HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Kuningas Stefanus ja hänen puolisonsa ovat pitkään toivoneet lasta.
Vihdoin heidän toiveensa kuullaan, ja he saavat todella kauniin tyttölapsen,
jonka nimeksi antavat Aurora. Lapsen syntymän kunniaksi koko valtakunnassa
juhlitaan. Myös linnassa on suuret juhlat, jonne saapuu naapurivaltakunnan
kuningas Hubertus poikansa Philipin kanssa. Kuninkaat ovat sopineet keskenään,
että Aurora ja Philip menevät tulevaisuudessa naimisiin. Juhliin saapuu myös
prinsessan kolme haltijatarkummia. Flora antaa prinsessalle lahjaksi kauneuden
ja Fauna antaa hänelle lahjaksi laulun lahjan. Juuri kun Ilomieli on antamassa
omaa lahjaansa, ilkeä Pahatar ilmestyy saliin. Pahatar langettaa Auroraan
kirouksen: kuudentenatoista syntymäpäivänään Aurora tulee pistämään sormensa
värttinän piikkiin ja kuolee! Pahattaren häivyttyä Ilomieli lieventää kirousta
siten, että Aurora vaipuu vain ikiuneen ja hänet herättää eloon tosirakkauden
suudelma. Haltijatarkummit päättävät yhdessä kuninkaan kanssa, että vievät
Auroran metsän keskellä sijaitsevaan mökkiin ja kasvattavat hänet siellä
16-vuotiaaksi. Näin piilottamalla Auroran he toivovat välttävänsä Pahattaren
kirouksen.
Kuusitoista vuotta kuluu. Metsän keskellä olevassa mökissä
maalaistädeiksi naamioituneet haltijattaret lähettävät Auroran poimimaan metsästä
marjoja. Sillä aikaa itse haltijattaret alkavat leipoa hänelle
syntymäpäiväkakkua ja ommella uutta pukua. Haltijatarkummien tarkoituksena on
viedä Aurora samana iltana takaisin oikeiden vanhempiensa luo. Linnassa
kuninkaat Hubertus ja Stefanus ovat aloittaneet juhlintansa jo etukäteen:
tänään heidän valtakuntansa yhdistyvät, kun Aurora ja Philip saavat toisensa!
Kuninkaat juhlistavat asiaa viinin kera, ja hovimestari/narri saa myös osansa
pullon sisällöstä. Kielletyllä vuorella Pahatar taasen raivoaa, sillä Auroraa
ei ole löytynyt. Hän lähettää uskollisimman ystävänsä, Diablo-korpin, etsimään
prinsessaa.
Sillä välin metsässä Aurora laulelee ja unelmoi unelmiensa prinssistä.
Kuinka ollakaan, itse prinssi Philip kuulee Auroran laulun ja rientää
katsomaan, kenestä pääsee noin ihana ääni. Philip tanssittaa Auroraa hetken,
josta Aurora vallan kauhistuu! Hän on luvannut haltijatarkummeilleen, ettei
puhu vieraiden kanssa! Prinssin viehätysvoima kuitenkin puree Auroraan ja pian
pari kävelee käsi kädessä metsän halki. Aurora huomaa kuitenkin ajan kuluneen
ja hänen täytyy kiireellä lähteä takaisin mökkiin, sillä häntä odotetaan.
Kiireissään pari sopii tapaavansa vielä samana iltana metsän keskellä olevassa
mökissä. Kumpikaan ei tule kertoneeksi toiselle henkilöllisyyttään, ja he luulevat
toisiaan vain maalaisiksi. Samaan aikaan mökissä haltijattaret antavat periksi
– heiltä ei onnistu leipominen tai ompelu ilman taikuutta. Niinpä taikasauvat
alkavat heilua. Pahaksi onneksi Pahattaren korppi lentää juuri paikan ohi ja
näkee, kuinka mökin savupiipusta suihkuaa taikaa. Tällöin Aurora pöllähtää
mökkiin ja on kovin onnellinen kummiensa yllätyksestä ja siitä, että on
rakastunut. Haltijattaret kertovat hänelle kuitenkin tämän oikean
henkilöllisyyden, että hän on prinsessa ja hänet on luvattu toiselle. Aurora
murtuu tästä täysin. Diablo saa tarvitsemansa tiedot ja lähtee välittämään
niitä omistajalleen.
