On aika aloittaa Pixar-elokuvien arvostelu-urakka. Kaikki Disney-klassikot arvosteltuani on helppo siirtyä Pixarin puolelle, varsinkin, kun lukijat sitä toivoivat. Alla siis arvostelu ensimmäisestä Pixarin elokuvasta, olkaa hyvät! (Pahoittelen, että tekstin muoto muuttuu kesken kaiken, blogger teki jotain ja ei suostu korjaamaan rivivälejä samankokoisiksi. Pöh.)
HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Andy viettää syntymäpäiviään
kavereidensa kanssa kotinsa alakerrassa, mutta ei arvaa, mitä hänen yläkerran
huoneessaan tapahtuu. Kaikki Andyn lelut ovat heränneet elämään, ja he
kuuntelevat radiopuhelimen kautta kauhuissaan, mitä Andy saa lahjaksi. Lelut pelkäävät
Andyn saavan jonkun niin hienon uuden lelun, että Andy unohtaa leikkiä heillä.
Ainoa, joka ei pelkää tulevansa syrjäytetyksi, on Woody-cowboy, Andyn
lempilelu. Woody saa kuitenkin huomata olleensa väärässä, sillä äiti antaa
Andylle lahjaksi Buzz Lightyear -nimisen avaruuslelun, joka vie Woodyn paikan
lempileluna. Buzz ei itse tajua olevansa lelu, vaan luulee olevansa
avaruusrangeri, joka on laskeutunut vieraalle planeetalle. Muut lelut ihailevat
Buzzia, eikä Woody pysty itsekseen vakuuttamaan Buzzia tämän lelumaisuudesta.
Woodyn mustasukkaisuus Lightyearia kohtaan vain kasvaa.
Eräänä päivänä Andy lähtee
äitinsä kanssa Pizzaplaneetta-ravintolaan, ja saa ottaa mukaansa vain yhden
lelun. Woody haluaa lähteä, ja sattuman kautta tulee tönäisseeksi Buzz
Lightyearin ikkunasta ulos, vaikka hänen tarkoituksenaan oli tönäistä
avaruusrangeri vain sängyn alle piiloon. Muut lelut luulevat Woodyn tönäisseen
Buzzin tahallaan ikkunasta, ja kutsuvat tätä jo murhaajaksi. Andyn tullessa
Woody pääsee hetkeksi pälkähästä, ja hän pääsee Andyn kanssa Pizzaplaneetalle. Buzz
on kuitenkin eksynyt samaan autoon, joka huristelee kohti ravintolaa. Cowboyn
ja avaruusrangerin kinastellessa keskenään he joutuvat eroon Andysta, ja
alkavat etsiä häntä epätoivoissaan Pizzaplaneetalta. Ravintolasta heidän löytää
kuitenkin Sid, Andyn julma naapuri, joka vie lelut kotiinsa.
Sid ei kohtele leluja ollenkaan
niin nätisti kuin Andy, vaan leikkaa niiltä sumeilematta raajoja irti ja
räjäyttelee niitä takapihalla. Woody ja Buzz yrittävät paeta paikalta
mahdollisimman nopeasti ennen kuin Sid tekee heistä selvää. Pakenemista
vaikeuttaa kuitenkin Sidin verenhimoinen koira sekä se tosiseikka, että Woody
ja Buzz ovat koko ajan kilpanuottasilla. Kaiken lisäksi yrittäessään lentää
avonaisesta ikkunasta ulos kuin oikea avaruusrangeri Buzz tulee murtaneeksi
kätensä. Tapahtuman jälkeen hän lopultakin uskoo olevansa lelu, ja niin Buzz ja
Woody sekä Sidin muotopuolet lelut keksivät yhdessä suunnitelman Sidin
nujertamiseksi. Lelut näyttävät Sidille olevansa eläviä, ja pelottelevat pojan
puolikuoliaaksi. Tulevaisuudessa Sid ei enää varmasti kiduta leluja!
