Rinki tinki tinkin sivut

3.10.2018

Aina painiessaan puree näin vain Gaston!

Rinki tinki tinkin ikärajaviikko jatkuu. (Minun olisi pitänyt tehdä joku logo blogin ikärajaviikon merkiksi, jonka olisin aina liittänyt teksteihin, mutta se on myöhäistä nyt.) Tällä kertaa pureudumme väkivaltaan - eli nyrkkisymboliin. Ahdistuksen ohella väkivalta on syypäänä siihen, miksi moni Disneyn ja Pixarin elokuvista on ikärajaltaan K7. 


ELOKUVIEN VÄKIVALTA


Elokuvat saavat jännityksensä jonkinlaisesta vastakkainasettelusta, ja koko perheelle suunnatuissa elokuvissa tuo vastakkainasettelu on yleensä hyvin konkreettinen ”hyvät vastaan pahat”. Hyvikset ja pahikset ratkaisevat ristiriitansa (liian) usein väkivallalla. Väkivaltasymbolin saavat elokuvat, joissa hahmot tuottavat vahinkoa tahallisesti itselleen, muille tai ympäristölle. Väkivaltakuvausten arviointiin vaikuttaa paljon elokuvagenre. Fiktiivinen väkivalta ei esimerkiksi ole niin raakaa animaatioissa kuin toimintaelokuvissa. Aitoa väkivaltaa voi nähdä dokumenteissa tai tosi-tv:ssä, joissa se saattaa jopa lähestyä rikoslain kieltämää raakaa väkivaltakuvausta. Erityisen haitallista väkivalta on silloin, jos sen kuvaukseen on lisätty mukaan huumoria tai seksiä. Elokuvaa luokitellessa on otettava huomioon siis se, millaisessa yhteydessä väkivalta esitetään ja kuinka yksityiskohtaista se on. Myös väkivallan kesto ja sen määrä vaikuttaa ikärajaan. 

Eri ikäiset ja eri kehitysvaiheessa olevat lapset kokevat väkivallan eri tavoin. KAVI:n ikärajat väkivallan suhteen on määritelty tutkimustulosten perusteella: millainen sisältö vaikuttaa haitallisesti tietyn ikäisten lasten kehitykseen. Alle kouluikäisille suunnatuissa elokuvissa voi esiintyä hyvin lievää väkivaltaa, esimerkiksi törmäilyihin liittyvää komiikkaa, jossa kipua ei esiinny. 7-11 -vuotiaiden ohjelmissa voi esiintyä pienissä määrin epärealistista ja komediallista väkivaltaa, ja siihen voidaan jo lisätä hieman voimakkaampia tehosteita. Myös yksittäinen, lyhyehkö ja selkeä realistisen väkivallan kuvaus on sallittua K7-elokuvissa. Väkivalta tulee kuitenkin esittää negatiivisessa valossa. K12-elokuvissa voi esiintyä epärealistista väkivaltaa ihmisiä ja eläimiä kohtaan tai realistista väkivaltaa kuvitteellisia hahmoja kohtaan. Tämän takia monet fantasia- ja scifi-elokuvat kuuluvat tähän ikäkategoriaan väkivallan suhteen. K12-elokuvissa väkivallan esittäminen on yleensä nopeaa ja erikoistehosteita sisältävää. Elokuva voi sisältää yksittäisen, yksityiskohtaisen ihmiseen kohdistuvan väkivaltakohtauksen, mikäli se on tarinan kannalta tärkeä. Seksuaaliseen väkivaltaan voidaan viitata hienovaraisesti. K16-elokuvissa saa esiintyä voimakasta, aitoa, realistista, pitkäkestoista ja ihmisiin sekä eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Seksuaalista väkivaltaa voi esiintyä, mikäli se on elokuvan juonen kannalta merkittävää. K18-elokuvissa väkivalta voi olla erittäin pitkäkestoista, erittäin veristä, yksityiskohtaista, sadistista ja seksiin liittyvää. K18-elokuvissa väkivaltaa voidaan kuvata myös sitä ihannoiden (esim. Quentin Tarantinon elokuvat). 

