HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Monsterila on hirviöiden ja
monstereiden asuttama kaupunki, jonka energian tuottaa Monsterit Oy –sähköyhtiö.
Energia tuotetaan lapsia pelottelemalla, eli mörköjä todellakin vaanii
komeroissa ja sänkyjen alla. Lasten kauhunhuudoista syntyy tarpeeksi energiaa
koko kaupungin pyörittämiseen – tosin viime aikoina Monsterilaa on vaivannut
energiapula. Lapset eivät pelkää monstereita samalla tavalla kuin ”vanhaan
hyvään aikaan”. Sen sijaan monsterit pelkäävät lapsia, sillä lasten uskotaan
olevan suorastaan myrkyllisiä hirviöille. Monsterit Oy:n valovoimaisin ja
tuottavin pelottelija on Tarmo ”Tare” Karvanen. Hänen työkaverinaan ja
sparraajanaan toimii hänen paras ystävänsä, Matias ”Masi” Pallopää. Taren
hallussa on pelotteluennätys, jota luihun oloinen Räähkä Pokks tavoittelee. Toistaiseksi
Tare kuitenkin kiikkuu kärkisijalla kaukana muista, ja hän nauttii
sähkölaitoksen johtajan Rumiluksen suosiosta.
Erään työpäivän jälkeen Tare
lupaa auttaa Masia raporttien palauttamisessa Masin itsensä rientäessä
ravintolaan mielitiettynsä Sirkan kanssa. Säikyttämöön tullessaan Tare huomaa
paikalla olevan kuitenkin yhden oven (joiden kautta monsterit pääsevät
säikyttelemään lapsia), mutta ketään monsteria ei paikalla näy. Tare avaa oven
katsoakseen, onko sisällä hirviötä vai voisiko hän lähettää oven takaisin
säilöön. Ovesta Monsterilaan pujahtaa kuitenkin pikkutyttö, joka takertuu
Tareen tiukasti kiinni. Räähkän saapuessa paikalle Taren ei auta muu kuin
piilottaa itsensä tytön kera, ettei hänen maineensa pelottelijoista kauheimpana
kärsisi. Räähkä käy oven sisäpuolella, mutta lähettää oven sitten säilöön
huomattuaan, ettei lapsi ole sisällä. Tare piilottaa tytön jumppakassiin ja
rientää etsimään Masia avukseen. Masi kyllä tietää, mitä karkulaiselle pitää
tehdä!
Tare ryntää ravntolaan kesken
Masin ja Sirkan treffien pyytämään apua yksisilmäiseltä ystävältään. Lapsi
karkaa kuitenkin ravintolassa laukusta ulos, ja koko ravintola menee sekaisin
hirviöiden pelätessä pientä taapertajaa. Tare ja Masi saavat tytön kiinni ja
pääsevät pakoon juuri ennen kuin CDA (Child Detection Agency) tekee ratsauksen
ravintolaan. Ystävykset vievät lapsen kotiinsa, jossa koittavat rauhoitella
sitä koskematta itse tytön ”myrkkyihin”. Monsterit päättävät viedä lapsen
takaisin tämän kotiin saman komeron ovesta, mistä hän tulikin sisään Monsterilaan.
Tare alkaa kuitenkin pikku hiljaa ystävystyä tytön kanssa, ja hän antaa tälle
nimeksi Buu.
Seuraavana aamuna Tare ja Masi
menevät työpaikalleen hirviöksi naamioitu Buu mukanaan. Koko Monsterila on
sähkölaitosta myöten ihan sekaisin, sillä kaikki pelkäävät irrallaan olevaa lasta,
ja CDA partioi joka paikassa. Kaverukset saavat salakuljetettua Buun
laitokseen, mutta eivät meinaa millään löytää lapsen ovea. Heidän etsintäänsä
ei ainakaan auta se, että Buu karkailee koko ajan milloin minnekin
ilmansuuntaan. Lopulta Räähkä keksii lapsen olevan kaksikolla, ja lupaa tuoda
oven säikyttämöön sen ollessa tyhjillään lounastunnilla. Ovi ilmestyy paikalle,
mutta Tare ei luota Räähkään. Osoittaakseen oviaukon olevan turvallinen Masi
menee Buun huoneeseen itse, mutta tulee samassa kidnapatuksi! Räähkä vie Masin
salaiseen laboratorioonsa, jossa esittelee vangitulle Masille uuden keksintönsä
energiapulan helpotukseen: pelkoimuri suorastaan imee pelon lapsista ulos!
