HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Eletään keskiaikaa
Skotlannissa, Dunbrochin valtakunnassa. Maita hallitsee Dunbrochin klaani, joka
on liittoutunut yhteen kolmen muun klaanin kanssa. Kuningas Fergus ja
kuningatar Elinor pitävät maillaan rauhaa yllä, mutta säpinää heidän
kotilinnaansa tuo hallitsijaparin lapset: teini-ikäinen prinsessa Merida ja
vallattomat prinssikolmoset Harris, Hubert ja Hamish. Kolmoset saavat tehdä
melkein mitä vaan, mutta kuningatar Elinor rajoittaa Meridan tekemisiä kovasti.
Meridan pitää käyttäytyä kuin prinsessa, ja hänen pitää olla suorastaan
täydellinen. Meridaa ei kuitenkaan kiinnosta prinsessan tehtävät pätkääkään.
Hän haluaisi ratsastaa metsissä vailla huolen häivää ja harjoittaa
jousiammuntaa, mitä saakin tehdä aina kerran viikossa vapaapäivänään.
Elinor kutsuu kolme
muuta klaania linnaan, ja kunkin klaanin esikoinen saa kilpailla naimaikäisen Meridan
kädestä. Merida suuttuu tästä äidilleen, sillä hän haluaisi olla vapaa ja
itsenäinen. Kolme klaania kuitenkin saapuu kuningaskuntaan, ja niin lordi
Macintosh, lordi MacGuffin ja lordi Dingwall esittelevät esikoisensa. Ylämaan
kisat järjestetään, ja prinsessa saa päättää, missä lajissa klaanien esikoisten
tulee kilpailla voittaakseen hänen kätensä. Merida valitsee kilpailulajiksi
jousiammunnan. Klaanien nuorukaiset ampuvat nuolensa, ja napakymppiin osuu
yllättäen nuori Dingwall! Ennen kuin voittajaa keretään julistaa, astelee
Merida jousiammunta-areenalle. Hän on Dunbrochin klaanin esikoinen, joten
hänelläkin on oikeus kilpailla omasta kädestään! Merida ampuu kolme kertaa
napakymppiin lävistäen jopa Dingwallin nuolen kahtia. Katsomo kohahtaa, ja
kuningatar Elinor kiehuu raivosta. Linnan seinien sisällä äiti ja tytär
riitelevät Meridan tulevaisuudesta, ja riidan tuoksinnassa Merida halkaisee
seinäkankaan kahtia. Tämän seurauksena Elinor heittää Meridan jousen tuleen, ja
Merida ryntää ulos linnasta ja ratsastaa Angus-hevosen selässä aina metsään
asti.
Syvällä metsässä
Meridan eteen ilmestyy virvatuli. Prinsessa lähtee seuraamaan virvatulia, ja ne
johdattavat hänet lopulta metsässä olevan oudon mökin luo. Mökin sisällä
puuveistoksia tekee vanha nainen, ja Merida ihmettelee, miksi virvatulet ovat
johdattaneet hänet sinne. Nainen paljastuu kuitenkin noidaksi, ja Merida pyytää
tältä loitsua, jolla voi muuttaa kohtalonsa. Maksua vastaan noita loihtii
Meridalle leivoksen, joka pitää syöttää kuningattarelle, ja niin Meridan
kohtalo muuttuisi. Niinpä Merida rientää linnaan, jossa tarjoaa lumotun
leivoksen äidilleen. Yllättäen leivos muuttaakin Elinorin karhuksi! Kolmosten
avulla Merida saa Elinor-karhun keploteltua ulos linnasta ilman kuningas
Ferguksen tai muiden näkemistä. Palkkioksi kolmosten avusta Merida lupaa heille
vuoden jälkiruokien ohella mitä vaan syötävää keittiöstä, ja pojat pistävät
poskiinsa ensimmäisenä puoliksi syödyn taikaleivoksen...
