Aristokatit - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Herttuatar ja hänen pentunsa Marie, Berlioz ja Toulouse asuvat Pariisissa omistajansa madame Bonfamillen luona ja viettävät leppoisia aristokatin päiviä. Eräänä päivänä madamen luokse saapuu tämän asianajaja George Hautecout, ja he ryhtyvät yhdessä laatimaan madamen testamenttia. Madame Bonfamille määrää koko omaisuutensa kissoilleen ja vasta toiseksi hovimestarilleen Edgarille. Pahaksi onneksi Edgar kuulee madamen sanat, ja rahanhimossaan hän päättää hankkiutua kissoista eroon. Edgar sekoittaa kissojen kermaan nukutusainetta. Kun kissat yöllä nukkuvat, on hovimestarin helppo kuljettaa heidät kaupungin ulkopuolelle. Maaseudulla Edgarin kimppuun hyökkäävät koirat Lafayette ja Napoleon, ja kissat lentävät korissa joen rantaan. 

Aamulla Herttuatar herää kujakollin lauluun. Thomas O’Malley saapuu viekoittelemaan äitikissaa. Kun Thomas huomaa, että Herttuattarella on kolme pentua, hänen puheensa taikamattomatkasta Pariisiin tyssäävät siihen paikkaan. O’Malleylle tulee tästä kuitenkin huono omatunto, ja hän auttaa aristokatit maitoauton kyytiin. Marien tiputtua kyydistä Thomas auttaa hänet takaisin autoon ja päättää matkata heidän kanssa Pariisiin. Sillä välin kaupungissa aristokattien ystävät hiiri Roquefort ja hevonen Frou-Frou saavat selville, että hovimestari on syyllinen kissojen kidnappaukseen. Edgar taas tajuaa, että häneltä on jäänyt hattu ja sateenvarjo rikospaikalle. Hän päättää lähteä hakemaan niitä itselleen ensi yönä. 

Kolistellessaan pitkin maaseudun hiekkateitä maitoauton kuljettaja huomaa vihdoin, että hänen kuljetustilassaan matkustaa kissoja. Hän heittää kissat saman tien ulos autosta maitoja litkimästä. Nyt kissat jatkavat matkaansa Pariisin kävellen. Junanraiteita pitkin käveleminen onkin hieno idea. Ensimmäisen sillan kohdalla heitä vastaan tulee juna, ja kissojen pitää mennä raiteiden alle sillan rakenteisiin piiloon. Kuinka ollakaan, Marie tippuu sillan alla virtaavaan jokeen. Thomas O’Malley hyppää Marien perään pelastamaan tätä, ja saakin heitettyä pikkukissan rannalla odottavalle Herttuattarelle. Thomas ei itse pääse rantaan joen virtauksen takia, vaan ajelehtii joen mukana eteenpäin. Alajuoksulla Thomasin huomaa hanhikaksoset Abigail ja Amelia, jotka luulevat kissan yrittävän uida. Uimaan rohkaisemisyrityksistä huolimatta (tai niistä johtuen) hanhet joutuvat pelastamaan O’Malleyn virran kourista. Yhdessä hanhien kanssa kissat pääsevät vihdoin jatkamaan matkaansa Pariisiin. 

Sillä välin Edgar-hovimestari käynnistelee mopoaan madamen huvilalla. On tullut aika noutaa todistusaineisto pois tapahtumapaikalta. Roquefort-hiiri yrittää päästä mopon kyytiin mukaan selvittääkseen kissojen olinpaikan, mutta tippuu pois kyydistä Pariisin mukulakivikaduilla. Edgar ajaa tutulle pellolle, minne Napolean ja Lafayette ovat rakentaneet hovimestarin kadonneista tavaroista itselleen tukikohdan. Edgar saa käyttää kaikkea kekseliäisyyttään, jotta saa ongittua tavarat takaisin itselleen. Lopulta hän pääsee ajamaan takaisin kaupunkiin todistusaineiston kera. 

Kissat ja hanhet saapuvat Pariisiin, ja siellä he menevät ensin tapaamaan Abigailin ja Amelian setää Waldoa. Abigail ja Amelia lähtevät viemään Waldoa kotiin, sillä setä on marinoitu punaviinissä eikä hän ole kovin vakavasti otettavaa seuraa. Kissat sen sijaan miettivät, missä viettäisivät yönsä. Thomas O’Malley johdattaa heidät omaan luukkuunsa, mutta asunnon ovatkin vallanneet Hottikatti ja kujakissat. Yhdessä kaikki kissat alkavat juhlimaan, laulamaan ja tanssimaan. Lopulta Hottikatti kumppaneineen lähtee kujille ja Marie, Toulouse ja Berlioz laitetaan yöpuulle. Lasten päästyä peiton alle Thomas ja Herttuatar keskustelevat mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudestaan, mutta Herttuatar tulee siihen tulokseen, ettei voi hylätä madamea jäädäkseen kujille O’Malleyn kanssa. 

