Magic mirror on the wall... 15.

Tervetuloa seuraamaan vielä viimeisen kerran Ken on maassa kaunehin? -ohjelmaa. Tällä kertaa kyse ei ole enää kilpailusta, vaan luomme katsauksen siihen, mitä tytöt tekevät nykyään. Sitä ennen olemme kuitenkin saaneet salaista materiaalia nähtäväksi! Seuraavat viisi kuvaa on otettu talosta, jossa tytöt asuivat kilpailun aikana. Pääsemme näkemään siis hieman, millaista heidän elämänsä on ollut parin kuukauden ajan.

Nakoma, Esmeralda ja Nani viihtyivät hyvin omassa porukassaan. Kolmikko taisteli etnisten vähemmistöjen ja naisten asioiden puolesta. 

Kevätär näytti Marianille, kuinka upeaan loistoon saa kukan puhkeamaan. 

Moni kilpailija oli alunperin kotoisin Isosta-Britanniasta, ja heidät majoitettiin taloon lähekkäin. Janen, Eilonwyn, Anitan ja Meridan joukosta puuttuu vain englantilainen Marian. 

Giselle ja Charlotte viihtyivät hyvin keskenään jo ensimmäisestä päivästä lähtien, sillä heidän arvonsa ja makunsa olivat hyvin samanlaiset. Taustalla näkyy Kida, joka haahuili sinne tänne kummissaan viikon kisassa olon aikana. 

Helinä hämmästyi, kun Jessie osasi puhua ja liikkua. Pienet kilpailijat viihtyivät loppujen lopuksi hyvin toistensa seurassa.

Vai että sellaista meininkiä talossa. Enpäs olisi uskonut... :) Seuraavaksi pääsemme kuitenkin kuulemaan ex-kilpailijoiden kuulumisia. Esitämme heille myös kinkkisiä kysymyksiä, johon se saavat luvan vastata. Tytöt esitellään siinä järjestyksessä, missä he putosivat kisasta pois.

Ensimmäisenä kisasta putosi Kida. Kidan valkoiset hiukset eivät vakuuttaneet äänestäjiä lähikuvan perusteella. Mitä Kidalle kuuluu nyt? "Kisan jälkeen palasin takaisin Atlantikseen. Atlantiksessa jatkoin lempiharrastustani, uintia. Kaupunkimme alla on vielä paljon tutkimattomia onkaloita, jotka ovat täyttyneet vedellä. Minusta on mukava sukellella niiden keskellä ja tutustua kaupunkimme historiaan. Veden alla ajan kulun unohtaa helposti, niinkuin myös koko kisan. Toin itselleni Suomesta matkamuistona sukeltajanvälineet, joten voin nyt viettää veden alla pitempiä aikoja kuin ennen!" 

Missä Atlantis sijaitsee? "Hei! Olen kyllästynyt näihin kysymyksiin!" 

Eikun mitkä tunnelmat sinulle jäi kisasta? "En päässyt kisaan edes kunnolla mukaan, joten toivuin nopeasti lähdön tuottamasta tuskasta. En oikeastaan seurannut kilpailua kotonani, sillä en omista tietokonetta. Nyt jälkikäteen olen kyllä nähnyt muiden tyttöjen kuvia, ja olen sitä mieltä, että olisin pärjännyt paremmin kuin monet heistä! Ehkä minä teen saman tempun kuin Jane, ja ponnistan viimeiseltä sijalta ensi vuoden voittajaksi! Järjestetäänhän kisat ensi vuonna? Mistä voin hakea sinne? Entä...." Hei, tuomarinhan ne kysymykset piti esittää, ei kilpailijoiden!  

Toinen kisasta putoaja oli Nani Pelekai. Neidon iloiset kuvaustunnelmat vaihtuivat nopeasti surullisiin tunnelmiin. "Olihan se aika järkytys pudota kisasta näin nopeasti," toteaa Nani. "Olin varma, että pärjäisin kisassa hyvin, ja pääsisin käsiksi suuriin rahamassoihin. Unelmani ei kuitenkaan toteutunut, joten olen palannut takaisin töihin tarjoilijaksi Hawaijille. Pitäähän minun jollain yrittää ruokkia Lilo, Stitch ja myös itseni! Tekisin paljon mieluummin jotain muuta, kuin veisin edestakaisin asiakkaiden tyhjiä ja täysiä lautasia!" 

Onko sinulla jotain kritisoitavaa kisasta? "No kuule on! Koko kisa oli ihan epäreilu! Mielestäni kilpailussa karsastettiin erilaisuutta, ja kaikki vähääkään valtavirrasta poikkeavat äänestettiin mahdollisimman nopeasti pois. Kunnon persoonallisuudet eivät saaneet yhtäläisiä mahdollisuuksia muotista tulevien blondien kanssa! Kuvaukset olivat lisäksi aivan kamalia. Olen varma, että minulta olisi löytynyt paljon parempia kuvia valokuvaajan jäjiltä, mutta tuomari halusi valita juuri nämä kuvat. Ei kuvissani mitään vikaa ollut, mutta varmasti äänestäjiä mielyttävämpiäkin kuvia olisi löytynyt! Niinpä tuomari vaikutti aika suuresti meidän kilpailijoiden kisamenestykseen. Tuomari ulos ja vaihtoon!" Kiitos näistä mieltä ylentävistä sanoista, Nani. 

Kolmantena kisasta putosi Kevätär. Arpaonni ei suosinut pudotusuhan alla olevaa kilpailijaa juhlapukukierroksen jälkeen, ja hän joutui lähtemään kotiin. Mitäs Kevätär teki loppukisan ajan? "Mie palasin kotimailleni, ja unille vaivuin koisimaan. Ei keväinen meno vielä ollut kotimailla kohdallaan. Sitten yks aamu heräsin ma ystäväni mörinään. Kas jalo peura ystäväin ol' tullut mua herättämään. Niin kevät alkaa pikkuhiljaa saapua kotiin Amerikkaan. Ja ennenkuin arvaattekaan, se saapuu tänne pohjolaan."

Millaista oli majoittua kilpailun ajaksi saman katon alle 13 tytön kanssa? "Ma taloon mene koskaan en, se saa minut ahdistumaan. Ulkona ma lepäilen ja kukkia kasvatan vaan. Oli tytöt todella kauniita ja heitä jäin mie kaipaamaan. Ol' onni olla kisassa, ja mukaan tulisin uudestaan."

Yhdenneksitoista kisassa tuli Charlotte La Bouff. Putoamiseen johti kuva neidon meikkausharrastuksesta. "Siis loppujen lopuksi mä en oo ollenkaan järkyttynyt putoamisestani," Charlotte sanoo. "Mä päätin et hei, Charlotte, jos sä et hurmaa äänestäjiä kauneudellas, on sun hurmattava miehiä. Ja sillon mä tajusin, et mä oon niinku kaivannu sitä just oikeaa elämääni, ihan niinku mun hyvä frendi Giselle. Mun paras frendi Tiana voitti kisan viime vuonna, mut sillä oli jo mies! Joten mä kliffasin, et varmaan mä voitan kisan ens vuonna, jos mullakin on mies! Niinpä mä oon nyt kohta kolme kuukautta treffaillut tosi ihquja miehiä New Orleansissa! Sipinää ja säpinää on ollu..."

Seurusteletko sinä sitten, Charlotte? "No enhän mä voi sellasia tietoja paljastaa julkisuuteen, kun mun kaikki yksityisyys menis. Mut kyl mä oon pari viikkoo viihtyny yhen Thomasin kaa. Tosin sillä on nyt flunssa, en tiiä, jaksanko sitä enää. Mut ens vuonna mulla on varmasti poikafrendi, ja sit mä voitan koko kisan!"

Odotamme innolla voittoputkeasi. Mikä oli mielestäsi paras kuvausteema kisojen aikana? "Siis daa, kehtaatkin kysyä multa tällästä! Siis tietysti paras teema oli viimenen rakkausteema, senhän takia Jane voitti koko kilpailun. Jos kyseessä ois ollu joku oksennusteema, ei kukaan ois kehannu ees äänestää tollasia oksentajia voittajiksi! Mun omista kuvista paras oli juhlapukukierroskuva. Tosin oli harrastuskuvakin aika samantasonen sen kanssa. No entä sitten ilokuva, se se vasta oli jotain! No kyl se kasvokuvakin oli ihan paras. Mä oon niin paras, ettei mulla huonoja kuvia ookkaan!"

Jessien hulluttelukuva ei riittänyt pitämään neitoa kisassa mukana, vaan cowboy putosi kisasta viidentenä. "Tajusin kisan aikana, ettei tällainen kauneusala ole todellakaan minua varten. Minä janoan elämääni jännitystä, ystäviä ja ennenkaikkea seikkailua! Niinpä houkuttelin Woodyn ja Buzzin ryhtymään kanssani "kolmen koplaksi". Yhdessä taistelemme vääryyksiä vastaan lelulaatikossa, ja suojelemme Andyn huonetta koiran kuolaamisyrityksiltä. Työtämme ei ole paljon, mutta pyrimme saamaan normaalista päivästä mitä mahtavimman seikkailun mielikuvituksemme avulla. Suosittelen sitä kaikille!"