Haltijatarkummit ja Aurora aloittavat pitkän ja surullisen matkansa
kohti linnaa. Samalla Philip lähtee ratsullaan kohti mökkiä tavatakseen siellä
rakkautensa kohteen isänsä vastusteluista huolimatta. Linnassa haltijattaret
jättävät Auroran hetkeksi yksin huoneeseensa tämän surun takia. Se ei
kuitenkaan kannata, sillä huoneeseen ilmestyy Pahatar, joka asettaa Auroraan loitsun.
Lumottu prinsessa lähtee seuraamaan välkkyvää valopalloa ja lopulta pistää
sormensa värttinään. Haltijatarkummit tulevat paikalle myöhässä, Aurora makaa
maassa ikiuneen vaipuneena. He asettelevat prinsessan makaamaan sängylle ja
vaivuttavat koko linnan väen uneen siihen asti, kunnes Aurora herää. Kun Flora
on nukuttamassa Hubertusta, kuningas mutisee, kuinka Philip on tavannut
metsässä kauniin neidon ja on rientänyt tämän luokse. Tästä Flora tajuaa, että
Aurora tapasi juuri Philipin metsässä, ja Philipin suudelma voi herättää
prinsessan!
Haltijattaret saapuvat metsämökkiin myöhässä. Ilkeä Pahatar on
vanginnut prinssin ja vienyt tämän tyrmään Kielletylle vuorelle. Floran, Faunan
ja Ilomielen ei auta muu kuin lähteä pelastamaan prinssiä. Haltijattaret
onnistuvat yrityksessään ja he antavat prinssille vielä Hyveen kilven ja
Totuuden miekan. Pahatar huomaa prinssin kadonneen ja lähettää pelastajan
perään kauhean ukkosmyrskyn ja tappuramuurin Philipin matkaa pysäyttämään.
Mikään ei kuitenkaan auta, joten lopulta Pahatar taikoo itsensä linnan eteen
jättimäiseksi lohikäärmeeksi. Prinssi selviää viimeisestäkin esteestä Totuuden
miekan avulla, ja Pahatar kuolee.
Philip rientää linnan torniin, jossa Aurora nukkuu ikiuntaan. Hän
suutelee neitoa hellästi huulille, jolloin Aurora ja koko linnan väki heräävät.
Philip ja Aurora laskeutuvat yhdessä linnan juhlasaliin, jossa Aurora näkee 16
vuoden jälkeen vanhempansa ensi kerran. Kohtaaminen sujuu onnellisissa
merkeissä ja kuninkaat Hubertus ja Stefanus saavat myhäillä, kun heidän
lapsensa tanssivat keskenään onnellisina. Elokuva loppuu tanssiin pilvissä ja
siihen, kun Flora ja Ilomieli yrittävät taikoa Auroran mekon oman lempivärinsä
mukaiseksi.
Prinsessa Ruusunen perustuu Charles
Perraultin kirjoittamaan tarinaan. Perraultin tarina on hyvin pitkälle sama
kuin elokuvassa, mutta Perraultin tarina jatkuu vielä siitä, mihin elokuva
loppuu. Sadussa Ruusunen menee naimisiin prinssin kanssa ja saa kaksi lasta,
joista toisen nimeksi tulee Aurora (Ruususen nimi ei siis ole Aurora tässä
versiossa) ja toisen Päivä. Ruusunen muuttaa lastensa kanssa prinssin linnaan
asumaan, ja prinssi itse lähtee matkalle jonnekin kauas. Prinssin äidistä on
tullut paha syöjätär, joka haluaa syödä syntyneet lapset ja myöhemmin myös itse
Ruususen. Ovelan palvelijan avulla tältä kuitenkin vältytään ja kun prinssi
saapuu paikalle, kauhistuu hän äitinsä aikeista. Prinssin äiti, syöjätär, ei
halua kokea poikansa vihaa, vaan hyppää kyykäärmeitä täynnä olevaan ruukkuun ja
näin tappaa itsensä. Satu siis loppuu Ruususen kannalta onnellisesti. Grimmin
veljesten versio sadusta taas on hyvin samanlainen kuin Disneyn, paitsi että heidän
tarinassaan seikkailee seitsemän haltijatarkummia. Vaikka yhteys Grimmin satuun
onkin selvempi, Disneyn elokuvassa mainitaan juuri Perraultin tarina elokuvan juonen
lähteenä.
