HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Kaukana erämaassa on pieni saari
kuivuneen joenuoman keskellä. Saarella asuu muurahaisyhdyskunta. Muurahaisia
johtaa prinsessa Atta, joka harjoittelee äitinsä neuvomana kuningattarena oloa.
Muurahaiset kokoavat kauhealla tohinalla ruokaa talven varalle – mutta ruokaa
kerätään heinäsirkoille. Hämminkiä muurahaisten elämään aiheuttaa Flik, joka
yrittää keksinnöillään nopeuttaa ruoankeruuta, mutta luo valitettavasti vain
enemmän kaaosta tilanteeseen. Yhtäkkiä pilvistä alkaa kuulua heinäsirkkojen siipien
suhinaa, ja muurahaiset pakenevat kekoonsa maan alle turvaan. Flik vie
siemenenkerääjällään viimeiset siemenet äkkiä uhrilahjaan, mutta keksintö tulee
samalla tönäisseeksi kaikki ruoat alas joen pohjan lätäkköön. Flikin ei auta
muuta kuin paeta alas kekoon, ja juuri kun hän on selittämässä Attalle
vahinkoaan, heinäsirkat murtautuvat katosta keon sisään. Hopper johdollaan
heinäsirkat vaativat ruokauhriaan, eivätkä suostu kuuntelemaan muurahaisten
selityksiä ruoan katoamisesta. Hopper antaa muurahaisille aikaa uuden
ruokauhrin keräämiseen siihen asti, kunnes viimeinenkin lehti putoaa puusta,
tai muuten muurahaisten käy köpelösti!
Koko muurahaisyhdyskunta kantaa
kaunaa Flikille, joka teollaan pakottaa heidät rehkimään kahta kauheammin. Prinsessa
Atta yrittää neuvoston kanssa keksiä sopivaa rangaistusta Flikille, mutta
muurahaisyhdyskunnan rangaistuksina toimivat erilaiset pakkotyöt kuulostavat
prinsessasta liian räjähdysherkiltä onnettomuusalttiille Flikille. Flik kuitenkin keksii, että jonkun pitäisi
lähteä etsimään soturiötököitä, jotka pistävät kampoihin ilkeille
heinäsirkoille. Muurahaisneuvosto ja prinsessa Atta pitävät tehtävää Flikille
sopivana, koska hän ei ole silloin häiritsemässä heidän ruoankeruutaan. Niin
Flik lähtee kohti Ötökkäkaupunkia palkkaamaan sotureita muurahaiskeon
suojelijoiksi. Kaupungin kapakassa Flik törmää ötökkäporukkaan, jotka
käyttäytyvät aivan kuin soturit, ja jotka Flik palkkaa mukaansa. Kapakassa on
kuitenkin sattunut väärinkäsityksiä, sillä soturiötökät ovat oikeasti
sirkusötököitä, jotka puolestaan luulevat Flikin olevan heidät palkkaava
kykyjenetsijä. Väärinkäsitys selviää vasta Murkkusaarella, jossa iloiset
muurahaiset ottavat ”soturit” vastaan riemuiten ja juhlien. Sirkusötökät
meinaavat lähteä jo tiehensä, mutta muuttavat lopulta mielensä ja jäävät
auttamaan muurahaisia.
Soturiötököiden paljastuttua
sirkuslaisiksi Flik alkaa kehitellä aivoissaan suunnitelmaa, jossa heinäsirkat
voitetaan oveluudella, ei voimalla. Flikin johdolla muurahaiset ja sirkuslaiset
rakentavat aidon kokoisen linnun, jonka tarkoituksena on säikäyttää heinäsirkat
tiehensä. Linnun rakentamisen ohella Flikin ja prinsessa Attan välit
lämpenevät. Pian lintu on valmis, mutta silloin Murkkusaarelle ilmaantuu P.T.
Kirppu, sirkuslaisten vanha tirehtööri, joka etsii kadonneita esiintyjiään ja
löytääkin heidät. Muurahaisille selviää, että soturiötökät ovatkin
sirkusötököitä ja Flik on huijannut heitä. Atta karkottaa Flikin kauas pois
Murkkusaarelta ja masentunut Flik joutuu lähtemään sirkuslaisten mukaan.
