Pinocchio - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Eräänä iltana viluinen kulkuri-heinäsirkka näkee puusepän ikkunasta takassa pilkottavan valon. Heinäsirkka, Samu Sirkka nimeltään, menee lämmittelemään huurteisia jäseniään tulen ääreen. Samalla hän päättää jäädä yöksi tuohon kodikkaaseen verstaaseen. Verstaassa puuseppä Geppetto viimeistelee tekemänsä marionetti-nuken ja antaa tälle nimeksi Pinocchio. Geppetton lemmikit Cleo-kultakala ja Figaro-kissa eivät kyllä kauheasti pidä nuken saamasta nimestä. Illalla nukkumaan mennessään Geppetto toivoo toivomustähdeltä, että Pinocchio olisi oikea poika.

Yöllä Geppetton toive toteutuu! Sininen haltijatar laskeutuu toivomustähdestä pieneen verstaaseen, ja herättää puunuken eloon. Samalla haltijatar nimittää Samu Sirkan Pinocchion omaksitunnoksi, sillä Pinocchio ei tiedä, mikä on oikein ja mikä ei. Pinocchio ei oikein osaa vielä kävellä, ja kävely-yrityksessään rämähtää pöydältä alas, jolloin Geppetto herää. Geppetto hämmästyy ja ilahtuu suunnattomasti, kun hänen puunukkensa on herännyt henkiin. Niinpä he ennen nukkumaanmenoa tanssivat hurjasti Geppetton rakentamien soittopelien tahdissa.

Seuraavana aamuna Pinocchio lähtee kouluun innoissaan Samu Sirkan vielä nukkuessa. Ei mene kauan, kun Pinocchion huomaavat Rehti Repo ja Kimi Keppostin, nuo hieman typerät rosvot. He saavat houkuteltua Pinocchion liittymään teatteriin. Samu Sirkka yrittää muuttaa Pinocchion mieltä, mutta turhaan. Poika on jo lavean tien pauloissa. Niinpä Samu antaa periksi. Repo ja Keppostin vievät Pinocchion Strombolin marionettiteatteriin, jossa Pinocchio loistaa.

Kun Pinocchio on esityksen jälkeen lähdössä kotiinsa, estää Stromboli hänen aikeensa ja lukitsee pojan lintuhäkkiin. Samu Sirkka päättää lähteä onnittelemaan Pinocchiota onnistuneesta uravalinnasta, ja löytää puunuken häkistä. Hän yrittää saada Pinocchion vapaaksi, mutta turhaan. Yhdessä he pohtivat kurjaa tulevaisuuttaan. Silloin Sininen haltijatar saapuu taas paikalle. Hän kysyy Pinocchilta, miksi tämä on joutunut häkkiin. Pinocchio ei tahdo kertoa totuutta, vaan huijaa silmät päästään. Samalla hänen nenänsä kasvaa jättimäiseksi! Haltijatar opettaa pojalle, ettei valehteleminen kannata. Sitten hän vapauttaa Pinocchion häkistä, mutta varoittaa, ettei enää voi tulla auttamaan häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka aloittavat matkan kotia kohti.

Matkalla Pinocchio törmää taas Kettu Repoon ja Kimi Keppostiniin. Nämä saavat houkuteltua Pinocchion lähtemään Huvitusten saarelle. Huvitusten saarella Pinocchio tutustuu Lampunsydämeen, tuhmaan poikaan, jonka kanssa he yhdessä pelaavat biljardia, juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa. Samu Sirkka on myös päässyt saarelle, ja alkaa etsiä Pinocchiota poikajoukosta. Löydettyään Pinocchion ja Lampunsydämen Sirkka ei saakaan kaipaamansa vastaanottoa: pojat potkivat hänet pois luotaan vain nauraen hänen jutuilleen. Samu Sirkka alkaa etsiä vihaisena uloskäyntiä. Kuinka ollakaan, hän saapuu satamaan, jossa tajuaa, että kaikki saarella huvitelleet pojat ovat muuttuneet aaseiksi! Samu Sirkka lähtee suorinta tietä takaisin varoittamaan Pinocchiota, ja saapuu juuri ajoissa: Lampunsydän on jo muuttunut aasiksi ja Pinocchiolle on kasvanut aasin korvat ja häntä. Pinocchio ja Samu Sirkka onnistuvat pakenemaan Huvitusten saarelta.