Buzz ja Woody pääsevät
pakenemaan Sidin luota liian myöhään. Andyn perhe on muuttamassa uuteen taloon,
ja auto lähtee juuri pihasta vieden viimeistä muuttokuormaa mukanaan. Onneksi
lelut ovat nopeita kintuistaan ja Woody pääsee muuttoauton kyytiin. Sieltä
käsin hän yrittää saada Buzzin mukaan radio-ohjattavaa autoa ohjaamalla. Muut
lelut luulevat Woodyn yhä murhanneen Buzzin, ja näkevät tämän heittävän nyt auto-parankin
muuttoautosta ulos. Väärinkäsityksessä he heittävät Woodyn radio-ohjattavan
auton perään. Woody ja Buzz pääsevät kuitenkin lopulta onnistuneesti Andyn
viereen auton takapenkille radio-ohjattavan auton ja Sidin Buzziin sitoman
ilotulitteen avulla. Lelujenkin väärinkäsitys Woodyn julmuudesta korjaantuu
heidän nähdessään Buzzin. Ja niin kaikki loppuu hyvin… vai loppuuko? Andy
nimittäin saa joululahjaksi koiranpennun!
Toy
Story, joka on saanut Suomessa lisänimekseen myös sanan ”leluelämää”, on Pixarin
ensimmäinen pitkä elokuva. Samalla Toy
Story on myös ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty pitkä
animaatioelokuva. Toy Storyn
tuotantovaiheet olivat pitkiä ja vaivalloisia. Pixarin työntekijät, John
Lasseter etunenässä, halusivat tehdä pitkän animaatioelokuvan tietokoneella.
Tähän asti studio oli tehnyt vain lyhytelokuvia (kuten Tin Toyn) ja mainospätkiä. Pitkän elokuvan tekemistä varten
tarvittiin kuitenkin rahaa, jota Pixarilla ei ollut, sillä studio oli peräti konkurssin
partaalla. Niinpä Pixar ja Disney solmivat keskenään sopimuksen vuonna 1991:
Pixar tuottaisi kolme animaatioelokuvaa, joiden levityksestä ja rahoituksesta
Disney huolehtisi. Disney omistaisi elokuvat, niiden hahmot ja voisi tehdä
jatko-osia elokuviin oman tahtonsa mukaan. Pixar saisi 12,5% elokuvan
tuotoista. Disney halusi myös seurata elokuvan tekovaiheita, ja saattoi
halutessaan lopettaa koko elokuvaprojektin rahoittamisen elokuvan tuntuessa
huonolta. (Aika reilua…) Näin meinasi käydäkin Toy Storyn kehittelyvaiheessa, kun juoni oli vielä aivan erilainen
kuin nykyään. Onneksi Pixar sai kuitenkin solmittua tarinalliset langat yhteen
ja vakuutettua Disneyn elokuvan onnistumisesta. Toy Story sai ensi-iltansa marraskuussa 1995. Elokuva oli
suurmenestys lippukassoilla, ja se ansaitsi maailmanlaajuisesti yli 350
miljoonaa dollaria. Ilmestymisaikanaan Toy
Story oli kolmanneksi menestynein animaatioelokuva Disneyn Leijonakuninkaan ja Aladdinin jälkeen. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta parhaasta
käsikirjoituksesta, parhaasta musiikista ja parhaasta laulusta (Sulla on ystävä). Elokuvan ohjaaja John
Lasseter sai Toy Storysta
erikois-Oscarin ensimmäisen pitkän tietokoneanimaation kunniaksi.
Alun perin Toy Story oli hyvin erilainen elokuva kuin millaisena me sen näemme.
Woody oli esimerkiksi aluksi elokuvassa pahis, joka alisti muita leluja
tahtonsa alle. Buzz Lightyearin nimi oli aluksi Lunar Larry. Ennen Lunar Larrya
ja Woodya elokuvan päähenkilön olisi pitänyt olla kaiken lisäksi lelu, joka
nähtiin aiemmassa Pixarin lyhytelokuvassa Tin
Toy. Näistä kaikista ideoista kuitenkin luovuttiin, kun studiolla tehtiin
päätös, että elokuva olisi enemmän kaveruksista kertova, ja että lelujen
elämäntarkoituksena olisi päästä lasten leikkikaluiksi. Tämänkin jälkeen Toy Story sisälsi vielä kohtauksia ja
hahmoja, joista luovuttiin. Esimerkiksi Barbie-nuken olisi pitänyt esiintyä
elokuvassa Woodyn tyttöystävänä Bo Peepin sijasta, kunnes Mattel kielsi hahmon
käytön elokuvan epäonnistumisen pelossa. Myöhemmin Mattel katui päätöstään, ja Barbie
nähdään Toy Story 2:ssa. Elokuvassa
piti olla myös kohtaus, jossa Sid kiduttaa Buzzia ja Woodya julmasti, mutta
onneksi tästä kohtauksesta luovuttiin. Jo nyt elokuvassa nähtävä lelujen
kidutus tuntuu liian raa’alta minun makuuni.
