Hiidenpata - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Taran on köyhä sikopaimen, joka elää metsän laidassa sijaitsevassa mökissä Dallben-velhon kanssa ja hoitaa Hennikki-sikaa. Taran haaveilee seikkailuista ja ritarina olemisesta. Eräänä päivänä Taranin seikkailu saa alkunsa, kun Hennikki alkaa panikoimaan. Tällöin Dallben selittää Taranille, että Hennikki on ennustajasika, joka tietää kaiken. Hennikki kertoo ennustuksessaan velholle, että paha Hornansarvi on saanut tietää Hennikin lahjasta. Hennikin avulla Hornansarvi aikoisi löytää Hiidenpadan, padan, jonka avulla Hornansarvi saisi itselleen voittamattoman kuolleiden armeijan. Dallben ei voi sallia tätä ja hän lähettää Taranin kauas pois piilottamaan Hennikin Hornansarven ulottumattomiin. Matkallaan kauas pois Taran törmää Purriin, ja otus hämää Tarania niin, että Hornansarven traakit (=lohikäärmeet) saavat napattua Hennikin itselleen. Traakit vievät sian linnaan, ja Taranin on pakko lähteä traakkien perään pelastamaan Hennikki Purrin varoitteluista huolimatta. 

Taran pääsee linnan sisään helposti ja hän tarkkailee, kuinka Hornansarvi kiristää tietoa Hiidenpadan sijainnista Hennikiltä. Taran saa napattua Hennikin ja lähtee tämän kanssa pakoon, mutta pakomatka päättyy linnan muurille. Hennikki pelastuu hyppäämällä muurilta vallihautaan, mutta juuri ennen Taranin hyppyä Hornansarven palvelijat saavat tämän kiinni. Niin Taran lukitaan tyrmään. Pojan menettäessä kaiken toivonsa tyrmän lattiasta aukenee salaluukku, josta sisään tyrmään astuu prinsessa Elena lumotun valopallonsa kanssa. Yhdessä nuoret päättävät paeta linnasta, ja he lähtevät etsimään pakoreittiä linnan sokkeloisiin kellareihin. Toisesta vankityrmästä Taran ja Elena vapauttavat Harpisti Harpon, joka liittyy heidän seuraansa. Linnan alta muinaisesta haudasta Taran löytää vielä taikamiekan, joka tulee pian tarpeeseen. Hornansarven kätyrit nimittäin huomaavat vankiensa paon ja lähtevät jahtaamaan näitä. Taranin taikamiekka kuitenkin pysäyttää kaikki nuolet ja murtaa tavallisten miekkojen terät niiden osuessa taikamiekkaan. Kolmikko pääsee pakenemaan linnasta metsään, mutta Hornansarvi lähettää heidän peräänsä traakit vahtimaan kolmikon liikkeitä. 

Metsässä Elena, Taran ja Harppo törmäävät taas Taranin jo aiemmin tapaamaan Purriin. Taran syyttää Purria pelkurimaisuudesta, koska hän ei uskaltanut lähteä Taranin kanssa linnaan. Syyllisyydentunnossaan Purri johdattaa Taranin Hennikki-possun jäljille. Jäljet johtavat lammikon luo, joka vetäisee yllättäen koko seurueen sisäänsä vesipyörteen avulla. Selviää, että lammen alla asuu keijukaisia, jotka tietävät Hiidenpadan sijainnin. Samaan lampeen on tippunut myös Hennikki-possu! Taran päättää, että hän etsii Hiidenpadan käsiinsä ennen Hornansarvea ja tuhoaa koko padan, ettei Hornansarvi pääse toteuttamaan ilkeää suunnitelmaansa. Taranin oppaaksi keijut lähettävät pahansisuisen Doli-keijun. Hennikki jää muiden keijujen kanssa turvaan lammen alle Taranin, Elenan, Harpon, Purrin ja Dolin lähtiessä etsimään Hiidenpataa. 

