The Voice of Disney 3.

On aika sukeltaa Disneyn ihanan musiikin maailmaan, kun The Voice of Disneyn kolmas jakso alkaa. Viime viikolla kuulimme jännitysmusiikkia kilpailussa mukana olevista elokuvista. Jännittävintä musiikkia edusti äänestäjien mielestä Leijonakuninkaan ...To Die For, Frozenin Whiteout, Viidakkokirjan Tiger Fight sekä Kaunottaren ja Hirviön West Wing / Wolf Chase. Tiger Fightia äänestettiin myös huonoimmaksi kappaleeksi, mutta pudotusääniä sai myös Prinsessan ja sammakon The Frog Hunters / Gator Down ja Ihmemaan Liisan The Tulgey Wood. The Tulgey Wood sai eniten pudotusääniä, joten Liisa Ihmemaassa putoaa kilpailusta toisena pois. Liisa Ihmemaassa olisi ollut kilpailun elokuvista se, jossa olisi ollut eniten laulettuja lauluja. Elokuvan kappaleet olisivat varmasti tuoneet myös hulluutta mukaan kisaan. Valitettavasti elokuvassa ei kuitenkaan ollut riittävän jännittävää musiikkia. 

Tällä viikolla keskitymme elokuvien alkulauluihin. Elokuvien aluilla on suuri merkitys siihen, millaisen ensikäsityksen katsoja saa elokuvasta. Jos elokuvan aloitus on huono, ei katsoja välttämättä jaksa katsoa elokuvaa loppuun asti. Alkulauluissa monesti käsitellään tulevaa, ja niistä saa usein vihjeitä siitä, mitä elokuva tulee pitämään sisällään. Tämän viikon laulujen arvosteluissa pohditaankin, miten alkulaulut valmistelevat meidät tulevaan elokuvaan ja miten alkulaulu kulkee elokuvan mukana - vai kulkeeko ollenkaan. Laulut arvostellaan suomenkielisten versioiden perusteella. Laulun nimeä (otsikkoa) painamalla pääset kuuntelemaan sen YouTubesta.

Leijonakuningas: Elämän tie

(Circle of Life)

Säveltäjä: Tim Rice / Sanoittaja: Elton John / Esittäjä: Lebo M. ja Anneli Saaristo

Leijonakuningas alkaa mahtipontisella laululla Elämän tie. Laulu alkaa zulunkielisillä huudoilla, joissa todetaan suomennettuna, että "täältä tulee leijona" ja "leijona ja leopardi tulevat tähän avoimeen paikkaan". Jos osaamme zulua, tiedämme siis heti, mistä elokuva tulee kertomaan (leijonista) ja mitä ensimmäisen laulun aikana tulee tapahtumaan (eläimet kokoontuvat avoimeen paikkaan eli Jylhäkalliolle). Zulunkielisten huutojen jälkeen laulussa lauletaan lapsen syntymästä ja elämän kiertokulusta - mistä koko elokuva kertoo. Sanoissa todetaan, että "paikan jokainen polultansa löytää". Kuulijalle luvataan siis jo, että Simba tulee löytämään paikkansa elämän tiellä, paikan, jota leijona etsii itselleen melkein koko elokuvan ajan. 

Elämän tie -laulun sanoissa meidät valmistellaan jo tulevan elokuvan teemoihin. En keksi parempaa sanaa kuvaamaan laulua kuin "mahtipontinen", sillä sitä se on. Laulun mahtipontisuus vaikuttaa siihen, että elokuva otetaan vakavasti sen alkuminuuteilta asti: jos elokuva alkaisi laululla Hakuna matata, tulisi elokuvasta mieleen ensimmäisenä komedia. Mahtipontisen laulun ansiosta elokuvan ottaa tosiaan vakavasti, mutta laulu tuo elokuvan alkuun myös ylhäistä ja voimakasta tunnelmaa. Zulunkieli vie taas kielitietoisen kuulijan heti Afrikan savanneille. Elämän tie -lauluun palataan elokuvassa vielä toisen kerran, ihan Leijonakuninkaan lopussa. Elokuva loppuu samaiseen musiikkiin ja kohtaukseen mistä on alkanutkin, ja tämä viestittää katsojalle, että elokuvassa nähdään selkeä elämän tie.

 

Frozen: Jääsydän

(Frozen Heart)

 

Säveltänyt ja sanoittanut: Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez / Esittäjä: Kuoro

 

Frozenin alkutekstien aikana kuullaan kaunis a cappella laulu Vuelie, mutta tällä kierroksella Frozenin alkulauluksi valikoitui kappale Jääsydän, joka kuullaan samantien Vuelien perässä. Jääsydän voi tuntua hieman irralliselta muuhun elokuvaan verrattuna. Laulussa lauletaan jäästä, ja laulajina toimii jääkimpaleiden hakkaajia/myyjiä. Laulun mukaan jää "on aarre alla kuoren", se on "ihana, voimakas" mutta myös "pettävä". Laulajat toteavat myös, että "hallita voimia jään et voi". Laulun sanojen voi nähdä symbolisesti tarkoittavan Elsan jäävoimia, joita elokuvassa tullaan näkemään. Elsa on piilotellut voimiaan "alla kuoren", ja jäävoimat ovat "ihania ja voimakkaita", mutta myös "pettäviä". Elsa ei osaa täysin hallita voimiaan, ja siksi ne hänet pettävätkin osumalla hänen sisareensa.

Jääsydän ei ole aivan yhtä mahtipontinen laulu kuin Elämän tie, mutta jotain tosi voimakasta ja sisukasta laulusta löytyy. Se on vahva laulu, joka aloittaa vahvan tarinan hyvässä elokuvassa. Jääsydän vie meidät sanoillansa talven ihmemaahan, jossa pysyttelemme melkein koko Frozenin ajan. Laulussa myös vihjataan Elsan jäävoimista ja niiden kauniista mutta petollisista voimista. Jääsydän valmistelee meidät siis hienosti elokuvan tunnelmaan ja teemoihin. Kappale kuullaan vain elokuvan alussa, eikä siihen palata elokuvassa enää uudestaan.

Kaunotar ja Hirviö: Belle

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Howard Ashman / Esittäjä: Mervi Hiltunen, Esa Ruuttunen ja kuoro

Kaunotar ja Hirviö alkaa prologilla Hirviön traagisesta kirouksesta, mutta itse tarina pääsee kunnolla käynnistymään laulun Belle tahtiin. Belle-laulussa meille esitellään Belle ja Gaston. Laulun aikana opimme Bellestä sen, että hän on tylsistynyt elämäänsä ("hiljaa vain täällä aika vierii" ja "täytyy olla muutakin kuin tää"), kyläläiset pitävät häntä erilaisena ("ja tuossa kulkee taas se outo tyttö" ja "on toisenlainen kuin ne muut"), hän tykkää lukea ("vain kirjaan katseen loi") ja hän on ystävällinen ("silti kiltti tyttö tämä Belle"). Gastonista meille selviää, että hän kiinnittää huomiota vain ihmisten ulkonäköön ("jo tuosta hetkestä kun näin mä neidon, mä hänet sieväks huomasin"), hän on itse hyvin komea mies ("hän on niin pitkä, vahva, tumma mies" ja "tämä kaunis neitonen musta löytää vertaisen") ja hän haluaa mennä Bellen kanssa naimisiin ("ja kohta järjestän mä meille häät"). Koska elokuvan pari päähenkilöä tulee näin esiteltyä, ei heihin tutustuminen vie enempää aikaa ja elokuva pääsee laulun jälkeen samantien vauhtiin. 

Belle-laulusta kuullaan toisinta (reprise) hieman myöhemmin elokuvassa. Laulun ensimmäistä kertaa kuullessamme meille esitellään Belle, ja laulun toisinnassa meille esitellään Bellen haaveita - joskin jo tässä laulussa saamme pienen maistiaisen mahdollisesta haaveilusta. Belle laulaa kaipaavansa täältä kauas pois, ja tämä fraasi vihjaa jo kuulijoille, että elokuvan aikana tulemme kenties näkemään, miten Belle lähtee kylästä kauas pois. Belle-laulu esittelee meille elokuvan pari tärkeää henkilöä ja heidän luonteenpiirteitään, joten laulun ohi kelaaminen ei tule kysymykseenkään. 

Pocahontas: Virginia company

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Stephen Schwatrz / Esittäjä: Kuoro

Virginia company jatkaa mahtipontisten laulujen linjaa Leijonakuninkaan ja Frozenin aloituskappaleiden jäljissä. Laulu kertoo heti kuulijalleen, mille vuodelle elokuvan tapahtumat sijoittuvat: "Nyt vuosi kuusitoista ja seitsemän on siis." (1607) Laulun sanoista saa myös selville, mikä on elokuvan alussa nähtävän laivan päämäärä: laiva on seilaamassa kohti uutta maailmaa ("edessämme uusi maailma"). Virginia companyssa lauletaan, että uudisasukkaat aikovat viedä kaikki uuden maailman aarteet ja viis veisaavat muusta ("me kaikki aarteet kahmitaan, en muusta veisaa viis"). Laulussa siis vihjaillaan, ettei alkuasukkaiden hyvinvointi tule uudisasukkaiden mieleenkään, vaan tärkeintä on kullan saaminen. Nokkela kuulija voi siis jo arvella, että alkavan elokuvan aikana saatetaan nähdä uudisasukkaiden ja alkuasukkaiden välinen taistelu. 

Virginia company vie kuulijan samantien elokuvan tapahtuma-aikaan ja selittää, mikä on uudisasukkaille tärkeintä uuteen maailmaan matkustamisessa. Laulusta kuullaan toisinto melkein samoilla sanoilla heti merellä laivan selviydyttyä myrskystä. Virginia company tuo esille siis uudisasukkaiden mielen liikkeitä, ja heti sen toisinnon loputtua kuullaan laulu Tahtiin rummun perinteen, jossa meille käy selville intiaanien mielenliikkeet. Näissä kahdessa elokuvan aloittavassa laulussa tuodaan hienosti esiin intiaanien ja englantilaisten väliset ajatteluerot, ja mahdollista tulevaa konfliktia näin ollen vain korostetaan. 

Pieni merenneito: Merenneitojen luo

(Fathom's Below)

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Howard Ashman / Esittäjä: Kuoro

Merenneitojen luo -laulun laulaa prinssi Ericin laivalla seilaavat merimiehet Pienen merenneidon alussa. Sanojensa puolesta laulu voisi olla elokuvan kertojan laulama, sillä sanoissa kerrotaan lyhykäisyydessään Pienen merenneidon tarina - tai ainakin elokuvan alkuasetelmat. Elokuva kertoo meille "tarinan, joka vie aaltojen kuninkaan luo". Laulun sanojen mukaan elokuvassa tullaan pian laulun jälkeen siirtymään vedenalaiseen maailmaan, jossa melkein ensimmäiseksi kohtaamme meren kuninkaan, Tritonin. Aaltojen alla on "mertehen neitoset seuranamme", kertoohan koko elokuva pienen merenneidon tarinan. Alkulaulu lupaa myös jännitystä elokuvaan: "myös vaaroja seikkailuun tuo." 