Räähkä koittaa testata laitetta Masiin, mutta Tare tulee pelastamaan Masin
viime tingassa.
Tare, Masi ja Buu juoksevat
Rumiluksen luokse, jolle kertovat Räähkän julman suunnitelman. Rumilus lupaa
auttaa kaksikkoa palauttamaan Buun omaan kotiinsa. Pian kuitenkin paljastuu,
että sähkölaitoksen johtaja on samassa juonessa Räähkän kanssa, ja hän heittää
Masin ja Taren ovesta kauas Himalajalle asti! Siellä hirviökaksikko nauttii
hetken aikaa lumimiehen vieraanvaraisuudesta, kunnes palaa Monsterilaan
lähimmän kylän vaatekaapin ovien kautta. Buu on pelastettava! Ja niin Monsterit
Oy –laitoksen sisällä alkaa hurja kissa-hiiri-leikki, kun Tare ja Masi
yrittävät palauttaa Buuta omaan kotiinsa Räähkän ja Rumiluksen koittaessa
käyttää lapsen energiaa hyödykseen kyseenalaisin keinoin. Lopulta Tare
kuitenkin huijaa Rumiluksen tunnustamaan ilkeän suunnitelmansa CDA:n väen
kuunnellessa, ja Rumilus vangitaan. Räähkä taas saa oman rangaistuksensa, kun
hän jää erään oven toiselle puolelle ihmisten maailmaan. Tare palauttaa Buun
kotiinsa haikeissa tunnelmissa, ja Buun ovi tuhotaan tuhanneksi pirstaleeksi. Buun
kanssa kokemansa seikkailun aikana Tare on kuitenkin oppinut, että lasten nauru
tuottaa paljon enemmän energiaa kuin pelko. Niin Monsterit Oy –laitos vaihtaa lasten
pelottelemisen näiden naurattamiseksi, ja Monsterilan energiapula katoaa –
onhan lasten nauru viisi kertaa pelkoa tehokkaampaa. Taren kaipaus Buuta
kohtaan saa lopussa kokea täyttymyksensä, sillä Masi on korjannut Buun
vaatekaapin oven. Tare avaa oven, ja jostain lapsen leikkihuoneen uumenista
kuuluu tuttu ääni: ”Nal-le?”
Monsterit Oy sai ideansa Pixarin legendaarisessa kokouksessa
vuonna 1994, jossa keksittiin ideat ainakin viiteen Pixarin tulevaan elokuvaan
(lue aiheesta lisää tästä). Pari vuotta myöhemmin (1996) Pete Docter alkoi
työstää hirviöelokuvaa. Samaan aikaan Pixarilla oli käynnissä muitakin
elokuvaprojekteja, kuten Ötökän elämää
ja Toy Story 2. Docterin ensimmäisissä
luonnoksissa hirviöelokuvan tarinasta päähenkilönä oli aikuinen mies, joka
kohtaisi hirviöitä, joita lapsena pelkäsi. Hirviöt katoaisivat sitä myöten, kun
mies kohtaisi pelon, jota hirviö edustaa. Miehestä päätettiin kuitenkin luopua,
ja pelottelevista hirviöistä tuli elokuvan päähenkilöjä. Aluksi tarinan
keskiössä olevia monstereita oli vain yksi, Tare, ja hän oli vaarassa menettää
työpaikkansa yt-neuvottelujen takia. Tuolloin Tare olisi ollut myös kateellinen
Räähkälle, joka olisi ollut pelottelija numero yksi. Lopulta Tarelle haluttiin
tehdä monsterikaveri, jolle hän voisi kertoa ongelmistaan ja onnistumisistaan.
Ennen
Monsterit Oy:n julkaisemista Pixar
haastettiin oikeuteen elokuvasta. Yhdysvaltalainen runoilija Lori Madrid
väitti, että Pixar oli kaapannut elokuvan juonen hänen vuonna 1997
kirjoittamastaan runosta ”There’s a Boy in My Closet”. Madridin mukaan hänen
kustantajansa olisi lähettänyt hänen runonsa Pixarille, joka olisi tästä saanut
idean elokuvaansa. Oikeudessa kuitenkin todettiin, ettei elokuvalla ja runolla
ole tekemistä toistensa kanssa. Elokuvan julkaisun jälkeen vuonna 2002 Pixar
haastettiin uudestaan oikeuteen Monsterit Oy:sta tällä kertaa Stanley Mousen toimesta, jonka mukaan Pixar olisi
saanut idean elokuvan päähenkilöiden ulkonäköön Mousen piirroksista elokuvaa "Excuse
My Dust" varten, jota ei koskaan toteutettu.