Doli johdattaa Taranin kumppaneineen Morwan soille ja siellä asuvien noitien mökkiin. Mökki on täynnä sammakoita, mutta myös erilaisia patoja, joista Taran yrittää löytää juuri sen oikean. Etsintöjen ollessa käynnissä kolme noitasiskosta palaavat kotiinsa ja suuttuvat tunkeilijoille. Suuttumuksessaan noidat muuttavat Harpon sammakoksi. Yksi noidista kuitenkin ihastuu Harppoon ja muuttaa tämän takaisin ihmiseksi. Taran kysyy noidilta Hiidenpadasta, ja noidat kertovat omistavansa sen. He vaihtavat padan Taranin omistamaan taikamiekkaan, vaikka Taran luopuukin aarteestaan pitkin hampain. Noitien mökin alta maan pinnalle nousee järkyttävän kokoinen Hiidenpata. Noidat kertovat padan tuhoutuvan vain silloin, jos joku elävä olento kiipeää padan sisään omasta vapaasta tahdostaan. Samalla vapaaehtoinen kuitenkin menettää henkensä. Tämän sanottuaan noidat katoavat käkättäen tuuleen ja Doli lähtee pettyneenä takaisin muiden keijujen luo. Taran, Elena, Harppo ja Purri jäävät voimattomina istumaan padan viereen. Siitä asennosta Hornansarven palvelijat löytävät nelikon ja vangitsevat heidät lukuun ottamatta Purria, joka kerkeää paeta paikalta. Traakit ottavat Hiidenpadan ja vangit mukaansa Hornansarven linnaan.

Linnassa tyytyväinen Hornansarvi heittää Hiidenpataan luurangon, ja tämän teon vaikutuksena kaikki Hornansarven keräämät ruumiit heräävät henkiin ja lähtevät marssimaan linnasta ulos herransa käskyjä toteuttamaan. Silloin Purri pääsee kahlittujen ystäviensä luo ja vapauttaa heidät. Taran päättää, että hänen on hypättävä Hiidenpataan, jotta pahuus saataisiin loppumaan. Ennen kuin Taran kerkeää tehdä mitään asian suhteen, on Purri jo hypännyt Hiidenpataan, sillä hän haluaa uhrautua Taranin puolesta. Purrin kadottua padan sisään kuolleiden armeija lakoaa maahan ja Hiidenpata alkaa vetää sisäänsä materiaa mustan aukon voimalla. Hornansarvi lähtee katsomaan, miksi hänen suunnitelmansa on mennyt myttyyn, ja hän näkee vapaan Taranin padan vierellä. Hiidensarvi yrittää kumota Taranin padan imevään kitaan, mutta päätyykin lopulta pataan itse näin kuollen. Taran, Elena ja Harppo pääsevät pakenemaan veneellä linnasta juuri ja juuri ennen sen luhistumista. 

Kolmikko ajautuu rantaan, ja rantaan ajelehtii myös Hiidenpata. Morwan noidat ilmestyvät tyhjästä ja aikovat viedä Hiidenpadan, mutta Harppo estää noitien aikeet. Harppo sanoo, ettei Hiidenpata lähde mihinkään ilman vaihtokauppaa. Noidat ehdottavat vaihtavansa taikamiekan takaisin padasta, mutta Taran sanoo, että haluaa mieluummin ystävänsä Purrin takaisin. Niin noidat vievät padan ja maahan ilmestyy hervoton Purri. Taran nostaa ystävänsä käsivarsilleen ja alkaa itkeä lohduttomasti menetyksensä johdosta. Samassa Purri kuitenkin avaa silmänsä virkeänä ja kaikki iloitsevat! Purri jopa saa Taranin ja Elenan pussaamaan toisiaan. Lopulta kaikki lähtevät kohti Taranin kotia, jossa Dallben, Doli ja Hennikki odottavat jo heitä. 

