Pocahontas voitti viime kuussa blogissa loppuneen musiikkikilpailun
The Voice of Disney. Voiton kunniaksi
lupasin kirjoittaa Pocahontasin
musiikista postauksen – ja tässä se nyt vihdoin on! Itse asiassa innostuin
kirjoittamaan aiheesta sen verran pitkästi, että jaan musiikkipostauksen
kahteen osaan. Teksteissä tulen käsittelemään lukijoiden toiveita, joita he
toivoivat voittajapostauksessa käsiteltävän. Kerron siis hieman tietoa musiikin
säveltämisestä ja laulujen taustoista (olisin halunnut kertoa enemmän, mutta en
löytänyt tietoa kuin vähän), elokuvan vaikutuksesta julkaisuajankohdan
musiikkiin, kappaleiden teemoista ja laulujen kytkeytymisestä toisiinsa
elokuvan sisällä. Analysoin myös kaikki elokuvassa kuultavat laulut, tai
ainakin ne, jotka eivät päässeet The
Voice of Disney –kilpailuun. Lopuksi kerron myös omat suosikkini elokuvan
musiikkikappaleista. Valmistautukaa siis lukemis-ähkyiseen viikonloppuun!
Pocahontasin säveltäjäksi valikoitui hyvin varhaisessa vaiheessa
Alan Menken, joka oli säveltänyt lauluja jo moneen aikaisempaan Disneyn
elokuvaan (mm. Kaunotar ja Hirviö, Pieni
merenneito). Menkenin laulujen sanoittajaksi kaavailtiin Howard Ashmania,
mutta Ashmanin kuolema esti nämä suunnitelmat. Alan Menken sävelsi ja sanoitti Aladdinista Ashmanin kuoleman jälkeen
kesken jääneet laulut Tim Ricen kanssa, ja olisi mieluusti jatkanut yhteistyötä
Ricen kanssa myös Pocahontasin
laulujen parissa. Ricen ja Menkenin aikataulut eivät kuitenkaan sopineet millään
yhteen, ja niin Menkenin sanoittajakaveriksi Pocahontasiin valittiin Stephen Schwartz. Pocahontas ei jäänyt Menkenin ja Schwartzin ainoaksi yhteistyössä
tehdyksi Disney-sävellystyöksi, sillä myöhemmin he tekivät yhdessä laulut
elokuviin Notre Damen kellonsoittaja
ja Lumottu. Menken on sanonut, että
Stephen Schwartzin musiikkityyli sopi täydellisesti Disneyn
animaatiomusikaaliin, koska Schwartzin tyyli on yhdistelmä teatteria,
kansanmusiikkia ja klassista musiikkia – täydellinen musikaalipakkaus siis.
Toisaalta Menken on myös kertonut, että Pocahontasin
laulujen kehittämisessä heidän kahden välillään oli toisinaan jännitteitä,
koska Schwartz osasi säveltää sanoittamisen ohella, ja Menkenillä taas
itsellään oli kokemuksia myös laulujen sanoittamisesta. Miesten piti siis
hillitä itseään, etteivät he puuttuneet toistensa työalueeseen.
Menken ja Schwartz Notre Damen kellonsoittajan tekemisen aikoihin. Kuvan lähde: https://d23.com |
Laulujen sanoittamisen ohella
Stephen Schwartz otti osaa Pocahontasin
käsikirjoittamiseen auttamalla kirjoittajia käsittelemään elokuvassa suvaitsevaisuutta
ja yhteistyötä. Käsikirjoittajille antamansa avun takia Schwartz vietti viikon
Virginian Jamestownissa, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Jamestownista
Schwartz imi itseensä kaupungin tunnelmaa, mutta hän löysi käsiinsä myös
Amerikan alkuperäisasukkaiden musiikkia ja englantilaisia merimieslauluja. Nämä
hänen löydöksensä inspiroivat Pocahontasin
kappaleiden sävellystyössä. Ensimmäinen laulu, jonka Menken ja Schwartz
sävelsivät, oli Colors of the Wind
(Tuulen värit). Laulu ei ainoastaan näyttänyt suuntaa elokuvan muulle
musiikille, mutta sen sanoitus vaikutti suuresti siihen, minkälaiseksi koko
elokuva muotoutui.