Haaste kuitenkin sovittiin ennen oikeuteen menemistä yksityisesti. Monsterit
Oy sai ensi-iltansa loppuvuodesta 2001, ja se
oli suunnaton kassamenestys ympäri maailmaa. Elokuva oli ehdolla yhteensä
neljässä eri Oscar-palkinnon kategoriassa vuonna 2001: paras animaatioelokuva,
paras musiikki, paras laulu ja parhaat äänitehosteet. Oscar-palkinnon Monsterit
Oy voitti vain parhaasta laulusta: If I
Didn’t Have You.
Nyt
jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Randy Newman sävelsi Monsterit Oy:n laulut ja taustamusiikin. Newman oli säveltänyt
musiikit jo kaikkiin edellisiin Pixarin kolmeen elokuvaan, joten hän oli
looginen valinta musiikin suhteen myös Monsterit Oy:ssä. Koska säveltäjä on sama kaikissa elokuvissa, on
musiikissakin aistittavissa tiettyä samankaltaisuutta läpi Pixarin ensimmäisten
elokuvien. Newmanin teemat eivät ole liian dramaattisia, vaan niistä paistaa
läpi keveys ja ilo musiikkiin. Monsterit Oy:ssä
ei ole laulettuja lauluja kuin vasta lopputekstien aikaan. Jos olis ei sua –laulu on iloinen, ja sen hauskat sanat
kertovat Taren ja Masin ystävyydestä. Ja kuten edellä olenkin jo maininnut, Jos
olis ei sua voitti Oscar-pystin parhaasta
laulusta.
Monsterit Oy -elokuvan suhteen tietokoneanimaatiotekniikka on
ottanut ison harppauksen eteenpäin Toy Story 2:n jälkeen. Elokuvaa varten kehitettiin uusi tietokoneohjelma nimeltä
Fizt, jolla elokuvaan pystyttiin lisäämään aidonnäköisiä karvoja. Ja karvojahan
Monsterit Oy:ssä tarvittiin paljon,
sillä Tarella on turkissaan yli kaksi miljoonaa karvaa! Fizt-ohjelman avulla
karvat käyttäytyivät oikein ja ne langettivat varjon toisiin karvoihin, mikä
lisäsi heti karvojen autenttisuuden tunnetta. Taren turkki ei todellakaan näytä
samanlaisilta muovihiuksilta, kuin vaikkapa Andyn äitin hiukset ensimmäisessä Toy
Storyssa. Monsterit Oy:ssä animaatio alkaa olla paljon sujuvampaa kuin
edellisissä Pixarin elokuvissa, ja itse en käyttänyt elokuvan minuutteja
murehtiakseni sitä, miten epäaidoilta hahmojen liikkeet tai maailma näyttävät.
Toisaalta suurin osa elokuvasta tapahtuu ihmeellisessä Monsterilassa, ja
päähenkilöinä on monstereita, ei ihmisiä tai eläimiä, joten vertailukohdetta
aitoon maailmaan ei varsinaisesti ole. Tietokoneanimaatio alkaa olla siis jo
hyvännäköistä, mutta yhtä upeaa se ei ole, kuin myöhemmin Kunnon dinosauruksessa tai Urheassa.
Oman upean lisänsä Monsterit Oy:n
esteettisyyteen tuo alkutekstien aikana pyörivä perinteinen animaatiojälki,
joka tuo mieleen 101 dalmatialaisen
alkuanimaation.
