HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Raivaaja murtautuu
esiin maan alta stadionin parkkipaikan kohdalla jättimäisellä poramaisella
ajoneuvollaan. Siitä hän ajaa pankille, ryöstää sen ja lähtee pakoreissulle.
Punamustissa asuissaan paikalle ryntää koko Ihmeperhe sekä Hyytäjä, jotka
yrittävät pysäyttää Raivaajan. Tehtävä vaikeutuu Raivaajan paetessa paikalta
pienellä poramaisella ajoneuvolla ison ajoneuvon riistäytyessä hallinnasta
tuhoamaan kaupunkia. Supersankarit saavat ison laitteen pysäytettyä juuri ennen
sen osumista kaupungintaloon, mutta Raivaaja onnistuu pakenemaan ryöstösaaliin
kanssa. Ihmeperhe pidätetään ja he saavat moitteet ”sankariteoistaan” – heidän
olisi vain pitänyt katsoa Raivaajan ryöstelyä sivusta, niin monelta vahingolta
olisi vältytty. Ohjelma superien suojelemiseksi lakkautetaan, ja Ihmeperhe saa
vastedes kantaa tekojensa vastuun itse. He pääsevät silti vielä
motellimajoitukseen heidän oman talonsa tuhouduttua Syndrooman kanssa
taistellessa.
Ihmeperhe, eli
Vaarojen perhe, on nyt kovin masentuneissa tunnelmissa. Elli Vaara kieltää
perheeltään supervoimien käytön suojellakseen heitä, vaikka muut perheenjäsenet
ovat asiasta eri mieltä. Illalla motellin pihalle saapuu Hyytäjä, joka pääsi
pakenemaan kaupungintalolta ennen poliisin saapumista. Hyytäjä eli Julius Väre
kertoo tavanneensa erään rikkaan miehen, joka haluaisi tavata heidät kaikki
kolme – Hyytäjän, Herra Ihmeen ja Neiti Rajattoman – vanhoissa superasuissaan.
Tarjolla olisi ilmeisesti supersankarihommia. Pienen kiistelyn jälkeen Ilu ja
Elli päättävät mennä tapaamiseen.
Tapaamiseen heidät on
kutsunut maailmanlaajuisen viestintäyrityksen omistajat Voitto ja Eveliina
Taival. Voitto fanittaa supereita isänsä tapaan suuresti, ja hänen mielestään
syy supereiden laittomuuteen on näistä liikkeellä olevat mielikuvat: superit
aiheuttavat vain tuhoa. Voitto haluaa laillistaa superit muuttamalla mielikuvia
heistä, ja mielikuvien muuttaminen onnistuu vain tuomalla kansalle esiin
supereiden näkökulman pelastushommista – ei vain kaikkea niistä aiheutunutta tuhoa.
Voiton mielestä Neiti Rajaton olisi täydellinen keulakuva hänen
suunnitelmalleen, sillä Neiti Rajattoman pelastustyöt ovat aiheuttaneet vähiten
vahinkoa ympäristölle. Miehensä kanssa keskusteltuaan Elli suostuu
työtehtävään: Elli puhdistaa supersankarien maineen ja Ilu jää kotiin hoitamaan
lapsia. Elli kuitenkin sanoo, että mikäli kotona tulee mitään ongelmia, hän
jättää työt kesken palatakseen kotiäidiksi. Kiitokseksi töihin ryhtymisestä
Vaarojen perhe pääsee muuttamaan yhteen Taivalten monista taloista.
Neiti Rajattoman
ensimmäinen ”keikka” superina on seurata, että kaupungin uuden magneettijunan
avajaiset sujuvat suunnitelmien mukaan. Rajattomalla on yllään minikokoinen
kamera, jonka avulla hänen pelastuspuuhansa välitetään kaikelle kansalle. Magneettijunan
ohjausjärjestelmä kuitenkin kaapataan Neiti Rajattoman silmien edestä. Neiti
Rajaton pelastaa päivän, mutta hänelle selviää, että terrorisointiyrityksen
takana on Ruutukaappari-niminen henkilö, joka onnistui ruutujen välityksellä
hypnotisoimaan junan kuljettajan. Myöhemmin Ruutukaappari valtaa
televisiohaastattelun, ja hän yrittää hypnotisoinnin avulla tappaa
suurlähettilään. Lopulta Neiti Rajaton jäljittää yhdessä Eveliinan kanssa
Ruutukaapparin lähetyksen, ja hän saa ilkityön tekijän kiinni… vai saako?
Ellin pelastaessa
päivää Ilu tuskailee kotona kolmen lapsen ongelmien parissa. Esan matematiikka
menee yli Ilun hilseen, eikä Ilonan suhdekuvioita ole helppo tukea. Eniten
vaivaa Ilulle kuitenkin koituu Jaskasta, joka alkaa testailla supervoimiaan.
