Magic mirror on the wall... 2.

Tervetuloa taas supersuositun Ken on maassa kaunehin? -kisan pariin!!!! Jee!!!! Töttöröö!!!! Ensimmäisen viikon pudotus oli todella tiukka. Kolme neidoista sai saman verran ääniä. Yhteismäärä ääniä syntyi sen takia, että pari äänestäjäämme käyttivät hyväkseen sääntöä: "Sama äänestäjä saa äänestää niin monta kertaa kuin haluaa." Tuomari ottaa asiaan liittyviä valituksia vastaan, mutta antaa vastaukseksi takaisin: voi voi! Nyt ollaan julmana. :) Ja tuomari haluaa vielä sanoa sen, että yksi kommentti lasketaan aina yhdeksi ääneksi, vaikka siinä lukisikin useamman äänestäjän nimi. Sitten palataan asiaan: pudotusuhan alle joutuivat Charlotte, Nakoma ja Kida. Tippuja arvottiin rehellisellä paperi-arvonnalla. Ja ensimmäinen putoaja tänä vuonna on..... Kida!

Kida on yllätysputoaja, hänen veikattiin pääsevän hyvin pitkälle kisassa. Miltä nyt tuntuu, Kida? "Olo tuntuu todella kurjalta. Minusta tuntuu, että en vielä päässyt näyttämään kykyjäni tässä kisassa. Toisaalta nyt voin palata takaisin Atlantikseeni, eikä minun tarvitse koko ajan vastata toimittajien kysymyksiin kaupungistani. Lopuille kilpailijoille toivotan onnea. Ja kyllä se päivä paistaa risukasaankin!" Kiitos osallistumisestasi, Kida.

Ja nyt tähän viikkoon ja paljon iloisempiin tunnelmiin, kirjaimellisesti. Tällä viikolla kilpailijoista on otettu kuva, jonka pitäisi kuvata iloa. Samalla harjoittelemme hymyä, joka on hyvin tärkeä apuväline näissä kisoissa. Kuvien yhteydessä kilpailijattaret kertovat meille mielestään hyvän vitsin. Arvostelussa tuomari ei puutu millään lailla vitsien laatuun... joten anteeksi jo valmiiksi.

Lontoon Anitan vitsi kuuluu näin: "Mitä eroa on mustilla ja kirjavilla kanoilla? ... Musti on koira. Hahahaa!" Vai harrastaa Anita sanavääntelyä Fingerporin tapaan...

Viime viikon kuvaan verrattuna Anita oikein säteilee tässä kuvassa. Hymy näkyy leveänä ja kauniina, kannattaisi hymyillä useammin! Tehtävänanto tuli täytettyä siis oikein hyvin! Näemme kuvasta, että Anita pitää silmälaseja silloin tällöin, ja ne ovat mielestäni oiva lisä kuvaan. Tosin toinen sanka osuu Anitan poskeen, joten lasit saisivat olla hieman alempana. Huomaamme, että Anitalla on taas silmät kiinni. Tässä kilpailussa emme ole vielä päässeet näkemään hänen silmiensä väriä, joten olisiko aika aukaista silmät ensi viikolla? Kaiken kaikkiaan kuva on oikein iloinen ja tyylikäs.

Eilonwyn lempivitsi on: "Mikä on hitauden huippu? ... Kun etana jarruttaa kaarteessa. Hihhii!"

Eilonwyn kuva on oikein herttainen. Nyt häntä on ihan pakko verrata edelliseen kilpailijaan, sillä kuvat ovat hyvin samantapaiset. Johtuuko tämä siitä, että molemmat neidot ovat kotoisin Isosta-Britanniasta? Hmm... Eilonwyn hymy, tai pitäisikö sanoa nauru, on ihanaa katseltavaa. Neidon käsi on menossa suuta kohti, kenties tarkoituksenaan peittää se, niinkuin kunnon hovietikettiin kuuluu. Sormet on aseteltu hienostuneeseen asentoon. Eilonwyn silmät ovat kiinni, mutta ehkä se kuuluu nauramiseen. Tosin minä kyllä aina nauran silmät auki... Hieno kuva!

"Olipa kerran sokea, kuuro sekä hullu, joka oli joutunut pyörätuoliin. He löysivät yhdessä pullon, josta ilmestyi henki! Henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen. Ensin toivoi sokea, ja hetken kuluttua hän huusi: -Minä näen, minä näen! Sitten toivoi kuuro, ja hetken kuluttua hän huusi: -Minä kuulen, minä kuulen! Viimeisenä toivoi hullu ja hetken kuluttua hän huusi: - Nastarenkaat, nastarankaat! Hehheh!" Näin meille kertoi Merida. 

Meridan punaiset kiharat valloittavat jälleen kaikki, ah! Kuvassa Merida näyttää kävelevän oikein päämäärätietoisesti eteenpäin selkä suorana ja pää pystyssä. Mutta missä on hymy? Jos oikein tarkasti katsoo, voi kuvassa kuvitella olevan pienen, vinon hymyn, mutta kokonaisuutta katsottaessa Merida näyttää aika vakavalta. Kuvakulma ei myöskään ole se kaikkein edustavin. Nyrkissä heiluvat kädet antavat myös aika maskuliinisen kuvan tytöstä. Neidon silmät ovat auki, mikä on hyvä se! Meridan hiukset pelastavat kuvasta paljon, mutta silti kuva ei ole tehtävänannon mukainen. Aijaijai...

 
Giselle halusi jakaa meille seuraavan vitsin: "Mitä eläintarhan eläintenhoitaja sanoi, kun karhu karkasi? ... Nyt minua kohtasi otsonikato! Hiiiihihiii!" 

Palaamme taas silmät-kiinni -kuviin. Tässä kuvassa Giselle hymyilee kauniisti suu kiinni. Hänen hymynsä näyttää hyvin autuaalta. Suurin ihmetyksen aihe kuvassa ovat kaksi sinistä kiveä, joita Giselle pitää kädessään. Ovatko ne timatteja? Niistäkö Giselle iloitsee? Jos näin on, on tällä tytöllä jotain vikaa arvojen kanssa. Hän voisi miettiä, voisiko kuvan tehdä ilman lisämateriaalia. Gisellen olkapäät ovat todella jännittyneet tässä kuvassa, mikä näyttää hieman ahdistavalta. Toisaalta voi ajatella, että tyttö on niin iloinen, että olatkin jänittyvät. Ilme on oikein ihana, mutta ruumiinkielessä on vielä parantamisen varaa. 

Kevättären vitsi kuuluu näin: "Mehetsän laidassa näkkyy paljon eläinten jälkiä, mutta ihitse eläimistä ei näy jälkeäkään." Tästäpäs saimme pohtimisen aihetta. 

Kevätär on kuvassaan todella onnellisen näköinen, ja hän suorastaan säteilee (tai havisee) onnea. Hengettären suu on apposen auki ilosta, ja myös hänen ilonsa näyttää hyvin autuaalta. Hengettärellä on se etu tässä kilpailussa, ettei hänen ruumiistaan saa aina selvää (esim. missä asennossa se on), joten tässäkään emme voi alkaa arvioimaan hänen kehonkieltään. Toisaalta tämä asia on aika pelottava! Joka tapauksessa kuva on oikein onnistunut, ja oikein vihreä. 

