On sulla ystävä...

Joskus pohdin vastausta kysymykseen, mikä olisi minusta paras Disney-klassikoiden hahmo, mutta en keksi kysymykseen vastausta. Disney-klassikoissa seikkailee monenlaisia hahmoja. Yhdenkin elokuvan hahmokavalkaadi on mittava, kun hahmoihin lukeutuu sankari, sankaritar, viisas tiennäyttäjä, huvittava apuri, toinen (ja kenties kolmaskin, ellei peräti seitsemäs) huvittava apuri, pahis, pahiksen huvittava apuri jne. Kaikista näistä eri ryhmistä löytyy lempparit niin eläinten kuin ihmistenkin maailmasta. Mutta entäs se kaikkien aikojen paras Disney-elokuvien hahmo...? Päätin, että tehtävää helpottaa huomattavasti se, jos mietin, mikä on minusta kunkin yksittäisen Disney-klassikon paras hahmo. Jossain elokuvassa paras tyyppi on päähenkilö, mutta jossain toisessa klassikossa pahis on niin mahtava, että se syrjäyttää kaikki muut. Niinpä tästä alkaa uusi "sarja", jossa käyn läpi kaikki Disney-klassikot ja pohdin, kuka kunkin elokuvan hahmoista on minulle se tärkein. Katsotaan, huipentuuko sarja siihen tajunnanräjäytykseen, kuka on se kaikkien aikojen paras hahmo... Vai uskallanko sanoa ketään kaikista parhaaksi! :) 

Lyhyesti sanottuna alapuolelle on listattu paras hahmo kustakin elokuvasta. Ja tämä on muuten se uusi "sarja", josta mainitsin maaliskuun puolella.

Lumikki: Jörö

Lumikki-elokuvassa minut hurmaa aina uudelleen ja uudelleen Jörön vastustamaton yrmeys ja pahantuulisuus. Ehkä Jörö muistuttaa luonteeltaan hieman meitä suomalaisia yrmyjä - haluaisimme olla vain omissa oloissamme murjottaen (yleistys!). Jörö on viehättävän erilainen muihin kääpiöihin verrattuna, ja varsinainen vastarannankiiski. Silti Jörön kovan ulkokuoren alla sykkii lämmin sydän, jonka Lumikkikin saa elokuvan aikana huomata.

Pinocchio: Samu Sirkka

Samu Sirkka on Pinocchion omatunto, ja hyvin vastuullinen sellainen. Samu pitää huolen, ettei Pinocchio ajaudu maailman houkutuksen vietäväksi - tai ainakin yrittää pitää siitä huolen. Sirkka kokee elokuvan aikana monta turhautumisen hetkeä, muttei synkimpänäkään päivänä anna periksi Pinocchion suhteen. Samu Sirkka on kiltti tarinan kertoja, jolla on paljon positiivista auktoriteettia.

Fantasia: Mikki Hiiri

Fantasian parhaaksi hahmoksi on ihan pakko valita Mikki Hiiri, sillä onhan Mikki koko Disney-universumin alkuräjähdys. Menipäs taas kuvia maalailevaksi tekstiksi... Vuoden 1940 Fantasia sisältää vain pari juonellista tarinaa, suurin osa elokuvan animaatiopätkistä on pelkkää maailman ihmeiden kuvailua ja paikallaan lillumista. Paras juoni on Noidan oppipoika -sävellyksessä, jossa Mikki on utelias, touhuava ja hieman sekoileva (alkuperäinen) itsensä.

Dumbo: Dumbo

Awwww!!! Dumbo on ehdottomasti nimikkoelokuvansa paras hahmo! Dumbo on niin suloinen, ihana ja kaikin puolin hellyyttävä norsunpoikanen. Vain julmasydäminen voisi olla tuntematta sääliä ja surua Dumboa kohtaan tätä kiusattaessa. Dumbo opettaa meille kuitenkin sen, että vahvuuksiaan kannattaa käyttää hyödyksi, ja kannattaa olla oma itsensä. Ja Dumbon korvat ovat aivan ihanat! 

Bambi: Bambi

Bambi on Dumbon lailla suloinen, suurisilmäinen ja ihana eläinlapsi. Saamme tosin seurata Bambin kasvua ja näemme hänet myös aikuisena, toisin kuin Dumbon. Bambista ihanan tekee hänen viattomuutensa ja lapsellisuutensa, ja aikuisena peurana näemme hänen aikuistuvan, rohkaistuvan ja pitävän huolta läheisistään. Bambi on mainio roolimalli sen suhteen, että elämässä selviää kaikesta, että kyllä se aurinko paistaa tummimmankin pilven takaa. Bambin kanssa melko tasaväkisen ihana hahmo elokuvassa oli Rumpali, mutta Bambi vei niukasti voiton.

Saludos Amigos: Lentokone Pedro

Lähde: http://www.cornel1801.com

Pedro on hyvin rohkea ja päättäväinen postikone elokuvassa Saludos Amigos. Pedro haluaa olla jo kovasti aikuinen ja hoitaa samoja töitä kuin hänen vanhempansa, mutta vanhemmat eivät uskalla päästää häntä lentämään yksin Andien, ja julman Aconcagua-vuoren yli. Päästessään vihdoin suorittamaan tärkeää postilentokoneen tehtävää Pedro iloitsee lapsen lailla, ja hänen huolettomuus ja positiivisuus tarttuu katsojaankin. Go, Pedro, go!

The Three Caballeros: Pablo Pingviini

Pablo on hyvin harvinainen pingviini: hän ei tykkää kylmästä. Pablo on haaveillut koko elämänsä ajan lämpimästä, palmupuiden täyttämästä saaresta, jonne hän voisi asettua asumaan. Galapagos-saaret kuulostavat juuri täydelliseltä paikalta hänen unelmansa toteuttamiseksi. Niin Pablo päättää toteuttaa unelmansa! Monet muut eivät haaveilussaan pääse koskaan käytäntöön asti, joten Pablo osoittaa suurta sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa lähtiessään kohti päiväntasaajaa. Pablo vetoaa minuun myös ehkä senkin takia, että olen pienoinen vilukissa, ja hänen laillaan pidän enemmän lämpimästä kuin kylmästä. 