Merenneitojen luo yrittää olla mahtipontinen laulu, mutta se ei pääse samoihin sfääreihin monen edellä olevan elokuvan aloituskappaleen kanssa. Laulu on hyvin lyhyt, eikä se siten kykene saamaan yhtä suurta volyymia tai yhtä hienoja merkityksiä kuin moni muu tällä kerralla esillä olevista lauluista. Merenneitojen luo -laulua ei myöskään kuulla alun jälkeen enää elokuvassa. Laulu kuitenkin kertoo meille, että elokuvassa tullaan seikkailemaan vedenalaisessa maailmassa merenneitojen luona, ja se lupaa meille vaaroja ja jännitystä täynnä olevan seikkailun. 

Prinsessa Ruusunen: Eläköön prinsessa Aurora

(Hail to the Princess Aurora)

 

Säveltäjä: George Bruns / Sanoittaja: Tom Adair / Esittäjä: Kuoro

Ihan Prinsessa Ruususen alussa alkusanojen aikaan kuullaan laulu Unessa kerran kohtasin. Halusin kuitenkin ottaa tähän käsiteltäväksi seuraavaksi elokuvassa kuultavan laulun Eläköön prinsessa Aurora, joka kuullaan heti prologin jälkeen. (Näin Unessa kerran kohtasin säästyy käsiteltäväksi mahdollisesti jossain myöhemmässä kisan kategoriassa....) Eläköön prinsessa Aurora -laulussa lauletaan nimenkin mukaisesti eläköötä vastasyntyneelle prinsessalle. Kansa laulaa laulua marssiessaan juhlimaan prinsessaa, ja kansa prinsessalle "lahjat tuo ja toivotukset suo". Juhlakansa toivoo Auroralle terveyttä ja rikkautta, ja Auroran syntymää pidetään maalle suurimpana ja kalleimpana kunniana ("Aurora prinsessa maamme kunnia suurin ja kallein"). 

Olemme saaneet kuulla jo Prinsessa Ruususen prologista, että kuningaskuntaan on syntynyt prinsessa. Niinpä prinsessan syntymä ja hänen juhlansa ovat jo vanha juttu, eikä laulua Eläköön prinsessa Aurora välttämättä tarvittaisi elokuvaan alleviivaamaan tulevaa juhlaa. Laulussa nimittäin lauletaan vain siitä, mikä ilo ja kunnia Auroran syntyminen koko kuningaskunnalle on, ja että kansa on tosiaan menossa juhlimaan prinsessaa riemuiten. Eläköön prinsessa Aurora -laulua ei myöskään kuulla elokuvassa enää toiste. Ehkä laulun juhlallisuudesta katsojillekin syntyy juhlallinen tunnelma siirryttäessä Auroran juhliin satukirjan sivuilta, mutta mitään muuta ihmeempää lisää laulu ei elokuvaan tuo. 

Viidakkokirja: Overture

Säveltänyt: George Bruns

Viidakkokirjan alussa ei laulettua laulua olekaan. Elokuvan ensimmäisen laulun kuullakseen täytyy mennä aika pitkälle elokuvaa eteenpäin, sillä ensimmäinen laulu on elefanttien luona kuultava Kenraali Hathin marssi. En halunnut valita "elefanttimarssia" edustamaan Viidakkokirjan alkulaulua, koska laulua ei elokuvan alussa kuulla, joten kuulemme Viidakkokirjan kohdalla instrumentaalin. Overture-kappale kuullaan Viidakkokirjan alkusanojen aikana. Musiikki vie kuulijan totisesti Intian viidakkojen salaperäiseen ja ihmeelliseen maailmaan. Musiikki on samalla iloista ja leikkisää, mutta toisaalta samalla hieman pelottavaa ja jännittävää. Sama pätee koko elokuvaan: saamme Viidakkokirjan aikana kohdata iloisia, hauskoja, pelottavia ja jännittäviä kohtauksia. Overture edustaa minusta hienosti Viidakkokirja-elokuvaa, ja se vie kuulijan samantien sisään Mowglin viidakkoon. Kappaleessa kuultavia teemoja kuullaan läpi Viidakkokirjan. 

Prinsessa ja sammakko: New Orleanssissa

(Down in New Orleans)

Säveltänyt ja sanoittanut: Randy Newman / Esittäjä: Harri Marstio

New Orleanssissa -laulu kuullaan Prinsessassa ja sammakossa prologin jälkeen siinä vaiheessa, kun Tiana on kasvanut jo aikuiseksi. Laulussa lauletaan siitä, millainen paikka New Orleans on. New Orleans sijaitsee Mississipin varrella ("Mississipin suistomailla tää kaupunki lepää"), kaupunki on tunnettu musiikistaan ("rytmi sykkii ja soiton kuulen aamusta iltaan ja yösydämiin") ja siellä on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ("rikkaita, köyhiä haaveineen"). Laulussa vihjaillaan myös asioista, joita elokuvassa tullaan näkemään. Elokuvassa näemme rikkaita ja köyhiä haaveineen ja kuulemme mahtavaa jazz-musiikkia. "Voodoon taikaa, se mitä lie" tulee meille elokuvassa esittelemään tohtori Facilier. Laulussa mainitaan: "tältä maistuu New Orleans", mikä ruokailu-sanallaan "maistua" viittaa Tianan ravintola-haaveeseen. Laulussa todetaan myös: "Voi haaveet täyttää New Orleans." Tämä säe vihjaa kuulijoille, että elokuvassa jonkun haaveet käyvät toteen. 

New Orleansissa vie kuulijan hyvin mukanaan New Orleansin mahtaviin musikaalisiin meininkeihin. Laulussa esitellään meille elokuvan tapahtumapaikka, ja siinä mainitaan jo paljon elokuvassa käsiteltäviä asioita. Laulussa myös todetaan, että haaveet voivat täyttyä New Orleansissa. New Orleansissa -laulusta kuullaan toisinto ihan elokuvan lopussa, kun kaikki on hyvin kun loppu on hyvin. Toisinnassa laulun samat sanat saavat hieman toisenlaisen merkityksen, kun haaveet ovat todellakin käyneet toteen. New Orleansissa -laulun ollessa elokuvan alussa ja lopussa elokuva saa itselleen samantapaisen elämän kiertokulun kaaren kuin Leijonakuningas, vaikkei tapahtumat ihan samanlaisia Prinsessan ja sammakon alussa ja lopussa ole. Musiikki kuitenkin on.

Mikä sinusta oli huonoin näistä kahdeksasta alkulaulusta? Äänestä kommentteihin! Seuraava jakso The Voice of Disneystä ilmestyy jonakin sunnuntaina.

Taikani tämä on uskomaton, bibbedi babbedi buu!

Keskiviikkonne muuttuu NYT hieman taianomaisemmaksi! Tänään nimittäin listaan kymmenen mielestäni taianomaisinta hetkeä Disney-klassikoista! Jejjj! Taianomaisella tarkoitan tässä listassa kohtausta, joka sisältää taikaa, ja on jollain muullakin tavoin mieleenpainuva. Idea listaan saattaa olla jonkun ikivanha toive blogiini, mutta en ole ihan varma... Ja tätä tehdessäni sain pari uutta ideaa TOP-listoihin, joten niitä taitaa lähiaikoina tulla jonkun verran.

Huom! TOP-lista sisältää juonipaljastuksia. 

10. Henki vapautuu

Aladdinin päihitettyä Jafarin älynsä ansiosta Henki valmistautuu täyttämään Aladdinin viimeisen toiveen, jonka Henki olettaa olevan miehen prinssiksi muuttamisen. Aladdin kuitenkin täyttää Hengelle tekemänsä lupauksen, ja toivoo Hengelle vapautta! Niin taikasäkeet alkavat pyöriä Hengen ympärillä, ja hänen rannerenkaansa, jotka ovat olleet merkki Hengen vankeudesta, murtuvat. Hengestä tulee vapaa! Henki riemastuu tapauksesta niin, että alkaa räiskiä taikuutta ympärilleen joka puolelle. Hengen iloa ja vapauden riemua on hieno katsoa, eikä siitä syntyvä taikakaan jää yhtään pahemmaksi pekaksi.

9. Miekan veto kivestä

Arttu on hukannut Kayn miekan juuri, kun Kayn vuoro on alkamassa turnauksessa. Arttu lähtee hädissään etsimään miekkaa sepältä, mutta etsintäretkellään hän tulee nähneeksi ulkona miekan, joka on lyöty kiinni alasimeen. Arttu ajattelee, että kai hän voi lainata miekkaa Kaylle, ja nostaa miekan varovasti kivestä ylös. Arttu yrittää olla välittämättä ilmassa leijailevista taikahippusista ja auringonsäteen valokeilasta, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä Artun irrottaessa miekkaa varovasti kivestä. Samat valoilmiöt kuoron ylistyshyminöineen ilmestyvät ruutuun myöhemminkin, kun Arttu joutuu vetämään miekan uudestaan kivestä. Miekan kivestä veto on nopea tapahtuma, eikä siinä tapahtuva taikuus ole sitä parasta silmienruokaa, mutta tapahtuma on niin suuri ja herkkä, että se pääsee taianomaisimpien tapahtumien listalle vähäisestä taikuudestaan huolimatta.

8. Pinocchiosta oikea poika

Pinocchion lopussa Geppetto luulee puunuken kuolleen. Onhan mies löytänyt Pinocchion veden varasta, eikä poika ole sen jälkeen hengittänyt. Kuolema saa kuitenkin odottaa, kun paikalle saapuu Sininen haltijatar, ja ei ainoastaan herätä Pinocchiota henkiin, vaan muuttaa tämän marionetista oikeaksi pojaksi. Sinisen haltijattaren taika on melko huomaamaton, ja Pinocchion muutos tapahtuu sen suurempia koreiluja näkemättä. Geppetton kuin myös Pinocchionkin ilo pojan muuttumisesta on kuitenkin niin suurta, että tämä kohtaus pääsee taianomaisimpien hetkien listalle.

7. Tähkäpään hiukset

"Valos ihme suo, pieni kukkanen, anna takaisin onneni eilinen. Hoida haavani, ole lohtuni. Anna takaisin onneni eilinen, se eilinen." Kun Tähkäpää laulaa näin, alkaa hänen taianomaiset hiuksensa hohtaa, ja niiden taikavoimilla voi nuorentaa ja parantaa muita - luultavasti myös Tähkäpäätä itseäänkin. Tämä taikaa täynnä oleva hetki on ihmeellinen, sillä haavat paranee todellakin noin vain ja Gothel nuorentuu yhdessä hujauksessa. Hiusten taika on myös esteettinen, sillä hiukset alkavat hohtaa todella nätisti laulun aikana. Varsinkin näin pimeänä vuodenaikana tuo hiusten salaperäinen hohde tuntuu ja näyttää ihanalta.