"Miksi blondi hiipi varpaillaan lääkekaapin ohi? ... Ettei hän herättäisi unipillereitä." Tällaisen vitsin kertoi Esmeralda. Yrittääköhän hän blondi-vitsillään vihjata jotain...???

Esmeralda jatkaa korvakoru-linjaansa vain yhdellä renkaalla. Tosin kuvassa näyttää siltä, että toisessa korvassa roikkuisi vaaleanpunainen kangas, mutta oikeasti hän on tuolla kankaalla sitonut hiuksensa kiinni. Hämmentävää kuitenkin... Kuvassa Esmeralda ehkä hymyilee hieman, mutta hymyä ei juurikaan näy, niin vieno se on. Kaipaisimme suurempaa iloa! Esmeraldan kulmakarvat ovat ylhäällä, joka viestii hämmennystä. Toisaalta hän näyttää kuvassa hyvin ylimieliseltä. Hmm... Pitäisikö Esmeralda ristiä tämän vuoden monien ilmeiden neidoksi? Aika huono suoritus Esmeraldalta tällä viikolla. 

 
Nanin vitsi on: "Mitä tapahtuu, kun koivu kaadetaan? ... Tulee jäähy! Hehheh!" Jaaha. 

Nanin ilme näyttää hyvin kärsivälle tässä kuvassa. Hymy on ilmiselvästi pakotettu naamalle. Toisaalta ilme näyttää myös selittelevälle. Viime viikon kuva olisi ehkä sopinut paremmin hymykuvaksi. Tulemme siis siihen tulokseen, että jos Nani yrittää hymyillä, ei hymystä meinaa tulla mitään. Sen sijaan hän hymyilee nätisti huomaamattaan. Parannettavaa on. 

Helinä kertoi meille tällaisen vitsin: "Epäonnistuitko laihdutuskuurissa? Joo, läskiksi meni. Hih!" Voi ei, ei kai tästä voi päätellä olevan liikkeessä anorektikkoja? 

Helinä näyttää todella iloiselta tämän viikon kuvassa. Hän joutuu oikein pitelemään mahastaan kiinni, koska näyttää nauravan niin lujaa. Naurun voimasta pääkin on retkahtanut taaksepäin. Helinä näyttää muille kilpailijoille, mitä tämän viikon aiheella haettiin, mitä se oikea ilo on. Ottakaa mallia, Merida ja Esmeralda! Hienoa, Helinä! 

Nakoman vitsi kuuluu näin: "Mies yritti iskeä upean näköistä blondia baaritiskillä, mutta baaritiski oli niin painava, ettei hän jaksanut edes kohottaa sitä." Justiinsa. 

Tämän viikon kuvassa Nakoman hymy näyttää aidommalta viime viikon yritykseen verrattuna. Toisaalta tässäkin kuvassa hymy on jotenkin omituinen, eikä siitä ulotu katsomoon samanlainen tunne kuin Helinän kuvasta. Nakoma pitää taas toista kättään korkealla ilmassa, onkohan se joku hänen tavaramerkkinsä? En oikein tiedä, miten Nakomaa arvostelisin, mutta ei kuva kyllä mikään mestariteos ole. Kuva on siis mitäänsanomaton.

 
Charlotte La Bouffin vitsi kuuluu näin: "Tiedätkö, mikä on napajäätikön seksikköin eläin? ... Stringviini! Hahhahhaaaaa!" Ookkei. 

Charlotte on hyvin naisellinen tässä kuvassa, ja hän näyttää ilonsa koko kehoaan hyväksi käyttäen. Kädet on nostettu innokkaasti ilmaan ja suupielet ovat melkein korvissa asti. Kuvaa voisi sanoa myös näyttäväksi sisääntuloksi, sillä Charlotte seisoo avonaisessa oviaukossa. Tällä kuvallaan Charlotte parantaa viime viikon suoritustaan huomattavasti! Tosin lantion kallistuma toiselle puolelle näyttää vähän pöhköltä ja epämiellyttävältä. 

 
Kettutyttömme Marian tahtoi kertoa meille tällaisen vitsin: "Kaksi mummoa meni mustikkaan. Toinen ei mahtunut. Hih!" 

Kuvassa Marian-neito nauraa vienosti, niinkuin kunnon linnanneidon sopiikin tehdä. Sormet on aseteltu hienostuneesti paikoilleen, ja yksi sormi on suun edessä ylhäistön tapaan. Marianin hymy on kaunis. Oikein onnistunut kuva kyseessä. 

 
"MacGyver meni nakkikioskille ja tilasi lihiksen. -Mitä mausteita laitetaan? kysyi myyjä. -Ei mitään, vastasi MacGyver. -Ihme mies, totesi myyjä. Aaahahaahahaaa!" Näin meitä ilahdutti Jane. 

Janekin on löytänyt oivasti ilon kuvaansa. Hänen hymynsä on todella nätti. Kuva on muutenkin parantunut paljon viime viikosta. Kuvan tausta on kuin Afrikan viidakosta, josta Jane on kotoisin. Jane istuu maassa polvillaan, ja hänen asentonsa näyttää oikein miellyttävältä. Oikein hyvä, Jane, jatka samaan malliin! 

Viimeisinpänä, muttei vähäisinpänä Jessien vitsi: "Miksi orava ei osannut ratkaista ristikkoa? ... Siinä oli sille liikaa pähkinää purtavaksi! Heeheheee!" 

Jessien hymy näyttää jotenkin... pelottavalle. Itse asiassa hyvinkin pelottavalle. En halua tietää,  mitä hän miettii katsoessani minua noin... On kuvassa pientä hymyäkin ehkä huomattavissa, mutta melko pientä sellaista. Jessie tuntuu työntävän päänsä kiinni kameraan, mikä vaikuttaa pöhköltä. Kuvan taustalla lymyilee vanha ukkeli, joka ei kyllä mielestäni saisi näkyä kuvassa. Aijai, koita nyt vaan parantaa Jessie, tai jäät vielä muiden jalkoihin! 


Tässäpä oli tämän viikon Ken on maassa kaunehin? -jakso. Kenellä mielestänne oli kaunein hymy? Äänestäkää kilpailijaa, jonka haluatte putoavan pois. Tapaamme jälleen viikon päästä. Siihen asti hei hei! 