Mikä oli mielestäsi huonoin kuvausteema kilpailun aikana? "Kaikista kauhein teema oli kuva pahiksen kanssa. En tajua, miten finaalikolmikko pystyi saamaan noinkin hyviä kuvia! Itse en olisi uskaltanut mennä lähellekään pahinta vastustajaani! Toisaalta myös hulluttelukuva oli todella typerä teemavalinta tuomarilta! Olemme kauneuskisoissa, joissa pitää olla nättinä! Miksi ihmeessä meistä otetaan kuvia, joissa meidän pitää näyttää mahdollisimman rumilta ja hulluilta? En ymmärrä. Tosin oli muiden kilpailijoiden kuvia todella hauska katsoa!"

Kuudentena kisasta putosi Eilonwy. Ruokakuvassa tikkarin puuttuminen jätti neidon yhdeksännelle sijalle. Eilonwy kertoo kuulumisistaan näin: "En pystynyt suremaan kauhean kauan kisasta putoamistani, sillä minua kohtasi toinen suru. Asunnostani nimittäin löytyi hometta. Olen tällä hetkellä majoittunut
väliaikaisesti ystäväni Taranin luokse, mutta etsin kuumeisesti itselleni omaa asuntoa. Asunnon pitäisi olla valoisa, hyvässä kunnossa ja suhteellisen halpa. En ole vielä löytänyt asuntoa, johon kaikki kolme vaatimustani sopisi. Ehkä minun pitää alkaa etsiä asuntoa sieltä Suomesta, siellä näkemäni talot vaikuttivat aika kivoilta! Odotan jo innolla, että pääsen muuttamaan uuteen asuntoon, ja sisustamaan sitä uusilla ompelemillani verhoilla ja pöytäliinoilla!"

Miltä tuntui osallistua kilpailuun historian (toistaiseksi) nuorimpana kilpailijana? "Olihan se kilpailu henkisesti aika rankkaa. Osallistujista muodostui todella nopeasti joukkoja, jotka pitivät yhtä kilpailun ajan, ja jotka hieman karsastivat toisiaan. Tai ainakin jotkut ryhmät karsastivat muita, mikä ei minusta, solidaarisesta ihmisestä, ollut ollenkaan mukavaa. Itse olin eniten yhdessä Anitan kanssa. Anita on minua monta vuotta vanhempi, joten häneltä sain paljon hyviä neuvoja kisaa ja elämää varten. Toisaalta hänen seurassaan en pystynyt olemaan ihan oma itseni. Mutta kokonaisuudessaan kisasta jäi minulle hyvä mieli, ja aika hyvinhän minä pärjäsin, kun pääsin yhdeksännelle sijalle! Samalle sijalle pääsi viime vuonna Tähkäpää, joka on mielestäni todella kaunis nainen. Olen todella kiitollinen kisan suomista uusista kokemuksista."

Seitsemäntenä kisasta putosi pois Esmeralda, ja samalla hän sijoittui sijalle kahdeksan. Tämä yllätyspudotus tapahtui luontokuvan jälkeen. Mitä olet puuhannut kisasta putoamisen jälkeen, Esmeralda? "Palattuani kotiini kilpailun jälkeen huomasin, että Pariisissa oli meneillään toinen kilpailu, Dance-tanssikisa. Päätin osallistua tuohon kisaan, jotta saisin ajatukseni muualle tästä kylmästä vähemmistöjä sortavasta maailmasta. Nykytanssini sai ranskalaiset aivan sekaisin (erityisesti jonkun tulkiksi opiskelevan miehen, joka lähetti minulle paljon fanipostia...), ja voitin koko kisan! Olenkin nyt sitten ollut tanssikiertueella ympäri Ranskan maan ihastuttamassa yleisöä. Seuraavaksi vuorossa on kiertue Saksaan, sillä eräs ihailijani pyysi minua vierailemaan opiskelumaahansa. Olen todella onnellinen menestyksestäni, eikä kauneuskilpailun häviäminen tunnu enää missään."

Mitä mieltä olet äänestäjistä, Esmeralda? "Oli mukavaa huomata, kuinka äänestäjät jaksoivat viikko toisensa perään äänestää inhokkejaan pois. Tietysti olisin toivonut, että minua ei olisi äänestetty näin varhain pois, mutta toisaalta silloin en olisi päässyt osallistumaan Danceen. Välillä en voinut käsittää, miksi äänestäjät äänestivät pois juuri tuon kilpailijan, kun toisella kilpailijalla oli mielestäni paljon huonompi kuva. Lisäksi olen vieläkin järkyttynyt siitä, kuinka paljon ääniä kärkikaksikon selvittämiseen tarvittiin! Yleisesti ottaen äänestäjät äänestivät kyllä aika hyvin, ja oikea tyttö voitti lopulta kisan! ...  Nimittäin tanssikisan!"

Monta viikkoa pudotusuhan alla roikkunut Marian-neito putosi lopulta kisasta pelko-kuvan jälkeen. Seitsemänneksi tulleesta Marianista sanottiin näin: "kettu ei kyllä ole maassa kaunehin." (Ja täytyy sanoa, että tuomari ajatteli itsekseen ihan samaa, ja hämmästyi, kun neito pääsi näin pitkälle.) Oliko kotiin palaaminen rankkaa? "Kotiin palaaminen ei ollut ollenkaan rankkaa! Ihana Robinini otti minut avosylin vastaan, ja vasta silloin tajusin, miten paljon olinkaan miestäni ikävöinyt! Robin päätti sitten järjestää juhlat minun kotiinpaluun kunniaksi, ja juhlimme yhdessä metsässä monta viikkoa. Koko kylä osallistui yhdessä juhlintaan. Juhlien jälkeen päätinkin järjestää sulkapalloturnauksen, jonka yllättäen voitti munkki Tuk. Munkkiystäväni piti todella paljon palkinnoksi leipomastani omenapiirakasta."

Mikä oli paras kokemuksesi kisan aikana? "Kuvaukset olivat aivan ihania. En ollut koskaan ennen osallistunut kunnon muotikuvauksiin, joten valokuvaajan edessä oleminen ja erilaisten poseerausten harjoitteleminen oli parasta koko kisassa. Toki oli ihanaa myös saada uusia ystäviä kisasta. Kaikki kilpailijat olivat todella ystävällisiä ja mukavia, ja täten kutsun heidät kaikki linnaani juhlimaan juhlia kisan loppumisen johdosta!"

Anita putosi kisasta yhdeksäntenä tullen sijalle kuusi. Anitan ja taloudenhoitajatar Hannan kemiat eivät kohdanneet läheinen-kuvassa, joten äänestäjät äänestivät Anitan pois heti joululoman jälkeen. "Tietysti olin pettynyt pudotuksestani, mutta aika nopeasti Roger ja koirani saivat minut hyvälle tuulelle," Anita toteaa. "Roger oli säveltänyt minulle uuden laulun kotiin palaamiseni kunniaksi, ja täytyy sanoa, että se sai minut suorastaan kyyneliin. Mitään juhlia emme kuitenkaan pitäneet, sillä koiratarhan ylläpito on todella raskasta puuhaa, mihin kuluu kaikki tunnit päivästä. Koirat pitää pestä, ruokkia, kävelyttää ja harjata näteiksi mahdollisten ostajien saapuessa paikalle. Kaiken lisäksi Perdita ja Pongo saivat vähän aikaa sitten uusia pentuja, joiden hoitamisessa on mennyt oma aikansa. Ei kukaan teistä haluaisi ostaa suloisia dalmatialaisen pentuja?"

Kun kuulumiset menevät myyntipuheeksi, on parasta lopettaa. Mikä oli mielestäsi paras kuva omista kuvistasi? Entä kaikkien kilpailijoiden kuvista? "Omista kuvistani paras oli mielestäni harrastuskuvani, jossa luin Walt Disneyn elämänkertaa. Silmälasit sopivat minusta aika hyvin minulle, pitäisi ehkä harkita niiden käyttämistä jatkuvasti. Vaikka Janella oli todella hyviä kuvia ja hän on hyvä ystäväni, oli paras kuva minusta kuitenkin Meridan pelko-kuva. Toisaalta myös Meridan pahis-kuva oli todella vakuuttava."

Viidenneksi kisassa sijoittui Nakoma. Nakoman huono asenne tanssia kohtaan koitui hänen kohtalokseen tanssikuvan jälkeen. Mitä Nakoma on puuhaillut kotona? "Pudottuani kisasta en palannutkaan heti kotiini, vaan menin Esmeraldan luokse Pariisiin. Hänellä oli silloin Dance-kilpailun semifinaalit käynnissä, joten pääsin kannustamaan häntä kohti voittoa. Olisin viipynyt Ranskassa pidempäänkin, mutta yllättäen Pocahontas saapui luokseni! Hän päätti viedä minut kauas pois kisan aiheuttaman stressin luota, joten matkustimme yhdessä Islantiin. Islannissa pääsimme laskemaan mäkiä pulkalla, ja näimme ihania geysireitä ja tulivuoria. Kuumissa lähteissä löhöäminen oli kyllä paljon rennompaa kuin mäenlasku, jossa pelkäsin kuollakseni, että törmäämme puuhun. Pocahontas kyllä nautti pulkkailusta täysin mitoin."

