Lukija/lukijat ovat useissa Rinki tinki tinkin teksteissä maininneet samaistuvansa tiettyyn Disney-hahmoon sen takia, koska niin hahmo kuin lukija ovat olleet kiusattuja. Näitä kommentteja lukiessa minulle tulee aina paha mieli - kenenkään ei pitäisi joutua kiusaamisen kohteeksi. Haluan antaa kaiken mahdollisen tuen kiusatuille, mitä näin Internetin välityksellä voin antaa, ja siksi päätin kirjoittaa tämän blogitekstin kiusaamisesta Disney-elokuvissa. Tämä teksti on omistettu kaikille kiusatuille!
Kiusaaminen = verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista ja tahallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan.
Millaista kiusaamista Disneyn klassikoissa esiintyy?
Disneyn klassikoissa on hyvin varhaisesta vaiheesta asti käsitelty kiusaamista. Disneyn neljännessä klassikossa, Dumbossa, kiusaaminen otetaan hyvin selkeästi esille. Dumboa kiusataan sen takia, että hänellä on isot korvat. Norsua nimitellään rumasti hänen kuullessaan, ja hänet jätetään muiden norsujen ulkopuolelle. Norsujen lisäksi myös ihmiset pitävät Dumboa pilkkanaan nauraen hänen ulkonäölleen. Atlantiksen päähenkilö Milo Thatch joutuu kiusatuksi nörttiytensä takia. Muut tutkimusretkikunnan jäsenet ovat karskeja ja kokeneita seikkailijoita, ja he kiusaavat Miloa naureskelemalla hänelle ja jättämällä hänet heidän ulkopuolelleen. Räyhä-Ralfia kiusataan sen takia, koska hän on pahis. Aladdinia kiusataan siksi, kun hän on köyhä. Tarzania kiusataan siksi, koska hän on eri lajia kuin gorilla. Quasimodoa kiusataan sen takia, kun hän on erinäköinen kuin muut. Tuhkimon kohtelua ei voida sanoa edes kiusaamiseksi, vaan hän joutuu peräti orjaksi pakkotyöhön.
Belle eroaa selkeästi muista pienen ranskalaiskylän asukeista, sillä hän on lukeva ja ajatteleva nuori nainen. Muut kylän asukkaat ovat varmasti hyvin konservatiivisia ja vanhoissa tavoissa pitäytyviä, kun Belle tuntuu muista niin oudolta. Bellen selän takana muut kyläläiset puhuvat hänestä "outona" tyttönä, mutta kukaan ei kutsu häntä niin vasten kasvoja. Kiusaamista se tämäkin on! Belle nimittäin tuntee kyläläisten asenteen selkäpiissään, ja asenne välittyy Belleä kohtaan näytettynä välinpitämättömyytenä ja kirjoista puhumisen ohittamisena. Belle kysyykin isältään yhdessä vaiheessa elokuvaa, että pitääkö isä Belleä outona muiden kyläläisten tavoin. Ilmankos Belle ei tunnu sopeutuvan kyläläisten joukkoon, kun hänestä puhutaan selän takana pahaa ja häntä vältellään. Gaston poikkeaa muista kyläläisistä siinä mielessä, että hän yrittää olla Bellelle kohtelias - huonolla menestyksellä. Gaston pilkkaa Bellen lukuharrastusta päin neidon naamaa, ja tulee vähätelleensä myös neidon sukupuolta ja isää. Ja sitten Gaston raivostuu, kun Belle ei hyväksy miehen kosintaa. Gastonin pitäisi ehkä ensin muuttaa omaa käytöstään, ennen kuin alkaa vaatia muita tilille saamistaan pakeista.