Fantasia - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kolmas Disneyn klassikkoelokuva on valmistunut vuonna 1940, samana vuonna kuin Pinocchio. Fantasia oli Walt Disneylle todella tärkeä teos. Hän halusi, että samankaltainen teos eri sävellyksin olisi julkaistu joka vuosi, mutta tämä ei loppujen lopuksi mahdollistunut. Syynä oli ehkä se, että Fantasia ei menestynyt ilmestymisaikanaan teattereissa (mutta vuonna 1969 sen vastaanotto oli positiivisempi). Elokuva kuitenkin voitti vuonna 1942 tekniikka-Oscarin. Fantasia sisältää monta animaatiota, jotka on animoitu tiettyjen sävellysten perusteella. Animaatiot perustuvat siis siihen näkymään/mielikuvaan, joka animaattoreille on tullut heidän kuultuaan musiikin. Osa tarinoista on abstrakteja kuvia, joissakin mukana kulkee tarina. Jokainen animaatio kestää n. 10 minuuttia, koko elokuvan pituus on 119 minuuttia. Kaikkiaan 8 eri animaatiota juonnetaan aina erikseen ihan elävien ihmisten kanssa. Elokuvan keskellä on myös väliaika. Seuraavaksi kerron jokaisen tarinan juonen lyhyesti. 

Toccata ja fuuga d-molli (J.S.Bach): Ensimmäinen animaatio on abstraktia taidetta. Animaatiossa viisi viivaa, joita voisi kuvitella viulun kieliksi, maalaavat erilaisia kuvia esille. Välillä viivat näyttävät liikkuvan dyynejä pitkin, välillä ne leijuvat taivaalla. Tosin ennen kuin abstrakti taide alkaa, esitetään tarinassa varjokuvia orkesterin soittajista. 

Pähkinänsärkijä (P.Tsaikovski): Tässä teoksessa animaatio-aiheet vaihtuvat musiikin eri teemojen mukaan. Aluksi edessämme lentää keijuja, jotka tuovat ihanan timanttimaisen kasteen kukille, lehdille ja hämähäkinseiteille. Seuraavaksi kuviin astuu sieniä, jotka tanssivat hurjan tanssin. Sienet muistuttavat hyvin paljon kiinalaisia lakkeineen ja vinoine silmineen. Sienijoukosta erottuu yksi pieni sieni, joka ei osaa tanssia vielä kauhean hyvin. Sitten tanssin esittävät kauniit kukat. Kukkien jälkeen siirrytäänkin veden alle, jossa hyvin Cleomaiset (Pinocchiosta) kalat esittävät tanssia, ja kaunein kaikista on valkoinen kala. Sitten siirrymme taas kansainvälisiin tunnelmiin venäläisiltä näyttävien ohdakkeiden ja hollantilaisten tulppaanien tanssin muodossa. Viimeiseksi vuodenaika vaihtuu ruskakeijujen tuodessa syksyn, ja lopuksi lumikeijujen lennellessä alas taivaalta lumihiutaleiden hahmossa jäätä muodostamaan. 

Noidan oppipoika (P.Dukas): Noidan oppipoika on kenties Fantasian tutuin tarina. Oppipoikana häärii Mikki Hiiri, joka haluaa päästä työstään helpolla. Mestarinsa ruvetessa unille Mikki lainaa taikurin taikahattua, ja loihtii luudan kantamaan vettä kaivosta taloon hänen sijastaan. Mikki nukahtaa uneen, ja kun hän herää unesta, alkaa vesi lainehtia jo lattialla. Mikki hakkaa luudan pirstaleiksi kirveellä, mutta kaikista luudan sirpaleista kasvaakin täysikokoisia luutia, jotka jatkavat veden sisään tuontia. Juuri, kun talo on täysin veden vallassa ja Mikki meinaa hukkua, herää noita ja taltuttaa veden Mooseksen lailla. Mikki saa noidalta vihaisen katseen, ja Hiiri joutuu lopulta häpeillen hakemaan itse vettä kaivosta. 

Kevätuhri (I.Stravinski): Tämä tarina esittää maapallon synnyn. Kaikki alkaa avaruudesta, jossa kelluu nuori kivinen planeettamme Maa. Kuvakulma siirtyy maan pinnalle, jota moukaroivat meteoriitit ja jossa magma pulppuaa ja höyryä nousee. Jostain saapuu vesi, joka tyynnyttää magman. Tämä mahdollistaa elämän alun, ja pian vesissä uiskenteleekin soluja, joista kehittyy kaloja ja myöhemmin dinosauruksia. Animaatiossa esitellään kaikkia erilaisia dinosauruksia veden alla elävistä maan päällä kulkeviin ja ilmassa lenteleviin. Kaikista pelottavin on Tyrannosaurus Rex, jonka pelottavuutta ja voittamattomuutta kuvataan julmasti. On se Rexkin kuitenkin voitettavissa, sillä animaatio kertoo, kuinka planeetalle tuli kauhea kuivuus ja kaikki dinosaurukset kuolivat. Tarina loppuu siihen mistä alkoikin, eli maapallon kuvaukseen avaruudesta. 

Pastoraalisinfonia (L.Beethoven): Tässä tarinassa kuvat vaihtuvat taas musiikin teemojen mukaisesti. Tarina sijoittuu antiikin Kreikkaan Olympos-vuorelle, jossa aluksi näemme pienten faunien ja yksisarvisten leikkiä. Kuva vaihtuu pegasos-perheen kuvaamiseen, ja näemme heidän liitävän ilmassa kauniisti. Pegasoksia seuraa kentaurit. Näemme naiskentaurien laittautuvan kauniiksi, ja mieskentaurien saapuvan heidän luokseen. Pienillä amoreilla on näppinsä pelissä kentauri-sukupuolten yhteen saattamisessa. Kohta paikalle saapuu viininjumala Bacchus, joka järjestää hurjat alkoholipitoiset bileet. Juhlat loppuvat kuitenkin nopeasti, sillä Zeus alkaa viskellä salamoita ympäri Olymposta. Lopulta Zeus nukahtaa ja myrsky laantuu. Sitten toinen jumala maalaa taivaalle sateenkaaren ja kolmas tuo paikalle yön. 

Tuntien tanssi (A.Ponchielli): Jälleen kerran kuvat vaihtuvat musiikin teemojen mukaan. Animaatio kertoo eri eläimistä, jotka tanssivat balettia. Aluksi tanssivat strutsit, jotka luonnehtivat aamua. Sitten tanssii virtahevot, jotka luonnehtivat päivää. Yksi virtahepo, nimeltään Hyacinth, jää tanssimaan kaikkien loppujen esityksien ajaksi. Kolmanneksi tanssivat norsut, jotka luonnehtivat aamua. Neljäntenä tanssivat hyvin vampyyrimaisilta muistuttavat krokotiilit, jotka yrittävät syödä virtaheporaukan. Ilkeimmän johtaja-krokotiilin nimi on Ben Ali Gator. Krokotiileillä kuvataan yötä. Lopuksi kaikki eläimet tulevat tanssimaan yhdessä. Krokotiilit yrittävät syödä kaikki muut eläimet, mutta lopulta päivä ja valo voittavat! 

Yö autiolla vuorella (M.Musorgski) / Ave Maria (F.Schubert): Aluksi Musorgskin teos kertoo vuoren paholaisen heräämisestä yöllä. Tämä demoni manaa kuolleitten henkiä ”eloon”, ja kaikki henget saapuvat vuorelle viettämään julmia tanssiaisia. Aamun sarastaessa kirkon kellot alkavat soida, ja tämä ääni pelottaa henget ja demonin pois. Samalla alkaa Ave Maria. Kappaleen aikana huppupäiset ja valoa kantavat ihmiset kulkevat hyvin Prinsessa Ruususmaisessa metsässä kohti valoa ja aamua. 

