Viidakkokirja - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Tarina alkaa siitä, kun Bagheera-pantteri löytää rantatörmästä korin, josta kuuluu itkua. Korin sisällä makaa kapaloituna pieni ihmislapsi. Bagheera vie lapsen susiperheelle, sillä sudet ovat juuri saaneet pentuja. Susiperhe toivottaakin ihmispennun tervetulleeksi laumaansa. Aikaa kuluu kymmenen vuotta ja susien ottolapsi, Mowgli, on kasvanut laumansa jäseneksi. Susineuvosto joutuu kuitenkin pitämään kokouksen, sillä Shere Khan -tiikeri on nähty lähistöllä. Shere Khan inhoaa ihmisiä näiden aseiden ja metsästysvimman takia, ja jos hän näkisi Mowglin, hän tappaisi tämän silmänräpäyksessä. Susineuvosto päättää lähettää Mowglin ihmisten kylään. Saattajaksi hänelle lupautuu Bagheera. Ensimmäisen yönsä parivaljakko nukkuu puun oksalla, jossa Kaa-käärme meinaa jo syödä heidät, mutta Mowglin ansiosta he pelastuvat. 

 Aamulla Mowgli herää elefanttien aamupartioon. Kenraali Hathi johtaa joukkojaan läpi viidakon aamumarssille. Mowgli liittyy elefanttien seuraan ja saa oppia pikkunorsulta. Tarkastuksen aikana Hathi huomaa, että heidän joukossaan on ihminen! Bagheera tulee tällöin pelastamaan Mowglin ja sanoo johdattavansa tätä ihmisten kylään. Niin kaksikko jatkaa matkaansa. Heille tulee kuitenkin riitaa, sillä Mowgli haluaisi jäädä viidakkoon ja hän sanoo osaavansa pitää huolen itsestään. Bagheera lähtee suuttuneena pois pojan luota. Yksin ollessaan Mowgli tapaa Baloo-karhun, joka alkaa opettaa Mowglille kuinka tapellaan. Baloo opettaa myös muita omaan elämäntapaansa sopivia oppeja. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy apinoita, jotka kidnappaavat Mowglin! 

Apinat vievät Mowglin raunioille, joissa he asustelevat kuningas Louien johtamina. Louie haluaa Mowglin kertovan hänelle, kuinka tehdään tulta. Mowgli ei tiedä mitään tulesta, mutta Louie ei usko häntä. Baloo ja Bagheera saapuvat paikalle pelastamaan ihmispoikaa. Hetken kestävän takaa-ajon jälkeen pantteri ja karhu saavat napattua pojan, ja apinoiden temppeli raunioituu entistä pahemmin. Mowglin nukahdettua Bagheera selittää Baloolle, miksi poika on vietävä ihmisten kylään. Baloo hyväksyy tehtävän hampaita purren ja päättää lähteä saattamaan poikaa aamulla. 

Aamulla Baloo lähtee Mowglin saattajaksi huonolla omallatunnolla. Lopulta karhu paljastaa Mowglille vievänsä tätä ihmisten kylään, jolloin poika suuttuu kauheasti ja karkaa karhun luota. Baloo ja Bagheera lähtevät etsimään poikaa. Bagheera pyytää myös norsut apuun etsintöihin. Valitettavasti tiikeri Shere Khan kuulee kadonneen pojan olemassaolosta ja lähtee itsekin etsimään tätä. Tiikerin matka johtaa Kaa-käärmeen luo, jolla itse asiassa on Mowgli lonkeroissaan. Kaa huijaa tiikeriä, ettei hän tiedä mitään mistään pojasta. Sillä välin Mowgli pääsee Kaan syleilystä irti ja pelastuu jälleen kerran. 

Mowglin harhailu johtaa hänet lopulta kuolleelle aukiolle, jossa asuu korppikotkia. Korppikotkat alkavat aluksi kiusata Mowglia, mutta huomattuaan tämän olevan masentunut he piristävät poikaa laululla. Laulun aikana paikalle saapuu kuitenkin itse Shere Khan! Tiikeri lähtee jahtaamaan Mowglia, mutta poika panee vastaan. Paikalle saapuu Baloo-karhu, joka tarttuu tiikeriä hännästä häiriten tämän hyökkäysyrityksiä. Korppikotkat auttavat Baloota. Salaman iskettyä läheiseen puuhun Mowgli nappaa tulessa olevan oksan ja sitoo sen Shere Khanin häntään. Shere Khan ei pelkää mitään niin paljon kuin tulta, ja niin hän juoksee kauas pois tuli hännän alla. Taistelussa on kuitenkin yksi haavoittunut: Baloo makaa liikkumattomana maassa. 

