HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Kaukana mystisessä Agrabassa hiekkadyynejä pitkin vaeltaa kameli sekatavarakauppias
selässään. Kauppias pystyttää kojun Agraban kujalle, ja esittelee meille
myyntiartikkeleitaan. Kiinnostavin esine, mitä kauppiaalta löytyy, on
öljylamppu. Kauppias alkaa kertoa lampun tarinaa, joka alkaa synkästä yöstä,
jona synkkä mies punoo synkkiä suunnitelmiaan. Nyt dyynejä pitkin ravaa kaksi
hevosta, joista toisen selässä on mitätön rosvo ja toisen selässä sulttaanin
suurvisiiri Jafar. He löytävät erämaasta Ihmeiden onkalon, jonne Jafar lähettää
rosvon hakemaan hänelle taikalamppua. Ihmeiden onkalo luhistuu rosvon astuessa
sen sisään, ja Jafarille kerrotaan, että onkaloon voi astua ainoastaan
”hiomaton timantti”. Niin Jafar päättää etsiä käsiinsä tämän ”timantin”.
Agrabassa köyhä Aladdin harrastaa apinaystävänsä Abun kanssa oman käden
oikeutta – jos ei ole varaa ruokaan, niin sitä saa varastaa. Aladdin haaveilee
elämästä palatsissa, jossa hän saisi olla vapaa elätysvelvollisuuksista.
Palatsin sisällä taas asuu prinsessa Jasmine, joka haaveilee elämästä palatsin
ulkopuolella. Jasmine tuntee olevansa vangittu palatsiin, ja hänen isänsä tuo
hänen eteensä koko ajan toinen toistaan typerämpiä kosijaehdokkaita. Niinpä
Jasmine päättää karata palatsista. Kotinsa ulkopuolella Prinsessa eksyy
markkinoille, joilla hän joutuu heti pulaan tietämättömyytensä takia. Onneksi
Aladdin näkee kauniin neidon, ja tulee pelastamaan hänet. Aladdin vie Jasminen
omaan kotiinsa, jossa kaksikko huomaa olevansa sielunkumppaneita. Yhtäkkiä
paikalle saapuu sulttaanin vartijoita, jotka pidättävät Aladdinin. Jafar on
lähettänyt vartijat matkaan, sillä hän sai selville, että Aladdin olisi
Ihmeiden onkalon mainostama ”hiomaton timantti”. Jasmine paljastaa olevansa
prinsessa ja yrittää pelastaa Aladdinin, mutta mies viedään tyrmään. Myöhemmin
Jasminen vaatiessa Aladdinin vapauttamista Jafar valehtelee hänelle, että
Aladdin on teloitettu.
Aladdin on kuitenkin vangittuna tyrmässä. Hän pohtii, kuinka tyhmästi
käyttäytyikään ihanan prinsessan seurassa. Tyrmän pimeästä nurkasta esiin
kömpii vanha mies, joka vapauttaa Aladdinin ja vie hänet Ihmeiden onkalon luo.
Vanha mies lupaa Aladdinille kaikki luolan rikkaukset, kunhan Aladdin vain
ensin tuo hänelle yhden lampun. Aladdin ja Abu menevät sisään onkaloon, jonka
rikkaudet huumaavat Abun pään. Paria on kuitenkin varoitettu, ettei mihinkään muuhun
onkalossa saa koskea kuin vain lamppuun. Aarrekammiossa he tapaavat taikamaton,
joka johdattaa heidät lampun luo. Aladdinin mennessä ottamaan lamppua
jalustaltaan Abu antaa periksi ahneudelleen ja koskee jättiläisrubiiniin.
Samassa onkalon aarteet alkavat sulaa laavaksi ja seinämät alkavat sortua.