Mielestäni elokuvan tarinoista ne, joissa on edes jonkinlainen juoni, ovat paljon parempia abstrakteihin kuviin verrattuna. Noidan oppipoika on tarinoista varmasti paras. Piirrosjälki eri animaatioissa on hyvää, mutta joistakin animaatioista huomaa, että ne on suhaistu vauhdilla. Luulisi, että näin lyhyisiin animaatiopätkiin viitsittäisiin panostaa! Alun perin elokuvaan piti ottaa mukaan myös Salvador Dalin ideoima animaatio, mutta idea kuopattiin. Myös Sibeliuksen Tuonelan joutsenta harkittiin yhden animaation taustamusiikiksi. Hyvä Suomi! 

Fantasian musiikki on kenties parasta elokuvassa. Klassisten säveltäjien mahtavat teokset osaavat antaa animaatioille sopivan tunnelman. Elokuvan musiikin soittaa Philadelphian orkesteri, ja kapellimestarina toimii Leopold Stokowski. Musiikki elokuvassa on täysin instrumentaalista viimeistä Ave Mariaa lukuun ottamatta. Kappaletta ei ole tietenkään ryhdytty suomentamaan, vaan se kuullaan kauniina alkuperäisversiona. 

Sanalla sanoen Fantasia on tylsä teos. Anteeksi. Fantasia on tehty taide-elämystä silmälläpitäen, ja se on ehkä liian ”kultturelli” minun makuuni. Elokuva kestää kaksi tuntia, ja on täten kaikista pisin Disney-elokuva. Elokuvan katsomiseen vaaditaan tietty mieliala, sitä ei voi katsoa vain viihtymisen ja ajan viettämisen toivossa. Idea on tietenkin mainio, mutta… Mielestäni animaatioiden välillä olevia juontoja ei tarvittaisi ollenkaan. Ne pidentävät elokuvaa ihan turhaan. Kaiken lisäksi elokuvan alussa ja lopussa ja väliajan molemmin puolin näytetään, kuinka ihmiset tulevat (/lähtevät) orkesteriin (/orkesterista), joka on täyttä turhuutta! DVD-versiossa ei mielestäni tarvitsisi olla edes sitä väliaikaa, tosin se on varmasti lyhyempi, mitä aikoinaan teattereissa. Tulenkin siihen tulokseen, että suosittelen Fantasiaa niille, jotka haluavat elämäänsä kulttuuria hieman orkesterissa käyntiä vastaavassa muodossa. Perinteisten Disney-elokuvien fanittajille Fantasia erottuu selvästi joukosta, mutta kuuluu silti Disneyn ihmeelliseen maailmaan tärkeänä osasena. 

Loppuun mielenkiintoista tietoa, jota löysin Internetistä elokuvaan liittyen. Alun perin Noidan oppipojassa oppipojan piti olla Lumikin Vilkas, mutta idea muutettiin Mikkiin Walt Disneyn päätöksellä. Animaation noidan sanotaan olevan Walt Disneyn esikuva, joka omaa joitain Waltin eleitä (kuten kulmakarvan kohottamisen). Animaattorit kutsuivatkin hahmoa nimellä Yen Sid. Ai mikä? Lukekaapa nimi takaperin…

Magic mirror on the wall... 1.

Tervetuloa mukaan seuraamaan vuoden 2012 Ken on maassa kaunehin? -kisaa!!!! Tänä vuonna luvassa on naurua, kauhua ja ihania kuvia. Uudella tuotantokaudella on mukana yhteensä 14 neitoa, joista vain yhdestä voi tulla kisan voittaja Tianan seuraajaksi. Tällä kertaa tuomarilla ei ole ennakkosuosikkia (kuten viime vuonna oli, köh köh...), joten kaikilla tytöillä on yhtäläiset mahdollisuudet voittoon! No niin oli kyllä viime vuonnakin mutta kuitenkin... Ja tänä vuonna olemme saaneet uuden valokuvaajan, joten kuvat ovat viime vuotta parempia! (Suomeksi: Anna on löytänyt mahtavan Disney-kuvasivuston!) Ennen varsinaisen kisan aloittamista kerratkaamme äänestysohjeet.

Ken on maassa kaunehin? -kisassa äänestätte te, arvoisat lukijat/katsojat. Joka viikko pudotamme yhden tytön kisasta pois. Kisassa äänestetään sitä tyttöä, jonka haluatte pois kisasta, josta ette pidä yhtään. Äänestäminen tapahtuu tekstien alla olevaan kommentointi-laatikkoon (jos se ei onnistu, voi tuomarille ilmoittaa tahtoessaan äänensä muilla keinoin, esim. sähköpostilla). Jos useampi tyttö saa yhtä paljon ääniä, pois lähtijä arvotaan rehdillä arvonnalla tuomarin kunniallisella avustuksella. Tuomari ei laske, kuinka monta kertaa tietty äänestäjä on äänestänyt, eli äänestää voi vaikka kuinka monta kertaa tahtoo! Eli äänestätte aina sitä tyttöä, jonka haluatte tippuvan.

Ja sitten itse kisan pariin! Hii! Kisa alkaa samalla tavoin kuin viime vuonna: kilpailijoista otettiin lähikuva. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvojen täytyy olla täydelliset, mutta kehoon ei kiinnitetä huomiota. Samalla tytöt esitellään kaikelle kansalle. Ja eiköhän astuta kuvien pariin!

Esmeralda saapuu kilpailuun Ranskan maalta, suoraan pääkaupungista Pariisista. Esmeralda edustaa kisassa mustalaisia, ja on tullut köyhistä olosuhteista. Esmeraldan motto on: "Kaikki on lapsia maan."

Esmeralda on ymmärtänyt kuvan aiheen täydellisesti. Hänen kasvonsa näyttävät mysteerisiltä: hieman vakavilta mutta kuitenkin hymyileviltä. Esmeraldan paksut mustat hiukset ovat aivan upeat! Korvakoru hieman mietityttää tuomaria: miksi sellainen on vain toisessa korvassa? Mutta todella onnistunut kuva!

Kida on kotoisin Atlantiksesta. Atlantiksen prinsessa ei kuitenkaan ala paljastamaan, missä tämä tarujen kaupunki sijaitsee, ettei kaupunki täyttyisi onnen onkijoista. Kidan motto on: "Kyllä se päivä paistaa risukasaankin."

Kidan vino hymy on hurmaava. Kidan valkoiset hiukset ovat erikoinen tapaus, hänen ikäisissä tytöissä tuon värisiä hiuksia ei kauheasti näe. Neidon meikki on erikoinen, ja se menee ihan poskelleen! Kidalla on Esmeraldan tavoin vain yksi korvakoru. Onkohan tämä joku uusi muoti-ilmiö, josta tuomarilla ei ole hajuakaan? Kidan hymy on ihana, mutta jotain kuvasta jää silti puuttumaan. Myös valaistuis on kummallinen, mutta siitä saamme syyttää valokuvaajaa.