Ilu saa onneksi hieman vauvanhoitoapua Eira Kuosilta. Ilu iloitsee samalla
Ellin onnistuneista pelastustehtävistä, jotka johtavat siihen, että päättäjät
päättävät taas laillistaa supersankarit. Voitto Taival päättää järjestää
maailmanjohtajille ja supereille allekirjoitustilaisuuden luksuslaivallaan
tapahtumaa juhlistaakseen. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan,
sillä Voiton sisko Eveliina paljastuukin Ruutukaapparin taustatekijäksi: hän se
hypnotisoi Neiti Rajattoman kiinniottaman Ruutukaapparin, ettei jäisi itse
kiinni. Suunnittelemiensa hypnotisoivien lasien avulla Eveliina saa valtaansa
Neiti Rajattoman, Herra Ihmeen, Hyytäjän ja joukon uusia supereja. Vain
Ihmeperheen lapset pääsevät hypnotisoivilta laseilta pakoon ja soluttautuvat
laivalle.
Eveliinan
suunnitelmana on näyttää kameroiden edessä, kuinka supersankarit valtaavat
maailmanjohtajia täynnä olevan laivan ja ajavat sen päin rantaa. Tällöin
ihmiset tajuaisivat, ettei supersankareita kannattaisi laillistaa, vaan pitää
heidät yhä laittomina. Ilona, Esa ja Jaska kuitenkin pilaavat Eveliinan
suunnitelmat. Yksi kerrallaan he irrottavat hypnotisoivat lasit superien silmiltä,
ja yhdessä toimimalla Ihmeperhe onnistuu pysäyttämään Eveliinan. Niinpä
supersankarien laillistaminen onnistuu, ja koko Ihmeperhe pääsee
tulevaisuudessakin osallistumaan laillisesti rikosten ja pahantekijöiden
torjuntaan.
Ihmeperhe 2 on
jatko-osa Pixarin vuonna 2004 ilmestyneelle elokuvalle Ihmeperhe. Jatko-osan valmistumisessa meni 14 vuotta, mutta molempien
elokuvien ohjaaja Brad Bird on paljastanut, että hän leikitteli Ihmeperheen jatkotarinalla jo ensimmäisen
elokuvan ilmestymisestä lähtien. Jo ensimmäisissä Birdin ideoissa perheen
vanhemmat Ilu ja Elli vaihtoivat roolia kodinhoidon ja työn välillä, ja Jaska
alkoi testailla kehittyviä supervoimiaan. Vuonna 2014 Disneyltä ilmoitettiin,
että Pixar alkaa työstää Ihmeperheen
jatko-osaa, ja vuonna 2015 Bird pääsi vihdoin käsikirjoittamaan elokuvaa. Alkuperäisessä
käsikirjoituksessa elokuvassa seikkaili muotisuunnittelija Galbaki (joka nytkin
mainitaan elokuvassa nimeltä), jolla olisi ollut suurempi kiista Eira Kuosin
kanssa supersankareiden muodista. Elokuvan pääpahiksena toimi alunperin
supersankari ”Shellac”, mutta hänet vaihdettiin Ruutukaappariksi. Elokuvassa
suunniteltiin myös esiintyvän Ihmeperheestä
tuttu Jaskan lapsenvahti. Ihmeperhe 2:n
piti ilmestyä vasta kesällä 2019, mutta sen ja Toy Story 4:n julkaisupäiviä vaihdettiin Toy Storyn tuotannon myöhästyessä. Niinpä Ihmeperhe 2 julkaistiin vuotta aikaisemmin, kesällä 2018. Elokuva
menestyi todella hyvin teattereissa, ja siitä tulikin neljänneksi eniten
tienannein elokuva vuodelta 2018 ja toiseksi eniten tienannein animaatioelokuva
ikinä Frozenin jälkeen. Ihmeperhe 2 sai Oscar-ehdokkuuden tämän
vuoden Oscar-gaalassa parhaasta animaatioelokuvasta. Helmikuun lopussa pääsemme
näkemään, miten Ihmeperheen käy.
Ihmeperhe-elokuvien
ilmestymisen välillä aikaa kului tosiaan 14 vuotta, ja ajan kulun huomaa
selvästi animaatiosta. Ihmeperhe 2:n animaatio
on paljon sulavampaa, aidomman näköistä ja yksityiskohtaisempaa kuin
ensimmäisessä elokuvassa. Vaikka aikaa elokuvien ilmestymisen välillä kuluikin
paljon, on minusta mahtavaa, että tarinallisesti Ihmeperhe 2 jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäisessä elokuvassa
jäätiin. Näin elokuvan alussa ei tarvitse selitellä, mitä hahmoille on
tapahtunut elokuvien välissä, vaan päästään suoraan toimintaan kiinni.
Juonellisesti Ihmeperhe 2 on
muutenkin oikein toimiva ja jännittävä kokonaisuus, ja se pääsee samanlaiseen
tunnelmaan kuin Ihmeperhe. Tunteellisia
kohtauksia elokuvasta ei kauheasti löydy. Ainoastaan Neiti Rajattoman löytäessä
Ruutukaapparin tukikohdan ja hänen mennessään tutkimaan sitä kulkee jännityksen
kylmät väreet selkäpiitäni pitkin.
