Helmikuun lopulla sain eräältä lukijalta toiveen: tekisinkö listat
pelottavimmista ja surullisimmista Disney-elokuvista? Pelottavimpien Disney-klassikoiden TOP5-listan tein jo, joten nyt on vuorossa surullisimmat Disney-elokuvat. TOP-listasta ei kuitenkaan tullut
pitkä, sillä siihen tuli vain viisi surullisinta Disney-elokuvaa. Syy on yksinkertainen: aion tehdä joskus TOP-listan surullisimmista kohtauksista
Disney-klassikoissa, ja koska aihe tämän listan kanssa on niin
samanlainen, niin tästä listasta tuli lyhyempi. Anteeksi listan lyhyys, toivottavasti se on lyhyt ja ytimekäs. :) Alla siis TOP5-lista surullisimmista Disney-klassikoista.
HUOM! Sisältää juonipaljastuksia!
5. Karhuveljeni Koda
Karhuveljeni Koda on sinällään melko iloinen elokuva, ja minulle tulee ensimmäisenä elokuvasta mieleen riemua täynnä oleva laulu Matkaa teen. Jos elokuvaa alkaa miettiä tarkemmin, on se sisällöltään aika surullinen. Elokuvan alussa Kenain veli kuolee, ja Kenai kostaa veljensä kuoleman tappamalla karhun, joka kuoleman aiheutti. Myöhemmin karhuksi muuttuneen Kenain ystävystyttyä Koda-karhunpennun kanssa selviää, että Kenain tappama karhu oli Kodan äiti. Suurimman osan elokuvasta Koda etsii äitiään ja on luottavaisilla mielillä äitinsä löytymisen suhteen. Katsoja kuitenkin tietää, että Kodan toive on turha, eikä karhunpoikaa kohtaan voi olla tuntematta sääliä ja surua. Kohtaus, jossa Kenai viimein paljastaa Kodalle tämän äidin kohtalon, on todella vaikea katsottava (jos niin voi sanoa) ja katsoja suree yhdessä Kodan kanssa.
4. Tarzan
Tarzan on kuulkaa yllättävän surullinen elokuva! Surulliset teemat alkavat jo heti elokuvan alusta, kun Tarzanin vanhemmat kuolevat, ja Kalan ja Kerchakin lapsi kuolee. Katsoja ei tosin ole kerennyt kiintyä näin varhaisessa vaiheessa poisnukkuviin hahmoihin, joten kyynelkanavat pysyvät vielä kuivina. Lisää surullisia kohtauksia on luvassa Tarzanin yrittäessä sulautua gorilloiden joukkoon. Kerchak ei meinaa hyväksyä Tarzania laumaansa, ja tämän takia Tarzan suree omaa erilaisuuttaan useamman kerran. Lopulta Kala-gorilla vie Tarzanin tämän biologisten vanhempien puumajaan, jossa Tarzanille selviää hänen todellinen identiteettinsä. Puumaja-kohtaus on jotain todella koskettavaa. Tässä katsoja samaistuu Kalan suruun, joka joutuu päästämään irti omasta aikuiseksi kasvaneesta pojastaan. Kyyneleitä vuodatetaan kaksinkerroin elokuvan lopussa Kerchakin kuollessa: ensin valuu kyyneleet Kerchakin vuoksi, ja sitten kyyneleet valuu sen takia, että Kerchak vihdoin kutsui Tarzania omaksi pojakseen! Byääh! Myös ihan elokuvan loppu aiheuttaa herkistymistä, kun Jane lähtee pois saarelta, mutta päättääkin palata Tarzanin luokse. Byääh, he saivat kuin saivatkin toisensa! Taidan olla aika herkkis... :)
3. Topi ja Tessu
Listasin Topin ja Tessun pelottavimpien elokuvien listalle, mutta se
kuuluu ehdottomasti myös surullisimpien elokuvien joukkoon. Topi ja
Tessu kertoo ketun ja koiran ystävyydestä. Elokuvan keskivaiheilla
ystävyyteen tulee särö, ja Tessu-koira alkaa johdata Topi-kettua. Tässä
eläinten lapsena kokema ystävyys näyttää murtuvan, ja entiset
sydänystävykset ovat toinen toisensa pahimpia vihollisia. Tämä äkillinen
muutos tuntuu todella surulliselta, varsinkin, kun katsoja näkee Topin
kaipaavan ystäväänsä. Menetettyään ystävänsä Topi menettää pian
äitihahmonsa, ja tämä tuo ylimääräisen iskun vielä tuoreeseen haavaan.
