Leijonakuningas - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Afrikan tasanko herää uuteen aamuun. Eläimet suunnistavat joukolla kohti Jylhäkalliota, sillä kuninkaalle on syntynyt poika. Rafiki-apina ottaa kuninkaan pojan syliinsä ja nostaa hänet korkealle ilmaan kaikkien eläinten nähtäväksi. Pentu nimeltä Simba kasvaa nopeasti, ja hänestä tulee vilkas ja utelias lapsi. Simban isä, Mufasa, kertoo poikansa perivän joskus valtakunnan, ja hän näyttää Simballe, mitkä kaikki paikat Jylhämaahan kuuluvat. Mufasa kertoo Simballe myös elämän kiertokulusta ja siitä, miten kaikki on yhteydessä kaikkeen. Isänsä jouduttua lähtemään hallitsijan asioille Simba menee enonsa Scarin luokse. Scar kertoo, että Jylhämaahan kuulumaton kielletty alue on elefanttien hautausmaa, jonne Simba ei saa missään nimessä mennä. Kielletty hedelmä alkaa heti kiinnostaa Simbaa, ja niin hän kutsuu ystävänsä Nalan kanssaan hautausmaalle. 

Hautausmaalta Nalan ja Simban löytää Zazu, kuninkaan lakeija, ja lintu yrittää saada leijonanpennut takaisin Jylhämaahan. Zazu tulee paikalle kuitenkin liian myöhään, sillä samassa elefanttien hautausmaalla asuvat hyeenat löytävät kolmikon. Hyeenat alkavat jahdata Simbaa ja Nalaa Zazun lentäesä hakemaan apua. Mufasa saapuukin pian paikalle ja häätää hyeenat tiehensä. Zazu saattaa Nalan kotiin, mutta Mufasa ja Simba jäävät tasangolle. Mufasa kertoo olevansa pettynyt poikaansa, kun tämä meni hautausmaalle isänsä tahdosta huolimatta. Mufasa kertoo pelänneensä menettävänsä poikansa, mikä hämmästyttää Simban, sillä hänen mielestään kuninkaat eivät pelkää mitään. Lopuksi Mufasa kertoo myös, kuinka entisaikojen kuninkaat ovat kuoltuaan päässeet tähtiin ja katsovat sieltä maan päällä eläviä. Sillä välin toisaalla Mufasan veli, Scar, menee tapaamaan hyeenoja. Hän kertoo hyeenoille julmasta suunnitelmastaan, jonka toteuduttua hänestä tulee Jylhämaan kuningas. 

Seuraavana päivänä Scar vie Simban kanjoniin, missä kertoo Mufasan järjestävän hänelle yllätyksen. Scar on kuitenkin käskenyt hyeenoja ajamaan villiintyneen gnu-lauman kanjoniin. Simba joutuu pakenemaan gnuita, ja pääsee pakoon roikkumaan keskellä kanjonia olevaan puuhun. Sillä välin Scar menee hakemaan Mufasan apuun Simbaa pelastamaan. Mufasa hyppää gnuiden sekaan, ja saa pelastettua Simban eläinten jaloista juuri ennen kuin Simba tallautuisi gnuiden jalkoihin. Mufasa saa Simban turvaan, mutta ajautuu itse gnu-lauman mukaan. Kuningas pääsee kiipeämään eläinten seasta rotkon seinämää pitkin kohti tasannetta, jolla Scar seisoo. Tasanteen alla ollessaan Mufasa pyytää veljeään auttamaan itsensä ylös. Scar kuitenkin katsoo julmasti Mufasaa silmiin ja tönäisee hänet alas kanjoniin. Gnu-lauman juostua tiehensä Simba menee alas kanjoniin etsimään isäänsä. Hän löytää Mufasan ruumiin, ja yrittää turhaan saada isäänsä nousemaan. Mufasa on kuollut. 

Scar saapuu surevan Simban luo ja sanoo, että Mufasan kuolema on Simban syytä. Scar häätää Simban pois Jylhämaasta, ja lähettää hyeenansa perään tekemään pennusta lopun. Sitten Scar palaa Jylhäkalliolle ja kertoo leijonille murheellisena Mufasan ja Simban kuolleen. Näin Scar kaappaa vallan itselleen ja hyeena-ystävilleen. Toisaalla Simba on päässyt hyeenoja karkuun ja hän on harhaillut aavikon läpi viidakon juurelle. Viidakossa asuva parivaljakko Timon ja Pumba löytävät puolikuolleen Simban ja virvoittavat tämän. He opettavat Simballe Hakuna matata -periaatteen, jonka mukaan menneisyys on jätettävä taakseen ja nautittava elämästä vailla huolia. Niin Simba jää viidakkoon asumaan Timonin ja Pumban kanssa, ja siellä hän kasvaa aikuiseksi. 