Kisamme punapää Merida on kotoisin Skotlannista. Meridan isä on kuuluisa skotlantilainen heimopäällikkö. Isän lisäksi Meridan perheeseen kuuluu äiti ja kolmoispikkuveljet. Meridan motto on: "Jos voisit muuttaa kohtaloasi, tekisitkö sen?"

Ilmeisesti Merida on nyt kisassa muuttamassa kohtaloaan. Meridan punaiset, käkkärät hiukset hurmaavat kaikki katsojat! Ne ovat aivan ihanat! Tässä kuvassa Meridalla on hyvin vakava, ellei jopa vihainen ilme. Hymy olisi suotavaa tässä kisassa. Meridan oikea käsi näkyy kuvassa epämääräisessä asennossa. Kuvaaja olisi saanut rajata käden pois näkyvistä. Toisaalta Merida ei olisi saanut nostaa kättä niin ylös, että se voisi näkyä kuvassa... Hmm. Meridalla on vielä paljon parannettavaa!

Kisamme varmasti pienikokoisin osallistuja on keiju, jonka nimi on Helinä. Helinän paras kaveri on Peter Pan, ja hän asuu Mikä-mikä-maassa. Helinän motto on: "Lentää voit kauas pois, lentää voit!"

Helinän kasvokuvaan on tullut melkein koko kehokin, mutta se on ihan ymmärrettävää, sillä keiju on niin pieni. Helinä hymyilee kaunista ja leveää hymyä. Mutta miksi hän katsoo alaspäin pää kääntyneenä? Hän näyttää tässä asennossa vähän hassulle, ja vaarana on pelottava kaksoisleuka. Helinän kädet näyttävät käpäliltä, eivät siroilta käsiltä. Mutta hymy on kaunis.

Nakoma on viime vuonna kisassa kolmanneksi tulleen Pocahontasin paras ystävä. Hän osallistui jo viime vuonna pariin otokseen yhdessä Pocahontasin kanssa, ja nyt hän pääsee päätähdeksi. Nakoma on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja hän on intiaani. Nakoman motto kuuluu näin: "Luonto meidät ravitsee tahtiin rummun perinteen."

Nakoma näyttää hyvin intiaanilta kuvassa. Hän on valinnut kuvaan lisämausteeksi kepin, johon hänen vasen kätensä nojaa. Idea on ihan hyvä. Nakoman silmät näyttävät hymyilevän, ja suussakin on jo hymyn esimakua. Jokin suussa jää kuitenkin puuttumaan, ja hymy näyttää suun osalta hyvin väkinäiseltä. Nakoman hiusmalli on hyvin mielenkiintoinen, mutta makunsa kullakin.

Eilonwy on kotoisin Englannista. Hän on prinsessa, joka virui pitkään vankina Hornansarven vankityrmässä. Neito taitaa olla kisamme nuorin osallistuja. Eilonwyllä ei ole minkäänlaista mottoa. Höh.

Eilonwy katsoo kuvassaan oikein nätisti olkansa yli, ja hän hymyilee kameralle kauniisti. Eilonwyn suu on jäänyt vähän hassusti auki, mutta ei se haittaa mitään. Tytöllä on mielenkiintoinen kampaus, jossa on ihme leikkaus hiusten etuosastossa. Eilonwyllä on kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kuva, ja jäämme innolla odottamaan lisää.

Jessie on cowboy-tyttö, joka tulee suuresta Amerikan maasta. Jessie on lelu, joten hänellä on paljon näytettävää pärjätäkseen kilpailussa. Jessien motto on: "Hetket nuo mun sydämeni saa näin muistamaan."

Jessien vaatetuksesta näkyy selvästi hänen kansalaisuutensa ja alkuperänsä. Kenties asustetta voisi hieman muuttaa? Cowboy-vaatteet eivät vetoa millään lailla ainakaan minuun, lähinne ne tuovat ärsytyksen tullessaan. Jessien hymy on vino ja nätti, mutta silmät ovat hieman surullisen oloiset. Kokonaisuudessaan kasvojen ilme vaikuttaa vähän ylimieliseltä. Parannettavaa löytyy paljon!

Nani Pelekai on kansalaisuudeltaan myös amerikkalainen, mutta hänen kotipaikkansa on hieman eksoottisempi kuin Jessien. Nani asuu Hawaijilla yhdessä pikkusiskonsa Lilon kanssa. Nanilla on Lilon huoltajuus, ja hän työskentelee ravintolassa. Nanin motto on: "Lawe mai i ko papa he'e nalu." Mitähän sekin tarkoittaa???

Nanin kulmakarvat ovat samalla tavalla vinossa kuin Jessien. Onkohan tämäkin taas jokin uusi villitys? Nani kyllä vaikuttaa hymyssään ja kulmakarvoissaan lempeämmältä kuin Jessie. Hän tähyää kauas tulevaisuuteen miettien: "Kyllä me selvitään tästä kaikesta." Nanin kasvonpiirteet ovat hyvin mielenkiintoiset, mutta en käy niitä tässä erittelemään, koska niitä ei voi kauheasti muuttaa. Nanin kuva on hyvin tavallinen ja oikeastaan mitäänsanomaton. Se ei ole hyvä eikä huono, vaan keskiverto.

Anita on saapunut kisaamme Englannin Lontoosta. Hän on naimisissa Rogerin kanssa, ja yhdessä he omistavat yli sata dalmatialaista! Anita on siis todellinen eläinten ystävä! Anitan motto on: "Me heräämme varhain jo haukuntaan tarhain."

Kasvokuvakseen Anita on valinnut sivuprofiilikuvan. Tässä kuvassa Anita näyttää hyvin vakavalta. Mikäköhän häntä vakavoittaa? Anita on kyllä hyvin kaunis ja tyylikäs tässä kuvassa, ja sivuprofiilia kannattaakin näytellä. Hattu ja asuste on hyvin perienglantilaiset. Anitan silmät ovat kiinni tuntemattomasta syystä. Kyllähän ne pitäisi edes yrittää pitää auki! Hieman hymyä peliin niin voila!

Kevätär on henkiolento, joka on saapunut kylmään Suomeen Amerikasta. Ehkäpä hän voisi tuoda kevään tullessaan, kuten hän tekee kotonaan St. Helensissä. No ei ehkä vielä kuitenkaan. Kevättären motto on: "Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä."

Kevättären kasvokuva on aivan ihmeellinen. Kevätär hymyilee vienosti, ja hänen upeat hiuksensa täyttävät melkein koko kuvan. Hiuksissa koristeina on ihan oikeita perhosia, sudenkorentoja ja leppäkerttuja. Hengettären silmät ovat erikoisen kultaiset ja muuten hän onkin vihreä kuin alien. Mutta kuva on silti täydellinen!