Muurahaiset unohtavat Flikin keksimän lintusuunnitelman, sillä kaikki Flikin
keksinnöthän ovat tuhoon tuomittuja. He alkavat kerätä kauhuissaan talvimuonaa
heinäsirkoille, mutta ruoan keräys on jo liian myöhäistä. Heinäsirkkojen
saapuessa ruokaa on aivan liian vähän, ja raivostunut Hopper ottaa vallan
muurahaiskeossa. Nuori prinsessa Dot pääsee kuitenkin pakenemaan heinäsirkkojen
ikeen alta ja rientää etsimään Flikiä.
Pian Dot löytääkin Flikin
sirkusvaunuista. Pitkän suostuttelun jälkeen Dot saa Flikin kääntämään päänsä
ja palaamaan takaisin saarelle pelastamaan muurahaiset. Flikin vanha
suunnitelma otetaan käyttöön: sirkusötökät hämäävät heinäsirkkoja esiintymällä,
kun Flik pyrkii Dotin ja muurahaislapsista muodostetun Mustikkapartion kanssa
rakennetun linnun luokse. Lintu saadaan ilmaan ja suunnitelma näyttää
onnistuvan: heinäsirkat pakenevat lintua, varsinkin nähtyään loukkaantuneet
muurahaiset, jotka ovat oikeasti sotkeneet itseensä vain punaisia marjoja. P.T.
Kirppu kuitenkin tuikkaa linnun tuleen yrittäen näin suojella sirkuslaisiaan.
Hopper tajuaa huijauksen, ja alkaa kovistella Flikiä, huijauksen isää. Muut
muurahaiset kuitenkin liittoutuvat Flikin taakse, ja muurahaisten ylivoima ajaa
heinäsirkat karkuun – kaikki paitsi Hopperin. Silloin alkaa kuitenkin sataa ja
muurahaiset pakenevat pesäänsä suojaan jättimäisiä sadepisaroita. Hopper haluaa
kostaa Flikille tämän pelottelun ja lähtee jahtaamaan häntä sateen läpi.
Lentävä Atta auttaa Flikiä ja Flikin pyynnöstä prinsessa lennättää hänet oikean
linnun pesälle. Linnun nähdessään Hopper luulee senkin olevan muurahaisten
rakentama, eikä osaa lentää karkuun ennen kuin on liian myöhäistä. Niin rauha
palaa Murkkusaarelle, ja muurahaiset saavat pitää itse keräämänsä ruoan. Talven
jälkeen Sirkusötökät lähtevät kiertueelle jättäen muurahaiskeon. Flikistä on
tullut kuningattaren soturiötökkä-avustaja ja Attasta on kruunattu kuningatar.
Flik ja Atta ovat myös saaneet toisensa, ja yhdessä he hyvästelevät kiertueelle
lähtevät sirkusötökät.
Ötökän elämää perustuu muinaiskreikkalaisen Aisopoksen satuun Heinäsirkka
ja muurahainen. Satu kertoo siitä, kuinka
muurahaiset ahertavat koko kesän keräten kekoonsa ruokaa, kun taasen
heinäsirkka vain soittaa viuluaan ja ilakoi. Talven tullen paleltunut ja
nälkäinen heinäsirkka pyytää muurahaisilta apua, mutta saa vastaansa tylyn
kohtelun muurahaisilta. Sadun moraalinen opetus on siinä, että jos ei ole
tehnyt työtä, ei voi nauttia toistenkaan tekemistä työn hedelmistä. Ötökän
elämässä tarinan lähtöasetelmat ovat erilaiset
Aisopoksen satuun verrattuna: muurahaiset keräävät ruokaa itsensä lisäksi myös
heinäsirkoille sirkkojen nostamatta tikkuakaan ristiin. Pixarin elokuvankin
opetus on kuitenkin sama kuin Aisopoksen sadussa. Toisenlaisen, riemukkaamman
lopetuksen samalle tarinalle näemme Disneyn animaatiostudioiden vuonna 1934
tekemässä Silly Simphonies
-lyhytanimaatiossa The Grasshopper and the Ants, jonka lopussa heinäsirkka ja muurahaiset tekevät sovinnon heinäsirkan
tullessa tekemään töitä muurahaiskekoon talveksi – soittamalla viuluaan!