Jylhämaassa on nälänhätä, ja Nalan pitää lähteä muualle etsimään ruokaa. Etsintämatkallaan hän törmää Simbaan ja yllättyy kovasti, sillä Scar kertoi Simban kuolleen. Nala ja Simba kokevat vetovoimaa toisiaan kohtaan Timonin ja Pumban kauhuksi. Nala kertoo Simballe, miten pahasti asiat Jylhämaassa ovat, ja pyytää ystäväänsä palaamaan ja ottamaan oikeutetun paikkansa kuninkaana. Simba kuitenkin kieltäytyy ja pakenee menneisyyttään. Pian Simba törmää Rafikiin, joka näyttää Simballe, että Mufasan henki elää yhä Simbassa. Simba näkee myös pilvissä isänsä hengen, joka käskee Simbaa muistamaan, kuka hän on. Näin Simban mieli selkeytyy, ja hän lähtee Jylhämaahan selvittämään asioita. Rafiki ohjaa Nalan, Timonin ja Pumban Simban perään. 

Jylhämaassa Simba kauhistuu Scarin aiheuttamaa tuhoa. Hän lähettää Timonin ja Pumban houkuttelemaan hyeenat pois tieltä, jotta hän itse pääsee Scarin luo. Scar kauhistuu elävää Simbaa, mutta kokoaa pian itsensä ja käskee Simbaa kertomaan, kuka murhasi Mufasan. Simba uskoo yhä Scarin kertomaan valheeseen, ja kertoo muille leijonille murhanneensa isänsä. Scar saa houkuteltua murheellisen Simban kuolettavaan ansaan, jossa kertoo Simballe, että murhasi itse Mufasan. Simba saa tästä paljastuksesta voimia ja kampeaa itsensä ylös kuilun partaalta. Tästä alkaa hurja taistelu, jossa leijonat Timonin, Pumban ja Rafikin avustuksella taistelevat hyeenoja vastaan, ja Simba taistelee vallan kaapannutta Scaria vastaan. Simba voittaa taistelun, ja käskee Scaria häipymään tiehensä Jylhämaasta. Scar yrittää kuitenkin huijata Simbaa hyökkäämällä tämän kimppuun takaapäin, mutta Simba on nopeampi ja syöksee Scarin alas kalliolta, jonka juurella hyeenat tappavat entisen isäntänsä. 

Voittanut Simba tervehtii leijonia, kunnes Rafiki muistuttaa Simbaa tämän velvollisuudesta. Niin Simba astelee jylhästi Jylhäkallion huipulle ja ottaa vastaan paikkansa Jylhämaan kuninkaana. Sade saapuu Jylhämaahan, ja saa maan kukoistamaan vanhaan tapaansa. Piakkoin kaikki eläimet kokoontuvat taas Jylhäkalliolle, sillä kuninkaalle on syntynyt lapsi. Rafiki nostaa Simban ja Nalan pennun korkealle ilmaan Jylhäkallion huipulla ja kaikki loppuu onnellisesti. 

Leijonakuningasta on sanottu Disneyn ensimmäiseksi klassikoksi, jossa on Disneyn studioiden itse kehittelemä tarina, joka ei pohjaudu mihinkään edeltävään teokseen. Leijonakuninkaan tarinaa inspiroivat kuitenkin William Shakespearen Hamlet, Raamatun kertomukset Joosefista ja Mooseksesta sekä Disneyn vanhempi klassikko Bambi. Hamlet-näytelmään viitataan elokuvassa parissa kohtauksessa, mm. Scarin pidellessä kädessään pääkalloa ja Simban nähdessä isänsä pilvissä, joista jälkimmäinen viittaa Hamletin kuuluisaan yksinpuheluun. Leijonakuninkaan on kuitenkin sanottu saaneen ideansa japanilaisesta anime-sarjasta nimeltä Kimba the White Lion. Kyseisessä animessa seikkailee Kimba-niminen valkoinen leijona, joka syntyy laivassa matkalla eläintarhaan. Kimban isä on ollut Afrikassa leijonakuningas, ja päästyään pois laivalta Kimba päättää palata isänsä hallitsemaan maahan uudeksi kuninkaaksi. Sarjassa näytetään, kuinka Kimba oppii uusia asioita valtakunnassaan asuvilta eläimiltä ja kuinka hän kasvaa aikuiseksi. Monet elementit Kimban ja Simban välillä ovat samanlaisia (nimeä myöten), mutta Disneyn studiot ovat sanoneet, että yhteydet ovat silkkoja sattumia. Kimba the White Lionin studiokaan ei ole haastanut Disneytä oikeuteen tästä plagioinnista, sillä studion mukaan heillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta voittaa tuota jättimäistä yhtiötä. 