Make Mine Music: Sonja-ankka

Sonja-ankka ei ehkä ole se mieleenpainuvin hahmo Make Mine Musicista, kun ajattelee, että samassa elokuvassa seikkailee Willie-valas, pesäpalloilija Casey, Johnny Fedora sekä tietenkin samaisessa pätkässä Sonjan kanssa esiintyvät Pekka ja susi. Sonja on kuitenkin muihin hahmoihin verrattuna niin lempeä, hauska, laiska ja pelokas, että minun sympatiani ovat täysin hänen puolellaan. Ehkä Sonjassa on jotain Aku Ankkamaista vivahdetta, ja suomalaisena Aku Ankka -kansana minun on vain pakko pitää tästä ankasta. Joskin Sonjahan on ilmiselvä sorsa, ei ankka - mutta koska Prokofjevin alkuperäiskuunnelmassa seikkailee ankka, niin sehän se Sonjakin sitten on.

Pennitön ja suruton: Aku Ankka

Jo äskeisessä kappaleessa vihjailin suomalaiseen ankka-kansalaisuuteen, ja kun Aku nyt esiintyy elokuvassa tärkeässä ja juonellisessa roolissa (verrattuna Saludos Amigosin Akuun), pakkohan minun on hänet valita parhaaksi hahmoksi. Akussa minua viehättää tietenkin hänen räjähdysherkkä persoonansa, joka ei voi olla huvittamatta ketään. Aku lausuu suoraan mielipiteensä ja tekee mitä itse tahtoo. Pennittömän ja suruttoman yksi parhaista kohtauksista on se, jossa Aku saa hulluuskohtauksen ruoan puutteessa. Animaatiopätkän alun jälkeen Aku jää valitettavasti hieman Mikki Hiiren varjoon, mutta minulle Aku on aina ykkönen!

Melody Time: Myrskytuuli

Mitäh? Kuka ihme on Myrskytuuli? Minäpä kerron. Myrskytuuli on Melody Timen viimeisessä animaatiopätkässä seikkailevan Pecos Billin hevonen. Pecos Bill ja Myrskytuuli ovat kasvaneet yhdessä, eikä mikään voi tulla tämän ystävyyden tielle - paitsi rakkaus. Pecos Billin rakastuessa Myrskytuulesta tulee ihanan Aku Ankkamaisen (taas Aku ilmestyy tekstiin!) mustasukkainen, ja hän ajatteleekin vain omaa etuaan karkoittaessaan Nopsajalka-Suen - ystävien tunteet jäävät siinä vaiheessa unholaan. Myrskytuuli on äkkipikaisuutensa ja itsekkyytensä ohella maailman nopein hevonen, joka suorittaa suorastaan ihmetekoja yhdessä Pecos Billin kanssa. 

Siinäpä oli ensimmäinen osa tästä "paras hahmo" -kavalkaadistani. Kuten varmaan huomasitte, niin käyn klassikoita läpi aina kymmenen elokuvan seteissä, jottei kerralla tule liikaa luettavaa (lue: kirjoitettavaa). Kertokaahan tekin toki kommentteihin, mitkä ovat teidän lempparihahmojanne kyseisisitä kymmenestä elokuvasta. Luen kommentteja mielelläni. :) Lähden muuten torstaina ulkomaille, ja palaan matkalta vasta ensi viikolla, joten toivotan jo tässä vaiheessa teille hyvää vappua!!!

Man with pointy teeth...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Samainen muokkaamani kuva löytyy pienellä höysteellä myös Rinki tinki tinkin Instagram-tililtä, nimellä rinkitinkitinkii. Oli vain pakko laittaa se tänne myös, kun olen siitä niin ylpeä! :)

(Hahmoja elokuvista Kaksin karkuteillä ja Frozen.)

Karhuveljeni Koda - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Tarinamme vie meidät kauas aikaan, jolloin mammutit vielä taivaltavat lakeuksilla. Eräässä eskimokylässä asuu veljekset Sitka, Denahi ja Kenai. Vanhin veljeksistä, Sitka, on kylän johtaja, ja hän saa myös ohjata alati kinastelevia veljiään. Sitka, Denahi ja Kenai saapuvat kylään metsästysreissulta juuri sopivasti, sillä aikuistumisriitin esiosa on juuri alkamassa. Kenain tehtäväksi jää veljesten pyydystämien kalojen kiinnittäminen korkealle puuhun, mutta koska Kenai on niin innoissaan alkavasta riitistä, jättää hän kalakorin maahan. Riitissä Kenai saa itselleen toteemin, jonka tulisi johdattaa hänen tekojaan, jotta hänestä voi kasvaa mies. Kenain toteemi on karhu, joka merkitsee rakkautta. Maskuliininen Kenai ei tällaista nynnyjen toteemia hyväksyisi, mutta Sitka kehottaa häntä toimimaan rakkaus esikuvanaan. Kyläläisten palatessa kalakorin luo on kori tyhjä ja riekaleina – karhu on käynyt apajilla. Kenai kokee karhun ryöstöretken olevan hänen syytään, ja niin hän lähtee metsästämään karhua veljet perässään. Karhun kohdatessaan veljekset ryhtyvät taistoon, jonka lopussa isoveli Sitka kuolee. 

 

Kylässä vietetään Sitkan hautajaisia. Kylän shamaani Tanana kertoo Sitkan liittyvän esi-isien henkien joukkoon. Kenain mielestä Sitkan kuolema on hänen syytään, ja hän lähtee jälleen kerran karhujahtiin. Hurjistunut Kenai heittää karhu-toteeminsa hankeen, sillä rakkaus ei auta häntä kostoretkellä. Denahi lähtee seuraamaan Kenaita karhujahdissa. Kenai jäljittää karhun, ja seuraa sitä aina korkean kallion huipulle asti. Huipulla Kenai saa toteutettua kostonsa ja tapettua karhun. Karhun kuollessa taivaan valtaa kuitenkin revontulet (”tanssivat valot”), ja esi-isien henget saapuvat Kenain luokse. Henkien joukossa paikalle saapuu myös Sitka kotkan muodossa. Henget ottavat kuolleen karhun joukkoonsa hengeksi, ja muuttavat Kenain karhuksi! Paikalle vasta nyt saapuva Denahi näkee kallion huipulla vain karhun ja Kenain vaatteita, ja hän olettaa karhun syöneen Kenain. Pökertynyt Kenai-karhu putoaa kalliolta alas virtaavaan jokeen, ja ajelehtii sitä pitkin tajuntansa menettäneenä. Denahi vaatii kostoa karhulle veljiensä puolesta, ja päättää lähteä ajojahtiin. 

