Nemoa etsimässä - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Australian suurella valliriutalla elää kaksi vuokkokalaa: Marlin ja Nemo. Barrakudan hyökkäyksen jäljiltä Marlin menetti vaimonsa Korallin ja suurimman osan poikasistaan, joista ainostaan Nemo jäi jäljelle. Nyt Marlin suhtautuu poikaansa hyvin suojelevasti, eikä meinaisi päästää häntä edes kouluun yksinään. Nemo alkaa saada tarpeekseen isänsä suojeluvaistosta. Niinpä ensimmäisenä koulupäivänä koulukavereidensa yllyttämänä ja isäänsä uhmatakseen Nemo menee koskettamaan paattia. Yllättäen paikalle ilmestyy sukeltaja, joka pyydystää Nemon muovipussiin ja vie mukanaan. Marlin lähtee seuraamaan moottorivenettä, mutta vene kulkee nopeammin kuin klovnikala. Paatin hävittyä näkyvistä Marlin törmää Dori nimiseen palettivälskäriin. Dori kertoo nähneensä moottoriveneen menosuunnan, ja Marlin lähtee innoissaan seuraamaan Doria paatin reittiä pitkin.

Pian selviää, että Dori kärsii lyhytmuistinmenetyksestä, ja unohtaa asioita nopeasti, kuten Marlinin henkilöllisyyden ja paatin seuraamisen. Juuri kun Marlin on eroamassa hyödyttömäksi osoittautuneesta suunnistajastaan kaksikko kohtaa hain, joka vie heidät mukanaan haikokoukseen kalakavereina. Haikokouksessa ollessaan Marlin näkee sukelluslasit, jotka Nemon pyydystäjältä putosi. Hän ja Dori menevät hakemaan uimalaseja, mutta Dori saa laseja hakiessaan haavan, joka saa Pomo-hain kalahimon valtaan. Yrittäessään syödä Marlinin ja Dorin Pomo tulee laukaisseeksi vedenalaiset miinat, joiden seurauksena sukelluslasit vajoavat syvänmeren hautaan. Kalat sukeltavat lasien perään, ja melkein joutuvat krottikalan suuhun. Marlinin harhauttaessa krottikalaa Dori lukee uimalaseissa olevan osoitteen ja opettelee sen ulkoa. Yllättäen lyhytmuistinmenetyksestä kärsivä kala saa iskostettua mieleensä lasien osoitteen. Sardiinien opastuksella Marlin ja Dori tietävät, missä suunnassa laseissa lukeva kaupunki Sydney sijaitsee.

Selvittyään polttavasta meduusaparvesta Marlin ja Dori pääsevät matkaamaan Itä-Australian merivirtaa pitkin kilpikonnien kyydissä. Kilpikonnat ohjaavat heitä hyvän matkaa eteenpäin, mutta merivirran kyydistä poishypättyään heidät nielee valas. Valas vie Marlinin ja Dorin suussaan Sydneyn satama-altaan luo, jossa kalat alkavat etsiskellä Nemoa. Marlinin ollessa pelastusretkellä Nemo on viety erään hammaslääkärin akvaarion, jossa hän on tutustunut muihin akvaariokaloihin. Yhdessä kalat suunnittelevat akvaariosta poispääsyä. Erityisesti Nemolla on kiire päästä takaisin isänsä luo, varsinkin, kun hammaslääkäri aikoo antaa hänet sukulaistytölleen Klaaralle syntymäpäivälahjaksi. Klaara tunnetaan akvaariokalojen keskuudessa murhaajana, sillä hän on innostuksissaan tappanut kaikki edellisinä syntymäpäivinä saamansa lahjakalat.

