Oo vain mikä oot ja hyvin käy. Sha-la-la-la, la-la-la-la, la-la-la-la.

Viime vuoden heinäkuussa aloittelin kirjoittamaan listaa Pixarin elokuvien parhaista hahmoista, ja kerroin silloin, mitkä olivat mielestäni parhaat hahmot yhdeksästä ensimmäisestä Pixarin klassikosta. Nyt, melkein vuosi myöhemmin, on hyvinkin aika jatkaa listaa, ja käydä läpi loput kymmenen Pixarin elokuvaa. Elokuvissa on nimittäin aina joku hahmo, johon kiintyy muita hahmoja enemmän elokuvan aikana. Lempihahmo ei ole läheskään aina elokuvan päähenkilö, tai välttämättä edes elokuvan hyvis. Tässä ovat lempihahmoni Pixarin elokuvista, osa 2. 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia! 

UP: Dogi

UP:in paras hahmo on ehdottomasti ihana Dogi! Dogissa on saatu niin hienosti näkymään koiramaisuus eli koiran luonne. Dogi on innostunut kaikesta, hän rakastuu ihmisiin heti ensimmäisen silmäyksen heihin luotuaan ja seuraa innoissaan oravia. Dogin häntä heiluu innostuksesta melkein koko ajan ja koiran kieli nähdään usein läähättämässä ulkona. Dogilla on kaulassaan panta, jonka avulla koira pystyy puhumaan ihmisille. Labradorinnoutaja Dogi on melko alhaisessa asemassa Charles Muntzin koirien joukossa, ja muut koirat naureskelevat hömelön Dogin kustannuksella. Dogin salainen tehtävä -lyhytanimaatiossa näemme, kuinka Dogi häiritsee taitamattomuudellaan muiden koirien suorituksia, ja hänet yritetään saada vain pois jaloista. Yksinkertainen Dogi ei ehkä kelpaa Muntzin koirien valiojoukkoon, mutta Rasmus ottaa hänet vastaan innokkaasti - ja niin ottaisin minäkin koira-allergiasta huolimatta. Kotikoiralta en kaipaa suurta taituruutta tai älykkyyttä: riittää, että koira on tottelevainen ja paijattava. Ja sitä Dogi on. 

Toy Story 3: Ken

Toy Story 3:ssa on monta hienoa hahmoa: Buzz Lightyear on todella kiinnostava hahmon kannalta tylsän Toy Story 2:n jälkeen, ja pehmeä Tuhti-nalle on myös loistava tuttavuus. Hahmoista eniten minuun vetoaa kuitenkin Ken - ja luulen, ettei se johdu siitä, että Barbiet olivat lempilelujani lapsena. Ken on nimittäin aivan riemastuttava hahmo! Ken on alunperin suunniteltu tyttöjen leluksi, ja tätä kautta nukkeen on tarttunut joitain feminiinisiä piirteitä. Ken esimerkiksi tykkää vaatteista ja glitteristä, ja hänen Barbie-talossaan on vaatehuone. Ken on päässyt mukaan Tuhdin johtamaan maskuliiniseen poikien leluporukkaan, jossa muut pilkkaavat Keniä tyttöjen leluna olemisesta. Ken yrittää kovasti rimpuilla irti tästä käsityksestä, ja todistaakseen olevansa yhtä kova luu kuin muutkin Ken tekee kyseenalaisia asioita muita leluja kohtaan. Ken siis yrittää olla kovis. Kenin muovisen pinnan alla sykkii kuitenkin lempeä ja romanttinen sydän, joka pääsee näyttämään parastaan Kenin kohdatessa uuden lelun, Barbien. Jostain kumman syystä Ken ja Barbie ovat kuin luodut toisilleen. Ken tuo Toy Story 3:een kivaa huumoria, paljetteja ja bling blingiä.

Autot 2: Finn McMissile

Olen eräänlainen James Bond -fani: en fanaatikko, vaan pikemminkin pilke-silmäkulmassa -fani. Niinpä innostuin suuresti Autot 2:n katsottuani elokuvan agenttiautosta, Finn McMissilesta. Finn McMissile on saanut itselleen kaikki James Bondin arvostettavimmat ominaisuudet: pois on jätetty uhkapelit, alkoholin juominen ja naisten kellistäminen, mitkä ei syystä tai toisesta Pixarin elokuviin sovi... ;) Finn on taitava agentti, jonka peltirunkoon on viritetty ties mitä ihmeellisiä agenttitarvikkeita, esimerkiksi siivet, potkurit veden alla matkustamista varten ja ohjuksia. Hän selviää tilanteesta kuin tilanteesta, ja Finnin (hehe!) ylivertaisuutta vastustajiin nähden on hauska katsoa. Luonteeltaan Finn on hyvin vakava, ellei jopa tosikko. Martin huumoria agentti ei meinaa ymmärtää ollenkaan, koska McMissilen ajatukset pyörivät koko ajan maailman pelastamisen ympärillä. Lisäksi on hauskaa, miten autolla näyttää olevan lyhyet herrasmiesviikset, vaikkei autoilla karvoitusta kasvakaan.

Urhea: Kuningas Fergus

Merida on aivan loistava päähenkilö Urheassa, mutta häntä enemmän minuun vetoaa elokuvassa Meridan isä, kuningas Fergus. Fergus on Dunbrochin klaanin kuningas, joka hallitsee klaanin maita Skotlannissa. Fergus tunnetaan karhukuninkaana, koska hän on kaatanut niin monta karhua elämänsä aikana, ja vannoo tappavansa hurjan Mor'du-karhun, joka on vienyt kuninkaan jalan taistelussa. Siksi Fergusilla on puujalka, ja hän käyttää kaikki tilaisuudet hyödykseen kertoakseen legendaarisesta taistelustaan Mor'dua vastaan. Kuningas Fergus on todella hurja ja tappeluvalmis tilanteessa kuin tilanteessa, mutta silti hän on aivan vaimonsa kuningatar Elinorin tossun alla. Ilman Elinorin hellää mutta jämäkkää toimintaa Fergus olisi varmaan aloittanut jo sodan naapuriklaanien kanssa. Hurjasta luonteestaan huolimatta Fergus osaa olla hellä perheelleen, johon kuuluu Elinorin lisäksi Merida ja kolmoset Harris, Hubert ja Hamish. Fergus ei ole niin tarkka lasten kasvatuksessa kuin Elinor, vaan hän ottaa kasvatustehtävän lähinnä huumorin kautta. Kuningas Fergus on hauska ja äkkipikainen hahmo, jonka Skotlannin murre on ihanaa kuunneltavaa elokuvan englanninkielisessä versiossa.

