Hupsista keikkaa! Blogihiljaisuudesta venähti vähän pidempi (itse asiassa todella paljon pidempi!) kuin olin suunnitellut! Niin ne vaan kaikki uudet asiat elämässä (muutto, pidempi työmatka) vie energiaa muilta elämän osa-alueilta... Mutta yritän ottaa nyt itseäni niskasta kiinni ja saada itseni kirjoittamistuulelle! Aiemmin lupailin, että syyskuun puolessa välissä alkaisi uusi kilpailu KOMK:in tilalle, mutta kuten huomasitte, ei kilpailu alkanutkaan. Venytän sen aloittamisen suosiolla ensi vuoden alkuun, jolloin kerkeän paneutua kisateksteihin paremmin. Jännitys saa siis vielä hetken jatkua. Katsotaan myös, mitä käy lupaukselleni, että kirjoittaisin kaikista Pixar-klassikoista arvostelut ennen joulua... Vielä se on mahdollista, mutta melko epätodennäköistä. :( Joulukalenteri on kuitenkin tulossa, siitä lupauksestani pidän kiinni!
Ajattelin lopettaa pitkään jatkuneen syväjää-hiljaisuuteni vastaamalla tuoreeseen, Vilhelmiinan heittämään haasteeseen. Blogissaan Vilhelmiina kirjoitti kolmesta hänen elämäänsä vahvasti vaikuttaneesta animaatioelokuvasta, ja haastoi muita bloggaajia kirjoittamaan samasta aiheesta. Ja vastaan haasteeseen nyt! Mitkä animaatioelokuvat ovat siis tehneet minuun syvimmän vaikutuksen, ja millainen merkitys elokuvilla on elämääni ollut? Täytyy kyllä sanoa, ettei animaatioelokuvilla ole ollut niin sykähdyttäviä vaikutuksia minun elämässäni kuin Vilhelmiinalla, vaikka monet elokuvat saavatkin minut niitä katsoessani tunteiden valtaan ja ajattelemaan tietyistä asioista syvällisemmin. Kaikkia elokuvien aiheuttamia vaikutuksia itsessään ei edes välttämättä tajua. Yritin kuitenkin keksiä kolme elokuvaa, jotka ovat olleet edes jollakin tasolla merkityksellisiä minulle.
(Huom! Tästä postauksesta tulee SE poikkeus sääntöön! Yleensä kirjoitan vain Disney-elokuvista, mutta nyt joukkoon pujahtaa pari animaatioelokuvaa studion ulkopuolelta. Onneksi mukaan mahtuu myös kunnon Disneytä.)
Anastasia
Anastasia on 20th Century Foxin vuonna 1997 julkaisema elokuva. Suomessa elokuva tuli teattereihin vasta helmikuussa 1998. Muistan saaneeni Anastasian itselleni joululahjaksi VHS:nä, joten kyseessä lienee ollut joulu -98. Toisaalta muistan saaneeni muropaketeista Anastasia-hologrammeja elokuvan nähtyäni, ja ei kai oheistuotteita myytäisi enää vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen...? Noh samapa tuo, minä vuonna olen elokuvan ensimmäistä kertaa nähnyt, mutta ala-asteen alkuluokilla kuitenkin. Ja voi että elokuva oli pelottava! En uskaltanut katsoa sitä ensimmäisellä kerralla kunnolla, vaan menin piiloon isovanhempieni sohvapöydän taakse, jonne olin aikoinani piiloutunut myös Muumien Mörköä. Rasputin ja hänen vihreät käskyläisensä olivat liikaa pienelle Annalle.
Elokuva teki kuitenkin teemoillaan minuun vaikutuksen, kuten myös hyvään leikkikaveriini. Anastasia tuli mukaan leikkeihimme, ja leikissä roolihahmojemme nimet olivat Anastasia ja Anya. Leikkien juoni kulki aina samaa rataa: alussa hahmomme olivat hyviä lapsuudenystäviä, kunnes sota tai vallankumous erotti heidät, mutta he tapasivat toisensa monien vuosien jälkeen aikuisuudessa, ystävystyivät ja vasta sitten muistivat toisensa menneisyydestä. Leikin juoni oli siis hyvin samanlainen kuin Anastasian; kyseessä oli vain ystävykset, ei isoäiti ja lapsenlapsi.