Pocahontas-elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1995, ja samaisena
vuonna julkaistiin elokuvan soundtrack CD:llä ja kasetilla. Sounctrack myi
tripla-platinaa. Elokuvan tunnetuimmasta laulusta, Colors of the Windistä, tuli laulun pop-version esittävän Vanessa
Williamsin suurimpia hittejä, ja laulu voitti Golden Globe- ja
Grammy-palkinnot. Laulu sai ansaitusti myös Oscarin parhaasta laulusta. Pocahontasin musiikki taas sai
Oscar-pystin parhaasta musiikista. Vaikka moni muu Disneyn elokuva on päässyt
Broadway-musikaaliksi, Pocahontasta
ei koskaan siirretty musikaalilavoille.
Miten Pocahontasin musiikki sitten heijastuu julkaisuajankohtansa (1995)
muuhun musiikkiin? Minun täytyy sanoa, etten ole tarpeeksi fiksu ihminen
vastaamaan tähän kysymykseen. XD Mutta miten 90-lukulaisuus näkyy Pocahontasin musiikista? Pocahontasissa ei esiinny eurodancea,
tekno-musiikkia, black metallia tai countrymusiikkia, eli musiikkilajeja, jotka
nousivat suosioon 90-luvulla. Pocahontasissa
ei laula myöskään yksikään tunnettu tyttö- tai poikabändi, joita 90-luvulla
putkahteli esiin kuin sieniä sateella – ellei Ratcliffen joukkoja tai
intiaaneja poikabändeiksi lasketa. Musikaaleissa on aina ollut kuitenkin omat
”sääntönsä” populaarimusiikin rinnalla, joten Pocahontasista löytyy selkeämmin yhteyksiä klassiseen musiikkiin
tai muihin musikaaleihin. 90-luvulla paikkansa musiikkimaailmassa valtasivat
kuitenkin musiikkivideot, ja videoita tehtiin myös Pocahontasin pop-biiseistä (Colors
of the Wind ja If I Never Knew You).
Pocahontas jatkoi Kaunottaresta ja Hirviöstä alkanutta
perinnettä Disney-elokuvissa, jossa elokuvan laulusta/lauluista tehtiin oma
poppis-versionsa. Colors of the Windiä
ja If I Never Knew You:ta soitettiin
ilmestymisaikanaan paljonkin radiossa, ja laulut ja musiikkivideot toivat
elokuvalle varmasti enemmän katsojia, kuin mitä se muuten olisi saanut. En
kuitenkaan usko, että elokuvan kappaleet olisivat vaikuttaneet populaarimusiikkiin
musiikillisesti enempää kuin muidenkaan musikaalien tai pop-laulujen musiikit.
Toki laulujen sanoitukset ovat voineet tehdä joihinkin muusikkoihin suuren
vaikutuksen ja tätä kautta vaikuttaneet heidän kappaleihinsa, mutta näistä
mahdollisista vaikutusaltteista artisteista en ole tietoinen.
Pocahontasin laulut
Seuraavaksi käsittelen kaikki Pocahontasissa esiintyvät lauletut laulut
siinä järjestyksessä, missä ne elokuvassa esiintyvät. Tässä tekstissä en siis
käsittele taustamusiikkia ollenkaan. Kerron laulujen taustoista ja niiden
tekemisestä, mikäli olen siitä tietoa löytänyt. Analysoin laulut niiden
englanninkielisen sanoituksen perusteella, jos en ole laulua käsitellyt vielä The Voice of Disneyssä. Kaikkien laulujen
säveltäjänä toimii Alan Menken ja sanoittajana Stephen Schwartz. Laulujen
esittäjiä en ole maininnut, mikäli ne on kerrottu The Voice of Disneyssä.
Virginia company
Virginia company –laulua analysoin jo The Voice of Disney –kilpailun aikana (lue analyysi uudestaan
tästä). Virginia companyn reprise
käsittelee samoja teemoja kuin sen ensimmäinen versiokin, eikä sanoja tule
siinä juurikaan lisää. Niinpä sama analyysi saa kelvata laulun toisinnonkin
kanssa. :)
Steady As the Beating Drum / Tahtiin rummun
perinteen
Esittäjä: Kuoro
Steady As the Beating Drum alkaa soida elokuvassa kohtauksessa,
jossa matkaamme englantilaisten laivalta ”uuteen maailmaan”. Näemme siis ennen
uudisasukkaiden retkikuntaa, mitä he tulevat kohtaamaan merimatkansa
päätteeksi. Steady As the Beating Drum
tutustuttaa meidän aivan erilaiseen kulttuuriin, mitä hetki sitten näimme Virginia Companyn aikaan Lontoossa. Steady As the Beating Drum –laulu
kertoo intiaanien kulttuurista, ja laulun aikana näemme animaation keinoin
intiaanien tapoja.