Kenai herää keskellä metsää, jossa häntä tervehtii Tanana-shamaani. Kenai järkyttyy suuresti tajutessaan muuttuneensa karhuksi – otukseksi, jota pidetään heimossa hirviönä ja murhaajana. Tanana neuvoo Kenaita, että tämän kannattaa suunnata kulkunsa kohti esi-isien kotipaikkaa, vuorta, jossa maa yhtyy valoon, jotta esi-isät muuttaisivat hänet ennalleen. Tämän sanottuaan Tanana häviää kuin taikaiskusta, ja Kenai-karhu jää metsään aivan yksin. Metsässä hän tajuaa ymmärtävänsä muiden eläinten kieliä, ja niin hän tapaa hassuttelevat veljekset, hirvet Taukin ja Tsoukin. Pian tapaamisen jälkeen Kenai jää ansaan, josta hänet vapauttaa karhunpentu Koda. Kenain vapauduttua ansasta paikalle saapuu Denahi, joka yrittää tappaa Kenain! Kenai ja Koda pääsevät juuri ja juuri pakoon Denahia. Kenai yrittää päästä eroon ärsyttävästä karhunpennusta, kunnes Koda kertoo suuntaavansa kohti Lohijokea, jonka lähellä sijaitsee vuori, jossa maa koskettaa valoa. Paikka on juuri sama, jossa Tanana neuvoi henkien asuvan. Niin Kenai ja Koda päättävät suunnata yhdessä kohti Lohijokea, ja alkaa matka, johon kuuluu mammuttien selässä kulkemista, Taukin ja Tsoukin suojelemista ja Kodan alati jatkuvien juttujen kuuntelemista. Kenai ja Koda joutuvat myös pari kertaa pakenemaan Denahia, joka jäljittää heitä alati. 

Viimein Kenai ja Koda saapuvat Lohijoelle. Lohijoella Kenai ja Koda tapaavat kokonaisen karhuyhdyskunnan, jonka kanssa he herkuttelevat lohilla ja nauttivat rennosta elämästä. Illan pimetessä karhut kertovat toisilleen tarinoita, ja Koda kertoo tarinan siitä, miten hän eksyi äidistään, ja kuinka hän toivoo tapaavansa hänet jälleen Lohijoella. Kodan kertoessa tarinaansa Kenai tajuaa, että karhu, jonka hän tappoi vielä ollessaan ihminen, oli Kodan äiti! Kenain ei auta muu kuin vetää Koda sivummalle ja kertoa tälle, ettei hänen äitinsä enää palaa. Tämä tuntuu Kenaista todella pahalta, sillä hän on ystävystynyt karhunpennun kanssa. Koda ymmärrettävästi järkyttyy kuulemastaan, ja juoksee Kenaita piiloon. Surullinen Kenai suuntaa kulkunsa kohti määränpäätänsä, esi-isien asuttamaa vuorta. Piilostaan Koda näkee, kuinka Kenai suunnistaa vuorelle. Pian tämän jälkeen Koda näkee, kuinka Taukki ja Tsoukki sopivat riitansa, ja niin hän päättää antaa Kenaille anteeksi, ja lähtee tämän perään. 

Vuoren rinteillä esi-isiä etsiessään Kenai törmää Denahiin, ja alkaa raivoisa taistelu kahden veljen välillä. Myös Koda saapuu paikalle, ja puuttuu taistelun kulkuun. Juuri, kun Denahi on kohottamassa keihästään kohtalokkaaseen iskuun, saapuvat esi-isien henget paikalle ja muuttavat Kenain takaisin ihmiseksi. Denahi ja Koda ovat todella hämmästyneitä asioiden saamasta käänteestä. Ihmiseksi muuttunut Kenai menee tervehtimään kiven taakse piiloutuvaa Kodaa, ja Kodan tunnistaessa Kenain ystäväkseen hän ryntää syleilemään tätä. Kenai katsoo veljeään Denahia, ja Kodaa, ja pyytää sitten esi-isien hengiltä, että he muuttaisivat hänet jälleen karhuksi, jotta hän voi olla yhdessä Kodan kanssa. Esi-isät muuttavat siis Kenain karhuksi, ja ennen katoamistaan myös Kodan äiti pääsee sanomaan lapselleen jäähyväiset. Kenai päätyy asumaan karhujen kanssa, ja hänestä tulee lopulta mies olemalla karhu. 

Karhuveljeni Koda on Suomessa Disney-klassikko numero 43, mutta Yhdysvalloissa se on klassikkolistalla numero 44. Eroavaisuus numeroinnissa johtuu Dinosaurus-elokuvasta, joka käsitetään Yhdysvalloissa klassikoksi, toisin kuin Suomessa (lue lisää aiheesta tästä). Karhuveljeni Koda valmistui vuonna 2003, ja se menestyi elokuvateattereissa hyvin. Se oli jopa ehdokkaana parhaan animaatioelokuvan Oscarista, mutta hävisi Pixarin Nemoa etsimässä -elokuvalle. Karhuveljeni Koda oli kolmas ja samalla viimeinen elokuva, joka valmistettiin Disneyn Orlandon studiolla Disney Worldissa. Studio lakkautettiin, kun Disneyn studiot halusivat keskittyä tekemään elokuviaan tietokoneilla perinteisesti piirrettyjen animaatioiden sijaan. 

Karhuveljeni Koda on tehty hyvin pitkälle perinteistä animaatiota käyttäen, kuten edellisestä kappaleesta voi päätellä. Elokuvassa on vain pari tietokoneella tehtyä kohtausta, kuten elokuvan alussa oleva peuralauman rynnistys ja loppupuolella oleva lohien perässä juoksentelu. Peuralauman vauhkoontuminen on muuten viittaus Leijonakuninkaan gnu-laumaan – ehkä saamme tästä vihjeen, että jollekin veljeksistä tulee käymään huonosti! Pidän kovasti Karhuveljeni Kodan piirrostyylistä, joka muistuttaa perinteisten Disney-klassikoiden söpöä ja pyöreää tyyliä. Elokuvan maisemat ovat huikeita, ja maailman luomisessa on käytetty kivasti eri värejä. Visuaalisesti mielenkiintoista on se, että elokuva alkaa kuvasuhteella 1.75:1, ja Kenain muuttuessa karhuksi kuvasuhde laajenee 2.35:1. Tämä tuo katsojalle vaikutelman, että Kenain maailmankuva laajenee – tai ainakin alkaa laajentua. Kuvasuhteen muutoksen myötä myös elokuvan realistinen ilme muuttuu (jos mahdollista) vielä enemmän Disneymäisemmäksi. Itse huomaan tämän lähinnä siinä, että eläinten silmät ovat aluksi vain mustia täpliä, mutta ne laajenevat söpöiksi, suuriksi, pupillin ja iiriksen omaaviksi silmiksi. Tämän muutoksen huomaa muun muassa Kodan äidistä. 