6. Fantasian luudat

Noidan oppipoika Mikki Hiiri haluaa helpottaa omaa työurakkaansa loihtimalla luudan kantamaan vettä kaivosta sisään velhon taloon. Mikki on kuitenkin vasta oppipoika, joten taikominen ei suju ihan luonnostaan. Luuta kantaa ja kantaa vettä sisään, eikä Mikki saa taikaa loppumaan ennen kuin tajuaa hakata taiotun luudan päreiksi. Mikin pahaksi onneksi luutaan on jäänyt vielä taikaa, ja kaikki luudan pienetkin päreet kasvavat isokokoisiksi luudiksi, kasvattavat itselleen kädet ja alkavat kantaa kaivosta vettä ämpärien avulla sisälle. Fantasiassa oleva lyhytanimaatio Noidan oppipoika on kokonaisuudessaan täynnä taikaa, joka konkretisoituu parhaiten juurikin Mikin taikomiin luutiin. Taika ei ehkä ole se kaikista mahtavin, mutta taiottuja luutia on hieno nähdä liikkeessä. 

5. Tuhkimon asu

Haltijatarkummi päättää toteuttaa Tuhkimon toiveen ja lähettää neidon kuninkaan järjestämiin tanssiaisiin. Tanssiaisiin tarvitaan kuitenkin tanssiaisasu, ja Tuhkimon asu on aivan riekaleina. Niinpä haltijatarkummin täytyy taikoa Tuhkimolle uusi mekko. Ja voi että, miten hienon mekon Tuhkimo saakaan! Ja miten upeasti animaatio on tehty kohtauksessa, jossa Tuhkimon risainen mekko muuttuu upeaksi juhla-asuksi. Kohtauksen on sanottu olevan Walt Disneyn suosikkikohtaus miehen aikana valmistuneista klassikoista - ja todella taianomainen ja jollain tavalla myös herkistyttävä kohtaus onkin. 

4. Elsan jäälinna

"Mun voima halki ilman käy, se iskee kii!" alkaa Elsa laulaa, ja taikoo samalla ympärilleen uskomattoman hienon jäästä tehdyn linnan. Elsan liikkeet ja taiat kulkevat samaa tahtia Taakse jää -laulun mukana. Hänen maahan iskeviä jalkojaan ja ilmassa huitovia käsiään on upeaa katsella, sillä niistä sinkoutuu jäätaikoja kaikkialle kuningattaren ympärille. Taioista alkaa nopeasti muodostua jäinen lattia, seinä ja kattokruunu - eikä mene kauaa, niin hieno jäälinna on valmis. Pisteenä iin päälle Elsa loihtii itsensä päälle vielä upean jääasun. Taakse jää -laulun loppuosa on täyttä jäätaikojen ilotulitusta. Elsan taiat kuuluvat taianomaisimpien hetkien listalle esteettisyytensä, hyvän musiikin ja laulun sanoman takia. 

3. Tiana ja Naveen ihmisiksi

Tiana ja Naveen ovat muuttuneet sammakoiksi, ja he voivat muuttua takaisin ihmisiksi vain, jos Naveen suutelee prinsessaa. Naveen on elokuvan aikana yrittänyt pussailla jos jonkinnäköistä prinsessa-viritelmää, mutta taika ei ole rauennut. Lopulta Tiana ja Naveen hyväksyvät kohtalonsa ja päättävät elää loppuelämänsä suistolla sammakkoina - yhdessä. Toisiinsa rakastuneet sammakot menevät naimisiin, ja kuinkas ollakaan: muuttuvat ihmisiksi! Tianan mennessä naimisiin Naveenin kanssa neidosta tulee prinsessa, ja parin suudellessa ensimmäisen suudelmansa aviopuolisona Naveen tulee muiskauttaneeksi prinsessaa, ja näin taika raukeaa! Wuhuu! Sammakoiden muuttuminen takaisin ihmisiksi on henkeäsalpaavan upea näky: taian rauetessa vihreä valo loistaa ympäri suistoa tanssien puiden lehdissä ja juurissa.

2. Peter Panin laiva

Peter Pan, kadonneet pojat ja Kultasen lapset päihittävät kapteeni Koukun. He valtaavat Koukun merirosvolaivan, ja muuttavat sen Helinä-keijun keijupölun avulla kultaiseksi. Keijupölyn avulla laiva myös nousee vedestä seilaamaan ilmojen valtateitä. Lentävä laiva on upea näky jo Mikä-mikä-maan puolella, mutta Lontoon kattojen yläpuolella lentäessään laiva näyttää vielä taianomaisemmalta. Elokuvan lopussa Kultasen perheen vanhemmat näkevät pois seilaavan laivan ikään kuin pilvistä muodostuvana kuvana, ja Reijo-isä jää sitä katsellessaan muistelemaan omaa lapsuuttaan. Lentävä laiva on kaikin puolin taianomainen.

1. Hirviö ihmiseksi

Prinssi on taiottu hirviöksi, ja hän voi muuttua takaisin ihmiseksi vain, jos hän oppii rakastamaan jotakuta ja saa vastarakkautta takaisin tältä joltakulta. Taian tulee raueta, ennen kuin taikaruusun viimeinen terälehti on pudonnut - muuten Hirviö tulee elämään loppuikänsä hirviönä. Ruusun viimeisen terälehden pudotessa Hirviö kuitenkin makaa kuolleena linnan parvekkeella Gastonin iskun jäljiltä. Belle nyyhkyttää Hirviön rinnalla ja toteaa rakastavansa tätä - mutta liian myöhään. Yhtäkkiä ilmassa alkaa lennellä tähdenlennon näköisinä rykelminä taikahiukkasia, jotka nostavat kuolleen hirviön ruumiin ilmaan. Bellen silmien edessä hirviömäinen ulkomuoto alkaa muuttua, ja hirviöstä muuttuukin mitä komeimman näköinen prinssi! Taika on rauennut! Prinssin muuttumisen jälkeen taika alkaa vaikuttaa koko linnaan ja linnan väkeen, jotka kaikki muuttuvat entiseen ulkomuotoonsa. Taikaa suihkii ilmassa jopa linnan yläpuolella näyttävinä ilotulituksina asti. Hirviön taian raukeaminen on ehdottomasti taianomaisin hetki Disneyn klassikoista. Taikaa sisältävä kohtaus muuttuu surullisesta iloiseksi, ja kaiken taikuuden kruunaa mahtipontinen musiikki. Ah! <3

 Mikä on teistä se taianomaisin Disneyn taikaa sisältävistä kohtauksista? 

The Voice of Disney 2.

Tervetuloa toisen jakson pariin kilpailuformaatissamme The Voice of Disney. Tässä kisassa selviää, minkä Disney-elokuvan musiikki vetoaa kuulijoihin kokonaisvaltaisuudessaan eniten. Viime viikolla arvostelimme haavelauluja. Parhaiksi haavelauluiksi äänestäjät mainitsivat laulut Just Round the Riverbens, I Just Can't Wait to Be King, Part of Your World, I Wonder, Belle (reprise) ja Almost There. Huonoiten haaveet kävivät toteen laulussa Scales and Arpeggios, joten Aristokatit putoaa kisasta pois ensimmäisenä. Nyyh! Aristokateissa olisi ollut monta loistavaa laulua, joista yksi kuuluu lemppareihini, mutta valitettavasti haaveilua elokuvan lauluista ei löytynyt. Huonoiksi haavekappaleiksi äänestettiin myös lauluja I Wonder ja I Wan'na Be Like You (The Monkey Song).

Tällä viikolla sukellamme taustamusiikin ihmeellisen maailmaan. Disneyn elokuvissa käsitellään monenlaisia tunteita, ja musiikilla on yleensä hyvin suuri merkitys tunteiden välittämisessä kotikatsomoon asti. Erityisen tärkeässä roolissa mielestäni on jännitysmusiikki. Jos joku elokuva pelottaa minua liikaa sitä yksin katsoessani, laitan yleensä television äänettömälle, jolloin kohtauksesta muodostuu helposti katsottava yhden jännittävän elementin ollessa siitä pois. Niinpä tänään kuuntelemme, millaista jännitysmusiikkia yhdeksästä kisassa jäljellä olevasta elokuvasta löytyy. Tässä tapauksessa musiikki kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa kappaleiden puhua ensisijaisesti omasta puolestaan videoiden avulla. Toki mukana on myös tuomarin höpötyksiä. 

Pocahontas: Ship at Sea

Tämän instrumentaalin nimi kertoo hyvin, mistä kohtaa elokuvaa kappale on. Ship at Sea kuullaan heti Pocahontasin alussa, kun englantilaisten alus jää myrskyn kynsiin. Kappaleen raivoisia viuluvingutuksia kuunnellessa voi helposti kuvitella tuulen riepottavan Englannin lippua ja aaltojen iskeytyvän laivan laitojen yli. Musiikki on hyvin dramaattista ja sitä kuunnellessa tietää heti, että nyt ollaan jännän äärellä. Ship at Sea ei pysy kuitenkaan jännittävänä loppuun asti, vaan viimeisten sävelten aikana kuulemme, että laiva selviää myrskystä. 

Leijonakuningas: ...To Die For

...To Die For on hirvittävä kappale. Jo sen korvia riipivä aloitus lupaa kuulijalle, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan. Kappale esiintyy Leijonakuninkaassa kohdassa, jossa pillastunut gnu-lauma juoksee Simban perässä - ja kaikki varmasti tiedämme, mitä Mufasalle kohtauksessa käy. Kappaleen alkupuoli onkin todella jännittävää kuunneltavaa, ja soittimet kuvaavat hyvin gnuiden kavioiden tallautumista maahan. Oma osuutensa jännittävän tunnelman luomisessa on taustakuorolla, joka pysyy soitinten tukena koko laulun ajan. Kappaleen puolessavälissä jännittävä musiikki muuttuu rauhallisemmaksi ja surulliseksi. ...To Die For on siis puoliksi jännittävä, puoliksi surullinen kappale. 

Pieni merenneito: Flotsam and Jetsam

Flotsam and Jetsam on Ursulan lemmikkiankeriaiden Kieron ja Lieron tunnuskappale. Kappale kuullaan elokuvassa kohdassa, jossa Kiero ja Liero houkuttelevat Arielia tulemaan mukanaan Ursulan luokse, sillä Ursula voi toteuttaa Arielin haaveet. Näinhän tämä kappale sitoutuu luontevasti yhteen viime viikkoisen kilpailun teeman kanssa. Kappaleesta käy selkeästi ilmi Kieron ja Lieron ovela ja kiero luonne. Flotsam and Jetsam on ilmiselvästi alkusoitto johonkin toiseen kappaleeseen, sillä se kuulostaa jäävän pahasti kesken. Tuntuu, että kappaleessa aloitetaan jännittävän tunnelman luominen, mutta täydellistä jännityksen tunnetta ei saada tavoitettua. 