Intiaanit elävät luonnon keskellä
luonnon antimista nauttien, joten ei ole ihme, että heidän elämänsä pyörii
luonnon ympärillä. Laulun aikana mainitaan muun muassa maissi (corn), setripuu
(cedar), kurpitsan kylväminen (”plant the
squash”) ja palkojen (tai papujen) niittäminen (”reap the bean”). Intiaanien elämäntapaan vaikuttaa paljon
vuodenajat, jotka tulevat ja menevät yhtä tasaisesti kuin lyövä rumpu soi (”Steady as the beating drum - - seasons go
and seasons come.”). Ohimennen sanotaan intiaanien elävän makeiden vesien
lähellä, josta voi pyytää sampia (”By the
waters sweet and clean, where the mighty sturgeon lives.”). Elokuvan
visuaalista ilmettä katsomalla tiedämme, että makealla vedellä tarkoitetaan
tässä tapauksessa jokea, jonka varrella intiaanikylä sijaitsee.
Laulussa kerrotaan hieman yli yhden
säkeistön verran intiaanien uskonnosta. Intiaanit uskovat, että äiti maa
tarjoaa heille kaikki maan antimet: ”All
the earth our mother gives.” Laulussa rukoillaan Suurta Henkeä (”O Great Spirit, hear our song!”)
kulkemaan laulajien, eli intiaanien, kanssa kaikki näiden elon päivät (”Walk in balance all our days.”). Suuren
Hengen toivotaan muistuttelevan intiaaneja elämään heidän muinaisten tapojensa
mukaan ja auttamaan heitä pyhän tulen ylläpitämisessä: ”Help us keep the ancient ways, keep the sacred fire strong.” On
hienoa, että intiaanien uskomuksia tuodaan elokuvassa esille luonnon
kunnioituksen ohella uskonnon siivin, joita tämän laulun säkeen ohella
esitellään elokuvassa Kekatan kohtauksissa.
Steady As the Beating Drum (reprise) / Tahtiin
rummun perinteen (repriisi)
Esittäjä: Jim Cummings tai Tapani
Perttu
Steady As the Beating Drum –laulun repriisin laulaa päällikkö
Powhatan Pocahontasille. Laulu on hidastettu versio edellisestä laulusta.
Laulussa Powhatan laulaa, että joet elävät pitkään, koska ne valitsevat
sujuvimman ja helpoimman uoman itselleen: ”He
(joki) will choose the smoothest
course, that’s why rivers live so long.” Jos joki kulkisi vaikeimman
kautta, ei se välttämättä enää kulkisi pidemmälle ja siitä saattaisi muodostua
vaikkapa järvi – eli kyseessä ei olisi enää joki, vaan joki olisi kuollut.
Tällä Powhatan koittaa opettaa Pocahontasille, että neidon kannattaa kulkea
esi-isiensä perinteiden jäljissä heimon ja isän toiveiden mukaan. Kaikki
intiaaninaiset ennen Pocahontasta ovat naineet urheimman kylän soturin
saadakseen vahvoja lapsia, joten tätä Powhatan haluaa tarjota omallekin
tyttärelleen. Tietäen Pocahontasin villin luonteen hän käyttää perinteitä
noudattavasta tiestä mielikuvaa helposta tiestä, koska siltä se Pocahontasista
varmasti tuntuu. Valitsemalla helpon tien ja Kocoumin naimisen Pocahontas siis
elää pidempään Powhatanin sanojen mukaan. Powhatan vielä korostaa, että helpon
tien valitseminen ei ole ollenkaan ihmisarvoa alentavaa touhua, koska jokeakin
pidetään vahvana ja ylpeänä, vaikka se menee sujuvimman uoman kautta (”Though the river’s proud and strong, he will
choose the smoothest course.”) Laulun lopussa Powhatan vielä liittää joen
intiaanien kulttuuriin vertaamalla sitä tasaisesti lyöväksi rummuksi (”They’re steady... as the steady beating drum.”),
josta äskisessä intiaanien kulttuurista kertovassa laulussa laulettiin.