Ihmeperhe 2 jatkaa
Vaaran perheen tarinan kertomista, tosin tällä kertaa tarinan fokus on
siirtynyt perheen isästä perheen äitiin, Elli Vaaraan alias Neiti Rajattomaan.
Näin elokuva jatkaa siis Pixarin jatko-osien ”perinnettä”, jossa päähenkilö ja
sivuhenkilö vaihtavat roolejaan, kuten elokuvissa Autot 2, Monsterit-yliopisto ja Doria etsimässä. Ilu ja Elli vaihtavat elokuvassa roolejaan
siinäkin mielessä, että Elli lähtee nyt työelämään Ilun jäädessä kotiin
hoitamaan lapsia. Minusta tämä vaihdos on aivan mahtava! Ihmeperheen elokuva-arvostelussa kritisoin sitä, miten naisen
asemaa poljettiin perinteisiin konservatiivisiin malleihin, vaikka Neiti
Rajaton elokuvan alussa vaikutti kovin feministiseltä hahmolta. Nyt voin
kuitenkin onnekseni todeta, että jatko-osassa kaikkien naishahmojen
osallisuutta elokuvan tapahtumiin on lisätty railakkaasti. Ensimmäisessä
elokuvassa nähtävästä kotiäidistä kuoriutuu siis loistava supersankari, ja on ihana
nähdä, miten Neiti Rajaton iloitsee onnistumisistaan. Toisaalta on myös ihana
nähdä, miten Ilu onnistuu ”kodinhengettären” työstään. Ilu kaipaa välillä
kovasti supersankarin hommiin, eikä hän osaa aina iloita puhtaasti vaimonsa
puolesta, koska tuntee kateellisuutta tätä kohtaan. Tämä osoittaa Ilun olevan
inhimillinen ihminen, ja helpottaa hahmoon samaistumista. Ja hienostihan Ilu
onnistuu lastenhoidosta, vaikka ei ehkä ihan yhtä tyylipuhtaasti kuin Elli.
Ehkäpä Ilukin tajuaa elokuvan aikana Eira Kuosin sanat: ”Oikein tehtynä vanhemmuuskin on sankarillista.”
Vaaran perheen lapsista eniten ruutuaikaa saa tällä kertaa
perheen kuopus, Jaska-vauva. Jaskalla alkaa heräillä hänen supervoimansa, mikä
aiheuttaa paljon hankaluuksia perheelle. Elokuvan aikana Jaskalla esiintyy
yhteensä 17 eri supervoimaa (!), muun muassa laserin ampuminen silmistä, tuleen
syttyminen, seinien läpi kävely ja eri ulottuvuuksissa liikkuminen. Elokuvan ehdottomasti
hauskin kohtaus on se, jossa Jaska taistelee pesukarhun kanssa, ja jossa monet
hänen voimansa pääsevät ensimmäistä kertaa esille. Vaarojen perheen isommat
lapset tuskailevat koulunkäynnin kanssa: Esalle hankaluuksia aiheuttaa matematiikka
ja Ilonalle ihastuminen Toni Rytivuohon. Elokuvan loppupuolella Ilona ja Esa
saavat juonessa suurempaa roolia, suurimmassa osassa elokuvaa heidän roolinsa
jää melko pieneksi.
Ihmeperheestä
tuttuina hahmoina elokuvassa nähdään Toni Rytivuon ohella Hyytäjä, Eira Kuosi
ja Raivaaja. Hyytäjä saa enemmän ruutuaikaa ensimmäiseen elokuvaan verrattuna,
mutta Eira Kuosin rooli jää valitettavan pieneksi, ehkä jopa turhaksi. Uusina
hahmoina elokuva esittelee meille maailmanlaajuisen viestintäyrityksen
omistajat, sisarukset Voitto ja Eveliina Taivaleen (vai Taipaleen? miten
sukunimi Taival väännetään?). Eveliina toimii teknisenä nerona yrityksen
taustalla, mutta Voitto paistattelee yhtiön positiivisena keulakuvana.
Sisarukset eivät voisi olla erilaisemmat luonteeltaan, vaikka molempien
tavoitteena onkin puhdistaa supersankareiden maine. Neiti Rajaton ystävystyy
erityisesti Eveliinan kanssa, ja heidän välillään nähdään elokuvan aikana monta
feminististä keskustelua. Ihmeperhe 2
esittelee meille joukon myös uusia supersankareita, muun muassa Portaalin,
Murskarin ja Hapokkaan. Näistä suurimman roolin saa Portaali, joka ihailee
Neiti Rajatonta ja lopulta ystävystyykin tämän kanssa. Portaalin supervoima on
muuten aivan samanlaisten portaalien tekeminen kuin videopelissä Portal. Pahiksena elokuvassa toimii Ruutukaappari,
jonka suomenkielinen supernimi on minusta todella typerä. Ruutukaappari
hypnotisoi ihmisiä televisioruutujen avulla, ja tekemällä näin hän yrittää
saada ihmiset elämään oikeaa elämää pois ruutujen edestä. En ymmärrä, miten
hänen agendaansa ajaa eteenpäin siis suurlähettilään murhayritys tai
magneettijunan kaappaus – ellei Ruutukaapparin tavoite olekin joku muu...