Idea Leijonakuninkaan tekemiseen syntyi vuonna 1988 lentokonematkalla Eurooppaan, minne Jeffrey Katzenberg, Roy E. Disney ja Peter Schneider olivat menossa promoamaan Oliver ja kumppanit -elokuvaa. Leijonakuninkaan teko alkoi vuonna 1991 yhtä aikaa Pocahontasin kanssa. Suurin osa Disneyn parhaista animaattoreista päätti lähteä työskentelemään Pocahontasin pariin, sillä sen juonta pidettiin paljon parempana ja tuottavampana. Suurin osa animaattoreista, jotka Leijonakuninkaan tekoon lähtivät, olivat joko ensimmäistä kertaa animoimassa suuren roolin omaavaa hahmoa tai he olivat kiinnostuneita eläinten piirtämisestä. Leijonakuninkaan tuottaja Don Hahn sanoi näin: ”Leijonakuninkaan juoni oli sellainen, että leijonanpennun setä syyttää tätä murhasta Elton Johnin musiikin tahtiin. Ihmiset sanoivat: ’Mitä? Onnea vain sen kanssa!’ Jostakin syystä elokuvan tekoon päätyneet ihmiset olivat kuitenkin hyvin intohimoisia ja motivoituneita sitä kohtaan.” Ensi-iltansa Leijonakuningas sai vuonna 1994, ja se menestyi suorastaan fantastisesti ja paljon paremmin kuin Pocahontas. Tänäkin päivänä Leijonakuningas on parhaiten menestynyt perinteisesti tehty animaatioelokuva ja 19:sta menestynein elokuva ikinä. Tietokoneilla tehdyistä animaatioista Leijonakuninkaan edelle menevät vain Toy Story 3 ja Frozen. 

Leijonakuninkaan alkuperäinen tekonimi oli Viidakon kuningas, mutta nimi muutettiin, koska tekijät tajusivat, että leijonat asuvat savannilla, eivät viidakossa. Viidakon kuningas oli alun perin hyvin erilainen tarina kuin mitä Leijonakuningas nyt on. Viidakon kuninkaassa Scar oli paviaani, ja paviaanit ja leijonat taistelivat viidakon kuninkuudesta keskenään. Tarinassa Simba ei lähtenyt välillä pois valtakunnasta, vaan hänestä tuli laiska ja sotkuinen hahmo Scar-paviaanin manipulaation ansiosta. Kun Scar sitten muutettiin leijonaksi, ei hänen pitänyt olla minkäänlaista sukua Mufasalle. Tämän takia Scar ja Mufasa eivät näytä ollenkaan sukulaisilta. Scarin piti alunperin olla ihastunut aikuiseen Nalaan ja häätää tämä Jylhämaasta, koska Nala ei vastannut hänen romanttisiin lähestymisyrityksiinsä. Mufasan ei pitänyt myöskään näyttäytyä Simballe enää kuolemansa jälkeen, mutta ”Mufasa pilvissä” -kohtauksesta tehtiin Simban ”ollako vai eikö olla ” -kohtaus. (JUONIPALJASTUS seuraavassa lauseessa.) Alun perin elokuvan lopussa Scarin piti heittää Simba alas kalliolta, ja kuolla kallion valtaavissa liekeissä hysteerisesti nauraen. Simba olisi kuitenkin selvinnyt pudotuksesta. 