Prinsessa Ruusunen on Disneyn 16.
klassikko. Disneyn studiot tekivät elokuvaa oikeastaan koko 50-luvun ajan.
Tarinaa alettiin kursia kokoon vuonna 1951, ääninäyttelijätyöt nauhoitettiin
1952, musiikki äänitettiin 1957 ja itse animaatiota tehtiin 1953–1958. Elokuva
julkaistiin vuonna 1959. Ruususesta tullut tuotto oli pettymys studiolle, eikä
Disney tämän takia julkaissut enää satuihin perustuvia elokuvia elinaikanaan.
Seuraava satuun perustuva elokuva oli vuonna 1989 julkaistu Pieni merenneito. Prinsessa Ruususeen
animoitiin kohtauksia, joita oli suunniteltu aikaisempiin Disneyn elokuviin,
mutta joita ei laitettukaan niihin. Lumikkiin
oli alun perin suunniteltu kohtaus, jossa paha kuningatar vangitsee prinssin ja
pilkkaa tätä. Kohtaus päätettiin käyttää vasta Ruususessa, sillä Lumikin aikaan animaattorit eivät
osanneet vielä piirtää miestä uskottavasti. Lumikkiin
oli suunniteltu myös kohtaus, jossa Lumikki tanssisi itse tehdyn prinssin
kanssa. Tässä elokuvassa Aurora tanssii eläimistä muodostuneen prinssin kera. Tuhkimoon taas oli suunniteltu kohtaus,
jossa päähenkilöpari tanssii pilvien päällä, mutta tanssi nähtiin vasta Auroran
ja Philipin viimeisessä kohtauksessa. Elokuvan haltijattarista oli alun perin suunniteltu
samannäköisiä (niin kuin Lupu, Hupu ja Tupu), mutta animaattorit halusivat
piirtää heidät erinäköisiksi ja omat persoonat omaaviksi.
Mielestäni Prinsessa Ruusunen on
yksi kauneimmin animoiduista ja piirretyistä Disney-elokuvista. Elokuvan piirroksissa
ei ole käytetty sitä perinteisintä Disney-tyyliä, joskin metsän eläimet ja
haltijattaret ilmiselvää Disneytä ovatkin. Walt Disney halusi elokuvan
piirrostyylin näyttävän mahdollisimman todentuntuiselta ja halusi sen eroavan
tyylillisesti aiemmista prinsessa-elokuvistaan. Prinsessa Ruususen piirrokset
perustuvat keskiaikaiseen taiteeseen ja ne ovat paljon tyylitellympiä,
vahvempia ja kulmikkaampia muihin Disney-elokuviin verrattuna. Minä pidän tästä
piirustustyylistä todella paljon ja mielestäni sitä olisi saanut näkyä enemmän myös
tulevissa Disney-elokuvissa. Prinsessa Ruususessa kaikki kohtaukset näyteltiin
ennen animoinnin alkamista, joka helpotti animaattoreiden työtä hahmojen
liikkeiden kanssa.