Just Around the Riverbend / Virta minne veneen
vie
Just Around the Riverbend –laulun tekeminen elokuvaan oli Stephen
Schwartzin vaimon idea. Schwartz ei keksinyt, miten elokuvan alkuun saisi
laulun, jossa Pocahontas kertoisi katsojille haaveistaan. Intiaanineitohan ei
haaveile oikeastaan mistään ennen kuin tapaa John Smithin. Schwartzin vaimo Carole
ehdotti, että Pocahontas näkisi unen siitä, että jotain tulisi tapahtumaan.
Unet ja niiden merkitykset kuuluvat vahvasti intiaanien kulttuuriin. Niinpä Schwartz
sanoitti Pocahontasin haavelaulun, joka ei vielä ilmaise mitään konkreettista
haavetta, vaan neidon unen tapaan laulussa toivotaan jotain eteen tulevaa
tapahtumaa. Unen näyttämä tapahtuma ei Pocahontasin mielestä ole isän tien
näyttämä Kocoumin naiminen. Näemme myöhemmin Pocahontasin unen tarkoittaneen
englantilaisten, erityisesti John Smithin tapaamista.
Menken ja Schwartz sävelsivät
laulun Just Around the Riverbend,
mutta Disneyn toimitusjohtajat epäilivät, sopiiko laulu elokuvaan lainkaan.
Menken ja Schwartz kampanjoivat kuitenkin niin vahvasti laulunsa puolesta, että
he voittivat sillä päättäjät puolelleen, ja laulu päätyi elokuvaan.
Just Around the Riverbend –laulua analysoin The Voice of Disney –kilpailun aikana (lue analyysi uudestaan
tästä).
Listen With Your Heart / Kuule
sydäntäs
Listen With Your Heart –kappaleen analyysi on luettavissa The Voice of Disneyn finaalissa – eli
tässä. Laulun reprise on melkein samanlainen kuin laulu ensimmäisellä kerralla
(paitsi lyhyempi), joten en käsittele sitä erikseen.
Mine, Mine, Mine / Kaiva, kaiva
Ratcliffen haaveista kertovan
laulun analysoin myös The Voice of
Disneyssä (lue analyysi tästä).
Colors of the Wind / Tuulen värit
Esittäjä: Judy Kuhn tai Arja
Koriseva
Colors of the Wind –laulu oli ensimmäinen Pocahontasiin sävelletty laulu, ja se näytti suunnan koko elokuvan
muulle musiikille – ja myös elokuvan teemoille. Menken ja Schwartz olivat
suunnitelleet ujuttavansa Pocahontasiin
huumoria musiikin kautta, mutta tässä suunnitelmassaan he epäonnistuivat. Colors of the Windistä tuli vakava
laulu, josta Menken myöhemmin sanoi, että se on yksi tärkeimmistä hänen
säveltämistään lauluista.
Laulun säveltäminen alkoi siitä,
että Menken ja Schwartz tutkivat Disneyn studiolla story-boardeja (mikähän sen
suomalainen nimi mahtaa olla?), josta saivat Disneyn kuvittajien näkemyksiä
kohtauksesta. Sen jälkeen Schwartz tutustui erilaisiin teksteihin, muun muassa
intiaanipäällikkö Seattlen kirjeeseen Yhdysvaltain kongressille (josta kerron
seuraavassa kappaleessa), joista sai inspiraatiota sanoitukseen. Sävellystyöhön
inspiraatiota haettiin natiiviamerikkalaisten musiikista ja runoudesta, vaikka
lopullisessa versiossa näitä vaikutuksia ei olekaan näkyvillä itse musiikissa. Musiikiltaan
kappale on pikemminkin hidas balladi. Inspiraation vallassa Menken ja Schwartz
sitten istuivat yhdessä pianon ääreen, jossa Menken ehdotteli erilaisia
melodioita Schwartzin ennakolta valmistelemiin sanoihin. Yhdessä pähkäillessään
sanat muokkautuivat sopimaan musiikkiin ja musiikki sanoihin. Laulun (ja
oikeastaan kaikkien laulujen) säveltäminen elokuvaan oli siis hyvin tiivistä
yhteistyötä säveltäjäkaksikon välillä.