Monsterit-yliopisto: Räähkä Poks

Monsterit Oy:ssä lempihahmoni oli elokuvan päähenkilö, Tare Karvanen. Elokuvan esiosassa Tare on kuitenkin turhan itsekäs makuuni, eikä Masi Pallopääkään vakuuta. Niinpä Monsterit-yliopiston suosikikseni nousee Räähkä Poks. Räähkä on luonteeltaan aivan erilainen kuin Monsterit Oy:ssa, sillä Räähkä on vasta yliopistoon tullut ensimmäisen vuoden opiskelija, joka ei tiedä pelottelusta vielä mitään. Räähkä on ystävällinen ja mukava monsteri, joka ystävystyy oitis huonetoverinsa Masin kanssa. Räähkä on ihanan nörttimäinen otus, joka haluaa pärjätä ja päteä opinnoissaan. Räähkä ei vielä siristä silmiään, sillä hän käyttää silmälaseja. Onkin hauska oivallus, että liskomaisen monsterin silmien siristys johtuu hänen likinäköisyydestään: tätä vitsiä minunlaiseni silmälasien käyttäjä osaa arvostaa. Elokuvan aikana selviää myös, miksi Räähkä on Tarelle ja Masille niin katkera Monsterit Oy:n aikana (se ei johdu pelkästään Taren ylivoimaisista pelottelutaidoista), ja tämä tuo hahmoon heti lisää syvyyttä.

Inside Out: Viha

Inside Outin tunteista minuun vetoaa eniten Viha. On sanomattakin selvää, että Viha on vihainen hahmo. Vihan tehtävänä on aiheuttaa Rileyssä vihan tunteita, kuten tytön tuntiessa saaneensa epäreilua kohtelua vanhemmiltaan tai pizzassa ollessa tytön inhokkiruokaa, parsakaalia. Viha on hyvin Aku Ankkamainen hahmo äkkipikaisuuksineen ja raivon purkauksineen. Vihan raivostuessa oikein kunnolla hänen päänsä syttyy palamaan tulta. Viha on toisaalta myös hyvin ilkikurinen hahmo, ja hän ehdottaakin muille tunteille, että Rileyn pitäisi näyttää suuttumustaan kiroilemalla, tai että Rileyn pitää karata, kun uusi koti ei miellytä. Vihaa ei voi ottaa kovin tosissaan, ja hahmoa käytetäänkin elokuvassa lähinnä huumorimielessä. Vihan julma hymy on aivan loistavan näköinen!

Kunnon dinosaurus: Arlo

Kunnon dinosauruksen päähenkilö on ehdottomasti elokuvan paras hahmo. Arlo on apatosaurusperheen nuorin lapsi. Hän on syntymästään asti pelännyt kaikkea, eikä ole päässyt peloistaan yli. Perheen maatilalla Arlon tehtävänä olisi ruokkia esihistoriallisia kanoja, mutta pelko niitä kohtaan estää Arlon suorituksia. Hänen vanhemmat sisaruksensa kiusaavat Arloa kanapelosta, kuten sisaruksilla nyt yleensä on tapana kiusoitella toisiaan. Onneksi vanhemmat yrittävät ymmärtää pienokaistaan. Pelon lisäksi Arlo on fyysisesti heikompi muita perheenjäseniään. Tuntuu siltä, että tällä kombolla Arlolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä karusta erämaasta, jonne hän elokuvan aikana joutuu aivan yksin. Arlo osoittautuu elokuvan aikana kuitenkin henkisesti vahvaksi dinosaurukseksi, jolla täytyy virrata suomalaista sisua suonissaan: sen verran tarmokas hän tositilanteen tullen on. Arlo on myös tunteikas dino, ja elokuvan aikana saamme kokea hänen kanssaan iloa, vihaa, pelkoa ja surua. Minä ainakin pääsen hyvin sisään Arlon tunteisiin, ja näin hahmosta muodostuu minulle samaistuttava ja sympaattinen tyyppi. Lisäksi Arlo on muita kohtaan yleensä ystävällinen, hän pitää kavereidensa puolia (voitettuaan ensin pelkonsa) ja kunnioittaa muiden otusten elämää. Elokuvan aikana tapahtuvaa Arlon kehityskaarta on hieno seurata.

Doria etsimässä: Hank

Hank-mustekala valloittaa ruudun täysin joka kerta ilmestyessään siihen. Pidän kovasti Hankin kyynisestä elämänasenteesta. Hän ei lähde mukaan Dorin yltiöpositiiviseen intoiluun, vaan on Marlinin seikkaillessa omassa seikkailussaan se hahmo, joka on realistinen ja jalat maan pinnalla pitävä. Hankin menneisyydestä ei kerrota elokuvan ainakan mitään, emmekä siis tiedä, mistä mustekala on joutunut merieläinpuistoon ja mikä on hänen kyynisen elämänasenteensa taustalla. Epätietoisuus menneisyydestä tekee Hankista hieman salaperäisen hahmon, ja kenties sen takia lisää hänen viehätysvoimaansa. Ja onhan Hankilla nyt muutenkin vallan mainioita silmänpyörittelyjä Dorin juttuja kuullessaan - kukapa ei voisi olla tykkäämättä mustekalasta? Hankilla on paksu panssari päällään, eikä hän päästä ketä tahansa lähelleen, mutta panssarin läpi tunkeuduttua alta paljastuu empaattinen ja mukava merieläin. Kaiken lisäksi Hank osaa soluttautua ympäristöönsä kameleonttimaisella tavalla, mikä on hienon näköistä! 

Autot 3: Salama McQueen

Salama McQueen oli ensimmäisessä Autot-elokuvasta paras hahmo, mutta Autot 2:ssa Salama oli tylsä tyyppi, jolloin hän ei mitenkään voinut päästä parhaan hahmon paikalle. Autot 3:ssa Salama valtaa taas paikan elokuvan suosikkina. Autot 2:ssa Salaman luonne ei yhtään kehittynyt, vaan hän oli samanlainen ystävällinen, empaattinen ja reilu kilpa-auto, jollaiseksi hän muokkautui ensimmäisen Autot-elokuvan aikana. Autot 3:ssa hahmo kuitenkin pääsee taas kehittymään, sillä Salaman mekaniikka on käynyt liian vanhaksi: uudet, modernit kilpa-autot valtaavat ajoradat ja jättävät Salaman nuolemaan näppejään. Salama yrittää kehittää itseään autona, ja aikoo päivittää itsensä uusien kilpureiden tasolle, mutta jotain muuta tapahtuukin. Näemme koko elokuvan ajan, kuinka Salama treenaa kisoissa pärjätäkseen, ja kuinka suuri hänen halunsa päästä ajamaan kilparadalle on. Elämän kuluessa joistain asioista on vain pakko luopua, ja lopulta Salamakin tajuaa, että hänen on luovuttava kilpailemisesta. Minä ainakin koen elokuvaa katsoessani Salaman kanssa samaa luopumisen tuskaa kuin hän, vaikka en ole koskaan autokilpailuista pitänytkään. Lopullisen päätöksen uransa lopettamisesta tehdessään Salama ei kuitenkaan joudu luopumaan kokonaan autokilpailujen aiheuttamasta huumasta, sillä hän päättää ruveta valmentajaksi! Aivan mahtava keksintö käsikirjoittajilta! Joka tapauksessa Salaman hahmokehitys jatkuu siis ykköselokuvasta, ja nostalgisten tunteiden saattelemana hahmosta kuoriutuu jälleen minulle se ykkönen!