Anastasia-elokuvan ja sitä mukailevien leikkien avulla olen varmasti käsitellyt sotaa ja vallankumousta. Kuoleman ja sodan käsittely kuuluu lapsuuden erääseen kehitysvaiheeseen, ja lasten tulee antaa leikkiä "pyssyleikkejä", jotta he saavat aihetta käsiteltyä leikin kautta. Muiden "tappaminen" leikissä aseiden kanssa ei ole merkki orastavasta mielenvikaisuudesta ja aggressiivisuudesta, vaan lapsen tapa käsitellä aihetta. En leikkinyt pyssyleikkejä paljoa (toki jonkun verran veljeni kanssa), vaan aseet ja sodan kauhut tulivat tutuiksi (mielikuvituksen voimalla) pakolaisen näkökulmasta käsin. Anastasia-elokuva antoi siihen alkusysäyksen.
Vallankumouksen kauhujen keskellä Anastasia-elokuva loi katsojiin ja leikkeihimme myös toivon kipinää: tärkeän henkilön voi löytää uudelleen vuosien jälkeenkin. Vanhat, hyvät ajat eivät ehkä palaa, mutta ihmiset noilta ajoilta voivat palata, ja pysyä rinnallamme läpi elämän. Tärkeät ihmiset säilyvät elämässämme aina. Olen monestikin kokenut eron ystävieni kanssa, kun olemme muuttaneet aivan toisiin kaupunkeihin eri puolille Suomea tai maailmaa. Niiden tärkeimpien ystävien kanssa on kuitenkin tullut pidettyä yhteyttä vuosista ja kilometreistä huolimatta - tosin jatkuvasti, ei ihan niin jyrkällä yhteydenpidottomuudella kuin mitä Anastasia ja hänen isoäitinsä.
Ja pitääpäs vielä sanoa, että voipi olla niin, että tulevaisuudessa Anastasia onkin Disney-prinsessa, ja tämä teksti ei ole ihan niin off-topic kuin mitä nyt on. Disney on nimittäin neuvottelemassa 21st Century Foxin kanssa yhtiön enemmistöosuuden ostamisesta, jolloin 20th Century Fox -elokuvastudio tulisi Disneyn alaisuuteen - ja sitä kautta myös Anastasia. (Lue lisää aiheesta suomeksi tästä.)
Prinsessa ja sammakko
Lukioaikoina innostukseni Disneytä kohtaan nousi uudestaan, ja aloin ostaa itselleni vanhoja, lapsuudesta tuttuja elokuvia. Pieneen mieleenikään ei tullut, että tulisin koskaan katsomaan uusia Disneyn animaatioelokuvia varsinkaan teatterissa, vaan vanhassa oli vara parempi. Itse asiassa kirjoitin yhdellä lukion äidinkielen kurssilla jopa puheen, jossa puhuin vahvasti uusia Disneyn elokuvia vastaan.... Lukio alkoi lähetä loppuaan, oli alkuvuosi 2010 ja ylioppilaskirjoituksiin luku täydessä käynnissä. Silmiini pisti Aku Ankan sivuilta mainos Disneyn uudesta elokuvasta nimeltä Prinsessa ja sammakko, jota markkinoitiin pitkästä aikaa tehdyksi perinteisellä animaatiotekniikalla Aladdinin ja Leijonakuninkaan jalanjäljissä. Mielenkiintoni heräsi ja sain suostuteltua lukiokaveriporukan elokuvateatteriin kanssani Prinsessaa ja sammakkoa katsomaan. Ja WAU, mikä kokemus se olikaan!
Prinsessa ja sammakko hurmasi minut TÄYSIN! Rakastuin elokuvaan sen ensimmäisestä katselukerrasta lähtien. Elokuvassa oli juuri sitä taikaa, mitä kaikissa lapsuuteni Disney-elokuvissa oli ollut. Nauroin, itkin ja pelkäsin hahmojen kanssa, ja tanssin New Orleansin katuja hyvän musiikin tahdissa. Elokuvaa katsoessa tajusin, että uudetkin elokuvat voivat olla hyviä. Prinsessan ja sammakon jälkeen olen käynyt katsomassa kaikki sen jälkeen ilmestyneet Disney-klassikot elokuvateatterissa Räyhä-Ralfia lukuunottamatta.