Karhuveljeni Koda -elokuvan nimestä huolimatta elokuvan päähenkilö on Kenai-niminen nuori mies. Kenai tasapainottelee elokuvassa aikuisuuden kynnyksellä. Omasta mielestään hän on jo aikuinen, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ja ajatusmaailmansa ovat vielä lapsen tasolla. Kenai esimerkiksi ajattelee, että jos joku tekee hänelle jotain väärää, tulee hänen kostaa tämä vääryys takaisin samalla mitalla. Kenai onkin elokuvan alussa vielä hyvin äkkipikainen ja vihainen nuori. Tämä ei voi kuitenkaan jatkua koko elämää, ja Kenai kokee muutoksen aikuisuuteen hieman normaalia erikoisemmalla tavalla. Kenai nimittäin muuttuu karhuksi! Karhuna Kenai alkaa nähdä maailmassa mustan ja valkoisen lisäksi harmaan eri sävyjä, ja hänen kova ulkokuorensa alkaa särkyä. Erityisen paljon maailmanmenosta Kenaita opettaa karhunpentu Koda. Koda on hyvin puhelias pentu, ja joskus puheripuli saattaa mennä jopa ärsyttävyyden puolelle asti. Koda haluaa olla koko ajan Kenain kanssa, ja hän takertuu Kenaihin hänen oman äitinsä ollessa kadoksissa. Koda on hyvin nokkela, ketterä ja ihana karvapallo. Naurun remahduksia elokuvaan tuovat selvästi Turusta kotoisin olevat hirvet Taukki ja Tsoukki. Hirviveljekset naljailevat koko ajan toisilleen, ja he ovat hivenen yksinkertaisia. Taukki ja Tsoukki tuovat oman hauskan lisänsä elokuvaan - ilman heitä elokuva olisi paljon vakavampi. Elokuvan pahiksena toimii Kenain biologinen veli Denahi. Elokuvan alussa Denahi on hyvin samanlainen nuori kuin Kenai, mutta Kenain muuttuessa karhuksi Denahin silmät sumentaa kosto. Katsojat kuitenkin tietävät, ettei Denahi ole pohjimmiltaan pahis, mutta kostonhimo saa miehen vaikuttamaan yllättävän pelottavalta!

Karhuveljeni Koda on hyvin tunteellinen elokuva. Elokuva on tunnelmaltaan hyvin surumielinen, mutta samalla se on myös hyvin iloinen ja riemukas. Iloa elokuvaan tuo tietysti hirviveljekset Taukki ja Tsoukki, mutta myös Kodan pirteä lapsen asenne luo pirteää tunnelmaa Kenain synkistelyjen vastapainoksi. Elokuvaan jännitystä tuo Denahin takaa-ajo. Erityisen paljon sydämen tykytyksiä luo kohtaus, jossa Kenai ja Koda saapuvat laavaa sylkevälle tasangolle. Musiikki vaihtuu tuolloin jännittäväksi, ja katsoja tietää, että kohta karhuja vastaan hyökätään suunnasta tai toisesta – mutta mistä ja milloin!? Ääk! Erityisen surullinen kohtaus elokuvassa on se, kun Kenai kertoo Kodalle tappaneensa tämän äidin. Surullista tunnelmaa entisestään luo samaan aikaan alkava lumisade. Kodan järkytys ja suru näyttää hyvin inhimilliseltä ja todenmukaiselta, vaikka kyseessä on piirretty karhu! (Huom! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Mielestäni on todella sykähdyttävää, että Taukki ja Tsoukki antavat lopulta Kodalle sysäyksen kohti anteeksiantoa Kenain kanssa. Yleensä Disney-klassikoiden huumorihahmot eivät vaikuta päähenkilöiden tekoihin näin suurella tavalla. Elokuvan lopussa pääsemme vielä herkistelemään Kodan halatessa ensin ihmiseksi muuttunutta Kenaita, ja sitten oman äitinsä henkeä. Myös Kenain loppuratkaisu tuo kyyneleitä silmänurkkiin. 

Karhuveljeni Koda -elokuvan laulut ovat hyviä ja elokuvaa katsoessa niiden mukana on kiva jammailla. Jostain syystä laulut eivät vain jää soimaan päähän elokuvan jälkeen… Mutta tämä ei ainakaan johdu laulujen huonosta laadusta. Ehkä minun pitäisi vaan kuunnella niitä enemmän vapaa-ajallani. Elokuvan laulut on säveltänyt Phil Collins, joka aloitti Disney-säveltäjä-uransa jo elokuvasta Tarzan. Karhuveljeni Kodan biisit ovat hyvin Collinsmaisia melodia- ja rytmikulkujensa perusteella. Phil Collins esittää elokuvan laulut englanninkielisessä versiossa. Suomeksi dubatussa versiossa lauluja esittää mm. Timo Kotipelto. Karhuveljeni Kodan ensimmäinen laulu on mahtipontinen Suuret henget, joka soi heti elokuvan alussa. Toinen laulu on rytmikäs Matkaa teen, joka on ehdottomasti elokuvan lauluista paras. Kappaleessa kerrotaan, kuinka ihanaa Kodasta on matkustaa Kenain kanssa… ja kyllähän se Kenaistakin loppujen lopuksi on hauskaa. Kolmas laulu on nimeltään Täällä on paikka, joka lauletaan karhujen leikkiessä Lohijoella. Neljäs ja viimeinen laulu on herkkä Sait kyyneleet, joka soi taustalla Kenain kertoessa Kodalle tämän äidin kohtalosta. Niisk! 