Osa elokuvan musiikista on
sovitettu Tsaikovskin baletista Prinsessa
Ruusunen. Parhaiten Tsaikovskin sävellykset on tunnistettavissa elokuvan
taustamusiikissa (esim. Puss-in-boots andthe White Cat, Silver fairy variation ja Aurora falls asleep). Elokuva oli ensimmäinen, jossa laitettiin
myös nämä instrumentaalit levylle. Sama traditio jäi elämään myöhempien
Disney-elokuvien kohdalla. Tsaikovskin sävellyksiä on käytetty myös laulettujen
kappaleiden pohjalla. Elokuva alkaa kappaleella Unessa kerran kohtasin, joka soi alkutekstien aikana. Sama kappale
soi myös keskellä elokuvaa, kun Aurora unelmoi prinssistä, ja myös ihan
elokuvan onnellisessa lopussa. (Kappaleen teema on otettu Tsaikovskin baletin
toisesta näytöksestä osasta kuusi: valssi.) Toinen kappale elokuvassa on Eläköön prinsessa Aurora, jota koko
valtakunta laulaa tullessaan linnaan juhlistamaan vastasyntynyttä prinsessaa. Kauneuden ja laulun lahjat soi, kun
haltijattaret antavat vastasyntyneelle Auroralle lahjojaan. Ain mietin taas on laulu, jonka Aurora
laulaa metsään lähtiessään unelmoiden taas rakkaudesta. Juuri tähän lauluun
prinssi Philip kiinnittää huomionsa, ja lähtee etsimään laulun lähdettä. Viides
kappale (jos Unessa kerran kohtasin
lasketaan mukaan kaksi kertaa) on Skool,
jonka kuninkaat Stefanus ja Hubertus laulavat suunnitellessaan valtakuntiensa
tulevaisuutta. Kuudes kappale taas on Uinuu Ruusunen, joka lauletaan (yllätys yllätys) Auroran vaipuessa uneen. Elokuvan
laulut eivät välttämättä ole sitä parhaiten päähän jäävää ja kuunnelluinta
Disney-musiikkia, mutta omalla tavallaan ne ovat minusta todella hyviä ja
kauniita. Iso kiitos kuuluu tässä varmaan Tsaikovskille, jonka säveltämiä
teemoja on käytetty kiitettävästä hyväksi. Laulujen sanat ovat ehkä kuvaavampia
ja parempia englanniksi, mutta löytyy suomenkielisistä versioistakin hyviä
oivalluksia.
Elokuvan päähenkilö on nimenkin
perusteella prinsessa Ruusunen. Erittäin mielenkiintoista on se tosiseikka,
että Aurora esiintyy elokuvassa vain noin 18 minuutin ajan, eli 25 %
elokuvan kestosta (73 min.). Tähän Auroran esiintymisaikaan lasketaan mukaan
myös hänen kehdossa vauvana makaamisensa. Itseäni tämä Auroran esiintymisen
vähyys ei ole koskaan haitannut, vaikka jotkut Disney-fanit pitävät
prinsessoista vähiten Aurorasta juuri tämän takia. Aurora on luonteeltaan
ystävällinen, laulun ja kauneuden lahjan omaava (kiitos haltijatarten) ja
todella herttainen. Hän myös tottelee kasvattitätejään tunnollisesti, ja
huomatessaan rikkovan heidän neuvojaan kauhistuu suunnattomasti. Aurora on
todellinen luonnonlapsi ja hän kävelee paljain varpain, ja hän on myös todella
tunteellinen ja herkkä. Itse olen pitänyt Auroraa aina (tai ainakin näin vanhempana)
kauneimpana Disney-prinsessana.
Elokuvan voisi nimetä hyvin
haltijattarien pohjalta, sillä kolme Auroran haltijatarkummia vievät
ruutuajasta varmaan suurimman osan. Punaisiin vaatteisiin pukeutuva Flora on
ilmiselvästi haltijattarien johtajahahmo, joka tekee kaikki suuret päätökset ja
on kaikkein kekseliäin. Juuri hän antaa Auroralle lahjaksi kauneuden. Floralle
panee kovasti vastaan siniseen pukeutuva Ilomieli. Hän on haltijatarkummeista
se kaikkein riidanhaluisin ja hän haluaisi näyttää Pahattarelle taivaan merkit.