Prinsessa ja sammakko ei ehkä saanut aikaan Disney-kipinää näin "vanhemmalla" iällä, koska olin tosiaan elokuvia ostellut itselleni jo ennen sen näkemistä. Prinsessa ja sammakko sai kuitenkin sisälläni olevan Disney-kipinän roihahtamaan palavaan liekkiin, eikä se ole sammunut sen jälkeen. Prinsessan ja sammakon myötä tulleesta innostuksesta sai aikanaan alkunsa myös tämä blogi. En ole luonteeltani se kaikkein räiskähtelevin persoona, eikä disnörtteyteni ja keräilyni ole niin suurta ja näkyvää kuin joillakin toisilla, mutta omassa pienessä-suuressa elämässäni Disneyllä on merkittävä rooli.
Joulupukki ja noitarumpu
 |
| Kuvan lähde: https://yle.fi |
Hahaa! :D Viimeisenä elokuvana listalle pääsee suomalainen YLE:n tuottama elokuva Joulupukki ja noitarumpu. Omistimme elokuvan lapsena VHS:llä, ja meillä oli veljeni kanssa tapana katsoa elokuva aina neljäntenä adventtina, eli vähän ennen joulua. Kun me istuimme television ääressä, olivat äiti ja isi luultavasti salaisilla joulupukin asioilla lahjapaketteja käärimässä... Joulupukin töissä oli kuitenkin vanhempienikin mielestä loistava kappale, ja elokuvan tullessa kohtaan jossa tonttubändi harjoittelee kappaletta, tulivat äiti ja isi aina fiilistelemään television ääreen.
Joulupukilla ja noitarummulla ei ole elämääni sen kummempaa vaikutusta kuin se, että elokuva saa minussa aikaan kunnon joulufiiliksen. Vähän niinkuin joillekin Samu Sirkan joulutervehdys ja The Snowman -lyhäri kuuluvat ehdottomasti jouluaattoon, minulle Joulupukki ja noitarumpu kuuluu jouluviikon katsottavien listalle.
Kiitos Vilhelmiina haasteesta, tähän oli hauska vastata! En tiedä, tuliko tästä nyt ollenkaan järkevä teksti, mutta sainpahan ainakin jotain kirjoitettua! XD
Onko jollakin animaatioelokuvalla ollut teidän elämässänne suuri merkitys, ja jos on ollut, niin millainen?
Kivaa nähdä sinulta tekstiä kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen^^.
VastaaPoistaOih, minullekkin Joulupukki ja Noitarumpu oli tärkeä elokuva lapsena, sitä tuli mummolassa kateltua satoja kertoja, jopa silloinkin kun ei ollut edes joulukuu. XD
Anastasiakin oli aika vaikuttava minusta muksuna, vaikken aluksi dikannut siitä niin paljon kun veljeni.
Ja minulle yks ei disney-elokuva lapsuudessa oli Muumipeikko ja Pyrstötähti. Olen jo lapsuudesta asti ollut suuri muumi-fani, ja siksi kyseistä elokuvaa tuli katottua mummolassa nauhalta monen monta kertaa, ja nykyään se on yksi nostalgisimmista animaatioleffoista ikinä! X3 Se teema mikä siinä on, animaatio, käsikirjoitus ja musiikit oli parhainta mitä suomalais-hollanti-japanilaisesta ohjelmasta voi odottaa. Se oli myös aika synkkä verrattuna sarjaan, ja se just teki siitä niin erikoisen.
Kiva kun tekstejä on odotettu! :) Yritän saada niitä aikaiseksi tämän lisäksi muitakin... ;) Kiva oli kuulla sinulle tärkeistä elokuvista, ja hauska, että Joulupukki ja noitarumpu on päässyt katseltavaksi muulloinkin kuin joulun alla! Muumipeikkoa ja pyrstötähteä muistan myös itse katsoneeni lapsena, mutta minulle Muumi-jaksot ovat jääneet elokuvaa paremmin mieleen. Tosin elokuvasta (?) päähäni on jäänyt Muumipeikon toteamus: "Meri! Meri on tullut takaisin!" Minun pitää kyseinen repliikki sanoa aina meren äärellä ollessani, varsinkin ulkomailla.