Saavuttuaan vihdoin kotinsa luokse Pinocchio ja Samu Sirkka huomaavat sen olevan tyhjillään. Toivomustähden kyyhky tuo heille kirjeen, jossa kerrotaan Geppeton lähteneen etsimään Pinocchiota ja joutuneen siinä rytäkässä Monstro-valaan vatsaan. Pinocchio päättää sillä silmänräpäyksellä lähteä pelastamaan isäänsä. Yhdessä he Samu Sirkan kanssa etsivät valasta merenpohjasta, mutta eivät löydä sitä millään. Lopulta valas löytääkin heidät ja syö heidät suihinsa. Valaan vatsassa Pinocchio törmää Geppettoon, Figaroon ja Cleoon. Pinocchio keksii oivan keinon, jolla he pääsevät ulos Monstron sisältä: laitetaan valas aivastamaan tulen avulla! Tästä Monstro kuitenkin suuttuu ihan törkeästi, ja lähtee ajamaan poloisia miehiä takaa. Pinocchio joukkoineen pääsee juuri ja juuri kallion kolon läpi meren rantaan ja pelastuu valaan vihalta.

Geppetto herää pökertyneenä rannalta vain nähdäkseen Pinocchion hukkuneena rantavedessä. Puuseppä kantaa puunuken kotiinsa, ja suree tätä kovasti. Pinocchio on kuitenkin osoittanut olevansa hyvä, joten Sininen haltijatar muuttaa hänet oikeaksi pojaksi. Geppetto on hämmästyksissään ja todella iloinen puunuken oikeaksi muuttumisesta, ja jälleen kerran verstaassa alkaa juhlinta. Samu Sirkka menee ikkunalaudalle kiittämään toivomustähteä, ja saa oikein hienon kultaisen tähden rinnukseensa hyvänä omanatuntona toimimisesta. Kaikki hyvin, loppu hyvin.

Pinocchio perustuu Carlo Collodin samannimiseen satuun. Itse en ole lukenut satua, mutta mahtavan Wikipedian perusteella pystyn sanomaan, että elokuva ei ihan seuraa kirjan juonta. Kirjassa Pinocchio veistetään puhuvasta puusta, kun taas elokuvassa nukke on jo melkein valmis ihan alusta asti. Puusta piti alun perin tehdä pöydänjalka, mutta se alkoikin puhua, joten siitä tehtiin marionetti. Collodin Pinocchiossa Geppetto vihaa lapsia (joskin oppii pitämään niistä kirjan lopussa) ja puhuva heinäsirkka kuolee melkein tarinan alussa Pinocchion heittäessä sitä vasaralla. Heinäsirkka palaa kuitenkin kummittelemaan pojalle, ja kertomaan oikeasta ja väärästä. Lisäksi kirjassa Pinocchio seikkailee Geppetton kanssa monissa muissakin seikkailuissa, kuin mitä elokuvassa näytetään.

Pinocchion hahmot jäävät ainakin minulle hieman etäisiksi. Geppetto on ihana hömelö isä, jonka tunteisiin pystyy eläytymään, ja jonka suru ja toivo ovat koskettavia. Pinocchio hurmaa meidät viattomuudellaan, ja hänen halunsa tehdä sitä, mitä tekee mieli, koskettaa varmasti meistä jokaista. Välillä minua kuitenkin ärsyttää todella paljon Pinocchion ajattelemattomuus, se ettei hän kuuntele Samu Sirkkaa ja ettei hänellä ole ollenkaan järkeä päässään! En tajua myöskään sitä kohtausta, jossa Pinocchio valehtelee Siniselle haltijattarelle: en näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi valehdella! Mielestäni näyttelijän urassa ei ole mitään hävettävää! Myös Pinocchion nenän kasvaminen jää minusta jotenkin juonesta irralliseksi, itse olisin kasvattanut sitä nenää ainakin vielä toisessa kohtauksessa. Toisaalta toisessa kohtauksessa Pinocchiolle kasvaa aasin korvat ja häntä, joten eikös ne vähän vastaa pitkää nenää: yhtä hassuja ilmestyksiä molemmat. Samu Sirkka yrittää olla hauska hahmo, ja sitä välillä onkin, mutta mielestäni hahmo on vähän teennäinen. Eikä se näytä yhtään heinäsirkalta! Ymmärrän Sirkan ärsyyntymisen Pinocchion tottelemattomuudesta, sillä ärsyynnyn siitä itsekin. Samu ei kuitenkaan osaa mennä lapsen tasolle omanatuntona olemisessa, ja hänen neuvonsa kaikuvat kuuroille korville (niin Pinocchiolle kuin katsojillekin). Samu on myös välillä aikamoinen naistenmies… J Figaro ja Cleo ovat hauskoja hahmoja. Sininen haltijatar on ylimaallinen hyvä, jonka auktoriteetin katsojakin huomaa heti.