Lopussa suru muuttaa hieman muotoaan, kun Topin ja Tessun välinen viha
katoaa ja he pelastavat toinen toisensa hengen. Silti he joutuvat eroamaan toisistaan elämään omia elämiään. Tämä jos mikä saa tipan
kohoamaan linssiin. Kaiken kaikkiaan koko elokuva on tunnelmaltaan hyvin
surumielinen, ankea ja hieman pelottavakin, kuten edellisestä
TOP-listasta voitte lukea.
2. Pocahontas
Pocahontas on hyvin vakavahenkinen elokuva, joka kuvaa intiaanin ja
uudisasukkaan rakkaussuhdetta. Ainoa syy, minkä takia Pocahontas päätyi
tälle listalle, oli se, että elokuvassa on onneton loppu. Pocahontas ja
John Smith eivät saa toisiaan. Koko elokuvan ajan parin suhdetta
lämmitellään, ja lopussa John Smith joutuu lähtemään takaisin Englantiin
Pocahontasin jäädessä rannalle vilkuttamaan. Byäääh!!! Elokuvan
lopputekstien alkaessa vollotan aina ihan täysiä, niin suuri tunnelataus Pocahontasin loppuun on saatu tehtyä. Lopetus on todella surullinen, mutta samalla myös todella kaunis.
1. Notre Damen kellonsoittaja
Vaikka Notre Damen kellonsoittajan värimaailma on kirkas ja värikäs, on
elokuva tunnelmaltaan hyvin surullinen. Surullisuus kohdistuu koko
elokuvan ajan lähinnä siihen, kuinka ihmiset kohtelevat Quasimodoa ja
mustalaisia. Quasimodo tuntee olevansa erilainen lähinnä sen takia, että
hänen on koko elämänsä ajan sanottu olevan hirviö. Kellonsoittaja
haluaisi kovasti elää normaalia elämää aivan kuin muutkin, mutta häntä
syrjitään ja kiusataan. Tämä saa katsojan tuntemaan sääliä ja surua
Quasimodoa kohtaan monessakin kohdassa elokuvaa. Elokuvassa Quasimodo
kuitenkin tapaa tytön, Esmeraldan, joka kohtelee kellonsoittajaa
kunnioittavasti ja on hänelle kiltti. Quasimodo rakastuu Esmeraldaan
syvästi, mutta saa pian pettyä rakkaudessaan, kun Esmeralda rakastuu
toiseen mieheen. Quasimodon sydämen särkyessä katsoja ei voi muuta kuin
vollottaa tämän puolesta - Quasimodolla tuntuu olevan kaikki niin
huonosti, eikä mitkään hänen toiveensa toteudu! Oneksi elokuvan lopussa
synkät pilvet väistyvät Quasimodon yltä, mutta suurimman osan elokuvan
ajasta katsoja saa nyyhkyttä suurien tunteiden keskellä. Tunnelmaltaan Notre Damen kellonsoittaja on minusta kaikkein surullisin Disney-klassikko.
(Ilmoitelkaa vain sitten kommenteissa, jos teillä tulee toiveita TOP-listojen tai muiden tekstien suhteen. Toteuttelen toiveita ilomielin!)
Hyvät ja kivasti perustellut valinnat listaasi jälleen kerran :) Ensimmäiseksi päätyneestä elokuvasta olen ehdottomasti samaa mieltä: Notre Damen Kellonsoittajaa surullisempaa elokuvaa Disneyllä ei ole. Toisaalta juuri Quasimodon koettelemukset tekeväy hänestä hyvin samaistuttavan hahmon. Pocahontasta olen aina pitänyt enemmän surumielisenä/haikeana kuin varsinaisesti surullisena. Kocoumin kuolemakaan ei muodostu varsinaisesti tragediaksi.
VastaaPoistaOmalle listalle pääsisi myös ehdottomasti Leijonakuningas-elokuva. Vaikka leffassa on myös paljon hauskoja kohtia, niin Mufasan kuolema ja samoin hänen haamunsa ilmestyminen Simballe saavat kyllä tunteet pintaan. Tähän liittyvät myös lapsuusmuistot: kuulemma jo pikkulikkana vollotin kyynelkanavat kuiviin Mufasan kuollessa (kuka nyt ei??) Lilo & Stitch on toinen surullinen elokuva, jolla onneksi on kaunis loppu :)
Joo, Pocahontasissa katsoja ei todellakaan pidä Kocoumin kuolemaa kauheana tragediana. Pikemminkin kuolema vain edesauttaa sitä, että Pocahontas voi luvata itsensä täysin John Smithille. Kocoum on myös elokuvassa niin kova ja vakava, ettei häneen muodostu minkäänlaista tunnesidettä.