Seuraavana aamuna Thomas johdattaa aristokatit takaisin madamen luo. Lapset ovat innoissaan päästessään kotiinsa, mutta Herttuatar hyvästelee Thomasin hieman haikein mielin. Kartanossa kissat ottaa vastaan kuitenkin ilkeä Edgar, joka sulkee heidät säkkiin ja meinaa lähettää heidät Timbuktuun. Roquefort-hiiri hakee avuksi Thomasin ja kujakatit. Tallissa alkaa hirveä taistelu eläinten ja Edgarin välillä. Taistelu päättyy siihen, että Edgar suljetaan arkkuun ja lähetetään Timbuktuun. Niin Herttuatar, Berlioz, Marie ja Toulouse pääsevät takaisin madamen hoiviin. Erityisen onnellinen madame on siitä, että he ovat saaneet mieskissan seuraansa, sillä Thomas O’Malley muuttaa myös kartanoon ja näin ollen hänestäkin tulee aristokatti. Madame suunnittelee perustavansa kotiinsa turvapaikan kaikille kujakateille. Operaatio alkaa sillä, että hän kutsuu Hottikatin yhtyeineen taloonsa. Elokuva loppuukin siihen, kun kaikki elokuvassa esiintyneet eläimet jammailevat madamen alakerrassa Hottikatin musiikin tahdissa. 

Viidakkokirja oli viimeinen elokuva, jonka tuotantoon Walt Disney osallistui. Ennen kuolemaansa Walt kerkesi antamaan hyväksyntänsä Aristokatit-elokuvalle, mutta muuten hän ei juonen kehittelyyn osallistunut. Aristokatteja pidetäänkin ensimmäisenä Disney-klassikkona, joka tehtiin ilman Walt Disneytä. Aristokattien tuotanto kesti yhteensä neljä vuotta. Ensi-iltansa elokuva sai vuonna 1970 ja se oli taloudellinen menestys. Aristokateista tuli näin Disneyn klassikko numero 20. 

Internet antaa Aristokattien alkuperästä monenlaista tietoa. Yhdellä sivustolla sanotaan, että tarina olisi saanut inspiraatiota tositarinasta, joka tapahtui 1910-luvun Pariisissa. Toisella sivustolla sanotaan, että elokuva perustuu Tom McGowanin ja Tom Rowen tarinaan, kun taas kolmas sivu sanoo, että Rowen tarinasta ei ole mitään jäljellä elokuvassa ja että McGowan oli Disneyn työntekijä, joka metsästi muiden kirjoittamia eläintarinoita. Etsimällä kirjallisia lähteitä totuuden saisi varmasti selville, mutta elokuva-arvosteluni eivät ole mitään tutkimustöitä. Jätänkin tarinan alkuperän teidän pähkäiltäväksenne. 

Aristokatit-elokuvassa on aivan mahtava musiikki! Elokuvan alkutekstien aikana soi laulu Aristokatit, jossa kerrotaan, kuinka aristokraattisia aristokatit ovat. Seuraava laulu on Skaalat, jota Marie laulaa Berliozin säestyksellä. Kolmas laulu on Thomas O’Malley, jossa kujakatti laulaa hienosta elämästään. Elokuvan neljäs, viimeinen ja paras laulu on Katti tahtoo olla jokainen. Samaa laulua lauletaan vielä ihan elokuvan lopussa. Molemmilla kerroilla laulua soittaa Hottikatti yhdessä kujakattien kanssa. Laulu on niin mahtava, että sen mahtavuutta ei tarvitse erikseen alkaa analysoimaan. Hottikatin ääninäyttelijäksi oli alun perin kaavailtu Louis Armstrongia, ja kissan ulkoasu ja eleet ovat saaneet mallia esikuvaltaan. Jostain syystä Louis Armstrong ei päässytkään äänityspaikalle, jolloin Hottikatin ääneksi valittiin Scatman Crothers. 

Aristokattien juoni pitää katsojan koko ajan mukanaan. Elokuvassa ei tule ainoatakaan kohtaa, jolloin katsoja tylsistyisi. On jännittävää seurata kissojen matkaa takaisin Pariisiin, varsinkin kun tietää, että kotona heitä odottaa heidän kidnappaajansa. Elokuva saa katsojan nauramaan monessa eri tilanteessa. Thomasin ja Herttuattaren romanttinen kattokohtaus aikaansaa myös pientä herkistymistä ainakin tässä tytössä. Elokuvassa ei ole sinänsä mitään pelottavaa tai itkettävää kohtausta, onhan pääpahis Edgarkin aika kiltti. Niinpä Aristokatit sopii hyvin katsottavaksi perheen pienimpien kanssa. 