Timonin ja Pumban suhde on mielestäni pitkään ollut ongelmallinen. Timonhan selkeästi vähättelee ystäväänsä ja naureskelee tälle. Timon ottaa itselleen kaiken kunnian Pumban sanomisista, esimerkiksi kohdassa, jossa he kohtaavat Simban ensimmäistä kertaa. Pumba ehdottaa ensin, että he ottavat leijonan porukkaansa suojelijakseen, mutta Timon vähättelee tätä Pumban ideaa. Sitten Timon tuo idean uudelleen esille omanaan, ja he toteuttavat sen. Pumba on valitettavasti yksinkertainen, eikä tajua Timonin tekosia, vaan peräti ylistää mangustia oman ideansa käyttämisestä. Timon ja Pumba -televisiosarjassa Timonin ja Pumban välistä kiusaamista vielä oikein alleviivataan. Timon tuntuu siis hyväksikäyttävän Pumbaa todella törkeästi, eikä Pumba saa tästä ystävyyssuhteesta itselleen oikein mitään. Okei, Timon on Pumballe se ainoa tyyppi, joka on hyväksynyt pahkasian lähelleen muiden vältellessä haisevaa otusta. Pumba olisi siis ilman Timonia yksinäinen. Pumba ei myöskään koe Timonin käytöstä kiusaamisena (paitsi välillä tv-sarjassa), joten kärpäsestä ei tarvitse tehdä härkästä. Oli miten oli, en enää kuitenkaan pidä kaverusten kaverisuhdetta niin tavoittelemisen arvoisena asiana kuin joskus.
Disneyn klassikoissa kiusaaminen esiintyy lähinnä sanallisena, mutta joissain tapauksissa myös fyysisenä. Elokuvien hahmoja kiusataan yleensä erilaisuuden takia: kiusatuissa hahmoissa on jotain erilaista, minkä takia he eivät sovi elokuvan suuremman joukkion sekaan. Myös rasistisuutta käsitellään useassa Disneyn elokuvassa, muun muassa Notre Damen kellonsoittajassa, Zootropoliksessa ja Pocahontasissa, mutta se on jo ihan oman tekstinsä aihe.
Miten kiusaamiseen on reagoitu elokuvissa?
Disneyn elokuvissa kiusaaminen nähdään yleensä huonona asiana. Suurimmassa osassa kiusaamistapauksista kiusaajana toimii pahis ja kiusattuna hyvis. Katsojat eivät yleensä samaistu pahiksiin, vaan asettuvat hyviksen puolelle, ja näin ollen pitävät kiusaamista huonona juttuna. Kiusaajilla on lähes aina ongelmia itsensä kanssa, niin elokuvissa kuin tosielämässäkin. Kiusaajilla on monesti huono itsetunto, ja he haluavat pönkittää sitä muiden kustannuksella: "Katsokaa mitä vikaa tuossa on, niin ette huomaa omia vikojani!" Näin tapahtuu esimerkiksi Dumbossa: Dumboa kiusaava ihmispoika kiinnittää muiden huomion Dumbon isoihin korviin, vaikka hänellä itsellään on suurikokoiset "hörökorvat". Ehkä tätä poikaa itseään on joskus kiusattu korvista, ja hän yrittää helpottaa pahaa oloaan suuntaamalla saman vian eteenpäin kiusaamalla Dumboa. Uskon, ettei kiusaaminen kuitenkaan helpota pojan oloa, vaan tekee sen vain entistä kurjemmaksi. Disneyn elokuvissa kiusaaminen kohdistuu myös yleensä erilaisiin, "normaalista" poikkeaviin ihmisiin tai eläimiin. Tämä kertoo vain siitä, että kiusaajat pelkäävät erilaisuutta, koska eivät tiedä siitä tarpeeksi. Näin tapahtuu esimerkiksi Räyhä-Ralfissa: Ralfia ei päästetä mukaan kerrostalon bileisiin, koska asukkaat eivät tunne Ralfia vaan luulevat hänen olevan vain aivottomana asioita tuhoava pahis. Näin ei kuitenkaan ole.