Koska Karhuveljeni Koda menestyi hyvin leffaluukuilla, tehtiin sille jatko-osa, jonka mielikuvituksekas nimi on Karhuveljeni Koda 2. Jatko-osassa karhujen veljesrakkautta koettelee Kenain ihmismuotoinen ihastus. Jatko-osassa ei ole kuitenkaan lähellekään yhtä hyvää tarinankerrontaa, kuin itse alkuperäisklassikossa. Karhuveljeni Kodassa syvät tunteet ja hauskuus kulkevat käsi kädessä toisiaan tasapainottaen, ja se on ehdottomasti yksi onnistuneimmista Disney-klassikoista 2000-luvun taitteesta.  

”Miten joku saa lunastuskuntoon mammutin!?”
- Taukki (tai Tsoukki...) 

My what a guy, that Gaston!

Hahaa! Alla oleva video sai aikaan päivän naurut - toivottavasti se tekee niin teillekin! :) Tämän avulla on hauskaa aloittaa viikonloppu!

My own home...

Edellisessä TOP-listassa listasin parhaimmat Disney-elokuvien linnat (lue teksti tästä). Valitettavasti meillä kaikilla, esimerkiksi minulla, ei ole varaa asua hulppeissa linnoissa ja kartanoissa. Niinpä tässä tulee TOP-lista minun budjetilleni sopivista taloista. Tässä siis TOP-10 parhaimmat talot Disney-klassikoista!

10. Tähkäpään torni

Tähkäpään torni on todella kaunis arkkitehtoorinen taidonnäyte. Sisätilat ovat sisältä tilavammat, kuin miltä ne näyttävät ulkoa päin - ja ne ovat myös hyvin lämpimät ja hauskan oloiset. Torni sijaitsee ihanan vehreän luonnon ja kimaltelevan vesiputouksen ääressä. Ainoa huono puoli tornissa on se, ettei sinne pääse sisään eikä sieltä pääse ulos muuta kuin köyden (tai Tähkäpään) avulla. 

9. Kadonneiden poikien koti

Kadonneiden poikien koti näyttää ulkoapäin todella tylyltä - se on rakennettu entisen hirttopuun alle. Sisältä talo on kuitenkin todella tilava ja jokaisen lapsen unelmapaikka asua. Huoneita ja salareittejä riittää vaikka muille jakaa. Sijainti on kuitenkin huono. 

8. Lilon talo

Ah, Lilon, Nanin ja Stitchin talo on todella ihanalla paikalla! Se sijaitsee kivasti meren rannalla lähellä viidakkoa, eikä naapureista ole tietoakaan. Talo on ihanan avara, ja palmujen katveessa on riippumatolle suunniteltu oleskelupaikka.  Itse talo on kuitenkin vähän liian värikäs minun makuuni - olisin itse jättänyt vihreät portaat, kaiteet ja ikkunanpielet mieluummin vaikka puunvärisiksi.

7. Kääpiöiden mökki

Metsän keskellä piilossa muun maailman hulinalta on ihana kääpiöiden mökki! Puro virtaa aivan talon vierestä, ja linnut visertävät joka aamu ihanasti. Miinuspisteitä mökki saa siitä, että se on rakennettu kääpiöille - minun pääni osuisi siellä varmaan kattoon. 

6. Auroran talo

Kääpiöiden mökin ohella Auroran mökki sijaitsee sivistyksen ulottumattomissa metsän keskellä. Mökki on rakennettu kivasti talon juureen, ja mylly tuo talolle tarvittavaa energiaa. Auroran talon katto on kuitenkin todella huonossa kunnossa - se pitäisi korjata ensitöiksi. Mökki on kuitenkin todella söpö!

5. Basilin talo

Basil Hiiren talo sijaitsee aivan Lontoon keskustassa. Olen pohjimmiltani kuitenkin kaupunkilaistyttö, ja kaupungin meininki on enemmän mieleeni kuin maaseudun rauha - vaikka kyllä sitä rauhaakin tarvitaan tässä elämässä! Olisihan se kuitenkin hienoa asua Lontoossa Baker Streetillä itsensä Sherlock Holmesin ja Basil Hiiren naapurissa!

4. Kultasten perheen koti

Kultasten perheellä on samanlainen koti kuin Basililla - sen vieressä on tosin pieni vihreä pläntti, joka saa kodin kiilaamaan Basilin samaisen ohi. Naapurusto vaikuttaa hyvin tiiviiltä ja ystävälliseltä paikalta. Lontoossa olisi myös Disney Store... 

3. Tarzanin koti

Tarzanin puutalo oli lapsuudessani unelmieni täyttymys! Juuri tuollaisen puumajan olisin halunnut itsellenikin, mutta jostain syystä en koskaan saanut sellaista... Koti sijaitsee monella eri tasolla, ja tasoja yhdistelee riippusillat ja portaat. Talosta näkee meren ja viidakon, eli se sijaitsee todella kauniilla paikalla. Tässä talossa asuminen olisi oikea seikkailu! 

2. Bellen talo

Ah, Ranska! Rakastan ranskan kieltä ja koko kulttuuria! Ranskan maaseudulla asuminen olisi todellinen unelma - ja Bellen talo olisi todellinen unelmatalo. Taloa ympäröi niityt ja metsät, eikä kyläkään ole kaukana. Talo näkyy olevan pullollaan Mauricen keksintöjä: mylly ja kaivosta sisälle tuleva vesiämpäri helpottavat elämää kummasti!

1. Tammisen kauppapuoti

Voi, kyllä näin suomalaisena täytyy sanoa, että Tammisen kauppapuoti lämmittää sydäntä eniten. Lumiset, jylhät maisemat saavat sisimpäni sykkimään - ja pitäähän nyt joka talossa sauna olla! :D Jos todella muuttaisin Tammisen puotiin, tekisin siellä heti remontin, sillä sisätilat pitäisi muutta asuinkelpoisiksi myymälän sijaan. Samalla vaalentaisin väritystä... Mutta maisemien ja saunan puolesta tämä talo kiilaa ykköseksi!