Merida vie Elinorin
noidan mökille tarkoituksenaan pyytää noitaa murtamaan loitsu. Mökki on
kuitenkin tyhjä, sillä noita on lähtenyt matkoille. Hän on jättänyt Meridalle
viestin, jolla loitsun saa murrettua: ”Kursi kudelma kohtalon, parsi paula
ylpeyden.” Loitsu tulee murtaa lisäksi kahden auringonnousun kuluessa, tai
muuten Elinor jää ikiajoiksi karhuksi. Merida tai Elinor eivät ymmärrä viestiä,
ja niin he viettävät yön metsässä. Seuraavana päivänä Merida koittaa opettaa
Elinoria elämään luonnonvaroilla metsässä, vaikka Elinor koittaa pitää tiukasti
kiinni kuninkaallisesta käytöksestään. Yhtäkkiä Elinorin käytös muuttuu
karhumaiseksi, ja hän meinaa hyökätä Meridan kimppuun! Elinor palautuu
kuitenkin entiseen ystävälliseen karhuluonteeseensa. Nyt Meridalle tulee kiire
murtaa loitsu, ettei Elinor jää loppuiäkseen karhuksi!
Samassa virvatulet
ilmestyvät taas näkyviin, ja äiti ja tytär seuraavat niitä vanhan linnan
raunioille. Merida putoaa raunioiden sisään, ja tajuaa linnan olevan äitinsä
kertomissa tarinoissa esiintynyt kuningaskunta, joka tuhoutui yhden veljen
ahneuden tähden. Merida huomaa halki rikotun kivipaaden, ja nyt hän tajuaa,
että hänen pitää ommella itse rikkomansa seinäkangas ehjäksi, jotta loitsu
murtuu! Merida tajuaa myös, että tuhoutuneen valtakunnan prinssi on ollut
noidan entinen asiakas. Prinssi on muuttunut karhuksi, ja hänestä on tullut
Mor’du. Samassa Mor’du ilmestyy esiin raunioiden pimeydestä! Merida hyppää
viime tingassa turvaan äitinsä selkään, ja kaksikko juoksee pakoon paikalta.
Nyt he suuntaavat kohti omaa linnaansa, jossa Merida aikoo ommella seinäkankaan
kuntoon.
Linnaan saapuessaan
naisia odottaa kauhea näky: neljä klaania ovat sotajalalla keskenään! Muut
klaanit vaativat saada tietää Fergusilta, kenet Merida valitsee puolisokseen.
Elinor patistaa Meridan rauhoittelemaan tilannetta, ja kuningattaren opit
mielessään Merida saa salin hiljennettyä. Äitinsä neuvoja kuuntelemalla Merida
selittää klaaneille, että hänen ja Elinorin mielestä vanhat tavat tulisi
murtaa, ja klaanien olisi aika tehdä uusia tapoja. Nuortenkin tulisi siis itse
saada päättää, kenen kanssa menevät naimisiin, eikä seurata kilpailun tuloksia.
Nuoret kosijaehdokkaat ovat Meridan kanssa samaa mieltä, ja niin klaanit
lähtevät juhlimaan päätöstä. Merida ja Elinor pääsevät siis huomaamatta linnan
torniin, jossa Elinor alkaa etsiä lankaa seinäkangasta varten. Samalla hetkellä
kuningas Fergus tulee huoneeseen, ja huomaa karhun linnassaan! Merida yrittää
estää isäänsä hyökkäämästä karhun kimppuun kertoen sen olevan äitinsä. Elinor
pakenee linnasta saaden peräänsä kaikki klaanit, jotka lähtevät joukolla
karhunmetsästykseen. Fergus taas lukitsee Meridan huoneeseen, koska uskoo tämän
menneen sekaisin.
