Nalle Puh - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Kertoja kertoo, että tulemme kuulemaan tarinan Nalle Puhista. Samalla meille näytetään lastenhuoneessa istuvia pehmoleluja. Kuvakulma siirtyy avonaiseen kirjaan, jonka alkusivuilla tutustumme kaikkiin Puolen hehtaarin metsän hahmoihin. Nalle Puhin tultua esitellyksi kamera lähtee seuraaman Puhin hyppelyä kirjan kirjainten päällä. Nalle Puh kävelee omaan kotiinsa, jossa hän jumppaa aamujumpan laulaen samalla. Jumpattuaan nallelle tulee nälkä, mutta kaapissa ei ole yhtään hunajaa. Puhin ikkunasta lentää sisään mehiläinen, ja Puh lähtee seuraamaan sitä, sillä siellä missä on mehiläisiä on myös hunajaa. Mehiläinen lentää korkealle onttoon puuhun hunajaa tursuavaan pesäänsä. Nalle Puh miettii päänsä puhki, miten hän pääsee ylös hunajaa metsästämään. Hänen mieleensä pälkähtää, että Risto Reipas tietää varmasti keinon päästä hunajaan käsiksi. Risto Reippaalta Nalle Puh lainaa ilmapalloa. Mudassa kieriteltyään hän on kuin ilmetty sadepilvi, joka ilmapallon avulla kohoaa puuhun. Mehiläiset eivät kuitenkaan mene retkuun, vaan ajavat pesälleen tunkeutuneen nallen tiehensä. 

Nalle Puhin vatsa kurnii yhä ilman hunajaa. Niinpä hän päättää mennä Kanin luokse, sillä Kani tarjoaa hänelle aina hunajaa. Kanin luona Puh syö niin paljon, kuin Kani-raukan ruokavarastot sallivat. Kun Puh yrittää lähteä kaninkolosta pois, hän juuttuukin oveen kiinni! Niinpä nallen ei auta muu kuin laihduttaa. Niin rankkaa kuin se onkin, laihduttaminen onnistuu, ja lopulta Nalle Puh pääsee pinteestä irti. 

Seuraavaksi kirjasta luetaan luku, jossa Puolen hehtaarin metsässä valkenee hyvin tuulinen päivä. Nalle Puh lähtee tapaamaan hyvää ystäväänsä Nasua. Ulkona tuulee niin kovasti, että tuuli nappaa Nasun ja Puhin mukaansa! Pari lentää suoraan Pöllön kotiin, jossa Pöllö pitää heille luennon sukulaisistaan. Tuuli on kuitenkin niin kova, että se kaataa koko Pöllön kodin! Ihaa lupaa lähteä etsimään Pöllölle uutta kotia. Tuulisena yönä Nalle Puh ei meinaa millään saada unta, sillä ulkoa kuuluu omituista ääntä. Puh lähtee ovelle selvittämään äänen aiheuttajaa ja ulkoa hänen päälleen pomppaa Tiikeri! Tiikeri kertoo, kuinka hän on ainoa laatuaan.  Hänen nähdessään oman peilikuvansa Tiikerin maailmankuva muuttuu, mutta onneksi vain hetkeksi. Lähtiessään Tiikeri varoittaa Nalle Puhia tärpistä ja möhköfanteista, jotka varastavat kaiken hunajan! Nalle Puh alkaa vartioida hunajavarastojaan, mutta vaipuu lopulta kauheaan painajaiseen, jossa möhköfantit ja tärpät mellastavat. Aamulla Nalle Puh herää siihen, kun lattia tulvii. 

Yöllä on satanut niin paljon, että koko Puolen hehtaarin metsä on tulvan vallassa. Erinäisten sattumusten kautta Nalle Puh onnistuu pelastamaan pienen Nasun tulvalta. Sen kunniaksi Puolen hehtaarin metsän väki juhlii sankarillista karhua. Kesken juhlien Ihaa tulee paikalle ja kertoo löytäneensä Pöllölle uuden talon. Ihaan löytämä talo on kuitenkin Nasun koti! Nasu lupaa, että Pöllö saa muuttaa hänen kotiinsa. Samalla Puh lupaa, että Nasu saa muuttaa hänen luokseen asumaan. Niin Puhin juhlat muuttuvat myös Nasun juhliksi Nasun sankarillisen talon luovutus-teon takia. 