Kuka olisi mielestäsi saanut voittaa kilpailussa? "Nyt varmaan odotatte, että vastaisin tähän kysymykseen jotenkin vähemmistöjä kunnioittaen. Pocahontas sai minut kuitenkin tajuamaan, että vaikka vähemmistöjen asioiden ajaminen on tärkeä asia, ei sitä pitäisi tehdä aggressiivisesti ja länsimaisia, vaaleita ihmisiä syrjien. Tehtyäni tämän asian selväksi voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että mielestäni Esmeralda olisi saanut voittaa kilpailun. Hän on kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, vaikka omaakin vahvoja mielipiteitä. Mielestäni oli ihan epäreilua, kun Jane sai yleensä osallistua kilpailuun. Jane osallistui jo viime vuonna Ken on maassa kaunehimpaan, joten hänellä oli jalka jo hyvin oven välissä tähän kilpailuun osallistuessaan. Näin Janella oli myös enemmän mahdollisuuksia hurmata äänestäjät, sillä hänestä oltiin otettu kuvia jo entuudestaan. On Jane ihan kaunis, mutta mielestäni hänen voittonsa ja koko kisaan osallistumisensa oli epäreilua!"

Neljänneksi kisassa tuli Giselle, jonka matka tyssäsi eläinkuvaan. Giselle suorastaan pursuaa onnea, ja hän odottaa innolla kuulumistensa kertomista, joten ei anneta neidon odottaa tämän pidempää. "Ah, ette voi uskoa, mitä minulle kävi kotonani, ihanassa Andalusiassa! Ei ollut kulunut päivääkään, kun eteeni ratsasti prinssi, PRINSSI! Niin komea prinssi, ja kun katseemme kohtasivat, tiesin, että hän on se oikea minulle. Eikä rakkauteni jäänyt yksipuoliseksi, vaan Edward, prinssini, on myös vastannut tunteisiini. Yhdessä me laulamme rakkauslauluja, ja pystymme nyt myös halailemaan puita yhdessä. Ah! Ensi viikonloppuna vietämme häitämme, johon koko Andalusian väki on kutsuttu vieraiksi. Ja häissä, ah, häissä saan vihdoin kokea ensirakkauden suudelman, joka on vahvempi, kuin mikään muu voima koko maailmassa! En malta odottaa!"

Kenestä kilpailijasta tuli sinulle paras ystävä kisan aikana? "Ystävät ovat tärkeitä elämässä, mutta vieläkin tärkeämpää on rakkaus. Rakkaus ja ensirakkauden suudelma! Ah! Prinssi Edward, voi, kuinka minulla onkaan jo ikävä sinua! Prinssi Edward! Ensirakkauden suudelma! Ah!"

... Ehkä jätämme Gisellen haaveilemaan tulevista häistään ja kysymme saman kysymyksen seuraavalta neidolta.

Kolmannelle sijalle kisassa sijoittui Merida. Merida putosi kisasta upean pahis-kuvan jälkeen. Tippumiseen upean kuvan jälkeen vaikutti kenties se, että Meridan kuvien taso vaihteli hyvin paljon kilpailun aikana. "Kilpailuun osallistuminen oli todella hauskaa," naurahtaa Merida. "Osallistuin kilpailuun vain vitsillä, ja äitini mieliksi. Kun menestyinkin kisassa niin hyvin, alkoi voitontahtoni nousta. En ole kuitenkaan ollenkaan pettynyt tippumisestani, vaikka se kyllä tarkoittikin sitä, että jouduin palaamaan prinsessa-askareiden pariin aikaisemmin kuin tahdoin. Kotona äitini päätti, että nyt minun on aika opetella soittamaan kunnon soittimia, sillä prinsessoiden pitää osata soittaa ja viihdyttää kansaa. Soittaminen ei voisi kiinnostaa minua yhtään vähempää. Olen harkinnut vakavasti sellaista asiaa, että palkkaisin Esmeraldan soittamaan verhojen takana minun esittäessäni soittavani, niin minun ei tarvitsisi opetella mitään!"

Noh Merida, kenestä kilpailijasta tuli sinulle paras ystävä kisan aikana? "Me Isosta-Britanniasta kotoisin olevat vedimme yhtä köyttä kisan aikana, ja hengailimme samassa porukassa. Kaikkien eniten vietin aikaa kuitenkin Janen kanssa, pysyihän hän kisassakin mukana pisimpään. Janen kanssa vietimme todella hauskoja hetkiä, ja uskokaa tai älkää, mutta teimme kepposia muille talon tytöille! Eilonwylle teimme kenties kaikkein inhottavimman kepposen, mutta se ei ollut tarkoitus! Söin hänen tikkarinsa ennen ruokakuvaa, ja ajattelimme, että nyt hän joutuisi ottamaan jotain muuta ruokaa tikkarin tilalle. Eilonwy ei kuitenkaan suostunut ottamaan rekvisiitakseen muuta kuin tikkarin, jolloin minulle tuli teostani todella huono omatunto! Kaiken lisäksi Eilonwy putosi tämän jälkeen pois kisasta! Olemme kuitenkin selvittäneet asian Eilonwyn kanssa, ja hän vain nauroi kepposellemme, ja antoi meille anteeksi."

Toiseksi kisassa tuli Helinä. Helinän rakkauskuva ja -video eivät ihan vieneet keijua kilpailun voittajaksi asti. "Kilpailun loputtua olin hieman masentunut, sillä olisin tahtonut voittaa kovasti. Peter Pan auttoi minut takaisin jaloilleni kehumalla minua ja kisamenestystäni. Jaloille päästyäni päätin aloittaa uuden harrastuksen - aloitin maalaamaan tauluja. Inspiroiduin kisan aikana Jessien harrastuksesta. Toisin kun Jessie en kuitenkaan maalaa tauluja hiuksillani, vaan jaloillani. Kastan vain jalkani maaliin, ja saan aikaan toinen toistaan kauniimpia kuvia paperille. Nämä taulut on tarkoitettu vain Peteriä varten, ne ovat rakkauden osoitukseni hänelle."

Miltä sinusta tuntui päästä kisassa kakkossijalle asti? "Tietysti olisin halunnut päästä mahdollisimman pitkälle ja voittaa koko kilpailun. Kuten jo aiemmin mainitsin, kakkossijalle jääminen sai minut masentumaan joksikin aikaa. Nyt kuitenkin ymmärrän, että toiseksi pääseminen on aika kova juttu! Voitin kauneuskilpailussa todella kauniita naisia, jota vieläkin ihmettelen! Näytin kaikille maailman ihmisille, että pieni ei tarkoita vähäistä, vaan pieni voi olla yhtä mahtava kuin isommatkin ihmiset!"

Kilpailun voitti Jane. Miten elämä on alkanut luistaa kilpailun loppumisen jälkeen? "Vasta äskettäin olen tajunnut, että voitin todella kauneuskilpailun! Pääsen Tianaksi Tianan paikalle! Aika siistiä! Heti kilpailun loputtua palasin Afrikkaan Tarzanin luo. Yhdessä viidakon kanssa juhlimme voittoani, ja pääsin myös lepäämään ja virkitäytymään. Oli ihanaa nähdä Tarzania ja kaikkia muita ystäviäni. Noin viikko sitten matkustin Afrikasta Lontooseen, jossa media otti minut avosylin vastaan. Olen nyt ollut jo parissa ajankohtaisohjelmassa vieraana, ja minulla on ollut ainakin neljät valokuvaussessiot eri firmoille ja lehdille. Ensi viikolla minulla alkaa Amerikan kiertua, jossa pääsen esittelemään itseäni yhdessä Tianan kanssa. Odotan innolla kaikkia muitakin työtarjouksia, mitä tulen tulevaisuudessa saamaan!"

Mitä neuvoja annat kauneuskilpailuiden osallistujille? "Kuten Tiana sen sanoi - muista olla oma itsesi. Jos alat esittämään jotain toista, et tule varmastikaan voittamaan kisaa. Muista olla ystävällinen ihmisille, sillä et voi koskaan tietää, kuka tulee olemaan tulevaisuudessa työnantajasi. Älä lannistu vastoinkäymisestä. Kisan aikana minulla oli monia huonoja kuvia, mutta niistä huolimatta voitin koko kilpailun! Äläkä koskaan anna periksi. Minä meinasin antaa periksi viime vuonna, kun hävisin edellisen kilpailun, mutta kannatti osallistua uudestaan! Muista se, että haaveesi voivat toteutua! Luota itseesi!"