Lisäksi yritys saada ihmiset pois ruutujen äärestä sopisi mielestäni paremmin 2010-luvulle
sijoittuvaan elokuvaan, kuin tähän 1960-luvulle sijoittuvaan elokuvaan. Oli
miten oli, Ruutukaappari ei mielestäni ole kovin onnistunut pahis. Lisäksi
arvasin hänen ”yllätyksellisen” oikean henkilöllisyytensä jo elokuvan alussa.
Olen tainnut ennenkin sanoa, että nämä Disneyn ja Pixarin elokuvien ”yllätyspahikset”
alkavat kyllästyttää, kaipaisin ruutuihin välillä jotain muuta. (Huom! Loppuosa kappaleesta sisältää
juonipaljastuksia!) Täytyy vielä sanoa, että Raivaaja ei jää koskaan
elokuvan aikana kiinni pankkiryöstöstä. Tämä toisaalta ärsyttää minua
suunnattomasti, mutta toisaalta se on hieno veto tekijätiimiltä. Superitkaan
eivät ole kaikkivoipaisia!
Ihmeperhe 2:n
säveltäjänä on ensimmäisestäkin Ihmeperheestä
tuttu Michael Giacchino, joka on toiminut myös monen muun Pixarin elokuvan
säveltäjänä (mm. Coco, Up ja Inside Out). Musiikkiteemoissa kuullaan
samoja säveliä kuin elokuvasarjan ykkösosassa, ja näiden tuttujen sävelmien
kuuleminen tuo heti nostalgisia tunteita pintaan. Menevän taustamusiikin
lisäksi elokuvassa kuullaan pari laulua, joita elokuvassa lauletaan lyhyet pätkät
supersankareita ihailevan Voitto Taivalen esiintyessä ruudulla ensimmäistä
kertaa. Nämä laulut ovat elokuvassa Neiti Rajattoman, Herra Ihmeen ja Hyytäjän ”tunnussävelet”,
jotka sävellettiin elokuvan maailmassa supersankarien ollessa laillisia.
Tyyliltään ne muistuttavat televisiosarjan tunnareita 60-luvulta, mutta en nyt
muista, selitetäänkö niiden elokuvamaailman alkuperää elokuvassa sen enempää. Kokonaisuudessaan kappaleet Here Comes Elastigirl – Elastigirl’s Theme,
Chill or Be Chilled – Frozone’s Theme ja Pow! Pow! Pow! – Mr.Incredible’s Theme kuullaan elokuvan lopussa lopputekstien aikaan.
Koska Ihmeperhe 2
on Pixarin elokuva, ei elokuvasta puhuttaessa voi olla mainitsematta ”easter
eggejä”, joita elokuvaan on piilotettu. A113 nähdään useassakin paikassa
elokuvan aikana. Tämä kirjain-numero-yhdistelmä koristaa omille teilleen
karannutta magneettijunaa, se nähdään elokuvan lopussa elokuvissa pyörivän
elokuvan nimen kohdalla ja lisäksi Neiti Rajaton etsii videolta vihjeitä
Ruutukaapparista huoneesta numero A113. Pizza Planeetan auto on nähtävillä sen
kerrostalon eteen parkkeerattuna, johon Neiti Rajaton menee etsimään
Ruutukaapparia. Pixar-pallon voi nähdä kuviona Jaskan pinnasängyn päädyssä, ja
Jaskan pinnasängyn päällä roikkuvan mobilen voi nähdä muodostuvan Inside Outissa nähtävistä abstrakteista kuvioista.
Laite, jolla viranomaiset poistavat elokuvan alussa Tonin muistot Ilonasta
superina, on samantapainen kuin Men in
Black -elokuvissa nähtävät muistinpyyhkimislaitteet. Voitto Taival -hahmo
taasen on kunnianosoitus itselleen Walt Disneylle. Hahmon ulkonäkö karikatyrisoi
Disneyn ulkonäköä, ja hahmon englanninkielinen nimi Winston Deavor sisältää
samat nimikirjaimet kuin Walt Disneyllä. Lisäksi Internetissä luki, että
elokuvassa olisi nähtävillä jokin uusi hahmo Toy Story 4 -elokuvasta, mutta tähän en ota kantaa ennen kuin elokuva
on nähty.
Ihmeperhe 2 on
viihdyttävä elokuva, josta löytyy jotain nautittavaa kaikille perheenjäsenille.