Coco: Héctor

Cocon olen nähnyt toistaiseksi vain yhden kerran (blu-ray on ennakkotilattu kotiin!), ja sillä kerralla parhaaksi hahmoksi mieleeni jäi Héctor. Héctor on Kuolleiden maasta kotoisin oleva luuranko, eli ihminen, joka on kuollut. Héctor on ilkikurinen huijari, joka yrittää päästä vierailemaan Elävien maassa. Elävien maassa kukaan ei kuitenkaan pidä Héctorin kuvaa esillä, joten luuranko ei pääse vierailemaan siellä. Hän pelkää joutuvansa täysin unhoon, ja silloin kuolevansa "oikeasti". Héctor on elokuvan alussa hyvin itsekäs ja ilkikurinen, mutta Migueliin tutustuessaan luurangosta alkaa paljastua ystävällisempiä puolia. Lopussa Héctorin luonne on jo aivan vastakkainen kuin elokuvan alussa, ja hahmosta alkaa välittää tosissaan. Hänen henkilöllisyytensä on myös mieletön yllätys, jota minä en arvannut elokuvaa katsoessani - ainakaan aluksi, ehkä jossain vaiheessa kyllä. Mahtavuutta hahmoon lisää hänen vitsikkyytensä ja musikaalisuutensa, ja toki myös luiden ajoittainen paikaltaan liikkuminen tuo hahmoon huumoria.

Siinäpäs olivat minun suosikkini. Mitkä ovat teidän mielestänne parhaat hahmot näistä Pixarin klassikoista?

Nollasta pollaan, hän pelkää ei!

Lukija/lukijat ovat useissa Rinki tinki tinkin teksteissä maininneet samaistuvansa tiettyyn Disney-hahmoon sen takia, koska niin hahmo kuin lukija ovat olleet kiusattuja. Näitä kommentteja lukiessa minulle tulee aina paha mieli - kenenkään ei pitäisi joutua kiusaamisen kohteeksi. Haluan antaa kaiken mahdollisen tuen kiusatuille, mitä näin Internetin välityksellä voin antaa, ja siksi päätin kirjoittaa tämän blogitekstin kiusaamisesta Disney-elokuvissa. Tämä teksti on omistettu kaikille kiusatuille! 

Kiusaaminen = verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista ja tahallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan. 

Millaista kiusaamista Disneyn klassikoissa esiintyy?

Disneyn klassikoissa on hyvin varhaisesta vaiheesta asti käsitelty kiusaamista. Disneyn neljännessä klassikossa, Dumbossa, kiusaaminen otetaan hyvin selkeästi esille. Dumboa kiusataan sen takia, että hänellä on isot korvat. Norsua nimitellään rumasti hänen kuullessaan, ja hänet jätetään muiden norsujen ulkopuolelle. Norsujen lisäksi myös ihmiset pitävät Dumboa pilkkanaan nauraen hänen ulkonäölleen. Atlantiksen päähenkilö Milo Thatch joutuu kiusatuksi nörttiytensä takia. Muut tutkimusretkikunnan jäsenet ovat karskeja ja kokeneita seikkailijoita, ja he kiusaavat Miloa naureskelemalla hänelle ja jättämällä hänet heidän ulkopuolelleen. Räyhä-Ralfia kiusataan sen takia, koska hän on pahis. Aladdinia kiusataan siksi, kun hän on köyhä. Tarzania kiusataan siksi, koska hän on eri lajia kuin gorilla. Quasimodoa kiusataan sen takia, kun hän on erinäköinen kuin muut. Tuhkimon kohtelua ei voida sanoa edes kiusaamiseksi, vaan hän joutuu peräti orjaksi pakkotyöhön.

Belle eroaa selkeästi muista pienen ranskalaiskylän asukeista, sillä hän on lukeva ja ajatteleva nuori nainen. Muut kylän asukkaat ovat varmasti hyvin konservatiivisia ja vanhoissa tavoissa pitäytyviä, kun Belle tuntuu muista niin oudolta. Bellen selän takana muut kyläläiset puhuvat hänestä "outona" tyttönä, mutta kukaan ei kutsu häntä niin vasten kasvoja. Kiusaamista se tämäkin on! Belle nimittäin tuntee kyläläisten asenteen selkäpiissään, ja asenne välittyy Belleä kohtaan näytettynä välinpitämättömyytenä ja kirjoista puhumisen ohittamisena. Belle kysyykin isältään yhdessä vaiheessa elokuvaa, että pitääkö isä Belleä outona muiden kyläläisten tavoin. Ilmankos Belle ei tunnu sopeutuvan kyläläisten joukkoon, kun hänestä puhutaan selän takana pahaa ja häntä vältellään. Gaston poikkeaa muista kyläläisistä siinä mielessä, että hän yrittää olla Bellelle kohtelias - huonolla menestyksellä. Gaston pilkkaa Bellen lukuharrastusta päin neidon naamaa, ja tulee vähätelleensä myös neidon sukupuolta ja isää. Ja sitten Gaston raivostuu, kun Belle ei hyväksy miehen kosintaa. Gastonin pitäisi ehkä ensin muuttaa omaa käytöstään, ennen kuin alkaa vaatia muita tilille saamistaan pakeista.

Timonin ja Pumban suhde on mielestäni pitkään ollut ongelmallinen. Timonhan selkeästi vähättelee ystäväänsä ja naureskelee tälle. Timon ottaa itselleen kaiken kunnian Pumban sanomisista, esimerkiksi kohdassa, jossa he kohtaavat Simban ensimmäistä kertaa. Pumba ehdottaa ensin, että he ottavat leijonan porukkaansa suojelijakseen, mutta Timon vähättelee tätä Pumban ideaa. Sitten Timon tuo idean uudelleen esille omanaan, ja he toteuttavat sen. Pumba on valitettavasti yksinkertainen, eikä tajua Timonin tekosia, vaan peräti ylistää mangustia oman ideansa käyttämisestä. Timon ja Pumba -televisiosarjassa Timonin ja Pumban välistä kiusaamista vielä oikein alleviivataan. Timon tuntuu siis hyväksikäyttävän Pumbaa todella törkeästi, eikä Pumba saa tästä ystävyyssuhteesta itselleen oikein mitään. Okei, Timon on Pumballe se ainoa tyyppi, joka on hyväksynyt pahkasian lähelleen muiden vältellessä haisevaa otusta. Pumba olisi siis ilman Timonia yksinäinen. Pumba ei myöskään koe Timonin käytöstä kiusaamisena (paitsi välillä tv-sarjassa), joten kärpäsestä ei tarvitse tehdä härkästä. Oli miten oli, en enää kuitenkaan pidä kaverusten kaverisuhdetta niin tavoittelemisen arvoisena asiana kuin joskus.

Disneyn klassikoissa kiusaaminen esiintyy lähinnä sanallisena, mutta joissain tapauksissa myös fyysisenä. Elokuvien hahmoja kiusataan yleensä erilaisuuden takia: kiusatuissa hahmoissa on jotain erilaista, minkä takia he eivät sovi elokuvan suuremman joukkion sekaan. Myös rasistisuutta käsitellään useassa Disneyn elokuvassa, muun muassa Notre Damen kellonsoittajassa, Zootropoliksessa ja Pocahontasissa, mutta se on jo ihan oman tekstinsä aihe.