Monsterit Oy:n päähenkilö on Tarmo ”Tare” Karvanen. Nimensä mukaan Tare on nallekarhumaisen karvainen ja halittavan näköinen... kunnes hän paljastaa pelottelutaitonsa työpaikallaan. Tare on ammatiltaan pelottelija, ja elantonsa ansaitakseen hän säikyttelee lapsia, jotta Monsterila saa sähköä. Tare on Monsterilassa ihailtu henkilö, sillä hän pitää hallussaan pelotteluennätystä – ja on ollut ensimmäisellä paikalla jo monta viikkoa peränjälkeen. Tare on tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä, eikä hän elokuvan alussa hae minkäänlaista muutosta itselleen. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat, sillä Tare sattuu astumaan säikyttämöön väärän aikaan, ja hän sattuu avamaan väärän vaatekaapin oven. Ihmisten maailmasta Monsterilaan saapuu pieni tyttö, Buu, joka kiintyy Tareen samantien hänet nähdessään. Tare pelkää tyttöä, sillä onhan lasten sanottu olevan myrkyllisiä monstereille. Tare ei kuitenkaan uskalla kertoa löydöstään, sillä hänen oma paikkansa pelottelijoiden ykkösenä horjuisi, ja sen verran menestyksen huumassa Tare on, ettei hän halua luovuttaa paikkaansa lapsen tähden. Tare siis piilottelee tyttöä, mutta ajan kuluessa antaa tälle nimen ja kiintyy häneen. Näemme, että Taren järki juoksee ja hän ymmärtää Buulla olevan täysin samat oikeudet kuin monstereilla, vaikka tämä ihminen onkin. Taren paras ystävä on Matias ”Masi” Pallopää, jolle kuuluisuus on vielä suurempi asia kuin Tarelle. Masi nauttii siitä, kun hän pääsee televisiomainokseen, vaikka mainoksessa näkyisi pelkästään Masin raajat. Masi on elokuvaan huumoria tuova yksisilmäinen hirviö, joka ei kuitenkaan jää pelkäksi hauskuutta ilmoille tuovaksi hahmoksi. Pallo-Masi omaa myös tunteet, ja hän on ihanan aito ja empaattinen ystävä Tarelle. Masi on paljon temperamenttisempi Tareen verrattuna ja hän näyttää tunteensa todella vahvasti.
Elokuvan
pahiksena toimii Räähkä Poks, pelottelija ja Taren kilpailija. Räähkä
havittelee Taren paikkaa ykköspelottelijana, ja tekisi mitä tahansa päästäkseen
suositulle sijalle. Jopa kierot keinot ovat sallittuja Räähkän mielestä tässä
paremmuuskilpailussa, eikä ihmisten hyvinvointi ole Räähkän mielestä
tavoittelemisen arvoinen asia, kunhan monsterit voivat hyvin. Räähkä on
olemukseltaan jo inhottavan käärmemäinen, ja pelottelutaitonaan hän käyttää
kameleonttimaista kykyään muokata itseään taustan väriseksi. Tämä taito tekee
Räähkästä jopa näkymättömän ja pelottavan vastuksen. Voimalaitoksen johtajana
häärii monijalkainen Rumilus (miten mieltä ylentävä nimi hänellä onkaan!), joka
on aikoinaan toiminut Taren mentorina ja pitää häntä ykköspelottelijanaan oman
siipensä alla suojassa. Rumilus johtaa voimalaitosta säyseästi mutta
määrätietoisesti. Tärkeä hahmo elokuvassa on myös pieni tyttö Buu, joka toimii
elokuvan söpönä hahmona – monstereita ei kauhean söpöiksi voi kutsua. Buu on
iloinen, innokas ja tutkimishaluinen pieni taapero. Sympaattisuutta Buuhun
tuovat hänen horjuvat askeleensa (Buu on ilmeisesti melko vasta oppinut
kävelemään) ja jokelteleva puheensa. Buu toimii elokuvassa muutokseen voimaan
saattavana hahmona, jonka hyvinvoinnista tai omistamisesta kaikki monsterit
kilpailevat. Tytön nimi Buu on muuten vain Taren tälle antama nimi. Buun oikea
nimi on Mary, mikä käy ilmi hänen eräästä piirrustuksestaan.