Marian-neito on kettutyttömme. Hän saapuu kisaan Englannista Sherwoodin metsästä, ja on itsensä Robin Hoodin vaimo. Marian on rikas linnanneito, jonka motto on: "Kerran katsoin, menee maailma näin, nyt se lentää meitä päin."

Marian-neito hymyilee kauniisti kuvassaan. Hän näyttää hyvin rakastuneelta, ja silmäripsien asento kertoo kenties hurmausyrityksestä. Marianilla on keskiaikainen vaatetus, mikä on ilmeisesti vieläkin muotia hänen kuningaskunnassaan. Oikein nätti ja eläimellinen kuva. 

Giselle on nuori neito kaukaa Andalusiasta. Hänellä on hyvin prinsessamaiset elkeet, vaikka hän eleleekin vain metsän keskellä olevassa pienessä mökissä. Gisellen motto on: "Ensirakkauden suudelma voi kaiken pelastaa!"

Giselle on taas yksi punapää lisää kisaamme. Hän on kuvassaan oikein nättinä, mutta miksi tytön silmät ovat kiinni? Ja miksi hänen suunsa on ihmeellisessä supussa? Voisin myös kritisoida neidon jättimäisiä hihoja: voisi näyttää ihan siltä, että Gisellellä olisi kauhean suuret käsilihakset. Kuvassa Giselle näyttää siltä, kuin hän toivoisi jotain. Toivottavasti hänen toiveensa toteutuu, jotta ensi viikolla neito yltää parempaan suoritukseen.

Charlotte La Bouff on kotoisin New Orleansista, Amerikasta. Hän on rikkaan pohatan hemmoteltu tytär. Charlotte on viime vuonna kilpailun voittaneen Tianan paras ystävä. Charlotten motto on: "Naisten kauneus on vertaa vailla... erityisesti mun kauneus!"

Charlotten kasvoista näkyy hieno positiivisuus, mutta pieniä kasvon osasia analysoitaessa piirteet muuttuvat oudoiksi. Ensinnäkin silmien alla olevat viivat herättävät hämmästystä: eikö Charlotte ole nukkunut yöuniaan? Neito myös katsoo yläviistoon, mikä näyttää vähän hassulle. Myös Charloten olat ovat eri tasoissa toisiinsa nähden, mikä saa kuvaan huonoa kiemuraisuuden tuntua. Aijai, Charlotte, alapas pistää parempaasi kehiin!

Viimeisin, mutta ei vähäisin, kilpailijamme on Jane Porter. Hän on kotoisin Englannista, mutta asuu tätä nykyä Afrikassa yhdessä Tarzanin, miehensä kanssa. Jane osallistui kilpailuumme jo viime vuonna huonolla menestyksellä, ja päätimme antaa hänelle uuden mahdollisuuden. Janehan lähti innokkaasti mukaan uudelleen! Janen motto on: "Luota vaan ja aikanaan sä löydät onnenmaan."

Janen kasvokuva on parempi verrattuna viime vuoden ärtyisään kasvokuvaan. Tosin on tässäkin kuvassa paljon hiomista! Jane siristää silmiään ei niin nätisti, ja hänen suunsa on ihmeellisellä tavalla auki. Kuva ei näytä iloiselta, vaan lähinnä miettiväiseltä. Suu kiinni ja silmät auki niin hyvä tulee!


Tässä näitte tämän vuoden Ken on maassa kaunehin? -kisan kilpailijattaret. Ja kisa lähtee heti käyntiin täysillä, sillä nyt saatte äänestää omaa inhokkianne putoamaan. Seuraava jakso kisassa esitetään viikon päästä joko keskiviikkona tai torstaina. Näkemisiin ja äänestelemisiin!

Voin kaiken saavuttaa!

Nyt on se aika syksystä, kun on aika ruveta seuraamaan Rinki tinki tinkiä vähän säännöllisemmin. :) Ensi viikolla nimittäin alkaa uusi tuotantokausi huippusuositusta kilpailusta Ken on maassa kaunehin?!!!!!!! Jiiihaaaa! Pääsimme jututtamaan viime vuoden voittajaa hänen kuulumisistaan ja vinkeistään uusille kilpailijoille.

Hei Tiana! Mitä kuuluu?
"Kiitos kysymästä ihan hyvää! Viime vuosi on ollut pyöritystä täynnä. Kuten kisan loputtua sanoin, tein töitä valokuvien ja elokuvien kanssa vain kevään ajan, ja kesällä palasin takaisin ravintolaani New Orleansiin. Nyt syksyn alkaessa minua on kysytty jo vaikka minne kuvauksiin, mutta olen sanonut jyrkän ein kaikille. Minut on kuitenkin luotu ravintolamaailmaan. Naveenin kanssa menee hyvin, ja tykkäämme yhä leikkiä sammakkoleikkejä. Ehkä minua kuitenkin vielä joskus alkaa kutkututtaa päästä takaisin näihin ympyröihin, ja silloin otan teihin heti yhteyttä!"

No sehän on hienoa kuulla. Meillä on alkamassa kausi 2. Ken on maassa kaunehin? -kilpailusta. Mitä neuvoja antaisit kilpailijoille? 
"Annan samat neuvot, mitä annoin viime keväänä samaa asiaa minulta kysyttäess. Eli ole oma itsesi. Muista hymy ja se suora ryhti. Älä pelkää tuoda kuvissa ilmi omia kiinnostuksen kohteitasi. Minun hullaannuksestani sammakoihin tuli se hitti, jonka takia minut haluttiin töihin kaikkialle. Ole myös ystävällinen kaikille mahdollisille vastaasi käveleville ihmisille. Ja ennenkaikkea muista nauttia elämästäsi, sekä tietenkin itse kilpailusta!"

Tiana, olit tuomaristossa mukana valitsemassa kilpailijoita tulevalle kaudelle. Hakijoita oli paljon, mutta kaikki eivät valitettavasti päässeet mukaan. Mitä haluat paljastaa uusista kilpailijoista?
"Kaikki hakijat olivat ihania, tsemppiä vain niille, jotka eivät vielä päässeet mukaan. Tänä vuonna kilpailijoita on yhteensä 14, mikä on kaksi enemmän kuin viime vuonna. Saamme siis nauttia kilpailusta pari viikkoa pidempään! Kilpailijoissa on mukana keiju, lelu, hengetär ja jopa kettutyttö! Eräs hyvä ystäväni on myös paikalla, ja kuulemma myös viime vuonna pronssia saaneen kilpailijan hyvä ystävä on päässyt kilpailuun. Mukana on myös yksi tuttumme... Toivotan kaikille kilpailijoille todella paljon onnea kisaan!"

Kiitos, Tiana, vastauksistasi. Ensi viikolla joko keskiviikkona tai torstaina alkaa uusi kausi, jota et halua jättää näkemättä!