Kesällä
1994 Pixarin tarinankehittelytiimi (”story department”) järjesti kokouksen,
jossa keskusteltiin studion mahdollisten seuraavien animaatioelokuvien
teemoista. Tuolloin Toy Story ei ollut
vielä tullut teattereihin, eikä Pixarin elokuvien tulevaisuus ollut varmalla
pohjalla. Tarinakokoukseen osallistuivat John Lasseter, Andrew Stanton, Pete
Docter ja Joe Ranft, ja kokous jäi Pixarin historiaan legendaarisena
keskusteluna, jossa keksittiin aiheet moniin mahtaviin Pixarin elokuviin.
Ideoita heiteltiin ilmaan, ja myöhemmin näistä ideoista syntyivät elokuvat Ötökän
elämää, Monsterit Oy, Nemoa etsimässä, Toy Story 2
ja Wall-E. Voi kun olisi saanut olla
kärpäsenä katossa kuuntelemassa miesten jutustelua! Ötökän elämän ideaa lähdettiin kehittämään studion seuraavaksi
elokuvaksi. Elokuva olisi Pixarin toinen, ja se olisi myös toinen elokuva
Pixarin ja Disneyn studioiden sopimuksesta, jossa Pixar lupasi tuottaa kolme
tietokoneanimaatioelokuvaa Disneyn rahoittaessa ne (lue tarkemmin sopimuksesta Toy
Storyn elokuva-arvostelusta). Disney hyväksyi Pixarin
esittelemän tarinaidean ja elokuvaa lähdettiin työstämään. Ötökän elämää sai ensi-iltansa vuonna 1998, ja elokuva menestyi
loistavasti lippuluukuilla.
Kaikki
ei kuitenkaan sujunut ongelmitta Ötökän elämän valmistumisen suhteen, ja esirippujen takana (ja edessäkin!) tunteet
kuohuivat. Aiemmin puheenjohtajana Disneyn animaatiostudiolla työskennellyt
Jeffrey Katzenberg perusti oman animaatiostudionsa, DreamWorksin, ja päätti
haastaa Disneyn animaatiorintamalla. Pixarin aloitettua Ötökän elämää -elokuvan teon kävi pian ilmi, että DreamWorksilla
oli tekeillä oma muurahaiselokuva, Antz.
Pixarin Steve Jobs ja John Lasseter olivat olleet yhteyksissä tulevasta
elokuvastaan Katzenbergin kanssa, ja he tietenkin syyttivät miestä ideansa
varastamisesta. Tästä kehkeytynyt riita hiersi Jobsin ja Katzenbergin välejä
monta vuotta. Ötökän elämää ja Antz ovat juoneltaan hyvin samanlaiset: ne kertovat
molemmat muurahaisista, ja elokuvissa päähenkilönä on nuori, hieman omituinen
muurahainen, joka on kiinnostunut prinsessasta ja pelastaa lopulta päivän.
Pixarin elokuva on suunnattu selkeästi enemmän lapsille visuaalisine
vitseineen, kun taas DreamWorksin elokuva sisältää paljon enemmän aikuisille
suunnattuja vitsejä. Antz sai lopulta
ensi-iltansa ensin, mutta Ötökän elämän
suunnittelu oli todistetusti aloitettu ensin. Mielestäni tämä DreamWorksin
ideavarkaus on suunnaton vääryys, ja jo pelkästään sen takia haluaisin ruveta
boikotoimaan koko studiota! Toki Disneyn ja Pixarinkin studioilla on tehty
paljon vääryyksiä ja eettisesti vääriä tekoja, mutta muiden ideoiden
varastamista omiin nimiin ei ole kuitenkaan nähty! Tämä ei ole jäänyt kaiken
lisäksi DreamWorksin ainoaksi ideavarkaudeksi, vaan studion Madagaskar-elokuva matki Disneyn levittämän Aivan villit -elokuvan juonen. Ehkäpä Hain tarinankin idea on varastettu Nemoa etsimässä -elokuvasta… PÖH!