Monsterit Oy:n juoni on katsojan otteessaan pitävä. Katsoja saa
koko ajan jännittää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja päättyykö kaikki
hyvin. Elokuvasta löytyy toki rauhallisempia suvantokohtia, milloin saa nauttia
rauhallisesta tunnelmasta, mutta liian pitkäveteiseksi elokuva ei käy missään
vaiheessa. Olen aina nauttinut Monsterien säikyttelyyn valmistautumisesta ja
sen katsomisesta. Toisaalta osa säikyttelystä on liian jännittävääkin, kuten
esimerkiksi heti elokuvan alussa nähtävä harjoitussäikyttely. Muutkin elokuvan
kohdat voivat jännittää perheen pienimpiä katsojia eikä elokuva ihan
nuorimmille sovellukaan. Hienoisen jännityksen lisäksi Monsterit Oy:n aikana saa nauraa monta kertaa, esimerkiksi Buun
”pelotellessa” Masia ja Tarea heidän kotonaan ja Taren luullessa Buun joutuneen
jätemyllyn käsittelyyn. Olettekos muuten huomanneet, että Monsterit Oy:n jätteet tiivistetään aivan samanlaisiksi
kuutioiksi, millaisiksi Wall-E tiivistää jätettä elokuvassaan? Monsterit
Oy:n loppu saa minut myös kerta toisensa
jälkeen itkemään ja herkistymään.
Pixarin
elokuvien tapaan myös Monsterit Oy
sisältää paljon ”easter eggsejä”. Pixarin tähtipallo nähdään Buun huoneessa, ja
elokuvan lopussa nähdään Pizza Planeetan auto. Auto seisoo juuri samaisen
asuntovaunun vieressä, jonka juurella sijaitsee Ötökän elämässä nähtävä ötökkäkaupunki. A113:sta ei Monsterit
Oy:ssa valitettavasti nähdä. Toy Story –elokuviin viitataan elokuvassa pariinkin otteeseen.
Räähkä testaa kameleonttimaista muuntautumistaitoaan samanlaista pilvitapettia
vasten, jollainen on Andyn huoneessa. Buu tuo huoneessaan Tarelle
Jessie-cowboynuken. Elokuvan lopputekstien ”pilalle menneiden kohtausten”
aikana näemme Rexin, joka on koe-esiintymässä monsterin rooliin elokuvaa
varten. Lopullisessa elokuvassa Rex ei valitettavasti saanut jättiläisen osaa. Monsterit
Oy on myös ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka
aikana nähdään viittaus seuraavaan Pixarin elokuvaan. Seuraavasta Pixarin
elokuvasta, Nemoa etsimässä –pätkästä
nähdään Buun huoneessa pehmo-Nemo. Elokuvan lopputekstien aikaan nähdään siis
”pilalle menneitä kohtauksia” itse elokuvasta ja näitä on hauska katsoa.
Tekstien aikana nähdään myös pätkiä Taren ja Masin musikaalista ”Heitä nyt se
kakara jo tonne kaappiin” (Put that thing back where it came from or so help
me!). Lopputeksteissä nähdään lisäksi perinteinen ”Production Babies” –osio, ja
lopussa luvataan, ettei elokuvanteon aikana vahingoitettu yhtäkään monsteria.
Monsterit Oy –elokuvalla tulee aina olemaan erityinen paikka
sydämessäni, sillä se on ollut ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka olen käynyt
katsomassa elokuvateatterissa. Monsterit Oy
on myös tähän mennessä ainoa elokuva, jonka aikana olen teatterissa käyttänyt
istuinkoroketta. Pidän kovasti elokuvasta: sen juoni pitää otteessaan,
Monsterila on mielenkiintoinen kaupunki ja hahmot ovat onnistuneita. Elokuvan
lopetus on suorastaan täydellinen, ja katsojan varaan jää kuvitella, mitä
viimeisestä auki olevasta vaatekaapinovesta näkyykään. Taren ja Masin
seikkailuja on elokuvan jälkeen nähty lisää vuonna 2002 lyhytelokuvassa Masin
auto ja vuonna 2013 ilmestyneessä esi-osassa Monsterit-yliopisto.
Voi että, Monsterit OY on myös minun suosikki Pixar leffojani. Kuten ainitsit, leffa sisälti hassuja ja myös jännittäviä kohtauksia. Hahmotkin on niin ikimuistoisia, ja joista oma suosikkini on leffa konna Räähkä (syy koska pidän liskomaisista oloioista).
VastaaPoistaTäytyy sanoa että taas hyvää ekstiä ja onnistunut arvostelu. Ja sori etten oo vielä kommentoinu siihen Toy Story 2 arvostelua, vaikka kyseessä on mun toinen suosikki pixar leffani.
