Doria etsimässä - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Dory on muuttanut asumaan riutalle Marlinin ja Nemon naapuriin. Vuoden riutalla asuttuaan Dory on tutustunut riutan muihin kala-asukkeihin, ja erityisellä innolla Dory osallistuu Nemon koulupäiviin. Eräällä koulun retkellä oppilaat menevät katsomaan rauskujen vaellusta virtausta pitkin. Dory menee katsomaan rauskuja liian lähelle tempautuen heidän mukaansa virran vietäväksi. Samalla Dory saa muistikuvan lapsuudestaan. Dory muistaa vanhempansa ja sen, että he löytyvät Morronlahden Helmestä, Kaliforniasta. Lähimuistinmenetyksestä kärsivä Dory ei kuitenkaan muista, mitä hänen vanhemmilleen on tapahtunut ja miksi hän on erossa heistä. Dory haluaa lähteä selvittämään menneisyyttään ja etsiä vanhempansa, ja mukaan etsintäretkelle lähtevät tietenkin mukaan Marlin ja Nemo. 

Kilpikonnien avulla matka Kalifornian rannikolle merivirtoja pitkin taittuu hetkessä. Ennen kuin kalat keksivät, mistä alkaisivat etsiä Dorin vanhempia, heidän kimppuunsa hyökkää isokokoinen mustekala. He pääsevät mustekalaa karkuun, mutta tässä tempauksessa Doriin on tarttunut muovirinkula. Yhtäkkiä ihmiset nappaavat Dorin veneeseensä, poistavat muovin kalan ympäriltä, laittavat Doriin kiinni merkin ja vievät Dorin toipumaan rannalla olevaan merieläinpuistoon. Puistossa altaaseen jouduttuaan Dory tapaa Hank-mustekalan, joka selittää, että ne kalat, joilla on evässä merkki, joutuvat Clevelandiin. Dory ei sinne halua, ja Hank taas haluaisi sinne. Niinpä Dory tekee Hankin kanssa sopimuksen: jos Hank auttaa Dorin vanhempiensa luo, Dory antaa merkin Hankille. Niin Dory ja Hank alkavat etsiä Dorin vanhempia merieläinpuistosta, sillä Dorin muistikuvat viittaavat siihen, että hän on puistosta kotoisin. 

Vanhempia etsiessään Dory ja Hank tapaavat likinäköisen Destiny-valashain, joka on ollut Dorin putkikamu tämän lapsuudessa. Dory ja Hank joutuvat myös Lystilään, joka osoittautuu kalojen pahimmaksi painajaiseksi. Lopulta Hank vie Dorin avomerialtaaseen, jossa muut Dorin lajitoverit asuvat. Dory ei kuitenkaan löydä vanhempiaan mistään, ja saakin kuulla, että kaikki merivälskärit on viety karanteeniin. Dory lähtee putkikamunsa Destinyn ohjaamana uimaan putkia pitkin kohti karanteenia. Toisaalla Marlin ja Nemo ovat olleet huolissaan Dorista tämän ihmisten veneeseen katoamisesta saakka. He saavat merileijonilta selville, että Dory on viety merieläinpuistoon, ja Becky-linnun lennättäminä he pääsevät itsekin aitojen sisäpuolelle. Lopulta Marlinin ja Nemon matka on johtanut puiston putkistoon, ja kuinka ollakaan, he tapaavat Dorin putkissa! Niinpä kalojen matka jatkuu taas kerran yhdessä.

Marlin, Nemo ja Dory pääsevät karanteeniin, jossa he tapaavat jälleen Hankin. Hank auttaa kalakolmikon merivälskärien altaaseen, mutta Dorin vanhempia ei löydy sieltä. Kalat sen sijaan muistelevat, että Dorin vanhemmat, Sauli ja Jenni, lähtivät Dorin kadottua virran viemänä putkistoon etsimään lastaan, mutta he eivät koskaan palanneet etsintäretkeltään. Silloin ihmisiä saapuu karanteeniin, ja Hankin nopeiden liikkeiden seurauksena Marlin ja Nemo jäävät merivälskärialtaaseen matkalle kohti Clevelandia, kun taas Dory joutuu mereen. Meressä Dory hätääntyy aivan yksin, mutta muistellen Nemon ohjeita Dory ui pohjaan, ja löytää sieltä simpukkatien, jota lähtee seuraamaan. Simpukat johtavat Dorin... hänen kadonneiden vanhempiensa luokse!!! Jälleennäkemisen riemu on suuri, mutta Dorilla ei ole aikaa iloita kauan, sillä Nemo ja Marlin täytyy pelastaa! 