Päähenkilöinä Aristokateissa ovat itse aristokatit. Kissojen perheen päänä toimii kaunis Herttuatar, joka omaa arvokkaat ylhäisen luokan tavat ja haluaa opettaa ne pennuilleen. Herttuatar on olemukseltaan samanlainen kuin omistajansa madame Bonfamille. Herttuatar ei ole kuitenkaan liian ylpeä ylhäisestä syntyperästään, vaan hyväksyy erilaiset ja eriluokkaiset eläimet tasavertaisina tovereinaan. Sen sijaan ilkeyttä Herttuatar ei hyväksy, ja hän ihmettelee kovasti, kun tapaa matkallaan miehen, joka ajaa kissat pois autostaan. Herttuattaren pennuista Marie on tullut äitiinsä. Marie ei ole tosin oppinut vielä äitinsä avaraa maailmankuvaa, vaan pitää itseään muita, varsinkin veljiään, parempana. Hänestä naiset ovat aina oikeassa. Marie ihannoi miehiä ja pitää erityisesti Thomas O’Malleystä. Marie onkin oiva kuva perinteisestä naiskäsityksestä. Marie harrastaa laulamista. Berlioz on Marien musta veli, joka soittaa pianoa. Hän saa elokuvassa pennuista vähiten huomiota ja sitä kautta omaa vähiten persoonallisuutta. Berlioz taitaa olla kissoista kuitenkin se, joka aloittaa aina tappelut, joten jotain temperamenttia hänestäkin löytyy. Toulouse on oranssi kissa, joka harrastaa maalaamista. Toulouse haluaisi kovasti olla kujakatti ja hän innostuu kovasti, kun näkee sellaisen ensimmäistä kertaa. Toulouse omaa hyvän huumorintajun ja on hyvin toimelias kissa. Thomas O’Malley on hieman renttumainen kujakissa, joka paljastuukin hyvätahtoiseksi ja lapsirakkaaksi kolliksi. Thomas pitää musiikista, mikä ei ole ihme, sillä hänen kaverinsa on legendaarinen Hottikatti. Thomas on maailmanmatkaaja, jonka rauhattoman sydämen voi valjastaa vain naisen hellä tassu. 

Aristokatit-elokuvassa on suunnaton määrä sivuhenkilöitä. Matkallaan takaisin Pariisiin aristokatit kerkeävätkin tapaamaan vaikka minkälaisia persoonallisuuksia. Englantilaiset hanhet Abigail ja Amelia ovat höppänöitä, jotka juoruilevat huvikseen ja nauravat keksimilleen jutuille. Hanhet ovat kuitenkin hyväntahtoisia. He auttavat kissoja matkalla Pariisiin ja setäänsä Waldoa toipumaan humalasta. Hottikatti on suuri jazz-tähti, joka tunnetaan myös kissapiirien ulkopuolella. Hän on Thomas O’Malleyn hyvä ystävä, joka auttaa ystäviään tilanteessa kuin tilanteessa. Hottikatti asuu yhtyeensä kanssa kujalla. Yhtyeeseen kuuluu Hottikatin lisäksi kiinalainen, englantilainen, venäläinen ja italialainen kissa. Napoleon ja Lafayette ovat koiria, jotka asuvat maaseudulla ja terrorisoivat ohikulkevia ajoneuvoja. Napoleon on koirakaksikon johtaja, joka määrää, mitä milloinkin tehdään. Lafayette on onnellinen, vaikka onkin nokkimisjärjestyksessä alempana. Molemmat koirat ovat vähän yksinkertaisia. Tärkeä sivuhenkilö on vielä Roquefort-hiiri, joka asuu aristokattien talossa. Roquefort on kissojen hyvä ystävä, ja hän yrittää hinnalla millä hyvänsä saada selville, mihin kissat ovat talosta kadonneet. Hiiri jopa pukeutuu Sherlock Holmesin tutuiksi tekemiin vaatteisiin tutkimusmatkallaan. Roquefortin tutkimukset eivät kuitenkaan johda mihinkään. 

Aristokattien piirustustyyli on perinteistä Disneytä. Perinteisyydestä poikkeaa vain se, että hahmojen liikkuessa heidän sisällään näkyy animaattorien luonnosviivoja. Minusta tämä luonnosmaisuus luo kivan lisän animaatiotyyliin, vaikka se joidenkin mielestä saattaa antaa keskeneräisyyden vaikutelman. Sen sijaan miinusta animaattorit saavat siitä, että ovat käyttäneet (taas) joitain liikesarjoja useaan kertaan elokuvassa. Ainakin loppuhuipennuksessa näkyvät liikkeet ovat ihan samoja, mitä elokuvassa on aikaisemmin nähty (Lafayetten ja Napoleonin liikkeet sekä Thomasin ja Herttuattaren tanssi). Onneksi toistuvuudet jäävät kuitenkin vähäisiksi. 

Aristokatit on mielestäni yksi parhaimmista Disney-elokuvista. Olinkin hämmästynyt, kun Internetistä löytyi siitä niin vähän tietoa. Aristokateissa toisensa kohtaavat hyvä tarina, hieno animaatio ja mahtava musiikki. Elokuvaa katsoessa saa nauraa ja herkistellä, joten ei muuta kuin Aristokatteja katsomaan!

”Naiset eivät aloita riitaa vaan lopettavat sen.”
- Marie