PoistaWelcome back, suosikkibloggarini! ;) Tämä oli oikein kiintoisa teksti, minä ainakin annan anteeksi, ettei kaikki ollut ihan Disneylyä. (Disneilyä? :D)
VastaaPoistaOli tosiaan mielenkiintoista lukea tuntemuksiasi näistä vaikuttavista elokuvista. En ole Anastasiaa nähnyt, mutta tärkeä oppi sieltä oli tullut: ystävyys säilyy välimatkoista huolimatta. <3 En myös ennen ollut tiennyt, mikä merkitys Prinsessa ja Sammakko -leffalla oli sinulle. Muistan kyllä, miten hehkutit / hehkutettiin sitä, että Disneyltä tuli perinteinen piirrosleffa. Ja että se oli hyvä. Mutta että se oli alkusysäys nykyiseen huumaan, siistiä! :) Ja JOULUPUKKI JA NOITARUMPU on todella vaikuttava leffa. Minäpä kerron kohta lisää.
Mulla nimittäin kolme vaikuttavaa animaatiota tulee mieleen nopeasti, kiitos sunkin. Aladdin on ollut vaikuttava, koska se edustaa mulle kaikkea eksotiikkaa, johon mulla on aina kaipuu, sekä Aladdin nyt oli mun eka animaatio-ihastus (se ainoa oikea mulle hihi). Sitten tuo Joulupukki ja Noitarumpu. Mullahan tuli kauheet pelot siitä shamaanista pimeydessä, pelkäsin vuosia pimeää, koska siellä saattoi vaatia "kikkurankäkkyrä" (eli se shamaani). Lopulta pääsin pelosta. :D Se leffa edustaa mullekin aitoa joulutunnelmaa. En tiiä, pillahtaisinko itkuun jos täällä kattosin sen. :D Kolmantena mainitsisin Ghiblin Henkien kätkemä. Näin sen seiskaluokalla kuvistunneilla (??) ja se oli todella vaikuttava kokemus, en ollut nähnyt koskaan ennen animea ja se tarina, tyyli, fantasia, kaikki oli jotain uutta ja huikeaa, etten unohda sitä tunnetta hevisti. :) Mutta täytyy sanoa, että tuo Muumipeikko ja Pyrstötähti oli kyllä mullekin tärkeä, tosi dramaattinen ja jännittävä, just sellainen joka vieläkin vetoaa muhun!
Oi oi oi! Sinun pitää katsoa Anastasia joskus! Se on oikeastikin hyvä elokuva! ;) Enpäs ehkä olekaan ennen sanonut ääneen mikä merkitys Prinsessalla ja sammakolla on ollut elämässäni, eikä sitä toki vuonna 2010 elokuvaa katsoessa vielä tajunnutkaan, mikä merkitys sillä tulisi olemaan. Mutta nyt se on tuotu julki kaikelle kansalle! :)
PoistaKiva oli kuulla animaatioista, jotka ovat tehneet sinuun voimakkaan vaikutuksen tavalla tai toisella. Aladdinin suosio ei ollut yllätys. ;) Eikä kikkurankäkkyrän traumat, olet kertonut niistä joskus aikaisemmin. Voi hyvänen aika, mitä kaikkea se pieni mieli voikaan pelätä! Ja uuu, enpäs tiennytkään, että Henkien kätkemä on tehnyt sinuun niin suuren vaikutuksen. Mutta vaikuttava elokuva on kyllä kyseessä niin tarinallisesti kuin kuvituksellisestikin. Se taisi olla minun(kin) eka elokuva Ghiblin studioilta, jonka näin. Nykyään vertailen kaikkia Ghiblin teoksia siihen, ja jotkut vaikuttavat sen rinnalla niin tylsiltä ja tavallisilta!
Ihan totta, sitä Henkien Kätkemää on vaikea ylittää! Onko just sen takia et se oli eka vai onko se oikeesti vaan kaikista paras?!
PoistaEikös se Henkien kätkemää ole Oscarinkin voittanut parhaasta animaatioelokuvasta, niin kai se sitten on paras. :)
PoistaIhana laaja ja monipuolinen teksti! Kivaa, että vastasit haasteeseen, vieläpä näin pian.