Pixarin
toisen elokuvan päähenkilöiksi valittiin ötökät. Tietokoneanimaatio oli
elokuvan teon aikaan vielä lastenkengissään, ja ötökät, niin kuin lelutkin,
olivat helppoja animoida niiden yksinkertaisen ulkomuodon takia. Elokuvaa
varten kuvattiin paljon videoita ruohonjuuritasolle viedyllä kameralla, jotta
ötököiden maailmasta saataisiin mahdollisimman autenttisen oloinen. Toisaalta elokuvantekijät
ottivat tiettyjä taiteellisia vapauksia ötököiden suhteen, ja esimerkiksi
muurahaiset nostettiin pystyasentoon ja niiltä vähennettiin jalkoja ja käsiä
siten, että elokuvassa muurahaisilla on yhteensä neljä raajaa, vaikka oikeasti
niillä on kuusi jalkaa. Ötökän elämän
miniatyyrimaailma on aina kiehtonut minua. Minusta on hienoa nähdä, miten
meille niin pienet siemenet muodostavat muurahaisille koko talvivaraston, ja
miten ötökät voivat lentää voikukan höytyvällä. Ruohonkorret ja juuri
mainitsemani höytyvät näyttävätkin kivan aidoilta, mutta itse ötökät ovat
minusta hieman liian yksinkertaisen ja muovisen näköisiä. Vuonna 1998 elokuvan
animaatio on kuitenkin varmasti näyttänyt upealta.
Ötökän elämän päähenkilö on Flik, nuori muurahaismies, jota muut
muurahaiset pitävät melko hölmönä. Flik on keksijä, ja hän yrittääkin keksiä
yhdyskunnan arkea helpottavia keksintöjä, mutta hänen keksintöintoaan ei
arvosteta laajemmin. Syynä lienee se, että Flikin keksinnöt epäonnistuvat
usein. Tämä ei kuitenkaan lannista Flikiä, ja hän on todella positiivinen ja
innokas muurahainen. Flik uskoo valoisaan tulevaisuuteen ja siihen, että
pienetkin voivat tehdä suuria tekoja. Flikin ulkokuori myös onnistuu hämäämään
ainakin tätä katsojaa, sillä pelokkaalta näyttävä muurahainen onkin kaikissa
tilanteissa todella rohkea! Flik on kovin ihastunut muurahaisprinsessaan. Prinsessa
Atta harjoittelee äitinsä valvonnassa kuningattarena oloa ja kokee vastuun
painavan kovasti hartioitaan. Atta haluaa olla kaikessa täydellinen, eikä kestä
pieniäkään epäonnistumisia. Atta on kovin pelokas ja negatiivisesti uuteen
suhtautuva muurahainen, eikä hän kestä Flikin maata mullistavia ideoita.
Elokuvan aikana Atta alkaa tosin joustaa täydellisyyden tavoittelussaan ja avaa
sydämensä muillekin kuin muurahaisyhdyskunnan asioille. Attan pikkusisko Dot on
aivan toisenlainen siskoonsa verrattuna. Dot on iloinen ja naiivi lapsi, joka
tykkää kovasti Flikistä ja hänen keksinnöistään. Dot on myös kovin urhea
ikäisekseen. Luonteen perusteella voisikin kuvitella, että Dot on pikemminkin
Flikin kuin Attan pikkusisko. Toisaalta seura tekee kaltaisekseen, eikä Attalle
ole aikaa Dotille vastuunsa takia, toisin kuin Flikillä.