Pinocchio - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Eräänä iltana viluinen kulkuri-heinäsirkka näkee puusepän ikkunasta takassa pilkottavan valon. Heinäsirkka, Samu Sirkka nimeltään, menee lämmittelemään huurteisia jäseniään tulen ääreen. Samalla hän päättää jäädä yöksi tuohon kodikkaaseen verstaaseen. Verstaassa puuseppä Geppetto viimeistelee tekemänsä marionetti-nuken ja antaa tälle nimeksi Pinocchio. Geppetton lemmikit Cleo-kultakala ja Figaro-kissa eivät kyllä kauheasti pidä nuken saamasta nimestä. Illalla nukkumaan mennessään Geppetto toivoo toivomustähdeltä, että Pinocchio olisi oikea poika.

Yöllä Geppetton toive toteutuu! Sininen haltijatar laskeutuu toivomustähdestä pieneen verstaaseen, ja herättää puunuken eloon. Samalla haltijatar nimittää Samu Sirkan Pinocchion omaksitunnoksi, sillä Pinocchio ei tiedä, mikä on oikein ja mikä ei. Pinocchio ei oikein osaa vielä kävellä, ja kävely-yrityksessään rämähtää pöydältä alas, jolloin Geppetto herää. Geppetto hämmästyy ja ilahtuu suunnattomasti, kun hänen puunukkensa on herännyt henkiin. Niinpä he ennen nukkumaanmenoa tanssivat hurjasti Geppetton rakentamien soittopelien tahdissa.

Seuraavana aamuna Pinocchio lähtee kouluun innoissaan Samu Sirkan vielä nukkuessa. Ei mene kauan, kun Pinocchion huomaavat Rehti Repo ja Kimi Keppostin, nuo hieman typerät rosvot. He saavat houkuteltua Pinocchion liittymään teatteriin. Samu Sirkka yrittää muuttaa Pinocchion mieltä, mutta turhaan. Poika on jo lavean tien pauloissa. Niinpä Samu antaa periksi. Repo ja Keppostin vievät Pinocchion Strombolin marionettiteatteriin, jossa Pinocchio loistaa.

Kun Pinocchio on esityksen jälkeen lähdössä kotiinsa, estää Stromboli hänen aikeensa ja lukitsee pojan lintuhäkkiin. Samu Sirkka päättää lähteä onnittelemaan Pinocchiota onnistuneesta uravalinnasta, ja löytää puunuken häkistä. Hän yrittää saada Pinocchion vapaaksi, mutta turhaan. Yhdessä he pohtivat kurjaa tulevaisuuttaan. Silloin Sininen haltijatar saapuu taas paikalle. Hän kysyy Pinocchilta, miksi tämä on joutunut häkkiin. Pinocchio ei tahdo kertoa totuutta, vaan huijaa silmät päästään. Samalla hänen nenänsä kasvaa jättimäiseksi! Haltijatar opettaa pojalle, ettei valehteleminen kannata. Sitten hän vapauttaa Pinocchion häkistä, mutta varoittaa, ettei enää voi tulla auttamaan häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka aloittavat matkan kotia kohti.

Matkalla Pinocchio törmää taas Kettu Repoon ja Kimi Keppostiniin. Nämä saavat houkuteltua Pinocchion lähtemään Huvitusten saarelle. Huvitusten saarella Pinocchio tutustuu Lampunsydämeen, tuhmaan poikaan, jonka kanssa he yhdessä pelaavat biljardia, juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa. Samu Sirkka on myös päässyt saarelle, ja alkaa etsiä Pinocchiota poikajoukosta. Löydettyään Pinocchion ja Lampunsydämen Sirkka ei saakaan kaipaamansa vastaanottoa: pojat potkivat hänet pois luotaan vain nauraen hänen jutuilleen. Samu Sirkka alkaa etsiä vihaisena uloskäyntiä. Kuinka ollakaan, hän saapuu satamaan, jossa tajuaa, että kaikki saarella huvitelleet pojat ovat muuttuneet aaseiksi! Samu Sirkka lähtee suorinta tietä takaisin varoittamaan Pinocchiota, ja saapuu juuri ajoissa: Lampunsydän on jo muuttunut aasiksi ja Pinocchiolle on kasvanut aasin korvat ja häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka onnistuvat pakenemaan Huvitusten saarelta.

Saavuttuaan vihdoin kotinsa luokse Pinocchio ja Samu Sirkka huomaavat sen olevan tyhjillään. Toivomustähden kyyhky tuo heille kirjeen, jossa kerrotaan Geppeton lähteneen etsimään Pinocchiota ja joutuneen siinä rytäkässä Monstro-valaan vatsaan. Pinocchio päättää sillä silmänräpäyksellä lähteä pelastamaan isäänsä. Yhdessä he Samu Sirkan kanssa etsivät valasta merenpohjasta, mutta eivät löydä sitä millään. Lopulta valas löytääkin heidät ja syö heidät suihinsa. Valaan vatsassa Pinocchio törmää Geppettoon, Figaroon ja Cleoon. Pinocchio keksii oivan keinon, jolla he pääsevät ulos Monstron sisältä: laitetaan valas aivastamaan tulen avulla! Tästä Monstro kuitenkin suuttuu ihan törkeästi, ja lähtee ajamaan poloisia miehiä takaa. Pinocchio joukkoineen pääsee juuri ja juuri kallion kolon läpi meren rantaan ja pelastuu valaan vihalta.

Geppetto herää pökertyneenä rannalta vain nähdäkseen Pinocchion hukkuneena rantavedessä. Puuseppä kantaa puunuken kotiinsa, ja suree tätä kovasti. Pinocchio on kuitenkin osoittanut olevansa hyvä, joten Sininen haltijatar muuttaa hänet oikeaksi pojaksi. Geppetto on hämmästyksissään ja todella iloinen puunuken oikeaksi muuttumisesta, ja jälleen kerran verstaassa alkaa juhlinta. Samu Sirkka menee ikkunalaudalle kiittämään toivomustähteä, ja saa oikein hienon kultaisen tähden rinnukseensa hyvänä omanatuntona toimimisesta. Kaikki hyvin, loppu hyvin.

Pinocchio perustuu Carlo Collodin samannimiseen satuun. Itse en ole lukenut satua, mutta mahtavan Wikipedian perusteella pystyn sanomaan, että elokuva ei ihan seuraa kirjan juonta. Kirjassa Pinocchio veistetään puhuvasta puusta, kun taas elokuvassa nukke on jo melkein valmis ihan alusta asti. Puusta piti alun perin tehdä pöydänjalka, mutta se alkoikin puhua, joten siitä tehtiin marionetti. Collodin Pinocchiossa Geppetto vihaa lapsia (joskin oppii pitämään niistä kirjan lopussa) ja puhuva heinäsirkka kuolee melkein tarinan alussa Pinocchion heittäessä sitä vasaralla. Heinäsirkka palaa kuitenkin kummittelemaan pojalle, ja kertomaan oikeasta ja väärästä. Lisäksi kirjassa Pinocchio seikkailee Geppetton kanssa monissa muissakin seikkailuissa, kuin mitä elokuvassa näytetään.

