Rinki tinki tinkin sivut

17.3.2014

Topi ja Tessu - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 
 

Kettu juoksee metsässä hengenhädässä poikastaan mukanaan kantaen. Hän jättää poikasen erään maatalon aidan viereen ja jatkaa itse pakomatkaansa. Ketun hävittyä horisonttiin kaukaa kuuluu aseen pamahdus ja sitten tulee aivan hiljaista. Pöllö-muori on nähnyt kaiken ja hän tietää, ettei ketunpoikasta voi jättää yksin julmaan maailmaan. Niinpä Pöllö-muori herättää maatalossa asuvan kiltin Hilma-muorin huomion ja johdattaa tämän ketun luokse. Muori ihastuu kettuun suin päin, antaa tälle nimeksi Topi ja ottaa hänet kasvatettavakseen. Samaan aikaan naapuriin palaa metsästäjä Aatu Remunen, joka on hankkinut itselleen uuden ajokoiran, Tessun. Aatu antaa Tessun vanhalle metsästyskoiralleen Pösölle kasvatettavaksi. 

Hieman kasvettuaan Topista tulee todella utelias kettu. Hän päättää lähteä tutkimaan naapurissaan asustavia naapureita, sillä leikkiseuraa ei tällä kertaa löydy oman pihan linnuista Nakkelista ja Näpsästä. Naapurin pihalla Tessu vainuaa Topin ja näin kaksi pentua tapaavat toisensa. Topi ja Tessu paljastuvat heti toistensa sielunkumppaneiksi ja he alkavat leikkiä keskenään kuin vanhat tuttavat. Aatu Remunen ei kuitenkaan pidä koiransa leikkiin karkailuista ja niin hän kiinnittää Tessun kiinni koirankoppiin narulla. Topin yrittäessä tulla taas leikkimään kaverinsa kanssa Tessu ei pääsekään lähtemään pihapiiristä mihinkään. Niinpä Topi yrittää leikkiä Tessun kanssa koirankoppien luona, mutta silloin Pösö-koira huomaa ketun pihallaan! Pösö lähtee jahtaamaan Topia kauhealla vimmalla, ja myös Aatu liittyy ajojahtiin mukaan kiväärinsä kanssa. Lopulta Topi tajuaa paeta takaa-ajajiaan Hilma-muorin helmoihin. Tapauksen seurauksena Hilma lukitsee Topin oman kotinsa sisään, ettei Topi enää pääse pihalle, missä julma Aatu ja Pösö voisivat metsästää ketun. Nokkela Topi pääsee kuitenkin ikkunasta ulos ja hän ehtii juuri ja juuri hyvästellä Tessun, joka lähtee Aatun ja Pösön kanssa vuorille talveksi harjoittelemaan metsästystaitoja. 

Kevään tullessa Tessu palaa takaisin kotiin aikuiseksi ajokoiraksi kasvaneena. Myös aikuiseksi kasvanut Topi tulee heti tapaamaan Tessua, mutta koira varoittaa Topia, etteivät he voi enää leikkiä keskenään. Pahaksi onneksi Pösö vainuaa ketun taas maillaan ja lähtee ajamaan tätä takaa. Ajojahtiin liittyvät myös Aatu ja kaverinsa puolella oleva Tessu. Topi piiloutuu junaraiteen vieressä seisovan puukasan alle, josta Pösö ei tätä vainua. Tessu kuitenkin löytää ketun, mutta lupaa säästää tämän hengen heidän ystävyytensä tähden. Niin Tessu johdattaa Aatun pois junaraiteen luota. Topin kömpiessä pois puiden alta Pösö löytääkin taas ketun ja ajojahti jatkuu junaraiteen päällä. Yhtäkkiä vastaan tulee juna, jonka tieltä Topi kerkeää juuri ja juuri, mutta Pösö jää junan alle loukaten jalkansa. Huomatessaan Pösön vahingoittumisen Tessu luulee Topia syylliseksi ja vannoo kostoa entiselle sydänystävälleen. Topi pääsee kuitenkin Hilma-muorin luokse turvaan. 