Taikamatto lennättää Aladdinin ja Abun turvaan onkalon suulle, jossa Aladdin
ojentaa lampun vanhalle miehelle. Saatuaan lampun mies aikoo tappaa Aladdinin,
mutta onneksi Abu tulee hätiin. Yhdessä Abun kanssa Aladdin tippuu alas
sortuvaan Ihmeiden onkaloon. Maan päällä vanha mies vetää valeasunsa sivuun ja
asun alta esiin paljastuu Jafar ja Jago. Jafar iloitsee saamastaan lampusta,
kunnes huomaakin sen olevan poissa!
Ihmeiden onkalon pohjalla Aladdin herää tokkurastaan. Taikamatto on
pelastanut hänet korkeasta pudotuksesta. Abu näyttää Aladdinille, minkä hän
varasti vanhan miehen taskusta – Aladdinin miehelle tuoman lampun! Aladdin
huomaa, että lampun kyljessä on jotain kirjoitusta, ja hän alkaa hinkata kirjoitusta
puhtaaksi kädellään. Siinä samassa lamppu alkaa täristä ja huojua, ja sen
sisältä tulee esiin lampunhenki! Henki kertoo, että Aladdin saa toivoa kolme
toivomusta tietyin ehdoin. Henki ei voi toteuttaa toiveita, jotka koskevat
toisen henkiin herättämistä, kuolemaa tai rakastumista. Aladdin ja Abu
näyttelevät epäilevän Hengen kykyjä, ja niin he saavat Hengen viemään heidät
pois Ihmeiden onkalosta kuluttamatta siihen toivettaan. Aladdin lupaa Hengelle,
ettei enää huijaa tätä toiveiden suhteen, ja kysyy, mitä Henki toivoisi.
Lampunhenki kertoo, että hän toivoisi olevansa vapaa hänet vangitsevasta
lampusta. Aladdin lupaa käyttävänsä kolmannen toivomuksensa Hengen
vapauttamiseksi. Ensimmäisenä toiveenaan Aladdin toivoo olevansa prinssi. Prinssinä
hän voi kosia Jasminea, toisin kuin köyhänä katurottana.
Prinssi Aliksi itseään nimittävä Aladdin saapuu sulttaanin palatsiin,
jossa hän pyytää sulttaanilta Jasminen kättä. Jasmine pitää prinssi Alia
kuitenkin itseään täynnä olevana iljetyksenä, ja antaa tälle rukkaset. Aladdin
saa jäädä palatsiin, ja jo samana iltana hän yrittää hurmata Jasminea uudestaan
tämän parvekkeella. Aladdin käyttäytyy yhä yhtä pöyhkeästi, kuin miten hän
uskoo kaikkien prinssien käyttäytyvän. Huomatessaan, ettei käytös vetoa
Jasmineen, vie Aladdin Jasminen taikamattolennolle omana itsenään. Matto
lennättää parin läpi koko Lähi-idän, ja romanttinen matka päättyy Kiinaan
ilotulituksia katsomaan. Siellä Jasmine tajuaa, että prinssi Ali on sama
Aladdin, jonka hän tapasi karkumatkallaan. Aladdin ei kuitenkaan halua
prinsessan uskovan hänen olevan köyhä, vaan kertoo, että on oikeasti prinssi ja
pukeutuu joskus köyhäksi paetakseen palatsin velvollisuuksia. Jasmine ihastuu
Aladdiniin, ja tultuaan takaisin Agrabaan Aladdin ja Jasmine suutelevat romanttisesti
taikamaton pienellä avustuksella.
Aladdin on pää pilvissä laskeutuessaan alas puutarhaan Jasminen luota.
Silloin palatsin vartijat kidnappaavat Aladdinin Jafarin käskystä ja heittävät
hänet jyrkänteeltä alas mereen. Meren pohjassa Aladdin hieroo taskussaan
ollutta lamppua, ja käyttää toisen toivomuksensa pyytämällä Henkeä pelastamaan
itsensä. Takaisin Agrabaan tullessaan Aladdin paljastaa sulttaanille Jafarin
olevan kaikkien ilkeyksien takana, ja niin Jafar joutuu pakenemaan vartijoita.