Kiusatut saattavat kokea kiusaamisen seurauksena olevansa maailman pohjasakkaa, surkeimpia kaikista. Näin käy ainakin Quasimodon kohdalla: hän uskoo olevansa muotopuoli hirviö Frollon verbaalisen kiusaamisen ja vähättelyn seurauksena. On aivan hirveää, miten kiusaaminen saattaa vaikuttaa kiusatun itsetuntoon todella kokonaisvaltaisella tavalla! Siitä saattaa seurata esimerkiksi masennusta, minkä vallassa Quasimodo selkeästi välillä on. Koska Quasimodo kokee olevansa niin hirveä ihminen, hakee hän hyväksyntää omalle olemiselleen kuvittelemalla(?) gargoilit eläviksi ystävikseen. Hyväksyntää omalle erilaisuudelleen etsii myös Belle, joka kysyy isältä mielipidettä outoudestaan, sekä Tarzan, joka yrittää ensin sopeutua gorilloiden joukkoon sotkemalla kehonsa mutaan, mutta jolle Kala-äiti opettaa erilaisuuden olevan rikkautta. Ja niin se on oikeastikin! Kiusaamisesta ylipääseminen kuitenkin vahvistaa aina kiusattuja Disney-elokuvissa, ja uskon näin olevan oikeassa elämässäkin. Mikä ei tapa, se vahvistaa, niin hirveätä kuin se toisaalta onkin... Vahvistuakseen ihmisenä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan vääryyksiä!
Joissain elokuvissa kiusaamista ei nähdä huonona asiana, vaan asiasta vedetään huumoria. Näin on muun muassa Timonin ja Pumban kohdalla, kuten edellä kerroin. Myös Pocahontasissa Meeko-pesukarhu tekee kiusaa Percy-koiralle, ja tämä kiusanteko esitetään vitsinä. Saako näin tehdä? Saako lapsille suunnatuissa elokuvissa kiusaamisen esittää hauskana asiana? Aikuisten pitäisi osata erottaa jo se, onko elokuvassa hauskana esille tuotu asia eettisesti oikein, mutta lapset eivät tätä vielä osaa tehdä. Vaikka tämä saattaa mennä jo kukkahattutäteilyksi, on huumorin vetäminen kiusaamisesta mielestäni väärin. Samaan aiheeseen liittyy myös se, kuinka joissakin elokuvissa nauretaan sille, kun naishahmo lyö miestä. Tästä aiheesta Vilhelmiina on kirjoittanut enemmän juttua blogissaan. Laajennettuna aihetta voisi kysyä, tarvitseeko minkäänlaiselle aggressiiviselle käytökselle nauraa ollenkaan? Ainakaan koko perheen elokuvissa. Haluan kuitenkin uskoa, että suurimmassa osassa Disneyn elokuvista kiusaaminen nähdään huonona juttuna.
Anteeksipyytäminen
Kiusaamisesta ylipääseminen vaatii yleensä muiden apua. Tarzan tajuaa erilaisuuden olevan rikkautta vasta Kalan sanat kuullessaan, ja toisaalta äidin huomioiden avulla Tarzan huomaa, ettei hän olekaan niin erilainen kuin on luullut olevansa. Dumbokin olisi varmasti jäänyt harmittelemaan isoja korviaan niitä pilkkaavien elefanttien joukkoon, ellei hän olisi tavannut Timtotei-hiirtä, joka loi norsuun itseluottamusta ja voimia. Kiusaamistapauksissa kehottaisinkin ketä tahansa pyytämään apua tai ainakin tukea ystävältä, perheen jäseneltä tai joltain luottohenkilöltä (esim. opettajalta tai terkkarilta), koska yksin asian käsittely tai varsinkaan siitä ylipääseminen on todella vaikeaa.