Ötökän elämää esittelee meille muurahaisten ohella suuren joukon
muitakin hyönteisiä, joista tärkeän roolin saavat sirkushyönteiset. Sirkusta
johtaa P.T. Kirppu, tuo uralleen omistautunut tirehtööri. Hän tekisi mitä vain
sirkuksensa ja esiintyjiensä hyväksi. Sauvasirkka Slim, perhosen toukka
Heimlich ja leppäkerttu Francis ovat sirkuksen pellejä. Slim on hyvin kyyninen
ja ironinen ötökkä, jonka toistuva vitsi on hänen keppiä muistuttava
ulkonäkönsä. Heimlich rakastaa ruokaa ja hän tuntuu olevan todella herkkä
toukka. Francis tulistuu nopeasti ja yrittää olla mahdollisimman maskuliininen
vaikka leppäkerttu onkin. Siirat Tuck ja Roll ovat sirkuksen
ulkomaalaistaustaisia akrobaatteja, joiden puheesta ja vitseistä muut eivät
oikein ole perillä. Rukoilijasirkka Manny on sirkuksen mysteerinen taikuri ja
hänen avustajanaan toimii kaunis ja fiksu Gypsy-perhonen. Sirkuksessa
työskentelee myös isokokoinen kovakuoriainen Dim, joka on eräänlaisen
kuormahevosen ja leijonan risteytys työnkuvaltaan, ja mustaleski Rosie, joka
toimii sitten tämän ”leijonan” kesyttäjänä. Ilkeyksiään hyönteismaailmassa
tekevät heinäsirkat, joiden johtaja on Hopper. Hopper on hyvin julma jopa
omille seuraajilleen, eikä häneltä heru minkäänlaista empatiaa ketään kohtaan. Hopperilla
on hyvin lyhyet hermot, eikä hänen raivokohtauksiaan helpota yhtään hänen
hieman hömelö veljensä Molt. Vaikka Hopper onkin aikaansaava ja viitseliäs
heinäsirkka, on hän perusluonteeltaan laiska, sillä laittaa muurahaiset
tekemään kaikki työt hänen puolestaan. Toisaalta en usko Hopperin olevan ollenkaan
laiska, vaan luulen hänen pikemminkin nauttivan muurahaisten työllistämisestä
ja heidän pelkonsa näkemisestä. Mikä julmuri!
Musiikin
Ötökän elämään on säveltänyt Randy
Newman, eli sama herra, joka työskenteli Pixarin kanssa jo Toy Storyn kanssa. Ötökän elämässä on vain yksi laulettu laulu ja sekin soi vasta
elokuvan lopputekstien aikana. Ole vain mikä oot -laulussa lauletaan elokuvan teemasta eli siitä, kuinka pienikin voi
tehdä suuria asioita. Muut elokuvan kappaleet ovat instrumentaaleja. Disneyn
klassikoissa laitan paljon painoarvoa musikaalinumeroille, sillä laulamaan
purskahtavat hahmot vain kuuluvat klassikkojen henkeen. Lumikki olisi hyvin erilainen elokuva ilman mahtavia
laulujaan. Pixarin elokuviin, kuten Ötökän elämään, lauluja ei osaa kaivata samalla tavalla, sillä
Pixarilla ei ole elokuviensa joukossa musikaaleja. Lauluja toki melkein kaikista
elokuvista löytyy.
Ötökän elämästä löytyy ”easter eggejä” kunnon Pixarin elokuvan
tapaan. Pizza Planeetan auto on nähtävillä Ötökkäkaupungissa sirkuskohtauksen
jälkeen. A113 nähdään myös Ötökkäkaupungissa erään pahvilaatikon kylkeen
kirjoitettuna. Monissa muissa Pixarin elokuvissa esiintyviä Luxo Jr. -lamppua
ja Pixarin tähtipalloa ei Ötökän elämässä
esiinny. Sen sijaan elokuvassa nähdään viittaus Disney-klassikko Dumboon, sillä keksilaatikko, jota P.T. Kirppu käyttää
sirkusvaunuinaan, on nimeltään Casey Jr.. Dumbon sirkusjunaa vetävä veturi on samanniminen. Ötökän elämää on ensimmäinen Pixar-klassikko, jossa lopputekstien
aikana nähdään elokuvasta ”poistettuja” kohtauksia. Kohtaukset on tietenkin
animoitu erikseen, mutta niissä elokuvan hahmot käyttäytyvät kuin näyttelijät
ja mokaavat aina hauskasti jonkin kohtauksen. Näitä ”poistettuja” kohtauksia
tullaan näkemään monissa seuraavissa Pixarin elokuvissa. Ötökän elämän poistetuissa kohtauksissa nähdään viittauksia
Pixarin ensimmäiseen elokuvaan, Toy Storyyn.