Ilomieli lieventää Pahattaren taikaa saattamalla Auroran ikiuneen kuoleman
sijaan. Vihreään pukeutuva Fauna on hyvin herkkä ja rauhallinen, ja hän yrittää
aina rauhoitella Floraa ja Ilomieltä näiden kiistoissa. Fauna antaa Ruususelle
lahjaksi laulutaidon. Herkkyyttään hän ilmaisee mm. onnellisen lopun
koittaessa. Esiintymisaikaa elokuvassa saa paljon myös prinssi Philip.
Edellisiin Disneyn prinsessasatuihin verrattuna prinssillä on nyt paljon
enemmän luonnetta ja karismaa, onhan hän saanut jopa nimenkin! Pahatar on
elokuvassa myös tärkeässä roolissa ja hänestä on tehty hyvin kaunis ja
elegantti pahis. Pahattaren kätyrit ovat todella tyhmää sakkia, mutta hänen
lemmikkikorppinsa Diablolla on yhtä terävät aivosolut kuin Pahattarella
itsellään.
Prinsessa Ruusunen on minusta
yksi parhaimmista Disney-klassikoista. Elokuvassa saa hymähdellä paljon
haltijatarkummien sekä kuninkaiden touhuille ja saattaapa jopa (onnen)kyynelkin
herahtaa poskelle. Elokuvassa on myös paljon jännittäviä kohtia, varsinkin sen
loppupuolella. Näistä aineksista on hyvä elokuva tehty: se on tunteita
nostattava, hyvin piirretty, mahtavaa musiikkia omaava ja juonessakin jaksaa
pysyä perässä. Prinsessa Ruusunen omaa kaikki nämä ainekset, joten ei muuta
kuin elokuvaa katsomaan!
”Olet prinssi ja menet
naimisiin prinsessan kanssa!”
”No isä, olet vanhanaikainen. Elämme 1300-luvulla!”
- Kuningas Hubertus ja prinssi Philip
”No isä, olet vanhanaikainen. Elämme 1300-luvulla!”
- Kuningas Hubertus ja prinssi Philip
Sinun elokuva-arvosteluitasi on kyllä aina hauska lukea. Siihen tarvitsee vain sopivasti aikaa, kun kirjoitat niin antaumuksella, mikä on hyvä. ;) Sen lisäksi, että on kiintoisaa lukea mielipiteitäsi eri asioista, niin tykkään hirveästi kun kerrot kaikkia mielenkiintoisia faktoja. Esim. sen, että Ruususta on tehty "50-luvun ajan" ja että kohtauksia siirrettiin Ruususeen, koska "Lumikin aikaan animaattorit eivät osanneet vielä piirtää miestä uskottavasti." Haha, mikä syy! :) Ja sekin oli jännää, että Aurora esiintyy vain 25% elokuvan ajasta!
VastaaPoistaKirjoituksestasi päätellen pitäisi katsoa Ruusunen uudestaan sitten lapsuusvuosien. Jotenkin oon ajatellut, että se on tylsä - ehkä koska tarina on niin tuttu - mutta nyt sait minut innostumaan.. :)
Joo, olen itsekin huomannut sen, että leffa-arvostelut ovat hieman karanneet käsistä... Lumikin arvosteluun verrattuna nämä uusimmat ovat kasvaneet pituutta kuin murrosiässä oleva poika! Ja nyt kun olen lukenut Walt Disneyn elämänkertaa, löytyy sielä vaikka mitä nippelitietoa, mitä olisi voinut laittaa elokuva-arvostelun joukkoon... Ja harmittaa, kun on ne arvostelut jo kirjoittanut! :) Olen minäkin pöhkö...
VastaaPoistaHihii. :) No, riittäähän sulla vielä arvosteltavia elokuvia, ja sitten voit sijoittaa kiintoisia nippelitietojasi tekstiin... :)
VastaaPoista