Toy
Story oli ensimmäinen pitkä tietokoneella tehty animaatioelokuva. Elokuvanteon
aikana Pixar kehitteli monia tietokoneohjelmia ja tapaa, millä olisi hyvä
animoida tietokoneella. Käsin piirretyissä, perinteisissä animaatioelokuvissa
jokaiselle animaattorille on yleensä jaettu tietty hahmo, jonka liikkeet he
animoivat jokaisessa elokuvan kohtauksessa. Toy
Storya tehtäessä hahmojen mallinnukset oli kuitenkin tehty
tietokoneohjelmille, joten kullekin animaattorille jaettiin kohtauksia
elokuvasta vain yhden hahmon sijaan. Pixar päätti myös tehdä ensimmäisen
elokuvansa nimenomaan leluista, sillä tietokoneteknologia ei ollut vielä niin
hyvää, että sillä olisi saanut aikaan aidonnäköisiä ihmisiä. Leluille paikka
paikoin töksähtelevät liikkeet ja yksinkertaisempi ulkonäkö sopivat hyvin. Toy Storyssa ei myöskään näy vettä eikä
pitkiä hiuksia, sillä ne olisi ollut liian hankala toteuttaa. Toy Storya katsoessani huomaa, että
elokuva on tosiaan valmistunut vuonna 1995. Animaatio ei ole niin sulavan ja
kauniin näköistä kuin myöhemmissä Pixarin elokuvissa. Itse asiassa animaatio on
välillä jopa liian yksinkertaista ja jollakin tavalla töksähtelevää. On Toy Story kuitenkin paremmin animoitu
kuin monet muut sen jälkeen ilmestyneet tietokoneanimaatiot (kuten esimerkiksi Pikku Kananen). Toy Storyn tietokoneanimaatiolla on ollut myös suuri vaikutus
peliteollisuuteen, robotiikkaan (!) sekä tietenkin elokuva-alaan.
Olen aina pitänyt Toy Storyn päähenkilönä Woodya, vaikka
Buzz Lightyear on yhtä lailla pääosassa hänen kanssaan. Koko elokuva käsittelee
Woodyn ja Buzzin välistä suhdetta. Woody on cowboy-lelufiguuri, joka toistelee
tiettyjä lauseita (kuten: ”Saappaassani on käärme!”) selästään vedettävän narun
avulla. Woody on Andyn tärkein lelu, jolla Andy leikkii eniten ja joka saa aina
esittää sankaria leikeissä. Kenties Andyn avulla saamansa statuksen kautta
Woody toimii lelujen eräänlaisena johtajana, joka muun muassa elokuvan aikana
organisoi ja ohjaa muuttoa. Hän myös rohkaisee ja toimii tsemppaajana muille
leluille. Woodylla on tyttöystävä Bo Peep, kaunis paimenneitokainen, jonka
kanssa cowboy viettää helliä hetkiä. Kaikki muuttuu Woodyn elämässä, kun Andy
saa uuden lelun. Vanha Woody jää unohduksiin ja hänet sysätään tärkeimmän lelun
paikalta. Muutkin Andyn lelut tuntuvat unohtavan Woodyn aikaisemman
johtaja-aseman. Ei siis ihme, että Woody tuntee mustasukkaisuutta uutta lelua
kohtaan ja haluaa entisen ajan palaavan takaisin. Oman erityisasemansa
takaisintavoittelusta huolimatta Woody on silti muut huomioonottava, hauska ja
määrätietoinen cowboy. Andyn uusi lelu on avaruusrangeri Buzz Lightyear. Buzzin
uutuutta korostaa jopa hänen toistelemansa lauseet (kuten legendaarinen ”Kohti
ääretöntä – ja sen yli!”), jotka kuuluvat painamalla nappia, eivät narua
vetämällä. Leluteknologia on kehittynyt cowboyn ja avaruusrangerin välillä
huimasti. Buzz ei tiedä olevansa lelu, vaan kuvittelee olevansa ihan oikea
avaruusrangeri, joka on laskeutunut vieraalle planeetalle. Buzz kohtelee muita
alempiarvoisina, ja olettaa heidän automaattisesti auttavan kuuluisaa
avaruusrangeria. Näinhän se onkin, ja Andyn lelut ihastuvat kiiltelevään,
uuteen, upeaan leluun. Buzz vastustaa pahuutta ja haluaa olla oikeamielinen ja
rohkea kaikissa tilanteissa. Kohtaus, jossa Buzz viimein tajuaa olevansa lelu,
on yksi vaikuttavimmasta elokuvassa.