Leijonakuninkaan animointia varten animaattorit tutustuivat oikeiden eläinten anatomiaan saadakseen hahmoihinsa aitouden tuntua. (Näin tehtiin aikoinaan myös Bambin kanssa.) Disneyn studioille tuotiin kaksi elävää leijonaa, aikuinen uros ja pentu, ja leijonien kouluttaja kertoi animaattoreille leijonien ja muiden savannin eläinten tavoista. Aitoa Afrikan tunnelmaa saadakseen osa animaattoreista kävi Kenian kansallispuistossa inspiraation haussa. Animaattorit tekivät mahtavaa työtä Leijonakuninkaan kanssa, sillä maisemat näyttävät upeilta, hahmot aidoilta ja uskottavilta ja jokaisessa kuvassa pienikin yksityiskohta on animoitu taidokkaasti. Vaikka hahmojen kanssa pyrittiin aitouden tuntuun, näkyy niistä myös selvä Disneymäisyys. Elokuvan tekemisessä käytettiin hyödyksi tietokonetekniikkaa. Eniten tietokonetta käytettiin gnu-eläinten villiintymiskohtauksessa, jossa eläimet on tehty täysin tietokoneen avulla. Tämän parin minuutin kohtauksen tekemisessä kesti yli kaksi vuotta! Muuten elokuvassa käytetään tietokonepohjaista CAPS-ohjelmaa, joka helpottaa värien, valon ja efektien kanssa työskentelemistä. Leijonakuningas kuuluu myös Disneyn renessanssi-ajan klassikoihin, ja se on ensimmäinen Disneyn elokuva, jossa ei ole lainkaan ihmisiä! Bambissa ei myöskään näytetä yhtään ihmistä, mutta siinä puhutaan ihmisestä suurena pahana. 

Leijonakuninkaan päähahmo on Simba. Elokuvan alussa Simba on juuri syntynyt, ja hänet esitellään koko valtakunnalle. Simba on kuninkaan poika, ja häntä odottaa aikuisena Jylhämaan hallitseminen. Lapsena Simballa on hyvin ruusuiset kuvat hallitsemisesta, ja hän odottaa innolla kuninkaaksi pääsyä, jolloin saa määräillä muita. Simba yllättyykin kun kuulee isältään, että kuningaskin voi pelätä. Simban mielestä hänen isänsä, kuningas Mufasa, voi tehdä mitä vaan ja onnistuu aina kaikessa. Simballa ja Mufasalla on todella ihana isä-poika-suhde, ja molemmat välittävät toisistaan todella paljon. Simba kunnioittaa isäänsä, eikä halua tuottaa tälle pettymystä. Simban elämä muuttuu kertaheitolla, kun hänen isänsä kuolee. Pieni leijonanpentu manipuloidaan uskomaan, että hän on syypää isänsä kuolemaan. Niin Simba lähtee pakoon menneisyyttään, ja oppii Timonin ja Pumban avulla ottamaan elämästä rennosti. Eräänlaisena hippinä eläminen ja muista vähät välittäminen ei kuitenkaan kuulu kuninkaan tehtäviin. Elokuvan lopulla Simba saakin pohdittavakseen, mikä on elämässä tärkeätä: velvollisuuksien noudattaminen ja muiden auttaminen vai itsekäs elämästä nauttiminen. Simba on elokuvan alussa hyvin naiivi, mutta hänestä varttuu viisas leijona. Loppujen lopuksi Simba on myös hyvin rohkea. Simban isä on kuningas Mufasa. Mufasa on hyvin viisas leijonakuningas, joka välittää lapsestaan suunnattomasti. Mufasa antaa Simballe paljon elämänohjeita ja -totuuksia, ja hän toivoo pojastaan kasvavan viisaan ja ajattelevaisen hallitsijan. Simban lapsuuden paras ystävä on Nala. Simba ja Nala on luvattu jo lapsina toisilleen, mikä on heidän mielestään ihan ällöä. Aikuisena rakastuminen ei tunnukaan enää niin ällöltä. Nala on Simbaa vahvempi leijona, ja hän voittaakin ystävänsä usein painikilpailuissa. Nala tuo järjen äänen Simban kuuluville, mutta toisaalta hän lähtee helposti mukaan Simban leikillisyyteen. 