Miten kiusaamiseen on reagoitu elokuvissa?

Disneyn elokuvissa kiusaaminen nähdään yleensä huonona asiana. Suurimmassa osassa kiusaamistapauksista kiusaajana toimii pahis ja kiusattuna hyvis. Katsojat eivät yleensä samaistu pahiksiin, vaan asettuvat hyviksen puolelle, ja näin ollen pitävät kiusaamista huonona juttuna. Kiusaajilla on lähes aina ongelmia itsensä kanssa, niin elokuvissa kuin tosielämässäkin. Kiusaajilla on monesti huono itsetunto, ja he haluavat pönkittää sitä muiden kustannuksella: "Katsokaa mitä vikaa tuossa on, niin ette huomaa omia vikojani!" Näin tapahtuu esimerkiksi Dumbossa: Dumboa kiusaava ihmispoika kiinnittää muiden huomion Dumbon isoihin korviin, vaikka hänellä itsellään on suurikokoiset "hörökorvat". Ehkä tätä poikaa itseään on joskus kiusattu korvista, ja hän yrittää helpottaa pahaa oloaan suuntaamalla saman vian eteenpäin kiusaamalla Dumboa. Uskon, ettei kiusaaminen kuitenkaan helpota pojan oloa, vaan tekee sen vain entistä kurjemmaksi. Disneyn elokuvissa kiusaaminen kohdistuu myös yleensä erilaisiin, "normaalista" poikkeaviin ihmisiin tai eläimiin. Tämä kertoo vain siitä, että kiusaajat pelkäävät erilaisuutta, koska eivät tiedä siitä tarpeeksi. Näin tapahtuu esimerkiksi Räyhä-Ralfissa: Ralfia ei päästetä mukaan kerrostalon bileisiin, koska asukkaat eivät tunne Ralfia vaan luulevat hänen olevan vain aivottomana asioita tuhoava pahis. Näin ei kuitenkaan ole.

Kiusatut saattavat kokea kiusaamisen seurauksena olevansa maailman pohjasakkaa, surkeimpia kaikista. Näin käy ainakin Quasimodon kohdalla: hän uskoo olevansa muotopuoli hirviö Frollon verbaalisen kiusaamisen ja vähättelyn seurauksena. On aivan hirveää, miten kiusaaminen saattaa vaikuttaa kiusatun itsetuntoon todella kokonaisvaltaisella tavalla! Siitä saattaa seurata esimerkiksi masennusta, minkä vallassa Quasimodo selkeästi välillä on. Koska Quasimodo kokee olevansa niin hirveä ihminen, hakee hän hyväksyntää omalle olemiselleen kuvittelemalla(?) gargoilit eläviksi ystävikseen. Hyväksyntää omalle erilaisuudelleen etsii myös Belle, joka kysyy isältä mielipidettä outoudestaan, sekä Tarzan, joka yrittää ensin sopeutua gorilloiden joukkoon sotkemalla kehonsa mutaan, mutta jolle Kala-äiti opettaa erilaisuuden olevan rikkautta. Ja niin se on oikeastikin! Kiusaamisesta ylipääseminen kuitenkin vahvistaa aina kiusattuja Disney-elokuvissa, ja uskon näin olevan oikeassa elämässäkin. Mikä ei tapa, se vahvistaa, niin hirveätä kuin se toisaalta onkin... Vahvistuakseen ihmisenä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan vääryyksiä!

Joissain elokuvissa kiusaamista ei nähdä huonona asiana, vaan asiasta vedetään huumoria. Näin on muun muassa Timonin ja Pumban kohdalla, kuten edellä kerroin. Myös Pocahontasissa Meeko-pesukarhu tekee kiusaa Percy-koiralle, ja tämä kiusanteko esitetään vitsinä. Saako näin tehdä? Saako lapsille suunnatuissa elokuvissa kiusaamisen esittää hauskana asiana? Aikuisten pitäisi osata erottaa jo se, onko elokuvassa hauskana esille tuotu asia eettisesti oikein, mutta lapset eivät tätä vielä osaa tehdä. Vaikka tämä saattaa mennä jo kukkahattutäteilyksi, on huumorin vetäminen kiusaamisesta mielestäni väärin. Samaan aiheeseen liittyy myös se, kuinka joissakin elokuvissa nauretaan sille, kun naishahmo lyö miestä. Tästä aiheesta Vilhelmiina on kirjoittanut enemmän juttua blogissaan. Laajennettuna aihetta voisi kysyä, tarvitseeko minkäänlaiselle aggressiiviselle käytökselle nauraa ollenkaan? Ainakaan koko perheen elokuvissa. Haluan kuitenkin uskoa, että suurimmassa osassa Disneyn elokuvista kiusaaminen nähdään huonona juttuna.

Anteeksipyytäminen

Kiusaamisesta ylipääseminen vaatii yleensä muiden apua. Tarzan tajuaa erilaisuuden olevan rikkautta vasta Kalan sanat kuullessaan, ja toisaalta äidin huomioiden avulla Tarzan huomaa, ettei hän olekaan niin erilainen kuin on luullut olevansa. Dumbokin olisi varmasti jäänyt harmittelemaan isoja korviaan niitä pilkkaavien elefanttien joukkoon, ellei hän olisi tavannut Timtotei-hiirtä, joka loi norsuun itseluottamusta ja voimia. Kiusaamistapauksissa kehottaisinkin ketä tahansa pyytämään apua tai ainakin tukea ystävältä, perheen jäseneltä tai joltain luottohenkilöltä (esim. opettajalta tai terkkarilta), koska yksin asian käsittely tai varsinkaan siitä ylipääseminen on todella vaikeaa. 

On aivan mahtavaa, mikäli kiusaaja tajuaa tehneensä väärin ja osaa pyytää anteeksi uhriltaan. Näin ei käy monesti Disneyn elokuvissa, varsinkaan, jos kiusaaja on ollut pahis. Gaston ei pyytele anteeksi Belleltä eikä ilkeä äitipuoli Tuhkimolta. Joitain ihania poikkeuksia on kuitenkin nähtävillä Disneyn klassikkojen joukossa. Kerrostalon asukkaat tajuavat olleensa väärässä Räyhä-Ralfin suhteen, ja elokuvan lopussa he ottavat Ralfin mukaan porukkaansa. Gene taitaa jopa pyytää Ralfilta anteeksi. Atlantiksessa tutkimusretkikunnan jäsenet tajuavat olleensa Miloa kohtaan typeriä, ja he pyytävät mieheltä anteeksi ja aloittavat tuttavuutensa Miloon puhtaalta pöydältä. Paras anteeksipyyntö tapahtuu mielestäni kuitenkin Zootropoliksessa. Judy-pupun ollessa lapsi häntä kiusaa kettu nimeltä Gideon Gray. Gideon on kiusaamassa muita kasvissyöjiä, kun Judy asettuu puolustamaan heitä. Gideon työntää Judyn mutaan ja haukkuu tätä. Tästä kiusaamistapauksesta jää Judylle traumat kettuja kohtaan aikuisikään asti. Aikuisiällä Judy ja Gideon kohtaavat toisensa kuitenkin uudestaan, ja Gideon on niin fiksu, että hän tajuaa pyytää Judyltä anteeksi lapsuuden käytöstään. Judy antaa Gideonille anteeksi, ja kenties tämän anteeksipyynnön ansiosta saa itsekin voimia pyytääkseen Nickiltä anteeksi omaa käytöstään. Haluankin sanoa, ettei anteeksipyytäminen ole koskaan liian myöhäistä, ja se voi merkitä kiusatulle todella paljon.