Tässä oli kaikki tällä kertaa. Ken on maassa kaunehin? loppuu taas vähäksi aikaa. Ensi vuonna seuraamme taas uusien kilpailijoiden etenemistä kohti voittoa - ellette ole toista mieltä? Palautetta kisasta voi antaa. Mikä oli kisassa hyvää? Mikä oli huonoa? Onko kontekstissa jotain parannettavaa? Vieläkö kirjoitan ensi vuonna Ken on maassa kaunehin? -tekstejä? Nyt toivotan kuitenkin hyvää kevättä ja hyvää yötä!

Silmäs käyn avaamaan...

Nyt oli pakko tehdä melkein samantien uusi biisi-kirjoitus. Jossain tekstissä kyselin, mikä on teidän lempi-Disney-biisi. Useassa vastauksessa oli mainittu Aladdin ja Se on kuin yö, joten heti tuon Aalloissa siis -kirjoituksen jälkeen minulle tuli paha mieli, että olisi pitänyt laittaa teidän mieliksenne tietysti Aladdinia tänne! Niinpä nyt käsittelemme kappaleen Se on kuin yö. Laulusta löytyi todella, kröhöm, mielenkiintoisia versioita YouTubesta, mutta en lähtenyt laittamaan niitä vitsilläkään tänne. (Etsikääpä kappaletta esim. metal tai rap -sovituksina.... :) ). Suurin osa versioista oli perinteisiä herkkiä duettoja.

Ensimmäisenä kuulemme kappaleesta suomenkielisen version. Pienenä minusta oli aina hauska kuunnella tätä kappaletta, koska Aladdinilla oli mielestäni niin hassu ääni. :) Varsinkin kohta "ihmeet maailmojen näytän" oli minusta hassu, kun kuulosti siltä, että Aladdin laulaa "ihmeet muaalimmojen näytän". Anteeksi, jos näillä sanoilla pilasin teidän lempikappaleenne. :)



Toinen versio on englanninkielinen alkuperäiskappale.



Kolmanneksi kuulemme kappaleen kauniisti pianolla soitettuna. Ihanaa! Minäkin haluan nuotit tähän kappaleeseen. Ne nuotit, mitkä minulla on, eivät käsitä sisällään koko kappaletta, joten niiden perusteella kappaletta on vähän kökkö soittaa. Hyvä pianisti.



Ensimmäisen kerran kuullessani tämän seuraavan version suuni loksahti auki. Sitten pääni alkoi nyökytellä rytmin mukaan. Kyseessä on japanilainen rock-versio kappaleesta.



Loppuun oli pakko laittaa hieman perinteisempi versio kappaleesta. Tässä laulun laulavat Megan Lee ja Ray Lee. Laulajat on jotenkin tosi söpöjä. Varsinkin nainen, kun hän oikein eläytyy alusta asti kappaleeseen. :)

Look how you light up the sky, ma belle Evangeline!

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa jutun rakkaudesta, ah! Voisinhan minä ystävänpäivää viettää jotenkin paremmin kuin makaamalla sängyn pohjalla nenä valuen ja pään säryn lähetessä räjähdyspistettä... Luin myös äsken, että eräs lempi-Disney-blogeistani on suljettu. Nouuuuuu!!!! Näistä tapauksista huolimatta, tai juuri niiden takia minua piristääkseni luvassa on nyt TOP10-lista romanttisimmista kohtauksista Disney-elokuvista! Romanttisiin kohtauksiin en ole tällä kertaa huolinut mukaan pusutteluja, sillä niistä tein listan jo aiemmin. Ei siis muuta kuin romanttisiin tunnelmiin!

HUOM! Sisältää juonipaljastuksia!!!!

10. Naveenin kosintayritys

Elokuvassa Prinsessa ja sammakko Naveen tajuaa vihdoin, että raha ja hurvittelu eivät ole niitä tärkeimpiä asioita maailmassa. Naveen ymmärtää myös sen, että ulkokuori ei ole kaikki kaikessa, vaan se, mitä on ihmisen sisällä, merkitsee enemmän. Hän on huomannut, että Tianan vihreän sammakkokehon alla sykkii puhdas ja lämmin sydän. Niinpä Naveen päättää järjestää heille kahdelle illallisen viimeisen sammakkona vietettävän illan johdosta. Samalla Naveen päättää kosia Tianaa. On hellyyttävää katsoa, kuinka Naveen tekee parhaansa järjestääkseen heille mitä miellyttävimmän illallisen. Vaikka illallinen ei pääty suunniteltuun lopputulokseen, on tunnelma kuitenkin melko romanttinen ja söpö.

9. Lumikki kohtaa prinssin

Lumikki kohtaa prinssinsä ensimmäisen kerran, kun on lauleskelemassa kaivon luona. Prinssin kuvajainen ilmestyy myös kaivon veteen, ja Lumikki vallan hälkeltyy tästä. Onkohan neito koskaan ennen päässyt näkemään tällaista nuorta miestä? Lumikki kauhistuu prinssistä kauheasti, ja juoksee piiloon linnan syövereihin. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, ja Lumikki kurkkii prinssiä parvekkeen ovesta. Prinssi alkaa laulaa Lumikille rakkauslaulua, ja kohtaus muistuttaa hyvin paljon Romeon ja Julian parvekekohtausta. Lumikki lymyilee verhoissa, ja ilmiselvästi ihastuu prinssiin päätä pahkaa ja haaveilee tästä. Lopulta hän uskaltautuu parvekkeelle prinssin näköpiiriin, ja pulu saa viedä prinssille lentosuukon Lumikin puolesta.

8. Kaunotar ja Kulkuri puistossa

Kaunottarelle on pantu inhottava kuonokoppa. Kulkuri auttaa Kaunotarta saamaan kopan pois, ja vie hänet sen jälkeen romanttiselle illalliselle italialaiseen ravintolaan. Ravintolassa koirat syövät spaghettia mitä romanttisimmissa merkeissä. Kun koirien mahat ovat täynnä, vie Kulkuri Kaunottaren puistoon. Puistossa koirat kävelevät keskenään ja kirjoittavat nimikirjaimensa (=tassunjälkensä) sydämen sisään. Öisessä puistossa on hyvin romanttinen tunnelma, jonka tämä koirapari jakaa keskenään. Ilta päättyy yhdessä vietettyyn yöhön, kun koirat nukahtavat puistoon.

7. Tuhkimon treffit

Tuhkimon unelmat ovat käyneet toteen: hän on päässyt tanssiaisiin mitä ihanimmassa mekossa! Tuhkimo etsii salista kuumeisesti prinssiä, sillä haluaa nähdä hänet. Joku tuntematon mies kuitenkin huomaa Tuhkimon, ja pyytää tätä kanssaan tanssimaan. Kukapa muu tämä mies on kuin prinssi, mutta sitähän ei Tuhkimo tiedä. Pari tanssii yhdessä kauniin musiikin tahtiin, ja sitten he lähtevät kulkemaan linnan puistossa. Kuu luo parin kävelylle romanttisen tunnelman, ja onhan se linnan puutarhakin aika romanttinen kaikkine suihkulähteineen ja siltoineen. Illan lopussa pari on juuri suutelemassa, kun kello lyö kaksitoista, ja loput tarinasta me tunnemmekin jo. Tosin se minua ihmetyttää, että miksei pari tullut kysyneeksi toistensa nimiä? Minä ainakin tavatessani uuden henkilön kysyn heti ensimmäisenä hänen nimeään. Mutta ehkä tämä on selitettävässä sillä ihastuksen tunteella, jota parin on täytynyt tuntea toisiaan kohtaan.

6. Taikamattomatka

Aladdin nappaa Jasminen mukaansa varmasti unohtumattomalle matkalle taikamaton kyydissä. Taikamatto kiidättää rakastavaiset Egyptin kautta Kiinaan. Matkallaan he häiritsevät lintuparven lentoa, ja viilettävät pellon halki yhtä matkaa villihevoslauman kanssa. Jälleen kerran yö, tähdet, kuu ja jopa ilotulitukset luovat matkalle taianomaisen ja romanttisen tunnelman. Romanttista tunnelmaa parantaa myös Aladdinin ja Jasminen yhdessä laulama laulu. Taikamattoajelun aikana Aladdinin ja varsinkin Jasminen tunteet toisiaan kohtaan vahvistuvat. Takaisin Agrabaan päästyään pari vaihtaakin ensimmäisen suudelmansa.

5. Naveenin tunteiden paljastus

Naveen tahtoo toteuttaa Tianan haaveen perustaa oma ravintola, ja sehän ei tietenkään onnistu, jos Tiana on sammakko. Niinpä Naveen päättää uhrata oman halunsa mennä naimisiin Tianan kanssa, ja naida Charlotten, jotta Tiana saa tarpeeksi rahaa ravintolan perustamiseen. Tiana kuuntelee nurkan takana, kuinka Naveen selittää suunnitelmaansa Charlottelle. Naveen sanoo jotenkin näin: "...koska Tiana, hän on minun Evangeline." Silloin Tiana tietää, että Naveen rakastaakin oikeasti häntä! Ja sammakko-Tiana pomppii esiin nurkan takaa ja kertoo Naveenille omista vastaavista tunteistaan. Tunteiden ilmaisu on niin romanttista ja söpöä että ah sentään!