Bagheera saapuu paikalle ja alkaa pitää koskettavaa puhetta urheasta Baloo-karhusta. Puheen aikana Baloo palaa kuitenkin tajuihinsa, ja ystävykset saavat iloita toistensa seurasta. Kolmikko on lähdössä takaisin viidakkoon, kun Mowgli kuulee jostain outoa laulua. Hän haluaa mennä lähemmäs katsomaan, ja kuinka ollakaan, läheisellä lammikolla on ihmistyttö! Mowgli ihastuu tyttöön heti ensisilmäyksellä ja lähtee hänen mukanaan ihmisten kylään. Baloo ja Bagheera taas palaavat takaisin omaan kotiinsa viidakkoon. 

Viidakkokirja on Disneyn klassikko numero 19. Elokuva perustuu Rudyard Kiplingin vuonna 1894 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Kirjaansa Kipling on koonnut monta eri tarinaa Intian viidakoista, joista kolme käsittelee Mowglia. Rudyard Kipling antoi tarinansa hahmoille hindinkieliset nimet: Baloo tarkoittaa karhua, Bagheera pantteria, Hathi elefanttia ja Shere Khan tiikerikuningasta. Kirjassa Mowgli adoptoidaan vanhemmille, jotka uskovat pojan olevan heidän kauan kadoksissa ollut lapsensa. Mowgli ei kuitenkaan asetu aloilleen vaan kaipaa takaisin viidakkoon. Kirjassa pahiksena toimii metsästäjä, joka yrittää tappaa Shere Khanin. Metsästäjän tappaa kuitenkin itse Mowgli, joka tappaa myös ilkeän tiikerin. Kirjassa ei esiinny ollenkaan ihmistyttöä. Elokuva eroaa kirjasta myös Kaa-käärmeen kohdalla. Kirjassa Kaa on Mowglin ystävä ja neuvoja, ja hän pelastaa pojan apinoilta. Disney-elokuvassa käärmeestä on tehty pahis, koska käärmeet vain ovat aina pahiksia. 

Disneyn edellinen elokuva, Miekka kivessä, oli Walt Disneylle pettymys (vaikka elokuva hyvin tuottikin). Tämän takia Walt päätti osallistua enemmän uuden elokuvan, Viidakkokirjan, tekemiseen käymällä tarinakokouksissa.  Kokouksissa hän esitti animaattoreille, miten kukin hahmo liikkuu tietyssä kohtauksessa ja mitä hahmo tuntee. Walt keksi myös vitsejä elokuvaan. Emme kuitenkaan tiedä, oliko Walt lopulta tyytyväinen elokuvaan. Walt Disney kuoli elokuvan ollessa vielä tuotannossa. Näin Viidakkokirjasta tuli viimeinen elokuva, jossa näkyy Waltin kädenjälki. Viidakkokirja sai ensi-iltansa lokakuussa 1967 ja se oli suuri hitti. Mikäli elokuva ei olisi tuonut studiolle niin paljon rahaa, olisi Disneyn animaatiopuoli luultavasti lopetettu. 

Voisi sanoa, että Viidakkokirjassa on kolme päähenkilöä: Mowgli, Bagheera ja Baloo. Mowgli mielletään usein kuitenkin varsinaiseksi päähenkilöksi. Mowgli on viidakossa susien keskellä kasvanut poika, joka on hyvin määrätietoinen ja nokkela. Viidakossa asuessaan hän on oppinut susien tavat, ja seikkailunsa edetessä pyrkii sulautumaan joukkoon mm. karhuna ja elefanttina. Mowgli on kuitenkin vasta lapsi (10-vuotias), ja sen huomaa hänen käytöksessään lähinnä kiukutteluna ja oman edun haluamisena. Bagheera-pantteri on esimerkillinen vanhempi, joka yrittää tuoda järkeä Mowglin päähän. Asiallisuutensa ja aikuisuutensa takia Bagheera on Mowglin mielestä tylsä, eikä hän jaksaisi kuunnella tätä. Bagheera kuitenkin yrittää ajatella vain Mowglin parasta. Baloo taas on monen lapsen unelmavanhempi, joka antaisi lapsen tehdä mitä vaan ja elää rennosti. Tämä rento ja huoleton karhu on Mowglin paras kaveri. Baloo yrittää muuttua asiallisemmaksi Mowglin takia, mutta elokuvan lopussa on taas oma svengaava itsensä. Pahiksina elokuvassa toimii Kaa-käärme ja tiikeri Shere Khan. Kaa on hieman koominen hahmo, kun taas Shere Khan on pesunkestävä pahis. 