Seuraavassa kirjan luvussa Kani on saanut tarpeekseen Tiikerin pompuista. Niinpä hän päättää eksyttää Tiikerin metsään. Suunnitelmassa on vain yksi pieni mutta – Tiikerillä on todella hyvä suuntavaisto eikä hän eksy. Sen sijaan Kani eksyy sumun valtaamaan metsään, josta Tiikeri tämän lopulta pelastaa. Sitten kirjan sivua kääntämällä Puolen hehtaarin metsän on lumivaipan peitossa. Tiikeri lähtee leikkimään Ruun kanssa ja yhdessä he kiipeävät korkeaan puuhun. Puun latvassa Tiikerille tulee kuitenkin korkean paikan kammo, eikä hän uskalla enää hypellä alas. Muut saapuvat Tiikerin avuksi ja Tiikeri menee lupaamaan, ettei hän enää koskaan pompi, jos hän vain pääsee puusta alas. Kertojan avulla Tiikeri laskeutuu maan kamaralle, mutta masentuu tekemästään pomppimattomuuslupauksesta. Lopulta Kani antaa Tiikerille luvan pomppia yhä, sillä kaikki pitivät enemmän pomppivasta Tiikeristä. Sitten koko Puolen hehtaarin väki lähtee pomppimaan yhdessä riemukasta hyppelyä Tiikerin johdolla. 

Elokuvan lopussa kerrotaan, kuinka Risto Reipas kasvoi isoksi ja meni kouluun. Sen takia hän ei päässyt leikkimään Puolen hehtaarin metsän väen kanssa enää niin usein. Puh kuitenkin lupaa Ristolle, ettei unohda tätä koskaan vaikka olisi 100-vuotias. Lopuksi kirjan kansi sulkeutuu alas ja kirjan vieressä istuva Nalle Puh -pehmolelu iskee meille silmää. 

Nalle Puh -elokuva on Disneyn klassikko numero 22 ja se julkaistiin vuonna 1977. Elokuva koostuu kolmesta aiemmin tehdystä lyhytelokuvasta: Nalle Puh ja hunajapuu, Nalle Puh ja tuulinen päivä ja Nalle Puh ja Tiikeri kans! Lyhytelokuvat liitettiin toisiinsa vuonna 1977, ja elokuvien väliin tehtiin niitä toisiinsa yhdistäviä kohtauksia. Luonteva kokonaisuus elokuvasta tuli, kun taustateemaksi valittiin kirjan lukeminen, jolloin aiemmat lyhytelokuvat ovat erilaisia kirjan lukukappaleita. Alun perin Walt Disney suunnitteli tekevänsä kokoillan elokuvan Nalle Puhista. Kokoilta muuttui lyhytelokuviksi, koska Walt halusi tutustuttaa yhdysvaltalaisen yleisön Puolen hehtaarin metsän hahmoihin ennen tunnin kestävän elokuvan esittämistä. Näin ollen Walt Disney on ollut itse mukana tekemässä ensimmäistä lyhytelokuvaa (Nalle Puh ja hunajapuu), mutta pitkä elokuva julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. 

Nalle Puh perustuu englantilaisen A.A.Milnen kirjaan Nalle Puhista. Hahmot ovat pysyneet samanlaisina sovitettaessa kirja elokuvaksi. Alun perin Disney päätti jättää Nasun kokonaan elokuvasta pois, mutta Nasu ilmestyi kuin ilmestyikin toiseen Nalle Puhista kertovaan lyhytelokuvaan. Disney sen sijaan lisäsi elokuvaansa Myyrän, jota A.A.Milnen teoksissa ei ole, sekä Kanin koristelemaan oveensa juuttuneen Puhin takamusta. The Walt Disney Company sai aikoinaan oikeudet Nalle Puhiin Milnen leskeltä. Mutkan juttuun teki se, että herra Milne oli määrännyt testamentissaan Nalle Puhin tekijänoikeudet kirjallisuusagentilleen, ei vaimolleen. Niinpä Disneyn yhtiöt ja Milnen agentti kokivat pitkän ja verisen oikeustaiston tekijänoikeuksista, kunnes vuonna 2009 molempia osapuolia tyydyttävä päätös tehtiin. 

 Nalle Puh -elokuvan hahmot ovat mahtavia. Suurin osa mahtavuuden kehuista kuuluu A.A.Milnelle, sillä hän on keksinyt hahmoihin hienosti syvyyttä ja lapsekkuutta. Elokuvan päähenkilö on Nalle Puh; nalle, jolla on hyvin pienet aivot. Puh on ihanan naiivi ja lapsekas, mutta välillä hänen mietteensä yltävät suurenkin filosofin pohdintoihin. Ystävät ovat karhulle todella tärkeitä, mutta ennen kaikkea Puh tykkää hunajasta! Nalle Puhin hyvä ystävä on Nasu, pieni ja arka possu, joka ei kehtaa sanoa muille ei. Tuulisena yönä Puolen hehtaarin metsään pomppii Tiikeri, jolla on todella hyvä itsetunto. Tiikeri on aina positiivinen ja hän tykkää pompauttaa toisia (eli yllättää toiset hyppäämällä heidän päälleen). Tiikeri keksii myös koko ajan uusia asioita, joita ”tiikerit tekevät parhaiten”. Kaikkein eniten Tiikeri tykkää pompauttaa Kania, ”vanhaa pitkäkorvaa”. Kani on vihannesmaalleen omistautunut työnarkomaani, joka on hyvin aikuismaisen tylsä. Tylsääkin tylsempi on kuitenkin Pöllö, joka on ainoa kirjaoppinut Puolen hehtaarin metsässä. Pöllö tietää kaikista asioista kaiken ja hän tykkää kertoa tarinoita kaukaisista sukulaisistaan. Ihaa taas on Puolen hehtaarin metsän apaattisin ja surullisin asukas. Hän näkee kaikki asiat negatiiviselta kannalta. Metsässä asustaa myös Myyrä, joka putkahtelee välillä maanpinnalle tarjoamaan kaivausapuaan. Metsän reunalla taas asustelee Nalle Puhin paras kaveri Risto Reipas, joka auttaa metsän asukkaita pulassa kuin pulassa ja joka tykkää leikkiä heidän kanssaan. 