Jasmine päättää mennä naimisiin Aladdinin kanssa ja saa sulttaanin siunauksen
asialle, mutta silloin Aladdinia rupeaa kaduttamaan hänen oma valehtelunsa. Hän
ei ole oikeasti prinssi, eikä hän halua elää loppuelämäänsä valehdellen
olevansa jotain, mitä ei ole. Ennen kuin Aladdin kerkeää kertoa totuuden
Jasminelle, ilmestyy Jafar kuitenkin paikalle. Pakenemisensa yhteydessä Jafar
sai selville, että Aladdinilla on taikalamppu, ja Jafar sai Jagon avulla
varastettua sen Aladdinilta. Hengen avulla Jafar toivoo olevansa sulttaani, ja
heti sen jälkeen hän toivoo olevansa noita. Saamillaan taikavoimilla hän taikoo
palatsin aivan kaaokseen ja lennättää Aladdinin kauas lumivuorille.
Lumen keskeltä Aladdin pääsee takaisin Agrabaan taikamaton avulla.
Aladdin päättää korjata kaiken ennalleen. Niin hän ujuttautuu palatsiin, jossa
Jafar on juuri sortamassa sulttaania ja Jasminea. Jafar huomaa kuitenkin
Aladdinin saapuneen, ja alkaakin raivoisa kaksinkamppailu, jossa Aladdin
yrittää lyödä taikavoimin vahvistunutta Jafaria. Jafarin muuttaessa itsensä jättimäiseksi
käärmeeksi Aladdin keksii suunnitelman. Hän houkuttelee Jafarin käyttämään
viimeisen toiveensa muuttuakseen hengeksi, ja sen toivoessaan Jafar joutuu
taikalampun muodostamaan vankilaan. Jafarin lampun sulkeutuessa kaikki hänen taikansa
raukeavat, ja Agraba näyttää taas vanhalta itseltään. Aladdin kertoo Jasminelle
totuuden omasta köyhyydestään, ja sitten hän yllättää Hengen toivomalla tämän
vapaaksi. Nähdessään Aladdinin ja Jasminen tunteet toisiaan kohtaan sulttaani
kumoaa lain, jonka mukaan prinsessan on naitava prinssi, ja niin Aladdin ja
Jasmine saavat toisensa. Lopuksi he hyvästelevät lampustaan vapautuneen ja
lomalle lähtevän Hengen palatsin parvekkeelta.
Disneyn klassikkojen 31.
animaatioelokuva Aladdin perustuu
satuun Aladdin ja taikalamppu, joka
kuuluu satukokoelmaan Tuhannen ja yhden
yön tarinoita. Aladdin ja taikalamppu
on satukokoelman kuuluisimpia tarinoita, vaikka sen alkuperä ei olekaan
Lähi-idässä. Sadun Aladdinista kokoelmaan lisäsi 1700-luvulla ranskalainen Antoine
Galland. Sadun tapahtumat sijoittuvat Kiinaan, mutta kaikki sadussa nimet
mukaan lukien viittaavat muslimilaiseen kulttuuriin buddhalaisen sijaan.
Sadussa velho pyytää Aladdinia hakemaan luolasta taikalampun, mutta velhon
petkuttaessa poikaa Aladdin päättääkin pitää lampun itsellään. Aladdin löytää
lampusta voimakkaan hengen, ja löytämästään sormuksesta hieman vähäisemmän
hengen. Lampussa olevan hengen avulla Aladdinista tulee rikas ja hän nai
prinsessan. Velho onnistuu kuitenkin petkuttamaan prinsessan kautta taikalampun
itselleen. Sormuksen hengen avulla Aladdin löytää velhon piilopaikan ja
kukistaa tämän saaden takaisin itselleen vaimonsa ja taikalamppunsa. Sadussa
Aladdinilla on rajaton määrä toivomuksia, joita hän saa lampunhengelle esittää.