Merida pääsee ulos
lukitusta huoneesta (room escape!) kolmen karhunpennun avulla, jotka ovat
tietenkin karhuiksi muuttuneet kolmoset. Seinäkangas mukanaan he kaikki
lähtevät miesjoukon ja Elinorin perään, ja samalla Merida saa ommeltua
seinäkankaan ehjäksi. Pian he saavat kiinni miesjoukon, joka on onnistunut vangitsemaan
Elinorin. Merida estää Fergusia lyömästä kuoloniskua Elinor-karhuun. Samassa
paikalle hyökkää Mor’du! Alkaa hurja taistelu, joka loppuu siten, että
Elinor-karhu kaataa kivipaaden Mor’dun päälle murskaten karhun. Toinen päivä on
kuitenkin koittamassa, ja Merida vie äkkiä ehjän seinäkankaan Elinorin päälle.
Loitsu murtuu, ja Merida huomaa syleilevänsä omaa ihmismäistä äitiään! Kolmoset
muuttuvat myös omiksi itseikseen. Ja niin klaanit Macintosh, MacGuffin ja
Dingwall palaavat omiin koteihinsa jättäen taakseen entistä tiiviimmään
Dunbrochin perheen.
Urhea on Pixarin
13. elokuva, Pixarin ensimmäinen satuelokuva, ja ensimmäinen Pixarin elokuva,
jossa päähenkilönä nähdään naispuolinen henkilö. (Pieni feministini nostaa
päätään nyrkkiä puidakseen: miksi vasta 13. elokuva esittelee meille tytön
päähenkilönä!?) Elokuvan on käsikirjoittanut Urhean alkuperäinen ohjaaja, Brenda Chapman. Chapman kerkesi toimia
neljä vuotta elokuvan parissa (ja Pixarin ensimmäisenä naisohjaajana, wuhuu!),
kunnes hänen tilalleen tuli Mark Andrews, joka ohjasi elokuvan loppuun. Aluksi Urhea kulki nimellä ”The Bear and the Bow”, ja ensimmäisessä käsikirjoituksessa elokuva
tapahtui talvimaisemissa. Alunperin Merida ihastui nuoreen MacGuffiniin, mutta
ihastumisesta luovuttiin jotta huomio pysyisi äidin ja tyttären välisessä
suhteessa. Urhea valmistui vuonna
2012, ja elokuva omistettiin edellisenä vuonna kuolleelle Pixarin perustajalle
(yhdelle heistä), Steve Jobsille. Urheasta
tuli vuoden 2012 kolmanneksi eniten tienannein animaatioelokuva Ice Age 4: Mannerten mullistuksen ja Madagascar 3:n jälkeen. Urhea voitti vuonna 2013 parhaan
animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.
Urhea on saanut
jonkin verran kritiikkiä osakseen. Suurimman kritisoinnin kohteena on ollut
Meridan liittyminen Disney-prinsessojen joukkoon. Disneyn ilmoittaessa Meridan prinsessaksi
kruunaamisesta Meridasta oli tehty Prinsessa-promootiokuviin laihempi,
muodokkaampi, suurisilmäisempi ja ei-niin-takkutukkainen kuin miltä hän näyttää
elokuvassa. Muodonmuutos sai aikaan nettivetoomuksen, jossa Disneytä vaadittiin
tuomaan Meridan alkuperäinen ulkonäkö Prinsessa-tuotesarjaankin. Disney kuuli
kansan toiveita, ja Meridan ulkonäkö muutettiin onneksi entiselleen. Kritiikkiä
on saanut myös itse elokuva satumaisuudestaan. Urhean nähtiin olevan loppu Pixarin omintakeisille elokuville,
koska sen tarina muistuttaa satumaisuudessaan niin paljon monia Disneyn
klassikoita. Minun mielestäni Urheaa
ei kuitenkaan voi verratakaan vaikka Disneyn Lumikkiin, sillä molempien elokuvien teemat, juoni ja hahmot ovat
niin erilaisia. En siis liity satu-kritisoijien joukkoon, vaikka muuten
kritisoinkin elokuvan juonta... Tällä hetkellä Urhea on kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen Pixarin elokuva, jossa
voi nähdä enemmän satujen elementtejä. Yllättäen en löytänyt Internetistä
yhtään kritiikkiä Urheassa esiintyvää
alastomuutta kohtaan: olin varma, että kukkahattutädit olisivat kauhuissaan
ruudulla vilahtavista miesten paljaista takapuolista. Ilmeisesti
alastonkohtaukset ovat naurattaneet minun lisäksi heitäkin.