Lopuksi...

On hienoa, että kiusaamista on käsitelty paljon Disney-elokuvissa. Asian käsitteleminen elokuvan keinoin helpottaa varmasti kiusattuja, koska he pystyvät eläytymään elokuvan kiusatun asemaan, ja tietävät, että heitäkin on odottamassa onnellinen loppu. Asian käsittely myös toivottavasti saa kiusaajien omantunnon kolkuttamaan ja kiusaamisen loppumaan - ja parhaassa tapauksessa kiusaajan pyytämään anteeksi kiusatulta.

Erilaisuus ON rikkautta. Jokainen meistä ON kallisarvoinen juuri omana itsenään, älkääkä antako kenenkään väittää teille toista! Olkaa ylpeästi omia itsejänne, olkaa ylpeästi erilaisia! Olkaa ystävällisiä lähimmäisillenne, älkääkä antako ennakkoluulojen pimentää käytöstapojanne. Mitä järkeä on kiusata toisia, kun toisille voi olla niin ihana ja rakastava? Positiiviset teot toisille tuovat positiivisen mielen myös itselle. Täältä puolelta blogia lähtee virtuaali-haleja ihan kaikille lukijoille! :)

Älä siis ole kuin Gaston, Frollo tai Gideon - ole kuin Belle, Quasimodo ja Judy!

Mitä ajatuksia tämän teksti herätti sinussa? Onko kiusaamista käsitelty Disneyn elokuvissa liikaa vai liian vähän, vai kenties sopivasti?

(Käsittelin tekstissä Disneyn klassikoita, mutta ainakin Pixarin lyhärissä Lou kiusaamista käsitellään kauniisti.)

And mountains are fierce and bold!

Tänään blogiin tulee vähän kevyempi teksti, luvassa on nimittäin TOP-lista. Disneyn ja Pixarin elokuvat ovat täynnä toinen toistansa ihanempia taustamaisemia. Taustamaisemat eli hahmojen takana näkyvät ympäristöt ovat todella suuressa osassa elokuvan tunnelman luomisessa, ja monesti taustat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja todella yksityiskohtaisia. Tässä TOP-listassa esittelen kymmenen elokuvaa, joiden taustataide on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lista on saanut inspiraationsa Reetan kolme vuotta sitten kirjoittamasta vastaavasta listasta.

10. Bambi

Bambin vesiväritaustat ovat ihanan utuisia ja todella aidon oloisia. Bambia katsoessa tuntee itsekin olevansa metsässä seikkailemassa ruohonjuuritasolla, ja metsän multaisen hajun voi oikein haistaa ruudun läpi.

9. Urhea

Urhean maisemat ovat karuja ja mystisiä. <3

8. Pinocchio

Pinocchiossa nähtävä kaupunki on sokkeloinen, hienosti koristeltu ja yksityiskohtainen sekä tutkimiseen houkutteleva.

7. Tarzan

Tarzania katsoessa tulee olo, että on itsekin villin viidakon keskellä. Viidakosta on tehty hienon runsas ja koskemattoman näköinen.

6. Frozen

Frozenin lumimaisemia ei voi olla ihailematta!

5. Pocahontas

Pocahontasin taustat ovat aivan upeita! Erityisen paljon pidän taustojen sinertävästä väriskaalasta sekä juuri tuosta kuvassakin näkyvästä metsästä, jossa puut muodostavat keskenään yhteisen latvuston. Taustat erottuvat monista muista Disney-elokuvien maisemista särmikkyydellään.

4. UP

Paratiisiputous on hieno! Ja nuo tasaiset pöytävuoret!

3. Vaiana

Vaianan maisemat vievät lämpimään tropiikkiin, eikä sen perään voi olla haikailematta.

2. Kunnon dinosaurus

Kunnon dinosauruksen taustojen yksityiskohtaisuus ja aidonnäköisyys saavat leukani loksahtamaan sijoiltaan joka kerta elokuvaa katsoessani. Maisemat ovat myös ihanan karuja.

1. Prinsessa Ruusunen

Prinsessa Ruususen geometriset taustamaisemat ovat vieneet sydämeni! Elokuvan visuaalinen ilme on mielestäni aivan ihana!

Kymmenen parhaan joukon ulkopuolelle jäivät juuri ja juuri Rottatouille upeine Pariisin maisemineen, 101 dalmatialaista graafisella tyylillään, Leijonakuningas savanneineen, Kaunotar ja Hirviö satumaisine taustoineen sekä Wall-E upeine avaruusmaisemineen. Minkä elokuvan taustat ovat sinusta upeimpia?

Ei oo kaveria oo, kaveria oo, ei oo...

Huhtikuun alussa kyselin blogin lukijoilta teidän suosikkihahmojanne Disneyn ja Pixarin elokuvista. Sain todella monta kommenttia lukijakyselyyni, joten kiitos siitä OIKEIN PALJON!!! Olette ihania, kun jaksatte vastata näinkin laajoihin kyselyihin mikä nyt oli kyseessä!!!! Teidän aktiivisuutenne saa minut kyllä varpailleen: pitää yrittää tsempata julkaisutahdin suhteen, kun on niin paljon kaikkia ihania ihmisiä, jotka blogia lukee! :) Koska vastauksia kyselyyn tuli niin paljon, päätin jakaa suosikkihahmonne kolmeen eri postaukseen. Ensimmäisessä tekstissä kerroin suosikki-päähenkilöistänne ja toisessa tekstissä suosikki-sivuhahmoistanne. Nyt kolmannessa ja viimeisessä tekstissä kerron suosikkipahiksenne, mutta paljastan tekstin lopussa myös inhokkihahmonne. 

Suosikkipahiksia oli lukijoiden kommenteissa paljon vähemmän kuin pää-tai sivuhahmoja, eli vain 19 kappaletta. (Päähenkilöitä oli 40 ja sivuhenkilöitä 39.) On ehkä ihan hyvä, ettei pahiksista tule niin helposti suosikkihahmoja, sillä pahisten motiivit ovat aina kyseenalaiset eikä heistä todellakaan kannata katsoa esimerkkiä elämänsuunnan ottamiseen. Katsojat eivät samaistu pahiksiin, joten ne eivät jää mieleen suosikeiksi. Toki tästäkin on poikkeuksia, esimerkiksi itse pidän suunnattomasti Prinssi Juhanasta, Kapteeni Koukusta ja Scarista. Eräässä kommentissa myös todettiin, että lempipahiksia on hankala miettiä, koska "ehkä pahishahmot on olleet vähän yksiulotteisempia kuin hyvikset...?". Tässäpä kuitenkin tulee suosikkipahiksenne.