Disneyn versiossa toivomuksia on vain kolme, velho on muuttunut suurvisiiriksi,
sormuksen henki on muuttunut taikamatoksi ja tapahtumapaikka muuttunut
Agrabaan, kuvitteelliseen kaupunkiin Lähi-idässä Kiinan sijaan. Osa Disneyn Aladdinin aineksista on peräisin toisesta
Tuhannen ja yhden yön tarinan sadusta
nimeltä Bagdadin varas.
Samanlaisuuksia Aladdinin kanssa voi löytää myös Alexandre Dumas Peren kirjasta
Monte Criston kreivi.
Vuonna 1988 Howard Ashman, joka oli
toiminut edellisten Disney-elokuvien tuottajana ja laulujen sanoittajana, keksi
idean tehdä Aladdin ja taikalamppu
-sadusta animaatiomusikaalin. Hän sävelsi yhdessä Alan Menkenin kanssa pari
laulua ja kehitteli elokuvan juonta, ennen kuin esitteli ideansa Disneyn
studioiden johtokunnalle. Ashmanin ideasta pidettiin, ja niin Aladdinin teko alkoi. Vuonna 1991 Ashman
kuoli AIDS:iin, ja samana vuonna Aladdinin
käsikirjoitustiimi joutui vaikeuksiin. Disneyn studioiden pomon, Jeffrey
Katzenbergin mielestä käsikirjoitus ontui pahasti, ja niin koko tarina jouduttiin
kirjoittamaan uudestaan ja animointi aloittamaan alusta. Studioilla kyseistä
päivää alettiin kutsua ”mustaksi perjantaiksi”. Lopulta Aladdin valmistui kuin valmistuikin sille ennalta asetettuun
ensi-iltaan mennessä, ja elokuva pääsi teatterilevitykseen loppuvuonna 1992. Aladdin menestyi todella hyvin, ja siitä
tuli rahallisesti menestynein filmi vuonna 1992 ja siihen mennessä parhaiten
menestynein animaatiofilmi. Nykyään Aladdin
on kolmanneksi menestynein perinteisin keinoin tehty animaatiofilmi Leijonakuninkaan
ja The Simpsons Movien jälkeen.
Ennen Jeffrey Katzenbergin
alkuunpanemaa käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamista Aladdin oli hyvin erilainen elokuva kuin mitä se nyt on. Alun perin
Aladdin oli 13-vuotias (nyt hän on 18 vuotta), hänellä oli äiti, ja koko
tarinan idea oli Aladdinin yritys osoittaa äidilleen olevansa jonkin arvoinen.
Aladdinilla oli myös kolme ystävää nimeltään Babkak, Omar ja Kassim, sekä
alkuperäisen sadun mukaan taikasormus ja kaksi henkeä. Ensimmäisessä
käsikirjoituksessa Aladdin myös tunnisti Jasminen prinsessaksi tämän ensi
kertaa nähdessään, mutta kohtaus muutettiin, ettei Aladdin vaikuttaisi liian
ahneelta. Jasminen taas piti olla hemmoteltu prinsessa, joka haluaisi naida
kaikista rikkaimman prinssin, mutta lopussa oppisi nöyryyttä rakastuttuaan
köyhään Aladdiniin. Jasminen persoonallisuus muutettiin, sillä ajateltiin,
ettei yleisö pitäisi hemmotellusta prinsessasta. Jafarin oli suunniteltu olevan
hyvin temperamenttinen ja herkästi raivostuva pahis, kun taas Jago olisi ollut
rauhallinen, englantilaistyyppinen hahmo. Tämän parivaljakon luonteenpiirteet vaihdettiin
toisinpäin, jolloin Jafarista tuli vieläkin pahaenteisempi hahmo. Ensimmäisessä
käsikirjoituksessa Aladdinin alussa
oleva sekatavarakauppiaan, joka kertoo koko tarinan, piti paljastua elokuvan
lopussa naamioituneeksi Hengeksi. Minusta tämä juonipaljastus olisi sopinut
hyvin nykymuotoiseenkin tarinaan, mutta kenties lopusta haluttiin romanttisempi
ja mahtipontisempi, koska kyseistä loppukohtausta ei toteutettu.