Woody nähdään pitelemässä klaffitaulua ja Flik huutaa Buzzin kuuluisan lauseen:
”Kohti ääretöntä – ja sen yli!” Lopputeksteissä
listataan Toy Storyn tapaan ”Production
Babies”, eli kaikki Pixarin studion työntekijöille Ötökän elämän aikana syntyneet vauvat.
Ötökän elämää on hyvin viihdyttävä elokuva. Elokuvan juoni pitää
otteessaan ja hahmojen kehitystä on mielenkiintoista seurata.
Tietokoneanimaatio näyttää auttamattomasti vanhentuneelta nykypäivän katsojan
silmissä, ja siitä elokuvalle tuleekin suurimmat miinukset. Ötökän
elämää ei saa minua kovin tunteikkaaksi, vaikka
heinäsirkat välillä melko pelottavia ovatkin. Elokuvaan liittyy kuitenkin
minulla paljon nostalgisia muistoja. Itse elokuvaa en lapsena omistanut, mutta
meillä oli Ötökän elämästä tehty
PlayStation-peli, jota pelasimme kovasti veljeni kanssa. Elokuvan katsominen
vie minut aina pelin maailmaan, ja toisaalta peli taas elokuvan maailmaan.
(Löysin YouTubesta melko negatiivisen esittelyn pelistä, mutta minulle videon
katsominen aiheutti vain nostalgisia tunteita. Katsokaa, jos haluatte nähdä
pelin ”mahtavia” grafiikoita!) Ötökän elämällä on tärkeä osansa tietokoneanimaation kehittäjänä ja se kuuluu kaikkien
animaatioystävien katselulistalle!
”Huhuu! Herra Aikainen Lintu?
Maistuisiko yksi herkullinen tikkumato?”
-
Heimlich
Itse asiassa Disney on harrastanut toisten ideoiden kopiointia ja varastamista. Elokuvaa on myös syytetty 1960-luvulla tehdyn japanilaisen televisiosarjan matkimisesta: Leijonakuninkaalla ja Kimba the White Lionilla on monia yhtäläisyyksiä muun muassa tapahtumissa ja hahmojenkin nimet muistuttavat toisiaan. Disney on mm. kopioinut Kimbasta kohtauksen, jossa kuollut isä näyttäytyy pilvenä/pilvihahmona ja jossa isäleijona seisoo korkealla kalliolla. Lisäksi Kimbassa on yhtinä pahiksina leijonatar, joka on Kimban täti (Leijonakuninkaassahan Scar on Simban setä) ja hyeenat. Tsekkaapa tämä sivu: http://www.kimbawlion.com/kimbawlion/rant2.htm <-- Tuolta löytyy lisää yhtäläisyyksiä
VastaaPoistaAaah, unohdin koko Kimban! Mainitsinkin sen Leijonakuninkaan arvostelussa. Voi Disneytä! :(
PoistaMä odotinkin tästä arvostelua^^.
VastaaPoistaMä rakastin tätä leffaa lapsena, ja oli ihme ettei tästä tehty koskaan jatkoa. Ötökät oli mielenkiintoisia hahmoja ja huvittavia.
Mutta kuitenkin vanhempana kun kattoo kritisoivalla silmällä, niin huomaakin että tässä on vähän lastentauteja, esim se mainitsemasi kraviikka. Mutta minkäs teet kun kyseessä oli Pixarin toinen elokuva, ja tietokoneanimaatio oli silloin vasta alkuvaiheessa.