4. Robinin ja Marianin treffit

Marian on lähtenyt Robinin mukaan Sherwoodin metsään, sillä hän rakastaa tätä lainsuojatonta. Metsässä Robin ja Marian kävelevät mitä romanttisimmissa tunnelmissa. Tulikärpäset tuovat heille valoa kuun ohella. Näissä tunnelmissa Robin kosii Mariania, ja Marian vastaa kysymykseen myöntävästi. Sormus on ihanasti Robinin itse tekemä, tai näin minä sen kuvittelen. Treffit päättyvät riehakkaisiin tunnelmiin, kun heidän kaverinsa järjestävät parille iloiset juhlat. (...Jälkikäteen tekstiä lukiessani Robinista tuli mieleen vain se laulaja...)

3. Tarzan ja Jane liaaneissa

Tämä kohta on todella lyhyt elokuvassa, ei kestä paria sekuntia pidempään. Jane on opettanut Tarzanille kaikkea maailmastaan, ja nyt on tullut Tarzanin vuoro opettaa Janea. Yksi asia, minkä Tarzan haluaa Janen oppivan, on liaaneilla heiluminen. Jane lähtee aluksi hyvin varovasti ja pelokkaasti liaanin kyytiin, mutta lopulta nainen nauttii siitä täysin siemauksin. Tarzan saapuu toisella liaanilla Janen viereen, ja heidän liaaninsa kietoutuvat toistensa ympärille. Tarzan ja Jane päätyvät hyvin lähekkäin, ja asetelma vaikuttaa hyvin pitkälle mahdolliselle suudelmalle... mutta Jane kääntää ujona päänsä pois. Tämä lyhyt kohta vaan on minusta niin ihana!!!!

2. Tyttö sekä hän

Kaunottaren ja hirviön tanssikohtaus, ja koko laulu Tyttö sekä hän on todella romanttinen. Laulu alkaa siitä, kun Belle ja hirviö kohtaavat toisensa portaikossa juhlapuvut päällä. Tästä he jatkavat illalliselle, josta Belle lähtee hakemaan hirviötä tanssiin. Tanssiparketille päästyään Belle opettaa hirviölle oikein tanssiotteen, ja pari alkaa tanssia kuin vanhat tekijät. Katsekontakti parin välillä on tiivis, ja tunnelma on käsin kosketeltavaa. Paras kohta on se, kun tanssin loppupuolella Belle painaa päänsä hirviön rintaa vasten hellyyden- ja luottamuksenosoituksena. Hirviö innostuu tästä aikalailla. AH!!!!

1. Tähkäpään lyhdyt

Lyhtykohtaus on romanttisin kohtaus, mitä Disney-elokuvasta voi löytyä, vaikka te mitä muuta tahansa sanoisitte! Flynn on vienyt Tähkäpään katsomaan lyhtyjen taivaalle lähettämistä. Paras paikka katsoa sitä on veneestä käsin keskeltä järveä. Pian lyhdyt lentävätkin öisellä taivaalla, ja Tähkäpään innostus on ihanaa katseltavaa. Koko horisontin täyttävät lyhdyt ovat todella vaikuttava näky! Flynn on tuonut Tähkäpäälle oman lyhdyn, jonka he yhdessä päästävät menemään muiden lyhtyjen sekaan. Lyhtyjen ollessa taivaalla Tähkäpää tajuaa, että hänen uusi unelmansa on... Flynn. Vaikuttaa siltä, että Flynn vastaa Tähkäpään tunteisiin samalla tavalla. Pari menee istumaan lähekkäin veneessä, ja heidän huulensa alkavat lähestyä toisiaan hellästi... Tässä olisi yhtä romanttisen suudelman makua kuin Bellen ja hirviön suudelmassa, mutta Tähkäpää ja Flynn eivät saa vietyä suudelmaa loppuun saakka. Ääh! Mutta ei se tee kohtauksesta yhtään vähempää romanttista! Ihana tunnelma ja ihana elokuva! Hii!

Oi katsopas maailmaa täällä nyt pohjalla meren tään!

Tein pari kuukautta sitten tekstin, jossa esittelin eri versioita On sulla ystävä -kappaleesta. Tällä kertaa on vuorossa laulu Aalloissa siis ja sen eri versiot.

Ensimmäisenä on se versio, jonka tunnen parhaiten. Vuonna 1999 Pieni merenneito -elokuvan duppaus sai aikaan tällaisen laulun.



Vuonna 1989 elokuva oli jo dupattu. Monet pitävät tätä vanhempaa duppausta "sinä ainoana oikeana", mutta itselleni myöhäisempi duppaus kuulostaa oikealle. Seuraavana onkin vuoden 1989 versio laulusta. Voitte itse muodostaa oman mielipiteenne, kumpi nyt on parempi versio.



Seuraava versio on taas se aito ja alkuperäinen englanninkielinen versio. Englanninkielistä  kappaletta kuunnellessani tajusin ensimmäisen kerran, että kappalehan on ilmiselvä reggae-laulu! Aivan mahtava versio!



Neljäs versio on soitettu soittimella nimeltä Array mbira. En ole aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä soittimesta, joten se täytyi googlettaa. Soitin on kuulemma keksitty alunperin Yhdysvalloissa ja... ja loput tiedot saatte etsiä itse. :)



Viides versio on rockimpaa menoa täynnänsä! Jeah! (Tai pop/punk siellä YouTubessa lukee...)



Viimeisessä versiossa kappaleeseen lisätään VIELÄ lisää reggaempaa menoa! Voiko reggae-kappaletta reggaestaa enemmän??? Tämän perusteella voi.

Magic mirror on the wall... 14.

Hetki on koittanut. Tänään selviää, kuka voittaa vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -tittelin itselleen!!!! Huuuu!!!!!!! Kilpailu on kestänyt 13 viikkoa, ja 14 kaunista neitokaista on kisaan osallistunut. Takana on kyyneliä, iloa, juhlapukuja ja ruoka-annoksia. Neidot ovat joutuneet vastaamaan kinkkisiin kysymyksiin niin lempivitsinsä kuin harrastuksensa suhteen. 12 neitoa on pudonnut kisasta pois, joukossa hyvin oletettuja ennakkosuosikkeja. Kuka olisi arvannut, että finaalissa seikkailevat Helinä ja Jane?

Tänään toinen näistä kahdesta finalistista kruunataan voittajaksi. Viimeistä taistelua on saapunut paikalle seuraamaan tämän ja viime vuoden kilpailujen kärkinelikot. Mitkäs ovat kilpailijoiden tunteet tässä jännittävässä vaiheessa ennen kisan loppua?

"En voinut arvata, että tämä voisi olla näin jännittävää! Paljastakaa jo voittaja, että pääsen tuskistani! Peter Pan on varmasti minusta ylpeä, kävipä tässä miten tahansa!"

"En millään malttaisi odottaa voittajan selviämistä! Jännittää ihan hirveästi! Helinä on niin klassisen kaunis, saa nähdä, onko minulla mitään mahdollisuuksia voittoon!"

Ennen voittajan selviämistä kertokaamme, mitä kilpailun voittaja saa palkinnokseen. Onhan sen hyvä tässä vaiheessa käydä ilmi. Ensinnäkin kilpailun voittaja saa hyvän mielen itselleen ja ystävilleen. Toiseksi voittaja saa mainetta ja kunniaa. Kolmanneksi voittaja saa kruunun päähänsä. Kruunun tulee luovuttamaan viime vuoden voittaja Tiana. Neljänneksi voittajan kuva ilmestyy blogin reunaan komeilemaan jossain vaiheessa tätä kuuta (vaikka en kyllä hentoisi luopua Mariesta...). Viidenneksi voittaja saa 10 euron lahjakortin käytettäväksi valitsemaansa matkakohteeseen. Ja viimeiseksi voittaja saa taikapeililtä kysyessään "ken on maassa kaunehin?" vastaukseksi "sinä olet!" Mitä mahtavia palkintoja onkaan luvassa!

Mutta nyt on sen aika. On aika julistaa vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -kisan voittaja!!!!

Jännitys tiivistyy.

Tuomari saa käteensä kirjekuoren, jossa ilmoitetaan voittajan nimi.

Rummut lähtevät pärisemään.

Jännitys tiivistyy.

Helinä ja Jane hikoilevat.

Tuomari avaa kirjekuoren.

Jännitys tiivistyy.

Helinä ja Jane hypistelevät käsiään hermostuneina.

Rummut pärisevät.

Jännitys tiivistyy.

Tuomari lukee voittajan.

Ja voittaja on...

....

Jännitys on niin tiivis, että sitä ei saa enää veitselläkään rikki.

...

Helinä ja Jane katsovat tuomaria anovasti, kerro jo!

....