Hiidenpata-elokuva perustuu Lloyd Alexanderin kirjoittaman viisiosaisen fantasiasarjan kahteen ensimmäiseen kirjaan; Kolmen kertomukseen ja Hiidenpataan. Kolmen kertomus alkaa siitä, mistä elokuvakin: Taran on sikopaimen, joka haaveilee seikkailuista. Samassa kirjassa Taran etsii Hennikki-sikaa, tapaa Elenan erään noidan vankilassa ja käy keijujen luona. Kirjassa Elena on noidan siskontytär, joka tuntee linnan kaikki salaisuudet. Kirjasta Hiidenpata elokuvaan on otettu Hiidenpadan etsintä ja noitien luona vierailu. Kirjoissa Hornansarvi on vain pääpahiksen alaisuudessa toimiva sotapäällikkö ja pääpahis Arawn omistaa jo kuolleiden armeijan, jolla terrorisoi Prydainia. Hiidenpata on vain väline, jolla armeija saadaan hävitettyä. Kirjasarjan jatko-osissa Taranin seikkailut jatkuvat, ja hän mm. auttaa Elenaa tämän hovikoulutuksessa, etsii omaa itseään ja tietoa esi-isistään ja ottaa osaa viimeiseen taisteluun Arawnia vastaan. Jos oikein muistan, niin viimeiset osat kirjasarjasta ovat todella synkkiä ja surullisia verrattuna ensimmäisiin. Nähdessään Disneyn version Hiidenpadasta kirjailija Lloyd Alexander sanoikin, ettei siinä ole mitään yhtäläisyyksiä hänen kirjoihinsa. 

Disneyn studiot ostivat oikeudet Lloyd Alexanderin kirjoittamaan Prydainin kronikat -kirjasarjaan vuonna 1971. Oikeudet saatuaan studio alkoi suunnitella eeppistä tarinaa, josta piti valmistuttuaan tulla uuden sukupolven animaattoreiden Lumikki. Suunnitelmat menivät hieman pieleen. Ennen elokuvan julkaisua Disneyn studioilla oli tapana esittää tiettyyn pisteeseen valmiiksi saatu elokuva koeyleisölle, jotta he näkisivät, miten yleisö reagoisi heidän tekeleeseensä. Hiidenpadan esityksessä yleisö reagoi varsin voimakkaasti elokuvassa nähtävään kuolleiden armeijaan – äidit lähtivät suuttuneina taluttamaan itkeviä lapsiaan ulos teatterista. Tästä johtuen ja elokuvan pituuden takia Hiidenpadasta poistettiin yhteensä 12 minuutin verran animaatiota. Poistettujen kohtauksien seassa oli pelkoa aiheuttavia asioita, kuten kuolleiden armeijan pahuuksia (mm. miehen kaulan katkaisu) ja Taranin aiheuttamia tappoja Hornansarven linnasta paetessa. Poistetuissa kohtauksissa oli ”säädyttömyyttä” Elenan esiintyessä revityssä ja paljastelevassa mekossa, mutta pois heitettiin myös keijukaisten maailman esittely. Keijukaiskohtaukseen keijujen joukkoon on muuten eksynyt aiemmasta Disneyn klassikosta Helinä-keiju! Hiidenpata sai lopulta ensi-iltansa vuonna 1985, ja se epäonnistui täysin. Disney sai elokuvasta vain vähän lipputuloja verrattuna siihen rahamäärään, mitä se oli elokuvaan pistänyt. Elokuvaa pidettiin todella synkkänä ja pelottavana, ja se onkin ensimmäinen Disneyn animaatio, joka sai ikäsuosituksekseen PG (= saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia). Suomessa elokuvan ikäraja on 7 muiden klassikoiden ollessa sallittuja tai K3:a. Studiot pettyivät elokuvan menestykseen kovasti, ja se julkaistiin VHS:nä vasta vuonna 1998 (DVD:llä vuonna 2000), 13 vuotta elokuvan teatterijulkaisun jälkeen. Kaikesta huolimatta Hiidenpata on Disneyn klassikko numero 25. 