On aivan mahtavaa, mikäli kiusaaja tajuaa tehneensä väärin ja osaa pyytää anteeksi uhriltaan. Näin ei käy monesti Disneyn elokuvissa, varsinkaan, jos kiusaaja on ollut pahis. Gaston ei pyytele anteeksi Belleltä eikä ilkeä äitipuoli Tuhkimolta. Joitain ihania poikkeuksia on kuitenkin nähtävillä Disneyn klassikkojen joukossa. Kerrostalon asukkaat tajuavat olleensa väärässä Räyhä-Ralfin suhteen, ja elokuvan lopussa he ottavat Ralfin mukaan porukkaansa. Gene taitaa jopa pyytää Ralfilta anteeksi. Atlantiksessa tutkimusretkikunnan jäsenet tajuavat olleensa Miloa kohtaan typeriä, ja he pyytävät mieheltä anteeksi ja aloittavat tuttavuutensa Miloon puhtaalta pöydältä. Paras anteeksipyyntö tapahtuu mielestäni kuitenkin Zootropoliksessa. Judy-pupun ollessa lapsi häntä kiusaa kettu nimeltä Gideon Gray. Gideon on kiusaamassa muita kasvissyöjiä, kun Judy asettuu puolustamaan heitä. Gideon työntää Judyn mutaan ja haukkuu tätä. Tästä kiusaamistapauksesta jää Judylle traumat kettuja kohtaan aikuisikään asti. Aikuisiällä Judy ja Gideon kohtaavat toisensa kuitenkin uudestaan, ja Gideon on niin fiksu, että hän tajuaa pyytää Judyltä anteeksi lapsuuden käytöstään. Judy antaa Gideonille anteeksi, ja kenties tämän anteeksipyynnön ansiosta saa itsekin voimia pyytääkseen Nickiltä anteeksi omaa käytöstään. Haluankin sanoa, ettei anteeksipyytäminen ole koskaan liian myöhäistä, ja se voi merkitä kiusatulle todella paljon.
Lopuksi...
On hienoa, että kiusaamista on käsitelty paljon Disney-elokuvissa. Asian käsitteleminen elokuvan keinoin helpottaa varmasti kiusattuja, koska he pystyvät eläytymään elokuvan kiusatun asemaan, ja tietävät, että heitäkin on odottamassa onnellinen loppu. Asian käsittely myös toivottavasti saa kiusaajien omantunnon kolkuttamaan ja kiusaamisen loppumaan - ja parhaassa tapauksessa kiusaajan pyytämään anteeksi kiusatulta.
Erilaisuus ON rikkautta. Jokainen meistä ON kallisarvoinen juuri omana itsenään, älkääkä antako kenenkään väittää teille toista! Olkaa ylpeästi omia itsejänne, olkaa ylpeästi erilaisia! Olkaa ystävällisiä lähimmäisillenne, älkääkä antako ennakkoluulojen pimentää käytöstapojanne. Mitä järkeä on kiusata toisia, kun toisille voi olla niin ihana ja rakastava? Positiiviset teot toisille tuovat positiivisen mielen myös itselle. Täältä puolelta blogia lähtee virtuaali-haleja ihan kaikille lukijoille! :)
Älä siis ole kuin Gaston, Frollo tai Gideon - ole kuin Belle, Quasimodo ja Judy!
Mitä ajatuksia tämän teksti herätti sinussa? Onko kiusaamista käsitelty Disneyn elokuvissa liikaa vai liian vähän, vai kenties sopivasti?
(Käsittelin tekstissä Disneyn klassikoita, mutta ainakin Pixarin lyhärissä Lou kiusaamista käsitellään kauniisti.)
Mä niin halveksin kiusaamista enemmän kun mitään muuta ihmisjoukoissa, etenkin kun tiedän hyvin miltä se tuntuu.
VastaaPoistaSe on totta että joihinkin disney hahmoihin osaa samaistua kiusattuna olon takia, minä ainakin. On kyllä todella hyvä että ne kiusaajat animaatioissa saa aina opetuksen, vaikka todellisuudessa kiusaajat pääsevät melko vähällä pälkähästä.
On myös muitakin disney elokuvia, joissa esiintyi kiusaamista. Liloa kiusataan Lilo & Stitch elokuvassa, koska Mertle ja hänen kaverit pitää tätä outona, ja samalla ne haukkuu Stitchiä rumaksi koiraksi, mikä on tosi inhottavaa. Toy Storyssä Woody kiusaa Buzzia, koska hän on kateellinen tämän saamalle suosiolle, ja Sid kiusaa pikkusiskoaan Hannaa, rikkomalla tämän ihanat nuket, ja samalla hän kiduttaa leluja huvikseen.Kaunottaressa ja Kulkurissa Siamilaisetkissat kiusaavat Kaunotarta, ja saavat tämän vaikeuksiin (ja jäävät jopa ilman rangaistusta jälkeenpäin). Ja Aristokateissa Marie, Toulouse ja Berlioz kinastelevat usein samalla kiusoitellen toisiaan, antamalla koko ajan samalla mitalla takaisin toisillee (onneks tää sisarusten kinastelu on vielä omalla tavallaan viatonta).