Aladdinin laulut on säveltänyt Alan Menken. Howard Ashman sanoitti
laulut kuolemaansa asti, jonka jälkeen Tim Rice sanoitti loput laulut. Aladdiniin kirjoitettiin yhteensä
neljätoista laulua, mutta vain kuusi pääsi lopulliseen elokuvaan.
Poisjätetyissä kappaleissa oli mm. laulut Proud of You Boy (Aladdinin äiti laulaa pojalleen), Call Me a Princess (hemmotellun Jasminen laulu), Humiliate The Boy (Jafarin liian julmaksi sanottu
laulu) ja High Adventure. Aladdinin aloittaa laulu Arabian yöt, jonka kertoja-kauppias laulaa
aavikkoa tallustaessaan. Alun perin laulussa laulettiin: ”korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman”,
mutta sanat muutettiin Amerikan arabiväestön kannanottojen takia seuraaviksi: ”Horisontti ei näy, hiki kainaloon käy, se
luo kotoisen tunnelman.” Elokuvan toinen laulu on nimeltään Askelta edellä, jonka Aladdin laulaa
ilmestyessään ruudulle ensimmäisen kerran. Laulussa Aladdin kertoo siitä, miksi
hänen pitää varastaa. Kolmas laulu on Hengen Ihmeiden onkalossa laulama Ei kaveria parempaa, jossa hän esittelee
taitojaan taikomisen saralla. Neljäs laulu on Prinssi Ali, jonka Henki ja Hengen taikoma alamaislauma laulaa
prinssiksi naamioituneen Aladdinin saapuessa Agrabaan. Myöhemmin elokuvassa
Jafar laulaa saman laulun muutettujen sanojen kera ilmoittaessaan Jasminelle
Aladdinin olevan vain köyhä rosvo. Viides laulu on romanttinen balladi Se on kuin yö, jonka Aladdin ja Jasmine
laulavat taianomaisella taikamattoajelullaan. Kappale toistetaan ihan elokuvan
lopussa lyhyempänä versiona. Se on kuin
yö voitti parhaan laulun Oscarin vuonna 1993, ja Aladdin voitti parhaan musiikin Oscarin samaisena vuonna. Toisena
ehdokkaana parhaasta laulusta oli myös kappale Ei kaveria parempaa.
Aladdin kuuluu Disneyn renessanssi-elokuviin, ja sen huomaa mahtavasta
ja yksityiskohtaisesta piirrosjäljestä. Aladdin
eroaa siinä mielessä edellisistä Disneyn elokuvista, että sen tapahtumat
sijoittuvat Lähi-itään länsimaiden sijaan. (Toki myös aiemmista elokuvista mm. Viidakkokirja ja Saludos Amigos sijoittuvat muualle kuin länsimaihin.) Itämaihin
sijoittuminen on huomioitu myös piirrostyylissä, ja aitoon Arabian tunnelmaan
inspiraatiota otettiin mm. Disneyn työntekijä Rasoul Azadanin kotikaupungista
Isfanista otetuista kuvista. Vaikkei Agraban kaupungissa näy moskeijoita,
muslimikulttuuri näkyy elokuvassa lähinnä sulttaanin maininnoissa Allahista. Aladdinissa harjoiteltiin taas
tietokoneanimaation käyttämistä lähinnä Ihmeiden onkalon kanssa. Ihmeiden
onkalon suuaukko on tehty tietokoneella, ja myös Aladdinin pako sortuvasta
onkalosta on tietokoneanimaatiota. Jokaisella Aladdinin hahmolla oli oma animaattorinsa, joka animoi hahmon
kaikkiin elokuvan kohtauksiin. Animaattoreiden piti olla tiiviisti yhteydessä
toisiinsa, jotta hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta tulisi järkevän
näköistä. Glen Keanen, joka animoi Aladdinin, ja Jasminen animoineen Mark
Hennin piti olla yhteydessä toisiinsa mm. puhelimen ja faksin välityksellä,
koska he tekivät töitä vastakkaisilla puolilla Amerikkaa (toinen Floridassa ja
toinen Californiassa). Vaikka jokaisella hahmolla onkin oma piirtäjänsä, ovat
hahmot hyvin samaan elokuvaan sopivia, ja niistä välittyy aito Disneymäisyys.