Klaaran tulopäivä saapuu, eivätkä akvaariokalat ole päässeet pakoon akvaariosta. Nemo pyydystetään muovipussiin Klaaralle annettavaksi, mutta kala teeskentelee kuollutta päästäkseen pinteestä. Samaan aikaan Marlin ja Dori ovat päässeet pelikaanin matkassa hammaslääkärin ikkunalle, sillä pelikaani tuntee akvaariokalat ja tietää Nemon olevan akvaariossa. Pelikaanin suusta Marlin näkee kuollutta leikkivän poikansa, ja surullisena palaa pelikaanin nokassa valtamereen. Nemo sen sijaan päätyy viemäriin ja sitä kautta valtamereen, jossa hän alkaa heti etsiskellä isäänsä. Hän kohtaa Marlinin hylkäämän Dorin, jonka kanssa he yhdessä alkavat etsiä Nemon isää. Lopulta klovnikalat löytävät toisensa, mutta jälleennäkeminen ei kestä kauan: Nemo ja Dori joutuvat nimittäin meriahventen mukana kalastusverkon sieppaamiksi. Nemo kuitenkin keksii ratkaisun, jolla he pääsevät pinteestä: käsketään kaikkia kaloja uimaan alaspäin, jolloin verkko antaa periksi kalojen suuremman massan edessä. Niin kalat pääsevät verkosta ulos, ja Marlin ja Nemo pääsevät palaamaan kotiinsa valliriutalle Dori mukanaan. Kotona Marlin uskaltaa päästää Nemon aivan yksin kouluun, sillä seikkailun aikana hän on oppinut luottamaan poikansa kykyihin. Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Nemoa etsimässä on Pixarin viides animaatioelokuva. Ensi-iltansa elokuva sai vuonna 2003, ja se oli vuoden 2003 toiseksi menestynein elokuva. Ilmestyttyään Nemoa etsimässä oli myös eniten rahaa tienannut animaatioelokuva. Nemoa etsimässä oli ensimmäinen Pixarin elokuva, joka voitti Oscar-pystin parhaasta animaatiosta. Elokuva oli ehdolla myös kolmeen muuhun kategoriaan Oscar-gaalassa: paras musiikki, parhaat äänitehosteet ja paras alkuperäinen käsikirjoitus. Elokuvan ilmestyttyä Pixar haastettiin (jälleen) oikeuteen plagionnista: tällä kertaa ranskalainen kirjailija Franck Le Calvez sanoi Pixarin matkineen hahmoja ja tarinaa hänen vuonna 2002 ilmestyneestä kirjastaan Pierrot the Clownfish. Le Calvez kuitenkin hävisi haasteen. Nemoa etsimässä sai jatko-osan Doria etsimässä vuonna 2016. 

Nemoa etsimässä –elokuvan juoni on ohjaajansa Andrew Stantonin keksimä. Juoni perustuu Stantonin omakohtaisiin kokemuksiin: lapsena Stantonin hammaslääkärin luona oli akvaario, ja Stanton kuvitteli aina siinä uiskentelevien kalojen kaipaavan valtamereen. Aikuisena kulkiessaan lapsensa kanssa puistossa Stanton taas huomasi olevansa lastaan kohti ylisuojelevainen, ja hänen huolensa vaikuttavan molempien hauskanpitoon. Siinäpä olikin jo perusteemat Nemoa etsimässä –elokuvalle. Stantonin nähtyä vielä kuvan merivuokossa piileksivistä vuokkokaloista (eli klovnikaloista) oli elokuvan päähenkilöiden lajikin valmis. Alunperin elokuvan alussa nähtävä Marlinin vaimon ja lasten kohtalo oli tarkoitus näyttää pitkin elokuvaa takaumina. Barrakudan hyökkäys päätettiin kuitenkin näyttää heti alussa, jotta Marlinin huoli Nemoa kohtaan tuntuisi ymmärrettävämmältä. Takaumia päätettiin kuitenkin käyttää Doria etsimässä -jatko-osassa. (Ja täytyy sanoa, että takaumat tekevät minusta jatko-osasta hieman sekavan, joten oli hyvä päätös, että niiden käytöstä luovuttiin Nemoa etsimässä –elokuvassa.) 

Nemoa etsimässä –elokuvaa varten elokuvan tekijät tutustuivat kalojen biologiaan ja meritieteeseen. Tätä varten tekijät kävivät sukeltelemassa koralliriutoilla mm. Havaijilla, tutkivat kaloja akvaarioissa ja saivat luentoja kalatieteilijöiltä. Kalahahmoihin yhdistettiin kalojen ja ihmisten liikkeitä, jossa suuri merkitys oli kalojen kasvonilmeillä. Animaattoreiden piti myös animoida kalojen ympärillä nähtävä meri kaikkine pinnan yltä saapuvine auringonsäteineen ja kelluvine planktoneineen. Lopulta vedenalaisesta maailmasta tuli niin aidonnäköinen, että Pixarin väen oli muokattava sitä paremmin animaatiotyyliin sopivaksi, etteivät katsojat luulisi, että he ovat kuvanneet taustat oikeasti veden alla. Mielestäni Nemoa etsimässä –elokuvan animaatio on onnistunut hyvin, ja katsoja tosiaan kuvittelee olevansa veden alla. Koralliriutta on ihanan värikäs, mutta pelkkä tyhjän merenpohjan katselu on väliin minusta ahdistavaa. Elokuvan animaatiotyyliä katsoo mielellään, mutta minun silmiini se ei ole mitenkään erikoisen viehättävää. Ehkä se johtuu juuri tuosta valtameren laajuudesta. Minua alkaa monesti ahdistaa vedenalaisia tai veden pinnalla tapahtuvia elokuvia katsoessani. Jos vesi ei ole kirkasta ei tiedä, mitä pinnan alla tapahtuu tai mitä sameasta vedestä ilmestyy eteen... 