Toy
Storyssa on iso liuta sivuhahmoja, joista suurin osa on Andyn leluja. Herra
Perunapää ottaa lelujen joukossa eräänlaisen johtajan roolin, kun Woody ja Buzz
ovat poissa. Herra Perunapää on melko hyökkäävä ja itsekäs. Hänen suurin
haaveensa olisi saada kumppanikseen rouva Perunapää. Rex on tyrannosaurus rex
-lelu, jolla on todella huono itsetunto. Hän pelkää kaikkia ja kaikkea. Slinky,
vieterikoira, on Andyn vanhoista leluista Woodyn paras ystävä. Hän käyttäytyy
kuin koira ja yrittää olla cowboylle uskollinen loppuun asti. Säästöpossu Röh
on rahanahne, ja hänessäkin on samanlaisia itsekkäitä piirteitä kuin
Perunapäässä. Bo Peep on paimentyttö, jonka Woody pelastaa aina leikeissä
pulasta. Kaunis Bo Peep on Woodyn mielitietty ja aina tälle uskollinen. Hänen
hahmonsa ei valitettavasti saa kovin huomiota elokuvassa. Andy on lelujen
omistaja, kouluikäinen poika, jonka leikkejä lelut odottavat päivät pitkät.
Andyn vastakohtana on naapurissa asuva Sid, joka kohtelee lelujaan julmasti.
Sid on elokuvassa oikea pahuuden ruumiillistuma. Toisaalta hän ei tiedä lelujen
olevan eläviä, joten hän luulee vain leikkivänsä kidutusleikkejä, eikä ymmärrä
oikeasti satuttavansa leluja. Toisaalta ei kukaan normaali lapsi räjäyttele ja
riko lelujaan tahallaan – eihän?
Toy
Storyn ohjaaja, John Lasseter, ei olisi halunnut Toy Storyyn ollenkaan lauluja. Disneyn tavaramerkki oli kuitenkin
animaatiomusikaalit, ja se vaati Toy Storystakin
vastaavaa. Pixar ja Disney saivat kuitenkin tehtyä kompromissin, jonka mukaan
elokuvassa käytetään lauluja taustalla, mutta hahmot eivät puhkea yhtäkkiä
laulamaan tunteistaan. Toy Storyn
musiikin on säveltänyt ja laulujen sanat sanoittanut Randy Newman. Elokuvassa
on kolme laulua, joista tunnetuin on varmasti Sulla on ystävä. Laulu lauletaan jo heti elokuvan alussa Andyn
leikkiessä leluillaan, ja taidetaanpa laulu toistaa vielä elokuvan lopussa.
Toinen laulu on Ei käy, joka
lauletaan Woodyn näkökulmasta Buzzin vallatessa tämän paikan parhaana leluna.
Laulussa kauhistellaan tapahtuvaa muutosta. Kolmas laulu on Enää lentää en voi, jonka aikana Buzz
tajuaa olevansa lelu. Kolmas kappale on minusta lauluista kaunein, mutta paras
on ehdottomasti Sulla on ystävä.
Pixarin elokuvat ovat tunnettuja
”Easter eggseistään”, pääsiäismunistaan. Suurimmassa osassa Pixarin elokuvista
esiintyy Pixarin logostakin tuttu lamppu, Pixarin tähtipallo ja Pizza Planeetan
auto. Kaikki nämä esiintyvät jo ensimmäisessä elokuvassa. Andyn pöytälamppu on
samanlainen kuin Luxo Jr.-lamppu, mutta vain punainen. Pallo esiintyy Buzzin
esitellessä lentotaitojaan ja pizza-auton kyytiin Woody ja Buzz nousevat
hetkeksi. Andyn äidin rekisterinumero on A113. Tämä kirjain-numerosarja viittaa
koululuokan numeroon California Institute of the Arts:ssa, jossa monet Pixarin
animaattorit (ja ohjaaja John Lasseter) ovat opiskelleet. Myös A113 löytyy
kaikista Pixarin elokuvista. Toy Storyssa
voi nähdä viittauksia myös Pixarin menneisyyteen, sillä Andyn kirjahyllystä
löytyy kirjoja, joiden niminä on Pixarin aiemmin tekemiä lyhytanimaatioita: Tin Toy, Knick Knack, Luxo Jr. ja Redin uni. Toy Storyssa nähdään myös
viittaus jo tulevaan Pixar-elokuvaan, Autoihin.