Kaunotar ja Hirviö: West Wing / Wolf Chase

West Wing / Wolf Chase -kappaleen nimestäkin voi päätellä, että kappaleeseen on sisällytetty kaksi erilaista musiikillista teemaa. Ensimmäinen puoli kappaleesta, "West Wing"-puoli kuullaan kohdassa, jossa Belle menee luvatta Hirviön linnan länsisiipeen ja löytää sieltä lumotun ruusun. Tällä alkupuolella luodaan jännittävää tunnelmaa, ja musiikki on siinä vielä aika rauhallista. Hirviön löytäessä Bellen ruusun luota musiikki muuttuu kuitenkin nopeatempoisemmaksi ja jännittävämmäksi, ja kappale muuttuu "Wolf Chaseksi". Jälkimmäisellä puolella Belle tietenkin ratsastaa metsässä karkuun susia. Mielestäni kappale on hyvinkin jännittävä, ja myös sen loppu jää jännittävään tunnelmaan: tässä kappaleessa ei siirrytä vielä surumieliseen tai "kaikki on hyvin" -tunnelmaan. Se tapahtuu vasta elokuvan seuraavassa instrumentaalissa.  

Prinsessa ja sammakko: The Frog Hunters / Gator Down

Voi Prinsessa ja sammakko ja elokuvan svengaavat musiikit! The Frog Hunters / Gator Down -kappaleesta erottaa selvästi elokuvan jazzahtavan musiikkityylin, ja kenties siitä johtuen kappale ei luo hirveää jännitystä. Svengaileva jännitysmusiikki vaihtuu nopeasti muihin teemoihin, ja kappaleen musiikki on välillä iloista ja rauhallista, kunnes palaa takaisin alkuteemaansa. Kappaleen loppupuolella musiikki vaihtuu aivan yllättäen tanssimusiikiksi. The Frog Hunters / Gator Down -kappaleessa on hyviä musiikillisia teemoja, joita toistetaan Prinsessa ja sammakko -elokuvan aikana useassa kohtauksessa. Nyt, kun teemat on esitetty kappaleessa lyhyesti ja peräkkäin, muodostuu kokonaisuudesta kuitenkin valitettavasti vain taustamusiikki-potpuri, joka ei pääse luomaan jännitettä muuten kuin siten, ettei kuulija tiedä, kuinka pitkään mikäkin musiikillinen teema jatkuu ja mikä teema alkaa seuraavaksi. 

Frozen: Whiteout

Whiteout-kappale kuullaan Frozenin lopussa lumimyrskyn myllertäessä Arendellen päällä. Tätäkin kappaletta kuunnellessa voi kuvitella sielunsa silmin elokuvan tapahtumat edessään. Whiteout pysyy koko ajan samassa musiikkiteemassa, mutta kehittelee teemaa koko ajan hieman erilaiseksi, jolloin kappale ei tunnu tylsältä. Kappale luo todellakin jännittävää ja uhkaavaa tunnelmaa ympärilleen, ja lopussa tunnelma muuttuu hyvin surulliseksi unohtamatta kuitenkaan jännittävyyttä kokonaan. Whiteout saa minussa aikaan kylmiä väreitä, ja se jos jokin kertoo kappaleen mahtavuudesta.  

Liisa Ihmemaassa: The Tulgey Wood

The Tulgey Wood -kappaleesta saa hyvin selville, minkä tyylinen elokuva Liisa Ihmemaassa on. Elokuvassa tapahtuu paljon, meno on sekavaa ja värikästä, ja aivan samoin kuvailin tätä kappaletta. Huomaa selvästi, että Liisa on Ihmemaassa, kun taustamusiikkikin on näin ihmeellistä. Kappaleella on oikeastaan samat ongelmat kuin Prinsessan ja sammakon kappaleella: The Tulgey Wood ei tunnu kauhean jännittävältä muuten kuin koko ajan vaihtuvilla musiikkiteemoillaan. Vaihtuvuus sopii Ihmemaahan, mutta ei se kappaleesta valitettavasti yhtään sen jännittävämpää tee. 

Viidakkokirja: Tiger Fight

No nyt saamme kuulla alussa jousien vingutusta, mikä on mielestäni Disneyllä aika perinteinen tapa luoda jännitystä. Jousien vingutuksen jälkeen pääsemme itse "tappeluun" käsiksi: kappalehan kuullaan elokuvassa kohdassa, jossa Shere Khan hyökkää Mowglin kimppuun, ja Baloo hyppää puolustamaan ystäväänsä. Tiger Fight on sitä "perusjännitysmusiikkia", eikä kappaleessa oikein ole mitään kohokohtia, mutta ei toisaalta mitään vikaakaan. Katsoja pysyy hyvin elokuvan tapahtumien mukana, kun musiikki on näin jännittävää. 

Prinsessa Ruusunen: Forbidden Mountain

Miltä kuulostaa musiikki kaiken pahuuden rakastajattaren kotona? Juuri tältä. Forbidden Mountain kuullaan Pahattaren linnassa. Musiikki on hyvin pahaenteistä, mutta toisaalta myös hyvin kaunista. Alun selkäpiitä vaanivan jännittävän tunnelman jälkeen musiikki pääsee rauhallisempaan suvantoon, jota kuuntelisi vaikka kuinka pitkään.  

Siinä olivat kymmenen jännittävää kappaletta. Mikä mielestänne oli vähiten jännittävää tunnelmaa luonut kappale? Äänestäkää sellaista kappaletta kommenttikenttään, mikä ei tuonut selkäpiihinne ollenkaan kylmiä väreitä. Äänestysaikaa on taas sunnuntaihin asti. ;)

Inside Out - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Riley-tytön pään sisällä elää viisi tunnetta, jotka säätelevät Rileyn tekoja ja tunnetiloja. Ilo, Suru, Pelko, Inho ja Kiukku asuvat Päämajassa ja ohjaavat sieltä Rileytä muodostaen valinnoillaan tytölle muistoja. Rileyn muistoista tärkeimmät on säilötty Päämajaan säilömuistin sijaan, ja nämä ydinmuistot muodostavat Rileyn persoonallisuuden. Rileyn ydinmuistoihin kuuluu perhe, ystävyys, pelleily, jääkiekko ja rehellisyys. Tunteiden epävirallinen johtaja on Ilo, joka pyrkii pitämään Rileyn kaikki muistot iloisina. Ilo ei ymmärrä, mitä varten Suru on olemassa, ja hän yrittää pitää Surun mahdollisimman kaukana Päämajan ohjauskonsolista. 

11-vuotiaana Rileyn elämä järkkyy perusteitaan myöten, kun tytön perhe muuttaa isän työn perässä Minnesotasta San Franciscoon. Maaseutumainen idyllikoti muuttuu kaupungin ränsistyneeseen asuntoon. Rileyn on vaikeaa sopeutua uuteen elämäänsä San Franciscossa, mutta Ilo yrittää pitää tytön positiivisena vaikeuksista huolimatta. Rileyn ensimmäisenä koulupäivänä uudessa koulussa hän itkee luokan edessä muistellessaan Minnesotaa. Tästä syntyy uusi surullinen ydinmuisto, jonka Ilo ei halua päätyvän iloisten ydinmuistojen joukkoon. Ilo yrittää estää surullisen ydinmuiston säilymisen, kun taas Suru haluaa päästää sen perille ydinmuistojen sekaan. Kaikessa hötäkässä Ilo tulee irrottaneeksi Rileyn kaikki ydinmuistot, ja ydinmuistot ja Suru mukanaan Ilo imaistaan vahingossa muistoputkeen, joka vie muistot säilömuistiin. Päämaja jää Pelon, Inhon ja Kiukun valtaan, ja heidän käsissään Rileystä tulee kiukkuinen, pelokas ja välinpitämätön. 

Ilo ja Suru kulkeutuvat ydinmuistojen kanssa säilömuistiin, jonne Rileyn kaikki muistot on tallennettu. He putoavat aivan lähelle yhtä Rileyn persoonallisuussaarista, pelleilysaarta. Pelleilysaaresta johtavaa ohutta siltaa pitkin tunteet pystyisivät tasapainottelemaan takaisin Päämajaan. Pelleilysaari kuitenkin tuhoutuu Ilon ja Surun nenän edestä: Riley on joutunut tilanteeseen, jossa hän normaalisti olisi pelleillyt, mutta koska pelleily-ydinmuisto ei ole paikalla, on se hänen persoonallisuutensa puoli nyt tuhottu. Ilo ja Suru ovat siis säilömuistin sokkeloissa. Suru on onneksi lukenut mielen käsikirjat läpi, ja hän alkaa neuvoa heille reittiä säilömuistin läpi kohti Ystävyyssaarta. 

Säilömuistin kätköissä Ilo ja Suru kohtaavat Bing Bongin, Rileyn lapsuuden mielikuvitusystävän. Bing Bongin kanssa he näkevät yhdessä, kuinka Ystävyyssaari tuhoutuu. Ilolle tulee hätä: miten he ikinä kerkeävät Päämajaan ennen kuin kaikki persoonallisuussaaret ovat tuhoutuneet, jos saaret tuhoutuvat näin nopeasti? Bing Bong päättää auttaa tunteita ajatusraiteille, eli junaan, joka vie ajatuksia, faktoja ja fiktioita Päämajaan. Mielikuvitusmaahan pääsee oikoreittiä käsitereaktorin läpi, mutta reaktori käynnistetään kolmikon ollessa sen sisällä. Ilo, Suru ja Bing Bong kokevat läpi kaikki käsitereaktorin tasot ennen ulospääsyä: abstravoinnin, dekonstruktion, kaksi-ulotteisuuden ja non-figuratiivisuuden. Kolmikon seikkailessa mielikuvitusmaassa Rileyn Lätkäsaari tuhoutuu. 

Ilo, Suru ja Bing Bong pääsevät ajatusraiteille, mutta samalla juna lakkaa kulkemasta. Riley on nukahtanut. Kolmikon ei auta muu kuin herättää Riley puuttumalla unituotantoihin. Rileyn herättäminen vaatii kunnon säikytystä, joka onnistuu alitajunnassa asustavan Jekku-klovnin avulla. Nyt ajatusraiteiden juna kulkee taas, ja kolmikko suuntaa kohti Päämajaa. Päämajassa Kiukku on kuitenkin saanut tarpeekseen Rileyn onnettomasta elämästä: kaikki oli niin paljon paremmin Minnesotassa! Niinpä Kiukku saa hurjan idean: karataan! Idea istutetaan Rileyn mielen ohjauskonsoliin, eikä sitä enää saa konsolista irti! Niin Riley varastaa äitinsä luottokortin karkuretkensä toteuttaakseen, mikä saa Rileyn mielessä aikaan Rehellisyyssaaren romahduksen. Romahtaessaan saari pyyhkäisee ajatusraiteet mukanaan, ja Ilo, Suru sekä Bing Bong joutuvat takaisin säilömuistiin. 