Minulla oli melko samoja vaiheita kun minua kiusattiin lapsena, syynä minun herkkänahkaisuus, syrjäytyneisyys ja poikkeava luonteeni (joka johtui minun aspergerista). Minuakin on joskus haukuttu ja jätetty pois porukasta, ja keksitty väkisin syitä solvata minua.
Olin silloin turhautunut ja purkasin sitä vihamielisesti, ja minua ärsytti kun minä jouduin vaikeuksiin, siitä että maksoin vaan takaisin kiusaajalleni. Ja ylä-asteella minua harmitti se että olin liian heikko pistämään hanttiin (olen melko iso kaveri, mutta en osaa sairauteni takia hallita voimiani), ja samalla kotona oli muitakin huolia, joista en aio kertoo kaikkia tässä.
Mutta onneksi minullakin oli tukena tärkeitä henkilöitä, joista tärkein on minun äitini. Hän osasi lohduttaa ja toimia tukena vaikeissa paikoissa, ja arvostan sitä hänessä edelleen. Lisäksi veljenikin toimivat joskus tukena, ja mun pikkuveli on nykyään halukas piekseen kaikki jotka kiusaa mua (mun veli osaa nykyään tapella tosi hyvin, ja olen itsekkin tullut vahvemmaksi). Lisäksi olen myös saanut terapiaa, ja mielialalääkitystä, ja olin oppinut unohtamaan ne koetut vääryydet. Ja samalla näin vanhemmalla iällä, mun ala-aste kiusaaja, joka on nyt veljeni kaveri, tuli pyytämään henkilökohtaisesti anteeksi kiusaamistaan, mikä on tosi arvostettavaa.
Kumpa kiusaamista voisi poistaa kokonaan maailmasta, jotta lapset ja aikuiset saisi elää onnellisen elämän, ilman että tarvii pelätä itsensä puolesta.
Kiitos kommentistasi Alex! Kiva, kun mainitsit vielä lisää Disney-klassikoita missä kiusaamista esiintyy, itse en noita muistanut tekstiä kirjoittaessani. Tuo on kyllä törkeää, ettei siamilaiskissat saa minkäänlaista rangaistusta toimittuaan väärin Kaunotarta kohtaan! Se on aina ärsyttänyt minua hirveästi! Sisarusten välistä kiusaamista en jotenkin osaa edes laskea kiusaamiseksi, se on kuitenkin vähän eri asia.
PoistaAivan hirveältä kuulostaa lapsuutesi kokemukset! Lapsena on varmasti niin hankala käsitellä ulkopuolisuuden tunnetta, ja jos joku haukkuu, niin ei sitä osaa vielä käsitellä samallalailla kuin aikuisena! Sitä ottaa kaikki haukut itseensä! Olen töissä päiväkodissa, ja siellä aikuiset näkee ensimmäisenä sellaisen kiusaamisen, jossa joku lyö toista. Sitä pitäisi aina itse muistaa, että yleensä kukaan ei lyö ilman syytä, ja monesti riidan tai kiusaamisen on aloittanut se osapuoli, joka näyttää aluksi "uhrilta" - eli on just haukkunut toista tai vienyt lelun kädestä. Me koitetaankin aina riidan selvittelytilanteissa kuulla sitten molempia riidan osapuolia, jotta ei tehtäisi vääriä johtopäätöksiä tapahtuneesta.
Ihanaa, että sinä olet saanut apua kiusaamisen kohtaamiseen; ihana, että perhe varsinkin on ollut tukenasi. On myös aivan mahtavaa kuulla, että ala-asteaikojen kiusaajasi on pyytänyt sinulta anteeksi! Toivon minäkin totta totisesti, ettei kenenkään tarvitsisi joutua kokemaan kiusaamista, ja toivon, ettei sinunkaan olisi sitä tarvinnut kokea ollenkaan! Kiitos, kun kerroit omista kokemuksistasi. Ihan varmasti olet ollut lapsesta asti ihana ja mahtava tyyppi (kuka Disneystä tykkäävä ei olisi?), ja toivon pelkkää hyvää sinun elämääsi! Haleja!