Nalle Puh -elokuvassa on hyvin paljon lauluja, joista suurin osa ei jää päähän soimaan hetkeä pidempään. Elokuva alkaa laululla Puolen hehtaarin metsä. Laulun aikana esitellään kaikki Puolen hehtaarin metsän asukkaat. Toinen laulu on Kurnaus-purnaus-laulu, jossa Nalle Puhin maha ilmaisee nälkänsä. Kolmas laulu on Jumppalaulu, jonka Puh laulaa jumpatessaan peilin edessä. Kyseisessä laulussa on muuten aivan mahtavat sanat! Neljäs laulu on Pienoinen pilvi, jonka Puh laulaa yrittäessään viedä mehiläisiltä hunajaa sadepilveä esittäen. Viides laulu on Hurraa!, joka soi, kun Puolen hehtaarin metsän väki lähtee irrottamaan Nalle Puhia kaninkolosta. Kuudes laulu on nimeltään Tuulinen päivä, jonka Puh laulaa tuulisena päivänä. Seitsemännen laulun kohdalla laulaja vaihtuu vihdoin, kun Tiikeri laulaa laulun Oon mä ainoa. Tiikerin laulu on elokuvan lauluista paras. Kahdeksas laulu Möhköfantit ja tärpät soi Nalle Puhin painajaisen taustalla. Yhdeksäs laulu on Tulva-laulu, jonka kuoro laulaa Puolen hehtaarin metsän tulviessa. Viimeinen laulu Nalle sankari lauletaan, kun metsässä juhlitaan kahden sankarin, Puhin ja Nasun, juhlia. 

Elokuva on juoneltaan hyvin episodimainen, mutta se on selitettävissä kolmen toisiinsa liitetyn lyhytelokuvan takia. Kehyskertomuksena toimiva kirjan lukeminen on toteutettu mainiosti. Kirjasta on tehty elävä ilmiö Puolen hehtaarin metsässä. Välillä Tiikeri meinaa hypätä kirjan sivun yli, tai kertoja kertoo, kuinka sivulla 71 raivoaa ukkosmyrsky ja sivulla 73 on sadekuuro. Kirjan kirjaimet esiintyvät myös monessa kohtaa tarinaa hahmojen vertaisina, sillä Nalle Puh hyppelee kirjaimia pitkin ja kirjainten avulla Tiikerikin pelastuu pahasta pinteestä. Tarinan kertoja ottaa myös kontaktia tarinan henkilöihin; hän käy vuoropuhelua usein Nalle Puhin kanssa ja yhdessä vaiheessa Tiikerikin ihmettelee, että kukas se sinä olet!? Tämä kertojan ja henkilöhahmojen välinen vuoropuhelu tuo elokuvaan yhden ulottuvuuden lisää, josta minä tykkään.  

Nalle Puhin animointijälki on upeaa ja se on hieman luonnosmaista (mistä minä pidän). Tämä luonnosmaisuus on tarkoituksellista, ja sillä on pyritty samaan tyyliin mitä A.A.Milnen kirjoja kuvittanut E. Shepard käytti. Upeudestaan huolimatta tästäkin elokuvasta löytyy pari animaatiopätkää, joita on käytetty useammassa kohtauksessa. Ainakin Puolen hehtaarin metsän väen marssia näytetään kahdessa juhlallisessa tapauksessa ja Tiikeri pompauttaa Nalle Puhin kaksi kertaa samalla tavalla. 

Nalle Puh -elokuva sopii kaikenikäisille ihmisille. Aikuisille elokuvasta löytyy Puhin filosofisia mietelmiä. Lapsia elokuva viihdyttää taas muilla tavoin. Nalle Puh oli lempielokuvani ollessani 2- tai 3-vuotias. Olenkin aina ajatellut, että sitten kun joskus saan lapsen, tulee Nalle Puh olemaan ensimmäinen Disney-klassikko, jonka hänelle näytän. Nalle Puh -elokuvalle on tehty paljon itsenäisiä jatko-osia Disneyn Euroopan studioilla, mutta elokuvalle ilmestyi ihan Klassikko-nimen saanut jatko-osa vuonna 2011. Mutta tämän uuden klassikon arvostelu on luvassa paljon myöhemmin! 

”Nimeni on Tiikeri. Tee tupla-ii kerien. Niin tavataan tiikeri.”
- Tiikeri