Elokuvan animointi on laadukasta ja pesunkestävää Disney-kamaa. Yleensä Disneyn elokuvissa yksi animaattori vastaa yhden hahmon piirtämisestä. Viidakkokirjassa kuitenkin kaikki animaattorit piirsivät kaikkia hahmoja, ja kohtauksista vastattiin yksitellen. Viidakkokirjasta huomaa kuitenkin sen, että samoja kohtauksia on kierrätetty elokuvassa myöhemmin uudelleen. Esimerkiksi Kaa-käärme tippuu puusta toisella kertaa aivan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla ja kiemurtelee pois häntä samanlaisella solmulla. Myös elefanttien marssin pysähtymistä näytetään pari kertaa uudelleen aivan samalla pätkällä. Tämä on minusta hieman surullista, kun animaattorit eivät jaksa/kerkeä animoida kohtausta edes hieman erilaiseksi. Onneksi tätä kuitenkin tapahtuu Viidakkokirjassa ja muissa Disney-elokuvissa todella vähän. Viidakkokirjan korppikotkat ovat taas mielestäni suora kopio Dumbon variksista – molemmat kiusaavat aluksi päähenkilöä, mutta kun huomaavat tämän olevan surullinen, lohduttavatkin häntä. Korppikotkat on muuten animoitu The Beatles-yhtyeen näköiseksi, sillä Beatlesien piti alun perin antaa äänensä linnuille. John Lennon kieltäytyi kunniasta, mutta korppikotkien päähän jäi kuitenkin moppitukat! 

Viidakkokirjassa on aivan mahtava musiikki. Musiikista vastaa suurimmaksi osaksi Shermanin veljekset, ja heidän sävellystyönsä on kehittynyt huimasti Miekka kivessä -elokuvasta. Nyt musiikki on paljon jammaavampaa ja jää päähän soimaan. Elokuvan ensimmäinen laulu on Kenraali Hathin marssi, jota norsut laulavat, kun marssivat yli Intian tasangon. Toinen laulu on Karhun elämää, jossa Baloo opettaa Mowglille omaa elämänkatsomustaan. Karhun elämää on Terry Gilkysonin säveltämä laulu, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta, mutta ei voittanut. Kolmas laulu elokuvassa on Apinalaulu, jossa kuningas Louis kertoo halustaan tulla ihmiseksi. Tämän jälkeen Karhun elämää ja Kenraali Hathin marssi soivat uudestaan lyhyempinä versioina. Neljäs uusi laulu on Luota vain, jonka Kaa laulaa hypnotisoidessaan Mowglin. Viides laulu on Ystävyys, jonka nuo Beatles-korppikotkat laulavat parantaakseen Mowglin mieltä. Kuudes laulu on Kotini, jota ihmistyttö laulaa. Tässä laulussa on hyvin konservatiiviset sanat. Ihan elokuvan lopussa kaikaa taas Karhun elämää Baloon ja Bagheeran laulamana. 

Viidakkokirja on mahtava suoritus Disneyn studioilta. Vaikka elokuva muodostuukin episodimaisista kohtauksista, on se silti luonteva kokonaisuus, joka kuljettaa mukanaan mitä mainiointa juonta. Elokuvaa ehdotettiin aikanaan Oscar-ehdokkaaksi parhaan elokuvan kategoriaan, mutta eihän tuohon aikaan animaatiofilmin pääseminen edes ehdokkaaksi ollut mahdollista kyseisessä luokassa. Ensimmäinen animaatioelokuva, joka pääsi ehdolle parhaaksi elokuvaksi, oli Kaunotar ja hirviö vuonna 1991. Viidakkokirjalle on tehty jatko-osa, joka kertoo siitä, kun Mowgli palaa viidakkoon. Niin hyvältä kuin idea kuulostaa, on alkuperäinen klassikko varmasti parempi. 

”Baloo, suutarin tulisi pysyä lestissään. Et sinäkään menisi pantterin kanssa naimisiin.”
”En mä tiedä. Hehe. Kas kun ei ole pantterit ennen kosineet!”
- Bagheera ja Baloo