Perhesaarikin romahtaa pian, ja nyt Ilon viimeinen toivo päästä Päämajaan on muistoputkea pitkin. Muistoputki kuitenkin rikkoutuu Ilon kiivetessä sinne, ja silloin hän putoaa Bing Bongin kanssa alas muistikuiluun. Mikä muistikuiluun putoaa, unohtuu. Ilo näkeekin ympärillään haalentuneita muistoja, jotka pikku hiljaa pyyhkiytyvät lopullisesti Rileyn mielestä. Muistikuilussa Ilo alkaa itkeä Rileyn puolesta. Hän katselee mukanaan olevia ydinmuistoja ja huomaa, etteivät ne olekaan täysin iloisia, vaan niissä mukana on myös surua. Vihdoin Ilo tajuaa Surun merkityksen. Muistikuilusta Ilo ja Bing Bong löytävät Bing Bingon vanhan raketin, jolla he yrittävät päästä takaisin säilömuistiin, mutta turhaan – raketti ei jaksa kantaa heitä molempia. Niinpä Bing Bong uhraa itsensä Ilon puolesta, ja hyppäämällä pois raketin kyydistä Bing Bong antaa Ilolle sen verran vauhtia, että tämä pääsee ylös säilömuistiin. Bing Bong sen sijaan pyyhkiytyy pois Rileyn muistista. 

Nyt Ilolla on kiire saada asiat raiteilleen. Hän keksii mielikuvituksellisen suunnitelman, johon kuuluu mielikuvitusmaan pilvikaupungin pilviä, trampoliini ja ihannepoikaystäviä. Ilo nappaa Surun mukaansa, ja yhdessä he pääsevät kuin pääsevätkin Päämajaan. Siellä heille selviää, että Riley on istumassa bussissa karkumatkalla Minnesotaan, eivätkä muut tunteet voi tehdä mitään asiaa korjatakseen. Ilo antaa ohjat Surulle, ja Surun avulla Riley luopuu tyhmästä ideastaan ja palaa kotiin. Suru laittaa myös poistuneet ydinmuistot takaisin omille paikoilleen muuttaen muistot samalla haikean surullisiksi. Kotona Riley tunnustaa vanhemmilleen kaipaavansa vanhaa kotiaan. Isä ja äiti kertovat myös kaipaavansa Minnesotaan, ja yhdessä perhe lohduttaa toinen toistaan. Tästä alkaa Rileyn sopeutumisprosessi San Franciscoon, ja jo vuoden päästä hänellä on paljon uusia kavereita ja harrastuksia. Rileyn persoonallisuussaaria on noussut lisää, ja hänen muistoissaan yhdistyy monet eri tunteet, ei vain yksi. Kaikki on hyvin, sillä onhan Riley jo 12-vuotias. Mikä hänen elämässään voisi enää muuttua? 

Inside Out on kolmas Pete Docterin ohjaama Pixarin elokuva. Idean elokuvaan Docter sai vuonna 2009, kun hän seurasi oman tyttärensä murrosiän aiheuttamia muutoksia. Disneyn studio hyväksyi Docterin idean uudesta elokuvasta tämän edellisen ohjaaman elokuvan UP:in menestyksen myötä, ja Pete kokosi käsikirjoitustiimin – josta muuten puolet oli ensimmäistä kertaa naisia! Naisten määrän lisääntymisellä taustajoukoissa voi olla suuri vaikutus siihen, että elokuvan pääosahahmot ovat naispuolisia. Rileylle puolestaan ei haluttu feminiinisiä harrastuksia tai ulkonäköä, joten siksi hän harrastaakin elokuvassa jääkiekkoa ja pukeutuu housuihin. Käsikirjoitus muokkautui hyvin paljon valmiiseen elokuvaan mennessä, ja tarjolla oli jos jonkinlaisia versioita. Yhdessä versiossa Riley olisi eksynyt metsään, lyönyt päänsä ja yrittänyt tunteidensa avulla löytää muistiaan takaisin oman identiteettinsä selvittämiseksi. Toisessa versiossa Riley olisi sairastunut vakavaan masennukseen, kolmannessa Riley olisi yrittänyt päästä koulun kiitospäivän näytelmän pääroolin, kalkkunan, esittäjäksi ja neljännessä versiossa Ilo olisi yrittänyt pitää Rileyn lapsuudesta kiinni liian pitkään. Alun perin säilömuistiin olisi pitänyt eksyä Ilon kanssa Surun sijaan Pelon, Rileyllä olisi pitänyt olla sisarus ja lemmikki, ja Ilon olisi pitänyt pystyä siirtymään Rileyn sisältä ”oikeaan” maailmaan. Jossain vaiheessa mietittiin myös mahdollisuutta, että Riley matkustaisi oman mielensä sisään kokemaan tunteiden seikkailua. 

Inside Out julkaistiin vuonna 2015 ja siitä tuli Pixarin 15. elokuva. Vuosi 2015 oli siitä erikoinen, että silloin julkaistiin kaksi Pixarin elokuvaa: Inside Out ja Kunnon dinosaurus. Inside Out on näistä kahdesta menestyneempi, ja niin kriitikoiden kuin yleisönkin ylistämä. Inside Outista tuli vuoden 2015 elokuvista seitsemänneksi menestynein elokuva, neljänneksi menestynein Pixarin elokuvista ja kaikista animaatioelokuvista 13. menestynein. Inside Out voitti parhaan animaation Oscar-pystin vuonna 2016, ja se oli ehdolla myös parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kategoriassa. Inside Outin tarinaa jatkamaan on tehty lyhytelokuva Rileyn ensitreffit (2015), jossa Inside Outin lopussa nähtävä poika tulee hakemaan Rileyta jääkiekkotreeneihin ja näemme, mitä pojan, Rileyn vanhempien ja Rileyn pään sisällä tapahtuu. 

Inside Outin idea ei perustu siis mihinkään alkuperäisteokseen, vaan on tuore – ainakin Pete Docterin mukaan. Vuoden 2017 kesäkuussa Pixar nimittäin haastettiin oikeuteen tekijänoikeuksien rikkomisesta. Denise Daniels väitti, että Inside Out on suora kopio hänen keksimästään tavaramerkistä The Moodsters. The Moodsters sisältää viisi tunnetta (ilo, suru, viha, pelko ja rakkaus), ja merkkiin sopivilla leluilla ja peleillä autetaan lasta käsittelemään omia tunteitaan. Daniels on sanonut, että Pixar konsultoi häntä Inside Outiin liittyen elokuvan tekovaiheessa. Ilmeisesti Danielsille ei tuolloin tullut mieleen sanoa Pixarin väelle, että he plagioivat hänen ideaansa. Haaste on sen verran tuore, ettei oikeusistuntoa saati sitten lopputulosta ole vielä tapahtunut. 

Pixar konsultoi psykologeja Inside Outia varten, jotta pään sisäisistä tapahtumista tulisi tieteellisesti paikkansapitäviä. (Denise Daniels on omien sanojensa mukaan ollut yksi näistä konsultoitavista, mutta varmuudella en voi asiaa todeksi väittää.) Esimerkiksi Rileyn nukkuessa päivän aikana kerätyt muistot tallentuvat säilömuistiin, kuten käy meille oikeastikin: lyhytkestoinen työmuisti muuttuu unen aikana pitkäkestoiseksi säilömuistiksi. Elokuvan aikana on hauska nähdä Pixarin väen oivalluksia aivoista: miten tietyt muistot unohtuu, miksi joku laulu alkaa yhtäkkiä soimaan päässä ja miten unet muodostuvat. Minusta tuntuukin, että koko elokuva on täynnä pientä nippelitietoutta, hauskoja ajatuksia aivojen toiminnasta ja tietenkin tunteiden tärkeydestä. Erityisen hauskaa elokuvassa on nähdä myös muiden kuin Rileyn pään sisälle. 

Inside Outin päähenkilö on Riley, 11-vuotias tyttö. Riley on perusluonteeltaan positiivinen, ja hänelle tärkeitä asioita elämässä ovat ystävät, perhe, rehellisyys ja pelleily. Jääkiekko on Rileyn rakas harrastus, ja se vaikuttaakin paljon tytön luonteenpiirteisiin. Rileyn elämä muuttuu suunnattomasti, kun hän muuttaa vanhempiensa kanssa maalaismaisesta Minnesotasta keskelle San Franciscon kaupunkia. Riley yrittää sopeutua uuteen ympäristöön nopeasti, ja hän koittaa pysyä sellaisena hymytyttönä, minä hänen vanhempansa häntä pitävät. Riley kuitenkin kaipaa kovasti takaisin vanhaan kotiinsa, sillä San Franciscon koti ei vastaa hänen unelmakotiaan millään tasolla. Muutto on ollut varmaan äkillinen ja nopea, sillä tuntuu, ettei Riley ole ehtinyt käsitellä muuttoa ollenkaan vanhassa asuinpaikassaan etukäteen. Ei siis ihme, jos muutos ottaa niin koville. 

Inside Outin aikana näemme Rileyn pään sisälle, jossa suuren roolin vievät Rileyn tunteet: Ilo, Suru, Pelko, Kiukku ja Inho. Tunteista kolme on naispuolisia, kaksi miespuolisia. Tämä on jännä seikka, sillä kaikilla muilla hahmoilla, joiden pään sisään näemme elokuvan aikana, tunteet ovat vain sitä sukupuolta, jota hahmo itse on. Kertooko tunteiden monisukupuolisuus siis siitä, että Riley haeskelee vielä omaa itseään, vai kertooko se vain siitä, että animaattorit ovat olleet laiskoja muiden ihmisten tunteiden kanssa? Hmm... Rileyn tunteista johdossa on Ilo, joka on toimelias ja innostuva, ja hän löytää positiivisuutta kaikesta vastaan tulevasta. Ilon iloisuus hipoo välillä jopa ärsyttävyyttä. Ilo haluaa, että Rileyn elämä on yhtä onnea, ja hän haluaisi luoda Rileylle vain onnellisia muistoja. Erityisesti surulliset muistot kalvavat Ilon mieltä, eikä hän ymmärrä, mitä merkitystä Surulla on Rileyn elämässä. Vaikka Ilo onkin perusluonteeltaan iloinen, ei hänkään ole iloinen koko ajan. Ilo kokee elokuvan aikana koko tunteiden kirjon. Sama kokee myös muita tunteita: yksikään ei pysy koko ajan vain yhdessä tunnetilassa, vaan myös tunteet kokevat tunteita. 