Jejj! Kiva että pidät arvostelusta! Tämäkin oli ties kuinka monta viikkoa kirjoituksen alla... Räähkä on kyllä mielenkiintoinen pahis, varsinkin, kun hahmoon saa syväluotauksen Monsterit-yliopistossa. Tässä elokuvassa yksistään hän on minulle liian karmiva. :) Ja eipä se haittaa, vaikka kommentteja kaikkiin Pixarin arvosteluihin ei tulisikaan! Vaikka mukavahan niitä on aina lueskella... Mutta ei saa tulla sellainen olo, että on pakko kommentoida! Kommentoit jos on jotain kommentoitavaa! :)
PoistaKas niin Anna. Olisi taas kerrottavaa. Haluan ensinnäkin sanoa että kuten jo Monsterit Yliopisto- kommentteissa jo sanoin: toi esiosa on paljon parempi kuin tää alkuperäinen.
VastaaPoistaJa tässä taas tietoa mitä et ehkä tiennyt: Monstereiden maailma, kulttuuri ja itse heidän siviilisaationsa syntyi monta tuhatta vuotta sitten kun eräät kivikauden ihmisiä pienemmät olennot, "Monstit" kaiketi nimeltään, yrittivät ystävystyä ihmisten kanssa. Ihmiset eivät kuitenkaan pitäneet heistä, kun he olivat niin oudon näköisiä, karvaisia ja haisivat pahalle. Joten ihmiset ajoivat heidät vihamielisesti pois luotaan ja Monstit tai Monsit uivat jollekin kaukaiselle saarelle, (jota edes nykyajan sateliiteillakaan ei ole havaittu avaruudesta ja jota ei siis myöskään ole missään kartassa) asettuivat sinne asumaan, söivät outoja hedelmälajikkeita ja varmaankin myös joitain eläimiäkin tai olivat muuten jollain lailla tekemisissä niiden kanssa jonka myötä he saivat eläinten osia eli sarvia, piikkejä, turkki vaihtoi väriään ja joiltakin lähti turkki kokonaan pois tai osittain ja he kasvoivat suuremmiksi ja tulivat todella pelottavan näköisiksi ja siten he nimesivät heidän lajinsa "Monsteriksi"! Ja he päättivät suuren koon ja pelottavuutensa avulla kostaa niille ihmisille sen kun he olivat niin ilkeitä heille ja siitä syntyi heidän pelottelunsa perinne. Ja heidän kultturinsa kehittyi niin että sähköntuotannon erilaisuutta lukuun ottamatta Monstereiden elämä oli lähes prikulleen samanlaista kuin ihmisilläkin ja heistä syntyivät tarut ja legendat kapoista, ihmis-susista, paholaisista ja muista hirviöistä.
Ja mitä taas muuhun tietouteen tulee, niin ei ole tiedossa eikä siis täten tiedetä että mitä Yliopistolle (erityisesti Pelottelukoululle) tapahtui tämän elokuvan jälkeen kun Masi ja Tare vaihtoivat kaiken Monstereiden energiavoiman lasten pelonhuudoista nauruun. On mahdollista että Yliopisto opettaa edelleen Monstereita siitä miten pelotellaan, varsinkin jos kaikki sähköntuotanto-alalle haluavaiset eivät siedä naurua ja etenkin jos kaikki muut sähköntuotanto yritykset luottavat edelleen pelotteluun.
Tai sitten on mahdollista että jos naurun voimakkaaman tehon vuoksi muutkin yritykset siirtyivät lasten naurattamiseen, niin nyt Yliopisto opettaa Monstereita siitä miten lapsia nauratetaan ja siksi Pelottelu/Kammokoulusta tuli Komedia- tai Naurukoulu ja Dekaani Varjomaakin saattoi tämän seurauksena muuttaa perustamansa Kammokisat Nauru- tai Komediakisoiksi tai sitten hän lakkautti ne pysyvästi.
Tällaista siis tällä kertaa, joten toivottavasti nautit!:)
Katsoin juuri elokuvan jälleen uudestaan eikä teho ole hävinnyt mihinkään. Oli pakko päästä lukemaan muitten mietteitä tästä ja netistä niitä hyvin löytykin. Upea kirjoitus johon oli selkeesti käytetty paljon aikaa.
VastaaPoistaTare on kuin mun sielun hahmo. Aivan mahtava tyyppi ja hän onkin mun disney plus profiilinakin.
Tää menee ehdottomasti pixarin kärki sijoille ollen niitä kekselijäimpiä sekä menevimpiä studion elokuvia.