulu lentävä norsu, Timoteista tulee hänen managerinsa ja Jumbo pääsee vapaaksi ja hänelle hommataan oma yksityisjunanvaunu. Kaikki hyvin, loppu hyvin. 

Dumbo on ihana elokuva. Elokuva kertoo tarinan siitä, kuinka vaikeaa on olla erilainen ja muiden syrjimä. Juoni varmasti koskettaa kaikkia, sillä luulisin, että jokainen on jossain elämäntilanteessaan tuntenut olevansa erilainen. Niinpä Dumbon kohtalo osataan sisäistää ja siihen osataan eläytyä hyvin. On ihanaa, että Dumbo saa kaverin, Timotein, joka pitää hänen puoliaan joka tilanteessa. Tämä antaa toivoa vastaavan tilanteen kanssa kamppaileville: meilläkin on mahdollisuus saada ystäviä! Timotei sanookin esiintymisensä alussa viisaasti jotenkin näin: ”Mitä vikaa on suurissa korvissa? Minusta ne ovat hienot!” Minusta tämä lause kiteyttää kaiken, mitä sanottavaa minulla on muiden syrjimisestä. Lauseen voisi ottaa Dumbon kuvan kanssa johonkin Amnestyn syrjimisen-ehkäisy-kampanjaan! 

Dumbo ilmestyi vuonna 1941, ja oli suuri taloudellinen voitto Disneylle. Kaksi aiempaa elokuvaa (Pinocchio ja Fantasia) olivat flopanneet teattereissa, mutta Dumbo oli suuri menestys, vaikka se kestääkin vain tunnin verran. Elokuvaan ei laitettu niin paljon rahaa kuin aikaisempiin, joka näkyy pelkistettynä animaationa. Teattereissa pyörittyään elokuva siis monisti siihen käytetyn rahamäärän hurjalla voittoprosentilla. Dumbon sanotaan olleen Walt Disneyn lempi-Disney-elokuva (jota minä vähän ihmettelen, luulisi, että se olisi ollut Lumikki). Dumbo voitti parhaan musiikin Oscar-palkinnon vuonna 1941. Vuonna 1947 Cannesin filmifestivaaleilla elokuva voitti palkinnon parhaasta animaation suunnittelusta. Ja Dumbohan perustuu Helen Andersonin samanlaiseen, mutta paljon lyhyempään satuun. 

Dumbo on hahmona hyvin hellyttävä ja samaistuttava, kuten edellä jo taisin mainita. Dumbo on niin söpö ja suloinen. Mielenkiintoista on se, ettei Dumbo puhu elokuvan aikana sanaakaan! Samalla se tekee Dumbosta ainoan puhumattoman Disney-elokuvan päähenkilön. Dumbon äiti Jumbo on myös kovin hiljainen elokuvassa, hän sanoo ääneen vain Dumbon nimen ”Jumbo Junior”. Taitaa puhumattomuus olla geeneissä. Timotei-hiiri sen sijaan puhuu hyvin paljon. Hän on Samu Sirkkamainen neuvoja-hahmo, joka kertoo Dumbolle, mitä milloinkin tehdään. Timotei tekee paljon hyvää Dumbon puolesta, toimii tämän puolestapuhujana ja lohduttaa synkimmällä hetkellä. Timotei on myös hieman huumorintajuinen. Elokuvan ”pahiksia” on lähinnä muut norsut, jotka hekin ovat vain inhottavia juoruämmiä, he eivät halua tuhota ketään. 

Animaatio on Dumbossa hyvin pelkistettyä, kuten jo taisin mainitakin. Välillä varsinkin nopeatempoisissa kohtauksissa huomaa selvästi, ettei animaatioon ole panostettu, vaan esim. ihmisten piirteet ovat hyvin yksinkertaisia. Myös maisemat ovat melko yksitoikkoisia ja samanvärisiä. Töitä paiskii duunarit -laulun aikana duunarit on kuvattu tummina hahmoina (joilla on kyllä vaatteet päällä), joista minulle tulee mieleen Pinocchion Huvitusten saaren ”gorillat”. Pienenä pelkäsin hieman näitäkin hahmoja, vaikka ei niissä nykyään mitään pelottavaa ole. Hieno pätkä animaatiossa on vaaleanpunaisten norsujen tanssi, jonka Dumbo ja Timotei näkevät humalapäissään. Animaatio on hyvin surrealistinen, ja jopa Dalin sanotaan ihailleen jaksoa. Itse pidän vaaleanpunaisista elefanteista kovasti, vaikka pienenä taisinkin niitä pelätä… 

Elokuvan Dumbo laulut ovat ihania, ja (jälleen kerran) vanhanaikaisia. Elokuva melkein alkaa laululla Herra Haikara, jonka kuoro laulaa haikaroiden lentäessä taivaalla nyyttejä kantaen. Seuraava laulu Ukko-Pekka kertoo sirkusjunasta. Ukko-Pekka onkin samanlainen juna kuin vaikka Tuomas veturi, sillä silläkin on silmät ja se osaa puhua. Laulu Töitäpaiskii duunarit lauletaan pystyttäessä sirkustelttaa. Kappaleen englanninkielisessä versiossa ”duunarit” sana on korvattu sanalla ”orja”. Onko kyseessä jonkinasteinen rasistisuus? Seuraava laulu Rakkainpain on ihana. Laulu lauletaan Dumbon tavatessa vankilassa viruvan äitinsä. Laulu on todella hellä ja äidinvaistot pintaan herättävä. (Soitin sen kummipoikieni ristiäisissä.) Seuraavassa laulussa mennään hieman erilaiseen tunnelmaan. Norsu vaaleanpunainen soi taustalla Dumbon humalapäis-näkyjen aikana, ja se on yhtä hauskan sekava kuin animaatiokin. Viimeinen laulu Kun norsun mä lentävän nään repäisee viimeistään potin jammattavuudellaan. Laulu on melkein a capella. Ja yllätys yllätys, laulut ovat mielestäni hieman parempia englanniksi. Paitsi duunarilaulu ja Norsu vaaleanpunainen. 

Dumbo on yksinkertainen ja koskettava Disneyn klassikko. Dumbo on tavallaan esiintynyt myös eräässä myöhemmässä Disney-klassikossa, sillä elokuvassa Mestarietsivä Basil Hiiri eräässä lelukaupassa on Dumbo-lelu, jonka kärsästä tulee saippuakuplia. Dumbo laittaa ihmiset ajattelemaan, ja näyttäisin sen itse jo päiväkoti-ikäisille lapsille. Luulenkin, että lapset saavat Dumbon opetuksesta enemmän irti kuin aikuiset, jotka ovat jo (toivottavasti!) tajunneet erilaisuuden ihanuuden. 

”Sun täytyy käyttää logiikkaa, niinku psyko sellasta.”
-Varis