Yzma

Yzma mainittiin lukijoiden kommenteissa kolme kertaa. Tuolla äänimäärällä hän nousi lukijoiden suosikkipahikseksi. Yzma kuuluu ehdottomasti Disneyn hauskimpiin pahiksiin, eikä naisen julmia suunnitelmia voi oikein ottaa tosissaan. Yzma yrittää kyllä parhaansa ollakseen varteenotettava pahis, mutta hänen suunnitelmansa eivät oikein ota tuulta allensa. Johtuuko suunnitelmien pieleen meneminen Yzman tohelosta apurista, Kronkista, vai saako elokuvassa paha palkkansa alusta asti? Ehkäpä Yzmalla on vain Aku Ankkamaisen huono tuuri. Yzman ja Kronkin suhdetta on hauska seurata elokuvan ajan, sillä Yzmalla menee hermot Kronkin yksinkertaisuuteen. Silti Yzma haluaa pitää tämän lihaksikkaan nuoren miehen apurinaan. 

Lukijoiden kommentit:

"Kronk ja Yzma parhaat ikinä, kerrankin pahishahmot varastaa shown elokuvassa! :D"  

"Eihän sitä voi ottaa tosissaan, hauska ja ulkonäkö jää mieleen."  

 

 

Ursula

Ursula kiehtoi kahta lukijaa, joiden suosikiksi hahmo on noussut pahiksista. Minua itseäni Ursula on jotenkin aina iljettänyt (johtuu varmaan lonkeroista), mutta se ehkä tekeekin hänestä niin onnistuneen pahiksen. Ursula kokee olevansa suorastaan väärinymmärretty nero, eikä hän ymmärrä, miksi Triton on ajanut hänet pois valtakunnastaan. Sielujen varastamisella ei liene mitään syytä karkoitukseen... Ursula on todella dramaattinen, ja tämä ominaisuus tuo hahmoon hieman huumoria. Huumoria hahmoon tuo myös tämän ironiset lauseet, joita hän heittelee ilmoille suupielestään vähän väliä. Ursula on myös todellinen merenNOITA, sillä hänen asunnostaan löytyy kaikki noitien tunnusmerkit - tosin merenalaisina versioina: kupliva noidankattila, taikoihin langenneita houkkia, taikajuomia ja noitamaisia ainesosia sekä puhuvat eläinapurit. 

Lukijoiden kommentit:

"Ursula on pahiksena siistimpi kuin päähahmot." 

"Mustekalat on tosi siistejä." 

"Ursula oli lapsena melko pelottava, etenkin lopputaistelussa, mutten koskaan saanut hänestä traumoja."

Pahatar

Pahatar sai myös kaksi mainintaa lukijoiden suosikkipahiksena olemisesta Yzman ja Ursulan ohella. Omasta mielestänikin Pahatar kuuluu Disneyn pahisten eliittijoukkoon. Minua Pahattaressa viehättää hänen eleganttiutensa: Pahatar käyttäytyy kohteliaasti, viileästi ja laskelmoidusti kuin mikäkin kuningatar. Pahattaren fiilikset saattavat muuttua kuitenkin aivan yhtäkkiä toisenlaisiksi, ja hirmustuneena Pahatar on todella mielipuolisen ja julman näköinen. Pahattaren luonteesta löytyykin oikeastaan vain nämä kaksi ääripäätä, mikä tekee hahmosta arvaamattoman mutta mielenkiintoisen. Toki Pahattaren tunneskaalasta löytyy myös julma nauru, joka kuuluu jokaiselle Disney-pahikselle vakiona. Pahattaren hahmo-design on mielestäni myös todella upean näköinen. 

Lukijoiden kommentit:

"Tää on yks niistä kerroista, kun jolloin pahis on siistimpi kuin kukaan päähahmoista." 

"Pahatar on niin siisti konna, ja lapsena hän oli pikkuisen pelottava, mikä teki hänestä jännemmän hahmon." 

"Kauneus ja pelottavuus kulkevat hänessä käsi kädessä mahtavasti." 

"Yksi hienoimpia pahuuden ruumiillistumia koko elokuvan historiassa, ja taistelu hänen ja prinssi Philipin välillä onkin unohtumaton kokemus."

"Sääli vaan että Pahattaresta ei kerrota juuri mitään elokuvassa, mutta sentään Maleficentissa kerrotaan paremmin ettei hän alkujaan ollut niin paha, ja että hänessäkin oli pehmeitä puolia." 

Scar

Myös Scar sai lukijoilta kaksi mainintaa, ja hän on omasta mielestäni yksi Disneyn parhaimmista pahiksista. Scar on luonteeltaan hyvin samantapainen kuin Ursula. Ursulan lailla Scarkin on ajettu pois vallan keskittymästä (Tritonin linna, Jylhäkallio) ja hän kokee tämän suurena vääryytenä. Merennoidan tapaan myös Scar on dramaattinen ja ironinen, mikä tekee hahmosta heti hauskemman. Scar osaa tekeytyä harmittoman näköiseksi leijonaksi, ja muiden leijonien edessä hän kulkeekin ryhti lysyssä näytellen vanhaa ja raihnaista. Tämä on kuitenkin pelkkää näytöstä, sillä Scar on oikeasti kykenevä, juonitteleva ja vahva leijona, vaikkei hänellä ehkä yhtä paljon massaa (lihaksia) olekaan kuin veljellään Mufasalla. Scar on myös aivan hirveän julma, ja hän tekee mitä tahansa jopa sukulaisilleen päästäkseen kiinni vallankahvaan.

Lukijoiden kommentit:

"Ehdottomasti paras hahmo jo valmiiksi upeassa elokuvassa." 

"Karismaattinen, vallanhimoinen, kiero ja paikoin aidosti iljettävä." 

"Häntä tehokkaampaa vastavoimaa Simballe saa hakea." 

"Miten joku voi olla noin julma sukulaislapselle? Ihmettelin tuota jo lapsena..." 

Kaikki loput pahishahmot saivat lukijoilta vain yhden maininnan. Koska pahiksia mainittiin niin vähän, pääsevät kaikki tässä käsittelyyn, mutta loppujen hahmojen kuvaus on peräisin lukijoiden kommenteista. 

Kaa

"Mä rakastan käärmeitä, etenkin pytoneja, ja siksi Kaa on yks parhaimpia hahmoja koko elokuvassa." 

"Hänen hypnoositaitonsa on tosi upee, ja sekin kuinka pitkä hän on." 

Räähkä Poks

"Taas kerran pahis joka on siistimpi kuin päähahmot." 

"Liskomaiset otukset on vaan niin siistejä."  

"Räähkän kyky vaihtaa väriä on todella siistiä, ja hänen uhkaava ulkonäkö on niin coolia." 

Frollo

"Julma ja häikäilemätön, mutta samalla hyvin kiehtova hahmo, joka jää hyytävyydessään aina mieleen elokuvan nähtyä." 

"Tästä ei Disney-pahis enää pahene. - - Ja mikä tekee hänestä todella pelottavan pahiksen on se, että hänenlaisiaan ihmisiä on ollut ja tulee aina olemaan tosielämässäkin." !!!

Krokotiili Tick-Tock

"Tämä krokotiili on jotenkin yksi parhaimmista eläinhahmoista Disney elokuvissa." 