Nemoa etsimässä oli ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt Randy Newman. Taustamusiikin sävelsi sen sijaan hänen serkkunsa Thomas Newman! Pixarin sävellykset pysyvät siis yhä samassa suvussa. Elokuvassa ei kuulla laulettuja lauluja ennen lopputekstejä. Niiden aikana soi alunperin vuonna 1945 ranskalaisen Charles Trenetin säveltämä kappale La Mer. Pari vuotta myöhemmin kappaleen käänsi englanniksi Jack Lawrence nimellä Beyond the Sea. Nemoa etsimässä –elokuvaa varten Thomas Newman sovitti laulun uudelleen, ja sen esittäjäksi valikoitui Robbie Williams. Beyond the Sea on ihanan iloinen ja jazzaava laulu. Olen kuunnellut laulua monta monta kertaa omistamaltani kokoelmalevyltä, mutta vasta nyt tajusin, että sen esittää Robbie Williams! Thomas Newman sai Nemoa etsimässä sävellyksistään Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, mutta hävisi sen elokuvalle Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu.

Elokuvan päähenkilöinä on kaksi vuokkokalaa, isä ja poika, Marlin ja Nemo. Koko elokuvan teema kietoutuu tämän isä-poika-suhteen ympärille. Marlin-isä on menettänyt vaimonsa ja kaikki muut lapsensa paitsi Nemon. Hän ei halua menettää ainoaa jäljellä olevaa perheenjäsentään, ja niinpä hän suhtautuu Nemoon todella ylisuojelevasti, holhoavasti ja jopa vähättelevästi. Marlin ei haluaisi päästää Nemoa yksin mihinkään, ja hän on opettanut poikansa varomaan ympäristössä mahdollisesti sijaitsevia uhkia. Koralliriutan jyrkänne on Marlinille oikea kauhujen tanner, sillä juuri siellä hänen vaimonsa koki surmansa. Marlin pelkää melkein kaikkea, mutta perheensä ollessa kyseessä vuokkokalalta löytyy rohkeutta toimia urheasti. Elokuvan aikana Marlin oppii luottamaan taas itseensä ja toisiin kaloihin – ennen kaikkea Nemon pystyvyyteen. Nemo on juuri koulunsa aloittava vuokkokala, joka yrittää rimpuilla irti isänsä holhouksesta. Nemon mielestä hänen isänsä käyttäytyy hieman nolosti, ja hän haluaisi näyttää isälleen osaavansa tehdä asioita itse ilman isän jatkuvaa vahtimista. Nemon toinen rintaevä on alikehittynyt, ja tämä vain lisää Marlinin suojeluvaistoa poikaansa kohtaan. Elokuvan aikana Nemo näyttää kaikille, että hän on kekseliäs, itsenäinen ja pystyväinen kala. Elokuvan kolmas tärkeä henkilö on Dori-niminen palettivälskäri. Dorilla on lyhytmuistinmenetys, ja hän unohtelee jatkuvasti asioita. Marlinin seura näyttää kuitenkin auttavan Doria muistamaan asioita paremmin. Dori on naiivi ja todella intoileva kala, ja hän ajaa Marlinin innostuneisuudessaan välillä hermoromahduksen partaalle. Dori tuo elokuvaan mukanaan kivaa huumoria. 

Nemoa etsimässä –elokuvassa esiintyy iso liuta sivuhahmoja vedenalaisesta maailmasta. Samalla koralliriutalla vuokkokalojen kanssa asuu mm. mustekaloja ja merihevosia, joiden kanssa Marlin ja Nemo tekevät tuttavuutta elokuvan alussa. Koulua nuorille kaloille pitää lauleskeleva herra Rausku, jonka päällä koululaiset matkustavat. Matkallaan valtameressä Marlin ja Dori tapaavat toinen toistaan ihmeellisempiä merenasukkeja. Kaksikko kohtaa hait Pomon, Ankkurin ja Poijun, joilla on käynnissä jonkinlainen AA-kokous kalojen syömistä vastaan. Dori ja Marlin pääsevät kokoukseen kalakavereina. Valtameressä uiskentelee joukko sardiineja, jotka kommunikoivat yhtenä parvena muille kaloille muodostaen itsestään kuvioita, esim. Sydneyn oopperatalon. Parhaita merenasukkeja ovat mielestäni merivirrassa matkustavat kilpikonnat, joiden elämänasenne on ihanan letkeä, huoleton ja ystävällinen. Nemon kanssa samassa akvaariossa taas asustelee akvaarion ”johtaja” Gill, joka haaveilee valtamerelle pääsystä. Akvaariossa uiskentelee myös mm. kuplia rakastava Kupla, puhdistajarapu Jacques, pallokala ja meritähti (joiden nimiä en muista). Akvaariokalojen hyvä ystävä on pelikaani, jonka kanssa akvaariokalat seuraavat hammaslääkärin toimenpiteitä. Hammaslääkäri Philip Sherman pitää sukeltamisesta ja kaloista. En ehkä kuitenkaan uskaltaisi mennä hänen vastaanotolleen, sillä sen verran erikoisia ja satuttavia tilanteita hänen klinikallaan tapahtuu. Shermanin sukulaistyttö Klaara on elokuvassa kalojen näkökulmasta pahis, vaikka hän käyttäytyy aivan kuin tavallinen lapsi. 