Dory pyytää apuun pelastusretkelle Destiny ja Bailey –valaita, jotka karkaavat merieläinpuistosta hyppäämällä aitojen yli mereen. Baileyn kaikuluotauksen avulla he saavat selville, missä Clevelandiin menevä pakettiauto on. Pakun pysäyttämisessä auttavat söpöt halailevat saukot, joiden halaillessa tiellä autot pysähtyvät ja Becky pääsee viemään Dorin pakuun. Becky vie autosta Nemon ja Marlinin mereen, mutta nyt Dory jää pakuun jumiin. Silloin pakussa matkustava Hank rientää apuun: hän pelottelee auton kuskit ulos autosta, ja alkaa itse Dorin ohjeiden mukaan ohjata pakettiautoa. Hank ohjaa auton jyrkänteeltä mereen, ja kaikki autossa matkustaneet kalat pääsevät vapauteen – myös Dory. Ja niin Dory saa riemuita vanhempiensa, Marlinin, Nemon ja Hankin kanssa. He kaikki palaavat kotiriutalle, jonne Hank-mustekalakin muuttaa sijaiseksi kouluun. 

Doria etsimässä on Pixarin 17. klassikko, ja se on jatko-osa Pixarin viidennelle elokuvalle Nemoa etsimässä. Jatko-osaa Nemoa etsimässä –elokuvalle ruvettiin suunnittelemaan jo vuonna 2005 Circle 7 Animation –studion toimesta, mutta vuonna 2006 oikeudet jatko-osan käsittelyyn siirrettiin takaisin Pixarin käsiin (lue lisää Circle 7 Animationista Toy Story 3:n arvostelusta). Nemoa etsimässä –elokuvan ohjaaja Andrew Stanton piti mielessään ajatuksia elokuvan jatko-osasta, mutta vasta vuonna 2012 jatko-osaa alettiin työstämään kunnolla. Doria etsimässä julkaistiin kesällä 2016, ja elokuva oli todellinen kassamenestys. Elokuvasta tuli eniten tienannein animaatioelokuva vuoden 2016 anmaatioista, ja se oli kolmanneksi tienannein elokuva vuoden 2016 kaikista elokuvista Captain America: Civil War ja Rogue One: A Star Wars Story –elokuvien jälkeen. Ilmestymisvuonnaan Doria etsimässä oli Pixarin elokuvista toiseksi menestynein heti Toy Story 3:n jälkeen.

Animaatio on kehittynyt huimasti Nemoa etsimässä –elokuvan ja Doria etsimässä –elokuvan välillä. Eroavaisuuden elokuvien välillä huomaa selkeimmin, kun elokuvat katsoo peräkkäin. Meren kasvusto ja kalat ovat Dorin elokuvassa paljon yksityiskohtaisempia kuin Nemoa etsimässä. Uuden elokuvan animaatiota varten elokuvan tekijät kävivät tutkimusreissulla muun muassa Monterey Bayn ja Vancouverin akvaarioissa. Akvaarioissa tutkijatiimi tutki kaloja, mustekaloja ja saukkoja, mutta myös laitosten vesitankkeja ja putkistoa. Näin ollen elokuvassa näkyvän merieläinpuiston tekniset tilat vastaavat oikeiden akvaarioiden rakenteita. Hank-mustekalan lonkerot osoittautuivat hankaliksi animoida, eikä lonkeroita olisi pystytty animoimaan vielä vuonna 2003 Nemoa etsimässä –elokuvaan. Nytkin Hankille animoitiin vain seitsemän lonkeroa, sillä kahdeksatta ei yksinkertaisesti saatu mahdutettua mustekalan vartaloon. Käsikirjoittajat kirjoittivatkin Hankille sitten taustatarinan, jossa kerrottiin mustekalan menettäneen yhden lonkeroistaan. Lonkeroiden animoinnissa esimerkkiä katsottiin Viidakkokirjan Kaa-käärmeen kehon liikkeistä. Vaikka Doria etsimässä –elokuvan animaatio on mainiota ja kehittynyt edelliseen osaansa verrattuna, ei se kuitenkaan yllä samalle tasolle Kunnon dinosauruksen upeiden vuoristojen tai Wall-E:n uskomattomien avaruusmaisemien kanssa.