Andy ja hänen äitinsä käyvät tankkaamassa Dinoco-nimisellä huoltoasemalla.
Samannimistä yhtiötä Salama McQueen haluaisi edustaa Autot-elokuvassa. Täytyy mainita myös minusta todella suloinen asia
Toy Storyn lopputeksteistä: lopputeksteihin
on nimittäin lisätty ”Production Babies”-osio, jossa mainitaan kaikki Toy Storyn teon aikana syntyneet
elokuvantekijöiden vauvat. Suloista, awww!
Toy
Storyn menestyksen myötä elokuvalle on tehty jatkoa kahden elokuvan
muodossa, ja Toy Story 4:kin pitäisi
ilmestyä vuonna 2018. Toy Storysta on
tehty myös monta lyhytelokuvaa, tv-spesiaalia ja tv-sarjaa. Vuonna 1996 Toy Story pääsi jäälle Disney on Ice:iin, ja vuonna 2009 Toy Storysta julkaistiin 3D-versio.
Woody ja Buzz jatkavat siis vieläkin voittokulkuaan, vaikka elokuvan
ilmestymisestä on kohta jo 21 vuotta. Voittokulku ei aiheuta hämmästystä, sillä
Toy Story on viihdyttävä elokuva,
jonka juonikuvioihin on panostettu kunnolla. Elokuvassa on jännittäviä, ellei
suorastaan pelottavia kohtia Sidin luona, mutta niiden vastapainoksi kivasti
huumoria ja herkempiäkin kohtauksia. Toy
Storyn hahmot ovat loistavia, ja niitä katsoo innolla vielä seuraavissa
elokuvissa. Ainoa asia, missä elokuva kaipaisi parannusta, on animaatiotyyli,
mutta sekin oli aikoinaan todella edistyksellistä ja upeaa. Toy Story on siis mukava katseluelämys
ja loistava aloitus Pixarin elokuva-uralle.
”Ei tuo ollut lentämistä! Tuo oli…
putoamista tyylillä!”
- Woody
- Woody
(Psst! Pixar-elokuvien arvostelujen myötä Rinki tinki tinki on saanut uuden sivun, jonne voit halutessasi kurkata blogin vasemmasta sivupalkista.)
Vihdoinkin tuli eka Pixar arvostelu^^. Todella hyvää työtä.
VastaaPoistaMinusta Toy Story on yksi parhaista elokuvasarjoista, syynä se että jatko-osiin osattiin painostaa todella hyvin, etenkin kun jatko-osat ovat harvoin parempia kun edeltäjänsä. Etenkin Toys Story 2 oli aina oma suosikkini niistä, ja edelleen. Saapa nähdä millainen se Toy Story 4 on, etenkin kun siinä on vihjailtu Bo Been tekevän paluuta. Sitä odottelen aika innolla.
Aika jännää että Woody oli alkujaan pahis, mutta se idea hyllytettiin, mikä oli ehkä parempi, koska mä inhoan sellaisia hahmoja, jotka ovat tahallaan ilkeitä ja mollaavat muita. Toki poikkeus vahvistaa säännön.
Oli myös pienenä jännää ajatella elävätkö lelut oikeasti, ja että miten ne reagoi tiettyihin asioihin leikkeissä. Silloin kun kattelin Toy Storya, halusin niin kovasti saada Woodyn ja Buzzin leluina itselleni. Sääli vaan ettei niitä ollut silloin vielä olemassa. Sääli kyllä niitä vanhempia, jotka maksoivat itsensä kipeäksi ostaessaan aitoja Woody ja Buzz leluja vaikka joululahjaksi, sillä epäilen että sellaiset lelut kuten Woody ja Buzz olivat kehityksen myötä aika kalliita.