Vuonna 1940, jolloin Pinocchio elokuva ilmestyi, raakuudet ja pelottavuudet olivat yleisempiä (?) lastenohjelmissa kuin nykyään. Olenkin tullut siihen tulokseen, että Pinocchio on ehkä pelottavin Disneyn elokuva. Elokuvassa on monta pahista: Stromboli, Monstro, paha ajuri (joka vie Houkutusten saarelle) sekä Kettu Repo ja Kimi Keppostin. Näistä hahmoista jos mistä lapset saavat painajaisia, sillä pahikset haluavat tehdä pahaa juuri lapselle, Pinocchiolle. Lisäksi pahisten ilmeet ovat välillä niin julmia, että ihan hirvittää! Repo ja Keppostin eivät ole pelottavia pahiksia, vaan sellaisia hölmöjä ”apureita”. Heitä katsoessa alkaa välillä naurattaa. On mielenkiintoista, että Ajuri on lihava valkoihoinen mies, jonka kätyreinä Huvitusten saarella toimii tummia, gorillamaisia olentoja. Ovatko hahmot oikeasti gorilloja, ovatko ne kenties tummaihoisia ”gorilloja” vai kuvataanko heidät vain tummina pahuuden ilmentyminä? Pahat silmät heillä kuitenkin kiiluu, hui!

Pinocchion animaatio alkaa näyttää jo hyvin Disneymäiseltä. Pinocchio on perus-Disney-hahmo piirrostyyliltään, samoin kuin kissa Figaro ja Samu Sirkka. Geppettosta minulle tulee aina mieleen Lumikin Vilkas: he ovat kuin kaksi marjaa! Animaatio on hyvin pitkälle tarkkaa ja yksityiskohtaista, joskin Ajurin tummat kätyrit on kuvattu epätarkkoina möykkyinä. Elokuvassa näkyy taas wanhat hyvät ajat ja tietty konservatiivisuus. Tarinassa esiintyy kaksi naishahmoa, joista toinen on hyvä haltijatar ja toinen turhamainen kultakala. Antavatko nämä hahmot hyvän kuvan naiseudesta? Mielestäni eivät, vaikka haltijatar onkin hieno johtajahahmo. Pinocchio on kyllä siitä monipuolinen elokuva, että siinä on jännitystä, surua ja iloa monipuolisesti, tosin jännitystä ehkä vähän liikaakin. Minua alkaa vieläkin jännittää kohta, jossa Monstro jahtaa sankareita meressä: nytkin katsoessani sitä käteni alkoivat vispata hullun lailla. Surua koemme luullessamme Pinocchion kuolleen, ja iloa elokuvan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti.

Pinocchion laulusta Tähti toiveen toteuttaa on tullut koko Disneytä edustava laulu. Kappale soi nykyään Disneyn logon yhteydessä elokuvien alussa. Jej! Pinocchio -elokuva alkaa kyseisellä kappaleella, ja samaan kappaleeseen elokuva myös loppuu. Elokuvan alussa Samu Sirkka laulaa laulun ja alkaa kertoa tarinaa, elokuvan lopussa laulun laulaa kuoro. Toinen laulu Puinen pikku pää on jäänyt ainakin minulle hieman etäiseksi. Geppetto alkaa laulella laulua verstaallaan kun saa Pinocchion valmiiksi. Laulu on todella lyhyt, eikä melodiakaan jää helposti mieleen. Laulu Minua vain vislaa lauletaan Samun ja Pinocchion voimin Pinocchion herättyä elämään ja Sirkan muututtua hänen omaksitunnokseen. Tämä laulu on ehkä (?) Pinocchion toiseksi tunnetuin kappale. Kolmas laulu on Hei-diddl-di-dei, jonka Kettu Repo kätyreineen laulaa Pinocchiolle houkutellakseen tämän elämään näyttelijän elämää. Laulussa onkin näyttelijän helppoa elämää pilkkaavat sanat. Sama laulu lauletaan hieman muunnelluin sanoin vielä myöhemmin elokuvassa, kun Repo houkuttelee Pinocchion Huvitusten saarelle. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä mainittakoon laulu En köysiä mä tarvitse, jonka Pinocchio laulaa marionetti-teatteri -esityksessä. Tämä laulu oli lapsuudessani tosi hauska, ja lauloimme sitä aina Tuomaksen kanssa. Pinocchion laulut ovat ihan hyviä, mutta jokin niistä puuttuu. Paitsi biisistä Tähti toiveen toteuttaa, joka on mahtava! Ei ihme, että laulu voitti aikanaan Oscarin parhaasta laulusta ja musiikista. Pinocchion laulujen suomenkieliset sanat ovat hauskat ja vähän vanhanaikaiset, englanniksi laulut ovat parempia.

Pinocchio on elokuvana ilmiselvää Disneytä, joskin myös todella pelottava elokuva. Pinocchiossa on jo unohtumattomia hahmoja, joista Samu Sirkka ja Figaro ovat päässeet esiintymään muuallakin, mm. sarjakuvissa. Vaikkei Pinocchio olekaan Disneyn elokuvien parhaimmasta päästä, suosittelen sitä silti lapsille ja aikuisille. 

”Olen oikea poika!”
- Pinocchio