Minun mielestäni elokuvassa parasta oli seurata Ilu Vaaran toimimista ”kodinhengettärenä”,
mutta toisia elokuvassa kiehtoo Neiti Rajattoman pelastuspuuhat ja elokuvan
feministinen sanoma. Elokuvan uudet hahmot eivät valitettavasti ole kovin
muistettavia, mutta vanhat hahmot saavat kivasti lisää lihaa luittensa
ympärille. Onneksi elokuvan juoni, musiikki ja animaatio on onnistunutta. Ihmeperhe 2 on mielestäni tunnelmaltaan
ja tasoltaan hyvin samalla linjalla ensimmäisen Ihmeperheen kanssa, ja pisteyttäessäni elokuvia niiden välille tuli
vain yhden pisteen ero. Ihmeperhe 2
vei voiton upealla animoinnillaan, vaikka juonellisesti Ihmeperhe olikin parempi. Saa nähdä, saako Ihmeperhe 2 joskus jatkoa – tällaista mahdollisuutta elokuvan
ohjaaja Brad Bird on nimittäin väläytellyt. Elokuvan joutuessa kiirehtimään
valmistumistaan vuotta aikaisemmaksi moni idea jäi käyttämättä, ja näistä
saattaisi syntyä jopa kolmas elokuva. Saa nähdä, mitä käy…
”Pojat on uunoja ja superit haisee!”
- Ilona Vaara
- Ilona Vaara
Mun on pakko sanoo että kun kävin kattomassa Ihmeperhe kakkosen, niin se oli tosi positiivinen yllätys. Mitä muutakaan voisi Pixarilta odottaa.
VastaaPoistaOli mielenkiintoista että Ilu ja Elli vaihtoivat paikkaa perheessä, että äiti hoitaa sankarihommat ja isä työskentelee kotona, ja samalla saamme nähdä Jaskan voimia enemmän. Ja myöskin tuo Ilonan särkynyt sydän ja kiukunpurku on varmaan monelle teinille samaistuvaa, ja varsinkin minulle aikuiselle miehelle, etenkin kun jo puolivuotta on oltu parisuhteessa.
Ei vitsi kun pitäisi tehdä uusi blogi ja arvostelu, viime blogista kun on aikaa XD
Onpas kiva, että Ihmeperhe 2 yllätti positiivisesti, ja että tykkäsit elokuvasta. Ilonalla tosiaan alkaa murrosikä ihan todella tässä elokuvassa, ja Ilu-raukka yrittää pysytellä kärryillä tyttärensä aivoituksista. Minusta on myös hauska, miten Ilu yrittää saada Ilonaa ja Tonia yhteen, mutta hänen suunnitelmansa eivät ollenkaan onnistu. XD
PoistaMutta joo, kirjoittelehan ihmeessä blogiisi uusi teksti! Vaikkapa huomenna alkavan helmikuun kunniaksi! ;)
Se ei ehkä onnistu ihan heti, etenkin kun huomenna on muutto. XD Mutta koetan keksiä uude idean.
PoistaHoo, onnea muuttoon!!! :)
PoistaMahtava arvostelu jälleen kerran! Kyllä hyvää kannattaa odottaa - oli kyseessä sitten Ihmeperheen jatko-osa tai sinun arvostelusi siitä! :)
VastaaPoistaEnpä oikein tiedä, mitä menisin tähän lisäämään. Silloin kun kirjoitin oman arvioni, keskustelimmekin leffasta jo, mutta oli kyllä kiva päästä lukemaan pidemmät ajatuksesi.
Minun pitäisi hommata Ihmeperhe 2 jossain kohtaa hyllyyni, mutta jostain syystä siitä ei ole julkaistu 3D + 2D Blu-ray -julkaisua toisin kuin muista Pixareista. Itse kerään ne yleensä niin, sillä silloin mukana saattaa tulla ylimääräinen bonuslevy. Nyt tätä ei ole tapahtunut ja ihmetellen odottelenkin, että tuleeko sitä lainkaan, vai ostanko vain tavallisen 2D-julkaisun?
- Joonatan Porras, Elokuvan taikaa
No voi kiitos! Tässähän ihan punastuu, kun omia tekeleitä verrataan näin loistavaan leffaan. XD Aikalailla samojen asioiden ympärillä pyörimme molemmat arvosteluissamme, kuten sinulle kirjoitinkin. Tai ainakin itse huomioin nyt uudestaan arvosteluasi lukiessa juuri ne samat teemat, joita itsekin olin arvostelussani pyöritellyt. Mutta ehkäpä se on ihan luonnollista, kun samasta elokuvasta puhutaan. :)
PoistaNo onpas jännä, jos ei ole tuollaista 3D-yhdistelmäjulkaisua tullut myyntiin. Luulisi, että se olisi jo tullut, jos olisi tullakseen. Ehkä 3D-julkaisut eivät ole aikaisempien julkaisujen kohdalla myyneet tarpeeksi hyvin, joten Ihmperhe 2:n kohdalla siitä luovuttiin...? Ei voi tietää. Itselläni on se normaali 2D-julkaisu jo hyllyssä.