Schwartz halusi, että Colors of the Wind käsittelee länsimaisen
kulttuurin ensisijaistamista intiaanien kulttuuriin nähden (John Smithin
toimesta), ennakkoluuloja ja luonnonkunnioitusta. Nämä eivät ole todellakaan
mitään kevyitä aiheita yhteen lauluun laitettavaksi! Tämän takia Schwartz
pelkäsikin, ettei Disney hyväksyisi laulua animaatioelokuvaansa, mutta studion
väki suorastaan rakastui lauluun ensikuulemalta. Laulun nimi Colors of the Wind sai inspiraationsa
intiaanipäällikkö Seattlen kuuluisasta kirjeestä Yhdysvaltain kongressille. Kirjeeseen on kirjoitettu muun
muassa näin: ”The wind that gave our
grandfather his first breath also received his last sigh. The wind also gives our
children the spirit of life.” Tästä pätkästä Schwartz keksi tuulen
merkityksen intiaaneille. Laulun nimestä hän teki tarkoituksella järjenvastaisen
(tuuli ei ole oikeasti minkään väristä), sillä se saa lukijat ja laulun
kuulijat ajattelemaan nimen merkitystä.
Schwartzin kappaleelleen
asettamista teemoista länsimaisen kulttuurin ensisijaistamista eli
eurosentrismiä löydämme heti laulun alusta, jossa Pocahontas laulaa John
Smithille: ”You think I’m an ignorant
savage, and you been so many places I guess it must be so.” Laulun
loppupuolella heidän kahden erilaisuutta alleviivataan vielä ihonvärin
huomioimisella: ”whether we are white or
copper-skinned.” Pocahontas huomaa John Smithin ajattelevan, että ihmisiä
ovat vain miehen kaltaiset ja näköiset. Pocahontas on selvästi villi (miehen
mielestä). Pocahontas toteaakin Smithille, että jos hän oppisi katsomaan
maailmaa silmin muukalaisen, voisi mies nähdä asiat aivan toisella lailla (”But if you walk the footsteps of a stranger,
you’ll learn things you never knew you never knew.”). Pocahontas opettaa
Smithille laulun aikana, ettei miehen ennakkoluulot intiaaneista tai jopa
luonnosta pidä paikkaansa.
Colors of the Wind on todellakin luontoa ylistävä laulu. Sen
sanoista huokuu kunnioitus luontoa kohtaan ja sanoituksessa kannustetaan
yhteiseloon eläinten ja ihmisten välillä. Laulussa luontoa elollistetaan, sillä
sen aikana lauletaan muun muassa vuoren osaavan laulaa (”Can you sing with all the voices of the mountain?”) ja sateen ja
joen olevan Pocahontasin veljiä (”the
rainstrom and the river are my brothers”). Myös eläimet käyttäytyvät laulun
sanoissa ihmisen lailla, sillä ilves virnuilee (”grinning bobcat”) ja haikara ja saukko ovat Pocahontasin ystäviä (”the heron and the otter are my friends”).
Pocahontas laulaakin hänen ja John Smithin ajattelueroista: John Smith
ajattelee maan olevan vain sitä varten, että sen voi omistaa, mutta Pocahontas
tietää, että jokaisella olennolla elämä ja henki on sisällään. (”The earth is just a dead thing you can claim. But I know ev’ry rock and
tree and creature has a life, has a spirit, has a name.”) Pocahontas
kehottaakin Smithiä kerrankin nauttimaan luonnosta ja sen antimista, eikä vain
miettimään, minkä arvoisia ne ovat: ”Come
roll in all the riches all around you, and for once, never wonder what they’re
worth.” Puhdas luonto on rikkaus sellaisenaan, ja meidän tulisi
osata kunnioittaa sitä sellaisenaan. Olemmehan kaikki yhteydessä kaikkeen,
ihmiset ja luonto kasveineen ja eläimineen. (”And we are all connected to each
other, in a circle, in a hoop that never ends.”)
