Melody Time - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Elokuvan aloittaa laulu Melody Time, jonka aikana elokuvan tekijöiden nimet esitellään kaikelle kansalle. Melody Time sisältää lyhyitä tarinoita, ja tarinoiden välillä pensseli maalaa aina seuraavan tarinan nimen. Ensimmäinen tarina kertoo miehestä ja naisesta, jotka ovat lähteneet luistelemaan. Jäälle parin vie hevosten vetämä reki. Rekiajelun ajan soi kappale Once Upon a Wintertime. Jäällä mies alkaa esitellä taitojaan naiselle, mutta hän vahingossa likaa naisen mekon! Tästäkös nainen suuttuu, tosin ehkä vain saadakseen miehen kiinnittämään häneen enemmän huomiota. Nainen kävelee suuttuneena heikolle jäälle, ja hänen siellä ollessaan jäät särkyvät! Nainen jää jäälautan päälle, joka lähtee ajelehtimaan kohti vesiputousta! Nainen suorastaan pökertyy tästä tilanteesta. Mies lähtee pelastamaan naista, mutta hänkin pyörtyy. Toisten ollessa tajuttomina metsän oravat ja parin hevoset pelastavat naisen, ja tuovat hänet miehen syliin. Molemmat tulevat tajuihinsa tässä asetelmassa, ja nainen kiittää miestä vuolaasti suukoin pelastuksestaan. Mukana toiminnassa on myös pupupariskunta, jolle tapahtuu aivan samat asiat mitä ihmisillekin. 

Seuraavaksi seuraa hieman abstraktimpi tarinanpätkä. Kyseinen animaatio on tehty Kimalaisen lento kappaleeseen. Pieni kimalainen lähtee seikkailemaan, ja hän lentää kukkiin saadakseen niistä mettä. Tämä kaunis näkymä muuttuu pian kuitenkin kimalaisen painajaiseksi, sillä kukat muuttuvat soittimiksi, erityisesti pianon koskettimiksi. Soittimet lähtevät jahtaamaan kimalaista ja yrittävät syödä hänet. Pätkä loppuu rymähdykseen, jossa pianon koskettimia lentelee ympäriinsä. 

Kolmannessa tarinassa pääsemme tutustumaan amerikkalaiseen legendaan, Johnny Appleseediin. Johnny asuu omenapuiden täplittämällä tilalla, ja laulelee iloisesti laulua The Lord is Good to Me. Johnny katselee samalla kaihoisasti ohi kulkevia uudisraivaajia, jotka laulavat laulua Get on the Wagon Rolling West. Johnnykin haluaa uudisraivaajaksi! Mutta miten hän voisi ikinä ruveta sellaiseksi, kun hän on niin pieni. Silloin Johnnyn eteen ilmestyy hänen suojelusenkelinsä, joka muistuttaa erehdyttävästi uudisraivaajaa. Enkeli kehottaa Johnnya toteuttamaan unelmansa, joten niin Johnny päättää lähteä länteen. Yhdessä enkeli ja Johnny laulavat laulun The Apple Song. Johnny ottaa mukaansa kolme tärkeintä tavaraansa: omenansiemenet, Raamatun ja kattilan hatuksi. Ja niin Johnny lähtee valloittamaan suurta tuntematonta. Johnny pääsee länteen, jossa hän kohtelee luonnon eläimiä ystävällisesti. Hän istuttaa lännen metsiin hurjasti omenapuita ja uskoa. Ihmiset alkavat kunnioittaa Johnnya, ja he järjestävät juhlat hänen kunniakseen ja tekevät sinne erilaisia herkkuja omenoista. Juhlissa lauletaan laulu The Fest Song. Johnny istutti metsiin omenapuita 40 vuotta, ja sitten hän päätti istahtaa puun juurelle lepäämään. Sieltä vanha tuttu suojelusenkeli tuli hakemaan Johnnyn kanssaan taivaaseen. Tuolla taivaassa Johnny istuttaa omenapuita yhä nykyäänkin, ja nämä taivaalliset omenatarhat voi nähdä joskus kauniilla säällä pilvissä. 