Anna, mikä tärkeä aihe, olet paras. <3 Hieno teksti. Minä olen samaa mieltä kanssasi, että tietyistä asioista ei varsinkaan lasten leffoissa saisi tehdä huumoria, ja eräs niistä on kiusaaminen. Lapsilla ei ole vielä suodattimia, joilla he osaisivat ottaa jonkun asian "kevyesti" vaan kaikki, mitä he näkevät, voi painua syvälle sisimpään. He näkevät, että kiusaamiselle nauretaan, niin miten he osaisivat sitten olla kiusaamatta tai ottamatta sitä kevyesti (näin kärjistäen sanottuna)? Vähintäänkin asiaa pitäis sit käsitellä lapsen kanssa, että eihän se tainnukaan sit kaikista olla hauskaa tuo kiusaaminen. Ystävysten välinen naljailu on eri asia ja tämäkin selvästi esitettynä.
VastaaPoistaAlexille myös kiitos kokemustesi jakamisesta. Voi kun olen samaa mieltä kanssasi, kunpa jokainen lapsi (ja aikuinen!!) oppisi empaattiseksi ja kiusaamista ei koskaan ilmenisi.
I know that I'm best. ;) Kiva että pidit tekstistä! Ja jesh, hyvä, etten ihan lähtenyt kukkahattutäteilemään, vaan joku muukin on sitä mieltä, ettei kiusaamiselle saa nauraa! Ei lasten pienet aivot tosiaankaan osaa vielä prosessoida sitä, ettei näin saisi tehdä, vaikka sille nauretaan. Ja tämänpä takia olisikin tärkeää, että aikuiset todellakin katsoisivat lastensa kanssa elokuvia, jotta näistä asioista voitaisiin keskustella jälkikäteen yhdessä! Ainakin se elokuva pitäisi ensimmäisen kerran katsoa yhdessä. Ymmärrän, jos joku haluaa katsoa vaikka Pocahontasin saman viikon aikana kolmatta kertaa (niinkuin serkkuni halusi pienenä katsoa aina sitä yhtä ja samaa elokuvaa), niin ei ehkä silloin tarvitse vanhempien olla enää mukana. ;) (Tuo juttujen toistohan kuuluu tiettyyn kehitysikään. Vauvat haluavat esimerkiksi antaa aikuiselle lelun, ottaa sen sitten takaisin itselleen, antaa sen takaisin, ottaa takaisin jne., koska he saavat siitä kiksejä. XD 3-5 -vuotiaat lapsetkin tarvitsevat satujen lukemisessa ja varmasti elokuvien katsomisessakin toistoja, jotta he saavat prosessoida rauhassa saduissa/elokuvissa käsiteltäviä teemoja.) Mutta kiitos kommentistasi, Saara! :)
PoistaMahtava teksti! Timonin ja Pumban ystävyyssuhde on kieltämättä melko kiemurainen. Mielestäni Zootropoliksessa kiusaaminen on otettu ihanasti huomioon juurikin Gideonin ja Judyn kohdalla. Kiusaaminen muuttaa ihmistä eikä kukaan muu voi tietää miltä se tuntuu kuin itse kiusattu. Jos minusta ei olisi aikoinaan puhuttu pahaa, heitetty pois porukasta ja keksitty valheita, en tiedä olisiko yhtä hiljainen ja epävarma kuin nyt? En tiedä tuleeko kiusaaminen koskaan loppumaan maailmalta, mutta onneksi on keksitty keinoja auttaa kiusaamisen kohteita. Onneksi tärkeä aihe esiintyy elokuvissa ja se otetaan usein hyvin huomioon.