Hilma-muori tajuaa. ettei voi pitää Topia lemmikkinään, kun naapurissa asuu Aatu Remusen kaltainen metsästäjä. Niin Hilma päättää viedä Topin turvaan riistansuojelualueelle. Hilma-muori ja Topi eroavat toisistaan haikeissa tunnelmissa. Topin on hieman vaikeaa sopeutua elämään metsässä, sillä se on hänelle aivan uusi ympäristö. Metsässä Topi tapaa ystävällisen piikkisian, joka ottaa Topin luokseen nukkumaan ensimmäiseksi yöksi. Seuraavana aamuna Topi tapaa metsässä vanhan tuttunsa Pöllö-muorin, joka esittelee Topin Kiki-tyttöketulle. Ketut ihastuvat toisiinsa yhdessä silmänräpäyksessä ja muuttavat yhteiseen pesään. Toisaalla Aatu Remunen on saanut selville, että Hilma on vienyt Topin riistansuojelualueelle. Hän päättää lähteä metsästämään lemmikkiään vahingoittaneen ketun hinnalla millä hyvänsä ja mukaan hän ottaa Tessun. 

Seuraavana päivänä Kikin ja Topin kävellessä metsässä he törmäävät kostonhimoisiin Tessuun ja Aatuun. Alkaa hirveä kettujahti. Topi harhauttaa metsästäjiä siten, että Kiki pääsee karkuun. Kesken takaa-ajon pensaasta päänsä nostaa valtava, vihainen karhu. Pelästynyt Aatu Remunen jää kiinni itse virittämäänsä karhunrautaan. Tessu lähtee pelastamaan isäntäänsä verenhimoisen karhun kynsiltä, mutta karhu alkaakin murjoa Tessua. Topi meinaa jo juosta karkuun Kikin perässä, mutta nähdessään entisen ystävänsä Tessun karhun kynsissä päättää Topi rientää koiran apuun. Kettu houkuttelee karhun pois Aatun ja Tessun luota jyrkänteelle vesiputouksen ääreen. Raivoisan taistelun päätteeksi Topi ja karhu putoavat molemmat alas vesiputouksesta. Karhu kuolee pudotuksessa, mutta Topi selviää siitä haavoittuneena. 

Tessu juoksee vesiputouksen alajuoksulla viruvan Topin luokse. Tessu kiittää Topia avusta. Siinä samassa Aatu Remunen on paikalla pyssynsä kanssa ja hän meinaa ampua väsyneen Topin. Silloin Tessu asettuu pyssyn ja Topin väliin, eikä suostu siirtymään Aatun käskyistä huolimatta. Nähdessään koiransa käyttäytymisen kovan Aatun sydämessä liikahtaa jotain ja hän antaa kostonhimonsa laantua. Aatu lähtee Tessun kanssa takaisin kotiin ja Topi jää asumaan metsään Kikin kanssa. Näin ystävysten tiet eroavat lopullisesti. 

Topi ja Tessu on Disneyn klassikko numero 24. Elokuva perustuu Daniel P. Mannixin kirjoittamaan romaaniin Kettu ja koira. Kirja julkaistiin vuonna 1967 ja samana vuonna se palkittiin vuoden parhaana eläinkirjana. Kirja keskittyy kuvaamaan realistisesti ketun elämää kuolemaan saakka. Elokuvan lailla kirjassa Topi-kettu kasvaa ihmisen luona, mutta ketun kasvattajana toimii Topin emon tappanut metsästäjä, ei vanha nainen. Kirjassa kettu ja koira eivät missään vaiheessa ystävysty keskenään, mikä taasen on elokuvan kantava voima. Mannixin tarinassa Pösö kuolee jäätyään junan alle ja tästä alkaa hurja metsästys. Aatu ja Tessu yrittävät metsästää Topia monen vuoden ajan monien eri keinojen avulla, mutta eivät millään saa kettua kiinni. Tuona aikana Topi saa kaksi pentuetta, mutta Tessu tappaa molemmat pentueet ja toisen pentueen emon. Kirjan lopussa hahmot ovat jo vanhoja, ja Tessu jahtaa Topia taas kerran yli vuorokauden kestävässä takaa-ajossa kunnes Topi kupsahtaa maahan kuolleena ylirasitukseen. Saatuaan ketun kiinni Aatu Remunen päättää lähteä vanhainkotiin, mutta sinne ei saa tuoda koiria mukanaan. Niin Aatun on olosuhteiden pakosta lopetettava kauan kanssaan kulkenut Tessu-koira. Kirjan tarina on siis paljon surullisempi, kauheampi ja aikuisempi kuin Disneyn versiossa. 