Jos muuten puhuu tousta elokuvan pahiksesta Sidistä, niin mä oon kattonut joitakin juttuja jossa arveltiin että onko Sid oikeasti niin paha, kun katsojat luulisivat. Eli Sid ei kuulemma olisi täysin paha, vaan väärin kasvatettu. Ensinäkin, kuinka moni järkevä isä tai äiti antaisi ala-ikäisen lapsen tilata vaarallisia raketteja, tai ylipäätään leikkivän räjähteillä, ja kaiken lisäksi rullalautailla yksin Pizzaplaneetalle pimeän aikaan? Toiseksi, Sidin vanhemmat eivät osaa kurittaa poikaansa. Äitikään ei tehnyt mitään vaikka Sid rikkoo jatkuvasti siskonsa leluja, ja isä, joka saattaa ola alkoholisti, sammui sohvalle tyhjät kaljatölkit vieressään. Ja kolmanneksi, Sidin näkemys leluilla leikkimisestä ei välttämättä ole ilkeyttä, vaan hänen omaa luovuuttaan/mielikuvitustaan, joka on vaan hieman erillaisempi kun Andyllä esimerkiksi. Sidille ei vaan ole opetettu oikeaa tapaa leikkiä leluilla, ilman räjähdyksiä tai muutenkaan ilman lelujen rikkomista, vaikkakin hän onki tehdyt erikoisia yhdistelmiä lelujen osista, jotka vielä elävätkin, kun niitä ei olisi alkuunkaan rikottu.
Tämä ei ole siis pelkästään minun teoria, sillä tällaisia juttuja Sidistä löytyi ainakin muutama netissä, ja on ne ihan mielenkiintoisia teorioita, jotka saattavat pitää paikkansa.
Oho, nyt tuli aika pitkä kommentti, mutta kun on niin hauska kertoa omia mielipiteitä ja teorioita joita on kuullut. XD
Hei kivaa kun kirjoitit tästä, hyvä teksti! :)
VastaaPoistaOnko Bo Peep ollenkaan mukana jälkimmäisissä Toy Story -elokuvissa? Itse en muista että olisi. Jotenkin erikoista että se on jätetty vain yksinkertaisesti pois.
Toy Story -elokuvissa näkee kyllä hyvin elokuvatekniikan kehityksen. Ensimmäisen elokuvan tökkivät ihmishahmot muuttuvat kolmososaan mennessä jo ihmishahmoiksi joita uskaltaa näyttää läheltäkin - kuten lopun ihanassa kohtauksessa jossa Andy lahjoittaa sille pienelle tytölle vanhat lelunsa.
Ja kuten Alex Berg kerkesi edeltä, meinasin itsekin tulla kirjoittamaan Sidistä. YouTubesta löytyy ainakin Super Carling Brothers -tubettajaveljien video jossa käydään läpi kyseinen teoria. Itse taas olen näin vähän vanhempana tullut ajatelleeksi että Sid ehkä purkaa leluihin vihaa tai turhautumista. Tilanne kotona ei varmasti ole ongelmaton ja hänellä voi olla vaikeaa myös esimerkiksi koulussa. Leluihin tunteiden purkaminen on sitä paitsi toisaalta hyvin vaaraton ja sinällään hyvä tapa - vähän kuin tyynyn hakkaaminen. Ainakaan hän ei kiduta pikkueläimiä tai ikätovereitaan. (Sillä hän ei tosiaan tiedä että ne lelut olivatkin eläviä.)
Ai säki oot kattonut niitä. Kiva etten ole ainoa suomalainen joka tietää noita teorioita.
PoistaSe saattaa olla niin että suurinosa niistä pitää paikkansa, sillä todellisuudessa nuo olisi todellakin ymmärrettäviä syitä Sidin käytökseen, vaikken todellakaan salli siskon kiusaamista ja sen sellaista.
Joo, noita on kyllä kiva katsoa. Teoriat saa usein katsomaan elokuvia uusista näkökulmista ja niiden pohtiminen pidemmälle voi saada havaitsemaan jotain ihan uutta elokuvista - ja tietty on kiva katsoa muiden tekemiä videoita jostain aiheesta mistä on itsekin yhtä (maanisen) kiinnostunut. :D Itse en kyllä varsinaisesti usko että teoriat pitävät paikkansa, ainakaan sellaiset joissa yhdistellään yksittäisiä itsenäisiä elokuvia toisiinsa. Niitä on kiva pohtia mutta melko skeptisesti niihin suhtaudun. Tosin tällaisissa tapauksissa joissa pohditaan jonkun hahmon syitä toiminnalleen, niin voidaan hyvinkin osua oikeaan (tai ainakin lähelle) sitä mitä tekijät ovat hahmosta ajatelleet.