Doria etsimässä –elokuvan päähenkilö on Dory, joka oli Nemoa etsimässä –elokuvassa sivuhenkilönä. Niinpä Doria etsimässä jatkaa Pixarin jatko-osien linjaa, jossa alkuperäisen elokuvan sivuhenkilöstä on tehty päähenkilö alkuperäisten päähenkilöiden väistyessä sivuhahmoiksi. Samanlainen vaihdos on nähty Pixarin jatko-osissa Monsterit-yliopisto ja Autot 2 (mutta ei Toy Storyjen jatko-osissa). Dory kärsii lähimuistinmenetyksestä, eli hän unohtaa asiat melkein heti niiden tapahduttua hänelle. Tämä tekee Dorista naiivin ja ehkä hieman yksinkertaisen luonteeltaan. Nemoa etsimässä –elokuvassa Dory oli mainio sivuhahmo, mutta hänen nostamisensa päähenkilöksi ei ehkä ollut se paras idea – Doryn muistamattomuus ja hötkyily alkaa nimittäin ärsyttämään ainakin tätä katsojaa monessa kohdassa. Elokuvassa selvitellään Dorin menneisyyttä, ja Dorin lapsuudesta nähdään paljon kohtauksia takaumien avulla. Dorin menneisyys on aika traaginen, ja hänen lapsuudenkotinsa oli yllättävä paikka elokuvan ensimmäisellä katselukerralla. Marlinista ja Nemosta on tosiaan tullut elokuvaan sivuhahmot, jotka eivät valitettavasti kovin paljoa ruutuaikaa saa. Nemo on yhä utelias oma itsensä. Marlin koittaa hillitä Nemon ja Dorin seikkailuintoa, sillä hän haluaisi elää rauhallista elämää koralliriutalla. Marlin meinaa useaan otteeseen menettää hermonsa Dorin kanssa, enkä kyllä yhtään ihmettele sitä. 

Doria etsimässä –elokuvassa nähdään paljon uusia tuttavuuksia, joista suurin osa elelee merieläinpuistossa. Paras uusista hahmoista on ehdottomasti mustekala Hank. Hank on seitsenlonkeroinen mustekala, joka osaa muuttaa muotoaan kameleonttimaisesti ympäristöön sopeutuen. Hank haluaa päästä Morronlahden Helmen merieläinpuistosta Clevelandin puistoon – mutta syytä tälle ei koskaan selitetä. Hank jääkin kovin mysteeriseksi hahmoksi: emme tiedä hänen menneisyydestään mitään, emme tiedä, miksi hän haluaa Clevelandiin, emmekä tiedä, miksi hän on niin kyyninen. Olisin kaivannut Hankin hahmoon enemmän ulottuvuuksia. Toisaalta ehkä juuri hänen salaperäisyytensä tekee hahmosta niin miellyttävän. Merieläinpuistossa tapaamme ystävykset valashai Destinyn ja maitovalas Baileyn, jotka asuvat viereisissä altaissa. Destiny on ystävällinen mutta likinäköinen, ja hän törmäileekin jatkuvasti altaansa seiniin. Bailey taas on vähän hassu valas (hän esimerkiksi luulee törmänneensä johonkin, jonka takia hänellä on kuhmu päässä, vaikka ”kuhmu” kuuluu maitovalaiden anatomiaan), joka tuppautuu väkisin juttelemaan muiden kanssa. Merieläinpuiston ulkopuolella elelee merileijonat Säkä ja Ruori, jotka eivät päästä kivelleen Gerard-merileijonaa. Hölmö, yksinkertainen ja suuret kulmakarvat omaava Gerard nauratti minua kovasti elokuvan ensimmäisellä katselukerralla, mutta toisella kerralla minun kävi sääliksi merileijonaa. Ei hän ansainnut osakseen kiusaamista Säkän ja Ruorin puolelta! Pöh! Elokuvan toinen pöhköhahmo on Becky-lintu, josta tulee hieman mieleen Heihei Vaianasta. (Huom! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksen!) Elokuvan lopulla näemme Dorin vanhemmat nimeltään Jenni ja Sauli. Nimet on suomennettu hyvin alkuperäisistä englanninkielisistä nimistä, jotka ovat Jenny ja Charlie. Ensimmäistä kertaa suomenkieliset nimet kuullessani minua häiritsi hirveästi niiden yhteys nykyiseen presidenttipariin, mutta nykyään minusta tämä viittaus on ihan hauska. Ja on hauska, miten Sauli-kalasta on saatu kaljun näköinen, vaikka kaloilla ei hiuksia olekaan.