Toinen miinus on minusta se että hahmot ei ole niin ikimuistoisia muun kun ulkonäön takia. Joillakin hahmot ei antaneet hahmona kovin kummosta persoonaa, ja kaiken lisäksi en edelleen muista kaikkien nimiä, vaikka olen kattonut elokuvan useasti lapsena. Ehkä parhain kuitenkin on toukka Heimlich. Hän on huvittava ja hänen lapsekas luonteensa on takuulla semmonen mihin vaahtosammuttimen kokonen penska voi samaistua. Etenkin hänen tavoitteensa tulla perhoseksi oli kivaa katsottavaa, vaikka lopusa hän ei täysin kehittynyt perhoseksi. Luulisi että Heimlich olisi sirkusporukan nuorin, etenkin kun hän on vielä toukkavaiheessa. Ja toinen hyvä hahmon on leffan pahis Hopper, ja se on jännää että joskus pahikset ovat mielenkiintoisempia kun päähahmot.
Ja tuo kun sanoit että Dreamworksin Antz elokuva oli samaanaikaan suunnitelmissa kun Ötökän elämää, ja tottapuhuen se pisti lapsena silmään että leffat ovat lähes saman kaltaisia, ainaki siinä mieles että päähahmona ovat muurahais pariskunta joista toinen kun työlläinen ja toinen kuninkaalinen. Mutta on ne molemmat ihan kivaa katottavaa, ihan vertailun takia.
Ja kuten Anonyymi sanoi, niin mäki huomasin kuinka Kimba the white lion muistutti Leijonakuningasta, ja mä luulin että anime kopioi elokuvaa, mutta se oliki toisinpäin, vaikka kyseessä olikin sattuma. Ja mä olin yllättynyt myös siitä että Madagascar oli Aivan Villit elokuvan kopio, vaikka Madagascar onki mun suosikki Dreamworks leffoja. Kauheaa että jotkut firmat ei osaa olla kovin omaperäisiä, kun pitää kopioida toisen firman ideoita.
Mutta, eipä siinä muuta. Ötökän elämää on mainio elokuva ja suosittelisin sitä omille lapsille tai veljenlapsille, vaikka suosittelen enintään niitä käsintehtyjä animaatioita.
Lopuksi sanoisin että hyvä arvostelu, ja jatka samaan tahtiin, ja odotan innolla tulevaa.^^
Jejj! Kiva, että teksteilläni on odottelijoita! :) Saa nähdä, milloin saan tehtyä seuraavan arvostelun... Vapaa-aikaa tuntuu olevan nyt lähikuukausina niin rajoitetusti! :(
PoistaOlet ihan oikeassa siinä, että Ötökän elämän hahmot eivät ole kauhean ikimuistoisia! Muurahaiset nyt jäävät mieleen hyvin ja mahtava Hopper tietenkin, mutta sirkusötökät eivät. Ehkä mieleen jää kummittelemaan juuri mainitsemasi Heimlich ja leppäkerttu Francis, mutta muut unohtaa helposti. Minun piti itse asiassa tarkistaa ötököiden nimetkin netistä, en muistanut niitä millään ulkoa... Jos Ötökän elämää ilmestyisi tänä päivänä, saisivat sirkusötökät varmasti oman spin-off -sarjansa - tai lyhytelokuvansa! Onkin jännä, ettei Ötökän elämällä ole tehty jatko-osaa, mutta toisaalta tarina on minusta näin kokonainen ja jatko tuntuisi oudolta (varsinkin, kun Hopper kuoli).
Se on aina kurjaa kun muita kopioidaan - tapahtuipa kopiointi mihin suuntaan tahansa. Mielestäni on ok, jos samasta aiheesta tehdään useampi elokuva luvan kanssa (kuten esimerkiksi Disney on tehnyt vaikkapa Viidakkokirjan kanssa), mutta plagiointi on inhottavaa. Toivotaan, että tulevaisuudessa studiot osaisivat olla omaperäisempiä tai ainakin pyytää lupia saman aiheen käsittelemiseen.