Lukijoilta menee hermot.

...

....JANE!!!!!!!

Miltä nyt tuntuu, Jane? "Voi hyvänen aika! En olisi ikinä uskonut, että minä voin voittaa kilpailun! Viime vuonna tulin viimeiseksi, tänä vuonna tulin ykköseksi! Mikä mahtava tunne! Ilomielin otan tämän haasteen vastaan ja lähden Tianan jalanjäljissä valloittamaan maailmaa! Ensin käyn kuitenkin Tarzanin luona juhlimassa voittoani. Kiitos kaikille tukijoilleni kisan ajalta, ilman teitä en olisi nyt tässä! Kiitos!"

Näihin onnellisiin tunnelmiin päättyy vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -kisa. Onnea Janelle voiton johdosta! Viikon päästä pääsemme vielä kerran Ken on maassa kaunehin? -maailman pariin, kun katsomme, mitä kilpailijoille kuuluu nyt. Luvassa on myös ennennäkemätöntä materiaalia talosta, jossa kilpailijat asuivat kisan ajan! Ensi viikon jaksoa ei siis kannata jättää lukematta! Nyt Janelle onnea vielä kerran ja lukijoille hyvää päivän jatkoa!

Melody Time - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Elokuvan aloittaa laulu Melody Time, jonka aikana elokuvan tekijöiden nimet esitellään kaikelle kansalle. Melody Time sisältää lyhyitä tarinoita, ja tarinoiden välillä pensseli maalaa aina seuraavan tarinan nimen. Ensimmäinen tarina kertoo miehestä ja naisesta, jotka ovat lähteneet luistelemaan. Jäälle parin vie hevosten vetämä reki. Rekiajelun ajan soi kappale Once Upon a Wintertime. Jäällä mies alkaa esitellä taitojaan naiselle, mutta hän vahingossa likaa naisen mekon! Tästäkös nainen suuttuu, tosin ehkä vain saadakseen miehen kiinnittämään häneen enemmän huomiota. Nainen kävelee suuttuneena heikolle jäälle, ja hänen siellä ollessaan jäät särkyvät! Nainen jää jäälautan päälle, joka lähtee ajelehtimaan kohti vesiputousta! Nainen suorastaan pökertyy tästä tilanteesta. Mies lähtee pelastamaan naista, mutta hänkin pyörtyy. Toisten ollessa tajuttomina metsän oravat ja parin hevoset pelastavat naisen, ja tuovat hänet miehen syliin. Molemmat tulevat tajuihinsa tässä asetelmassa, ja nainen kiittää miestä vuolaasti suukoin pelastuksestaan. Mukana toiminnassa on myös pupupariskunta, jolle tapahtuu aivan samat asiat mitä ihmisillekin. 

Seuraavaksi seuraa hieman abstraktimpi tarinanpätkä. Kyseinen animaatio on tehty Kimalaisen lento kappaleeseen. Pieni kimalainen lähtee seikkailemaan, ja hän lentää kukkiin saadakseen niistä mettä. Tämä kaunis näkymä muuttuu pian kuitenkin kimalaisen painajaiseksi, sillä kukat muuttuvat soittimiksi, erityisesti pianon koskettimiksi. Soittimet lähtevät jahtaamaan kimalaista ja yrittävät syödä hänet. Pätkä loppuu rymähdykseen, jossa pianon koskettimia lentelee ympäriinsä. 

Kolmannessa tarinassa pääsemme tutustumaan amerikkalaiseen legendaan, Johnny Appleseediin. Johnny asuu omenapuiden täplittämällä tilalla, ja laulelee iloisesti laulua The Lord is Good to Me. Johnny katselee samalla kaihoisasti ohi kulkevia uudisraivaajia, jotka laulavat laulua Get on the Wagon Rolling West. Johnnykin haluaa uudisraivaajaksi! Mutta miten hän voisi ikinä ruveta sellaiseksi, kun hän on niin pieni. Silloin Johnnyn eteen ilmestyy hänen suojelusenkelinsä, joka muistuttaa erehdyttävästi uudisraivaajaa. Enkeli kehottaa Johnnya toteuttamaan unelmansa, joten niin Johnny päättää lähteä länteen. Yhdessä enkeli ja Johnny laulavat laulun The Apple Song. Johnny ottaa mukaansa kolme tärkeintä tavaraansa: omenansiemenet, Raamatun ja kattilan hatuksi. Ja niin Johnny lähtee valloittamaan suurta tuntematonta. Johnny pääsee länteen, jossa hän kohtelee luonnon eläimiä ystävällisesti. Hän istuttaa lännen metsiin hurjasti omenapuita ja uskoa. Ihmiset alkavat kunnioittaa Johnnya, ja he järjestävät juhlat hänen kunniakseen ja tekevät sinne erilaisia herkkuja omenoista. Juhlissa lauletaan laulu The Fest Song. Johnny istutti metsiin omenapuita 40 vuotta, ja sitten hän päätti istahtaa puun juurelle lepäämään. Sieltä vanha tuttu suojelusenkeli tuli hakemaan Johnnyn kanssaan taivaaseen. Tuolla taivaassa Johnny istuttaa omenapuita yhä nykyäänkin, ja nämä taivaalliset omenatarhat voi nähdä joskus kauniilla säällä pilvissä. 

Tarina Pikku-Tuutista vie meidät aivan toisiin tunnelmiin. Pikku-Tuut on pieni hinaaja, joka haluaa kasvaa isona samanlaiseksi hinaajaksi kuin isänsä. Valitettavasti Pikku-Tuut on kovin villi ja viikarimainen alus, ja hän aiheuttaa monia vaaratilanteita New Yorkin satamassa. Pikku-Tuut päättää kuitenkin olla kiltti ja auttaa isäänsä. Hänen suunnitelmansa ei kuitenkaan toteudu oletetulla tavalla, vaan Pikku-Tuutin ansiosta iso laiva ajaa karille suoraan kaupungin keskustaan. Pikku-Tuut karkotetaan tämän seurauksena valtamerelle. Pian merellä nousee hirmuinen myrsky, ja Pikku-Tuut näkee siellä laivan, joka on joutunut pulaan. Pieni alus päättää lähteä auttamaan laivaa. Päättäväisyydellä ja sitkeydellä Pikku-Tuut saa hinattua laivan New Yorkiin, jossa kaikki riemuitsevat hänen kunniakseen. Taustalla kertoja laulaa Little Toot -kappaletta. 

Seuraava animaatio kertoo puista. Trees -kappale on sävelletty runoon, ja nyt siitä on tehty animaatio. Tämä herkkä pätkä kertoo luonnon ihanuudesta ja näyttää meille erilaisia puita. Laulu loppuu sanoihin:”Poems are made by fools like me, but only God can make a tree.” Lopussa mäellä seisova puu näyttää erehdyttävästi ristiltä. 

Sitten lähdemme taas Akun, Josen ja aracuan-linnun matkaan. Kolmesta Caballerosta tuttu aracuan-lintu on hovimestarina ravintolassa, johon Aku ja Jose saapuvat masentuneina. Lintu piristää ystävykset musiikilla kappaleen Blame it on the Samba tahtiin. Meno muuttuu taas abstraktiksi. Paikalle hyppää oikea nainen, joka alkaa soittaa erilaisia latinalaisen amerikan soittimia. Aku ja Jose ihastuvat tietenkin heti tähän näkyyn. Aracuan-lintu pilaa kuitenkin kaverusten rakkauden osoittamisyritykset. 

Viimeisessä tarinassa lähdemme matkalle Texasiin, ja alussa näemme Texasin erämaita kappaleen Blue Shadows on the Trail tahdissa. Preerialle on leiriytynyt kasa aitoja ihmisiä, joista yksi alkaa kertoa kahdelle lapselle tarinaa Pecos Billistä. Kauan sitten uudisraivaajaperhe oli matkalla vankkureillaan, kun vankkureista putosi poika. Poika jäi preerialle, ja hänet kasvatti kojootti. Pecos Bill nimen saanut poika halusi kasvettuaan olla paras kaikessa, ja niin hän opetteli kaikkien preerian eläinten tavat, ja tosiaan olikin paras kaikista. Pecos Bill pelasti nuorena hevosen korppikotkien kynsistä, ja hevosesta tuli hänen rakas ystävänsä Myrskytuuli. Isona Pecos Billistä kasvoi cowboy, ja hän teki vaikka mitä urotöitä laulun Pecos Bill tahtiin. Eräänä päivänä preerialle saapuu Nopsajalka-Sue, johon Pecos Bill ihastuu päätä pahkaa. Eipä mene kauaakaan, ennen kuin pari viettää häitä. Ennen vihkitilaisuutta Sue haluaa kuitenkin ratsastaa Pecos Billin Myrskytuulella. Hevonen ei kuitenkaan tykkää Suesta yhtään, sillä on hänestä hyvin mustasukkainen. Heti, kun Sue nousee hevosen selkään, alkaa Myrskytuuli vikuroida ja hypellä ja raivota. Nopsajalka-Sue raukka ei kestä hevosen selässä, vaan hevonen lennättää hänet kuuhun. Häitä ei tietenkään voida järjestää, kun morsian on kuussa. Tämän jälkeen joka yö Pecos Bill on ulvonut kuuta, ja hänen kasvattivanhempansa kojootit ulvovat Pecosin surua tämän kanssa. Ja siinä on selitys sille, miksi kojootit ulvovat kuuta!!!