VastaaPoistaKiitos! Mutta onpa ikävä kuulla, että sinäkin olet joutunut kokemaan kiusaamista. :( Lapset voivat olla jo tosi julmia toisilleen! Minunkin mielestäni on hyvä, että kiusaamista käsitellään niin paljon elokuvissa ja kirjoissa, ja aina välillä näkyy esimerkiksi somessa kamppanjoita kiusaamista vastaan. Jospas jotkut kiusaajat ottaisivat näistä opikseen ja lopettaisivat. Kiitos sinulle kommentistasi. Haleja sinulle!
PoistaKuten olen varmaan maininnutkin mua on kiusattu koulussa ja pahimmillaan mun itsetunto oli yhtä romuna kuin Nellin auto Wreck it Ralphissa kun Ralph romutti sen. Naurettiin kiinnostuksen kohteille, ilkuttiin vaatteita (lähinnä sitä kun mulla oli ekaluokkalaisten lenkkarit mut mulla on pienet jalat), syrjittiin jne. Väkivaltaseks ei kuitenkaan menty jos ei yhtä tönimistä lasketa. Mä voin myöntää et olen yhdestä kerrasta hyvilläni et tein sen vaikkei se ihan viisasta ollutkaan ja se päivä oli muutenkin ollut huono. Paras kaveri oli poissa koulusta, kaks tyttöä syrji ja jätkät ärsytti. Helpostihan siinä katkee pinna. Joka tapauksessa enne terveystiedon tuntia käytävässä jätkät yrittää työntää mut pois penkiltä ja mä nousen ja läväytän lähintä urpoa naamaan ja käännyn kannoillani mutisten lähellä olleille tytöille "se ansaitsi sen". Tietty jouduin kuraattorin luo mut en mä mitään seurauksia siitä saanut.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Henkinen väkivalta on usein jopa pahempaa kuin fyysinen, tai näin ainakin itse uskon olevan. Tuo on just tota, että kuraattorille joutuu se, joka puolustaa itseään, vaikka alkusyy olisi ihan toisessa tyypissä. :P Tämän takia ei pitäisikään alkaa syyttelemään sokeasti sitä riidan näkyvää osapuolta, kuten Alexin kommenttiin kommentoin.
PoistaToivottavasti kiusaaminen lakkasi/on lakannut elämässäsi, ja et ole enää yhtä romuna kuin Nellin auto. :'( Itsetunnon rakentaminen pala palaselta on varmasti vaikeaa. Minä kuitenkin uskon, että sinä olet aivan mahtava ja huippu tyyppi, eikä muiden typeristä mielipiteistä kannata välittää!!!! Ei ne tunne sua ja sun mahtavaa luonnetta ja huumorintajua! Sinä ansaitset ihan parasta mitä maailmalla on tarjota! Haleja!
Joo on lakannut jo aikoja sitten ja Nellin auto oli vaan yks vertaus mikä tuli Disneyltä mieleen. Mä olen verrannut huonoa itsetuntoani moneen muuhunkin romuna olevaan hahmoon.
PoistaKiitos kannustuksesta Anna :)
Hyvä että on lakannut! Ja hyvän vertauksen myös keksit Disneyltä, ensimmäistä kommenttiasi lukiessa tuli sellainen olo, että olisipas pitänyt kirjoittaa itse varsinaiseen tekstiin myös Nellin kiusaamisesta, koska sitä on hirveä katsoa elokuvassa.
PoistaNalle Puhissa ei esiinny kauheasti kiusaamista ja Nasun suuri elokuva on varmaan ainoa Nalle Puh elokuva, jossa sitä on. Tarkoitan siis sitä, kun siinä alussa Puhilla, Kanilla, Ihaalla ja Tikrulla on se suuri suunnitelma, jolla ne yritti kerätä hunajaa. Nasu tahtoi osallistua siihen, muttei päässyt mukaan, koska oli liian pieni siihen.
VastaaPoistaIhan olet oikeassa. Puolen hehtaarin metsän tarinat ovat kyllä kaikin puolin sopivia kaiken ikäisille. :) Ja voi Nasu raukka! Onneksi muut taisi ymmärtää, että pienikokoisten syrjiminen on väärin.
Poista