Laulussa lauletaan: ”Have you ever heard the wolf cry to the blue corn moon?” “Blue
corn moon” on täysin Stephen Schwartzin keksimä, romantisoitu nimitys kuulle. Idean
tähän Schwartz sai Amerikan alkuperäisasukkaiden runoudesta. Eräässä
rakkausrunossa kirjoitettiin: ”I will
come to you in the moon of green corn.” Intiaanit kutsuivat kuukausia
kuiksi (moon), ja nimittivät niitä sen perusteella, mitä kussakin kuussa
tapahtuu. ”Moon of green cornin” aikaan maissi lähti itämään vihreänä. Schwartz
ei kuitenkaan pitänyt ilmauksesta ”green corn moon”, koska se ei kuulostanut
hyvältä. Sen sijaan ”blue corn moon” kuulosti hyvältä, koska siitä tuli mieleen
täysikuu (blue moon). Niin syntyi ilmaus ”blue corn moon”, vaikka se ei
intiaanien kulttuuriin suoraan kuulunutkaan.
Schwartz sanoitti laulun alunperin loppumaan
säkeeseen: ”For your life’s an empty
hull, till you get it through your skull, you can paint with all the colors of
the wind.” Menken ei kuitenkaan tykännyt tästä ehkä jopa hieman
makaaberista lopetuksesta, joten Schwartz sanoitti lopetuksen nykyiseen
muotoonsa: “You can own the earth and
still, all you own is earth until you can paint with all the colors of the
wind.”
Colors of the Wind –laulun suomenkielinen versio Tuulen värit vastaa sanoitukseltaan ja
teemaltaan todella hyvin alkuperäistä, ja suurin osa laulun säkeistä on melkein
suoraan suomennettu alkuperäisestä versiosta. Suomenkielisen version
kappaleesta laulaa Arja Koriseva, joka on minulle aina se ainoa oikea
Pocahontasin ääni. Laulun englanninkielinen versio voitti Oscar-palkinnon
parhaasta laulusta elokuvassa vuonna 1995. Oscarin lisäksi laulu voitti Golden
Globen parhaasta elokuvalaulusta ja Grammyn parhaasta elokuvaan sävelletystä
laulusta. Vanessa Williams teki laulusta pop-version, joka soi elokuvan
lopputekstien aikaan. Pop-versio laulusta esiteltiin myös eräässä The Voice of Disneyn jaksossa
(lue/kuuntele uudestaan tästä).
Colors of the Wind –laulun aikana John Smith oppii Pocahontasilta
luonnon kunnioitusta ja erilaisuuden arvostamista. Laulu esittää meille
vahvasti sen, millainen Pocahontas oikeasti on ja mitä hän ajattelee asioista.
Viimeistään tämän laulun aikana Pocahontasista kasvaa vahva ja itsenäinen
hahmo, ja hän tuntuu aikuistuneen melko paljon Just Around the Riverbend –laulusta. Pocahontasin sanoissa on
opetettavaa meille kaikille kuulijoille, sillä ihmiset valitettavasti vain
jatkavat yhä tänäkin päivänä englantilaisten uudisraivaajien tapaan metsien
raivaamista ja luonnon monimuotoisuuden tuhoamista. Luonnon tuhoamisen sijaan
meidän tulisi oppia elämään tasapainoisessa suhteessa sen kanssa. Tätä laulussa
korostetaan sanojen ohella musiikin vakavuudessa: sen hitaudessa, eleganssissa,
balladimaisuudessa ja vahvuudessa.
Nyt teksti katkeaa vähän hassuun kohtaan kesken laulujen läpikäymisen, mutta siinä kohtaa oli suurinpiirtein puoliväli kirjoittamastani jutusta. Huomenna julkaistaan tekstin loppuosa, jossa pääsemme "villeihin tunnelmiin". ;)
Usko tai älä. Osasin Tuulen värit ulkoa jo pienenä ja osaan sen yhä joskin alkua pitää aina vähän muistella XD
VastaaPoistaUskonhan minä! :) Yllättävän helposti Disney-laulut jäävät päähän itsellänikin soimaan. Onko kyseessä sitten se, että lauluja kuuntelee sen verran paljon, vai ovatko ne muuten vain niin loistavia... ;) Mutta Tuulen värit on hieno kappale osata ulkoa!
Poista