Aarreplaneetta - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kaukana toisessa galaksissa asuu nuorukainen nimeltä Jim Hawkins. Jim on koko lapsuutensa haaveillut löytävänsä tarunomaisen Aarreplaneetan, jonne kuuluisa merirosvokapteeni Flint on legendan mukaan säilönyt aarteensa. Nuoren Jimin lakia vastusteleva ja vauhtia rakastava elämäntyyli huolettaa Jimin äitiä, ja hän toivoisi poikaansa ryhtiliikettä. Eräänä iltana Jim näkee, kuinka hänen kotinsa (joka on samalla äidin ravintola) lähelle tippuu palava avaruusalus. Jim auttaa aluksesta esiin kömpivän haavoittuneen Billy Bonesin äitinsä ravintolaan. Bones haavoittui haaksirikossa kuolettavasti, ja juuri ennen kuolemaansa hän antaa Jimille salaperäisen pallon, ja varoittaa poikaa antamasta palloa ”sille kyborgille”. Bonesin kuoleman jälkeen ravintolaan iskee joukko merirosvoja, joita johtaa kyborgi. Jim ja hänen äitinsä ehtivät luikahtaa pakoon juuri ja juuri, ennen kuin ravintola muuttuu tulimereksi. 

Jim ja hänen äitinsä pakenevat heidän vanhan ystävänsä tohtori Delbert Dopplerin luokse. Delpertin luona Jim alkaa tutkia Billy Bonesilta saamaansa palloa, ja yhtäkkiä pallo avautuu heijastaen huoneeseen koko galaksin kattavan kartan. Tuo kartta johtaa Aarreplaneetalle! Flintin legendasta innostunut Jim ja tutkimusretkestä innostunut tohtori Doppler pakkaavat tavaransa, ja jo seuraavana päivänä he astuvat R.L.S. Innoitus -laivaan aarteenetsintä mielessään. Laivan tiukka kapteeni Amelia ei luota Delpertin palkkaamaan halpaan miehistöön, vaan laittaa Jimin aarrekarttapallon lukkojen taakse. Amelia määrää Jimin matkan ajaksi keittiöpojaksi, ja häntä ohjaamaan laivalle palkatun kokki John Silverin. Jimin epäilykset Johnia kohtaan heräävät heti, sillä John on kyborgi – niin kuin se henkilö, josta Billy Bones häntä varoitti. R.L.S. Innoituksen kyntäessä tietään galaksin läpi kohti Aarreplaneettaa Jim ja John kuitenkin ystävystyvät. 

Kesken matkan R.L.S. Innoitus ajaa tähden ohi, joka muuttuu juuri räjähtäväksi supernovaksi. Jos räjähdyksessä ei olisi kestämistä tarpeeksi, muuttuu supernova äkkiä mustaksi aukoksi, joka alkaa imeä laivaa miehistöineen sisäänsä. Innoitus selviää kuitenkin niukin naukin mustasta aukosta kapteeni Amelian ripeän toiminnan ansiosta. Aukko sai kuitenkin imettyä sisäänsä herra Arrow:n, joka toimi kapteenin oikeana kätenä. Herra Arrow:n kuolema näyttää johtuneen turvaköyden pettämisestä. Turvaköydet olivat Jimin vastuulla, ja hän tuntee nyt syyllisyyttä Arrow:n poismenon johdosta. Jim kuulee kuitenkin salaa keskustelun, josta selviää, että hämähäkkimäinen Scroop leikkasi Arrow:n köyden tahallaan poikki. Samasta keskustelusta selviää, että John Silver on merirosvokapteeni, ja juuri se kyborgi, josta Billy Bones varoitti Jimiä! Laivan miehistö toimii hänen alaisuudessaan odottaen vain käskyä aloittaakseen kapinan. Juuri, kun Aarreplaneetta näkyy horisontissa, Jim jää salakuuntelustaan kiinni. Jim, Amelia ja tohtori Doppler lähtevät kauhuissaan karkuun merirosvoja aarrekarttapallo mukanaan. Pallo meinaa hukkua, kun Johnin lemmikki Morfi vie sen, mutta Jim saa pallon takaisin. Yhdessä kolmikko pääsee merirosvoja karkuun laivan pelastusalukseen, mutta alus ammutaan alas Aarreplaneetalle. 

Pakkolaskussa kapteeni Amelia haavoittuu vakavasti, ja tohtori Doppler jää hoitamaan häntä Jimin lähtiessä etsimään heille suojapaikkaa merirosvoilta, jotka haluavat aarrekarttapallon takaisin. Etsiessään suojaa Jim törmää ruostuneeseen ja muistinsa kadottaneeseen robottiin nimeltä B.E.N., joka johdattaa kolmikon hänen kotinsa suojiin. Siellä Jimille selviää, että hänen laivassa nappaamansa aarrekarttapallo onkin Morfi, joka on muuttanut muotonsa pallon näköiseksi. Oikea aarrekartta on siis vielä merirosvojen valtaaman laivan sisällä. Niin Jim lähtee laivalle, ja etsii oikean kartan käsiinsä. Kartan hakureissu ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä laivavahdiksi on jätetty Scroop, joka uhkaa Jimin henkeä. B.E.N.in ansiosta Scroop kuitenkin ajelehtii avaruuden tyhjiöön omaan kuolemaansa. Palatessaan takaisin planeetan pinnalle Amelian ja Delbertin luokse Jim löytää ystävänsä vangittuina. John Silver merirosvokavereineen on löytänyt heidän piilopaikkansa! Koska John Silver ei saa aarrekarttapalloa avautumaan ja täten paljastamaan aarteen sijaintia, pakottaa hän Jimin näyttämään tietä. Ystäviensä hengen ollessa vaakalaudalla Jim avaa pallon, ja koko seurue lähtee seuraamaan pallon viitoittamaa tietä. 

Pallo johtaa seurueen jyrkänteelle, jonka päässä olevaan kuoppaan Jim laittaa pallon. Silloin jyrkänteen reunalle ilmestyy kolmionmuotoinen portti, joka voi viedä kulkijan aivan minne tahansa galaksissa silmänräpäyksessä! Itse kuuluisa aarre löytyy painamalla kartassa olevaa Aarreplaneetan ydintä - ja pian joukko näkee edessään uskomattoman kulta- ja jalokiviaarteen! Jim suuntaa kulkunsa kohti kapteeni Flintin haaksirikkoutunutta laivaa, joka seisoo aarrekasan päällä. Laivalta Jim löytää B.E.N.in muistin, ja laittaessaan sen takaisin robotin takaraivoon robotti varoittaa, että koko planeetta räjähtää, sillä aarteen luokse tunkeutujat ovat sytyttäneet vahingossa pommin sytytyslangan! Silloin koko planeetta alkaa jyristä, ja aarreluolaan avautuu suuria railoja, joihin koko Flintin aarre putoaa. Myös Jim meinaa pudota planeetan tulisiin syövereihin, mutta John Silver pelastaa hänet juuri ja juuri antaen samalla elämänsä suurimman aarteen valua sivu suun. Yhdessä he pakenevat räjähtävää planeettaa Flintin kolmioportin kautta, ja pääsevät R.L.S. Innoituksen kyydissä karkuun juuri ja juuri! 