Liialle väkivallalla altistumisen oireet ovat aina yksilöllisiä. Liiallisen väkivallan näkeminen liian nuorena voi aiheuttaa stressireaktioita ja vaikuttaa tunteisiin. Oireet voivat näkyä pelkoina, painajaisina, keskittymisvaikeuksina, aggressiivisuutena, levottomuutena tai empatian puutteena. Mediaväkivaltaa on tutkittu paljon, ja sen vaikutuksista katsojiin on tehty useampia teorioita. Turtumismallin mukaan väkivallan katselu turruttaa katsojan tunteet ja vähentää empatiakykyä. Sosiaalisen oppimisen mallin mukaan väkivallan näkeminen saa katsojissa aikaan negatiivista mallioppimista. Kultivaatioteorian mukaan väkivallan näkemisen vaikutukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluessa. Teorian mukaan väkivalta vaikuttaa ihmisiin alitajuisesti, ja se saa ihmiset näkemään väkivallan ratkaisuna ongelmiinsa. Katharsis-teorian mukaan väkivallan näkeminen toimii taasen puhdistavalla tavalla, sillä väkivaltaa nähdessään katsoja saa purettua omia sisäisiä aggressioitaan, eikä koe tarvetta toimia itse väkivaltaisesti. 


DISNEY JA VÄKIVALTA


KAVI:n mukaan 34 Disneyn klassikkoa sisältää alle kouluikäisille liiallista väkivaltaa. Pixarin elokuvista väkivaltaa sisältää 14 elokuvaa. Itse kuitenkin saattaisin jopa lisätä väkivaltamerkkejä joihinkin elokuviin. Disneyn studioiden omissa elokuvia koskevissa säännöissä sanotaan, ettei elokuvat saa sisältää tupakointia, mestaamista tai seivästämistä. Kaksi näistä kielletyistä kohdista on siis väkivallan tekoja. Mestaamista eli pään irti leikkaamista ei Disneyn klassikoissa ole taidettu koskaan nähdä. Herttakuningatar toki jakaa tuomioita alamaistensa päiden menoksi, mutta tuomion toteen saattamista ei koskaan ruudulla nähdä. Myös Lampunhenki ja Irvikissa pallottelevat välillä omilla irtopäillään, mutta taikaa sisältävä pään irrottaminen on eri asia kuin mestaaminen. Seivästämistä ei uusissa Disneyn elokuvissa oikeastaan nähdä, paitsi että Olaf seivästää itsensä vahingossa jääpuikkoon matkalla Elsan jäälinnaan. Lisäksi Ursula kuolee laivan nokkaan seivästymällä – eli vanhemmissa elokuvissa seivästämistä saattaa esiintyä. 

KAVI:n väkivaltamerkinnät Disneyn ja Pixarin elokuviin ovat ihan aiheellisia. Make Mine Music sisältää paljon väkivaltaisia animaatiojaksoja: Martineissa ja Coyssa ei paljon muuta nähdäkään kuin pyssyjen pärinää, Pekassa ja sudessa susi kohtelee muita ja sutta itseään kohdellaan hyvin väkivaltaisella tavalla, ja loppuhuipennuksessa Willie-valas pyydetään harppuunalla. Pocahontasissa taas alkaa tarinan aikana sota intiaanien ja uudisasukkaiden välillä, eikä väkivallalta vältytä kohdatessa kiistan toisia osapuolia. Kocoum kokee traagisen kuoleman ja intiaanit kohtelevat John Smithiä aggressiivisesti retuuttaen. Molemmissa Ihmeperhe-elokuvissa esiintyvä väkivalta ei ole yllätys, sillä elokuvat kertovat supersankariperheestä. Pelastettaessa maailmaa tulee väkisinkin lyötyä, potkittua ja tönittyä maailman tuhoa tai sen valloittamista suunnittelevia osapuolia. Erityisesti Herra Ihme kunnostautuu tässä väkivaltaisessa käyttäytymisessä. Pelastustöiden ja väkivallan mukanaan tuomaa ongelmaa käsitellään kuitenkin hyvin molemmissa Ihmeperheissä, eikä aggressiivista käyttäytymistä nähdä tavoiteltavana asiana… eihän? 