Tarina Pikku-Tuutista vie meidät aivan toisiin tunnelmiin. Pikku-Tuut on pieni hinaaja, joka haluaa kasvaa isona samanlaiseksi hinaajaksi kuin isänsä. Valitettavasti Pikku-Tuut on kovin villi ja viikarimainen alus, ja hän aiheuttaa monia vaaratilanteita New Yorkin satamassa. Pikku-Tuut päättää kuitenkin olla kiltti ja auttaa isäänsä. Hänen suunnitelmansa ei kuitenkaan toteudu oletetulla tavalla, vaan Pikku-Tuutin ansiosta iso laiva ajaa karille suoraan kaupungin keskustaan. Pikku-Tuut karkotetaan tämän seurauksena valtamerelle. Pian merellä nousee hirmuinen myrsky, ja Pikku-Tuut näkee siellä laivan, joka on joutunut pulaan. Pieni alus päättää lähteä auttamaan laivaa. Päättäväisyydellä ja sitkeydellä Pikku-Tuut saa hinattua laivan New Yorkiin, jossa kaikki riemuitsevat hänen kunniakseen. Taustalla kertoja laulaa Little Toot -kappaletta. 

Seuraava animaatio kertoo puista. Trees -kappale on sävelletty runoon, ja nyt siitä on tehty animaatio. Tämä herkkä pätkä kertoo luonnon ihanuudesta ja näyttää meille erilaisia puita. Laulu loppuu sanoihin:”Poems are made by fools like me, but only God can make a tree.” Lopussa mäellä seisova puu näyttää erehdyttävästi ristiltä. 

Sitten lähdemme taas Akun, Josen ja aracuan-linnun matkaan. Kolmesta Caballerosta tuttu aracuan-lintu on hovimestarina ravintolassa, johon Aku ja Jose saapuvat masentuneina. Lintu piristää ystävykset musiikilla kappaleen Blame it on the Samba tahtiin. Meno muuttuu taas abstraktiksi. Paikalle hyppää oikea nainen, joka alkaa soittaa erilaisia latinalaisen amerikan soittimia. Aku ja Jose ihastuvat tietenkin heti tähän näkyyn. Aracuan-lintu pilaa kuitenkin kaverusten rakkauden osoittamisyritykset. 

Viimeisessä tarinassa lähdemme matkalle Texasiin, ja alussa näemme Texasin erämaita kappaleen Blue Shadows on the Trail tahdissa. Preerialle on leiriytynyt kasa aitoja ihmisiä, joista yksi alkaa kertoa kahdelle lapselle tarinaa Pecos Billistä. Kauan sitten uudisraivaajaperhe oli matkalla vankkureillaan, kun vankkureista putosi poika. Poika jäi preerialle, ja hänet kasvatti kojootti. Pecos Bill nimen saanut poika halusi kasvettuaan olla paras kaikessa, ja niin hän opetteli kaikkien preerian eläinten tavat, ja tosiaan olikin paras kaikista. Pecos Bill pelasti nuorena hevosen korppikotkien kynsistä, ja hevosesta tuli hänen rakas ystävänsä Myrskytuuli. Isona Pecos Billistä kasvoi cowboy, ja hän teki vaikka mitä urotöitä laulun Pecos Bill tahtiin. Eräänä päivänä preerialle saapuu Nopsajalka-Sue, johon Pecos Bill ihastuu päätä pahkaa. Eipä mene kauaakaan, ennen kuin pari viettää häitä. Ennen vihkitilaisuutta Sue haluaa kuitenkin ratsastaa Pecos Billin Myrskytuulella. Hevonen ei kuitenkaan tykkää Suesta yhtään, sillä on hänestä hyvin mustasukkainen. Heti, kun Sue nousee hevosen selkään, alkaa Myrskytuuli vikuroida ja hypellä ja raivota. Nopsajalka-Sue raukka ei kestä hevosen selässä, vaan hevonen lennättää hänet kuuhun. Häitä ei tietenkään voida järjestää, kun morsian on kuussa. Tämän jälkeen joka yö Pecos Bill on ulvonut kuuta, ja hänen kasvattivanhempansa kojootit ulvovat Pecosin surua tämän kanssa. Ja siinä on selitys sille, miksi kojootit ulvovat kuuta!!!