Turvaan päästyään John Silver menee laivan ruumaan tarkoituksenaan karata pelastusaluksella pois, sillä kapteeni Amelia passittaisi merirosvon telkien taakse. Jim huomaa ystävänsä yrityksen, ja seuraa häntä laivan uumeniin. John ehdottaa Jimille, että hän lähtisi merirosvon mukaan elämään seikkailuntäyteistä elämää, mutta Jim kieltäytyy, sillä vihdoin hän tietää, että hänen täytyy toteuttaa omat haaveensa. Näin John Silver hänelle opetti. Niin John Silver lähtee karkuun, mutta Jim ja John jättävät toisilleen lämpimät jäähyväiset. Ennen lähtöään John kerkeää kuitenkin antaa Jimille muutaman jalokiven, joita hän oli laittanut taskuunsa. Jalokivillä Jimin äiti saa korjattua tuhoutuneen ravintolansa entistä ehompaan kuntoon. Jim toteuttaa unelmansa, ja saapuu juhlimaan korjatun ravintolan avajaisia kadetiksi valmistuneena. Juhlatunnelmaan ovat päässeet myös tohtori Doppler ja kapteeni Amelia, jotka ovat menneet naimisiin (?) ja saaneet neljä suloista lasta. Juhlissa viihtyy myös B.E.N., josta on tullut loistava tarjoilija rouva Hawkinsin ravintolaan, sekä Morfi, joka viihdyttää kaikkia muuntautumalla milloin mihinkin muotoon. Myös John Silver näyttäisi juhlivan, sillä Jimin katsoessa ylös taivaalle John Silverin kasvonpiirteet muodostuvat pilviin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! 

Disneyn Aarreplaneetta perustuu Robert Louis Stevensonin kirjoittamaan kirjaan Aarresaari. Aarresaari ilmestyi Young Folks -lehdessä jatkokertomuksena vuosina 1881–1882, ja kirjamuodossa se julkaistiin vuonna 1883. Elokuvan ja kirjan juoni on hyvin samanlainen, jopa henkilöhahmojen nimet ovat samoja. Elokuvassa kirjan henkilöhahmoja on tosin yhdistelty ja vähennetty. Suurin ero, joka eri teosten väliltä löytyy, on se, että Aarresaari tapahtuu merellä palmupuiden katveessa, kun taas Aarreplaneetan seikkailu sijoittuu avaruuteen. Sijoittamalla kirjan tapahtumat avaruuteen Disney halusi tuoda Aarresaaren 2000-luvun lapsia kiinnostavaan ympäristöön, koska 2000-luvulla lapsia kiinnostaa paljon enemmän avaruudessa ajelehtivat merirosvot kuin Karibialla seilaavat… Uskon, että perinteisellä laivalla purjehtineet rosvotkin olisivat lapsia innostaneet, mutta luohan avaruuteen sijoitettu versio mahdollisuuden alkuperäisellä tarinalla leikittelyyn sekä upeiden avaruusmaisemien kuvitukseen. 

Aarresaari-kirjan filmatisoinnin aloittamista oli mietitty Disneyn studioilla jo monesti, ensimmäisen kerran jo vuonna 1985 Hiidenpata-elokuvan teon aikana. Ohjaajat John Musker ja Ron Clements halusivat ohjata Aarresaari-elokuvan, mutta saivatkin ohjattavakseen Mestarietsivä Basil Hiiren. Seuraavan kerran he ehdottivat Aarresaaren tekoa vuonna 1989, mutta joutuivatkin ohjaamaan Aladdinin. Aladdinin jälkeen Musker ja Clements joutuivat ohjaamaan Herkulesin, mutta he tekivät sen vain sillä ehdolla, että pääsisivät sen jälkeen ohjaamaan Aarresaarta. Yksi syy Aarreplaneetan teon viivästymiseen oli se, että Musker ja Clements odottivat tekniikan kehittyvän siten, että kameraa voisi liikuttaa animaatiomaisemissa. Suurempi syy elokuvan viivästymiseen oli kuitenkin elokuvatuottaja Jeffrey Katzenberg, joka ei ollut kiinnostunut ideasta. 90-luvun lopussa elokuvaa alettiin vihdoin tehdä, ja sen tekeminen kesti kokonaista neljä ja puoli vuotta. Aarreplaneetan ensi-ilta oli vuonna 2002. Elokuva ei menestynyt odotetulla tavalla, ja studiot jäivät sen tekemisen suhteen tappiolle. Elokuvan huonon menestyksen takia sille suunniteltu jatko-osa ei toteutunut. Vaikka Aarreplaneetta ei menestynyt taloudellisesti, se pääsi silti ehdokkaaksi parhaaksi animaatioelokuvaksi vuoden 2002 Oscar-gaalaan. Samaisessa gaalassa ehdolla oli myös Disneyn Lilo ja Stitch, mutta molemmat elokuvat hävisivät Henkien kätkemälle. Suomessa Aarreplaneetta on klassikko numero 42, mutta Yhdysvalloissa se on klassikko numero 43 (lue tästä, mistä eroavaisuus johtuu). 