Walt Disneyn studiot ostivat oikeudet Daniel P. Mannixin kirjoittamaan kirjaan kirjan saatua palkinnon parhaasta eläinkirjasta vuonna 1967. Elokuvan tuotanto aloitettiin kuitenkin vasta kymmenen vuotta myöhemmin (vuonna 1977). Topi ja Tessu on siitä erityinen elokuva, että sen animointia aloittivat tekemään Disneyn studioiden vanhat kultaisen kauden animaattorit, mutta elokuvan tekivät loppuun uudet, nuoret animaattorilupaukset. Elokuva valmistui vuonna 1981. Topi ja Tessu on viimeinen Disneyn klassikoista, jossa elokuvan tekijöiden nimet kerrotaan jo ennen elokuvan alkua. Seuraavassa elokuvassa tekijät mainitaan vasta elokuvan lopussa. 

Topi ja Tessu -elokuvassa ei ole mitään hauskaa. Yksikään kohtaus ei saa minua nauramaan saati sitten edes hymähtämään. Naurun puuttumisesta huolimatta elokuva on todella tunteikas, sillä se saa kyynelkanavat vuotamaan ja kädet heilumaan jännityksen karkottamiseksi. Jännitystä aiheuttaa elokuvan lopussa esiintyvä pelottava karhu. Karhusta tulee mieleen Hopeanuoli-sarjan Akakabuto, josta minulla on jäänyt pahat lapsuuden traumat. Onneksi karhulla ei ole ruutuaikaa paljon. Itkeminen alkaa taas heti elokuvan alussa, kun Topin äiti kuolee ja pieni ketunpoika jää aivan yksin julmaan maailmaan. (HUOM! Tämän kappaleen loppu sisältää juonipaljastuksia!) Itkeminen jatkuu, kun Topi hylätään toisen kerran Hilma-muorin viedessä hänet riistansuojelualueelle. Totaalinen kyynelten virta repeytyy elokuvan loppuhuipennuksen aikana, kun Tessu pelastaa Topin Aatun pyssyltä. Ystävyys voitti sittenkin kaiken! Yhyyyy! 

Elokuvan päähenkilöt ovat Topi-kettu ja Tessu-koira. Topi on kliseisesti hyvin utelias kettu, eikä edes kiellot estä häntä tutkimasta outoja paikkoja tai henkilöitä. Aikuiseksi kasvettuaan Topin uteliaisuus laantuu ja hänestä tulee järkeviä päätöksiä tekevä ja muita ajatteleva kettu. Lapsuuden ja aikuisuuden välistä rajaa Topin kohdalla korostaa muutto Hilma-muorin luota riistansuojelualueelle. Tessu taas yrittää lapsuudesta alkaen opetella elämäänsä ajokoirana, mutta välillä hänen halut saavat vallan ja Tessu tekee mitä haluaa, eli leikkii Topin kanssa. Jos kaksikkoa vertaa, niin Tessu on se järkevämpi, joka toimii sääntöjen mukaisesti ja aikuismaisesti, kun taas Topi on anarkisti ja lapsenomainen. Elokuva keskittyy näiden kahden ystävyyteen, vaikka varsinaista leikkimistä ja toisen kanssa olemista on elokuvassa tosi vähän. Topissa ja Tessussa on todella paljon sivuhahmoja, joista tärkeimmät omaavat edes hieman persoonallisuutta. Pöllö-muori on Hilma-muorin eläimellinen vastine, ja he molemmat ovat hoivaavia äitihahmoja. Aatu Remunen on hyvin äkkipikainen metsästäjä, joka kuitenkin osaa pitää huolen omista lemmikeistään. Pösö-koira taas on kateellinen Tessulle, sillä hän haluaisi saada Aatun huomion kokonaan. Kiki on vain pelkkä kaunis kettunaaras. Loput sivuhahmot ovat mitäänsanomattomia kaikkine Nöpsöineen, Nököineen ja Mirkku-matoineen.

Topin ja Tessun laulut ovat melko tylsiä ja hidastempoisia. Jos lauluja nopeutettaisiin hieman, tulisi niistä paljon iloisempia ja parempia. Yritystä siis kyllä löytyy, mutta toteutus on huono. Ensimmäinen laulu on Parhaat ystävät, jonka Pöllö-muori laulaa Topin ja Tessun löytäessä toisensa. Toinen lyhyt laulu on nimeltään Tiedon puute vaivaa, jossa Pöllö-muori valistaa Topia ajokoirien vaaroista. Kolmas ja viimeinen laulu on Arvosta naista, jossa Pöllö-muori neuvoo Topia naisten kanssa toimimisessa. Kaikki kappaleet laulava Pöllö-muori on siis todellinen metsän kultakurkku. 