Aladdinin päähenkilö on jo elokuvan nimenkin perusteella Aladdin.
Aladdin on nuori ja orpo miehenalku, joka elää Agraban kaduilla. Aladdin
elättää itsensä varastamalla ruokaa torikauppiailta. Kaduilla eläessään Aladdin
on oppinut olemaan viekas ja nopea päätöksissään, ja hän on oppinut ketteryyttä
paeta varastelun uhrejaan. Aladdin on myös empaattinen muita kohtaan, ja hän
välittää tuntemattomistakin ihmisistä aidosti. Tästä on hänelle kaduilla
lähinnä haittaa, sillä hänen on pakko jakaa varastamansa leipä nälkiintyneiden
lasten kanssa. Aladdin haaveileekin paremmasta elämästä, jossa hän voisi olla
vapaa varastelusta, jossa hän voisi elättää itsensä rehellisesti. Erityisesti
sulttaanin palatsi vaikuttaa hänestä tavoittelemisen arvoiselta paikalta. Koko
elokuvan ajan Aladdin etsii omaa paikkaansa, jonne hän voisi kokea kuuluvansa.
Elokuvan aikana Aladdin myös oppii, että ei kannata esittää ketään toista, vaan
on parempi olla oma itsensä. Aladdinin paras ystävä on Abu, joka on törkeän
ahne apina. Abu ei tyydy ruoan varastamiseen, vaan haluaa varastaa myös rahaa
ja jalokiviä, eikä haluaisi jakaa niitä muiden kanssa. Ei olekaan ihme, että
Ihmeiden onkalossa Abulla on vaikeuksia noudattaa sääntöä: ”Älä koske muihin aarteisiin kuin lamppuun”.
Abu haluaa kaiken lisäksi olla huomion keskipisteenä, eikä meinaa kestää
mustasukkaisuuttaan, kun Aladdin tapaa Jasminen. Abu oppii kuitenkin nöyryyttä,
kun Henki muuttaa hänet elefantiksi, eikä hän apinaksi takaisin muututtuaan ole
enää ollenkaan niin ahne kuin ennen. Ihmeiden onkalosta Aladdin löytää
taikalampun, jonka sisällä asuu lampunhenki. Henki pystyy tekemään melkein mitä
vaan, ja hänen jokainen lauseensa sisältää jotain naurattavaa. Verbaalisen
hauskuuden lisäksi Henki muuttaa myös muotoaan milloin miksikin hahmoksi, ja
esittää hän välillä jopa kuuluisuuksia (mm. Arnold Schwarzeneggeriä ja Robert
De Niroa). Hengen suu käy koko ajan, ja on hyvä, että Aladdin saa edes
puheenvuoron tältä siniseltä veijarilta. Hengellehän äänensä
alkuperäisversiossa antoi Robin Williams, joka improvisoi suurimman osan
repliikeistään. Äänityssessioiden jälkeen Disneyllä oli yhteensä 16 tuntia
Robin Williamsin improvisaatiota nauhalla, josta he pystyivät valitsemaan
parhaimmat palat Hengen suuhun. Hauskuuden lisäksi Henki osaa olla myös vakava
(vaikkei sitä heti uskoisikaan), ja hän ystävystyy Aladdinin kanssa syvästi.