Nemoa etsimässä –elokuva sisältää perinteisen Pixarin elokuvan tapaan ”easter eggejä”. California Arts University –yliopiston luokkahuoneeseen viittaava yhdistelmä A113 nähdään sukeltajien vedenalaisessa kamerassa, jolla Marlinista otetaan kuva elokuvan alussa. Hammaslääkärin odotushuoneessa nähdään taas Pixarin tähtipallo ja Buzz Lightyear elokuvasta Toy Story. Odotushuoneessa istuva poika lukee lehteä nimeltä Mr. Incredible, joka viittaa tulevaan Pixarin elokuvaan Ihmeperhe. Hammaslääkärin talon ulkopuolella taas ajelee kaksi tuttua autoa: Luigi tulevasta Pixarin elokuvasta Autot sekä Pizza Planeetan auto (joista jälkimmäinen näkyy tosin Gillin haavekuvissa mereen pääsystä). Lopputekstien aikana nähdään meressä snorklaava Masi Pallopää Monsterit Oy –elokuvasta, ja tekstien jälkeen nähdään vielä hammaslääkärin akvaariosta karanneet kalat kellumassa muovipusseissaan valtameressä.

Täytyy vielä mainita, että Nemoa etsimässä –elokuvan ilmestymisen jälkeen vuokkokalojen suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja ihmiset halusivat hankkia niitä akvaarioonsa. Tämä kuulostaa ihmeelliseltä, sillä elokuvassahan akvaariokalat haikailevat nimenomaan akvaariosta valtamereen. Vuokkokalojen suuren kysynnän takia monilla riutoilla vuokkokalat kokivatkin joukkotuhoa elokuvan ilmestymisen jälkeen. Toisaalta taas elokuvan sanoman innoittamina osa katsojista päästi omia akvaariokalojaan vapaaksi mereen, mutta monet valitettavasti vääränlaisiin vesiin aiheuttaen näin väärillä lajeilla herkkien koralliriuttojen vahingoittumista. 

Nemoa etsimässä –elokuva on aina mielenkiintoista katsoa, vaikka itsekin olen nähnyt elokuvan jo monta kertaa. Elokuvassa tapahtuu jotain koko ajan ja tietty jännitys pysyy jatkuvasti yllä. Niinpä elokuvaa ei todellakaan voi haukkua tylsäksi, vaan katsojan mielenkiinto on koko ajan tapahtumissa ja siinä, saadaanko Nemo pelastettua! Nemoa etsimässä sisältää paljon tunteikkaita kohtauksia, ja elokuvassa saa nauraa kilpikonnien kanssa, jännittää haikokouksen aikana ja itkeä jo elokuvan alussa Marlinin perheen kohtalolle. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, toisaalta osa (mm. Dori) myös ärsyttäviä. Elokuva on oikein onnistunut, ja sitä voi suositella kaikille. Koen silti yhä tulleeni väärinkohdelluksi, sillä elokuvan ilmestymisen aikaan veljeni pääsi isäni kanssa kahdestaan katsomaan elokuvaa teatteriin. (Mikä on nyt jälkikäteen ajatellen aika kiva juttu, kun elokuvassakin käsitellään isän ja pojan välistä suhdetta.) Veli piti siitä kovasti, ja hän hehkutti sitä minulle kotona. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt minun kanssani elokuvaa katsomaan, ja näin sen vasta paljon myöhemmin kotona joko televisiosta tai videovuokraamosta lainattuna. Tämä kokemani vääryys kyrsii minua yhä, vaikka minulla oli äitin kanssa sitten vastaavasti taas joku tyttöjen ilta... 

”Jos tämä on joku hassu pila, niin ei naurata! Ja minä kuule tiedän, oon klovnikala!”

- Marlin