Urhean animaatio
on aivan upeaa! Luonto on saatu lähes aidon näköiseksi, ja maisemia voisi
ihailla tuntikausia. Elokuvan eläimet näyttävät oikeilta, mutta ihmisistä on
tehty tarkoituksella karikatyyrimäisiä hahmoja. Urheaa varten Pixarin väen piti suunnitella kaksi aivan uutta
tietokoneohjelmaa, joista toinen ohjaili Meridan upeita hiuksia. Olen kovin
ihastunut Meridan hiuksiin, sillä ne ovat punaisuudessaan ja käkkäräisyydessään
aivan ihanat! Vallan toista maata, kuin minun perussuomalaiset maantien väriset
hiukseni. Urhean luonto on villiä ja
tarunomaista, ja kaikesta linnaa myöten on saatu skottilaisen näköistä. Tärkeä
rooli skotlantilaisuuden esiintuomisella on elokuvan klaanien kilteillä, joista
vedetään myös huumoria moneen otteeseen. Urhean
ilmestyessä Disney rekisteröi Dunbroch-klaanin kilttikuvion Skotlannin
virallisessa kilttien rekisteröintilaitoksessa. Kyseessä on Disneyn toinen
kilttikuvion rekisteröinti: ensimmäisen kerran yhtiö rekisteröi kilttikuvion
vuonna 1942 MacAnkan klaanille – eli Roope Ankan sukukuviolle.
Urhean päähenkilö
on nuori Merida. Merida on kaikkea muuta kuin perinteinen prinsessa. Hän tykkää
vaellella metsissä, ratsastaa hevosellaan Angusilla ja ennen kaikkea ampua
jousellaan tarkkuutta. Merida inhoaa kaikkia velvollisuuksiaan, kuten
valtakunnan historian opettelua, kirjomista ja harpulla soittamista. Meridan
hiukset kuvastavat hyvin neidon luonnetta, sillä ne ovat yhtä villit ja vapaat
kuin Merida itse. Merida on elokuvan nimenkin mukaisesti urhea, ja hän uskoo
siihen, ettei kohtaloa ole kirjoitettu etukäteen, vaan omilla teoillaan voi
vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Niinpä Merida taisteleekin kovasti vanhoja
tapoja ja perinteitä vastaan, joita hänen äitinsä haluaisi noudattaa
kirjaimellisesti. Kuningatar Elinor on täysin vastakkainen luonteeltaan kuin
lapsensa Merida, ja hän haluaa jatkaa hyväksi huomattujen perinteiden
noudattamista. Elinor onkin niin kiinni säännöissään, että hän haluaa pitäytyä
niissä Meridan tahdosta riippumatta. Niinpä kuningatar pakottaakin Meridan
tekemään asioita, joita Merida ei haluaisi, koska prinsessan kuuluu tehdä näitä
asioita. Syvällä Elinorin sisällä elää kuitenkin tytärtään rakastava, herkkä
äiti, joka haluaa tyttärelleen vain parasta. Urhea kertoo meille Meridan ja Elinorin, äidin ja tyttären
suhteesta. Kuten arvata saattaa, elokuvan loppua kohti suhde muuttuu paremmaksi
ja syvemmäksi, kun niin äiti kuin tytär oppivat tuntemaan toisiaan paremmin ja alkavat
kunnioittaa toistensa elämänvalintoja.