VastaaPoistaEn tiennytkään, että Disney on ostamassa Foxin (tai enemmistöosuuden, mutta kuitenkin) - aika jännittävää!
Joulupukki ja Noitarumpu on minullekin lapsuudesta tuttu, en ole pitkään aikaan kyllä enää nähnyt sitä, koska se on VHS:llä ja meidän kasettisoitin ei enää toimi. Katsoimme sen joka joulu ja se toi kyllä hyvin joulutunnelman. ("Voihan kikkaran käkkärä!")
Olipa aivan ihana lukea näitä tarinoita! :) Hienoa myös, että otit kantaa pyssyleikkiteemaan. Muistan aiemmista ohjaaja-opinnoistani erään opettajani kertoneen tarinan omasta lapsestaan. Hänellä oli ollut tarkoitus kasvattaa lapsensa niin, ettei antanut tälle mitään pyssy-, tai muitakaan ase-leluja. Hän luovutti lopulta, kun lapsi nakersi näkkäristä pyssyjä ja leikki niillä. :D
Jejjj, kiva, että pidit tekstistä! Aihe sai minut inspiroitumaan nopeasti, elokuva-arvostelujen kirjoittaminen ei jostain syystä inspiroi samalla tavalla. Ehkäpä niitä on tullut kirjoitettua jo "liikaa". ;) Saa nähdä, mitä Disneyn ja Foxin kanssa käy; saavatko yhtiöt kaupat tehtyä. Luultavasti saavat.
PoistaHahaa, shamaanin kiroilut jäävät elokuvasta kyllä totta totisesti päähän! :D Minulla on jäänyt päähän shamaanin revontuliloitsu, mutta myös hänen ja tonttujen yhteinen hyvän joulun toivotus aivan elokuvan lopusta. Se todellakin "soi" päässä, jos toivotan jollekin hyvää joulua. Hehe.
Minäkin olen kuullut vastaavista tapauksista, joissa aikuiset ovat kieltäneet lapsia leikkimästä aseleikkejä, mutta lapsethan keksivät vaikka kepeistä (tai näkkäreistä) itselleen aseita, jos pyssyleikkejä haluavat leikkiä. Ja ihan normaaleita ihmisiä heistä tulee! ;D
Tää oli kiva postaus! Apua haluan luetella kaikki vaikuttavimmat animaatiot,joita tulee mieleen!
VastaaPoistaLapsuuden Disneyn klassikot, jotka pyrähtivät myös vahvasti leikkeihin ja vaikuttivat mielikuvitukseen:
Mulan (edelleenkin sellainen tsemppivideo itselleni kun kaikki menee päin honkia)
Disneyn dinosaurus (dinosaurusleikit - voi niitä aikoja kun leludinot vaelsivat kuumassa saunassa, eli "aavikolla", etsien vettä)
Pieni merenneito 1 ja 2 - ei ollut mitään siistimpää kuin vedenalainen maailma ja merenneidot. Kummatkin ovat myös itsensä löytämistarinoita, ja tietenkin Melodyn toive muuttua merenneidoksi iski paremmin kuin Arielin halu muuttua ihmiseksi.
Pocahontas - halusin olla intiaani ja leikin pitkään puhuvani puille ja tuulelle. Tämä sillä seurauksella, että ensimmäisenä koulupäivänäni uusi ystäväni luuli minua hieman pöpiksi kun puhelin yksinäni (tai siis puille!)
Aarreplaneetta: Jim Hawkins <3 ihastuin syvästi.
Sitten ns. Nuorena aikuisena vaikuttaneet ja ns uudet elokuvat:
Disney Pixarin Nemoa etsimässä: rakastan merenalaistamaailmaa, animointi kaunista ja söpöt hahmot.
Zootropolis: söpöt hahmot ja samanlainen tsemppivideo kuin Mulankin. Itse jotenkin samaistun näihin girl power tarinoihin, joisss on osuvia huomioita nyky-yhteiskunnasta ja ajattelusta. En tiedä pääsekö suomen poliisiinkaan esim. 150cm nainen? Enpä ole perehtynyt, mutta Judy pupu osoittaa, että on hybä poliisi riippunatta siitä, että on pupu :D
Muita todella vaikuttavia (ei disney -animaatioita )on olleet:
- Hopeanuoli: tämä vaihe kesti varmaan 10-vuotiaana varmaan 2 vuotta eteenpöin ja teini-iässä tuli uusi tuleminen ostettuani 15v. Japaninkieliset alkuperäisversiot
- Princess Mononoke: puhuttelevin ja kaunein chiblin elokuva. Soundtrack on kauneimpia kuulemiani.oma suosikki heidän tuotannostaan.