Jotkut Disneyn klassikot ansaitsisivat mielestäni väkivaltamerkinnän, vaikkei KAVI ole sitä niihin lisännyt. Peter Pan ansaitsisi väkivaltamerkinnän, sillä elokuvassa nähdään intiaanien hyökkäävän viattomien lapsien kimppuun ja vangitsevan heidät. Elokuvassa räjähtää pommi, siinä merirosvokapteeni meinataan syödä elävältä (meneekö tämä tosin jo ahdistuksen puolelle?) ja siinä käydään läpi useita miekkataisteluja merirosvojen ja kadonneiden poikien välillä. Myös Viidakkokirja ansaitsisi väkivaltamerkkinsä, sillä elokuvassa apinat taistelevat Baloon ja Bagheeran kanssa Mowglista, ja lopussa nähtävä taistelu Shere Khan -tiikeriä vastaan on hyvinkin väkivaltainen. Väkivalta-merkin antaisin myös Prinsessa Ruususelle Pahattaren (/tämän kätyrien) ja prinssin välillä käytävien taistojen takia, Aristokateille lopussa nähtävän kissatappelun takia sekä Robin Hoodille elokuvassa nähtävien tappelujen takia. Mielestäni en nyt ole liian tiukka kukkahattutäti, sillä mainitsemissani elokuvassa on mielestäni suhteessa saman tasoista väkivaltaa, kuin Rottatouillessa tai Aarreplaneetassa, joihin on laitettu väkivaltamerkki. 


Oman lisänsä väkivaltakeskusteluun tuo kohtaukset, joissa väkivaltaa pidetään hauskana. KAVI:n määritelmien mukaan K7-elokuvissa voi esiintyä komediallista väkivaltaa. Komediallisesta väkivallasta minulla tulee ensimmäisenä mieleen vanhat Mikki Hiiri-, Väiski Vemmelsääri- ja Tom & Jerry -piirretyt, joissa huumoria synnytetään lyömällä toisia nuijalla tai juoksemalla seinään pahki. Komediallista väkivaltaa esiintyy kuitenkin myös Disneyn klassikoissa, vai mitä sanotte seitsemän kääpiön toisiinsa kohdistuvasta läpsinnästä, Flynn Riderin ja Maximuksen välienselvittelystä tai Fixari-Felixin hampaat ehjäksi tekevästä vasarasta? Onneksi KAVI huomioi ikäraja-arvioinneissaan komediallisen väkivallan erikseen. Mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että naishahmojen harjoittamaa väkivaltaa tunnutaan pitävän elokuvissa miesten väkivaltaa vähempiarvoisena asiana. Se ei saisi olla yhtään sen hauskempaa tai vähemmän kamalampaa, jos lyöjä on miehen sijasta nainen. Olisiko tässä taas yksi hyvä keskusteluaihe #metoo-kampanjaan? Vilhelmiina on kirjoittanut ajatuksia herättävän blogitekstin naishahmojen lyömisestä, kannattaa lukea. Tätä tekstiä kirjoittaessa törmäsin myös uutiseen, jossa kerrottiin, että koko perheille suunnatuissa animaatioelokuvissa kuolee enemmän päähenkilöitä, kuin vain aikuisille suunnatuissa elokuvissa. Linkki uutiseen löytyy tekstin lopusta.

Seuraavat Disneyn ja Pixarin elokuvat sisältävät väkivaltaa (eli niissä on nyrkkisymboli): 

Fantasia, Fantasia 2000, Make Mine Music, Melody Time, The Adventures of Ichabod and Mr. Toad, Pelastuspartio Bernard ja Bianca, Topi ja Tessu, Hiidenpata, Mestarietsivä Basil Hiiri, Pieni merenneito, Bernard ja Bianca Australiassa, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Leijonakuningas, Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja, Herkules, Mulan, Tarzan, Aivan villit, Keisarin uudet kuviot, Atlantis, Lilo ja Stitch, Aarreplaneetta, Karhuveljeni Koda, Pikku Kananen, Bolt, Prinsessa ja sammakko, Kaksin karkuteillä, Räyhä-Ralf, Frozen, Big Hero 6, Zootropolis, Vaiana, Toy Story 1 ja 2, Ötökän elämää, Nemoa etsimässä, Ihmeperhe 1 ja 2, Rottatouille, Wall-E, UP, Autot 2, Urhea, Monsterit-yliopisto, Kunnon dinosaurus ja Coco.