Suru on Ilon jälkeen seuraavaksi eniten esillä oleva tunne. Suru joutuu Ilon kanssa seikkailuun säilömuistin sokkeloihin, ja hän on asiasta kovin surullinen. Suru on melkein koko ajan surullinen, ellei jopa masentunut, eikä hän löydä positiivisia puolia mistään asiasta. Elokuvan aikana opimme kuitenkin, että suru on todella tärkeä tunne. Kiukku on mielestäni tunteista paras. Kiukku hermostuu helposti asiasta kuin asiasta, ja kun hän on oikein raivoissaan, syttyy hänen ”hiuksensa” palamaan. Kiukulla on myös ilkeydet ja kolttoset mielessään, ja se on juuri hän, joka istuttaa elokuvan loppupuolella Rileyn päähän erään kamalan idean. Läpi elokuvan Kiukku lukee sanomalehtiä, ja sanomalehtien pääotsikkoina on aina asioita, joita Rileylle on tapahtumassa, esimerkiksi ”Ensimmäinen koulupäivä” ja ”Ei jälkiruokaa”. Minusta tämä sanomalehtilisäys on mahtava. Pelko pelkää kaikkea (paitsi kuluneita unia, kuten hampaiden tippumista suusta) ja hän pyörtyilee helposti pelottavia asioita nähdessään. Pelko ennakoi etukäteen pahimmat mahdolliset katastrofit, jotta Riley osaisi varautua kaikkiin mahdollisiin vastoinkäymisiin – kuten meteorin tippumiseen. Inho huolehtii siitä, ettei Riley syö inhottavan näköisiä ruokia (kuten parsakaalia) ja ettei hän tee mitään noloa. Rileyn pään sisällä asustaa myös Rileyn lapsuuden mielikuvitusystävä, Bing Bong. Bing Bong on yhdistelmä hattaraa, kissaa, elefanttia ja delfiiniä. Inside Outin ensimmäistä kertaa nähdessäni olin aivan varma, että Bing Bong on elokuvan pahis, joka yrittäisi itse päästä Päämajaan ohjailemaan Rileytä, jotta hän muistaisi tämän. Tämän ajatukseni takia en osaa vieläkään ajatella Bing Bongia söpönä, muita auttavana hahmona, vaan ajattelen yhä, että hänen ystävällisen käytöksensä taustalla piilee jotain kieroa. Ehkäpä Bing Bongissa on jotain samoja viboja kuin Toy Story 3:n Tuhdissa. Mainitsenpas myös, että elokuvassa tärkeässä roolissa ovat myös Rileyn vanhemmat. Rileyn vanhemmat ovat ihania, ja he ovat varmaankin ne kaikkein tavallisimmat vanhemmat Pixarin tai Disneyn elokuvista. 

Inside Outin animaation voisi sanoa olevan tajunnan räjäyttävää, sillä se vie katsojan mielen sisälle. Ihan näin mahtavaa animointi ei kuitenkaan ole, eikä minulle tule elokuvaa katsoessani wau-elämyksiä. Elokuvan hahmojen ulkonäkö on tyyliteltyä ja karikatyyrimäistä, erityisesti tunteiden osalta. Tunteista on haluttu tehdä ulkonäköä myöten tunteiden näköisiä, ja siksi hahmojen iho onkin koko ajan liikkeessä olevaa energiaa. Tunteilla ei ole suurta ja tasaista ihomassaa niinkuin Rileyllä, vaan heidän ihonsa kuplii ja liikkuu ja muodostuu pienistä palloista. Minun täytyy sanoa, etten itse ole kiinnittänyt tähän yksityiskohtaan elokuvassa oikeastaan ollenkaan huomiota. Pään sisäisistä tapahtumapaikoista lempparini on ehdottomasti mielikuvitusmaa tai unituotannot. Inside Out –elokuvan sisältö vaihtelee hieman riippuen siitä, missä maassa elokuvaa katsoo. Inside Outia on nimittäin lokalisoitu tarkoittaen, että elokuvan sisältöä on muutettu hieman eri maiden kulttuurien mukaiseksi. Amerikkalaisessa versiossa Riley inhoaa syödä parsakaalia ja Rileyn isän tunteet katsovat jääkiekkoa, mutta japanilaisessa versiossa elokuvasta Riley ei haluaisi syödä paprikaa ja kansainvälisessä versiossa Rileyn isän tunteet katsovat jalkapalloa. 

Inside Outin musiikin on säveltänyt Michael Giacchino. Kyseessä on viides Pixarin elokuva, johon Giacchino on säveltänyt musiikin. Edelliset elokuvat olivat UP, Autot 2, Rottatouille ja Ihmeperhe. Inside Outin taustamusiikki ei jää millään lailla mieleen, lukuunottamatta pätkää ”Minttuplussa”, joka jostain syystä aina säännöllisin väliajoin palaa päähäni soimaan... (No ei oikeasti.) Inside Out sisältää myös perinteiseen Pixarin tapaan easter eggejä. A113 on Rileyn luokkahuoneen numero ja ajatusraiteita kiitävän junan numero. Pizza Planeetan auton voi nähdä Bing Bongin hyllyltä tiputtamissa muistoissa ja Pixar-pallon Rileyn lapsuudenmuistossa, jossa hän leikkii Bing Bongin kanssa. Joissain muistopalloissa voi taas nähdä Carlin ja Ellien häät elokuvasta UP. Rileyn leikkiessä ”lattia on laavaa” -leikkiä pöydällä olevassa lehdessä on Rottatouillen Coletten kuva. Mielikuvitusmaassa voi nähdä lautapelin, jossa näkyy Nemo elokuvasta Nemoa etsimässä. Rileyn muuttomatkalla Minnesotasta San Franciscoon sähkölinjoilla voi nähdä lintuja Pixarin lyhäristä Lintuset, ja perheen pysähtyessä ottamaan kuvia dinosauruspatsaiden kanssa ovat patsaat aivan samannäköisiä kuin dinosaurukset Pixarin seuraavasta elokuvasta Kunnon dinosaurus. Rileyn nähdessä unta uudesta talostaan unessa näkyvä rotta muistuttaa Remyä Rottatouillesta ja unen karhu taas muistuttaa Elinoria Urheasta. Rileyn luokkahuoneessa taas on kartta, johon on nuppineuloilla merkitty paikkoja ympäri maailmaa. Nämä merkityt paikat ovat Pixarin aikaisempien elokuvien tapahtumapaikkoja. 

Inside Out sisältää paljon huumoria ja loistavia oivalluksia mielen toiminnoista, joita elokuvan aikana on hauska bongailla. Minä en kuitenkaan ole koskaan saanut Inside Outista wau-elämyksiä, ja mielestäni Pixarilla on monen monta Inside Outia parempaa elokuvaa. En tiedä, mistä mielipiteeni elokuvaa kohtaan johtuu, koska sinänsä siinä ei ole mitään vikaa – ja toisaalta taas on paljonkin. Minä en samaistu kunnolla yhteenkään elokuvan hahmoon, elokuvan musiikki ei vie sydäntäni eikä juoni saa minua pauloihinsa. Vaikka elokuva kertoo tunteista, ei Inside Out aiheuta minussa vahvoja tunnereaktioita. Voi olla, että minun aivoni ovat niin yksinkertaiset ja lapsenmieliset, etten tajua Inside Outin hienoutta. Inside Out on kuitenkin hyvä elokuva, ja vaikkei se tosiaan minun suosikkeihini kuulu, monet pitävät elokuvaa aivan loistavana pakkauksena. 

”Laitetaan ovi lukkoon ja huudetaan sitä yhtä kirosanaa. Sitä parasta!”

- Kiukku 

The Voice of Disney 1.

Tervetuloa uuden Rinki tinki tinkin kilpailun pariin! Viime vuosina olemme kilpailleet siitä, kuka on maassa kaunein; nyt luvassa on jotain aivan muuta. On nimittäin aika selvittää, minkä elokuvan laulut vievät voiton upouudessa kilpailussa: The Voice of Disney! Inspiraation kilpailu on saanut erään tekstin kommenteista, ja kiitos kilpailun aiheesta kuuluu Ricolle. 

Mutta syksyllähän Rinki tinki tinkissä selvitettiin lukijoiden lempibiisejä? Eikös kilpailu ole turhaa, kun tiedämme jo voittajan lukijoiden mielestä? Vastaan, että EI ole. Ja loppujen lopuksi, eikös kaikki kilpailut ole aika turhia? Mitä hyötyä on oikeasti siitä, että tietää, ken on maassa kaunein, tai siitä, kuka voittaa jääkiekon mestaruuspokaalin? Kilpailut ovat ensisijaisesti viihdettä, ja sellaisena haluan myös The Voice of Disneyn pysyvän. Kerrottakoon myös se, että The Voice of Disney ei ole samanlainen formaatti kuin muut The Voicet, sillä tässä kilpailussa ei lauluja kuunnella aluksi silmät sidottuina, eikä "laulajilla" ole mentoreita. Parempaa nimeä en kisalle vain keksinyt - ja tämäkin nimi on Ricon keksimä. ;) 

Mikä siis on The Voice of Disney? Tähän kilpailuun osallistuu kymmenen Disney-elokuvaa. Kisaamassa ei ole siis tiettyjä hahmoja, vaan kokonainen elokuva. Joka viikko elokuvista tuodaan esille johonkin teemaan liittyvä laulu. Näistä esiin tuoduista lauluista lukijat saavat äänestää kommentointiruutuun sitä huonointa kappaletta. Annettujen äänten pitäisi siis pitäytyä yhdessä laulussa, joka on viikottain arvosteltavana, eikä ääniä tulisi antaa kokonaisen elokuvan perusteella. Yhdessä kommentissa voi äänestää tiettyä laulua vain yhden kerran, mutta halutessaan antaa enemmän ääniä inhokkikappaleelleen voi kommentteja kirjoittaa useamman. Kisaan on valittu tosiaan vain kymmenen elokuvaa, ja elokuvat on pyritty valitsemaan eri vuosikymmeniltä. Jos kisa on yleisömenestys, tullaan siitä näkemään toinenkin tuotantokausi, missä kenties ne loput suosikkielokuvat musiikkeineen pääsevät kilpailemaan. Kilpailun lopussa selviää Disneyn ääni, "the voice of Disney", ja palkkioksi luvassa on postaus elokuvan musiikista yleisesti sekä kuva blogin reunaan. Mahtavat palkinnot, äänestyskäytäntö on sama kuin edellisissä kilpailuissa ja säännöt ovat yksinkertaiset. Muistutan vielä, että muistakaa ääniä antaessanne käytöstavat: ei mollata toisten ääniä vaan pidetään yhdessä hauskaa!