Ihanaa lukea pitkästä aikaa sinun arvosteluasi! Olen monesta asiasta elokuvassa samaa mieltä. Oli myös kiva huomata että jatko-osa onnistui jopa päivittämään ykkösosan listallasi (oli ero sitten kuinka pieni tahansa :D). Ilun arjen seuraaminen oli minustakin kiinnostavinta ja vanhempien roolien muuttuminen on yksi elokuvan parhaita puolia. Tämä oli minulle elokuvana todellakin postiviinen yllätys ja arvostelusi oli jälleen todella mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaJee! Kiva että nautit tekstin lukemisesta! :) Pääsin jotenkin hyvään "kirjoitustilaan" keskiviikkona, niin arvostelun kirjoittaminenkin sujui kuin itsestään. Vanhempien roolien muuttuminen oli kyllä hyvä ja moderni siirto Pixarilta. ...Vai voiko sitä enää sanoa moderniksi, että mies hoitaa lapsia kotona äidin ollessa töissä? Hmmm...
PoistaVastahan tää elokuva tuli teattereihin ja nyt oon jo lukemassa tätä arvostelua. Ihmeperhe kolmosta odotellessa. En kyllä oo nähnyt sitä ekaa elokuvaa, vaikkei sillä oo mitään väliä, kun katoin Toy Story kolmosenkin ennen ykköstä ja kakkosta.
VastaaPoistaSanopa muuta! Toisaalta tuntuu, että elokuva pyöri ihan vasta teattereissa, mutta toisaalta sen Suomen ensi-illasta on aikaa nyt 4 kuukautta. Nopeasti se aika sitten loppujen lopuksi vilahtaa. Suosittelen kyllä ensimmäisenkin Ihmeperheen katsomista. :)
PoistaOn hieman erikoista lukea näin positiivisia arvosteluja, kun omasta sekä ystävieni ja perheeni mielestä jatko-osassa oli kyllä selkeästi taso laskenut huomattavasti ensimmäiseen elokuvaan verrattuna. Ensimmäisen osan katsottua olimme innoissamme, mutta toisen elokuvan jäljeen mielen valtasi todellinen pettymys. Katsoimme molemmat elokuvat peräkkäisinä päivinä ja muutoksen huomasi selkeästi. Leffat tuntuivat olevan kuin ihan eri maailmoista. Ainoastaan leffan pahiksen motiivit olivat enemmän järkeenkäyvät toisin kuin Syndroomalla.
VastaaPoistaToisin kuin jatko-osassa, ensimmäisessä elokuvassa oli myös rauhallisia hetkiä ja muutakin kuin vain sähellystä ja toimintakohtauksia. Juoni liikkui eteenpäin ja sitä kehiteltiin rauhassa kohtaus kohtaukselta. Jokaisella kohtauksella oli tarkoitus. Nyt tunnelma oli rauhaton. Jatko-osasto voisi helposti jättää pois ison osan (sähellys)kohtauksia ja leffa pysyisi silti ihan samanlaisena. Eikö nykykatsojan kärssivällisyyden uskota riittävän ilman jatkuvaa silmäkarkkia ja kohellusta? Tämä tunnelman muutos saattoi toki johtua Disneyn mukana olosta elokuvaprojektissa.
Ystäväni mainitsi, että elokuva olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi ja samaistuttavampi, jos se olisi kertonut koko tarinan läpi motellissa asuvan, kodittoman ja raha-ongelmista kärsivän supervoimia omaavan perheen elämästä. Mutta eihän se ole kiinnostavaa, joten pitihän heidät heti siirtää hieman glamourimpaan ympäristöön! Asutaan upeissa lukaaleissa, juhlitaan glamour-juhlissa ja ajetaan kalliilla autoilla. On jännää miten yhdysvaltalaisiin, jopa lapsille suunnattuihin elokuviin, tungetaan tällaisia utopistisia raha-fantasioita rikkaiden elämästä.
Feministisenä tätä elokuvaa ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan pitää. Ensimmäinen elokuva oli feministinen juuri siksi, että siinä naiset seikkailivat ja taistelivat rikollisia vastaan siinä missä miehetkin eikä siitä tehty numeroa. Kukaan nainen ei voivotellut ettei pystyisi toimimaan. Ja ei Elli ekassa leffassa todellakaan edustanut mitään konservatiivisen kotirouvan arkkityyppiä. Hän oli hyvin määrätietoinen ja jatkuvasti kyseenalaisti miehensä valintoja.