"Se kuinka Koukku saa tämän nähdessään paniikkikohtauksia, on jotenkin huvittavaa, etenkin kun syynä jahtaamiseen on käden kautta makuun pääseminen, ja kaikki se Peter Panin ansiosta." 

"Plus se musiikki, mikä soi silloin kun se lähestyy."  

Liuhu-lepakko

"Vaikka Liuhu on paikoitellen pelottava ja julma, niin mä silti jostain syystä pidin hänestä kovasti muksuna. Ehkä syy on se että hän oli lepakko, ja lepakot on kivoja, ja sitten hänen huvittava nauru ja ääni, etenkin suomalaisessa versiossa." 

"Mä vähän säälin häntä, siipirikko, puujalka lepakko, joka joutuu tekemään likaiset työt Ratiganille (joka on yksi mun lempi pahiksista)."

John Silver

"Todella mielenkiintoinen ja monipuolinen hahmo."

"Hänen ja Jimin suhde on kuvattu kauniisti Aarreplaneetta-elokuvassa." 

 

 

Prinssi Juhana

"Pahiksista paras!"

"Se on huvittava hahmo."


Hades

"Nautin Hadeksen kuivasta huumorista todella paljon."
"Jostain syystä fanitin sitä ja Piinaa ja Paniikkia jo lapsena."  

Gaston

"Toisaalta hauska hahmo, mutta hoitaa pahiksen roolinsa hyvin."

Shere Khan

"Paras koska eläimet on aina coolimpia ja pelottavampia kuin ihmiset!" 

Cruella de Vil

"Ekstrapojot täytyy antaa Cruella De Vilelle, jolla on Disneyn elokuvahistorian paras nimi!" 

 

 

Alla olevassa kuvassa näkyvät pahikset saivat myös maininnan lukijan suosikkina olemisesta yhden kerran, mutta heistä ei nimen lisäksi kerrottu muuta:

Ratcliffe, Shan Yu, Morgana ja Kapteeni Koukku

Siinä olivat lukijoiden suosikkipahikset. Seuraavaksi on inhottavimpien hahmojen vuoro. Ärsyttäviä ja inhottavia hahmoja listattiin kommenteissa vähän, vain 7 kappaletta. Eräs lukija totesi, että: "Inhokkeja en kyllä pysty listaamaan, vaikka onhan toki olemassa ärsyttäviä hahmoja, niin silti en oikeaan sanoisi vihaavani sitä hahmoa, etenkin kun ne ärsyttävät hahmot saavat usein elokuvan lopussa opetuksen." Itsekin täytyy myöntää, että niitä itseä ärsyttäviä tai todella inhottavia hahmoja on todella vaikea miettiä - paljon hankalampi kuin hyviä hahmoja! Toki olen tehnyt listan joskus niistä kaikkein pahimmista pahiksista, joten kai niitä hahmoja voisi sanoa vihaavansa eniten... Mutta jos mietittäisiin vaikka elokuvien hyviksiä, olisi ärsyttävien hahmojen löytäminen paljon haastavampaa. Onneksi jotkut ovat kuitenkin pystyneet tähän, joten alla on seitsemän ärsytystä tuottavaa Disney-hahmoa. Kaikki saivat lukijoiden kommenteissa yhden maininnan "inhottavuudestaan".

Herttakuningatar

"Näin pienenä painajaisia."

Frollo

"Pahista hahmoista inhottavin." 

Tohtori Facilier

"Prinsessan ja sammakon pahis on pahin."

Peter Pan

"Näen Peterin jotenkin ilkeänä ja itsekkäänä hahmona."

Meeko

"Suurin inhokki!"

"Mua on jotenkin aina syöny se miten se kiusaa Percyä."

Olaf

"Ärsyynnyn (vain) koko hahmosta, en voi sietää Olafin mukahauskoja juttuja."

"Itseäni ei vain sytytä mitenkään tällaiset hölmöt hahmot."

Belle

"Belle on jotenki yliarvostettu."

Siinäpäs oli viimeinen osa uusimmasta lukijakyselystä. Jäikö sinun suosikkipahiksesi puuttumaan listalta? Entä tuliko nyt mieleen vielä joku hahmo, joka inhottaa tai ärsyttää sinua ihan hirveästi - hyvis tai pahis? Kertokaahan kommentteihin, jos näin on. Nyt ihanaa perjantaita ja erityisen ihanaa Star Wars -päivää kaikille! May the 4th be with you all! (Minä lähden tästä katsomaan Rogue Onea.)

Ja-ha-haa! Ja-ha-haa! Ei oo kaveria parempaa!

Huhtikuun alussa kyselin lukijoilta teidän suosikkihahmojanne Disneyn elokuvista, ja sain vastauksia runsaasti - ISO kiitos siitä! Vastausten runsauden takia olen jakanut suosikkihahmot kolmeen eri kategoriaan, joista kaikista julkaisen erikseen tekstin. Edellisessä postauksessa käsittelin suosikki-päähenkilöitä, tässä tekstissä tulen käsittelemään teidän suosikki-sivuhahmoja ja tulevassa kolmannessa tekstissä käsittelen pahiksia ja teidän inhokkihahmojanne. Tämä teksti on omistettu teille, ihanat kommentoivat lukijat. :) 

Kommenteissa lukijoiden suosikkihahmoissa oli yhteensä 40 päähenkilöä ja 39 sivuhenkilöä. Pää- ja sivuhenkilöt saivat siis aikalailla samanlaisen kannatusprosentin. Parissa kommentissa kuitenkin mainittiin, että "sivuhahmot yleisesti viehättää enemmän", koska "heihin samaistuu helposti ja heillä tuntuu olevan usein mielenkiintoisempi luonne" kuin päähenkilöillä. Olen tässä lukijoiden kanssa samoilla linjoilla, sillä päähenkilöiden pitää monesti olla niin "täydellisiä", että sivuhahmoista tulee pakostikin mielenkiintoisemmat erilaisine luonteenpiirteineen. Eräässä kommentissa mainittiin myös, että eläinhahmot ovat ihmishahmoja parempia: "Ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia ja kyllähän eläimien elämää on myös hauska seurata, ihmisten normaali elämä kun on aika tuttua tietysti. Lapsena eläimissä toki kiinnosti myös niiden söpö ulkomuoto." Nopealla matikalla laskin, että kommenteissa pää- ja sivuhahmoista ihmisiä oli 27 kappaletta (mukaan lukien Arielin, keijut ja haltijattaret) ja eläimiä 40 kappaletta! Loput 12 kappaletta koostuivat lumotuista esineistä, lampunhengistä, roboteista yms. Mutta eläimet siis näyttävät vetoavan lukijoihin todellakin ihmisiä enemmän. (Tosin tässä on nyt vain laskettu hahmot, ei hahmojen saamaa äänimäärää, mikä saattaisi loppujen lopuksi ihmisillä olla suurempi.) 

Mutta menkäämme nyt kommenttien analysoinnista eteenpäin: tässä tulee lukijoiden suosituimmat sivuhahmot. (Hei ja pitää vielä sanoa että anteeksi etten ole kaikkia kommentteja ihan suoraan lainannut, vaan minun on ollut joistain pakko korjata kirjoitusvirheet! Pilkunviilaaja iski, anteeksi!)