Topin ja Tessun tarinaan on tehty jatko-osa, joka kertoo ketun ja koiran lapsuuden leikeistä. Jatko-osassa siis kerrotaan parivaljakon leikeistä enemmän, mikä alkuperäisklassikosta jää puuttumaan. Topi ja Tessu ei ole Disneyn hauskin elokuva, sen musiikki on melko mitäänsanomatonta eikä sen piirrosjälki ole parasta mahdollista. Sen sijaan Topi ja Tessu on koskettava tarina rajat ylittävästä ystävyydestä, joka saa kyyneleet kyynisimmänkin ihmisen silmiin. 

”Tessu, oot kaikkein paras ystäväni.”
”Sinäkin minun, Topi.”
”Ja ainahan me ollaan ystäviä, eikö?”
”Jep. Aina.”
- Topi ja Tessu

5 kommenttia:

  1. Mikä se laulu on kun Hilma luopuu Topista, sen turvallisuuden vuoksi? Minusta se on elokuvan paras laulu. Ja minusta elokuvassa on muutama hauska kohta esim. kun Topi yrittää saada ensimmäistä kertaa elämässään kalan, mutta saakin pelkän kepin. :D

    VastaaPoista
  2. Luopumislaulu on nimeltään englanniksi Goodbye May Seem Forever, suomenkielistä versiota en löytänyt. En maininnut kappaletta tekstissä, koska Hilmahan vain lausuu haikeita sanoja musiikin päälle, eikä sinällään laula niitä. Voisiko kyseessä olla räpin hellä esiaste? Enkä tosiaan löytänyt suomenkielistä nimeä kappaleelle, siinä toinen syy. Kommentin lopussa on linkki kyseiseen lauluun.

    Topista ja Tessusta löytyy toki hauskoja kohtia, kuten mainitsemasi kohdan lisäksi Mirkku-madon sekoilut ja Topin piikkinen herätys piikkisian luota. Kuitenkin verrattuna vaikkapa Nalle Puhiin Topi ja Tessu on paljon vakavampi elokuva ja hauskat kohdat vähäisempiä. Kirjoittamani lause "Topissa ja Tessussa ei ole mitään hauskaa" on kuitenkin ehkä aikamoinen kärjistys. Ja hauskuushan on katsojan silmissä! :)

    http://www.youtube.com/watch?v=2-kRpF-kw70

    VastaaPoista
  3. Vaikka tää on vanha arvostelu, niin minun on pakko sanoa että olen sinänsä samaa mieltä siitä että Topi ja Tessu ei ole kovin hauska elokuva, mutta poikkeaa kuitenkin muista elokuvista hyvällä tavalla, siten että tässä käsitellään ketun ja koiran ystävyyttä joiden päätettiin olevan vihollisia, ja kuinka tässä ystävyys voittaa kaiken lopulta. Olisin kyllä itsekkin kaivannut enemmän pentuajan leikkejä tähän elokuvaan, mutta onneksi se korjattiin jatko-osassa, joka on kyllä täysin erillainen tyyliltään kun tämä ykkönen. XD
    Mulla oli muuten lapsena ristiriitainen käsitys siitä kuka oli elokuvan pahis, Aatu kun oli kuitenkin Tessun isäntä, ja hänellä oli erillainen käsitys ketuista, kun Hilma-tädillä. Ja Karhua tuskin voi laskea pahikseksi, koska karhut ei yleensä ole luonnostaan pahoja, ne vaan suojelee reviiriään, ja toki sitä suuttuu jos vielä ammutaan olkapäähän. Karhu kyllä oli minusta hiukan pakotettu lisä elokuvaan, etenkin kun sillä ei tehdä juuri mitään muuta kun parannetaan Topin ja Tessun ystävyys, että minun puolesta karhu olisi saanut olla enemmänkin mukana, tai sitten sen ois voinu korvata vaikka metsänvartijalla, joka yrittäisi vangita Aatun ja viedä Tessun pois, ja Topi estäisi sen. (kuulostikohan tuo yhtään paremmalta ratkaisulta?)
    Kokonaisuudessaan Topi ja Tessu on kyllä minusta ihan katsottava elokuva, vaikka se onkin melko synkkä ja surullinen, niin on siinä myös iloisimpia kohtia, kuten mainitsemasi Mirkku-madon kanssa pelleily, ja se missä Topi yritti kalastaa. Ja idea on kyllä mukiinmenevä, ja jollainlailla realistinen, mutta onneksi ei sentään yhtä traaginen kun kirja, johon leffa perustuu. (en ole itse lukenut sitä kirjaa, mutta luin siitä yhen tekstin ja reaktioni oli ihan että "WTF??")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaahhhh!!!! Kettu ja koira -kirja on ihana mutta kamala! Itse luin sen jokunen vuosi sitten, ja kirjan lopun luin ihanana kesäisenä aurinkoisena päivänä takapihallani ja itkin vuolaasti henkilöhahmojen kohtalolle: en muista, minkä kirjan kanssa olisin edellisen kerran tai tuon jälkeen ihan kyynelehtinyt. Kirja vie tosiaan tunteisiin. Ja se oli kuule yllättävän hyvä, vaikka toki ihan erilainen kuin elokuva: suosittelen lukemaan!