Aarreplaneetan visuaalinen ilme näyttää todella upealta. Avaruuden luomisessa animaattoreita johti ”70/30 Laki”, jonka mukaan elokuvan ilmeen pitäisi olla 70%:sesti traditionaalista ja 30%:sesti scifiä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että elokuvan avaruusalukset näyttävät purjelaivoilta, ja hahmojen päällä näkyy olevan vanhanaikaiset vaatteet. ”70/30 Lain” avulla elokuvaan haluttiin enemmän lämpöä ja elämää verrattuna perinteisiin scifi-elokuviin, joissa näkyy vain kovaa metallia. Aarreplaneetassa käytettiin myös kolmea eri animaatiolajia. Suurin osa hahmoista on animoitu perinteisesti käsillä piirtäen. Laiva R.L.S. Innoitus on taas tehty Deep Canvas -tekniikalla, jota käytettiin jo Tarzanissa Tarzanin hyppiessä puusta toiseen. CGI-tekniikalla taasen on tehty mm. John Silverin mekaaninen käsi ja B.E.N.-robotti. Eri animaatiolajit on saatu sointumaan toisiinsa saumattomasti, eikä kohtauksista huomaa lajien eroja, ellei niihin kiinnitä erityistä huomiota.  Elokuvaa on todella nautinto katsoa, ja Aarreplaneetta oli aikoinaan ensimmäinen elokuva, josta tajusin, miten pitkälle animaatio on kehittynyt Lumikin jälkeen. Erityisen vaikuttava kohtaus mielestäni on se, jossa kamera zoomaa tohtori Dopplerin kodin ikkunasta näkyvää kuunsirppiä kohti yhä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes kuunsirpistä muodostuu avaruussatama. Koko siirtymä Dopplerin ikkunasta Montressorin avaruussataman kaduille tehdään vain yhdellä kameran liikkeellä vaihtamatta välillä kuvaa/raitaa… tai okei, yhdessä vaiheessa kuva muuttuu tarkemmaksi, mutta vasta ihan lopussa avaruussataman katuja jo saavutettaessa. Vielä 1940-luvulla moinen ei olisi ollut mitenkään mahdollista, tai siirtymässä olisi käytetty vähintään viittä tai kuutta eri kuvaa. 

Aarreplaneetan päähenkilö on nuori Jim Hawkins. Jim Hawkinsilla on ollut hyvin vaikea lapsuus, sillä hänen isänsä hylkäsi Jimin ja tämän äidin. Isän lähtö jätti Jimin rikkinäiseksi, eikä hän oikein osaa käsitellä suruaan ja hylätyksi joutumistaan. Vaikeat tunteensa Jim purkaa ulos hurjastelemalla lentäen aurinkolautaa ja vastustamalla auktoriteetteja. Jim on hyvin viisas ja lahjakas nuori, mutta hän ei vielä tiedä elämänsä suuntaa. Jimin äiti on hyvin huolissaan poikansa toilailuista, joita tekemällä Jim käy välillä lain tuolla puolella. Tohtori Doppler yrittää toimittaa jonkinlaista isähahmon virkaa Jimin elämässä, mutta Jim ei ota tätä hupsuttelevaa asiantuntijaa tosissaan. Onneksi Jim tapaa Long John Silverin, joka alkuvaikeuksien jälkeen muuttuu mainioksi isähahmoksi Jimille. John Silver on kovasta ulkokuorestaan ja ammatistaan huolimatta lempeä ja ystävällinen mies. Jimin ja John Silverin välinen suhde on elokuvan kantava teema, eikä katsoja voi olla herkistelemättä sitä katsoessaan. Muut elokuvan hahmot jäävätkin tämän parin varjoon, eivätkä koe samanlaista hahmonkehitystä kuin Jim ja John Silver. Tämä ei kuitenkaan haittaa kauheasti – ainakin Jim ja John ovat saaneet enemmän aikaa oman tarinansa kertomiseen. Elokuvaan naiskauneutta tuo kissamainen kapteeni Amelia, joka on R.L.S. Innoituksen kapteeni. Jollakin tavalla Amelia tuo elokuvaan tasa-arvoisuutta – nainenkin voi toimia laivan kapteenina! Tällaista asettelua ei vielä Lumikissa nähdä. (HUOM! Loppu tästä kappaleesta sisältää juonipaljastuksen!) Tasa-arvoisuudesta kertoo myös se, että alun perin elokuvan lopussa Amelian ja tohtorin vauvojen esiintyessä olisi käynyt ilmi, että tohtori Doppler olisi synnyttänyt vauvat! Tähän viittaava dialogi kuitenkin poistettiin, koska sen katsottiin olevan liian epäsopiva lastenelokuvaan. 

Aarreplaneetta ei ole musikaalielokuva, sillä elokuvan aikana kuullaan vain yksi kunnollinen kappale. Tänne jään kuullaan elokuvan puolivälin tienoilla. Kappaleessa käsitellään Jimin isän poislähtöä, ja sen aikana Jimin ja John Silverin välinen suhde kehittyy vihasta ystävyydeksi. Tänne jään on oikein iskevä pop-kappale, ja siinä on minun korvaani miellyttävä melodian kulku. Ihan elokuvan lopussa alkaa soida kappale Always Know Where You Are, josta suurin osa soi lopputekstien aikana. Tämänkin kappaleen voi siis laskea kuuluvaksi elokuvaan, mutta kappale ei hyvyydellään ole ainakaan minun korviini jäänyt soimaan. Molemmat laulut on säveltänyt (ja englanninkielisessä versiossa esittänyt) John Rzeznik. Taustamusiikin elokuvaan sävelsi James Newton Howard. 

Aarreplaneetta on visuaalisesti hyvin näyttävä seikkailuelokuva. Seikkailun aineksia ei kuitenkaan painoteta tunteellisuuden kustannuksella, vaan seikkailu ja syvät tunteet kulkevat kivasti käsi kädessä (toisin kuin Atlantiksessa). Jotakin Disneyn taikaa elokuvasta kuitenkin puuttuu. Ehkä se johtuu siitä, ettei elokuvassa ole paljoa lauluja. Tai sitten en vain samaistu elokuvan hahmoihin niin hyvin, kuin vaikkapa Leijonakuninkaan leijoniin… Vaikka elokuva ei menestynytkään lippuluukulla niin hyvin kuin sen odotettiin, on Aarreplaneetta minusta todella viihdyttävä ja onnistunut elokuva, eli suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Ja ai niin, entäs ne viittaukset muihin Disney-elokuviin? Itse löysin elokuvasta vain viittaukseen edelliseen Disney-klassikkoon Liloon ja Stitchiin, sillä pienen Jimin huoneessa hyllyn päällä on avaruus-Stitch -pehmolelu. Jos löydätte muita viittauksia, niin kertokaa ihmeessä! 

“Yksikin uusi lipsahdus tietää menolippua nuorisovankilaan.”
”Keravalle. - - Rullaati rullaati.”
- (Pelti)Poliisit