Musiikin Doria etsimässä –elokuvaan on säveltänyt Thomas Newman, joka sävelsi musiikin myös elokuvaan Nemoa etsimässä. Elokuvan aikana kuullaan Louis Armstrongin laulu What a Wonderful World. Mielestäni kohtaus, jossa laulu kuullaan, on vallan mahtava. Elokuvan lopputekstien aikana taas kuullaan Sian versio kappaleesta Unforgettable. Minulle tulee kyseisestä laulusta mieleen James Bondin tunnussävelet. Elokuvan musiikki ei ole mieleenjäävää lukuunottamatta Louis Armstrongin laulua. Musiikkiin liittyen mainittakoon tässä, että merieläinpuiston kuuluttajana toimii Paula Vesala. Kuuluttajan nimi oikein mainitaan elokuvan aikana (”Minun nimeni on Paula Vesala, ja opastan teitä...”), mikä kuulostaa minusta todella väärältä. Miksi Kaliforniaan sijoittuvan merieläinpuiston kuuluttaja olisi suomalainen? Olisivat keksineet kuuluttajalle mieluummin jonkun keksityn, amerikkalaisen nimen. Populaarikulttuurin viittaus toimii varmasti paremmin englanninkielisessä versiossa, jossa kuuluttajana on Sigourney Weaver. 

Doria etsimässä –elokuvasta löytyy paljon ”easter eggejä”, eli viittauksia edellisiin ja tuleviin Pixarin elokuviin. Pizza Planeetan auto nähdään elokuvassa kaksi kertaa: ensimmäisen kerran uponneena meren pohjaan jättiläismustekalan jahdatessa kaloja, ja toisen kerran moottoritiellä Clevelandiin ajamassa. A113 nähdään myös pari kertaa: merieläinpuiston kaloja kuljettavan pakettiauton rekisterinumero on CALA113, ja Säkällä ja Ruorilla (merileijonilla) on merieläinpuiston merkit, joissa toisessa lukee ”A1” ja toisessa ”13”. Clevelandiin lähtevän pakettiauton ratissa on taasen Pixarin tähtipallon logo, ja toisella pakun kuljettajista on laastari, jossa on kuva Salama McQueenistä. Tämä on viittaus Pixarin seuraavaan elokuvaan, Autot 3:een. Elokuvassa on nähtävillä myös kalenteri, jossa on kuva Wall-E:sta, ja valokuva Pixarin Piper-lyhytelokuvan päähenkilöstä (joka muuten esitettiin teattereissa ennen Doria etsimässä –elokuvaa). Morronlahden helmen merieläinpuiston vieraiden joukossa voi nähdä Päivänpaiste-päiväkodin lapsia elokuvasta Toy Story 3 ja Inside Out –elokuvassa nähtyjä taustahahmoja. Elokuva viittaa myös tietysti paljon Nemoa etsimässä –elokuvaan, onhan kyseessä kuitenkin elokuvan jatko-osa. 

Doria etsimässä kuuluu Pixarin menetyneimpien elokuvien joukkoon, mutta minua elokuva ei ole vakuuttanut. Elokuvassa ei ole sitä tiettyä lämpöä ja tunteellisuutta, mitä löytyy niin monesta muusta Pixarin elokuvasta. Animaatio ei ole mitenkään erityisen upeaa ja päähenkilönä Dory alkaa liian helposti ärsyttää katsojaa. Doria etsimässä lähtee minusta myös hätiköiden liikkelle: olisin halunnut nähdä kalojen oleskelua koralliriutalla edes hieman pidempään. Yhtäkkiä kalat olivatkin Australian merestä Kalifornian rannikolla, mutta onneksi merieläinpuistoon mennessä elokuvan rytmi tasoittuu hieman ja juoni alkaa selkiytyä. Minusta elokuvassa oli myös liikaa takaumia Dorin lapsuuteen: niitä poistamalla olisimme kenties voineet viipyä värikkäällä koralliriutalla pidempään. Vaikkei Doria etsimässä suosikkielokuviini kuulukaan, on se silti viihdyttävä elokuva. Kyseessä oli itse asiassa ensimmäinen elokuva ikinä, jonka kävin katsomassa elokuvateatterissa ihan yksin! Kokemus oli mahtava, ja sen takia Doria etsimässä jää varmasti muistoihini paremmin kuin se muuten jäisi.  

”Miten joka kerta, kun me ollaan riutan reunalla, joku yrittää lähteä? Eikö me voida nauttia vaan näköalasta!?”

- Marlin