Hengen suurin haave on, että hänestä tulisi vapaa, sillä taikalamppu vangitsee
Hengen sisälleen. Elokuvaan oman sanattoman lisämausteensa tuo taikamatto.
Elokuvan ainoa tärkeä naishahmo
on prinsessa Jasmine. Jasmine on koko ikänsä asunut palatsissa, ja hän kaipaa
palatsin muurien ulkopuolelle, vapauteen, näkemään oikeaa elämää. Agrabassa on
laki, jonka mukaan prinsessan on naitava joku 18. syntymäpäivänään, joten
palatsissa käy kaikkien maiden prinssejä kosimassa Jasminea. Jasmine ei
kuitenkaan halua olla palkinto, ja hän uskoo, että prinssit kosivat häntä vain
hänen ylhäisen asemansa takia. Jasmine on siis kapinallinen, joka pistää
kampoihin isänsä ja yhteiskunnan asettamille odotuksille. Hän haluaa tehdä omat
päätöksensä oman elämänsä kanssa. Tässä suhteessa Jasmine on hyvin samanlainen
hahmo kuin Pienessä merenneidossa
seikkaileva Ariel. Toisin kuin Arielilla Jasminella on kuitenkin hyvin tulinen
temperamentti, ja hän suuttuu tosi helposti. Vastakkaisesti hän myös rakastuu
helposti, kun se sopiva rakkauden kohde löytää tiensä hänen elämäänsä. Jasminen
isä on Agraban sulttaani. Hän on tyttärensä yksinhuoltajaisä, ja hän haluaa
tehdä tyttärensä onnelliseksi. Sulttaani ei ymmärrä, mitä vapautta Jasmine
kaipaa, eikä hän ymmärrä, miksei Jasmine huoli ketään kosijaehdokkaista.
Sulttaani on hyvin ystävällinen, leikkisä ja hyväuskoinen mies. Hän ei huomaa
lainkaan, kuinka suurvisiiri Jafar manipuloi häntä. Ilkeä Jafar janoaa vain
valtaa, ja hän tekee kaikkensa tullakseen entistä mahtavammaksi. Jafar
käytännössä hallitsee Agrabaa hypnotisoimalla sulttaania käärmesauvallaan.
Jafar myös himoitsee itselleen prinsessa Jasminea, vaikkei sitä itselleen
myönnäkään. Jafar on hyvin tyyni ja äkkiarvaamaton mies, joka voittonsa tullen
muuttuu nauravaksi mielipuoleksi. Jafarin animaattori Andreas Deja suunnitteli
Jafarin Prinsessa Ruususen Pahattaren
pohjalta. Näillä molemmilla pahiksilla on sauva, josta heidän taikuutensa on
peräisin, molemmat muuttavat itsensä elokuvan lopussa jättimäiseksi eläimeksi
ja molemmilla on lemmikkilintu. Jafarin lemmikkipapukaija on nimeltään Jago.
Jago osaa puhua, ja hän toimii yllättävän hyvänä aisaparina Jafarin
suunnitelmissa: Jagolta nimittäin löytyy älliä.
Aladdin-elokuva saa katsojan kokemaan erilaisia tunteita. Koko
elokuvan ajan saa ainakin nauraa Hengen vitseille, jos muuta tunteellisuutta
elokuvasta ei löydä. Itselleni elokuvan viimeiset minuutit ovat kaikkein
tunteellisinta aikaa. (Seuraavat lauseet ”Nyyh!”-kohtaan asti sisältävät
juonipaljastuksia!) Kun Jafar muuttuu käärmeeksi, alkaa vatsanpohjassa
kipristellä ikävällä tavalla. Toivottavasti Aladdin selviää tästä hurjasta
koitoksesta! Kun jännityksen tunteesta lopulta pääsee, sumentuu maailma
herkistyneisyyden kyyneliin Aladdinin vapauttaessa Hengen lampun vallasta.