Jylhämaasta poistuttuaan Simba törmää hullunkuriseen pariin, Timoniin ja Pumbaan. Parivaljakko elää viidakossa, elättää itsensä hyönteisillä ja elää vapaata elämää hakuna matatan mukaisesti. Timon dominisoi Pumbaa, ja hän saa usein Pumban näyttämään tyhmältä, vaikkei Pumba sitä olisikaan. Timon on nelisormimangusti, ja hän haluaa nauraa kaikelle mahdolliselle. Pumba on HERRA villisika (älkää vain unohtako herraa siitä alusta, muuten Pumba hurjistuu), joka nöyrtyy osaansa Timonin tossun alla ja on hyvin onnellinen siellä. Pumba rakastaa syömistä, ja hän on ensimmäinen Disneyn hahmo, joka kärsii ilmavaivoista. Maininnan arvoinen hyvis on vielä Zazu-tukaani, joka toimii kuninkaan neuvonantajana ja luottaa sokeasti sääntökirjaan. Elokuvan pahiksena toimii Scar, Simban ilkeä eno. Scar on aina toivonut saavansa hallita, ja Simban syntyessä hän siirtyi perimysjärjestyksessä yhä kauemmas kruunusta. Scarilla ei ole suuria lihaksia, mutta hänellä on sitäkin suuremmat aivot. Hän juonii ja puonii ilkeämielisiä juonia muiden selän takana, ja on liittoutunut hyeenojen kanssa. Scar omaa todella hyvät näyttelijäntaidot, joita hän käyttää hyväkseen tavoitteidensa saavuttamisessa. Scarin huumori on ironista, eikä pieni Simbakaan voi välttää sitä. Scar osaa myös manipuloida toisia helposti, eikä hän koe omantunnontuskia kieroillessaan pikkuisen Simban pään menoksi. Scarin kätyreinä toimii kasa hyeenoja, joista suurimman roolin saavat kolmikko Shenzi, Banzai ja Ed. Hyeenat ovat aivottomia otuksia, jotka tottelevat sumeilematta Scarin jokaista käskyä. Scar ei voisi saada siis mistään parempia kätyreitä itselleen! 

Leijonakuninkaaseen laulut ovat säveltäneet Elton John ja Tim Rice. Taustamusiikin on säveltänyt Hans Zimmer. Tim Rice oli säveltämässä Alan Menkenin kanssa lauluja Aladdiniin, kun hänet kutsuttiin mukaan Leijonakuninkaan tiimiin. Menken ei päässyt osallistumaan tämän elokuvan sävellystyöhön, joten tuotanto hyväksyi Ricen ehdotuksesta hänen säveltäjäparikseen Elton Johnin. Alun perin Rice oli kaavaillut parikseen ABBAn Benny Anderssonia, mutta hän ei päässyt työkiireidensä takia mukaan projektiin. Elton John ja Tim Rice voittivat vuonna 1995 Oscarin säveltämästään kappaleesta Can You Feel the Love Tonight. Lisäksi Hans Zimmer voitti parhaan musiikin Oscarin itselleen elokuvan taustamusiikista. Leijonakuninkaan loppupuolella Timon ja Pumba laulavat lyhyen pätkän laulusta The Lion Sleeps Tonight. Laulun alkuperäisen tekijän, Solomon Lindan, perhe haastoi Disneyn oikeuteen (vasta) vuonna 2006 laulunsa luvattomasta käytöstä. Disney oli kuitenkin saanut luvat lauluun Abilene Music -yhtiöltä, jolla oli maailmanlaajuiset oikeudet lauluun, ja Abilene Music maksoi Solomon Lindan perheelle tähtitieteellisen summan kappaleen käytöstä. 