No niin, on aika tutustua kilpaileviin elokuviin ja aloittaa The Voice of Disney tosissaan! Ensimmäisenä lauluaiheena on haavelaulu. Tutustumme siis elokuvissa esiintyviin lauluihin, joissa elokuvan päähenkilöt kertovat tulevaisuuden haaveistaan ja toiveistaan. Kaikissa elokuvissa päähenkilö ei laula haaveistaan, mutta joku hahmo elokuvassa varmasti haaveilee. Haavelauluja esiintyy yllättävän monissa Disney-klassikoissa, ja niiden avulla päähenkilön ajatuksia saadaan katsojan tietoisuuteen ilman, että päähenkilö kävisi dialogia haaveistaan toisen hahmon kanssa. Haavelaulut esiintyvät elokuvassa yleensä sen alkupuolella, koska monesti elokuvassa kerrotaan juuri näiden haaveiden toteutumisesta. Tänään laulut arvostellaan englanninkielisen version perusteella. Laulun nimeä painamalla pääset kuulemaan sen YouTubesta.

Kaunotar ja Hirviö: Belle (reprise)

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Howard Ashman / Esittäjä: Paige O'Hara

Belle alkaa laulaa toisintaa Kaunottaren ja Hirviön alussa kuullusta laulusta Belle, kun Gaston lähtee Bellen maatilalta epäonnistuneen kosintayrityksen seurauksena. Laulun alussa Belle päivittelee sitä, miten voikaan olla mahdollista, että Gaston on kosinut häntä. Bellen eleet, laulun sävy ja laulun sanat kertovat kaiken Bellen mielipiteestä: hän ei todellakaan halua olla Gastonin vaimo. "Madame Gaston! His "little wife", ugh!" Päivittelyn jälkeen Bellen ajatukset lentävät Gastonista muualle. Hän ei halua elää yhtä ja samaa maalaiselämää ("this provincial life"), ja juurtua aloilleen jonkun kylän miehen, esimerkiksi Gastonin kainalossa. Gastonin kosinta saa Bellessä aikaan ajatteluketjun, jonka perusteella hän tajuaa haluavansa elämäänsä muutosta. Belle haluaa seikkailla: "I want adventure in the great wide somewhere!" Belle tuo ilmoille myös ajatuksen, että hän haluaa tehdä asioita, joita muut eivät ole uskoneet hänen voivan tehdä, joita häneltä ei kenties sukupuolen perusteella osattaisi odottaa: "I want so much more than they've got planned." Toisaalta Belle myös ymmärtää sen, että aviopuolison hankinta voi olla hyväkin juttu, ellei jopa suurenmoinen. Sillä kukapa voisi ymmärtää Belleä paremmin kuin hänen toinen puoliskonsa. "And for once it might be grand to have someone understand." Vaikka Belle siis Gastonin kosinnan hylkäsikin, ei avioelämään siirtyminen tuottane hänelle vaikeuksia. Hylkäys johtui siis vain kosijasta henkilönä.

Bellen toiveet tuodaan lyhyessä laulussa hyvin esille. Belle toivoo 1) pääsevänsä seikkailemaan tylsän maalaiselämän ulkopuolelle, 2) tekevänsä asioita joita häneltä ei odoteta ja 3) menevänsä joskus naimisiin. Paljon toiveita on siis sisällytetty lyhyeen kappaleseen, ja niiden lisäksi laulussa naureskellaan Gastonin kosinnalle.

Frozen: For the First Time in Forever

(Ensi kertaa ikuisuuteen)

Säveltänyt ja sanoittanut: Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez / Esittäjä: Kristen Bell ja Idina Menzel

For the First Time in Forever -laulun laulaa kaksi sisarusta, Anna ja Elsa. Molemmat tuovat laulussa esille omia ajatuksiaan, mutta erityisesti Anna haaveitaan. Anna on innostunut siitä, että linnan ovet ovat auki ensi kertaa ikuisuuteen: "Finally they're opening up the gates!" Erityisesti Anna odottaa uusien ihmisten tapaamista ja juhlissa tanssimista, ja hän on onnellinen siitä, ettei hänen tarvitse olla yksin. Erityisen paljon Anna kuitenkin odottaa mahdollisuutta tavata Sen oikean: "I could be noticed by someone..."  Annan toivelistalle pääsee myös suklaan syönti ("I wanna stuff some chocolate in my face!"). Elsa lisää lauluun oman vastakkaisen näkemyksensä porttien avaamisesta: Elsa ei haluaisi avata portteja, koska hän pelkää taikavoimiensa paljastuvan. "Don't let them in, don't let them see." Laulun lopussa Anna toteaa vielä pystyvänsä miltei kaikkeen, eikä mikään ole hänen tiellään hänen haaveittensa saavuttamisessa! "Nothing's in my way!!!"

For the First Time in Forever -laulu on hyvin kaksijakoinen, sillä sisaruksista toinen on innoissaan siitä, että portit avataan, ja toinen taas kauhistelee asiaa. Porttien avaamiseen liittyy Annalla pari haavetta: 1) ihmisten tapaaminen, 2) juhliminen, 3) suklaan syönti ja 4) ensirakkauden löytyminen. Laulu tuo hyvin esiin siskosten haaveet ja pelot, ja vuorolaulu on loistavaa.

Aristokatit: Scales and Arpeggios

(Skaalat)

Säveltänyt ja sanoittanut: Richard M. Sherman ja Robert M. Sherman / Esittäjä: Liz English, Gary Dubin ja Dean Clark

Aristokateista ei varsinaista haavelaulua löydy. Lähimmäksi pääsee kuitenkin laulu Skaalat, jonka laulaa lähinnä suloinen Maria-kissanpentu, mutta lauluun yhtyy lopulta mukaan myös veli Toulouse ja äiti Herttuatar. Laulun sanoma on siinä, että jotta oppii laulamaan, pitää osata skaalat ja murtosoinnut: "If you're smart you'll learn by heart what ev'ry artist knows: you must sing your scales and your arpeggios." Laulussa käsitellään muutenkin hyvin tarkasti laulamisen tekniikkaa. Ensinnäkin laulun tulee lähteä vatsasta asti, jotta nasaaliääniä ei synny ("Bring the music ringing from your chest and not your nose") ja toiseksi oikeaoppisen laulun oppiminen vaatii päivittäistä harjoittelua ("if you're faithful to your daily practicing, you will find your progress is encouraging"). Siispä harjoittelu tekee mestarin. Scales and Arpeggios -laulussa tulee tutuksi myös säveltavut ("do mi so do do so mi do"), joita hyräillään kappaleessa useampaankin otteeseen.

Scales and Arpeggios -laulu ei ole varsinainen haavelaulu, mutta siinä opetellaan laulamisen alkeita. Voisikin siis ajatella, että laulun laulaja, Marie, haaveilee osaavaansa joskus laulaa luritella kuten oopperalaulaja. Kyseinen laulugenre tulee automaattisesti mieleen, sillä kissat ovat aristokraattisia aristokatteja, ja heidän omistajansa on entinen oopperalaulaja.

Leijonakuningas: I Just Can't Wait to Be King

(Kunhan kruunun saan kuninkaan)

Säveltäjä: Elton John / Sanoittaja: Tim Rice / Esittäjä: Jason Weaver, Laura Williams ja Rowan Atkinson

I Just Can't Wait to Be King on Simban laulama laulu, jossa hän haaveilee tulevaisuudestaan Jylhäkallion kuninkaana. Simba ei meinaa pysyä housuissaan (huom! kielikuva! leijonilla ei ole housuja), kun hän kuvittelee sitä kaikkea valtaa, mikä hänellä on hallitsijana oleva. Kuningas-Simbaa ei kukaan käskytä ("No one saying do this") ja kuninkaana hän saa vapauden tehdä mitä itse haluaa ("Free to do it all my way"). Simba uskoo olevansa isona hurja leijona, jota viholliset pelkää ("So enemies beware!") ja joka osaa karjua mahtavasti ("I'm working on my roar!"). Leijonanharja on myös kova juttu Simballe, ja hän uskoo olevan paras hallitsija ikinä: "I'm gonna be the mane event like no king was before" ja "Everywhere you look I'm standing in the spotlight!". Simban ruusunpunaisia unelmia tasoittaa kuninkaan neuvonantaja Zazu, joka yrittää tuoda leijonanpennun maan tasalle. Niinpä Simba toteaa, ettei kuningas tarvitse neuvoja: "Kings don't need advice from little hornbills for a start." Hauskaa laulussa on se, että säkeisiin on kätketty eläimellisiä sanoja. Esimerkiksi Simba laulaa hänen olevan "mane event", joka tarkoittaa laulun sanoissa suurinta juttua viidakossa, mutta joka sananmukaisesti tarkoittaa "harja tapahtumaa". Zazu toteaa myös, että "This child is getting wildly out of wing", jolla Zazu tarkoittaa sitä, että Simban suunnitelmat ovat ryöstäytymässä irti hänen käsistään, mutta sanan käsi sijalla sananlaskussa on käytetty sanaa siipi (wing).

I Just Can't Wait to Be King -laulussa on jo sanallisesti monta eri tasoa, joiden analyysista saisi monta blogitekstiä kirjoitettua. Koitan kuitenkin pitää nämä kilpailuanalyysit suhteellisin lyhyinä, jotta niitä jaksaa lukea useamman kappaleen. Niinpäs totean, että laulussa Simban haaveena on 1) tulla kuninkaaksi ja aikuiseksi harjoineen kaikkineen, 2) käskyttää muita ja 3) olla vapaa eli olla muiden käskytyksen ulottumattomissa.

Pocahontas: Just Around the Riverbend

(Virta minne veneen vie)

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Stephen Schwartz / Esittäjä: Judy Kuhn

Pocahontas laulaa laulun Just Around the Riverbend soutaessaan joella. Laulussa hän kuvaa joen vaihtelevuutta ("the water's always changing, always flowing") ja sitä, ettei koskaan tiedä, mitä joen mutkan takaa löytää. Laulussa Pocahontas vertaa jokea ihmisten elämään. Itse asiassa ennen laulun alkua Powhatan on jo tehnyt vertauksen, ja sanonut joen olevan vakaa, ja laulussa Pocahontas toteaa Powhatanin vertauksen ontuvan, sillä eihän joki ole vakaa! Vesi vaihtuu koko ajan! Just Around the Riverbend kertoo Pocahontasin elämänpohdiskelusta: toteuttaisiko hän heimonsa odotukset vai eläisi haaveittensa mukaan villinä kuin joki? Pocahontas toteaa, että ihmiset eivät voi elää villinä kuin joki ("the water's always changing - - but people, I guess, can't live like that") vaan heidän tulisi olla vakaita. Vakauden ja helpon tien valitsemisen Pocahontas liittää isänsä toiveiden noudattamiseen, eli Kocoumin naimiseen: "Should I choose the smoothest course steady as the beating drum? Should I marry Kocoum?" Pocahontas kuitenkin itse haaveilee elävänsä yhtä vapaasti kuin joki. Hän ei halua asettua aloilleen, vaan halua nähdä, mitä uusi päivä ja elämänvaihe, eli se joen mutka tuo tullessaan: "What I dream the day might send just around the riverbend for me." Ehkäpä hänen kohtalonsa odottaa mutkan takana: "Or do you still wait for me, Dream Giver, just around the riverbend". Oli miten oli, Pocahontas tuntee olevansa elossa vain joella ollessaan, ja hän ajattelee, että Kocoumin kanssa naimisiinmeno lopettaa neidon elämänjanon ja unelmoinnin ("Should I marry Kocoum? Is all my dreaming at an end?").