Melody Time, suomeksi Säveltuokio, on valmistunut vuonna 1948. Melody Time kuuluu toisen maailmansodan aikana tehtyihin ”kokoelmaelokuviin”, joissa oli monta lyhyttä animaatiota yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Näiden elokuvien tarkoituksena oli tuoda studioille rahaa, jotta studiot pystyisivät tekemään jälleen pitkiä kokoillan elokuvia. Tavoite onnistuikin vuonna 1950 Tuhkimon myötä. Fantasiasta Melody Time eroaa siinä mielessä, ettei sen animaatioita ole sävelletty klassiseen musiikkiin, vaan 40-luvun suosittujen artistien esittämiin kappaleisiin. Puolestaan Pennittömästä ja suruttomasta tämä elokuva eroaa siten, että Walt Disney antoi animaattoreilleen vapaat kädet animaatioiden teon suhteen. 

 Elokuvan piirrosjälki on hyvin sarjakuvamaista. Aku Ankasta tutunnäköiset hevoset ja ankkalinnalaiset tuntuvat seikkailevan elokuvan eri animaatioissa. Välillä sarjakuvamaisuus muuttuu kauniiksi maisemiksi, joita harvemmin sarjakuvissa esiintyy, ja nämä maisemat tuovat mieleen Fantasian. Sen sijaan puista kertovan pätkän animaatio muistuttaa hyvin paljon Bambin sadekohtausta. Tuntuu, etteivät animaattorit olisi jaksaneet kaikissa kohtauksissa animoida kaikkia yksityiskohtia, esim. varjoja. On elokuvan ulkoasu silti ihan miellyttävää katseltavaa. Elokuvan laulut sen sijaan jäävät vähän etäisiksi, eikä niistä monikaan jää päähän soimaan elokuvan loppumisen jälkeen. 

Melody Timessa animaatioiden juoniin on panostettu. Suurimmassa osassa animaatioista on selkeä juoni, joka tekee elokuvan seuraamisesta paljon mukavampaa. Vain parissa animaatiossa haahuillaan ilman selkeää rakennetta, mutta jotenkin se on tässä elokuvassa piristävää, koska juonellisia tarinoita on niin paljon. Puut-pätkä rauhoittaa kivasti elokuvan keskivaiheilla, Kimalaisen lennossa on mukavaa abstraktiutta ja Samba-pätkä vie Saludos Amigos -elokuvan tunnelmiin.

Elokuvassa esiintyy hyvin periamerikkalaisia hahmoja: Pecos Bill ja Johnny Appleseed. Wikipedian mukaan herra Appleseed on elänyt oikeasti 1700–1800 lukujen vaihteessa nimellä John Chapman. Sen sijaan Pecos Bill on täysin keksitty hahmo. Molempien legendat elävät yhä amerikkalaisten keskuudessa. Pikku-Tuut -laivakin asuu New Yorkissa, mikä vahvistaa amerikkalaisuuden asemaa entistä enemmän. Voisikohan Pikku-Tuut olla eräänlainen esikuva Autot -elokuvalle yhdessä Pedro-lentokoneen (elokuvasta Saludos Amigos) kanssa? Melody Timessa korostetaan myös kristillisyyttä hyvin paljon, kenties eniten kuin missään muussa Disneyn elokuvassa. Johnny Appleseed ottaa mukaansa Raamatun ja lähtee viemään ilosanomaa kaikelle kansalle suojelusenkelin kehotuksesta, ja Puut-tarina loppuu selkeään kristilliseen symboliikkaan. (Voitte kuvitella, miten hihkuin ilosta, kun tajusin sen! Ei sitä joka päivä huomaa elokuviin kätkettyjä vihjauksia!) 

Melody Time voi hyvinkin olla paras näistä Disneyn ”kokoelmaelokuvista”, joissa on enemmän kuin kaksi animaatiota, juuri tuon animaatioiden selkeän juonen perusteella. Tarinat ovat hauskoja ja hahmot samaistuttavia amerikkalaisuudestaan huolimatta. Miinusta elokuvalle tulee vain musiikista, joka voisi olla iskevämpää. Tosin hyvyydestään huolimatta ei elokuva pääse samalle tasolle kokopitkien tarinoiden kanssa. DVD-kotelon takakannessa sanotaan: ”Melody Time on ajaton klassikko ja kuuluu jokaisen Disneyn ystävän DVD-kokoelmaan!” Ja tästä olen samaa mieltä! :) 

Pennitön ja suruton - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Pennitön ja suruton -elokuva alkaa siitä, kun Samu Sirkka soutelee puun lehden päällä ja laulelee samalla laulua. Lammikon toiseen päähän päästyään Samu hyppii talon sisälle, jossa harmittelee maailman kurjuutta, ja kehottaa kaikkia olemaan iloisella mielellä. Samu haluaa sitten kuulla jonkin iloisen sadun, ja hän laittaa soittimeen pyörimään vinyylilevyn nimeltä Bongo – musiikkisatu. 

Bongo-karhu on sirkuksen tähti. Hän liikkuu yksipyöräisellä trapetsia pitkin ja ilahduttaa ihmisiä. Bongo ei ole kuitenkaan iloinen, sillä hän on vangittu. Karhu kokee kutsun vapauteen, ja kuin ihmeen kaupalla hän pääsee pakenemaan sirkusjunasta metsään. Bongolla on metsässä aivan ihanaa, kaikki tuoksuu mahtavalta ja saa olla vapaa. Yön tullen karhun mieli kuitenkin muuttuu. Hän ei meinaa saada millään unta, koska ötökät meluavat liikaa, on kylmä, sataa ja ukkostaa. Aamulla Bongo on masentunut ja hän haluaa kotiin. 

Sitten Bongo näkee metsässä kauneimman ilmestyksen, mitä voi maan päällä nähdä! Tyttökarhu Lulubellehan se siellä vilkuttelee! Karhut ihastuvat toisiinsa täyttä päätä ja leijuvat pilvissä. Kaikki muuttuu, kun Lulubelle yllättäen lyö Bongoa! Bongo on aivan ihmeissään, ja hänen sydämensä särkyy. Puiden välissä nuoria karhuja on seurannut iso ja ilkeä Möykkyleuka-karhu, joka on myös ihastunut Lulubelleen. Tyttökarhu lyö aivan vahingossa Möykkyleukaakin (minnepäs muualle kuin leukaan), ja iso karhu vie kauhistuneen Lulubellen mukanaan pois. 

Bongo on masentunut. Yllättäen hän näkee korkealta vuorelta, kuinka karhut laulelevat alhaalla metsäaukiolla. Laulun sanoista hän tajuaa, että karhut näyttävät ihastumisensa lyömällä ihastuksensa kohdetta! Niin Bongo tajuaa, että Lulubelle löi häntä vain, koska oli rakastunut tähän! Niinpä karhu lähtee kiireen vilkkaa metsäaukiolle, jossa haastaa ilkeän Möykkyleuan. Alkaa hurja kaksintaistelu, jossa toisistaan mittaa ottavat raaka voima ja nokkeluus. Taistelun lopussa molemmat karhut huuhtoutuvat vesiputouksesta alas! Lulubelle on murheen murtama, hänen rakas Bongonsa on nyt kuollut. … Vaan kuinka ollakaan, Bongo kiipeääkin ylös, hän on selvinnyt! Ja sitten Lulubelle ja Bongo läimäyttävät toisiaan hellästi poskelle, ja elävät loppuelämänsä onnellisesti metsässä. 

Palaamme taas Samu Sirkan seuraan, joka on onnesta soikeana tarinan onnellisesta lopusta. Samu huomaa pöydällä juhlakutsun, joten hän päättää lähteä kuokkimaan kadun toisella puolella oleviin juhliin. Siellä keskenään juhlivat oikeat ihmiset, aikuinen mies Edgar, tyttölapsi Luana ja kaksi pelottavaa marionettinukkea Charlie ja Mortimer. Edgar alkaa kertoa tarinaa, jota muut kuuntelevat ja kommentoivat vähän väliä. 