PoistaTulipa tästä kyllä mielenkiintoinen keskusteluketju, Saarallakin oli hyviä huomioita omassa kommentissaan. Itsekin lapsena ainakin pelkäsin Sidiä ja varsinkin niitä sen tekemiä leluja ihan kuollakseni. :D
No niin, onnea vain uuden urakan alkuun. :) Montakos leffaa Pixarilta onkaan tullut arvosteltavaksi? Odotan innolla jatkoa!
VastaaPoistaAlku on hyvä, loistava arvostelu ja ihan jättimäinen tietopaketti jälleen kerran! Onpa taas mielenkiintoista tietää kaikista elokuvan tuotantovaiheiden käänteistä ja esimerkiksi tarkemmin noista Easter Eggseistä. Järkytyin kyllä, miten "reilu" Disneyn sopimus Pixarin kanssa oli! Siis mitä ihmettä?!! 12,5% elokuvan tuotoista sille, joka tekee suurimman työn?!! Ihan hirveen diktaattorimaista toimintaa muutenkin, sanon minä. :D Voi Disney! Onneksi sentään elokuva tehtiin ja jatkoa on seurannut. Hyvä myös, että laulut "tungettiin" elokuvaan, sillä ne ovat tosi hyviä. "On sulla ystävä" alkoi heti soimaan päässä. :)
Nyt minä alan bongailemaan tuota A113:sta kaikista leffoista. Jännää!! :) Ootko sinä aina löytänyt / muistanut etsiä niitä?
Toy Story oli kyllä pitkään yksi minun lempielokuvistani ja on ehkä yhä. Se on yksi niitä tosi harvoja leffoja, josta oikeesti muistaa vuorosanoja tosi paljon. Jotenkin elokuvassa meni kaikki kohdalleen, eikä tuo nykysilmin katsottu kökkö animaatiokaan haittaa, sillä laatu on kohdillaan!
Haluaisin vielä keskustella noista edellisten kommentoijien "teorioista" Sidistä. Ehkä (pian) kasvatusalan ammattilaisena minusta on selvää, että elokuvassa puhutaan lasten kasvattamisen tuen tärkeydestä. Sidin ja Andyn perheet ja kasvatuksethan ovat kuin yö ja päivä. Jos elokuvan katsoo mustavalkoisena, näkee vain pahan Sidin, kuten lapsena minäkin. Mutta nyt aikuisena tajuaa sekä elokuvassa että muutenkin elämässä, että lapsen huonot kotiolot, tuen puute ym. voivat purkautua ikävänä käytöksenä ja ilkeilynä. Kuten aiemmin mainittiin, kuka vanhempi nyt tosiaan antaa lapsen leikkiä dynamiiteillä? Sid on jäänyt vailla rajoja ja rakkautta. :(
Hui, onpas tänne tullut pitkiä kommentteja viikonlopun aikana! :) Kiitos kaikille kommentoijille, jejj!
VastaaPoistaHienoa keskustelua on täällä saatu aikaan Sidistä, jonka niin julmasti Woodyn näkökulmasta käsin totesin pahuuden ruumiillistumaksi. Elokuvassa on selkeästi näkyvillä, kuinka erilaiset kasvuolosuhteet Andylla ja Sidillä on, ja miten ne ovat vaikuttaneet poikien leikkeihin. En kuitenkaan arvostelussani alkanut analysoida Sidiä paria lausetta enempää ihan itsekkäistä syistä, koska tekstin kirjoittaminen olisi venynyt, ja koska teen ihan tarpeeksi lapsi- ja leikkianalyyseja työssäni - haluan pitää työn ja blogi-harrastuksen erillisinä asioina. Mutta hyvä, että Sidiä on analysoitu kommenteissa, ja hän on saanut puolustajia käytökselleen! :)
Alex: Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että Toy Storyt ovat yksi parhaista elokuvasarjoista juuri kakkos- ja kolmososiin panostamisen vuoksi. Pixarilla joku on joskus sanonut, että he eivät tee jatko-osia vain jatkon (ja rahan) takia, vaan jatko-osillakin pitää olla kerrottavanaan tärkeä tarina. Tämän ajatuksen perusteella jatko-osista onkin varmasti tehty niin hyviä. Toy Story 4 jännittää minua, sillä Toy Story 3 olisi ollut niin täydellinen lopetus lelujen tarinalle. Pixarin tuntien tulevasta elokuvastakin on kuitenkin tulossa hyvä. :)
Vilhelmiina: Bo Peep esiintyy Toy Story 2:ssa, mutta todella pienessä roolissa, vielä pienemmässä, kuin tässä ykkösosassa. Kolmoselokuvassa paimentyttöä ei näy lainkaan, mutta yhdessä sivulauseessa Woody suree sitä, miksi Andyn piti heittää/antaa Bo Peep pois. Ihan kiva, että paimenneito on tulossa takaisin neloselokuvaan, eikä häntä ole ihan kokonaan sivuutettu - vaikka siltä 3 osassa vaikuttikin!