PoistaLeijonakuninkaassa on todella paljon surullisia kohtauksia, ja pohdinkin hyvin tarkkaan, laitanko elokuvaa listalle. MInulle Leijonakuninkaasta tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen Hakuna matata Timonin ja Pumban hölmöilyineen päivineen - surullisuus jää mielessäni ilonpidon taakse. Lilo ja Stitch on kanssa todella surumielinen elokuva, ja se olisi omalla listallani päässyt varmaan sijalle kuusi. :)
Jos olisin ottanut Pixarin elokuvat mukaan listaan, olisi listaykköseksi päässyt ehdottomasti UP. Elokuvan alkuminuutit ovat niin koskettavia, että kyynelkanavat vuotavat vuotamistaan. Pixarin elokuvista myös Toy Story 3 on ihan kamalan surullinen - jo pelkästään elokuvan nimen kuuleminen meinaa saada minut itkemään, tosin lähinnä liikuttumisesta. Nyyh!
Onko tässä nyt soveliasta sanoa, että viihdyttävä TOP-listaus? Kun sitä se oli.
VastaaPoistaTarkkoja ja huikeita perusteluja. Hauskaa on, että monesti sinulla on listoissa valintoja, joita minä en osaisi laskea mukaan tai sijoittaa omaan top-listaani. Tällä kertaa samaistun kuitenkin kaikkiin valintoihin ja olisin varmaan ottanut aika samat leffat ja vielä samassa järjestyksessä! Leijonakuninkaan olisin kyllä laittanut listalle ja Topin ja Tessun kakkoseksi, mutta muuten kyllä olen samaa mieltä. (Luin perustelusi Leijonakuninkaasta edellisestä kommentista, toisaalta olen samaa mieltä elokuvan hauskuudesta verrattuna surullisuuteen.) Nyt tajuan myös, että Notre Damen kellonsoittaja oli siitäkin niin "traumaattinen" minulle, että vaikka se oli pelottava, se oli myös niin surullinen, ettei pieni-herkkä-Saara sitä kestänyt. Eikä kestä vieläkään, byhyy.. :'( Pidetäänkö joskus nyyhkis-leffailta?!
Vai TOP-lista-toiveita saa esittää. Jihii! :) Olen kyllä niin jo tehnyt pyytämättäkin... mutta mietitäänpä nyt.. Olet jo tehnyt niin monta... Miten olisi leffat, jotka saavat vihaiseksi? (Elokuvan laadun tai tarinan suhteen.) Tai positiiviseen suuntaan herkullisimmat leffat. Tämän saat itse tulkita: visuaalisesti herkullisimmat, leffat, jotka saavat nälkäisiksi herkkujen takia, ym.... :)
Tuleepa tässä vielä yksi muisto mieleen, jota häpeän ikuisesti... Katsottiin Pocahontasia... tiedät kyllä, mitä tarkoitan. En ainakaan vollottanut, kuten olisi pitänyt!!! :D
Pidetään vaan joskus nyyhkis-leffailta! Innostuin ajatuksesta, vaikka onkos surullisuudesta nyt oikein innostua...? Meidän pitää kyllä katsoa joskus se Notre Damen kellonsoittaja, niin sinä kohtaat traumasi, ja voimme pelätä ja nyyhkyttää elokuvan tahtiin. Minähän voin pakata koko matkalaukun täyteen Disney-leffoja, ja sitten siellä Wienissä ei muuta tehdäkään kuin istutaan ruudun ääressä niitä katsomassa! Kuulostaako hyvältä? ;)
PoistaPitääkin laittaa nuo TOP-lista-toiveet ylös, niin jospa minä niitä joskus pääsen toteuttelemaan. :) HERKULLISIMMAT leffat kuulostaa varsinkin oikein herkulliselta aiheelta!!! Slurps! Ja voi Saara sinua, tiedän hyvin, mistä muistosta puhut... Viimeinen kappaleesi sai minut nauramaan, vaikka itse tapahtuneessahan ei ole mitään naurettavaa... paitsi ehkä vähän. Anteeksi. Mutta en minä varmaan edes muistaisi koko tapahtunutta, ellet sinä olisi siitä muistuttanut! :D Pitää sekin katsoa joskus uudestaan, jos vaan uskallat tarttua haasteeseen! ;)
Joo, nyyhkistellään vaan kuule Wienissä! ;) No joo, voimme ehkä käyttää täällä aikaa muuhunkin, mutta jos haluat Disneytä mukaan pakata, siitä vain. ;)
PoistaInnolla odotan siis top-listoja jatkossa! ja heheh... Pocahontas-muisto taitaa vaivata minua ikuisuuksiin. EHDOTTOMASTI se elokuva pitää katsoa uudelleen niin voin reagoida oikealla tavalla! :D