- Spirit - villi ja vapaa: heppatyttö kausi ja Bryan Adams ja muu soundtrack, ei tarvitse paljon selitellä. Katselin mm. Lontoossa tätä elokuvaa lähes koko yön kun pelkäsin nukkua yksin uudessa paikassa ja maassa.
Noh tässä ainakin suurimmat vaikuttajat, kun ne tulivat ekana mieleen :D
Oi oi, kiitos pitkästä ja vaikuttavasta elokuvalistasta! Pocahontas-elokuva on ollut myös minun lapsuudessani vahvasti läsnä leikeissä, kuten myös Leijonakuningas ja Ötökän elämää. Ihanaa, että Pocahontasista päähäsi on jäänyt intiaanineidon puheet Kaarnamuorille, ja olet oikeassakin elämässä puhunut puille! Jotenkin tosi suloista! :)
PoistaPrinsessa Mononoken olen nähnyt vain kerran, pitäisi katsoa se uudestaan, kun kerran noin kehut elokuvaa. Minun pitäisi itse asiassa pitää uusintakatselukierros Ghiblin kaikista elokuvista, monet niistä olen vain sen kerran nähnyt vaikka elokuvat ovat todella mainioita. Spirittiä en ole nähnyt koskaan. Tämä erhe täytyy korjata tulevaisuudessa.
Mutta on se vaan ihanaa, miten animaatioelokuvistakin saa voimaa jaksaa tätä elämätä, ja että niissä tosiaan käsitellään tärkeitä asioita koko planeettammekin hyvinvoinnin kannalta. Go animaattorit, go!
Itselläni lapsuudessa vaikuttaneita elokuvia olivat ainakin:
VastaaPoistaTopi ja Tessu-oli yksi suosikki elokuvistani (jota en voi jälkeen päin käsittää, niin surullinen leffa.) Leikin aina lehtikasoissa hyppiessäni että olin Tessu :D.
Bambi&Bambi 2-lapsuuden suosikkileffoja+nuoruuden voimaleffoja. On jännä yhteensattuma, kuinka paljon pidin Bambista lapsena, ja kuinka nuorena jouduin täysin Bambin asemaan. Äitini kuoli ja minulle aina äitiä etäisemmäksi jäänyt isä jäi huoltakakseni. Kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja minun ja isäni suhde parani huimasti. Kaikesta selvitään ja Bambi liittyi vahvasti tähän elämän vaiheeseen.
Kaunotar ja Kulkuri &Kaunotar ja Kulkuri 2-heh, lempileffoilla jatketaan. Siskon kanssa leikittiin laivalla aina Snöre-mansikkalakuilla tätä legendaarista spagettikohtausta Kaunottaresta ja Kulkurista :D
Dumbo-yksi lemppari (kaikki nämä on lempileffoja :D). Ostin Disneylandista Dumbo pehmolelunkin jota sitten kanniskelin koko reissun mukanani. Tuo pehmolelu löytyy edelleen sängyltäni. Keinuista hyppiessäni kuvittelin olevani Dumbo lentoharjoituksissa.
Ihana, että jaoit sinun elämääsi vaikutuksen tehneitä elokuvia! Ja onpas ihanaa, että olet saanut Bambeista voimaa todella kamalan elämänvaiheen yli! Ja ihana kuulla, että olet selviytynyt siitä! <3
PoistaMinä aina lapsena ihmettelin sitä, miksi Kaunottaren ja Kulkurin spaghetissa on lihapullia. Itse söin tuolloin spaghettia aina vain jauhelihakastikkeen kanssa, ja lihapullia kuului syödä perunamuussin kanssa! :) Ja minä muuten näin lapsena paljon lentämisunia, jossa olin Dumbo, ja Timotei-hiiri yritti opastaa minua lentämään.