Kaiken lisäksi Aladdin ja Jasmine saavat kuin saavatkin toisensa! Ja sitten
Henki lähtee lomille, ja ystävykset joutuvat hyvästelemään toisensa! Nyyh!
Kyllä Disneyllä tiedetään, mihin kohtaa elokuvaa on parasta laittaa
tunteellisimmat kohtaukset. Kun nämä kohtaukset ovat elokuvan lopussa, jäävät
tunteet pintaan elokuvan loputtua ja elokuvaa on pidettävä hyvänä, vaikka juoni
olisikin ollut sekava. Välillä Aladdinin
juoni sotkeutuu mielestäni liiallisiin juonenkäänteisiin. Ylimääräistä
painolastia tarinassa ovat mielestäni Jafarin lain tutkaileminen ja näin
Jasminen käden pyytäminen, sekä Aladdinin ja Hengen välinen riita Aladdinin
lupauksen rikkomisesta, jota hän ei ollut vielä edes kerennyt rikkoa. Kaiken
kaikkiaan Aladdin on kuitenkin hyvin
jännittävä ja otteessaan pitävä elokuva!
Aladdinin tekijät piilottivat elokuvaansa monta sisäpiirivitsiä ja
viittauksia edellisiin Disney-klassikoihin. Henki mm. muuttuu yhdessä kohti
elokuvaa Pinocchioksi, hän vetää kirjan välistä Pienen merenneidon Sebastianin ja elokuvan lopussa hän laittaa
Hessu-hatun päähänsä. Sulttaanin lelutornista voi taas löytää Hirviön
elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.
Jasminen Rajah-tiikerin muuttuessa elokuvan lopussa takaisin omaksi itsekseen
voi Rajahin pään paikalla nähdä todella nopeasti Mikki Hiiren pään. Jotkut
Agraban taustalla olevista hahmoista ovat taas karikatyyrejä Disneyn
työntekijöistä. Lisäksi kohtauksen, jossa Aladdin etsii taikalamppua Jafarille
Ihmeiden onkalosta, voi nähdä viittaavan kohtaukseen Pelastuspartio Bernard ja Biancasta, jossa Madame Meduusa pakottaa
Pennyn etsimään timanttia veden täyttämästä luolasta.
1990-luvulla Disneyn studiot
valitsivat suomenkielisen dubbauksen maailman parhaaksi Aladdin-dubbaukseksi. Syy paremmuuteen oli varmasti se, että
Vesa-Matti Loiri teki niin mahtavan roolin Hengen kanssa. Hän saikin Disneyltä
erityismaininnan ainutlaatuisen omaperäisestä roolisuorituksestaan. Aladdinille on tehty kaksi jatko-osaa,
joista Jafarin paluu (1994) kertoo
nimensä mukaisesti Jafarin paluusta, ja Varkaiden
kuningas (1996) kertoo Aladdinin kauan kadoksissa olleen isän löytymisestä.
2014 ensi-iltansa sai myös Aladdinin
Broadway-musikaali. Aladdin on siis
todella hyvin menestynyt Disney-elokuva, eikä syyttä. Elokuvan hahmot ovat
samaistuttavia, sen musiikki on mahtavaa, ja elokuva on jännittävää seurattavaa
alusta loppuun asti.
- Jafar
Mun pitää tunnustaa että kun olin nuorempi, niin olin vähän ihastunut Jasmineen, ja sitä myöten kateelinen Aladdinille.
VastaaPoistaKysympä tässä vaiheessa Anna, että onko sinulla koskaan ollut ihastuksia jostain animaatio-elokuvasta/sarjasta?
No kyllä on ihastuksia riittänyt animaatiohahmoissa!!! Disneyltä Hirviö on ollut aina minun suosikki, ja jopa Robin Hood kettumaisessa ulkomuodossaan! XD Näistähän hei voisi saada hyvän tekstin aikaiseksi... :) Kiitos inspiraatiosta!
PoistaSitä mun pitiki ehdottaa XD Ja ole hyvä vaan.
Poista