Henki

Lampunhenki sai yhteensä viisi mainintaa kommenteissa, eli hän pääsee yhtä korkealle hahmosijalle Mulanin, Judy Hoppsin ja Bellen kanssa. Henki on hyvin hauska hahmo, joka vitsailee koko ajan. Humoristisen Hengestä tekee vitsien ohella hänen nopea puhetahti, karrikoitu ulkonäkö ja muodonmuutokset eri hahmoiksi. Vitsailun lisäksi Hengestä löytyy vakavampi puoli, ja hän pitää ystäviensä puolia henkeen (hehe) ja vereen asti. Ja pakkohan se on mainita, koska uskoakseni lukijoiden kommenteista tämä jäi mainitsematta, että suomalaisessa dubbauksessa Vesa-Matti Loiri tekee aivan loistavaa työtä Henkenä! ;)

Lukijoiden kommentit:

"Hänen iloinen asenne, hauska puhetapa, ja kyky muuttua miksikä vaan, voiko ton hauskempaa hahmoa ollakaan?" 

"Side-kickeistä ehdoton suosikkini ja suurin syy tähän on Vesa-Matti Loiri! Nerokasta työtä ja paaaaaljon paljon parempi kuin alkuperäinen!"

"Henki on myös tosi ystävällinen, ja hän tekee kaikkensa auttaakseen ystäviään, ja hän ei mielellään tekisi pahoja tekoja, vaikka hänen olisikin pakko." 

"Lisäksi hänen suomalainen ääni, Vesa-Matti Loiri, alias Uuno Turhapuro, teki mainiota työtä näytellessään Henkeä." 

"Hauska mutta herkkä ja sydämellinen." 

"Leffoissa paras on viihdyttävin, eikö? Valitsisin parhaaksi hahmoksi siiiiiis... Hengen! Vesa-Matti Loirin äänellä!"

"Kolme sanaa: Vesa-Matti Loiri. Tarviiko tätä perustella?" 

Olaf

Olaf mainittiin lukijoiden suosikkihahmoksi kolmessa eri kommentissa. Olaf on Hengen tapaan todella hauska hahmo. Olaf ei aina tarkoituksella vitsaile, vaan osa hänen vitsikkyydestään perustuu lumiukon hyväuskoisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Olafin suurin toive Frozenin aikana olisi päästä nauttimaan kesän lämmöstä. Toive on tragikoominen: hauska, mutta samalla niin surullinen, koska tiedämme, mitä lumelle tapahtuu lämmössä. Olafin hauskuutta lisää myös se, että hahmo koostuu useasta eri lumipallosta, joiden järjestystä Olaf voi järjestellä tai joita hän voi lävistää esineillä kärsimättä siitä millään tavalla. Olafilla on myös lempeä puoli, ja on tosiystävä tuttavilleen. Kaiken lisäksi Olaf pitää lämpimistä haleista. 

Lukijoiden kommentit: 

"Sympaattinen." 

"Ihana, sydämellinen, unelmoija!" 

"Hän on tosi veikee lumiukko, ja omaperäisesti rakennettu, eikä hän pelkää vaikka sulaisi, kun ystävä on vaarassa."

Pumba

Olen tottunut kuljettamaan Timonia ja Pumbaa aina käsi kädessä TOP-listoissani, mutta lukijat antoivat Pumballe  yhden äänen enemmän kuin Timonille. Pumba sai kolme ääntä, Timon vain kaksi. Niinpä ystävykset täytyy nyt erottaa. Pumba on pahkasika, joka elää vailla huolen häivää syöden ötököitä paratiisimaisessa viidakossa. Pumban elämänfilosofia on hakuna matata, eli ei huolia, ja hän todellakin ottaa elämän rennosti. Pumbakin on tragikoominen hahmo, sillä hän on samalla tosi hauska, mutta samalla häntä pilkataan haisevaksi ja typeräksi pahkasiaksi. (Tästä aiheesta lisää joskus hamassa tulevaisuudessa...) Pumballa on edellisten hahmojen tapaan lämmin sydän, ja hän pitää ystäviensä puolia tilanteessa kuin tilanteessa. 

Lukijoiden kommentit:

"Kuuluu ehdottomasti suosikkilistalle." 

"Heissä (Timon&Pumba) piilee myös lämpöä, sillä hehän ottivat Leijonakuninkaassa Simban oitis porukkaansa." 

Seuraavat hahmot mainittiin lukijoiden kommenteissa vain kaksi kertaa. Hahmojen kuvaus on peräisin lukijoiden kommenteista. 

Timon

"Timon ja Pumba kuuluvat myös ehdottomasti suosikkilistalle, sillä he vain kuuluivat lapsuuteeni ja ovat erottamaton pari." 

"Arvostan hauskuutta, uskollisuutta ja epätäydellisyyttä."

Kronk

"Pohjimmiltaan hyväntahtoinen pölvästi jonka repliikit ovat mitä mainiointa siteerattavaa tuulihattuineen päivineen."

"Kronk ja Yzma parhaat ikinä, kerrankin pahishahmot varastaa shown elokuvassa :D"

"Ja ne omatuntokohtaukset ovat mahtavia."

Helinä

"Hän on tosi kaunis keiju."

"Hänen ärhäkkä luonne on niin sööttiä." 

Tiikeri

"Mä niin rakastan Tiikeriä, koska tiikerit on ihania eläimiä, ja Tikru on kaikessa vaan niin positiivinen, ja hänellä on aina syytä iloita joka asiasta."

"Muksuna mä halusin kovasti olla Tiikeri, ja saada kyvyn pomppia hännällä, ja hoilailla laulua "Oon mä ainoa"."

 

Mushu

"Lohikäärmeet on siistejä."

"Mushulla on sanavarastossa paljon hyviä sitaatteja, etenkin sellaisia joita lapset ei välttämättä tajua." 

"Lisäksi hän on tosi huolehtiva hahmo, ja pitää Mulania ihan pikku tyttönään, ja hän toimii tämän oppaana hankalissa tilanteissa, vaikkei hänen neuvonsa aina toimikaan." 

Rafiki

"Tähän vaikuttaa varmasti viimeaikainen leffakokemus, mut Rafiki vain oli aivan huikea." 

"Hän on tosi hauska hahmo, ja samalla todella viisas, ja tosi taitava taistelija." 

"Juuri sellaista sekohuumoria, josta tykkään. XD" 

Alla olevassa kuvassa näkyvät sivuhahmot mainittiin lukijoiden kommenteissa yhden kerran:

Mahtavia sivuhahmoja on päässyt teidän suosikeiksenne! Yhteenvetona voisi todeta, että suurin osa suosikki-sivuhahmoista on hauskoja ja sydämellisiä tyyppejä. Jäikö sinun suosikki-sivuhahmo puuttumaan listalta? Ja hei, vielä hetki aikaa kommentoida vaikka tämän tekstin kommenttikenttään suosikkipahiksia tai inhokkihahmoja! ;) Koitan tulevana viikonloppuna saada kirjoitettua viimeisen osan tästä lukijakyselystä. Niin, ja HYVÄÄ VAPPUA!