Dunbroch-klaanin päämies on kuningas Fergus. Fergusin
iloinen, rempseä ja vapaamielinen luonne on periytynyt hänen lapsilleen hänen
punaisen tukkansa ohella. Fergus ottaakin kasvatustehtävänsä enemmän huumorilla
tiukkapipoiseen Elinoriin verrattuna, ja vanhempien kasvatusmetodit täydentävät
toisiaan loistavasti. Fergus on kuninkaana hieman kömpelö, ja todellisuudessa
valtakuntaa johtaakin Elinor miehensä valtaistuimen takaa. Fergus on todella kliseisen
maskuliininen, niinkuin oikeastaan kaikki muutkin Urhean mieshahmot. Miehet pitävät taisteluista, sekasorrosta ja
juomingeista Ylämaan kisoja unohtamatta. Fergusin ja Elinorin kolmoset Hubert,
Harris ja Hamish näyttävät kulkevan samoja ratoja miesten esimerkkiä seuraten,
sillä hekin tykkäävät aiheuttaa ympärilleen sekasortoa. Kolmoset rakastavat
herkkuja, ja tekevätkin melkeinpä mitä vaan saadakseen sokeria vatsaansa.
Kolmoset eivät puhu elokuvan aikana yhtään mitään. Tärkeä hahmo elokuvassa on
metsässä asuva noita, joka koittaa kovasti esittäytyä puunveistäjänä. Noidan
taiat eivät ole aikaisemmin onnistuneet kovin hyvin, ja niin hän yrittää
kenties hyvittää taioistaan johtuvia seurauksia puutaidetta luomalla. Noidan
apurina toimii tietenkin puhuva varis. Urhean
pahis on hurja Mor’du-karhu, jonka kuningas Fergus on vannonut tappavansa.
Mor’du ei kuitenkaan ole ihan tavallinen karhu, vaan hänen menneisyytensä on
synkkä ja taianhohteinen.
Urhean musiikin on
säveltänyt Patrick Doyle. Urhea on
Doylen ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Pixar-elokuva, jonka säveltämisestä
hän on vastannut. Koska elokuvan tapahtumapaikka on Skotlanti, on musiikissa
pakko olla mukana skotlantilaisia soittimia. Niinpä taustamusiikissa kuuluu
säkkipillien, kelttiläisten harppujen, huilujen ja kehärumpujen (bodhránien)
soittamista. Urhean aikana kuullaan
laulettuja lauluja yllättävän paljon: yleensä Pixarin elokuvissa on ollut
korkeintaan laulu tai pari, jos ollenkaan. Urheassa
lauluja on kuitenkin viisi kappaletta. Doylen säveltämiä lauluja ovat Mor’dun laulu, jota Fergus ja muut
miehet laulavat linnan juhlasalissa, sekä A
Mhaighdean Uasal Bhan (Noble Maiden Fair), jota Elinor ja Merida laulavat
elokuvan keskellä nähtävässä takaumassa. Molemmat laulut ovat lyhyitä, ja
toiseksi mainitussa lauletaan gaelin kielellä. Alex Mandel sävelsi elokuvaan
kaksi laulua, joista ensimmäinen Taivaankaari
kuullaan elokuvan alussa Meridan ratsaessa pitkin metsää Angusin selässä. Toinen
Mandelin säveltämä laulu on Ilmaan lämpöiseen, joka kuullaan Elinorin ja Meridan kalastaessa kaloja koskesta.
Elokuvan lopussa kuultavan laulun Learn Me Right on taas säveltänyt Mumford & Sons. Urhean kaikki laulut ovat mielestäni hyviä ja onnistuneita, mutta
ne eivät jää päähän soimaan kuten vaikka ah-niin-legendaarinen Pixarin laulu On sulla ystävä.
Pixarin elokuvat ovat tunnettuja ”pääsiäismunistaan”, ja
niitä löytyy jonkun verran myös Urheasta.