      Jatko-osaa Topista ja Tessusta en ole nähnyt, pitänee korjata asia lähitulevaisuudessa. Vaikka suhtaudunkin jatko-osiin lähinnä kriittisesti... :P Minulle karhu tässä elokuvassa on sen pahis ja sen hirvitys, vaikka se toki vain suojelee reviiriään... Kuten tekstissä jo sanoin, karhusta tuli minulla mieleen Akakabuto Hopeanuoli-sarjasta, oletko katsonut sitä? (Minulle näytettiin kyseistä sarjaa itse päiväkodissa ollessani! Kyseenalaistan kovasti omien lastentarhanopettajieni elokuvavalinnan, koska kyseisessä sarjassa koirat raatelee toisiaan ja karhut hyökkäilee ja kaikki kuolee ja kostaa ja tappaa... Sarja ei TODELLAKAAN ole mitään päiväkotimateriaalia! Ilmankos minulle on jäänyt karhustakin niin kovat traumat!) Sinun loppuratkaisusi metsänvartijoineen kuulostaa ihan mukiinmenevältä loppuratkaisulta - ainakin se olisi vähemmän traumaattinen. ;)

      Poista
    2. Pitänee katsoa jos kirjastosta tai kirjakaupasta löytyisi tuo kirja.

      Mäkin oon sinänsä kritiikkinen jatko-osista, etenkin niillä, jotka pilaavat alkuperäiset hahmot ja juonen, ja joissa haiskahtaa pelkkä rahatus. Poikkeuksia toki on, kuten Pieni Merenneito 2, Topi ja Tessu 2, Bernard ja Bianca Austraaliassa, Tiikerin oma elokuva, Nalle Puh ystävää etsimässä ja Jafarin Paluu, jotka on omasta mielestäni hyvin toteutettuja jatko-osia, vaikka joissakin haiskahtaakin rahastus. Ja kysehän on toki mielipiteestä^^.
      Juu, olen katsonut, ja olen myös suuri Hopeanuoli-fani. Onneksi en sentään ollut ihan pieni, kun näin sitä ekaa kertaa, leikattuna versiona, sillä itsekkin olisin kai järkyttynyt kaikesta verestä, kuolemasta ja kauhut olisi kai pelottanut minuakin. Mutta leikkaamaton vasta raaka on, ja suosittelen sen katsomista omalla vastuullaan, vaikka siellä selvennetäänkin jotkut leikatussa versiossa epäselväksi jäänneet kohdat.
      Mutta niin, kyllä minustakin se Karhu on kun Akakabuto, mutta ihme kyllä, mä en oo koskaan pelännyt sitä, edes päiväkoti-ikäisenä. Silti pelkäsin pienenä tiettyjä kohtauksia kuten jätti-Ursulaa, ja jopa Nalle Puhin Möhköfantit ja Tärpät laulua, mutten kuitenkaan pelännyt Ratiganin rottahahmoa, vaalenpunaisia elefanttejaDumbosta, Monstroa Pinokkiosta, tai edes Hiidenpataa XD Mulla oli lapsena kummallisia pelkoja.

      Poista