Melody Time, suomeksi Säveltuokio, on valmistunut vuonna 1948. Melody Time kuuluu toisen maailmansodan aikana tehtyihin ”kokoelmaelokuviin”, joissa oli monta lyhyttä animaatiota yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Näiden elokuvien tarkoituksena oli tuoda studioille rahaa, jotta studiot pystyisivät tekemään jälleen pitkiä kokoillan elokuvia. Tavoite onnistuikin vuonna 1950 Tuhkimon myötä. Fantasiasta Melody Time eroaa siinä mielessä, ettei sen animaatioita ole sävelletty klassiseen musiikkiin, vaan 40-luvun suosittujen artistien esittämiin kappaleisiin. Puolestaan Pennittömästä ja suruttomasta tämä elokuva eroaa siten, että Walt Disney antoi animaattoreilleen vapaat kädet animaatioiden teon suhteen. 

 Elokuvan piirrosjälki on hyvin sarjakuvamaista. Aku Ankasta tutunnäköiset hevoset ja ankkalinnalaiset tuntuvat seikkailevan elokuvan eri animaatioissa. Välillä sarjakuvamaisuus muuttuu kauniiksi maisemiksi, joita harvemmin sarjakuvissa esiintyy, ja nämä maisemat tuovat mieleen Fantasian. Sen sijaan puista kertovan pätkän animaatio muistuttaa hyvin paljon Bambin sadekohtausta. Tuntuu, etteivät animaattorit olisi jaksaneet kaikissa kohtauksissa animoida kaikkia yksityiskohtia, esim. varjoja. On elokuvan ulkoasu silti ihan miellyttävää katseltavaa. Elokuvan laulut sen sijaan jäävät vähän etäisiksi, eikä niistä monikaan jää päähän soimaan elokuvan loppumisen jälkeen. 

Melody Timessa animaatioiden juoniin on panostettu. Suurimmassa osassa animaatioista on selkeä juoni, joka tekee elokuvan seuraamisesta paljon mukavampaa. Vain parissa animaatiossa haahuillaan ilman selkeää rakennetta, mutta jotenkin se on tässä elokuvassa piristävää, koska juonellisia tarinoita on niin paljon. Puut-pätkä rauhoittaa kivasti elokuvan keskivaiheilla, Kimalaisen lennossa on mukavaa abstraktiutta ja Samba-pätkä vie Saludos Amigos -elokuvan tunnelmiin.

Elokuvassa esiintyy hyvin periamerikkalaisia hahmoja: Pecos Bill ja Johnny Appleseed. Wikipedian mukaan herra Appleseed on elänyt oikeasti 1700–1800 lukujen vaihteessa nimellä John Chapman. Sen sijaan Pecos Bill on täysin keksitty hahmo. Molempien legendat elävät yhä amerikkalaisten keskuudessa. Pikku-Tuut -laivakin asuu New Yorkissa, mikä vahvistaa amerikkalaisuuden asemaa entistä enemmän. Voisikohan Pikku-Tuut olla eräänlainen esikuva Autot -elokuvalle yhdessä Pedro-lentokoneen (elokuvasta Saludos Amigos) kanssa? Melody Timessa korostetaan myös kristillisyyttä hyvin paljon, kenties eniten kuin missään muussa Disneyn elokuvassa. Johnny Appleseed ottaa mukaansa Raamatun ja lähtee viemään ilosanomaa kaikelle kansalle suojelusenkelin kehotuksesta, ja Puut-tarina loppuu selkeään kristilliseen symboliikkaan. (Voitte kuvitella, miten hihkuin ilosta, kun tajusin sen! Ei sitä joka päivä huomaa elokuviin kätkettyjä vihjauksia!) 

Melody Time voi hyvinkin olla paras näistä Disneyn ”kokoelmaelokuvista”, joissa on enemmän kuin kaksi animaatiota, juuri tuon animaatioiden selkeän juonen perusteella. Tarinat ovat hauskoja ja hahmot samaistuttavia amerikkalaisuudestaan huolimatta. Miinusta elokuvalle tulee vain musiikista, joka voisi olla iskevämpää. Tosin hyvyydestään huolimatta ei elokuva pääse samalle tasolle kokopitkien tarinoiden kanssa. DVD-kotelon takakannessa sanotaan: ”Melody Time on ajaton klassikko ja kuuluu jokaisen Disneyn ystävän DVD-kokoelmaan!” Ja tästä olen samaa mieltä! :)