Ensimmäiseen elokuvaan oli myös suunniteltu alkuperäisessä käsikirjoituksessa hyvin feministinen kohtaus, jossa Elli puolustaa lasten kasvatuksen ja hyvän vanhemmuuden tärkeyttä. Käsikirjoittajat halusivat supersankarin puolustavan äitiyttä. "Miten paljolta pahuudelta säästyttäisiin, jos ihmiset osaisivat olla hyviä vanhempia eikä kenelläkään ei oikeutta tulla sanomaan kotiäidiksi ryhtymistä vähemmän tärkeäksi!" Lisäksi ekassa leffassahan juuri Elli oli se, joka lopulta lähti pelastamaan miestään pulasta, osoittaen että vaikka hän on kotiäiti, se ei tee hänestä avutonta.
Mutta! Tässä uudessa elokuvassa oikein pitää alussa käydä sovinistinen roolimalli-keskustelu vanhempien välillä että onhan se nyt ihan varmasti ok jos nainen jättää lapset miehen hoiviin ja lähtee seikkailemaan. Ja näytetään, miten menestyvän naisen takana on vain kateellinen aviopuoliso, eikä Ilu saa leffan aikana mitään opettavaista oivallusta, että hän toimii itsekkäästi. Jopa elokuvan lopputaistelun aikana kun muut sanovat Ellille että lähde ottamaan pahis kiinni, niin mitä Elli tekee? No hän häneltyy, sanoo ettei hän pysty siihen ja että hänen pitää huolehtia lapsista. Ja tarvitsee miespuolisen auktoriteetin kertomaan, että hän kykenee siihen. Ekan elokuvan Elli olisi itse pyytämättä jo laittanut toimeksi ja lähtenyt Eveliinan perään.
Mutta kai tälläinen ylikorostaminen ("Hei katsokaa! Tämäkin hahmo pystyy tekemään jotain vaikka onkin vain nainen! Vau miten edistyksellistä!"), mitä näkee paljon nykyään leffoissa ja muussa mediassa, on sitä nykyajan "feminismiä". Mutta valitettavasti tällainen alleviivaus sotii hyvää tarkoitustaan vastaan, sillä se jättää katsojan mieleen ajatuksen, että kykenevä nainen onkin sääntöön poikkeus ja että sukupuolella onkin väliä.
Totta! Elokuva vaikutti ihan 1950- ja 60-luvun pesukoneiden mainoksilta, joiden kuvissa on tiskaava hymyilevä vaimo kellomekossaan, ja kuvan mies tuohtuneena kieltäytyy tiskaamisesta tai pyykin pesusta ja mainostekstissä lukee "katso, se on nyt helppoa!" Samoin Ilukin selviää lasten hoidosta turvautumalla teknologiaan tai Eiraan, joka on nainen... Luulisi että 60 vuotta myöhemmin lasten elokuvissa sukupuolirajoja voitaisiin rikkoa ilman numeroa ja sovinistista kommentointia.
Poista"On jännää miten yhdysvaltalaisiin, jopa lapsille suunnattuihin elokuviin, tungetaan tällaisia utopistisia raha-fantasioita rikkaiden elämästä."
PoistaNo koska tällaiset elokuvat ovat rikkaiden tuottamaa taidetta. Ei heidän näkökulmastaan motellissa pakon edestä asuva perhe ole tarpeeksi hyvä. Pitää olla miljonääri kuten tässä tai vähintään ylempään keskiluokkaan kuuluva kuten Vaarojen perhe oli ekassa elokuvassa.
Myös muut naishahmot ovat myös taantuneet jatko-osasa. Perheen tytär Ilona oli epävarma nuori tyttö, joka oppi lopulta luottamaan itseensä ja käyttämään kykyjään. Mutta jatko-osan Ilona on huomattavasti paljon lapsellisempi ja epäkypsempi. Sanoisinko että jopa hysteerinen. Hän käytännössä vain itkeskelee ja haikailee täysin mitäänsanomattoman pojanklopin perään. Mitään muuta tekemistä tai mielenkiinnon kohdetta ei leffan teini-ikäiselle tytölle taaskaan keksitty kuin säälittävä pojan perässä roikkuminen. Hän on kävelevä klisee epätoivoisesta, romantiikan nälkäisestä teinitytöstä. Pojan kannalta tällainen epätoivoisen takertuva käytös on huolestuttava merkki. Tällaisenko kuvan halutaan antaa leffaa katsoville lapsille ja teineille siitä, mikä on terve ja hyvä parisuhde kahden teinin välillä tai miten ensimmäisessä parisuhteessa kuuluu käyttäytyä?
VastaaPoistaKoko Ilonan juonikuvio on leffassa käytännössä mukahauskan komiikan tuojana (koska sitä ilmeisesti ei ollut muutenkin tarpeeksi) ja liian monta kerta toistetun vitsin asemassa, mutta se tekee karhunpalveluksen itse Ilonan hahmolle.
Ensimmäisen leffan parhaimman hahmon Eiran osuus on miellyttävä, mutta kuitenkin lopulta täysin turha.