Laulussa Just Around the Riverbend Pocahontas käyttää hyvin hyväkseen vertailuja ja metaforia, mutta hänen haaveensa käyvät silti selviksi. Pocahontas haaveilee vapaudesta ja naimattomuudesta, jota hänelle suo erityisesti luonnon läheisyys.

Pieni merenneito: Part of Your World

(Unelmiin mä jään)

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Howard Ashman / Esittäjä: Jodi Benson

Ariel laulaa Part of Your World -laulun omassa salaisessa luolassaan. Luolaan hän on kerännyt ihmisten maailmasta kotoisin olevia asioita. Ariel itsekin toteaa, että häneltä löytyy jo kaikkea: "Wouldn't you think I'm the girl, the girl who has everything." Ulkopuolinen voisi siis luulla, että Arielin elämä on täydellistä. Pelkät ihmisten maailmasta olevat esineet eivät kuitenkaan enää Arielille riitä, vaan hän haluaa enemmän. Merenneito haluaa päästä itse ihmisten maailmaan pinnan yläpuolelle; hän haluaa päästä osalliseksi kulttuurista, jonka esineitä hän keräilee. Erityisen kiehtovana Ariel pitää ihmisten jalkoja, mikä on ihan ymmärrettävää, koska Arielilla ei jalkoja ole. Laulussa Ariel mainitseekin ihannoivaan sävyyn jaloilla hyppimisen, tanssimisen, juoksemisen ja kävelemisen. Ariel kokee ihmisten maailman antavan hänelle myös suurta vapautta, sillä maan päällä ihmiset eivät hänen mielestään nuhtele tyttäriään. Arielilla on lisäksi herännyt paljon kysymyksiä ihmisille esitettäväksi varmasti keräilemiensä esineiden myötä, ja hän haluaa saada kysymyksiin vastauksia: "Ask 'em my questions and get some answers."

Part of Your World -laulussa Ariel laulaa aika selkeäsanaisesti omista toiveistaan. Hän haluaa päästä maan päälle ihmisten joukkoon kävelemään jaloilla ihmisten tavoin. Ariel haluaa tietää lisää ihmisten tavoista ja pinnan yläpuolisesta kulttuurista, ja hänellä onkin valmisteltuna paljon kysymyksiä ihmisille esitettäväksi. Ariel toivoo myös pääsevänsä vapauteen isänsä ulottumattomiin, ettei hänen tarvitse totella isänsä järjettömältä tuntuvia käskyjä. Triton on meren kuningas, eikä hänellä ole valtaa maan päällä. Siksipä maalle pääsy on Arielille tie vapauteen ja elämään, jossa hän pääsee tekemään itsenäisesti omia valintoja.

Viidakkokirja: I Wan'na Be Like You (The Monkey Song)

(Apinalaulu)

Säveltänyt ja sanoittanut: Richard M. Sherman ja Robert B. Sherman / Esittäjä: Louis Prima, Phil Harris ja Bruce Reitherman

Viidakkokirjan haavelaulu ei kerrokaan elokuvan päähenkilön, Mowglin, haaveista. Laulu kertoo apinoiden kuninkaan, kuningas Louien haaveista. Yllättäen Louiella on samantyyliset toiveet kuin Arielilla: Louiekin tahtoo tulla ihmiseksi. Apinakuningasta harmittaa, että hänen henkilökohtainen evoluutionsa on pysähtynyt apinaan, eikä hän ole kehittynyt ihmiseksi asti. Louie tahtoisi olla ravintoketjun huipulla. "I've reached the top and had to stop and that's what's botherin' me." Louie uskoo, että hän pystyy oppia muuttumaan ihmiseksi ("an ape like me can learn to be human, too"). Louie haluaa kävellä ja puhua niinkuin ihmiset ("I wanna walk like you, talk like you, too") ja kuljeskella kaupungissa ihmisten tapaan ("and stroll right into town"). Louie uskoo, että hän muuttuu ihmiseksi oppimalla tulen teon: "Give me the pow'r of man's red flow'r so I can be like you." Kaikki viidakon eläimet pelkäävät tulta, ja siksi eläimet pitävätkin ihmisiä niin suuressa asemassa, koska ihmiset osaavat käsitellä tulta. Eikös tulen käsittelyn taidon sanota olevan myös yksi syy siihen, miksi apinoista on aikoinaan kehittynyt ihmisiä.

I Wan'na Be Like You (The Monkey Song) kertoo Louien haaveesta muuttua ihmiseksi ja sitä kautta viidakon todelliseksi hallitsjaksi. Suuren haaveensa toteuttamisen ensietappina Louie haluaa oppia tulen teon, jonka Mowgli tietysti ihmisenä osaa.

Prinsessa ja sammakko: Almost There

(Voin saavuttaa)

Säveltänyt ja sanoittanut: Randy Newman / Esittäjä: Anika Noni Rose

Almost There -laulussa Tiana laulaa siitä, kuinka hän voi saavuttaa kaiken, jos hän tekee kovasti töitä sen eteen. Haaveet eivät toteudu, jos niiden eteen ei tee mitään: "Fairy tales can come true, but you gotta make 'em happen, it all depends on you."  Tianalla ei ole aikaa lorvailuun ("Ain't got time for messin' around"), koska hänen haaveensa ajaa häntä niin tiukasti eteenpäin. Tämän takia Tiana kuitenkin kokee, että muut ihmiset pitävät häntä hulluna ja työnarkomaanina, mutta hän ei anna sen estää toiveidensa toteutumista ("People down here think I'm crazy, but I don't care."). Almost There -laulussa ei kuitenkaan kertaakaan sanota ääneen, mikä Tianan suuri haave on, jonka puolesta hän tekee kaikkensa.

Elokuvan nähneenä Tianan haave on selkeä, sillä hän puhuu oman ravintolan perustamisesta vähän joka välissä, ja laulun aikana Tiana kuvittelee olevansa keittiömestarina omassa valmiissa ravintolassaan. Tällä kertaa analyysissa on kuitenkin laulujen tekstit, ja valitettavasti sanoissa ei ravintolaa mainita kertaakaan, eikä haavetta voi löytää rivien väliin kätkettynä metaforanakaan. Siksipä Almost There jää vain puolitiehen haavelauluna, vaikka siinä kovasti haaveen toteuttamisen puolesta lauletaankin.

Prinsessa Ruusunen: I Wonder

(Ain mietin)

Säveltänyt: George Bruns / Sanoittanut: Winston Hibler ja Ted Sear / Esittäjä: Mary Costa

I Wonder -kappaleen laulaa prinsessa Aurora metsässä etsiessään marjoja haltijatarkummeilleen. Auroran ympärille kerääntyy metsän pieneläimiä, ja Aurora alkaa pohtia hänen ympärillään lentävien lintujen kaunista laulua. Linnut ilmiselvästi laulaa lirkuttelevat toisilleen: "I wonder why each little bird has a someone to sing to sweet things to." Kyseessä on ilmiselvästi lintujen välinen rakkauslaulu, kuten Aurorakin toteaa seuraavassa säkeessään: "a gay little love melody." Linnuista tehdyn huomionsa jälkeen Aurora alkaa pohtia, että kenties joku voisi kuulla hänenkin laulunsa. Lintujen rakkauslaulu mielessään Aurorakin tietysti laulaisi rakkauden sävelin, ja se, joka hänen rakkauden sävelensä kuulisi, saapuisi tietenkin laulamaan hänelle rakkauslaulua. "I wonder if my heart keeps singing will my song go winging to someone who'll find me and bring back a love song to me?" Auroralle ei siis riitä, että hän saa laulaa rakkauslaulua toiselle, vaan sen vastapuolenkin pitää osata laulaa rakkauslauluja hänelle. Laulamisen pitää olla molemminpuoleista. Ja tässä laulussa laulamisesta laulaminen on tietysti metafora rakastamiselle.

Auroran haave on, että hän löytäisi jonkun jota rakastaa, ja joka rakastaisi häntä takaisin. Plussaa Auroran haaveissa olisi, että tämä joku olisi vähintään yhtä musikaalinen kuin Aurora itse, ja vastaisi hänen rakkauslauluihinsa kauniisti laulaen kuin metsän lintunen. Aurora toivoo itselleen siis rakkautta.

Liisa Ihmemaassa: In a World of My Own

(Haavemaailmassain)

Säveltänyt: Sammy Fain / Sanoittanut: Bob Hilliard / Esittäjä: Kathryn Beaumont

Liisa kuvittelee laulussa In a World of My Own maailmaa, jossa kaikki asiat olisivat ihan päälaellaan. Kissat ja kanit asuisivat taloissa vaatteet päällä, kukat puhuisivat Liisan kanssa pitkin päivää ja puron lörpöttelyä voisi kuunnella. Myös linnut olisivat uudennäköisiä verrattuna oikean maailman lintuihin, ja he olisivat ystävällisiä ja kohteliaita. Liisa toivoo, että asiat voisivat olla oikeasti niin kuin hän kuvittelee: "I keep wishing it could be that way because my world would be a Wonderland." Liisa haaveilee siis pääsevänsä Ihmemaahan. Eräässä säkeitössä Liisa tulee myös maininneeksi, että hän juttelisi kukkien kanssa kun hän tuntisi olonsa yksinäiseksi: "All the flowers - - would sit and talk to me for hours when I'm lonely in a world of my own." Onko Liisa siis yksinäinen kuvitellessaan Ihmemaata, jossa kukat ja purot ja eläimet juttelisivat hänelle? Onko Liisan syvempi toive saada itsellensä ystäviä, tai edes jotain sosiaalista kanssakäymistä, jotta hän ei tuntisi oloaan yksinäiseksi? Haavemaailmassa hänen ei tarvitsisi olla yksin.

Laulussaan In a World of My Own Liisa haaveilee omasta Ihmemaailmastaan, jossa kaikki normaaleina pidetyt asiat olisivat kääntyneet vallan nurinkurin. Liisa haaveilee myös, ettei hänen tarvitsisi olla yksinäinen. Haavemaailmassa hänen ei tarvitisisi olla yksin, koska kaikki elollinen hänen ympärillään osaisi jutella hänen kanssaan.


Siinä oli kymmenen haaveilulaulua. Nyt on teidän aikanne äänestää: mikä näistä kymmenestä laulusta on mielestänne huonoin? Älkää äänestäkö huonointa elokuvaa, vaan huonointa laulua! Kertokaa äänestyskommenteissa myös ihmeessä, jos tämä on huonoin kilpailu ikinä, tai jos olette odottaneet tämän kilpailun näkemistä koko ikänne. Äänestysaikaa on sunnuntaihin asti - mutta enpäs sano mihin sunnuntaihin, jos kiireet yllättävät! :)