Hiidenpadan päähenkilönä on Taran, nuori sikopaimen, joka haaveilee ritarin elämästä seikkailuiden kera. Taran on perinteisistä elokuvien sankariaineista tehty, ja elokuvan alusta asti hänen tietää olevan se hyvä ja voittava osapuoli. Taran on valmis jopa uhraamaan oman henkensä yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Silti Taran osaa olla äkkipikainen ja sanoo asioita miettimättä niitä ensin, mikä kertoo vain siitä, että Taran on vielä nuorison edustaja. (Tosin on moni aikuinenkin äkkipikainen ja ajattelematon, mutta silti!) Taran hoitaa Hennikki-possua, joka osaa ennustaa, mitä muualla tapahtuu juuri nyt. Hennikkiä sanotaan ennustajaksi, mutta ainakaan elokuvassa hän ei näytä tulevaisuuden tapahtumia. Hennikin omistaja ja Taranin isähahmo on Dallben, vanha velho, joka salaa taitonsa ja tekeytyy tavalliseksi maalaiseksi. Hornansarven tyrmissä Taran tapaa Elenan, nuoren ja uteliaan prinsessan. Elena on hyvin perinteinen naishahmo, joka on kovin ystävällinen, avulias ja tunteensa herkästi näyttävä. Elena myös loukkaantuu kovin helposti. Elena tunnetaan englanniksi nimellä Eilonwy, mutta suomalaiseen versioon neidon nimikin on suomalaistettu. (Niinpä vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -teksteissä esiintyy Eilonwy, ei Elena. Älkää siis hämmästykö nimen muutosta, kyseessä on vain minun sekoiluni.) Samaisissa tyrmissä Taran tapaa myös Harppo-Harpistin. Harppo on vanhan ajan trubaduuri, joka kiertelee pitkin maita laulaen kauniita lauluja – tosin Harppon tapauksessa laulut eivät niin kauniita ole. Harpolla on mukanaan taikaharppu, josta katkeaa kieli aina, kun trubaduuri yrittää valehdella. Elokuvassa näin käy aika usein. Harppo itsessään on kovin mukavuudenhaluinen, säikky ja pelkurimainen vanha mies, josta tositilanteen tullen löytyy kuitenkin sisua. Kolmas Taranin seurueeseen kuuluva jäsen on Purri-otus, joka on jonkinlainen koiran, kissan ja siivousmopin yhdistelmä. Kirjassa Purri on vain karvainen ihminen, mutta Disneyn versiossa hänestä on tehty söpömpi otus. Jos mahdollista, Purri on vielä Harppoakin pelkurimaisempi otus, sillä hän karkaa tiehensä aina vaaran ilmestyessä paikalle. Purri ajattelee vain omaa napaansa, ja varsinkin mahaansa. Elokuvan lopussa Purri kuitenkin yllättää kaikki urheudellaan ja epäitsekkyydellään. 

Hiidenpadassa esiintyy kenties Disneyn historian pelottavin, tai ainakin yksi pelottavimmista pahiksista. Pahiksena toimii julma Hornansarvi, joka haluaa vallata koko maailman kuolleiden armeijallaan. Jo pelkkä Hornansarven ulkonäkö on painajaisia aiheuttava; Hornansarvi on synkkään kaapuun pukeutuva luurankopäinen hahmo, jonka päästä kasvaa härkämäiset sarvet. Sinällään Hornansarvi ei elokuvassa mitään kauhean pahoja tekoja tee, muuta kuin vangitsee porukkaa ja kuristaa alaisiaan. Ulkonäkö riittää kuitenkin tekemään Hornansarvesta todella pahan pahiksen. Pelottavuutta hahmoon lisää vielä hänen luomansa kuolleiden armeija, joka koostuu mädäntyneistä luurangoista. Hornansarven läheisin kätyri on pieni vihreä mies (Wikipedian mukaan Rääppä), joka yrittää maanitella itsensä koko ajan herransa suosioon, mutta joka samalla kärsii kaikista pieleen menneistä yrityksistä. Tuntuukin siltä, että Rääppä on pakotettu toimimaan Hornansarven palvelijana. 

Hiidenpadassa osa hahmoista (lähinnä hyvikset) on selkeästi tunnistettavia Disneyn hahmoja, mutta joistain hahmoista on tehty liian pahan näköisiä. Elokuvan taustat ovat myös poikkeavaa Disneyn muihin klassikoihin verrattuna, sillä ne ovat niin synkkiä ja tummia väriltään. Hiidenpata erottuukin muista klassikoista juuri tämän synkkyytensä takia. Elokuvassa yhtenä animaattorina toimi muuten Tim Burton! Tämän elokuvan jälkeen Burton siirtyi omien elokuviensa pariin, sillä hänen tyylinsä ei oikein istunut Disneyn tyyliin. 