Eveliina on pahiksena Syndroomaa moniulotteisempi ja leffan mielenkiintoisin hahmo, mutta on jännää miten tässä(kin) leffassa seurattiin uskollisesti ja ennalta-arvattavasti jenkkielokivien kaavaa, että älykkäät ihmiset ovat pahoja. :) Emmehän me voi opettaa lapsille kriittisyyden, tieteen ja omilla aivolla ajattelemisen tärkeyttä!
Ilona muistutti mielestäni häiritsevästi Miraculous Ladybugin päähenkilöä Marinettea, joka on myös supersankari mutta jonka koko elämä myös pyörii pojan ympärillä, vaikka hädin tuskin edes tuntee koko jannua. Marinette on kirjaimellisesti pakkomielteinen stalkkeri ja absurdin mustasukkainen yandere, mutta sarjassa hänen riippuvaisuutensa ja häiriintyneet tekonsa esitetään vain vitsinä.
PoistaIhmeperhe ja Ladybug ovat erimaalaisia lasten animaatioita, ja Marinette on sata kertaa pahempi, mutta jotenkin outoa, että tässä(kin) leffassa tällainen samantyyppinen käytös on myös tarkoitus olla vain pelkkää huumoria.
Is the Incredibles 2 really as feminist as it wants us to think?
VastaaPoistahttps://epigram.org.uk/2018/08/15/the-incredibles-2-a-feminist-film/
Eikö kukaan huomannut, että leffa oli ekan elokuvan laiska kopio juonta (ja jopa kohtauksia) myöten?
VastaaPoistaIlun käytös oli Ihmeperhe 1:ssa ymmärrettävää. Hän haikaili nuoruuden kultaisia aikoja eikä osannut siksi arvostaa perhettään (kuitenkin jo näimme että yksi syy miksi hän rakasti uutta "työtään" oli että hän jaksoi viettää paremmin aikaa perheensä kanssa). Toisessa osassa hänestä tehtiin vain sovinistinen hahmo, joka ei tiedäkään enää mitään lasten hoidosta.
Rasittaa myös tää juoni missä joku random miljonääri rientää auttamaan sankareita hyvää hyvyyttään. Eveliinan kapitalisti-veljen piti olla hyvä, koska miljonäärit totta kai ajavat pyyteettömästi hyviä asioita ajattelematta omaa etuaan. :D
En itse haluaisi tuomita elokuvaa liikaa, sillä kuten tässä todettiin niin käsikirjoitusta muutettiin monta kertaa ja Pixarin muut elokuvat haittasivat tuotantoa. Joten ehkä sen ja myös nostalgian vuoksi vain lopulta päädyttiin kopioimaan vuoden 2004 elokuvan rakenne ja varmuudeksi lisättiin jatkuvasti disneymäistä kohellusta nykyajan helposti tylsistyvälle ADHD-yleisölle, jonka keskittymiskyvyn oletetaan olevan 5-vuotiaan tasolla.
VastaaPoistaJa jotenkin hauskaa miten Pixarin/Disneyn leffassa tietenkin juuri tarinan pahis kommentoi, miten vietämme liikaa aikaa ruutujen äärellä. :D Yhteiskunnallisena kommenttina aika kaukana ensimmäisessä elokuvassa kuvatusta Ilun vakuutusalalla työskentelemisen todellisuudesta.
Ja kuten kommenteissa todettiin, feministisenä itseään pitävä elokuva tuntuu toteutuksessaan erittäin antifeministiseltä. Ison numeron tekeminen Ellin supersankariudesta ja Ilonan poikariippuvuus tuntuvat hahmoja taannuttavilta. Huumorin teko ja pilkka perheen isän lasten- ja kodinhoitamistaidoista tuntuu aika 50-lukulaiselta. Vuoden 2004 elokuva antoi naisten vain olla supersankareita, mikä oli vahvempi feministinen sanoma kuin tämä rautalangasta väännetty "naisetkin voivat tehdä töitä ja miehetkin voivat hoitaa kotia vaikka näettekin että se on niiiin vaikeaa!". Oli se siis elokuvan tarkoitus tai ei, jälkimmäinen viesti saa katsojan, varsinkin nuorempien, pikemminkin miettimään että onko se jotenkin epänormaalia ajatella niin. Sen sijaan että sankarin sukupuolen korostaminen olisi positiivisesti voimaannuttavaa, se on negatiivisesti alentavaa. Varsinkin kun Ellin arvo supersankarina ja Ilun arvo huolehtivana isänä jo todistettu peräti 15 vuotta aiemmin.
Hahmotkaan eivät tunnu enää samalla tavalla samaistuttavilta. Jotenkin kornia kun näkee elokuvissa kohtauksia, miten kaksi miljonääriä keskustelee pilvenpiirtäjän hulppeissa kattohuoneistoissa siitä miten "rankkaa" heidän elämänsä naisena on. Toki elokuva itsessään tuntuu heijastavan enemmän Hollywoodin eliittien arvomaailmaa. Ei kyseessä ole surkein elokuva mitä olen nähnyt, mutta Ihmeperheen jatko-osa olisi kyllä ansainnut parempaa.