Kauan sitten oli kaunis maa nimeltä Onnela. Onnelan linnassa asui kultainen laulava harppu, josta kaikki iloitsivat. Eräänä päivänä taivas tummeni, ja kultainen harppu oli poissa! Tämän jälkeen Onnela muuttui surulliseksi, köyhäksi ja kuivaksi maaksi. Tuossa maassa asuu kolme köyhää talonpoikaa: Mikki, Aku ja Hessu. Talonpoikien ruoka on vähissä, ja he joutuvat elämään todella ohuilla leivän siivuilla. Sitten Mikki päättää lähteä myymään heidän omistamansa lehmän, ainoan asian, mitä heillä on talon lisäksi jäljellä. Mikki palaa kotiin kolmen pavun kanssa, joita hän väittää taikapavuiksi. Aku hurjistuu tästä ilmiselvästä huijauksesta, ja viskaa pavut lattialautojen rakoihin. Yöllä pavut ryhtyvät kuitenkin kasvamaan…

Kun Aku, Mikki ja Hessu heräävät aamulla, he huomaavat olevansa pilvissä jättimäisen pavun päällä. Kaverukset päättävät kiivetä papua ylöspäin ja katsoa, olisiko siellä jotain. Talonpojat eivät joudu pettymään, sillä pilvien päällä on jättimäinen linna! Erinäisten sattumusten kautta talonpojat pääsevät linnan sisälle, jossa pöytä on täynnä mitä ihanimpia ruokia! He alkavat syödä, kunnes kuulevat naisen äänen. Ääni kuuluu lukitusta lippaasta, ja avaimen reiästä kurkkaamalla kaverukset näkevät, että siellä on kultainen harppu! He päättävät vapauttaa harpun, jotta Onnela tulisi taas onnelliseksi. 

Silloin maa alkaa järistä. Jättiläinen on palannut kotiin! Talonpojat piiloutuvat äkkiä kuka minnekin. Jättiläinen löytää Akun ja Hessun, ja lukitsee heidät lippaaseen. Mikki on kuitenkin vapaana, ja nyt hänen täytyy vapauttaa myös ystävänsä harpun ohella. Harppu alkaa laulaa kaunista laulua, jotta jättiläinen simahtaisi uneen. Suunnitelma sujuu hyvin: jättiläinen nukahtaa, Mikki vapauttaa Akun ja Hessun ja yhdessä he alkavat kantaa harppua ulos ovesta. Juuri silloin jättiläinen herää!!! Alkaa hurja pako pavunvartta alas. Talonpojat hakkaavat pavun katki juuri ajoissa, ja jättiläinen tippuu alas omaan turmioonsa. Onnelan laaksosta tulee taas onnellinen ja menestyksekäs paikka. 

Kun satu on loppunut, Luana-tyttö pohtii, onko jättiläisiä olemassa. Sadun kertoja Edgar kertoo, että ei ole. Silloin talo alkaa täristä, ja talon katto lähtee irti. Ylhäältä alas kurkistaa sadusta tuttu jättiläinen, joka kysyy, onko Mikki täällä. Edgar pyörtyy kauhusta. Koska Mikki ei ole heidän luonaan, alkaa jättiläinen etsiä sitä ympäröivästä kaupungista yön saapuessa. Loppu. 

Pennitön ja suruton -elokuva valmistui vuonna 1947. Elokuvan sisältämiä kahta tarinaa valmisteltiin aluksi erillään, ja niistä oli tarkoitus tehdä omat, erilliset täyspitkät elokuvat. Sodan takia Walt Disney päätti kuitenkin yhdistää tarinat. Tämä oli muuten viimeinen elokuva, jossa Walt toimi itse Mikki Hiiren äänenä (alkuperäisversiossa). Tarinoiden yhdistävänä tekijänä toimii Samu Sirkka, joka on mielestäni kyllä hyvin iso aasin silta pätkien välillä. Ennen Bongo-animaatiota Samu saarnaa jotain onnellisuuden tärkeydestä, mikä menee liian moraalimaiseksi opetukseksi. Animaatioiden välillä taasen on pätkä, jossa esiintyy oikeita ihmisiä. Minusta ne olisi voinut jättää aivan hyvin pois, Samu olisi voinut juontaa pavunvarsi-tarinankin itse. Näistä ihmisistä tulee sellainen tunne, että he olivat varmasti elokuvan julkaisemisen aikaan kuuluisia henkilöitä Yhdysvalloissa, mutta nykypäivän suomalainen on aivan ihmeissään – kuka, mitä, täh? 

Bongo-karhun tarina perustuu Sinclair Lewiksen kirjoittamaan kirjaan. Alun perin Disneyn studion tarkoituksena oli, että Bongo olisi kotoisin samasta sirkuksesta kuin Dumbo. Tarkoituksena oli myös, että Bongossa esiintyisi tuttuja hahmoja Dumbosta. Idea hylättiin kuitenkin alkutekijöihinsä. Samoin tarinasta pudotettiin pois Bongon simpanssiystävä ja kaksi huonosti käyttäytyvää karhua. Bongon piirrosasukin oli alun perin realistinen, mutta muuttui disneymäiseksi, kun pätkä päätettiin yhdistää pavunvarren kanssa. 

Mikki ja pavunvarsi -animaatio perustuu englantilaiseen kansansatuun, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Ensimmäinen sadun painettu versio (joka on säilynyt) on vuodelta 1807, mutta jotkut uskovat tarinan saapuneen Englantiin viikinkien mukana. Animaatiosta poistettiin joitain kohtauksia, kun se yhdistettiin yhdeksi elokuvaksi Bongon kanssa. Lopullisessa animaatiossa ei kerrota, mistä Mikki sai taikapavut. Eräässä versiossa hän sai taikapavut kuningatar-Minniltä, toisessa versiossa hän sai ne Pinocchiosta tutuilta huijareilta Kettu Revolta ja Kimi Keppostinilta. 

Elokuvan tarinoiden juonet ovat mielenkiintoisia ja niihin jaksaa keskittyä. On kenties hyvä, ettei tarinoista tehty kahta täyspitkää animaatioelokuvaa, sillä silloin niistä olisi saattanut tulla pitkäveteisiä. Hahmot tarinoissa ovat hyviä ja osaksi samaistuttavia. Bongo kaipaa vapauteen, ja kukapa meistä ei olisi joskus kaivannut vapauteen asumaan yksinään ilman vanhempia. Bongo kuitenkin huomaa vapauden olevan haastava juttu, ja saman asian huomaa varmasti moni opiskelija, jonka pitää yhtäkkiä osata maksaa laskut ja ostaa ruokaa ja vessapaperia ilman vanhempien holhoavaa kättä. Bongo-tarinan pahis, karhu Möykkyleuka, on ihan paras kulkiessaan metsässä puita kaadellen! Mikki ja pavunvarsi -tarinan hahmot ovat tuttua Disney-kamaa. Akun, Mikin ja Hessun motiiveja ei tarvitse selitellä, sillä kaikki tuntevat heidän käyttäytymissääntönsä ja temperamenttinsa jo entuudestaan. On hauska nähdä nämä hahmot hulluttelemassa samassa elokuvassa. Varsinkin Akun äkkipikaisuus on hauskaa katseltavaa! 

Elokuvan laulut ovat hyvin sävellettyjä, mutta niiden sanoituksia olisi voinut miettiä vähän paremmin. Toisaalta joidenkin laulujen sanat ovat aika hassunkurisia. Elokuvan aloittaa Samu Sirkan laulama laulu Kulkurin tie on avoin. Tämä laulu muuten oli tarkoitus esittää Pinocchiossa, mutta se jätettiin siitä pois. Seuraava laulu on nimeltään Maalaiselämää. Se lauletaan, kun Bongo on karannut sirkuksesta luonnon keskelle ja kaikki on vielä ihanaa. Seuraavan laulun, Oi, miten ihanaa, aikana Bongo seikkailee vaaleanpunaisissa pilvissä Lulubellen kanssa. Sitten lauletaan laulu Läimäyttämällä, joka kertoo eri eläinten kiintymyksenosoitus tavoista. Viides laulu on My, what a happy day, jonka kultainen harppu laulaa Onnelassa kaiken ollessa vielä onnellista. Seuraavan laulun laulaa jättiläinen. Laulun Fii faa foo fum sanat ovat samalla taikasanoja, joilla jätti osaa taikoa itsensä millaiseksi hyvänsä. Sitten on taas harpun vuoro laulaa laulu Haavemaailmassain, jolla hän saa jättiläisen nukahtamaan. Ja viimeiseksi lauletaan laulu Fun and Fancy Free (elokuvan englanninkielinen nimi), kun jättiläinen tallustaa horisonttia kohti. 

Pennitön ja suruton on ihan hyvä elokuva, josta jää hyvä mieli sen katsottuaan. Lyhyet tarinat loppuvat onnellisesti, ja tämä olotila jää itsellekin vallitsevaksi tilaksi. Onhan elokuvassa huonojakin puolia, esimerkiksi tarinoiden taustalla oleva kertoja ärsyttää minua kauheasti. Kyllä ne tarinat olisi vallan hyvin ymmärtänyt ilman häntäkin! Ja jos piirrosten tasoa vertaa joihinkin muihin Disneyn klassikoihin, on se välillä hyvinkin kökköä. Mutta kyllä minä suosittelisin tätä elokuvaa paljon mieluummin katsottavaksi kuin vaikkapa Kolmea caballeroa! 

 

”Mutta ovatko he menettäneet uskonsa ja toivonsa? Kyllä.”
- Kertoja