Leijonakuninkaan laulut ovat minusta paljon parempia alkuperäiskielellään englanniksi. Tämä voi johtua siitä, että olen koko pienen ikäni kuunnellut lauluja englanninkieliseltä soundtrackiltä. Lauluista voi kuulla Afrikan rytmin ja äänenvärin, ja ne ovat aivan eri tavalla svengaavia kuin vaikkapa Kaunottaren ja Hirviön laulut. Leijonakuninkaan aloittaa mahtipontinen laulu Elämän tie. Laulun aikana kaikki savannin eläimet kokoontuvat Jylhäkalliolle tervehtimään vastasyntynyttä Simbaa. Kyseinen kohtaus toimi aikoinaan elokuvan ensimmäisenä trailerina, enkä yhtään ihmettele miksi. Elämän tien alussa lauletaan swahilia, ja suomennettuna laulun alkusanat menevät jotenkin näin: ”Täältä tulee leijona, isä, oi, kyllä se on leijona. - - Leijona ja leopardi tulevat tähän avonaiseen paikkaan.” Eli toisin sanoen laulussa lauletaan paljon leijonasta. Elämän tie kuullaan myös ihan elokuvan lopussa lyhyempänä versiona. Elokuvan toinen laulu on mahtavan svengaava Kunhan kruunun saan kuninkaan. Simba laulaa kyseisen laulun yrittäessään eksyttää Zazun kintereiltään. Laulullaan Simba kertoo haaveistaan kuninkuuden suhteen. Kolmas laulu on Scarin laulama julma Vallan saan. Siinä Scar kertoo hyeenoille suunnitelmistaan syöstä Mufasa vallasta. Neljäs laulu on klassikoksi muodostunut Hakuna matata, jonka Timon ja Pumba laulavat Simballe tutustuessaan tähän. Hakuna matata tarkoittaa ei huolia. Kyseinen laulu on erityisen hyvä saamaan hymyn nousemaan kenen tahansa huulille. Viides laulu on romanttinen Tunnetko tän rakkauden, jonka Simba ja Nala laulavat nähdessään toisensa pitkästä aikaa. Nähdessään elokuvan raakaversion Elton John järkyttyi, sillä hänen laulustaan Tunnetko tän rakkauden oli tehty versio, jonka Timon ja Pumba lauloivat pilkatakseen Simban rakastumista. Elton John vaati, että kappaleesta tehtäisiin balladi, jollaiseksi hän oli sen alun perin tarkoittanutkin, sillä hän oli aina halunnut tehdä Disney-balladin. Johnin vaatimus huomioitiin, ja kappas, kappale voitti parhaan laulun Oscarin! Elton Johnin laulama pop-versio kappaleesta kuullaan elokuvan lopputekstien aikana. Sinällään elokuvassa ei muita lauluja ole, paitsi Rafikin rallattelema ”Asante sana Squash banana, wewe nugu mimi hapana” (joka tarkoittaa: ”Kiitos paljon, liiskaa banaani, sinä olet paviaani ja minä en ole”), Timonin hula hula -hameessa laulama Sikaa maistuvaa, Viidakossa nukkuu jellona -rallatus ja Zazun vankilassaan laulamat pienet laulunpätkät. 

Leijonakuningas on varmasti yksi tunteellisimmista Disney-elokuvista. Kyyneleitä valuu silmistä virtanaan, kun Simba yrittää herättää kuollutta isäänsä mukaan leikkiin. Elokuvassa saa itkeä myös monta kertaa herkistymisen takia, mm. silloin, kun Mufasa ja Simba ihailevat tähtitaivasta, ja ihan elokuvan lopussa Simban ottaessa paikkansa Jylhäkallion hallitsijana. Vastapainoisesti elokuvassa saa myös nauraa lähinnä Timonin ja Pumban jutuille, mutta myös Zazun hassuttelulle (mm. laulun Kunhan kruunun saan kuninkaan aikana). (Loppu tästä kappaleesta sisältää juonipaljastuksen!) Leijonakuningas on myös kenties ainoa Disney-elokuva, joka saa minut nolostumaan tietyn hahmon puolesta. Tiedättehän, kun joissain komedioissa saa nolostella jonkun puolesta, kun hän alkaa sanoa tai tehdä jotain typerää jonkun toisen hahmon edessä. En tiedä miksi, mutta minua on lapsuudesta saakka aina nolottanut hirveästi Leijonakuninkaan lopussa, kun Simba paljastaa muille leijonille olevansa Mufasan murhaaja, vaikkei ole. Muut leijonat kauhistuvat, ja Simba väittää kivenkovaan olevansa murhaaja, vaikka katsojat tiedämmekin, ettei näin ole. Siinä kohtaa minua nolottaa Simban puolesta niin paljon, että tekee mieli katsoa muualle. Taidan olla outo. 

Leijonakuninkaan juoni pitää kaikki katsojat aikuisista lapsiin otteessaan. Ei ihme, että Leijonakuninkaalle on tehty jatko-osia. Ensimmäinen jatko-osa Jylhäkallion ylpeys (1998) kertoo Simban lapsesta Kiarasta, ja toinen jatko-osa Hakuna Matata (2004) kertoo Leijonakuninkaan tapahtumista Timonin ja Pumban näkökulmasta katsottuna. Leijonakuninkaasta on tehty myös Broadway-musikaali vuonna 1997, joka aikoinaan oli kallein teatterimaailman esitys. Kaiken kaikkiaan Leijonakuningas on mielestäni kenties paras Disneyn klassikoista, ja se on aina ilo katsoa uudelleen ja uudelleen. 

”Tällaisina aikoina kaverini Timon sanoo: jätä takamuksesi menneeseen.”
- Pumba