En ole elokuvissa esiintyvän väkivallan fani. Joskus elokuvia katsoessa käännän pääni välillä toisaalle, jos elokuvassa esitetty väkivalta on liian raakaa makuuni. Mielestäni monessa elokuvassa taistelukohtaukset ovat aivan liian pitkiä, ja kotona tappelukohtausten aikana lähden usein käymäänkin vaikka jääkaapilla hakemaan täydennystä lasiini/lautaselleni. (Mieheni on minulle aina närkästynyt tästä, kun hänen mielestään menetän elokuvista ne parhaat kohtaukset. XD) Aikuisena katson myös monia lapsuuteni elokuvia toisella tavoin, ja kauhistelen niissä esiintyvää väkivaltaa – vaikkei se ollut minulle mikään ongelma lapsena. Toki elokuvista, joista olen saanut traumoja, Ruohometsän kansa on ainakin sellainen, jossa traumat aiheutuvat varmaankin juuri elokuvan väkivaltaisen sisällön takia. 

Muistatko kauhistelleesi jonkun elokuvan väkivaltaisuutta lapsena? Entä pistääkö väkivaltainen käytös silmääsi isompana Disneyn ja Pixarin elokuvia katsoessasi? Saako mielestäsi koko perheen elokuvissa esiintyä väkivaltaa/komediallista väkivaltaa? 


LÄHTEET:

- Episodin uutinen: Mikki Hiirellä on tiukat säännöt - nämä kolme asiaa ovat kiellettyjä Disney-elokuvissa (lue tästä)
 
LISÄÄ LUETTAVAA:


- The Atlantic -lehden uutinen: Kid's Movies Are Full of Death (lue tästä)
- Pyörivä nuoli -blogin teksti: Kun naishahmot lyövät (lue tästä) (tähän tekstiin oli linkki myös aiemmin blogitekstissä)
- Hurjimmat Disney-taistelut TOP10 (lue tästä)

6 kommenttia:

  1. Ehkäpä väkivaltaisin lapsena näkemäni animaatio oli Hopeanuoli. En enää muista siihen liittyviä tunnelmia, mutta se esitteli minulle erot animen ja länsimaisen animaation välillä. Paljonhan animaatioissa oli viihteellistä väkivaltaa, mutta Hopeanuolessa toiminta oli jotenkin totista ja lopullista.

    Toimintaan minulla on hyvin kaksijakoiset fiilikset. Sopivassa määrin se on ok, mutta pitkät taistelut tai takaa-ajokohtaukset ovat uuvuttavia. No, paljonhan nämä ovat kiinni ohjaajan ja käsikirjoittajan taidoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, minäkin muistan katsoneeni Hopeanuolta lapsena päiväkodissa! Mikä on kyllä aivan väärä ympäristö kyseisen ohjelman katsomiselle! :O En ole kyllä sarjaa pystynyt aikuisiällä katsomaan, sen verran väkivaltaiset mielikuvat siitä on minulle jäänyt.

      Komppaan täysin mielipidettäsi toimintaa kohtaan. Joissain elokuvissa se on todella pitkästyttävää (The Expendapables, en vain ymmärrä sitä elokuvaa...), mutta joissain se voi olla jopa tarinan huippu (The Predator).

      Poista
  2. Kuulun kanssa näihin, joitten milestä toiminta ja väkivalta on aika tylsää katsottavaa. Kyllä elokuivissa eniten kammahdan sitä tuhoa mitä väkivalta aiheittaa, enemmän kuin itse sitä tappelua. Komediallinen väkivaltakin on vähän siinä ja siinä pidänkö. Se riippuu aina niin tyylistä millä tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, en ole ainoa, jonka mielestä väkivalta on tylsää! :) (Pitääkin näyttää miehelleni nämä kommentit! XD) Ja juu, elokuvatyyli vaikuttaa kyllä suuresti toiminnan tasoon, kuten myös Gufin mainitsemat ohjaaja ja käsikirjoittaja, mutta myös elokuvan leikkaus ja näyttelijäntyö/animaatio.

      Poista
  3. Hei ihana postaussarja! Ja kiva kun olet linkkaillut mun tekstejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja eipä mittään, mielenkiintoisia ja hyviä tekstejä on ilo jakaa muille!

      Poista