Erityisen paljon ”easter eggejä” voi bongata noidan mökistä, sillä
puuveistosten joukosta löytyy Tare (Monsterit
Oy), Pixarin tähtipallo, A113-sarja roomalaisina numeroina kirjoitettuna sekä
Pizza Planeetan auto. Noidan mökistä löytyneiden ”easter eggien” määrä onkin
saanut jotkut tarkat katsojat kehittelemään Pixar-teorian, jossa kaikki Pixarin
elokuvat punoutuvat yhteen samaan universumiin. Pixar-teoriassa Urhean noidalla on suuri rooli. Urheassa nähtävien prinssikolmosten
käyttäytymisestä voi bongata samanlaisuuksia Disneyn Aladdinin kanssa, sillä kolmoset varastavat leivoksia samoja
harhautusliikkeitä käyttäen, joiden avulla Aladdin ja Abu varastavat vesimelonin
markkinakojusta. Jotkut ovat myös huomanneet, että Urhealla olisi yhtäläisyyksiä Karhuveljeni
Koda –elokuvan kanssa, mutta minä en ainakaan huomaa näissä kahdessa
elokuvassa juonellisesti mitään samanlaisuutta... ;) Ja olettekos muuten huomanneet,
että Urhean otsikkoon on piilotettu
Merida ja Elinor? Katsokaa tarkasti elokuvan nimeä/otsikkoa suomeksi tai
englanniksi, niin näette Meridan ensimmäisessä kirjaimessa ja Elinorin
viimeisessä.
Urhea saa
katsojissa tunteita aikaan monessa eri kohtauksessa. Minä nauran elokuvassa
joka kerta, kun eri klaanien kilpakosijat tulevat esittäytymään Meridalle, ja
katson joka kerta kauhulla Mor’dun hyökkäyksiä muita kohti. Mor’du-karhu on
oikeasti pelottava, ja se jatkaa karhu-aiheisten traumojen synnyttämistä Hopeanuolen Akakabuton ja Topin ja Tessun karhun jalanjäljissä. Urhea onnistuu myös herkistämään
katsojia lopussa. Urheassa on paljon
hyvää, mutta itse elokuvan juoni kärsii ennalta-arvattavuudesta. Elokuvaa
ensimmäisellä kerralla katsoessani pystyin arvaamaan oikein monet
juonenkäänteet, vaikka toki useita niistä alustetaan kovasti elokuvan aikana.
Lieneekö juonenkäänteiden arvaamisessa ollut kyse siis hyvästä alustuksesta vai
siitä, että olen katsonut liikaa Disneyn ja Pixarin elokuvia... Urheasta toki haluttiinkin tehdä
perinteisiä satuja kunnioittava, mutta itse kaipaisin siihen jotakin
yllätyksellisyyttä. Urhea kuitenkin
naurattaa ja kauhistuttaa, sen musiikki on onnistunutta ja animaatio kaunista katsottavaa.
Niinpä suosittelen elokuvan katsomista kaikille - erityisesti
alkuperäiskielellään, sillä englanninkielisessä versiossa skottien murre on
ihanan kuuloista!
”Älä nyt höpise, ei puuhun voi loitsia sellaisia taikoja. Kai minä
tiedän, olen noi... noita tehnyt siis puusta.”
- Noita
- Noita
Hyvä kirjoitus. Olen tainnut nähdä Urhean vain pari kertaa, eikä ole tehnyt mieli katsoa sitä uudestaan (tai siis katsoisin mielelläni mut ei vaan ole tullut haluttua oikein kunnolla ja etsittyä sitä käsiin). Ehkä se kertoo siitä, että jokin siitä jäi minunkin mielestäni puuttumaan. Merida itse on aivan mahtava prinsessa, mutta ehkä se tarina on tosiaan liian ennalta-arvattava tai ei muuten vain sytytä. Miinuspisteet muuten Pixarille, että piti niin hitsin kauan odottaa naista pääosaan! Senhän ei pitäisi olla edes juttu, että pitäisi huomioida nainen pääosassa, mutta jos 12 elokuvaa on poika pääosassa... Huoh!
VastaaPoistaKiitos! :) Merida on kyllä hieno päähenkilö, hyvä Pixar! Elokuvassa on omat hyvät puolensa ja hyvä huumori, mutta ehkäpä juuri juonen ennalta-arvattavuuden takia sitä ei tosiaan tee mieli katsoa ihan joka hetki. :P Ja sanopa muuta, ei ole vielä tasa-arvoinen meidän yhteiskuntamme, saati sitten Pixarinkaan! :'(
Poista