Hiidenpata on elokuva, jossa tapahtui paljon ”ensimmäisiä asioita”. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen animaatioelokuva, jossa käytettiin apuna tietokoneanimaatiota. Tietokone loi erikoistehosteita kupliin (keijujen luona), veneeseen ja itse Hiidenpataan ja sen ympärillä leijuvaan sumuun. Hiidenpata oli myös ensimmäinen Disneyn elokuva, jossa esiintyi nyttemmin kaikille tuttu Walt Disney Pictures -logo (valkoinen Prinsessa Ruususen linna sinisellä taustalla). Hiidenpata oli ensimmäinen Disneyn klassikoista, jonka lopussa ei lukenut ”The End”, vaan lopputekstit alkoivat suoraan tarinan loputtua. Tulevissakaan Disneyn klassikoissa ”The End”:iä ei näy lukuun ottamatta paria poikkeusta (Mestarietsivä Basil Hiiri, Aladdin ja Notre Damen kellonsoittaja). Kaikkien edellä olevien seikkojen lisäksi Hiidenpata oli myös ensimmäinen Disneyn klassikko, joka ei ole musikaali. Hiidenpadassakin toki taustamusiikkia esiintyy, mutta hahmot tai taustakuoro eivät yhtäkkiä ala laulamaan ja kertomaan tunteitaan muille. 

Hiidenpadan juoni on melko sekava. Elokuva aukeaa varmasti paremmin niille, jotka ovat lukeneet Lloyd Alexanderin kirjat, vaikkei elokuva kirjoille niin kovin uskollinen olekaan. Tuntuu, että käsikirjoittajat ovat ottaneet elokuvaan kirjoista vain yksittäisiä kohtauksia ja elementtejä, jotka ovat kursineet kokoon heikohkosti. Esimerkiksi Taranin taikamiekka jää melko turhaksi esineeksi tai varsinkin Elenan taikapallo. Mikä tämä Elenan taikapallo edes on, miksi se vaihtaa väriään ja miksei Taran ihmettele palloa ollenkaan? Elokuvan lopussa pallo tuntuu kaiken lisäksi kadonneen Elenan viereltä. Kenties Morwan noidat varastivat sen. Harpon taikaharpun toimintaa ei myöskään selitetä elokuvassa, mutta tarpeeksi fiksu tai kirjat lukenut katsoja hoksaa, että kielet katkeilevat Harpon värittäessä totuutta. (Itse kuulun jälkimmäisiin.) Kaiken lisäksi elokuvan hahmot jäävät katsojalle hieman etäisiksi. Tuntuu, että hahmojen persoonallisuutta ei ole mietitty loppuun asti eikä niihin voi kovin helposti samaistua. 

Tietyistä puutteistaan huolimatta Hiidenpata on todella jännittävä elokuva, joka pitää katsojan otteessaan. Juonen epäloogisuudet eivät haittaa, kun yhtäkkiä kuvaruudun täyttää pelottavan Hornansarven leimuavat silmät. Siinä vaiheessa katsoja haluaa vain äkkiä päästä tuosta painajaisesta eroon. Hiidenpata on elokuva, jota en herkimmille katsojille suosittelisi, enkä kyllä alle 9-vuotiaille lapsillekaan. Elokuvan kauheuksista saa nimittäin todella helposti painajaisia, ja ainakin seuraavana yönä nukahtaminen viivästyy luurankomaisten hahmojen pyöriessä mielessä. Hiidenpata on kuitenkin erilaisuudestaan huolimatta tärkeä osa Disneyn klassikoita, josta Disneyn studiot ovat varmasti oppineet paljon. Ja sitä paitsi eikös erilaisuus ole rikkautta?

”Olet ihana!”
”Ja töykeä myös!”
- Elena ja Purri 

(Anteeksi pitkä teksti, mutta Hiidenpata on elokuva, jonka arvostelun kirjoittamista odotin kauan. Ja arvostelu oli tosi kiva kirjoittaa! Seuraavaksi alan odottaa Pienen merenneidon arvostelua, johon ei ole enää montaa elokuvaa välissä! Hii!)