Saara: Pixar-elokuvia on tämän viikon perjantaina ilmestynyt yhteensä 17, kun Dorya etsimässä saa ensi-iltansa Suomessa. Eli niitä on aika paljon vähemmän kuin Disney-klassikoita, projektin PITÄISI siis valmistua nopeammin. ;) Disneyn ja Pixarin välinen sopimus oli kyllä todella epäreilu, mutta Pixar onneksi onnistui selättämään vaikeutensa. A113:sta, lamppua, palloa ja pizza-autoa bongailen aina toisinaan Pixarin leffoista, mutta en etsi niitä tarkoituksella elokuvaa katsoessani. Yleensä luen jostakin, missä mikäkin "easter egg" sijaitsee, niin voin sen sitten seuraavalla kerralla halutessani bongata. Yleensä olen kuitenkin niin lumoutunut itse elokuvasta, että pääsiäismunien etsintä unohtuu. :)
Tosiaan tuli aika jänniä kommentteja Sidistä, ja jänniä analyysejä. mutta sellasta se on kun kattelee näin isompana tiettyja asioita tarkemmin.
PoistaKun muuten mainitsit Doria etsimässä elokuvan, niin sitä mä ootan innolla, ja meen jopa kattoon sen, koska mä rakastin lapsena Nemoa etsimässä elokuvaa, ja saa nähdä onko sen jatko-osa yhtä hyvä.
Monista elokuvista kyllä huomaa isompana aivan uusia puolia. Ja näin aikuisenakin vaikka elokuvan näkisi, voi seuraavalla katselukerralla huomata jotain aivan uusia merkityksiä joidenkin elokuvan tapahtumien kohdalla - ja se on aina mahtavaa, kun huomaa jotain tällaista "uutta"!
PoistaMinä kävin katsomassa Doria etsimässä -elokuvan eilen. Elokuva oli viihdyttävä, mutta valitettavasti ei yltänyt samalle tasolle Nemon etsimisen kanssa - tosin pari vallan mainiota uutta hahmoa elokuva esitteli! Kerrohan sinä sitten oma mielipiteesi, kun olet elokuvan nähnyt.
Ja anteeksi kaikille blogihiljaisuus! YRITÄN saada vielä yhden tekstin kirjoitettua tähän blogiin elokuun aikana, mutta töissä ja vapaa-ajalla on ollut nyt niin hirveästi kiireitä, että iltaisin haluan vain rentoutua ja olla ajattelematta (=kirjoittamatta) mitään!
Kävin kattomassa sen viime viikolla, ja täytyy sanoa että se oli rahanarvoista. Oli jännä käänne ettei Dory ollut pelkkä random kala johon Marlin törmäsi ykkös leffassa. Mutta olen samaa mieltä siinä ettei se paljoo yllättänyt paljoo, koska osa jutuista oli entuudestaan arvattavia. Oli siinä kyllä kohtia missä hymähdin, sekä kohtia missä melkein itkin, etenkin (spoileri) siinä missä Dory luulee vanhempiensa kuolleen ja eksyy merelle. Voisin ehkä antaa elokuvalle arvosanaksi 8/10, koska se oli viihdyttävä, vaikkakin entuudestaan arvattava, mutta oli se kyllä sellainen mitä Pixarilta voi yleensä odottaa.
PoistaJejjj! Kiva, että pidit elokuvasta! Doria etsimässä -elokuvassa oli paljonkin hymähdyksen arvoisia kohtia. Etenkin elokuvan loppuhuipennus, jossa kohtausta on hidastettu ja taustalla soi "What a Wonderful World", oli minusta mahtava! :)
Poista