Pinocchion hahmot jäävät ainakin minulle hieman etäisiksi. Geppetto on ihana hömelö isä, jonka tunteisiin pystyy eläytymään, ja jonka suru ja toivo ovat koskettavia. Pinocchio hurmaa meidät viattomuudellaan, ja hänen halunsa tehdä sitä, mitä tekee mieli, koskettaa varmasti meistä jokaista. Välillä minua kuitenkin ärsyttää todella paljon Pinocchion ajattelemattomuus, se ettei hän kuuntele Samu Sirkkaa ja ettei hänellä ole ollenkaan järkeä päässään! En tajua myöskään sitä kohtausta, jossa Pinocchio valehtelee Siniselle haltijattarelle: en näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi valehdella! Mielestäni näyttelijän urassa ei ole mitään hävettävää! Myös Pinocchion nenän kasvaminen jää minusta jotenkin juonesta irralliseksi, itse olisin kasvattanut sitä nenää ainakin vielä toisessa kohtauksessa. Toisaalta toisessa kohtauksessa Pinocchiolle kasvaa aasin korvat ja häntä, joten eikös ne vähän vastaa pitkää nenää: yhtä hassuja ilmestyksiä molemmat. Samu Sirkka yrittää olla hauska hahmo, ja sitä välillä onkin, mutta mielestäni hahmo on vähän teennäinen. Eikä se näytä yhtään heinäsirkalta! Ymmärrän Sirkan ärsyyntymisen Pinocchion tottelemattomuudesta, sillä ärsyynnyn siitä itsekin. Samu ei kuitenkaan osaa mennä lapsen tasolle omanatuntona olemisessa, ja hänen neuvonsa kaikuvat kuuroille korville (niin Pinocchiolle kuin katsojillekin). Samu on myös välillä aikamoinen naistenmies… J Figaro ja Cleo ovat hauskoja hahmoja. Sininen haltijatar on ylimaallinen hyvä, jonka auktoriteetin katsojakin huomaa heti.

Vuonna 1940, jolloin Pinocchio elokuva ilmestyi, raakuudet ja pelottavuudet olivat yleisempiä (?) lastenohjelmissa kuin nykyään. Olenkin tullut siihen tulokseen, että Pinocchio on ehkä pelottavin Disneyn elokuva. Elokuvassa on monta pahista: Stromboli, Monstro, paha ajuri (joka vie Houkutusten saarelle) sekä Kettu Repo ja Kimi Keppostin. Näistä hahmoista jos mistä lapset saavat painajaisia, sillä pahikset haluavat tehdä pahaa juuri lapselle, Pinocchiolle. Lisäksi pahisten ilmeet ovat välillä niin julmia, että ihan hirvittää! Repo ja Keppostin eivät ole pelottavia pahiksia, vaan sellaisia hölmöjä ”apureita”. Heitä katsoessa alkaa välillä naurattaa. On mielenkiintoista, että Ajuri on lihava valkoihoinen mies, jonka kätyreinä Huvitusten saarella toimii tummia, gorillamaisia olentoja. Ovatko hahmot oikeasti gorilloja, ovatko ne kenties tummaihoisia ”gorilloja” vai kuvataanko heidät vain tummina pahuuden ilmentyminä? Pahat silmät heillä kuitenkin kiiluu, hui!

Pinocchion animaatio alkaa näyttää jo hyvin Disneymäiseltä. Pinocchio on perus-Disney-hahmo piirrostyyliltään, samoin kuin kissa Figaro ja Samu Sirkka. Geppettosta minulle tulee aina mieleen Lumikin Vilkas: he ovat kuin kaksi marjaa! Animaatio on hyvin pitkälle tarkkaa ja yksityiskohtaista, joskin Ajurin tummat kätyrit on kuvattu epätarkkoina möykkyinä. Elokuvassa näkyy taas wanhat hyvät ajat ja tietty konservatiivisuus. Tarinassa esiintyy kaksi naishahmoa, joista toinen on hyvä haltijatar ja toinen turhamainen kultakala. Antavatko nämä hahmot hyvän kuvan naiseudesta? Mielestäni eivät, vaikka haltijatar onkin hieno johtajahahmo. Pinocchio on kyllä siitä monipuolinen elokuva, että siinä on jännitystä, surua ja iloa monipuolisesti, tosin jännitystä ehkä vähän liikaakin. Minua alkaa vieläkin jännittää kohta, jossa Monstro jahtaa sankareita meressä: nytkin katsoessani sitä käteni alkoivat vispata hullun lailla. Surua koemme luullessamme Pinocchion kuolleen, ja iloa elokuvan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti.

Pinocchion laulusta Tähti toiveen toteuttaa on tullut koko Disneytä edustava laulu. Kappale soi nykyään Disneyn logon yhteydessä elokuvien alussa. Jej! Pinocchio -elokuva alkaa kyseisellä kappaleella, ja samaan kappaleeseen elokuva myös loppuu. Elokuvan alussa Samu Sirkka laulaa laulun ja alkaa kertoa tarinaa, elokuvan lopussa laulun laulaa kuoro. Toinen laulu Puinen pikku pää on jäänyt ainakin minulle hieman etäiseksi. Geppetto alkaa laulella laulua verstaallaan kun saa Pinocchion valmiiksi. Laulu on todella lyhyt, eikä melodiakaan jää helposti mieleen. Laulu Minua vain vislaa lauletaan Samun ja Pinocchion voimin Pinocchion herättyä elämään ja Sirkan muututtua hänen omaksitunnokseen. Tämä laulu on ehkä (?) Pinocchion toiseksi tunnetuin kappale. Kolmas laulu on Hei-diddl-di-dei, jonka Kettu Repo kätyreineen laulaa Pinocchiolle houkutellakseen tämän elämään näyttelijän elämää. Laulussa onkin näyttelijän helppoa elämää pilkkaavat sanat. Sama laulu lauletaan hieman muunnelluin sanoin vielä myöhemmin elokuvassa, kun Repo houkuttelee Pinocchion Huvitusten saarelle. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä mainittakoon laulu En köysiä mä tarvitse, jonka Pinocchio laulaa marionetti-teatteri -esityksessä. Tämä laulu oli lapsuudessani tosi hauska, ja lauloimme sitä aina Tuomaksen kanssa. Pinocchion laulut ovat ihan hyviä, mutta jokin niistä puuttuu. Paitsi biisistä Tähti toiveen toteuttaa, joka on mahtava! Ei ihme, että laulu voitti aikanaan Oscarin parhaasta laulusta ja musiikista. Pinocchion laulujen suomenkieliset sanat ovat hauskat ja vähän vanhanaikaiset, englanniksi laulut ovat parempia.

Pinocchio on elokuvana ilmiselvää Disneytä, joskin myös todella pelottava elokuva. Pinocchiossa on jo unohtumattomia hahmoja, joista Samu Sirkka ja Figaro ovat päässeet esiintymään muuallakin, mm. sarjakuvissa. Vaikkei Pinocchio olekaan Disneyn elokuvien parhaimmasta päästä, suosittelen sitä silti lapsille ja aikuisille. 

”Olen oikea poika!”
- Pinocchio